Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten (0 kommenttia)

Taistelun väsyttämä hevoseni laukkasi puuskuttaen Lutakon pihaan juotettavaksi. Ulko-ovella oli ystävällisesti huomautettu sotureita jättämään miekat ja muut teräaseet narikkaan. Varsin ymmärrettävää. Kivutessani portaita ylös metalliturnajaisten pääsaliin asteli vastaan varsin upeaan rengaspanssariin sonnustautunut taistelija, heti hänen perässään komeaan viikinkikypärään sonnustautunut soturi. Kaikki tämä lupasi hienoa iltaa.




Metalliturnajaisten avausnumerosta vastasi bändi nimeltä Roctum, jonka www-sivuilla vieraileva soturi joutui kavalan hämmennyksen valtaan. Vilpitön toive siitä että Roctumin metalliveljet eivät olisi sotahaarniskoidensa ja taistelumetodiensa kanssa aivan tosissaan, hiipi pelokkaaseen mieleen.

Kuvat kertokoot tarinan, olen sanaton.



Tässä esitetään kappaletta Metal Lesbians.



Shout at The Devil









Breaking the Motherfucking Law










Roctumin lavashow oli jotain aivan ennennäkemätöntä. Jokaisessa biisissä oli lavashow mietitty biisin teeman mukaiseksi, toteutuksessa onnistuttiin sitten enemmän tai vähemmän naurettavalla tavalla. Toivottavasti tarkoituksella. Yleisön päälle "satoi" ilmapalloja, lavalla nähtiin papateista rakennettua pyrotekniikkaa, kitarat syöksivät kipinöitä todennäköisesti noitapilleistä, yleisölle syötettiin oikeita voileipiä ja viskottiin vessapaperia päälle. Laulaja ja apuna häärineet "tanssijat" ja "näyttelijät" vaihtoivat kostyymiä jatkuvasti ja lava oli täynnä rekvisiittaa. Soitannollisesti bändi soitti kyllä huomattavasti komiikkasektorin asettamia odotuksia paremmin, eli vaikka touhu oli pääpiirteissään pelkkää sekoilua ja huumoria, pääosin cover-biiseistä muodostunut setti toimi hienosti ja bändi ajoi asiansa "lämmittelybändinä". Ehkä liiankin hyvin.

Teräsbetoni näyttikin melkein vaisulta rymistellessään lavalle Roctumin jälkeen. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.










Teräsbetonin mahtihevi vaatii tietysti puitteiksi mahtipontiset puheet ja lavaelkeet ja hieman ennakkoon hiipi pelko mieleen että ponnettomasta pullistelusta tulisi tahatonta(kin) komiikkaa live-tilanteessa, mutta kieltämättä kunniakkaasti Teräsbetoni mahtipontisuuden asettamasta haasteesta selvisi. Tästä ei varmaan vähiten käy kiittäminen erästä amerikkalaista viikinkimetalliyhtyettä, jonka kai voisi epäillä kuuluvan Teräsbetoninkin tienviitoittajiin. Treeniluolassa oli varmasti vietetty monia hetkiä miekkailuharjoitusten välissä jotta taistelukentillä ei tarvitse anoa armoa.

Keikalla kuultiin hämärän muistikuvan perusteella kaikki Metallitotuus -levyn biisit, Metallisydän playbackinä sotureiden jo lavalta poistuttua. Muiden bändien sotalauluihin ei sekaannuttu. Näin ollen keikka taisi kestää vajaan tunnin, mikä jätti metalliveljet janoamaan lisää. Oli aika valjastaa taas hevonen ja ratsastaa uusiin seikkailuihin seuraavaan kertaan asti. Maljanne nostakaa.