This is Spinal Tap - Special Editon DVD
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten (1 kommenttia)
Spinal Tap in siitä erikoinen bändi että siitä on tehty dokumenttielokuva, se on keikkaillut ja julkaissut muutamia levyjä vaikka sitä ei oikeasti ole edes olemassa. Vai onko? Katsellessaan kulttielokuva This is Spinal Tap:iä varsinkin special edition DVD:nä, ei voi olla enää niin varma siitä olemattomuudesta. Kun elokuvan kommenttiraitakin on muusikoiden itsensä kommentoima, bändin näkökulmasta, ja levyllä on tunnin verran poisjätettyjä kohtauksia, alkaa bändi tuntua aika todelliselta tai ainakin todellisuuden raja häilyy...
Spinal Tapilta on ilmestynyt vuosien varrella paljon erilaista materiaalia. Alkupotku on elokuva This is Spinal Tap jossa seurataan erittäin huono-onnisen brittiläisen heavyryhmän Amerikankiertuetta. Kyseessähän on tietenkin kuvitteellisesta bändistä tehty muka-dokumentti, rockumenttien-pilkkaus elokuva. Spinal Tap on parhaassa 80-luvun tukkaheavy-hengessä Englannin kovaäänisin bändi (vapise Manowar!), sanoitukset, biisit, lavaimago ja kaikki tukevat useimpien stereotypisiä käsityksiä alan bändeistä. Elokuva pilkkaa koko genreä asiantuntevasti mutta hellästi ja sympaattisesti. Siksi Spinal Tap on saavuttanut klassikon aseman musiikkielokuvien vaikeassa kategoriassa.
Puolitoistatuntinen elokuva on tauotonta kommellusten ilotulitusta ja varsinkin nyt kahdenkymmenen vuoden kuluttua sen ilmestymisestä on helppo nyökätä ja sanoa: tuollaistahan se silloin oli . Elokuvassa seurataan Amerikan levynjulkaisukiertuetta. Kyseinen levy, Smell the Clove on juuri ilmestymässä mutta levyn seksistinen kansi ei meinaa mennä läpi kaksinaismoralistisessa Amerikassa. Levy-yhtiö hoitaa asian painamalla USA:n markkinoille kokonaan mustat kannet joista ei erotu edes bändin nimi, puhumattakaan levyn nimestä (Mistähän Metallica sai kymmenen vuotta myöhemmin idean?) Levy ei oikein pääse markkinoille ja vanha maine ei täytä saleja siihen malliin kuin bändi ja manageri toivoisivat. Peruutuksia tulee ja iltoja pitää täyttää vaihtoehtoisilla keikoilla mm. ilmavoimien tukikohdassa ja huvipuistossa (Tänään Nukke-esitys ja Spinal Tap). Repiihän tuollainen touhu myös muusikoiden välejä ja dramaattisiakin hetkiä koetaan. Kaiken lomassa ehditään käydä läpi bändin aikaisempia vaiheita ja vilkuilla muutamia vanhoja bändin musiikkivideoita jotka tuovat elävästi mieleen Beatlesin
Special edition DVD on kallis (249,90 Free Record Shop) mutta hintansa väärti. Mukana on nimittäin tunnin verran elokuvasta puuttuneita kohtauksia. Materiaalia on kuvattu kerralla kunnolla, vaikka kahta elokuvaa varten. Kohtauksissa saadaan taustaa monille tapahtumille ja syvennetään muusikoiden henkilökuvia entisestään. Pääsemme seuraamaan basisti Derek Smallsin avioeroa: vaimo englannissa puuhaa eroa ja jakaa tavaroita, Derek yrittää hoitaa prosessia puhelimitse kiertueelta. Tapaamme kitaristi David St. Hubbinsin pojan ja seuraamme monia noloja tilanteita joihin bändi on joutunut mutta jotka on jätetty pois elokuvasta. Mukana on lisämateriaalia haastatteluista joita nähdään osittain itse elokuvassa, esinäytös nololle kurkkujutulle, Derekin elokuvarooli elokuvassa Roma ´79 ja kokonainen lämminvesialtaassa tehty haastattelu joka on jätetty pois. Puuttuva materiaali on yhtä hauskaa katsottavaa kuin itse elokuva, kuin jatko-osa joka on kerätty tuttujen tilanteiden seasta.
Muuta bonusmateriaalia levyllä ovat musiikkivideot (4kpl), haastattelut ja trailerit. Mukana on myös Catching up with Marty DiBergi eli mitä ohjaajalle nykyisin kuuluu? No, eipä ole hääviä ollut hänenkään uransa, hyvät naurut irtoavat myös tästä lyhyestä dokumentista.
Kuten DVD:ssä yleensä, mukana on myös kommenttiraita mutta tällä kertaa ääneen ei pääsekään ohjaaja vaan muusikot David St. Hubbins, Nigel Tufnel ja Derek Smalls kommentoivat itse katkerina kuinka Marty DiBergi ei ole tehnyt kunnon dokumenttia, haukkuvat Martyn, managerinsa ja suuren joukon muita, ihailevat toistensa hiuksia (Mitä shampoota käytit tuolloin?) ja kommentoivat joitakin noloja tilanteita mutta toisaalta jotkut meitä katsojia huvittavat asiat ovat heidän mielestään ihan luonnollisia. Eli kommenttiraitakin on näytelty ja hauska lisä.
Spinal Tapilta on ilmestynyt 92 levy Break Like the Wind, tuolloin bändi heitti myös muutamia keikkoja ja yksi niistä, Royal Albert Hallissa, on taltioitu ja tuotettu videoksi, nimellä The Return of Spinal Tap. Kahden tunnin kasetilla on konsertin lisäksi muutamia dokumentin luonteisia kohtauksia mm. Derekin päivätyöstä ja Nigelin ja Davidin lapsuudenkodin ulkopuolelta. Konsertissa soitetaan klassikoiden lisäksi tietysti uuden levyn materiaalia. Stonehengen kivipaasijuttu ei onnistu vieläkään mutta konsertti on silti hieno. Muusikot vaihtavat soittimiaan alinomaa, Nigellillakin on eri kitara melkein joka biisissä ja pääsemmepä kuulemaan Nigelin tavaramerkiksi muodostuneen kitarasoolon jossa mies mm. heittelee telineessä olevan kitaran kaulaan hevosenkenkiä. David ja Derek kuitenkin nauttivat soolosta meitäkin enemmän
Break Like the Wind-levyllä on hienoja biisejä kuten Bitch School, Christmas with the Devil ja The Majesty of Rock. Vierailijoina Cher, Dweezil Zappa, Joe Satriani ja Steve Lukather. Hilpeät bändikuvat ja ironis-kliseiset sanoitukset jatkavat bändin teemaa.
Enpä ole kuullut näistä näyttelijöistä muuta tämän elokuvan lisäksi? Takuulla olet! Sympaattista basistia Derek Smallsia näyttelee sama mies joka on antanut äänensä The Simpsons-TV-sarjan hahmoille, mm. voimalanjohtaja Mr. Burns, rehtori Skinner, Smithers, Flanders, Hibbert, Brockmann, Lenny jne. Joka jakso on siis tavallaan Spinal Tap-jakso vaikka Spinal Tap onkin Simpsoneissa esiintynyt kerran oikeastikin.
Myös muilla näyttelijöillä on pitkä lista TV- ja elokuvarooleja. David St. Hubbins eli Micheal McKean on muunmuassa esittänyt agentti Morris Fletcheriä X-fileissä ja onpa joukko tehnyt äskettäin uuden dokumenttiparodian koiranäyttelyihmisistäkin, The Best in Show (2000).
Spinal Tapilla on tietenkin verkko täynnä fanisivuja ja suurimmalla osalla niistä ollaan kuin Spinal Tap olisi oikeasti olemassa eli mm. FUQ (Frequently unasked questions) on tehty taitavasti noudattaen todellisuusteemaa. Virallinen sivu on tietysti www.spinaltap.com ja sivuilla on paljon säpinää koska Spinal Tap on juuri ollut kiertueella pitkin Yhdysvaltoja, oikeasti! Ja ladattavana on ihkauusi biisi, Back from the Dead joka on taattua Spinal Tappia!
Yhteenvetona voisi sanoa että Spinal Tap elää ja voi hyvin. Special Edition DVD on taivaan lahja, hinnastaan riippumatta ja The Return of Spinal Tap on myös loistava. Nyt voidaan äänittää jo jotain muuta niiden kolmannen polven VHS-kopioiden päälle, joita monilla meillä alkuperäisestä elokuvasta oli. DVD-levy soittimeen ja 80-luvun tukkaheavy oikeuksiinsa. Klassikot kuten Hell Hole, Big Bottom, Sex Farm ja jopa Listen to the Flower People eivät ole koskaan kuulostaneet näin hyviltä. Dobly Digital 5.1-ääni! Mutta tekstitys vain englanniksi ja saksaksi, ääniraita tietysti vain englanniksi.
Spinal Tapilta on ilmestynyt vuosien varrella paljon erilaista materiaalia. Alkupotku on elokuva This is Spinal Tap jossa seurataan erittäin huono-onnisen brittiläisen heavyryhmän Amerikankiertuetta. Kyseessähän on tietenkin kuvitteellisesta bändistä tehty muka-dokumentti, rockumenttien-pilkkaus elokuva. Spinal Tap on parhaassa 80-luvun tukkaheavy-hengessä Englannin kovaäänisin bändi (vapise Manowar!), sanoitukset, biisit, lavaimago ja kaikki tukevat useimpien stereotypisiä käsityksiä alan bändeistä. Elokuva pilkkaa koko genreä asiantuntevasti mutta hellästi ja sympaattisesti. Siksi Spinal Tap on saavuttanut klassikon aseman musiikkielokuvien vaikeassa kategoriassa.
Puolitoistatuntinen elokuva on tauotonta kommellusten ilotulitusta ja varsinkin nyt kahdenkymmenen vuoden kuluttua sen ilmestymisestä on helppo nyökätä ja sanoa: tuollaistahan se silloin oli . Elokuvassa seurataan Amerikan levynjulkaisukiertuetta. Kyseinen levy, Smell the Clove on juuri ilmestymässä mutta levyn seksistinen kansi ei meinaa mennä läpi kaksinaismoralistisessa Amerikassa. Levy-yhtiö hoitaa asian painamalla USA:n markkinoille kokonaan mustat kannet joista ei erotu edes bändin nimi, puhumattakaan levyn nimestä (Mistähän Metallica sai kymmenen vuotta myöhemmin idean?) Levy ei oikein pääse markkinoille ja vanha maine ei täytä saleja siihen malliin kuin bändi ja manageri toivoisivat. Peruutuksia tulee ja iltoja pitää täyttää vaihtoehtoisilla keikoilla mm. ilmavoimien tukikohdassa ja huvipuistossa (Tänään Nukke-esitys ja Spinal Tap). Repiihän tuollainen touhu myös muusikoiden välejä ja dramaattisiakin hetkiä koetaan. Kaiken lomassa ehditään käydä läpi bändin aikaisempia vaiheita ja vilkuilla muutamia vanhoja bändin musiikkivideoita jotka tuovat elävästi mieleen Beatlesin
Special edition DVD on kallis (249,90 Free Record Shop) mutta hintansa väärti. Mukana on nimittäin tunnin verran elokuvasta puuttuneita kohtauksia. Materiaalia on kuvattu kerralla kunnolla, vaikka kahta elokuvaa varten. Kohtauksissa saadaan taustaa monille tapahtumille ja syvennetään muusikoiden henkilökuvia entisestään. Pääsemme seuraamaan basisti Derek Smallsin avioeroa: vaimo englannissa puuhaa eroa ja jakaa tavaroita, Derek yrittää hoitaa prosessia puhelimitse kiertueelta. Tapaamme kitaristi David St. Hubbinsin pojan ja seuraamme monia noloja tilanteita joihin bändi on joutunut mutta jotka on jätetty pois elokuvasta. Mukana on lisämateriaalia haastatteluista joita nähdään osittain itse elokuvassa, esinäytös nololle kurkkujutulle, Derekin elokuvarooli elokuvassa Roma ´79 ja kokonainen lämminvesialtaassa tehty haastattelu joka on jätetty pois. Puuttuva materiaali on yhtä hauskaa katsottavaa kuin itse elokuva, kuin jatko-osa joka on kerätty tuttujen tilanteiden seasta.
Muuta bonusmateriaalia levyllä ovat musiikkivideot (4kpl), haastattelut ja trailerit. Mukana on myös Catching up with Marty DiBergi eli mitä ohjaajalle nykyisin kuuluu? No, eipä ole hääviä ollut hänenkään uransa, hyvät naurut irtoavat myös tästä lyhyestä dokumentista.
Kuten DVD:ssä yleensä, mukana on myös kommenttiraita mutta tällä kertaa ääneen ei pääsekään ohjaaja vaan muusikot David St. Hubbins, Nigel Tufnel ja Derek Smalls kommentoivat itse katkerina kuinka Marty DiBergi ei ole tehnyt kunnon dokumenttia, haukkuvat Martyn, managerinsa ja suuren joukon muita, ihailevat toistensa hiuksia (Mitä shampoota käytit tuolloin?) ja kommentoivat joitakin noloja tilanteita mutta toisaalta jotkut meitä katsojia huvittavat asiat ovat heidän mielestään ihan luonnollisia. Eli kommenttiraitakin on näytelty ja hauska lisä.
Spinal Tapilta on ilmestynyt 92 levy Break Like the Wind, tuolloin bändi heitti myös muutamia keikkoja ja yksi niistä, Royal Albert Hallissa, on taltioitu ja tuotettu videoksi, nimellä The Return of Spinal Tap. Kahden tunnin kasetilla on konsertin lisäksi muutamia dokumentin luonteisia kohtauksia mm. Derekin päivätyöstä ja Nigelin ja Davidin lapsuudenkodin ulkopuolelta. Konsertissa soitetaan klassikoiden lisäksi tietysti uuden levyn materiaalia. Stonehengen kivipaasijuttu ei onnistu vieläkään mutta konsertti on silti hieno. Muusikot vaihtavat soittimiaan alinomaa, Nigellillakin on eri kitara melkein joka biisissä ja pääsemmepä kuulemaan Nigelin tavaramerkiksi muodostuneen kitarasoolon jossa mies mm. heittelee telineessä olevan kitaran kaulaan hevosenkenkiä. David ja Derek kuitenkin nauttivat soolosta meitäkin enemmän
Break Like the Wind-levyllä on hienoja biisejä kuten Bitch School, Christmas with the Devil ja The Majesty of Rock. Vierailijoina Cher, Dweezil Zappa, Joe Satriani ja Steve Lukather. Hilpeät bändikuvat ja ironis-kliseiset sanoitukset jatkavat bändin teemaa.
Enpä ole kuullut näistä näyttelijöistä muuta tämän elokuvan lisäksi? Takuulla olet! Sympaattista basistia Derek Smallsia näyttelee sama mies joka on antanut äänensä The Simpsons-TV-sarjan hahmoille, mm. voimalanjohtaja Mr. Burns, rehtori Skinner, Smithers, Flanders, Hibbert, Brockmann, Lenny jne. Joka jakso on siis tavallaan Spinal Tap-jakso vaikka Spinal Tap onkin Simpsoneissa esiintynyt kerran oikeastikin.
Myös muilla näyttelijöillä on pitkä lista TV- ja elokuvarooleja. David St. Hubbins eli Micheal McKean on muunmuassa esittänyt agentti Morris Fletcheriä X-fileissä ja onpa joukko tehnyt äskettäin uuden dokumenttiparodian koiranäyttelyihmisistäkin, The Best in Show (2000).
Spinal Tapilla on tietenkin verkko täynnä fanisivuja ja suurimmalla osalla niistä ollaan kuin Spinal Tap olisi oikeasti olemassa eli mm. FUQ (Frequently unasked questions) on tehty taitavasti noudattaen todellisuusteemaa. Virallinen sivu on tietysti www.spinaltap.com ja sivuilla on paljon säpinää koska Spinal Tap on juuri ollut kiertueella pitkin Yhdysvaltoja, oikeasti! Ja ladattavana on ihkauusi biisi, Back from the Dead joka on taattua Spinal Tappia!
Yhteenvetona voisi sanoa että Spinal Tap elää ja voi hyvin. Special Edition DVD on taivaan lahja, hinnastaan riippumatta ja The Return of Spinal Tap on myös loistava. Nyt voidaan äänittää jo jotain muuta niiden kolmannen polven VHS-kopioiden päälle, joita monilla meillä alkuperäisestä elokuvasta oli. DVD-levy soittimeen ja 80-luvun tukkaheavy oikeuksiinsa. Klassikot kuten Hell Hole, Big Bottom, Sex Farm ja jopa Listen to the Flower People eivät ole koskaan kuulostaneet näin hyviltä. Dobly Digital 5.1-ääni! Mutta tekstitys vain englanniksi ja saksaksi, ääniraita tietysti vain englanniksi.
+/- saldo : 0 | Tweet
Taisin jonnekin palstalle pistää kommentin, enkä ollut huomannut tätä artikkeliä. Oon vähän höhlä, mutta yhdyn silti siihen että dvd-versio on ihan loistava. Veljen kanssa räkätettiin sille kommenttiraidalle ihan hirveesti. Itselläni taisi maksaa 20e free record shopista..