Summerjazz 2004 : Syvä Lohenpuna Bar 68:ssa
Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten (2 kommenttia)
Toinen kerta toden sanoi. Tällä kertaa pääsin (ja muutama muukin pääsi) sentään esiintymispaikalla sisätiloihin ihastelemaan Deep Purple tribuuttibändiä. Tosin bändi oli eri, mutta biisit varmaankin samat. Suurelta osin ainakin. Jyväskylässä ties kuinka monetta kertaa järjestetyn Summerjazzin ohjelmistosta ei tahtonut löytyä oikein mitään tuttuja nimiä, mutta Syvä Lohenpuna kiinnosti sen verran että keikasta seuraavassa.
Muutama viikko aikaisemmin yritimme Palasokerin asiantuntevalla journalistiporukalla katsomaan Deep Purple tribuuttia (Purple Society)Jazz Bar:ssa, mutta varmasti ajoissa ollut juopporetkueemme ei päässyt tuulikaappia pidemmälle. Tämä nyt ei välttämättä johtunut ryhmämme humalatilasta (no olisi ehkä voinut siitäkin johtua) vaan portsarin tylystä ilmoituksesta että sisään ei oteta ketään (paitsi jonon ohi kiiruhtaneet ystävät, tutut tai muuten vain ruskeakieliset) ellei ulos tule väkeä. Onkin hyvin todennäköistä että klo 22 lauantai-iltana baariin pääsylipun ostaneet ihmiset poistuvat sieltä. Eipä tuossa mitään, kun elää niin pettyy. Jos Jazz Barissa haluavat yhtään asiakaspalveluun panostaa niin sille 50-100 hengen jonolle kannattaisi käydä vihjaisemassa että melko varmasti seisovat tunnin jonossa näkemättä bändiä, jota ovat tulossa katsomaan.
Mennään kuitenkin asiaan kun tuli painavimmat huolet kerrottua. Selailin jo hyvissä ajoin ennakkoon Summerjazzin webbisivuilta sopivia akteja, jotka voisi käydä katsomassa kun näytti siltä, että poikkeuksellisesti olisin Jyväskylässä jazzien aikaan. Liekkö sitten syynä suht kevyet kuvaukset bändeistä kun esiintyjien joukosta ei tuntunut löytyvän oikein mitään, mihin tarttua. Eli jos ei esiintyjiä niminä tuntenut entuudestaan, oli aika heikoissa kantimissa löytää jotain, mitä menisi katsomaan. Mieleen jäi lähinnä Syvä Lohenpuna, lähinnä sekin sen takia että tunnistin soittajien joukosta muutaman nimen (aina hyvä keino valita turvallista musiikkia, vieraat voivat soittaa vaikka jotain aivan uppoaoutoa).
Jazzit tulivat ja melkein menivät, lauantai-iltana päätin lähteä jokseenkin ex-tempore tsekkaamaan Lohenpunan etteivät mene jazzit aivan kokonaisuudessaan ohi. Tämä kannatti. Valitettavasti Syvä Lohenpuna oli ensimmäisen settinsä ehtinyt esittämään ennen saapumistamme paikalle Bar 68:aan, mutta toisen setti alkoi muutaman minuutin odottelun jälkeen. Speed Kingillä nimittäin, mistä jatkoi Woman from Tokyo. Alkupään biiseissä tuntui olevan vielä hieman hakemisen tuntua, mutta yleisöönkin alkoi löytymään eloa Stormbringer biisillä. What's Goin' On Here (muistaakseni) oli hieman erikoisempi valinta tribuuttibändin ohjelmistoon, ruotuun palattiin kuitenkin nopeasti Perfect Strangersilla. Kuten edellisestä ehkä jo huomasittekin, oli biisilista huolestuttavan kattava siihen nähden mitä olen aikaisemmin onnistunut keikoilta raportoimaan, joten tilanteen pelastaakseni aionkin nyt arvata loput biisit. Eli kakkossettiin tuli vielä Highway Star ja Burn. Tai sitten Burn oli kolmossetissä, mutta taitaa olla jokseenkin sama. Tuossa tuli mainittua sitten kolmossetin biisitkin, edellisten lisäksi Smoke on The Water ja Black Night kuultiin ainoastaan kerran. Ja ehkä biisi tai kaksi muita, joita en muista.
Palataanpa kuitenkin tuohoon Burniin vielä. Jos noiden muiden biisien kohdalla oli yleisö myhäillyt tyytyväisenä ja hytkynyt mikrokeinuntaa biisien tahtiin, veti bändi yleisön puolelleen Burnilla. Varsinkin Timo Heinonen (laulu), jonka tulkinta biisistä ei kalpene alkuperäisesityksistä. Oikeasti (aikuisten, hehee), yleisö oli aivan haltioissaan ja niin tuntuivat olevan kriitikotkin mikäli on yhtään uskominen heidän kirjoittamiaan juttuja keikasta (esim. Keskisuomalainen). Eikä käy muuta bändiä moittiminen, remmissä taisi olla vanhan liiton taitajia, vaikkeivät nimet suoranaisesti olleet meikäläiselle kovinkaan tuttuja. Eli, Lohenpuna bändi oli siis : Hannu Leppänen (rummut), Juhani Syrjälä (kitara), Pekka Lampinen (basso), Timo Heinonen (laulu) ja Tommi Karhusaari (kosketinsoittimet). Toivottavasti joku ystävällinen kommentoija tietää kertoa ne superprojektit, missä nämä herrat ovat soittaneet aikaisemmin tai nykyään. Sen verran historiaa Syvän Lohenpunan synnystä kuultiin keikalla että itse primus motor projektille on rumpali Hannu Leppänen, joka oli nuo muut herrat houkutellut mukaansa soittelemaan Deep Purple covereita. Pieteetillä hemmot tonttinsa hoitivat, välillä oli jo hieman epätodellista kuunnella sooloja kun ne tuntuivat olevan varsin lähellä alkuperäistä (näin maallikkona en uskalla väittää että olisi nuotilleen vedetty originaalien mukaan). Näin tarkkaan treenattujen biisien takia hieman ihmetytti seteissä monien biisien toistaminen, olisi kai samalla vaivalla muutaman lisäraidankin treenannut, kai Purplella muutama muukin hitti olisi löytynyt. Soundipoliisikaan ei keksi mitään hyväksyvää hyminää kummempaa sanottavaa, joten kokonaisuutena varsin toimivat setit.
Aika jees keikka, lisää tällaista, missä yleisöllä on yhtä mukavaa kuin bändillä. Tai toisinpäin.
Muutama viikko aikaisemmin yritimme Palasokerin asiantuntevalla journalistiporukalla katsomaan Deep Purple tribuuttia (Purple Society)Jazz Bar:ssa, mutta varmasti ajoissa ollut juopporetkueemme ei päässyt tuulikaappia pidemmälle. Tämä nyt ei välttämättä johtunut ryhmämme humalatilasta (no olisi ehkä voinut siitäkin johtua) vaan portsarin tylystä ilmoituksesta että sisään ei oteta ketään (paitsi jonon ohi kiiruhtaneet ystävät, tutut tai muuten vain ruskeakieliset) ellei ulos tule väkeä. Onkin hyvin todennäköistä että klo 22 lauantai-iltana baariin pääsylipun ostaneet ihmiset poistuvat sieltä. Eipä tuossa mitään, kun elää niin pettyy. Jos Jazz Barissa haluavat yhtään asiakaspalveluun panostaa niin sille 50-100 hengen jonolle kannattaisi käydä vihjaisemassa että melko varmasti seisovat tunnin jonossa näkemättä bändiä, jota ovat tulossa katsomaan.
Mennään kuitenkin asiaan kun tuli painavimmat huolet kerrottua. Selailin jo hyvissä ajoin ennakkoon Summerjazzin webbisivuilta sopivia akteja, jotka voisi käydä katsomassa kun näytti siltä, että poikkeuksellisesti olisin Jyväskylässä jazzien aikaan. Liekkö sitten syynä suht kevyet kuvaukset bändeistä kun esiintyjien joukosta ei tuntunut löytyvän oikein mitään, mihin tarttua. Eli jos ei esiintyjiä niminä tuntenut entuudestaan, oli aika heikoissa kantimissa löytää jotain, mitä menisi katsomaan. Mieleen jäi lähinnä Syvä Lohenpuna, lähinnä sekin sen takia että tunnistin soittajien joukosta muutaman nimen (aina hyvä keino valita turvallista musiikkia, vieraat voivat soittaa vaikka jotain aivan uppoaoutoa).
Jazzit tulivat ja melkein menivät, lauantai-iltana päätin lähteä jokseenkin ex-tempore tsekkaamaan Lohenpunan etteivät mene jazzit aivan kokonaisuudessaan ohi. Tämä kannatti. Valitettavasti Syvä Lohenpuna oli ensimmäisen settinsä ehtinyt esittämään ennen saapumistamme paikalle Bar 68:aan, mutta toisen setti alkoi muutaman minuutin odottelun jälkeen. Speed Kingillä nimittäin, mistä jatkoi Woman from Tokyo. Alkupään biiseissä tuntui olevan vielä hieman hakemisen tuntua, mutta yleisöönkin alkoi löytymään eloa Stormbringer biisillä. What's Goin' On Here (muistaakseni) oli hieman erikoisempi valinta tribuuttibändin ohjelmistoon, ruotuun palattiin kuitenkin nopeasti Perfect Strangersilla. Kuten edellisestä ehkä jo huomasittekin, oli biisilista huolestuttavan kattava siihen nähden mitä olen aikaisemmin onnistunut keikoilta raportoimaan, joten tilanteen pelastaakseni aionkin nyt arvata loput biisit. Eli kakkossettiin tuli vielä Highway Star ja Burn. Tai sitten Burn oli kolmossetissä, mutta taitaa olla jokseenkin sama. Tuossa tuli mainittua sitten kolmossetin biisitkin, edellisten lisäksi Smoke on The Water ja Black Night kuultiin ainoastaan kerran. Ja ehkä biisi tai kaksi muita, joita en muista.
Palataanpa kuitenkin tuohoon Burniin vielä. Jos noiden muiden biisien kohdalla oli yleisö myhäillyt tyytyväisenä ja hytkynyt mikrokeinuntaa biisien tahtiin, veti bändi yleisön puolelleen Burnilla. Varsinkin Timo Heinonen (laulu), jonka tulkinta biisistä ei kalpene alkuperäisesityksistä. Oikeasti (aikuisten, hehee), yleisö oli aivan haltioissaan ja niin tuntuivat olevan kriitikotkin mikäli on yhtään uskominen heidän kirjoittamiaan juttuja keikasta (esim. Keskisuomalainen). Eikä käy muuta bändiä moittiminen, remmissä taisi olla vanhan liiton taitajia, vaikkeivät nimet suoranaisesti olleet meikäläiselle kovinkaan tuttuja. Eli, Lohenpuna bändi oli siis : Hannu Leppänen (rummut), Juhani Syrjälä (kitara), Pekka Lampinen (basso), Timo Heinonen (laulu) ja Tommi Karhusaari (kosketinsoittimet). Toivottavasti joku ystävällinen kommentoija tietää kertoa ne superprojektit, missä nämä herrat ovat soittaneet aikaisemmin tai nykyään. Sen verran historiaa Syvän Lohenpunan synnystä kuultiin keikalla että itse primus motor projektille on rumpali Hannu Leppänen, joka oli nuo muut herrat houkutellut mukaansa soittelemaan Deep Purple covereita. Pieteetillä hemmot tonttinsa hoitivat, välillä oli jo hieman epätodellista kuunnella sooloja kun ne tuntuivat olevan varsin lähellä alkuperäistä (näin maallikkona en uskalla väittää että olisi nuotilleen vedetty originaalien mukaan). Näin tarkkaan treenattujen biisien takia hieman ihmetytti seteissä monien biisien toistaminen, olisi kai samalla vaivalla muutaman lisäraidankin treenannut, kai Purplella muutama muukin hitti olisi löytynyt. Soundipoliisikaan ei keksi mitään hyväksyvää hyminää kummempaa sanottavaa, joten kokonaisuutena varsin toimivat setit.
Aika jees keikka, lisää tällaista, missä yleisöllä on yhtä mukavaa kuin bändillä. Tai toisinpäin.
+/- saldo : 0 | Tweet
Joo, kyllähän Hevi-Heinosella on pilli Jumalan armosta. Livenä irtoaa aivan poikkeuksellisella tavalla. Olisi melkeen pitänyt lähteä tsekkaamaan. Kaduttaa.
Syvän Lohenpunan jäseniä vaikuttaa mm. seuraavissa kokoonpanoissa:
Timo Heinonen: Smash ja Dirty Deeds Indeed
Hannu Leppänen: Elliot
ja lastenmusiikkiorkesteri Loiskis
Kaikkiaan Lohenpuna koostuu aikaansaavista miehistä musiikin alalla. Ja jazzien 68:n keikkahan oli tiivistetysti - vaikuttava!
Kuningatar (rekisteröityminen vaiheessa)