Pikatesti : Creative MuVo USB-muisti + MP3 soitin
Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten (4 kommenttia)
Palasokerin asiantuntevan teknologiatoimituksen käsiin päätyi hieman varomattomasti kaupan hyllystä kurkistellut Creativen MuVO USB-muistikalikka, joka ei arvannutkaan kuinka kovaan syyniin joutuu heti ensimmäisenä käyttöpäivänä. Testiohjelmamme sokkotestimaisuudesta ja arvaamattomista käänteistä seuraavassa.
Laitehan on siis lähinnä USB-liitäntään käypä muistikalikka, noin purukumipaketin kokoinen. Palikan itsessään voi asentaa USB-liitännällä varustettuun tietokonelaitteeseen ja lähinnä Windows -merkkisellä käyttöjärjestelmällä (sodanaikaisia lukuunottamatta) muistin pitäisi löytyä ilman ajureiden asentelua yhtenä uutena kiintolevynä. Näin siis periaatteessa, pikatestissä Windows 2000 ja XP löysivät laitteen käsikirjoituksen mukaan.
Kun kalikka on tunnistunut, voidaan sinne kopioida kuten normaalille levykkeelle tai kiintolevylle tiedostoja, tässä tapauksessa lähinnä .mp3 tai .wma formaatissa jos tiedostoja on myös tarkoitus soittaa. Voihan tuonne työntää muitakin tiedostoja jos on tarve kuljetella mukanaan esim. CV:tään tai testamenttiaan kätevästi Word-dokumenttina. Tiedonsiirtoon kalikka käyttää USB 1.1 standardia, jonka teoreettinen(kin) siirtonopeus taitaa olla jotain muutaman sadan kilotavun luokkaa sekunnissa, joten aivan salamana tuo tässä tapauksessa 128 MB ei täyty, vaan odottelemaan joutuu ehkä muutaman minuutin tai jopa reilut 10 min kun toisessa testikoneesa käytetty USB-hub ei oikein tahtonut suoriutua tiedonsiirrosta normaalilla nopeudella. Käytännössä tiedonsiirtonopeus siis riittää, mutta jos 2 min ennen lähtöön keksii ottaa viimeisimmät mp3-tiedostot mukaansa niin kiire tulee.
Tiedonsiirto on siis suht yksinkertainen toimenpide. Pakkauksessa tulee mukana jokin Creativen oma ohjelmisto, jolla kai voi tehdä saman toimenpiteen tai lajitella biisejä haluamaansa järjestykseen laitteessa (soittojärjestys on siis sama kuin järjestys, missä biisit kopioidaan muistille), mutta tätä pikatestiä varten ei uskallettu ohjelmistoon koskea koska niiden kylkiäisinä koneelle yleensä asentuu joku miekka+karvakypärä -ikäinen versio jostakin avainkomponentista ja muutama kymmen megatavua turhaa kuraa. Ohjelmistoon kuuluu myös formatointisofta, millä voi korruptoituneen muistin formatoida takaisin alkuperäiseen kuosiin. Muistin "oikea" koko on muuten 122 MB, eli 128 MB on taas "japanin megoja".
Soitinosa on rakennettu tuohon samaan muistikalikkaan, eli siinä on kuulokeliitäntä ja normaalit ohjauspainikkeet (Play/Pause, Back/Forward, A-B toisto, Volume +/-) sekä led-valo, joka ilmaisee väreillä toimintaa tai virheitä. Soittokäyttöön tarvitaan kuitenkin sovitin, jossa on yksi AAA-kokoinen paristo sisällä (paristo pakkauksessa). Yhdessä muistikalikan kanssa paketista tulee pienehkön karkkirasian kokoinen, painoa muutama kymmenen grammaa. Paristosovittimeen voidaan kiinnittä pakkauksessa mukana tullut kaulalenkki, jossa on pikalukitus, eli hihnan saa helposti irti tarvittaessa.
Varsinaiset kuulokkeet, jotka kuuluvat pakkaukseen, jäivät tässä tapauksessa testaamatta, koska ilmeni että toinen kuulokkeista toisti ainoastaan mid- ja ylä-äänet. Gigantin näppärä huoltohenkilökunta vaihtoi - sillä aikaa kun asiakasta juoksutettiin myymälässä kyselemässä vaihtokuittia - laitteeseen arviolta noin euron (1 eur) maksavat lelukuulokkeet ja kun myymälähenkilökunta oli todennut ettei vaihdossa ole laitteita tarjota, jäi vaihtoehdoksi lähteä kotiin rahat palautettuina tai laitteen kanssa, joka oli nyt siis varustettu kuulokkeilla, joissa ei ollut ala-alueen kuuluvuusongelmaa kummassakaan kuulokkeessa. Näin sitä kustiin asiakasta silmään oikein lirinällä, mutta Creativen kuulokkeita ei voi arvostaa monenkaan euron arvoisiksi, joten tappion kokoluokka oli muutama euro ja laite jäi "viriteltynä" jatkamaan testiä. Oikeilla kuulokkkeilla (Philipsin järeämmät kuppiluurit ja Sonyn paremmat napit) soundit ovat ihan toimivat, ainakin laitteen antaman yleisen laatuvaikutelman huomioonottaen. Alkuperäisistä kuulokkeista sen verran, että toinen ilmeisesti oikein toiminut kuuloke kuulosti kyllä suht jämäkältä nappikuulokkeeksi, mutta oli kyllä törkeän näköinen kiiltäväksi kromattuna. Paitsi tietysti jos haluaa herättää huomiota.
Itse laitteen käyttö ei ole niinkään intuitiivista, mutta on aika tyypillistä Creativelle, ainakin Nomad sarjan tuotteille. Virta laitteeseen sen ollessa paristopidikkeeseen asetettuna kytketään painamalla Play-painiketta arviolta 5-10 sekuntia, mikä tuntuu hieman liioitellulta ajalta. Sama toistuu sammutettaessa, eli laite menee lyhyellä painalluksella Pause-tilaan, missä sitten pysyy ainakin kohtuuttoman pitkän ajan. Biisien eteen- ja taaksepäin kelaaminen on suhteellisen nopeaa, jos kerralla hypätään biisi tai kaksi, mutta jos haluaa hypätä esim. kymmenen kipaletta eteenpäin, kestääkin haetun biisin alun hakeminen useita sekunteja, pahimmillaan arviolta 10-15 sekuntia. Volume-säätö toimii samanlaisella jouhevuudella, eli äänenvoimakkuuden nopea säätäminen ei onnistu naputtamalla tai nappia pohjassa pitämällä vaan on tyydyttävä odottelemaan että voimakkuus hiljalleen seilaa haluttuun kohtaan.
Kokonaisuutena tämä suht yksinkertainen värkki on kyllä toimiva pakkaus jos onnistuu laitteen löytämään testilaitteen hintaan (49 eur) tai edullisemmin. Hyllynreunahinta näytti olevan 99 eur, mikä on kyllä ehdottomasti liikaa tästä vehkeestä. Toimivilla kuulokkeillakin.
[img]juttukuvat/atk/muvo02.jpg" class="colorbox">
Laitehan on siis lähinnä USB-liitäntään käypä muistikalikka, noin purukumipaketin kokoinen. Palikan itsessään voi asentaa USB-liitännällä varustettuun tietokonelaitteeseen ja lähinnä Windows -merkkisellä käyttöjärjestelmällä (sodanaikaisia lukuunottamatta) muistin pitäisi löytyä ilman ajureiden asentelua yhtenä uutena kiintolevynä. Näin siis periaatteessa, pikatestissä Windows 2000 ja XP löysivät laitteen käsikirjoituksen mukaan.
Kun kalikka on tunnistunut, voidaan sinne kopioida kuten normaalille levykkeelle tai kiintolevylle tiedostoja, tässä tapauksessa lähinnä .mp3 tai .wma formaatissa jos tiedostoja on myös tarkoitus soittaa. Voihan tuonne työntää muitakin tiedostoja jos on tarve kuljetella mukanaan esim. CV:tään tai testamenttiaan kätevästi Word-dokumenttina. Tiedonsiirtoon kalikka käyttää USB 1.1 standardia, jonka teoreettinen(kin) siirtonopeus taitaa olla jotain muutaman sadan kilotavun luokkaa sekunnissa, joten aivan salamana tuo tässä tapauksessa 128 MB ei täyty, vaan odottelemaan joutuu ehkä muutaman minuutin tai jopa reilut 10 min kun toisessa testikoneesa käytetty USB-hub ei oikein tahtonut suoriutua tiedonsiirrosta normaalilla nopeudella. Käytännössä tiedonsiirtonopeus siis riittää, mutta jos 2 min ennen lähtöön keksii ottaa viimeisimmät mp3-tiedostot mukaansa niin kiire tulee.
Tiedonsiirto on siis suht yksinkertainen toimenpide. Pakkauksessa tulee mukana jokin Creativen oma ohjelmisto, jolla kai voi tehdä saman toimenpiteen tai lajitella biisejä haluamaansa järjestykseen laitteessa (soittojärjestys on siis sama kuin järjestys, missä biisit kopioidaan muistille), mutta tätä pikatestiä varten ei uskallettu ohjelmistoon koskea koska niiden kylkiäisinä koneelle yleensä asentuu joku miekka+karvakypärä -ikäinen versio jostakin avainkomponentista ja muutama kymmen megatavua turhaa kuraa. Ohjelmistoon kuuluu myös formatointisofta, millä voi korruptoituneen muistin formatoida takaisin alkuperäiseen kuosiin. Muistin "oikea" koko on muuten 122 MB, eli 128 MB on taas "japanin megoja".
Soitinosa on rakennettu tuohon samaan muistikalikkaan, eli siinä on kuulokeliitäntä ja normaalit ohjauspainikkeet (Play/Pause, Back/Forward, A-B toisto, Volume +/-) sekä led-valo, joka ilmaisee väreillä toimintaa tai virheitä. Soittokäyttöön tarvitaan kuitenkin sovitin, jossa on yksi AAA-kokoinen paristo sisällä (paristo pakkauksessa). Yhdessä muistikalikan kanssa paketista tulee pienehkön karkkirasian kokoinen, painoa muutama kymmenen grammaa. Paristosovittimeen voidaan kiinnittä pakkauksessa mukana tullut kaulalenkki, jossa on pikalukitus, eli hihnan saa helposti irti tarvittaessa.
Varsinaiset kuulokkeet, jotka kuuluvat pakkaukseen, jäivät tässä tapauksessa testaamatta, koska ilmeni että toinen kuulokkeista toisti ainoastaan mid- ja ylä-äänet. Gigantin näppärä huoltohenkilökunta vaihtoi - sillä aikaa kun asiakasta juoksutettiin myymälässä kyselemässä vaihtokuittia - laitteeseen arviolta noin euron (1 eur) maksavat lelukuulokkeet ja kun myymälähenkilökunta oli todennut ettei vaihdossa ole laitteita tarjota, jäi vaihtoehdoksi lähteä kotiin rahat palautettuina tai laitteen kanssa, joka oli nyt siis varustettu kuulokkeilla, joissa ei ollut ala-alueen kuuluvuusongelmaa kummassakaan kuulokkeessa. Näin sitä kustiin asiakasta silmään oikein lirinällä, mutta Creativen kuulokkeita ei voi arvostaa monenkaan euron arvoisiksi, joten tappion kokoluokka oli muutama euro ja laite jäi "viriteltynä" jatkamaan testiä. Oikeilla kuulokkkeilla (Philipsin järeämmät kuppiluurit ja Sonyn paremmat napit) soundit ovat ihan toimivat, ainakin laitteen antaman yleisen laatuvaikutelman huomioonottaen. Alkuperäisistä kuulokkeista sen verran, että toinen ilmeisesti oikein toiminut kuuloke kuulosti kyllä suht jämäkältä nappikuulokkeeksi, mutta oli kyllä törkeän näköinen kiiltäväksi kromattuna. Paitsi tietysti jos haluaa herättää huomiota.
Itse laitteen käyttö ei ole niinkään intuitiivista, mutta on aika tyypillistä Creativelle, ainakin Nomad sarjan tuotteille. Virta laitteeseen sen ollessa paristopidikkeeseen asetettuna kytketään painamalla Play-painiketta arviolta 5-10 sekuntia, mikä tuntuu hieman liioitellulta ajalta. Sama toistuu sammutettaessa, eli laite menee lyhyellä painalluksella Pause-tilaan, missä sitten pysyy ainakin kohtuuttoman pitkän ajan. Biisien eteen- ja taaksepäin kelaaminen on suhteellisen nopeaa, jos kerralla hypätään biisi tai kaksi, mutta jos haluaa hypätä esim. kymmenen kipaletta eteenpäin, kestääkin haetun biisin alun hakeminen useita sekunteja, pahimmillaan arviolta 10-15 sekuntia. Volume-säätö toimii samanlaisella jouhevuudella, eli äänenvoimakkuuden nopea säätäminen ei onnistu naputtamalla tai nappia pohjassa pitämällä vaan on tyydyttävä odottelemaan että voimakkuus hiljalleen seilaa haluttuun kohtaan.
Kokonaisuutena tämä suht yksinkertainen värkki on kyllä toimiva pakkaus jos onnistuu laitteen löytämään testilaitteen hintaan (49 eur) tai edullisemmin. Hyllynreunahinta näytti olevan 99 eur, mikä on kyllä ehdottomasti liikaa tästä vehkeestä. Toimivilla kuulokkeillakin.
[img]juttukuvat/atk/muvo02.jpg" border="0"/ style="width:98%">
(kuvan kuulokkeet ovat Gigantin "custom-takuuvaihto")
Laitehan on siis lähinnä USB-liitäntään käypä muistikalikka, noin purukumipaketin kokoinen. Palikan itsessään voi asentaa USB-liitännällä varustettuun tietokonelaitteeseen ja lähinnä Windows -merkkisellä käyttöjärjestelmällä (sodanaikaisia lukuunottamatta) muistin pitäisi löytyä ilman ajureiden asentelua yhtenä uutena kiintolevynä. Näin siis periaatteessa, pikatestissä Windows 2000 ja XP löysivät laitteen käsikirjoituksen mukaan.
Kun kalikka on tunnistunut, voidaan sinne kopioida kuten normaalille levykkeelle tai kiintolevylle tiedostoja, tässä tapauksessa lähinnä .mp3 tai .wma formaatissa jos tiedostoja on myös tarkoitus soittaa. Voihan tuonne työntää muitakin tiedostoja jos on tarve kuljetella mukanaan esim. CV:tään tai testamenttiaan kätevästi Word-dokumenttina. Tiedonsiirtoon kalikka käyttää USB 1.1 standardia, jonka teoreettinen(kin) siirtonopeus taitaa olla jotain muutaman sadan kilotavun luokkaa sekunnissa, joten aivan salamana tuo tässä tapauksessa 128 MB ei täyty, vaan odottelemaan joutuu ehkä muutaman minuutin tai jopa reilut 10 min kun toisessa testikoneesa käytetty USB-hub ei oikein tahtonut suoriutua tiedonsiirrosta normaalilla nopeudella. Käytännössä tiedonsiirtonopeus siis riittää, mutta jos 2 min ennen lähtöön keksii ottaa viimeisimmät mp3-tiedostot mukaansa niin kiire tulee.
Tiedonsiirto on siis suht yksinkertainen toimenpide. Pakkauksessa tulee mukana jokin Creativen oma ohjelmisto, jolla kai voi tehdä saman toimenpiteen tai lajitella biisejä haluamaansa järjestykseen laitteessa (soittojärjestys on siis sama kuin järjestys, missä biisit kopioidaan muistille), mutta tätä pikatestiä varten ei uskallettu ohjelmistoon koskea koska niiden kylkiäisinä koneelle yleensä asentuu joku miekka+karvakypärä -ikäinen versio jostakin avainkomponentista ja muutama kymmen megatavua turhaa kuraa. Ohjelmistoon kuuluu myös formatointisofta, millä voi korruptoituneen muistin formatoida takaisin alkuperäiseen kuosiin. Muistin "oikea" koko on muuten 122 MB, eli 128 MB on taas "japanin megoja".
Soitinosa on rakennettu tuohon samaan muistikalikkaan, eli siinä on kuulokeliitäntä ja normaalit ohjauspainikkeet (Play/Pause, Back/Forward, A-B toisto, Volume +/-) sekä led-valo, joka ilmaisee väreillä toimintaa tai virheitä. Soittokäyttöön tarvitaan kuitenkin sovitin, jossa on yksi AAA-kokoinen paristo sisällä (paristo pakkauksessa). Yhdessä muistikalikan kanssa paketista tulee pienehkön karkkirasian kokoinen, painoa muutama kymmenen grammaa. Paristosovittimeen voidaan kiinnittä pakkauksessa mukana tullut kaulalenkki, jossa on pikalukitus, eli hihnan saa helposti irti tarvittaessa.
Varsinaiset kuulokkeet, jotka kuuluvat pakkaukseen, jäivät tässä tapauksessa testaamatta, koska ilmeni että toinen kuulokkeista toisti ainoastaan mid- ja ylä-äänet. Gigantin näppärä huoltohenkilökunta vaihtoi - sillä aikaa kun asiakasta juoksutettiin myymälässä kyselemässä vaihtokuittia - laitteeseen arviolta noin euron (1 eur) maksavat lelukuulokkeet ja kun myymälähenkilökunta oli todennut ettei vaihdossa ole laitteita tarjota, jäi vaihtoehdoksi lähteä kotiin rahat palautettuina tai laitteen kanssa, joka oli nyt siis varustettu kuulokkeilla, joissa ei ollut ala-alueen kuuluvuusongelmaa kummassakaan kuulokkeessa. Näin sitä kustiin asiakasta silmään oikein lirinällä, mutta Creativen kuulokkeita ei voi arvostaa monenkaan euron arvoisiksi, joten tappion kokoluokka oli muutama euro ja laite jäi "viriteltynä" jatkamaan testiä. Oikeilla kuulokkkeilla (Philipsin järeämmät kuppiluurit ja Sonyn paremmat napit) soundit ovat ihan toimivat, ainakin laitteen antaman yleisen laatuvaikutelman huomioonottaen. Alkuperäisistä kuulokkeista sen verran, että toinen ilmeisesti oikein toiminut kuuloke kuulosti kyllä suht jämäkältä nappikuulokkeeksi, mutta oli kyllä törkeän näköinen kiiltäväksi kromattuna. Paitsi tietysti jos haluaa herättää huomiota.
Itse laitteen käyttö ei ole niinkään intuitiivista, mutta on aika tyypillistä Creativelle, ainakin Nomad sarjan tuotteille. Virta laitteeseen sen ollessa paristopidikkeeseen asetettuna kytketään painamalla Play-painiketta arviolta 5-10 sekuntia, mikä tuntuu hieman liioitellulta ajalta. Sama toistuu sammutettaessa, eli laite menee lyhyellä painalluksella Pause-tilaan, missä sitten pysyy ainakin kohtuuttoman pitkän ajan. Biisien eteen- ja taaksepäin kelaaminen on suhteellisen nopeaa, jos kerralla hypätään biisi tai kaksi, mutta jos haluaa hypätä esim. kymmenen kipaletta eteenpäin, kestääkin haetun biisin alun hakeminen useita sekunteja, pahimmillaan arviolta 10-15 sekuntia. Volume-säätö toimii samanlaisella jouhevuudella, eli äänenvoimakkuuden nopea säätäminen ei onnistu naputtamalla tai nappia pohjassa pitämällä vaan on tyydyttävä odottelemaan että voimakkuus hiljalleen seilaa haluttuun kohtaan.
Kokonaisuutena tämä suht yksinkertainen värkki on kyllä toimiva pakkaus jos onnistuu laitteen löytämään testilaitteen hintaan (49 eur) tai edullisemmin. Hyllynreunahinta näytti olevan 99 eur, mikä on kyllä ehdottomasti liikaa tästä vehkeestä. Toimivilla kuulokkeillakin.
[img]juttukuvat/atk/muvo02.jpg" class="colorbox">
Laitehan on siis lähinnä USB-liitäntään käypä muistikalikka, noin purukumipaketin kokoinen. Palikan itsessään voi asentaa USB-liitännällä varustettuun tietokonelaitteeseen ja lähinnä Windows -merkkisellä käyttöjärjestelmällä (sodanaikaisia lukuunottamatta) muistin pitäisi löytyä ilman ajureiden asentelua yhtenä uutena kiintolevynä. Näin siis periaatteessa, pikatestissä Windows 2000 ja XP löysivät laitteen käsikirjoituksen mukaan.Kun kalikka on tunnistunut, voidaan sinne kopioida kuten normaalille levykkeelle tai kiintolevylle tiedostoja, tässä tapauksessa lähinnä .mp3 tai .wma formaatissa jos tiedostoja on myös tarkoitus soittaa. Voihan tuonne työntää muitakin tiedostoja jos on tarve kuljetella mukanaan esim. CV:tään tai testamenttiaan kätevästi Word-dokumenttina. Tiedonsiirtoon kalikka käyttää USB 1.1 standardia, jonka teoreettinen(kin) siirtonopeus taitaa olla jotain muutaman sadan kilotavun luokkaa sekunnissa, joten aivan salamana tuo tässä tapauksessa 128 MB ei täyty, vaan odottelemaan joutuu ehkä muutaman minuutin tai jopa reilut 10 min kun toisessa testikoneesa käytetty USB-hub ei oikein tahtonut suoriutua tiedonsiirrosta normaalilla nopeudella. Käytännössä tiedonsiirtonopeus siis riittää, mutta jos 2 min ennen lähtöön keksii ottaa viimeisimmät mp3-tiedostot mukaansa niin kiire tulee.
Tiedonsiirto on siis suht yksinkertainen toimenpide. Pakkauksessa tulee mukana jokin Creativen oma ohjelmisto, jolla kai voi tehdä saman toimenpiteen tai lajitella biisejä haluamaansa järjestykseen laitteessa (soittojärjestys on siis sama kuin järjestys, missä biisit kopioidaan muistille), mutta tätä pikatestiä varten ei uskallettu ohjelmistoon koskea koska niiden kylkiäisinä koneelle yleensä asentuu joku miekka+karvakypärä -ikäinen versio jostakin avainkomponentista ja muutama kymmen megatavua turhaa kuraa. Ohjelmistoon kuuluu myös formatointisofta, millä voi korruptoituneen muistin formatoida takaisin alkuperäiseen kuosiin. Muistin "oikea" koko on muuten 122 MB, eli 128 MB on taas "japanin megoja".
Soitinosa on rakennettu tuohon samaan muistikalikkaan, eli siinä on kuulokeliitäntä ja normaalit ohjauspainikkeet (Play/Pause, Back/Forward, A-B toisto, Volume +/-) sekä led-valo, joka ilmaisee väreillä toimintaa tai virheitä. Soittokäyttöön tarvitaan kuitenkin sovitin, jossa on yksi AAA-kokoinen paristo sisällä (paristo pakkauksessa). Yhdessä muistikalikan kanssa paketista tulee pienehkön karkkirasian kokoinen, painoa muutama kymmenen grammaa. Paristosovittimeen voidaan kiinnittä pakkauksessa mukana tullut kaulalenkki, jossa on pikalukitus, eli hihnan saa helposti irti tarvittaessa.
Varsinaiset kuulokkeet, jotka kuuluvat pakkaukseen, jäivät tässä tapauksessa testaamatta, koska ilmeni että toinen kuulokkeista toisti ainoastaan mid- ja ylä-äänet. Gigantin näppärä huoltohenkilökunta vaihtoi - sillä aikaa kun asiakasta juoksutettiin myymälässä kyselemässä vaihtokuittia - laitteeseen arviolta noin euron (1 eur) maksavat lelukuulokkeet ja kun myymälähenkilökunta oli todennut ettei vaihdossa ole laitteita tarjota, jäi vaihtoehdoksi lähteä kotiin rahat palautettuina tai laitteen kanssa, joka oli nyt siis varustettu kuulokkeilla, joissa ei ollut ala-alueen kuuluvuusongelmaa kummassakaan kuulokkeessa. Näin sitä kustiin asiakasta silmään oikein lirinällä, mutta Creativen kuulokkeita ei voi arvostaa monenkaan euron arvoisiksi, joten tappion kokoluokka oli muutama euro ja laite jäi "viriteltynä" jatkamaan testiä. Oikeilla kuulokkkeilla (Philipsin järeämmät kuppiluurit ja Sonyn paremmat napit) soundit ovat ihan toimivat, ainakin laitteen antaman yleisen laatuvaikutelman huomioonottaen. Alkuperäisistä kuulokkeista sen verran, että toinen ilmeisesti oikein toiminut kuuloke kuulosti kyllä suht jämäkältä nappikuulokkeeksi, mutta oli kyllä törkeän näköinen kiiltäväksi kromattuna. Paitsi tietysti jos haluaa herättää huomiota.
Itse laitteen käyttö ei ole niinkään intuitiivista, mutta on aika tyypillistä Creativelle, ainakin Nomad sarjan tuotteille. Virta laitteeseen sen ollessa paristopidikkeeseen asetettuna kytketään painamalla Play-painiketta arviolta 5-10 sekuntia, mikä tuntuu hieman liioitellulta ajalta. Sama toistuu sammutettaessa, eli laite menee lyhyellä painalluksella Pause-tilaan, missä sitten pysyy ainakin kohtuuttoman pitkän ajan. Biisien eteen- ja taaksepäin kelaaminen on suhteellisen nopeaa, jos kerralla hypätään biisi tai kaksi, mutta jos haluaa hypätä esim. kymmenen kipaletta eteenpäin, kestääkin haetun biisin alun hakeminen useita sekunteja, pahimmillaan arviolta 10-15 sekuntia. Volume-säätö toimii samanlaisella jouhevuudella, eli äänenvoimakkuuden nopea säätäminen ei onnistu naputtamalla tai nappia pohjassa pitämällä vaan on tyydyttävä odottelemaan että voimakkuus hiljalleen seilaa haluttuun kohtaan.
Kokonaisuutena tämä suht yksinkertainen värkki on kyllä toimiva pakkaus jos onnistuu laitteen löytämään testilaitteen hintaan (49 eur) tai edullisemmin. Hyllynreunahinta näytti olevan 99 eur, mikä on kyllä ehdottomasti liikaa tästä vehkeestä. Toimivilla kuulokkeillakin.
[img]juttukuvat/atk/muvo02.jpg" border="0"/ style="width:98%">
(kuvan kuulokkeet ovat Gigantin "custom-takuuvaihto")
+/- saldo : 0 | Tweet
Firmwaren päivityksellä (kyllä, nykyään osaavat tehdä jopa muistitikkuja, joissa on paska firmware tehtaalta lähtiessä) soittimeen löytyi muutama lisäominaisuus, esim. aikaisemmin laite ei muistanut missä biisissä ja kohdassa oli painettu stoppia (laite siis sammutettu) vaan toisto alkoi ensimmäisestä biisistä, mutta tämä uusi versiopa muistaakin ja jatkaa siitä. Toinen ominaisuus, joka tuli ilmi pidemmällä käytöllä, on pariston kesto, paketissa ollut alkaali-AAA-paristo kesti arviolta 20 h, kyseisen tuntimäärän jakautuessa suht tasaisesti yhden viikon ajalle.
Mistäpä tuon firmware päivityksen voi imuroida?
Haa. Yllätys, yllätys, Creativen webbisivuilta.. Ei olisi äkkiä arvannutkaan...
Vehjes otti nokkiinsa kun yritin siirtää liian isoa tiedostokasaa kerralla ja hävitti firmwarensa eli tikku ei tunnistunut enää missään laitteessa. Firmwaren "päivitys" auttoi asiaan ja taas toimii.