Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten (0 kommenttia)

Hartolalainen folkrockbändi Tarujen Saari on julkaissut juuri neljännen albuminsa. Bändin edellinen albumi oli suhteellisen rokkaava ja synkkäsävyinen teksteiltään kuolemaa käsittelevine aiheineen. Tulkinnassa oli kuitenkin pilkettä silmäkulmassa, joten ei levy mitenkään erityisen synkkä loppujen lopuksi ollut. Tämä uusi levy sen sijaan on melkoisen alakuloinen ja surumielinen ja levyn teemana on tällä kertaa sota. Moisesta aiheestapa ei hirveästi huumoria ehkä revitäkään, varsinkaan nykyisin. Kappaleiden toteutuskin on selvästi pelkistetympää ja nyt ei juurikaan rokki soi. Toki tälläkin levyllä kuullaan silti myös rumpalia (bändin omien lyömäsoitinten lisäksi) ja niitä onkin hakkaamassa entinen Värttinä-mies (myöskin Ismo Alangon bändistä tuttu) Marko Timonen. Basson varressakin kuullaan ex-Värttinää eli sitä soittelee Pekka Lehti, joka on myöskin tuottanut levyn. Melkein kaikesta muusta vastaakin sitten bändi itse ja heidän instumenttiarsenaalinsa onkin varsin runsas. Toteutuksessa on kuitenkin keskitytty olennaiseen, eikä kaikkia instrumentteja suinkaan ole tungettu jokaiseen rakoon, vaan äänikuva on säilytetty varsin avarana. Tarujen Saarihan on tyystin akustinen bändi ja sointinsa muistuttaa lähinnä 70-luvun folkrockbändejä. Tärkeimmäksi esikuvakseen bändi on tunnustanut ranskalaisen progressiivista folkkia soittaneen Malicornen. Bändillä on ohjelmistossaan joitain lainakappaleitakin (tältä levyltä löytyvät skotlantilainen, pohjoismainen ja pari ranskalaista kansansävelmää), mutta pääosin he esittävät kuitenkin omia keskiaikaiseen tyyliin sävellettyjä biisejään. Laulujen tekstit ovat tällä levyllä pääosin vokalisti Kaisa Saaren kirjoittamia, paitsi käännöskappaleiden suomennoksista vastaa Tapio Mattlar. Kaisalla on kaunis ja tulkintavoimainen ääni, jota hän käyttää tällä levyllä hieman normaalia pehmeämpisävyisesti, mikä toki sopiikin levyn surumielisiin biiseihin. Kaikenkaikkiaan varsin kaunis levy. Bändin rempseämpi puoli ei tule tällä levyllä juurikaan esiin, mutta se ei haittaa, sillä moinen olisi vain rikkonut kokonaisuutta ja tehnyt levystä ehkä hajanaisen, näillä eväillä kokonaisuus pysyy hyvin linjassa.


Kaisa Saari: laulu, nokkahuilut, tinapillit, kampiliira
Emilia Lajunen: viulu, alttoviulu, avainviulu
Tapio Mattlar: kampiliira, kitara, tinja, sitar, laulu
Mikko Mattlar: bombo, tinja, shamaanirumpu, tamburiini, laulu
Vesa Vigman: mandoliini, kitara, bouzouki, saz, viikinkilyyra, laulu

sekä:
Pekka Lehti: kontrabasso, shamaanirumpu, tamburiini, harmoni, laulu
Marko Timonen: rummut, lyömäsoittimet
Lydia Luoma-aho: taustalaulu
Juha Jäntti: lyömäsoittimet


(Silence. SLC 019)


Arvosana : 8