Skyron Orchestra: S/T
Astro kirjoitti noin 20 vuotta sitten (1 kommenttia)
Transsubstans Records (TRANS004)
Skyron Orchestra on uusi ruotsalainen bändi joka soittaa mukavaa, melko psykedeelistä hieman 60-luvun tyylistä rockia. Vaikutteita on niin garagesta, progressiivisesta rockista kuin Jefferson Airplane tyylisestä acidrockistakin. Naisurkuri on kaikissa kappaleissa tärkeässä asemassa ja melko pinnalla. Myös laulajana heillä on vahvaääninen nainen Veronica Lostjärna, mutta basisti, kitaristi ja rumpali ovatkin sitten miehiä. Basisti Jonas on kova Bevis Frond fani, mikä välillä myös paistaa läpi. Yksi urkuri-Annan suosikeista on Mazzy Star, mikä on myös havaittavissa. Levyn aloittaa Free Ride melko rempseällä otteella, sitten seuraa hieman On Trialin mieleen tuova hyvä happorokkilataus ¾ tahtilajissa nimeltään The Tunnel. Call It Love on rauhallisempi, tumma fiilistely hieman Branded Womenin tyyliin tremolokitaralla. Lopussa meno yltyy hurjemmaksi ja saamme kuulla hienon kitarasoolon. Earthy Ground on mukavan keinuva, ja Soft Palate ehdottomasti yksi levyn parhaista kappaleista, kaunis ja surullinen 60-luvun acid rock helmi. Nobodys Diary on leppoisa, rento ja unenomainen leijunta. The Doll alkaa hiljaa, ja omaa hypnoottisen, toistuvan, vähän raskaamman riffin, hieno kappale. Exploding Mindin puhelaulu ja urut tuovat mieleen Brainticketin, vaikkakaan ihan niin kosmisiin sfääreihin ei päästä. Hyvä psykebiisi, silti! Pax Aeterna on ehkä levyn raskain, hieno kappale, jossa on myös hurjaa jamia ja kiva phaser symbaaleissa. Levyn päättävä, kummallinen instrumentaalinen Pink Floyd tyyppinen iisi sekoilu lienee aika pitkälti improvisaatiota. Levy kuulostaa aina vain paremmalta joka kuuntelun jälkeen, ja luulisin että tällä bändillä on tulevaisuutta. Kiva juttu, että Record Heaven on perustanut tämän alamerkin julkaisemaan tällaista hieman psykedeelisempää musiikkia.
Arvosana : 8
Skyron Orchestra on uusi ruotsalainen bändi joka soittaa mukavaa, melko psykedeelistä hieman 60-luvun tyylistä rockia. Vaikutteita on niin garagesta, progressiivisesta rockista kuin Jefferson Airplane tyylisestä acidrockistakin. Naisurkuri on kaikissa kappaleissa tärkeässä asemassa ja melko pinnalla. Myös laulajana heillä on vahvaääninen nainen Veronica Lostjärna, mutta basisti, kitaristi ja rumpali ovatkin sitten miehiä. Basisti Jonas on kova Bevis Frond fani, mikä välillä myös paistaa läpi. Yksi urkuri-Annan suosikeista on Mazzy Star, mikä on myös havaittavissa. Levyn aloittaa Free Ride melko rempseällä otteella, sitten seuraa hieman On Trialin mieleen tuova hyvä happorokkilataus ¾ tahtilajissa nimeltään The Tunnel. Call It Love on rauhallisempi, tumma fiilistely hieman Branded Womenin tyyliin tremolokitaralla. Lopussa meno yltyy hurjemmaksi ja saamme kuulla hienon kitarasoolon. Earthy Ground on mukavan keinuva, ja Soft Palate ehdottomasti yksi levyn parhaista kappaleista, kaunis ja surullinen 60-luvun acid rock helmi. Nobodys Diary on leppoisa, rento ja unenomainen leijunta. The Doll alkaa hiljaa, ja omaa hypnoottisen, toistuvan, vähän raskaamman riffin, hieno kappale. Exploding Mindin puhelaulu ja urut tuovat mieleen Brainticketin, vaikkakaan ihan niin kosmisiin sfääreihin ei päästä. Hyvä psykebiisi, silti! Pax Aeterna on ehkä levyn raskain, hieno kappale, jossa on myös hurjaa jamia ja kiva phaser symbaaleissa. Levyn päättävä, kummallinen instrumentaalinen Pink Floyd tyyppinen iisi sekoilu lienee aika pitkälti improvisaatiota. Levy kuulostaa aina vain paremmalta joka kuuntelun jälkeen, ja luulisin että tällä bändillä on tulevaisuutta. Kiva juttu, että Record Heaven on perustanut tämän alamerkin julkaisemaan tällaista hieman psykedeelisempää musiikkia.
Arvosana : 8
+/- saldo : 0 | Tweet
https://m.youtube.com/watch?v=TOAdrHFFki8
Eipä oikein iske.