Astro kirjoitti noin 13 vuotta sitten (0 kommenttia)

Woronzow (WOO 58)

Huh, tätä levyä onkin odoteltu hartaasti! Nick Saloman aloitti The Bevis Frondin 80-luvun puolivälissä yhden miehen psykedeelisenä makuuhuoneprojektina, ja kohtapuoleen kokosi myös livebändin soittamaan kappaleitaan. Levyt hän teki kuitenkin pitkään yksin, ja niitä tulikin fanien onneksi melko tiuhaa tahtia ulos. Lisäksi Nickin ja myöhemmin basisti Adrian Shawn yhdessä pyörittämä Woronzow Records julkaisi 80-luvun kuluessa ja 90-luvulla melkoisen määrän myös muiden, mainioiden artistien albumeita, kunnes toiminta sitten surullisesti hyytyi 2000-luvun alussa. Edellisestä varsinaisesta The Bevis Frond –albumista Hit Squad oli ehtinyt kulua jo seitsemän vuotta, ja innokkaimpia faneja lukuun ottamatta monet olivat ehkä jo luopuneet toivosta saada kuulla uusia kappaleita. Onneksi Nick kuitenkin jatkoi kappaleiden säveltämistä, ja oli lopulta valmis taas levyn tekoon kaikkien vastoinkäymisten ja pettymisten jälkeen. The Leaving of London todistaa, että Lontoosta maaseudun rauhaan muuttanut mies ei todellakaan ole menettänyt otettaan, vaan odotus on ollut sen arvoista.

75 minuuttia kestävä uusi albumi sisältää 18 uutta sävellystä, jotka Nick on huolellisesti ja nauhoittanut Gold Dust Studiossa yhdessä vanhojen ystäviensä Paul Simmonsin (kitara), Ade Shawn (basso) ja Dave Pearce (rummut) kanssa. Nick itse laulaa ja soittaa kitaroita sekä myös aika paljon koskettimia. Alkuaikojen mieltä laajentavasta tunnelmasta ei paljoa ole vuosikausiin ollut jäljellä, mutta kyllä psykedeeliset väreet iskevät päälle viimeistään valittavien tuplakitarasoolojen aikana, ja kyllähän musiikissa muutenkin vivahteita sinne päin löytyy. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että Nick on, ainakin minun mielestäni, yksi parhaista biisintekijöistä ikinä, ja hänen sanoituksensakin ovat todella oivallisia ja koskettavia. Lisäksi täytyy sanoa, että soitto ja soundit tällä uudella albumilla ovat täsmälleen sitä mitä olin toivonutkin ja Nickin laulu toimii ihan yhtä loistavasti kuin ennenkin, eli oikeastaan mitään ei olisi voinut tehdä tämän paremmin. Kaikkia kappaleita ei tässä ole järkeä käydä läpi, ja suosikeitakin on todella vaikea valita, sillä kaikki 18 ovat todellisia helmiä. Mukana on tuttuun tapaan melodisempia pop –vetoja, rankemmin rokkaavampia kappaleita sekä herkkiä, kauniita balladeja. Näistä mainittakoon pelkkää pianoa ja laulua sisältävä hieno nimikkokappale, jollaista Nick ei aikaisemmin olekaan levyttänyt. Myös räväkämpää, nopeaa punk –asennetta on yhä jäljellä miehessä. Vanhaa, aina niin ihanaa melankolia ja nostalgian tuntua löytyy monista kappaleista. Voimakkaimmin minuun taitavat ainakin tällä hetkellä vaikuttaa silti runsaasti kitarasooloja sisältävät, raskaat psykerock –pläjäykset ”Reanimation” ja ”Too Kind”, jotka ovat myös albumin pisimmät kappaleet. Mikä saa minut aivan erityisen onnelliseksi on se, että kahdesta edellisestä Frond –albumista poiketen The Leaving Of London on saatavilla myös tuplavinyyliversiona! Levy on lähtenyt liikkeelle yllättävänkin hyvin, ja sekä CD:stä että vinyylistä on jo tehty toinen painos. Albumi on saatavilla myös digitaalisessa muodossa. Vuoden levy, hanki se! The Bevis Frond on seuraavaksi keikalla 19.11. Lontoon 229 Clubilla.

http://bevisfrond.bandcamp.com/


Arvosana : 10