At your funeral
feeniks kirjoitti noin 19 vuotta sitten (2 kommenttia)
Anteeksi, mutta olinko se tosiaan minä, joka eilen kertoi vellovansa voittajafiiliksessä ja tuntevansa olonsa suorastaan hyväksi? Älkää nyt viittikö. Laskeutuminen maanpinnalle tuli yhtä nopeasti kuin nousu pilviin - loppupäivä meni käsittämättömässä murheen allikossa. Masokisti sisälläni halusi tietenkin kantaa kortensa kekoon ja kohta märehdin vanhoja viestejä mielessäni. Lisää vettä myllyyn, perkele. Melkein, mutten aivan, häpeän epäpuhtaita ajatuksiani, joista moraali on hyvin kaukana. Ei vain osaa luovuttaa, vaikka järki sanoo muuta.
EsaJii, no... ei. Tai toki riippuu mistä näkökulmasta katsoo, tuoreen nuorenparin vai itsekkäästi minun, kakkoseksi jääneen katkeran lehmän. Ehkä parhaiten menee sillä toisella naikkosella, oma olo ei ainakaan ole kaikista parhain. Tunneskaala on hienosti koostunut kaikista mahdollisista tunteista: vitutuksesta, surusta, ilosta. Sääliäkin on ripaus mukana, sääliä tuota tyttöä kohtaan. Itse en halua koskaan elää suhteessa, jossa voin edes hetken verran ajatella muita ja jossitella. Ei vain mene yksiin seurustelu ja tuollainen 'jos en seurustelisi, niin...' -paska. Mitä perkelettä täytyy seurustella, jos ruoho näyttää hyvältä aidankin takana? Mene ja tiedä, jokainen tyylillään.
Niin, aivan oikein. Kyllä, olen tekopyhä kaksinaismoralisti. Minähän tässä olen viimeinen ihminen tuomitsemaan moisesta ajattelusta ja jossittelusta, enköhän itsekin ole tismalleen samassa tilanteessa. En kuitenkaan seurustele, mutta ihmissuhde tässä on itsekullakin meneillään. Yhtä pahahan itsekin olen kuin ko. miekkonen. Kyllä, on vaan niin paljon helpompaa syyttää toista ja ummistaa silmänsä omille vioille, jotka ovat tismalleen samoja. Mä sentään myönnän olevani tekopyhä paska, mutta mieluummin tekopyhä paska kuin säälittävä ruiskukka, jonka selän takana voidaan kuiskutella naiskenteluhaluja.
Taidan lähteä syömään suruuni ja haluuni. Ehkä elämä olisi helpompaa xl-kokoisena.
EsaJii, no... ei. Tai toki riippuu mistä näkökulmasta katsoo, tuoreen nuorenparin vai itsekkäästi minun, kakkoseksi jääneen katkeran lehmän. Ehkä parhaiten menee sillä toisella naikkosella, oma olo ei ainakaan ole kaikista parhain. Tunneskaala on hienosti koostunut kaikista mahdollisista tunteista: vitutuksesta, surusta, ilosta. Sääliäkin on ripaus mukana, sääliä tuota tyttöä kohtaan. Itse en halua koskaan elää suhteessa, jossa voin edes hetken verran ajatella muita ja jossitella. Ei vain mene yksiin seurustelu ja tuollainen 'jos en seurustelisi, niin...' -paska. Mitä perkelettä täytyy seurustella, jos ruoho näyttää hyvältä aidankin takana? Mene ja tiedä, jokainen tyylillään.
Niin, aivan oikein. Kyllä, olen tekopyhä kaksinaismoralisti. Minähän tässä olen viimeinen ihminen tuomitsemaan moisesta ajattelusta ja jossittelusta, enköhän itsekin ole tismalleen samassa tilanteessa. En kuitenkaan seurustele, mutta ihmissuhde tässä on itsekullakin meneillään. Yhtä pahahan itsekin olen kuin ko. miekkonen. Kyllä, on vaan niin paljon helpompaa syyttää toista ja ummistaa silmänsä omille vioille, jotka ovat tismalleen samoja. Mä sentään myönnän olevani tekopyhä paska, mutta mieluummin tekopyhä paska kuin säälittävä ruiskukka, jonka selän takana voidaan kuiskutella naiskenteluhaluja.
Taidan lähteä syömään suruuni ja haluuni. Ehkä elämä olisi helpompaa xl-kokoisena.
+/- saldo : 0 | Tweet
En nyt kommentoi taas tän jälkeen kovin pian, mutta kyllä me luetaan. Sen voit huomata Oma Weblogisi napista ja siinä on mittari montako kertaa avattu.
Ei me uskalleta kommentoida kun sä oot tyttö. Tsihihii.