Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Arnold Schwarzenegger & Sharon Stone, Ohj. Paul Verhoeven (1990
Upea toimintascifirymistely ja nokkela juoni. Juuri DVD:lle ilmestynyt Total Recall in tietenkin K-18 ja sisältää kaiken oleellisen eli sitä eivät ole psykopaatit leikelleet. Philip K. Dickin novellista (kirjoittakaa nyt edes Philip oikein, yksi ällä) paisutettu elokuva on sikäli luova että Dickin alkuperäisessä novellissa ("We can remember it for you wholesale" 1965) ei edes käyty Marsissa vaan novelli perustui muistisiirrännäisiin ja Rekal-nimiseen firmaan. ...Jatkuu » Käsikirjoittajat ovat vääntäneet lähtökohdista monitasoisen ja -mutkaisen toimintaelokuvan joka on mielestäni jäänyt ihmeen vähälle huomiolle. Tarina on loistava ja tehosteet hienoja, kymmenen vuoden takaisiksi. Silloinhan ei digitaalitehosteita vielä paljoa käytetty, ei ainakaan tässä leffassa.
Tekstitys on pohjanoteeraus. En muista nähneeni toista yhtä huonoa suomennosta ja vertailukohtia on, DVD:llä on nimittäin käytetty se sama tekstitys joka riivasi aikanaan jo Filmnetin lähetyksissä (about 8 vuotta sitten), eikä kukaan ole edes vaivautunut tarkistamaan tekstitystä. Oleellisia asioita jätetty tekstittämättä, osa käännetty väärin ja vitsejä raiskattu käsittämättömiksi. Katsojilta odotetaan englanninkielentaitoa.
DVD:n extroja ovat huono traileri ja lyhyt "näin tehtiin elokuva". Mutta leffa on hieno.
Kun uusin King Crimsonin studioalbumi the construKction of light ilmestyi, kuuntelija äimisteli uskomattomia soundeja ja erittäin monimutkaisia kappaleita. Mielessä kävi helposti että kivahan sitä on studiossa kikkailla kaikenlaista mutta soitappa sitten livenä näitä! King Crimsonin uutuus, kolmen CD:n konserttipaketti osoittaa lannistavan selvästi sen että nuo biisit voidaan soittaa myös livenä. ...Jatkuu » Damn
Poiketen edellisestä Circus-konserttilevystä tällä kertaa kaikki esitykset on taltioitu yhdellä, vuoden 2000 Euroopan kiertueella. Soundit ovat siis läpi paketin yhtä massiiviset ja täyteläiset. Levyillä musisoi King Crimsonin viimeisin kokoonpano Fripp/Belew/Gunn/Mastelotto eli Tony Levin ja Bill Bruford eivät ole mukana ja siksi eräs suosikeistani, Sex, Sleep, Eat, Drink, Dream-kappale ei oikein toimi. Samperi silti kun eivät tulleet Ruisrockkiin, ennakkotiedoista poiketen. Olisi se ollut hienoa pällistellä tällaista touhua ja toimintaa sateen mutaamalla hiekkarannalla. No, olihan siellä sentään Wigwam, Absoluuttinen Nollapiste, Iron Maiden ja Nightwish.
Tuhtin levypaketin keskimmäinen levy sisältää 45 minuuttia pitkän konserttivideon joka, ilman sen kummempia ylisanoja, on orgastinen. Kyseessä on siis CD-ROM joka ihmetellään tietokoneen kautta. Siinä saa vielä syventävän kuvan yhteen konserttitoimista: pääjehu Robert Fripp seisoskelee sivussa kitaransa ja räkkihärveleidensä melkein piilottamana mutta malttaa kuitenkin tulla kunnolla esiinkin, kieltämään valokuvauksen
Toinen kitaristi ja laulaja Adrian Belew sen sijaan riekkuu eturivissä kuin sooloartisti, esittäen sekä kitarallaan että laulaen vaativia juttuja samaan aikaan, jo toinen toimikin riittäisi ihailuun, saatikka sitten yhtä aikaa
Lisäksi rumpali Pat Mastelotto tuo mieleen Muppet Shown rumpalin Eläimen. Basisti Trey Gunnilla on monenlaista bassovehjettä käsissään biisistä riippuen ja kaikkia mies sormeilee kivasti.
Kun Adrian Belew vielä heläyttää yksin, kitarallaan itseään säestäen Three Of A Perfect Pair:in nousevat niskakarvat pystyyn. Tämähän on ihan yliluonnollista. Onneksi sitten paketin kolmas levy on täynnänsä käsittämätöntä sekameteliä ja sooloilua, se ei ole ainakaan minulle vielä täysin selvinnyt. Toki hyviä hetkiä on täälläkin muttei olleenkaan sillai kuin kahdella ensimmäisellä levyllä.
King Crimson-fanille tämä konserttilevy on tietysti ihan ehdoton mutta jollei King Crimsonia ole aiemmin kuullut, musiikki ei ihan heti aukea, joten ihan ummikkona ei tätäkään levyä kannata rynnätä ostamaan. Suosittelisin mielummin liikkeellelähtöä vaikka construcKtion of lightista, THRACKista tai Three of a Perfect Pairista jotka ovat mainioita studioalbumeita. Varoituksen sana: musiikki on todella monimutkaista ja kummallista, ei mitään poppia.
Personnel:
Adrian Belew (guitar and vocals)
Robert Fripp (guitar)
Trey Gunn (touch guitar, ashbory bass, talker)
Pat Mastelotto (electronic drumming)
Odotettu Nightwishin DVD osoittautui odottamisen arvoiseksi. Upea kuva ja loistava ääni! Jos yhtään diggailet Nightwishiä, tämä DVD on ehdoton hankinta. Tai jollei käytössä ole DVD-soitinta, silloin kannattaa hankkia se rinnakkainen VHS-video-julkaisu vaikka siitä puuttuukin osa materiaalista. Tai vähintään samasta konsertista taltioitu CD. No jopas on monessa formaatissa tarjolla!
KonserttiCD julkaistiin hyvissä ajoin viimekuussa (maalis-), DVD 23.4. ...Jatkuu » ja VHS-video on luvassa 30.4. Eli rutkasti materiaalia Nightwishfaneille, eri formaateissa, kämpän varustelutason mukaan. Tässä arvostelussa pureudutaan DVD- ja CD-julkaisuihin sillä mikäli DVD soittimen nyt sattuu omistamaan, ei ole enää mitään järkeä ostaa videota.
On tämä DVD-aikakausi yhtä juhlaa meille musiikin ystäville. Tarkka ja hieno kuva yhdistettynä CD-äänenlaatuun! Ja jos on tullut rakennettua kotiteatteria, juhla on sitä komeampi! Tokihan pelkkä DVD-soitin ei autuaaksi tee, ilman edes jonkinlaista stereokytkentää tai kotiteatterivahvistinta ja kaiuttimia DVD-ääni TV:n kautta on kalpea aavistus. Kuin kuuntelisi joukolla korvalappustereoita sillai että kuulokkeet on pöydällä ja soitin täysillä. Hiljaa istutaan siinä ringissä ja kuulokkeista kuuluu kaikille se ääni
Mutta oletetaan että sinulla on jonkinasteinen kotiteatteri. Perskeles, tässä on niin energinen konserttitaltiointi että oksat pois! Soitto kulkee ja musa on ainutlaatuista. Miten voi ylipäätänsä näin omalaatuisen bändin musiikki olla näinkin megasuosittua? Yleensähän massojen suosikkeja ovat ne matti- teppo-ja-nyt-myös-seppo-tyyppiset jutut. Ja Suomen ensimmäisen kokonaan kotimaisen DVD:n pukkaa oopperaheavyä soittava bändi! Loistavaa!
Tässä kappaleessa voi toimittaja viimein mennä jo henkilökohtaisuuksiin: Ensimmäinen Nightwishlevyni oli Oceanborn pari vuotta sitten. Kolahti kivasti ja tuntui mukavalta. Ei nyt sillai kunnolla vielä kolissut mutta kotimainen bändi Kiteeltä, pitäähän niiden levyä ostaa vaikka kannatuksen vuoksi ja kestäähän sitä kuunnellakin ihan kivasti. Sibelius-akatemiasta piakkoin valmistuva Mirka Metsäranta, joka itsekin taitaa taidelaulun, alkoi minulle hehkuttaa Nightwishiä ja kehui kovasti varsinkin livemeininkiä. Piti luottaa Mirkan sanaan, itse kun en ollut kokenut bändiä livenä. Viime kesänä Ruisrockissa Nightwish pelmahti lavalle ja silloin yhtäkkiä tajusin mistä Mirka oli hehkuttanut: bändihän oli aivan mieletön livenä! Tarja ottaa yleisön upeasti, oikea heavyn papitar! Toisenkin keikan olen nähnyt, Tavastialla Helsingissä. Tarja oli vähän flunssassa ja joidenkin mielestä keikka oli vähän vaisu. Mutta keskimääräistä kovempi silti. Hyvä meininki!
DVD taltioi upean konserttimeiningin niin hyvin ettei teidän muiden tarvitse minnekään Turkuun matkustaa valaistuaksenne jollette ole keikalle vielä sattuneet. Eli jos olet diggaillut Nightwishin biisejä edes hitusen, vilkaise tämä DVD ja ymmärrät mistä on kyse.
DVD:n pääantihan on tietysti Tampereen Pakkahuoneella 29.12.2000 taltioitu keikka. Keikka on upea ja visuaalinen. CD:llä tämä sama keikka. Ja CD on julkaistu vain Suomessa, Nightwishin huomionosoitus suomalaisfaneille.
Täyteen myyty Pakkahuone elää mukana täysillä, yleisöllä on kivaa. Sehän ei voi olla vaikuttamatta bändin omiin fiiliksiin. Kun on hyvä tunnelma, soitto kulkee paremmin ja kaikilla on sitä kivempaa. Ja tämä keikka on todella onnistunut. Bändi ei sorru soittamaan liikaa kameroille vaan päinvastoin kamerat taltioivat aidon konsertin.
Jännä hommeli, DVD sai ensi-iltansa Helsingin Kino Palatsissa! DVD:tä esitettiin jonkin aikaa Helsingin ja Turun Kino Palatseissa yleisölle. Paikalla oli kuulemma paljon Nightwishfaneja. Tilaisuudessa paukutettiin läpi myös kaikki bonusmateriaali. Sikäli aika erikoista.
Ja bonusmateriaali onkin aikamoista. Voi hyvä luoja
Pääasia tuntuu olevan Deleted scenes joka on kuin suoraan Panteran surullisenkuuluisalta Vulgar Video:lta. Eli kuvaillaan dokailua ja örveltämistä videokameralla ja editoidaan talteen hauskimmat pätkät. Tästä osuudesta tuntuu olevan paljon mielipiteitä, laidasta laitaan. Voit vapaasti muodostaa omasi jos haluat käydä läpi 27 minuuttia koheltamista, tilojen särkemistä, keikkabussissa nukkuvien kuvaamista ja viinan juomista. Jos pidit Vulgar Videosta pidät tästäkin. Ja on minullakin hyllyssä tuo Vulgar Video
Lapsellista touhua mutta on siinä jotain
Ainakin se on sitä rock-meininkiä!
Onhan bonuksena sentään Tarjan ja Tuomaksen haastattelutkin ja yhteensä 4 musiikkivideota joista kaksi promoja ja kaksi konserttivideoita, toinen Buenos Airesista ja toinen Montrealista.
Huhti-toukokuun Nightwish pitää lomaa niin keikkailusta, studioista kuin biisinteostakin. Kesäkuussa alkaa sitten taas toiminta. Keikkoja on luvassa pitkin kesää, festarit kierretään aika tarkasti. Nyt voi katsella tallennetta ja kesällä kokea the real thing. Vai mitä?
DVD: "From Wishes To Eternity - live"
Julkaisupäivä: 17.4.2001
Kesto: 150 minuuttia
Kuvaformaatti: 16:9 PAL
Ääni: Dolby Digital 5.1
Aluekoodi: kaikki
Levyformaatti: DVD-5
Sisältö:
- Nightwish -konsertti, äänitetty Tampereen Pakkahuoneella 29.12 2000
- Tarjan ja Tuomaksen haastatteluja
- Kohtauksia takahuoneista ja muualta lavan ulkopuolelta
- Kaksi promovideota ja kaksi livevideota
- Valokuvagalleria (50 kuvaa)
- Discography
Biisilista:
1. The Kinslayer
2. She is My Sin
3. Deep Silent Complete
4. The Pharaoh Sails to Orion
5. Come Cover Me
6. Wanderlust
7. Instrumental (Crimson Tide/Deep Blue Sea)
8. Swanheart
9. Elvenpath
10. FantasMic, part 3
11. Dead Boy´s Poem
12. Sacrament of Wilderness
13. Walking in The Air
14. Beauty & the Beast
15. Wishmaster
Lisämateriaalina siis 27 minuuttia takahuone- ja bussitoimintaa Wishmaster-kiertueelta vuonna 2000, Euroopasta ja Kanadasta. Promovideot ovat The Carpenter ja Sleeping Sun. Livevideot ovat The Kinslayer (Buenos Aires, Argentina) ja Walking in the Air (Montreal, Canada)
VHS-videoversiossa on vain konsertti ja musiikkivideot, ei haastatteluja ja lisämateriaalia.
Digitaalinen monikäyttölevy DVD on loppujen lopuksi vain aiempaa edistyneempi muunnelma CD-levystä. Mutta mitä kaikkea parempaa se tarjoaakaan vanhaan verrattuna: laajan tallennuskapasiteetin, digitaalisen kuvan ja äänen. DVD korvaa jatkossa CD-ROMin. tällä hetkellä valtaosa levyistä sisältää kuitenkin elokuvia. DVD onkin mullistanut kotiteatterista haaveilleen maailman.
Mutta mistä sitä aina tietäisi mikä levy on hankinnan arvoinen ja mikä ei, levythän maksavatkin enemmän kuin videofilmit. ...Jatkuu » Nytpä siis pitää hankkia uusi (julkaistu 11/00) kotimainen 2001:DVD-opas johon Pekka Suorsa on arvostellut kaikki syksyyn 2000 mennessä Suomessa ilmestyneet 2-alueen DVD-elokuvat. Joka leffasta on arvosteltu erikseen itse elokuva, elokuvan ääniraita ja levyn extrat pisteytettynä tähdin yhdestä viiteen. Itse elokuvan arvostelu on toki aika subjektiivinen asia jossa mielipiteellä on suurin merkitys mutta tekstimuotoisesta arvostelusta voidaan sitten lukea kommentit ja perustelut (ja rivien välistä lisää). Tekstimuotoinen arvostelu jokaisen elokuvan kohdalla onkin kirjan parasta antia sikäli että kirjoittajalla on aika hyvät tiedot elokuvien taustoista. Jos varsinainen mielipide jätetään pois, voidaan lisäksi lukea asiallista tekstiä mm. levyn extroista, kuvanlaadusta, äänenlaadusta, tekijöistä ja tietenkin lyhyen juonikuvauksen. Toki Pekka Suorsalla on DVD-elokuvien arvostelusta kokemustakin, hänen DVD-palstansa ilmestyy Metrossa, KotiPC:ssä ja useissa maakuntalehdissä. Ihan eilisen teeren pojasta ei siis ole kyse.
Kirjassa on 288 sivua ja pääpaino on tietysti elokuvien esittelyllä. Sivulla on keskimäärin 3 elokuvaa joista löytyvät kansikuva ja faktatiedot (mm. ohjaaja, kuvakoko, ääniformaatti, kesto ja valmistusvuosi), arvostelupisteytys ja arvosteluteksti. Meille monille tärkeitä näyttelijätietoja pitää etsiä arvostelutekstin seasta joten tätä parannusta/lisäystä toivoisi fakta-osastoon. Vaikka kirja onkin melko pätevä, sisältää se silti muutamia epätarkkuuksia, ei suuria mutta silti. Esim. kirjassa mainittiin että Alien elokuvista ei ollut Suomen versioista tietoa vielä syksyllä 2000 vaikka ystäväni kyllä oli ostanut ne jo loppukesästä, suomeksi tekstitettynä. Toisaalta taas kirjoittaja on korjannut paljon levykansien tietojen epätarkkuuksia.
Eräs pienoinen pettymys oli myös kirjan pieni koko, ihan totta
Noin 17x21 cm koko oli tyrmistyttävä kaupassa, varsinkin kun kirja maksaa 159mk. Olin tietysti odottanut tukevaa opusta tai paksua luetteloa. Dont judge book by its cover, aivan, mutta vaikka tytöt yleensä sanovat että koolla ei ole merkitystä, siltikin teos on enemmän kirjanen kuin kirja. Size is everything sanoi Beaviskin plastiikkakirurgille. Koon ei silti pidä antaa masentaa, teos on jokseenkin kattava.
Kirjassa on myös runsaasti tekniikka-, termistö- ja standarditietoja joten jo tekniikkaosuuden puolesta kirja on kiinnostava, varsinkin niille joiden DVD-tietämys ei vielä ole kovin tukevalla pohjalla.
Kirjaa oli vaikea löytää. Kävin kyselemässä monesta paikasta (Anttila TopTen, Citymarketien elokuvaosastot, Suomalainen Kirjakauppa (Kotka) ym.) ennen kuin Tampereella Elokuva-Aitan kauppias kehotti kokeilemaan Tampereen Akateemisesta kirjakaupasta. Sielläkään kirja ei ollut suoraan elokuva-kohdassa (jossa on mm. muita elokuvaluetteloita) vaan myyjäneito haki sen jostain toiselta osastolta. Nyttemmin minulle on selvinnyt myös että kirjan voi tilata suoraan kustantajan kotisivuilta: www.docendo.fi Kustantaja Docendo (entinen Teknolit Oy) on paremmin tunnettu tietotekniikka-alan kustantajana, itseasiassa Docendo Group on pohjoismaiden suurin sillä saralla.
Kaikenkaikkiaan pätevänoloinen opas ja suositeltava ostos DVD-elokuvien ystäville. Kirja on varsinainen ideakuvasto niille jotka haluavat kotiteatteriltaan laatua ja elämyksiä, kirjasta on helppo etsiä esim. 5 tähteä monikanavaäänen laadusta saaneet ja toisaalta välttää suuria pettymyksiä heikkolaatuisten leffojen kohdalla. Jos kirja löytää yleisönsä, on vuosittain luvassa päivitysosa uusista elokuvajulkaisuista joille tämä kirja siis toimii perusteoksena.
UPDATE! Opasta saa esim. Filmifriikistä, Hämeentieltä Helsingistä.
Pro-X on suomalainen, Muuramessa toimiva elektroniikkavalmistaja jonka yhtenä alueena ovat korkealaatuiset hifikaiuttimet. Pro-X Group on erikoistunut elektroniikan ja audio-alan tuotteiden kehittämiseen, suunnitteluun, valmistamiseen, konsultointiin ja markkinointiin eli varsin moneen soppaan lusikkaa tökitään. Palasokerin tuotearvostelussa on tällä kertaa pari aktiivisia hifi-kaiuttimia jotka sopivat hyvin vaikka studiomonitoreiksi.
Omaa kotiteatteria tällä hetkellä rakentavana etsin tietysti pätevää tavaraa joten mahdollisuus päästä kokeilemaan Pro-X Aktiflex 11 aktiivikaiuttimia oli loistava tilaisuus monestakin syystä. ...Jatkuu » Ei vähiten siitä syystä että olin useasti kuunnellut lähes puolueettoman tahon kehuja kyseisistä kaiuttimista, eikä vähiten myöskään siitä syystä että halusin kokeilla miten aktiivikaiuttimet käyttäytyisivät kotiteatterivahvistimeni (Sony STR-DB840) kanssa. Kyseisessä Sonyssahan on aktiivikaiuttimille peräti oma linjalähtöosasto (pää-, keski- ja takakaiuttimet sekä kaksi subbarilähtöä) normaalien karvaliitäntöjen lisäksi. Eniten kiinnosti se, miten äänenvoimakkuus käyttäytyy aktiivien kanssa, olinhan ollut siinä luulossa, että linjatasoinen signaali on aina linjatasoinen, eikä siis säädettävä. Toivottavasti joku muukin on ihmetellyt samaa enkä ole ainoa (viimeinen) jolla asia selviää: äänenvoimakkuuden säätö toimii ihan normaalisti, oli kaiuttimet linja- tai perinteisissä liitännöissä
Kyseessä on siis säädettävä linjatasoinen ulostulo. Samoin normaalit kaiutinliitännät toimivat normaalisti. Liitäntöinä voidaan käyttää XLR, RCA, tai perinteisiä karvaliittimiä. Aktiflexit pitäisivät valmistajan mukaan olla liitettävissä kaikkiin audiolaitteisiin. Pro-X -kaiuttimet tehdään parhaista mahdollisista materiaaleista ja tarkan laadunvalvonnan alla, Pro-X valmistaa kaiuttimensa alusta loppuun saakka itse. Ainakin kyseiset Aktiflex 11 kaiuttimissa oli tehtaalta peräisin oleva todistus, josta ilmenee kyseisen kaiuttimen yksityiskohtaiset testitulokset ja tiedot äänenlaadusta. Vaikuttaa pätevältä ja luo hyvän vaikutelman. Pro-X kaiuttimilla on lisäksi 2-vuoden takuu. Lisää hyvää vaikutelmaa tulee sitten kuuntelussa. Vanhoihin kaiuttimiini verrattuna ero on selvä: Aktiflexin ääni on selkeämpi ja erottelukykyisempi, bassotaajuudet menevät alemmas kuulostavat napakammalta, diskantit kuuluvat selkeämmin ja kirkkaammin. Enpä tässä nyt taida viitsiä mainita niiden vanhojen kaiuttimien merkkiä ettei heti ajatella että ilmankos. Vanhat kaiuttimet kokivat nimittäin uuden tulemisen jokin aika sitten kun ostin yllämainitun Sonyn vahvistimen. Johan alkoivat vanhatkin pöntöt kuulostaa mahtavilta. Pelkällä vahvistimellakin on uskomaton merkitys (tiedoksi niille, jotka ovat jopa noviisimpia kuin minä). Mikäli esim. huoneessa esiintyy korostumia tai muuten vain halutaan säädellä kaiuttimia, Aktiflex 11 tarjoaa säätöjä takalevyssä. Gainin lisäksi kolmea taajuusaluetta päästään säätämään joten jos kaiuttimet esim. asetetaan lähelle seinää, voidaan alapään korostusta hillitä. Lisäksi takalevyssä on liitännät slave-kaiuttimille, mikäli sillä nyt kenellekään on normaalioloissa merkitystä, pöntöistä lähtee kokolailla riittävästi äänenpainetta muutenkin.
Valmistajan verkkosivuilla puhutaan Aktiflexien filosofiasta: Olemme kehittäneet mahdollisimman suuren kaiuttimen mahdollisimman pieneen koteloon. Valitsimme aluksi bassoelementin, jolla on mahdollisimman alhainen Q-arvo. Alas viritetyllä refleksikotelolla saadaan sopivan tasaisesti laskeva bassotoisto, joka kompensoidaan suoraksi aktiivisuodattimella. Vaikea tuohon on väittää vastaankaan, mielestäni teksti kuvaa hyvin näitä kohtuukokoisia kaiuttimia.
Viimeisenä argumenttina voin mainita että tilaisin itselleni 3 kpl kyseisiä kaiuttimia (keski- ja pääkaiuttimet). Tästä voidaan siis päätellä testitulos
Pro-X Aktiflex 11
2-tie bassorefleksi
bassoelementti 170mm polypropyleenikartio
diskantti 25mm kalotti
taajuusvaste 50-20000 Hz +/-3 db
jakotaajuus 4,5 KHz
2x50 W RMS / kaiutin
max. äänenpaine RMS@ 1m 106 db
magneettisuojaus
MDF-kotelo 200x310x225 mm (lxkxs)
Paino 7 kg
vakiovarustus: verkkojohto, XLR ja RCA-line IN sekä kaiutin sisään meno liitännät
Hintaluokka 2900.- kpl
Testibiisejä: ja albumeita:
Samuli Edelmann ja Cata Mansikka-aho Levottomat
Yes Fortune seller (Open Your Eyes)
Lindenhurst - Deep Thinker
Chroma Key Colorblind (Dead Air for radios)
Saga Behaviour
King Crimson the construKction of light
Destinys Child The Writings on the Wall
Meshuggah The True Human Design (EPCD)
Megafonia Liquidbass vol.1 testi-CD
Ehdin lukea monta kirja-arvostelua SSJ:stä ennen kuin pääsin käsiksi varsinaiseen kirjaan. Kirjoittajan alkusanoja ei olisi edes tarvinut lukea sillä ne oli taitavasti kopioitu kirja-arvosteluihin. Välttääkseni jäämästä kiinni sellaisesta (vaikka usein sitä teenkin), olen nyt itse kirjoittanut tämän arvostelun, kopioimatta alkusanoista.
Suuri Suomalainen Juopottelukirja on kirjoitettu haastattelujen muotoon, haastattelujen perusteella, joten se on jokseenkin samanlaista luettavaa kuin esim. ...Jatkuu » Sleeppareiden Jytinää Eestissä tai Zappan The Real Frank Zappa Book. Sankareiden Joensuulainen murrekuva välittyy hyvin ja lukija saattaa helposti kuvitella kuuntelevansa keskustelua, lukemisen sijasta. Hyvin eloisaa keskustelua, sitäpaitsi.
Kumikamelin muusikoiden sivuprojekti on kasvanut suositummaksi kuin Kumikameli itse, todennäköisesti tinkimättömän erilaisen linjansa vuoksi, Eläkeläiset ovat koko keikkamatkan Eläkeläisiä, eivät vain pienen hetken lavalla teeskennellen. Keikkamatkoista kirjassa on hirvittäviä kertomuksia, en tahtoisi olla mukana yhdelläkään, kirjan kautta mukanaeläminen on tarpeeksi pelottavaa. Ei minun pieni viinapääni kestäisi sellaista
dokaamista ja jos sammumaan sattuisi, seuraisi väistämättä "hitleröinti", eli sammuneen koristelu tussilla...
Eläkeläisten puuhien lisäksi kirjassa kerrotaan laajasti myös Maailman Vanhimmasta Sirkuksesta joka oli poikien erillinen oma show, tehtiin jopa sirkuskiertueita. Sirkus oli laaja valikoima käsittämättömän älyttömiä temppuja kuten nuorallakävely (köysi oli pitkällään maassa, köyden kadottua joillakin keikoilla piirrettiin viiva maahan), Kahlekuningas Anselmi Raato ja surmanajoa, kaikki yhtä säälittävän huonoa kännisten artistien kohellusta. Sirkus sitten jouduttiin lopettamaan kun esiintymiskamat homehtuivat vesisateen jälkeen...
Eläkeläisten Saksankeikoista on myös paljon tarinaa. Teutoonit ovat kuulemma innoissaan vaikka eivät sanoista mitään ymmärräkään. Tai ymmärtävät tietysti jos bändi haluaa: Ensimmäiselle Saksankeikalle Onni sai västykseksi järjestäjiltä että "Saksalaisille arkoja aiheita ovat Hitler ja homot että koittakaa välttää niitä, jookos?" Onnin eka spiikki lavalla: "Helou you homohitlers!" Eikä silti tappeluita saatu aikaiseksi. Kaikenkaikkiaan hirveää uhoamista suomeksi saksankeikoilla oli, kaikkihan ne nauhoitettiin. Bändin jäsenillä kuulemma itselläkin korvat punottavat nauhoja kuunnellessa...
Omat tarinansa ovat kuitenkin keikoille ajamiset ja muu eläminen, pitkin päivää, kokopäivätoimisesti. Eläkeläismeiningistä ei tingitä vaan sama puku on päällä koko kiertueen ajan, tapahtui vaikka mitä. Ja tapahtuihan siellä. Viimeisillä keikoilla oli puvut jo aika riekaleina, osittain palaneena, viinassa ja kurassa. Mitähän ovat esim. hotelleissa ja lentokentillä sivulliset, viranomaiset ja virkailijat tuumineet?
SSJ ei ole historiikki ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirja on kokoelma musiikkiin ja juomiseen liittyviä tarinoita, hyvin epäkronologisessa järjestyksessä.
Nostalgialtakaan ei vältytä joten bändin koko taival tulee kyllä katetuksi siinä sivussa. Kirjan ensipainos on jo myyty loppuun eli myyntiäkin on ollut. Osta omasi heti toisesta
painoksesta, ilman ei ole varaa jäädä, sikäli merkittävä Suomalaisen musiikin merkkiteos kirja on. ...Ja sitten vaan naarammaan!
Toimittanut Ilkka Mattila (Like-kustannus 2000)
Yksi Hong Kongin ja koko Aasian suosituimmista naislaulajista, Faye Wong julkaisi uusimman pitkäsoittonsa Fable 20. Lokakuuta 2000. Odotettu uutuus ei tuonut juurikaan uutta, itse asiassa kappaleet kuulostavat liiankin tutuilta, ovat tosin sikäli tietysti helposti Fayen fanien mieleen.
Nuorena tyttönä Hong Kongiin Kiinasta muuttanut Faye on taas laulanut suurimman osan kappaleista Mandariinin kiinaksi ja vain kaksi cantoniksi. ...Jatkuu » Mandariini on sikäli kaupallisempi kieli että se on Kiinan pääkieli, cantonin kiina on vain pieni murre jota puhutaan vain Hong Kongin ja Cantonin alueella. Faye on kaupallinen artisti. Jos Neil Young kritisoi Michael Jacksonia muita aikoinaan "this song´s for you" (This Bud´s for you), Faye on sumeilematta esiintynyt mainoksissa ja mainostajat ovat olleet näyttävästi mukana Fayn julkaisuilla. Edellisen, "Lovers Nuorena tyttönä Hong Kongiin Kiinasta muuttanut Faye on taas laulanut suurimman osan kappaleista Mandariinin kiinaksi ja vain kaksi cantoniksi. Mandariini on sikäli kaupallisempi kieli että se on Kiinan pääkieli, cantonin kiina on vain pieni murre jota puhutaan vain Hong Kongin ja Cantonin alueella. Faye on kaupallinen artisti. Jos Neil Young kritisoi Michael Jacksonia muita aikoinaan "this song´s for you" (This Bud´s for you), Faye on sumeilematta esiintynyt mainoksissa ja mainostajat ovat olleet näyttävästi mukana Fayn julkaisuilla. Edellisen, "Lovers
...ohops, tästäkin on kadonnut osa, täytyy etsiä vanhoista backupeista loput (toim. huom.)...
Tuo jonottaminen ameriikkalaisissa huvipuistoissa on ihan järkyttävää. Disney Worldissä jonoteltiin mm. avaruusvuoreen tunti ja muihinkin laitteisiin samoja aikoja. Ei ehdi kovin monessa laitteessa käydä. Ihan perseestä. No, ameriikkalaiset ovat kai itse tottuneet siihen jonotteluun?
Mulla oli ameriikkalainen tähtihetki New Yorkissa Vapaudenveistoksen lautalla 2002:
Juotiin siinä kokikset avovaimoni kanssa laivan kansibaarissa ja menin hakemaan lisää. Odotin jonossa tovin ja kun pääsin vuoroon, nostin muovituoppini (kertakäyttötuoppi) tiskille ja sanoin: "Can I have another Coke, please?" Myyjäpoika kääntyi toisen tarjoilijan puoleen ja kysyi: "Do we do re-fills?" johon toinen vastasi "No". ...Jatkuu » "Sorry, we don't do re-fills" se sanoi minulle ja jäi jumittamaan ja tuijottamaan ohitseni tyhjyyteen. Parin sekunnin päästä siirsin tuoppia 10 cm tiskillä ja päästin siitä irti toistaen kysymykseni. Sitten tuli kokis ihan normaalisti.
Siinä vaiheessakin jo ihmetytti, mutta sitten kun valmiiksi laskettu pieni kolikkonippu ei kelvannut koska mukana oli 5 sentin kolikkoa ja muita pieniä "Sorry, we don't accept that", johon vastasin "this IS american money" ja piti kaivaa isompia kolikoita jonon kasvaessa takana, alkoi ihan oikeesti vituttaa...
Nuo upeat valkoiset veneet ovat venäläisten veneitä. Ovat talvisäilytyksessä ja huollossa Kotkassa. Niitä käsittelevä firma tekee hyvää tiliä ja samalla tuo paikkakunnalle vähän lisäväriä (valkoista).
Laskeskelin tuossa yhtenä päivänä, että olen ajellut 18 vuoden aikana jo about 800.000 km. Mutta se on ammatinvalintakysymys sikäli, että kun on ammatiltaan edustaja niin pääsee siinä sitten autoilemaan työkseen. Tosin tässä ammatissa olen ollut vasta 14 vuotta. Nykyisin tulee mittariin noin 50-60 tkm vuodessa.
Aiheesta on myös seurantablogi Jaken Peltilehmät-sivuilla: http://jake.palasokeri.com/category/peltilehma/
Minäkin olen hakenut kesällä 1500e:n lastin Tallinnasta, tosin häätarkoitukseen. Mukana oli kuoharia ja paljon viiniä sekä sitten tietysti bisseä ja siideriä. Aika paljon jäi yli vaikka 180 sukulaista ja tuttavaa niitä yritti hävittääkin. No, eipä tarvitse käydä Alkossa ihan heti.
Turvallisen tuntuista homma...
Otas, Esa, itse ensin irti se Teiskon plugiliitin sieltä kitarasta ja katsot, onko se vastakappale vaan vähän vääntynyt. Tuo piuhanvääntäminen viittaa siihen, että näin olisi ajanmittaan käynyt. Itse liitin on yleensä hyvin yksinkertainen pätkä rautaa, missä on pieni kolo. Taivutat sitä varovaisesti, että kontakti paranee. Näin olen joutunut itsekin tekemään. ...Jatkuu » Kannattaa kokeilla ensi itse, ennenkuin maksaa korjaajalle. Samalla kannattaa puhdistaa liittimestä se kohta, joka ottaa kiinni piuhan plugiin.
Tänään sunnuntai-iltana ääniteltiin kitaroita Kevinin biisiin. Kitaristimme Ville ilmestyi paikalle ja laitettiin kamat kasaan ja heti toisella otolla Ville soitti biisin läpi niin, että otto olisi voitu hyväksyä lopulliseksi.
Päätimme kuitenkin muuttaa vähän sovitusta ja sointuja ja Ville sitten soitteli biisin muutaman kerran läpi uudestaan ja se oli siinä. Sooloja soitellaan jonain muuna päivänä, piakkoin kuitenkin, toivottavasti.
Sitten kuunneltiin vähän Stonen ekaa LP:tä, lähinnä siksi, että olin juuri lauantaiaamuna saanut luetuksi suomi-metallin historiasta kertovan "Rauta-aika"-kirjan. ...Jatkuu » Ville vei kirjan mennessään, ketäpä nyt ei metalli kiinnostaisi ;) Ja laitetaan nyt tähän tarkennukseksi, että Kevinin biisi ei ole metallia, vähän vaan rock.
No nyt on viimein rummut siirretty Rolandista tietsikalle. Ei se nyt ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Tai olisi kyllä ollut, mutta kun minulla sattui yksi ajatusvirhe siinä ja taistelin kauan sitten sen takia... Eka kerta on just tällaista.
Nyt on jo equalizoitu ja kaiutettu ja kaikkea, kohta pitäisi alkaa soittaa kitaraa päälle. ...Jatkuu » Ehkä jo viikonloppuna? Ville?
Soittelin torstai-iltana rummuilla 8 mielestäni hyvää ottoa, joista vähän editoimalla saisi tosi hyvän. Soittelemisen jälkeen menin saunaan ja siinä lauteilla istuessa biisi pyöri edelleen mielessä, varsinkin lopun kitarasoolo. Sitä ei ole midiraidalla, joten sen alkukohtaa ei ole merkitty lunttiraidalle, jota kuuntelen soittaessani. Viikko sitten keksin siihen jonkinverran uutta materiaalia, sen Kevinin alkuperäisen soolon lisäksi, koska Kevin toistaa saman teeman muutaman kerran ja on aika kaavamainen. ...Jatkuu » Tämä uusi juttu kuitenkin suorastaan vaatisi vähän rummuilta yhteistyötä siihen, että rummut tukisivat sitä sooloa. Päätinkin tehdä lunttiraidalle soolonmerkit ja soittaa koko roskan vielä kerran uudestaan.
Kun vielä kuuntelimme sitä viimeisintä ottoa basistin kanssa perjantai-iltana, huomasimme myös, että jostain syystä basariraita yliohjautuu aika ikävästi. Sitä ei kuulokkeilla oikein huomaa, mutta stereoilla kyllä viiltävän selvästi. No, onneksi on tarkoitus muutenkin äänittää uudestaan.
Jos nyt kolmannella sessiolla sitten saisi hyvän, että voisivat muutkin jo päästä biisin kimppuun...
No nyt on viimein rummut purkissa. Soundit ja tyyli ja toteutus ovat aikalailla erilaiset kuin ihan ekassa otossa, ekassa sessiossa viikkoja sitten, mutta selkeesti parempaan suuntaan, joka suhteessa. Nyt on edessä rumpuraitojen siirtäminen tietokoneelle minun Rolandin kovalevytallentimesta. Eka kerta, saas nähdä, miten onnistuu. Midi-aikakoodit pitäisi olla ok joten siirto pitäisi onnistua ihan helposti. ...Jatkuu » Katsotaan, miten käy.
Käytiinpä tuossa Tukholmassa Silja Serenadella, tai oikeammin Resonadella, jäät täristivät laivaa aika kovasti. Tukholmaan saavuttiin ajallaan, mutta paluu Helsinkiin saapui kaksi tuntia myöhässä jäiden takia.
Vaikka kävin kaikki tärkeimmät kohteet Stokiksessa, eli Science Fiction Bok Handel, Mega Skiv Akademiet ja Skiv Huset niin enpä ostanut mitään. Mutta Burger Kingissä sentään käytiin perinteiset hampparit syömässä. ...Jatkuu » Olispa Mäkkärissäkin yhtä hyviä hamppareita. Laivalta ostin kyllä vähän makeisia ja sen votkapullon.
Tänään illalla kuuntelin sitä eilistä soittoani ja panin merkille, että vähän pitäisi editoida sitä. Aika pitkälle pääsin puuhissani kunnes huomasin, ettei yhdestä kohdasta ole muissakaan otoissa hyvää ottoa niin sitten päätin soittaa vähän uudestaan.
No himskatti, meiksi olikin säädellyt siinä välissä säätöjä ja nyt soundit muuttuvat niin kovasti ettei sitä uutta ottoa voikaan liittää sujuvasti siihen eilisiltaiseen... ...Jatkuu » No voihan nenä...
Samalla huomasin, että meiksi vähän kiilaa koko ajan, eli nyt kun koko biisi pitää joka tapauksessa soittaa uusiksi, voinkin saman tien nostaa midiraidan tempoa vähän, jotta tempo on ainakin minulle sitten sopivampi. Ihan pari pykälää riittää.
Sellaista se sitten on, kun yrittää tehdä sellaisen, johon on itse tyytyväinen.
