King Crimson: deja VROOOM-DVD
ARTIKKELI | näytetään 2 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mitä enemmän näen King Crimsonin konserttivideoita, sitä hämmästyneempi olen yhtyeestä. Progressiivisen rockin dinosaurus oli jopa vähällä tulla esiintymään jopa RuisRockiin 2000 mutta peruutti viime tingassa. 1995 kuvattu DVD antaa hyvän käsityksen King Crimsonin musiikista ja lavatyöskentelystä mutta antaa levylle tallennettujen artikkelien muodossa myös muuta tietoa historiasta ym.
King Crimson on yhtye joka yllättää jokaisella levyllään. ...Jatkuu » Muut progressiivisiksi itseään kutsuvat bändit saisivat hävetä kutsuessaan itseään eteneväksi tai kokeilevaksi kun taas King Crimson tuo joka levyllään todella uutta ja tuoretta tavaraa esiin, esimerkkinä uusin studiolevy construcKtion of light. Uutta studiolevyä odotetaan ilmestyväksi piakkoin.
Äänilevyiltä ei kuitenkaan saa minkäänlaista kuvaa konserttitilanteesta: Adrian Belew heiluu kitaroineen etualalla ja Robert Fripp kyräilee varjossa taka-alalla. Kaikki mitä olet luullut koskettimiksi levyillä, onkin kitarasynteesiä. Ja kumpi soittaa ne herkulliset kitarasoolot ja erikoiset temput? Belew vai Fripp? Katso ja ylläty, moni veikkaus menee pieleen. Konsertteja nähtyään levyt eivät kuulosta enää samalta, mielessään näkee koko soittotapahtuman aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ja mikä ärsyttävintä: sedät soittavat liian helpon näköisesti.
deja VROOOM on kuvattu King Crimsonin THRAK-levyn jälkeisellä kiertueella Japanissa, 5.-6. lokakuuta 1995, estradina Nakano Sun Plaza Tokiossa eli John Wetton ei tietenkään ole mukana. Kyseisen levyn ja kiertueen kokoonpanohan oli tuo tuplatrio jossa oli kitaristi Robert Frippin lisäksi laulaja/kitaristi Adrian Belew, rumpalit Bill Bruford ja Pat Mastelotto, bassokitara / Chapman stick / kontrabasso Tony Levin ja lisäksi Warr-kitaraa (stickin tapainen soitin) hipelöi Trey Gunn. Sovitukset on uudistettu vanhemmillekin biiseille ja musiikissa todella tapahtuu, kuuden soittajan voimin. Biiseistä vanhin on Red, pääasiassa setti koostuu Disciplinen ja THRAKin biiseistä. Eli varhais-Crimsonin diggareille vähän huono setti, 80- ja 90-luvun KC:n ystäville mannaa. Minusta hyvä setti ja hyvä keikka, hyvä meininki. Saman voi kokea ilman kuvaa tuoreella VROOOM VROOOM-konserttilevyllä, samoja biisejä, sama porukka (eri keikat).
Hyvä 5.1-ääni ja hyvä surround miksaus. Tukeva ja jämäkkä soundi, monipuolinen ja jännittävä äänimaailma, takakaiuttimista tulee paljon tavaraa. Takakaiuttimet kannattavat olla kohtuulliset, koska niin paljon oleellista ääntä tulee sitä kautta. Nyt on käytetty todellista surroundia eikä vain takaa yleisön pulinaa ja hallin takaseinän kaikua. Toisaalta basistien Levin ja Gunn stemmalaulut on miksattu paikoin aivan liian pintaan.
Kuvaus on elävää ja nopeatempoista mutta kuvaa on aikalailla pakattu ja sen huomaa. Lisäksi konsertti on kuvattu käyttäen kameratermein isoa aukkoa jolloin tulee jännä ilmiö: vaaleat ja valkoiset värit ikään kuin hehkuvat ja luovat sädekehän ympärilleen. Värit ovat ylikorostuneita ja varjot ovat vahvoja samasta syystä. Ihan ovela tehokeino mutta se sotkee paikoitellen kuvan aika suttuiseksi. Mutta kyllä on ollut kuvaajilla hankalaa: muusikoita on valaistu haastavasti myös takaapäin ja pääjehu Robert Fripp istuu lavan takakeskellä, rumpusettien välissä, pimeässä tai hämärässä, mieheen ei ole yhtään valonheitintä, Levinillä ja Gunnilla taas on hohtavan valkoiset paidat ja Belew on kokoajan valokeilassa ja tekee kaikenlaisia show-temppuja. Ihan hyvin on silti näistäkin lähtökohdista kuvauksessa onnistuttu, konsertissa on aivan oma tunnelmansa.
Extroja on aika paljon, joutaviakin. Esimerkiksi kelpaa Tonys Road Movies jossa on monen minuutin jakso jossa muusikot ajavat kilpaa autovideopeleillä jossain ostoskeskuksessa. 21st Century Schizoid Band on extra jossa katsoja voi valita rytmisektion, laulajan ja soolon soittajan eri KC-kokoonpanoista ja kuunnella 21st Century Schizoid Maniä yhä uudestaan erilaisin sekoituksin. Lisäksi levyllä on tekstimuodossa KC:n historiaa Frippin kertomana ja mm. kokoelma Frippin marinaa ja vastineita erilaisiin häntä koskeviin levyarvosteluihin. Kaikkia ominaisuuksia ja extroja voi hallita ylivoimaisesti huonoimmasta käyttöliittymästä mitä DVD-levyllä voi olla. Sekava ja hidas systeemi vie hermot.
Virallinen Live in Japan-konserttivideo on muuten sama konsertti mutta vähän lyhyempänä, tietysti huonommalla kuvalla ja varsinkin huonommalla äänellä ja ilman extroja. Minulla on tuosta videosta bootsattu videoCD, jossa kuvan laatu on DVD:hen verrattuna kuin jos vetäisi kontaktimuovin ruudun päälle.
Huomaa, että levy on NTSC-formaatissa joten TV:si on ymmärrettävä sitä. Useimmat TV:t onneksi nykyisin ymmärtävät. Levyllä on valittavana sekä Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1 digital surround-ääni. Levy on monialue levy, kaikki alueet, eli voit ostaa tämän levyn myös ulkomaanmatkalta, sama paketti ympäri maailman. Kotimaasta tätä levyä on kirotun hankala saada mutta Filmifriikistä sen löysin. Ja Etelä-Karjalaiset löytävät sen Lappeenrannan Levymusiikista.
Eli yhteenvetona: aikamoinen paketti sälää ja ropeloa plus loistava konsertti. Jos King Crimson kiinnostaa yhtään ja sinulla on DVD-soitin, älä epäröi hetkeäkään. Lupasin olla käyttämättä sanaa orgastinen vaikka se olisi sopinut tämän levyn yhteyteen hyvin.
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Voi ei. Nyt kävi niin että kirjotinkin ulkomuistista väärin koskien tuota settilistaa, miltä levyiltä materiaalia on. The Talking drum ja Larks´ Tongues In Aspic: Part 2 ovat ikivanhoja biisejä, vielä vanhempia kuin Red. Että sori vaan...
Mutta tässä nyt se levyn biisilista ettei tarvitse ihmetellä:
Circular Improv
VROOOM VROOOM
Frame By Frame
Dinosaur
One Time
Red
B´Boom
THRAK
Matte Kudasai
Three Of A Perfect Pair
VROOOM
Coda: Marine 475
Sex, Sleep, Eat, Drink, Dream
Elephant Talk
Indiscipline
Talking Drum
Larks´ Tongues In Aspic Part II
People
Walking On Air
King Crimson-tribuutti, John Wetton Tavastialla
ARTIKKELI | näytetään 2 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Progressiivisen rockin yhdistys Colossus järjestää neljäs toukokuuta Tavastialla King Crimson-illan jossa entinen King Crimsonin basisti ja laulaja John Wetton esittää King Crimsonia tukenaan Italialaisen Moongarden-yhtyeen jäseniä. Ennen Wettonia kuullaan kotimaista Agenessiä joka on kiistatta Suomen kärkinimiä progen saralla. 
John Wetton on soittanut bassoa ja lauleskellutkin lukemattomissa progressiivisen ja ei-niin-progressiivisen rockin kokoonpanoissa, mm. ...Jatkuu » King Crimson, Asia, UK, Roxy Music, Uriah Heap ja Wishbone Ash. King Crimsonissa hän oli levyjen USA, Red, Starless and Bible Black ja Larks Tongue In Aspic aikaan. Wettonin osuudesta tässä Tavastian konsertissa on 50 60% King Crimsonia, ensimmäisestä albumista Rediin asti, kertoo Colossus- yhdistyksen puheenjohtaja Marco Bernard. UK:ta ja Asiaa kuullaan myös, mutta enemmän UK:ta kuin Asiaa, Asiaa ehkä vain kaksi biisiä. Pääpaino on kuitenkin King Crimsonilla, Bernard kertoo.
Wettonin taustabändi Tavastian keikalla on osa Moongarden-yhtyeen muusikoista Italiasta. Moongardenhan oli Suomessa viimeksi viimevuoden Alwari Rockissa Otaniemessä. Wettonin mukana siis Cristiano Roversi (koskettimet ja Chapman stick), rumpali Max Sorrentini ja kitaristi David Cremoni. Lisäksi mukana on toinen perkussionisti, mahdollisesti jopa kokonaisen toisen rumpusetin kanssa. Tämä konsertti on John Wettonille ainoa sähköinen keikka huhti-toukokuussa, poiketen Wettonin saitin tiedoista. Muut keikat ovat akustisia, tai oikeastaan ei ihan niin akustisiakaan, Cristiano soittaa Stickkiä ja ehkä vähän koskettimia, mutta rumpalia ei siis ole mukana. Tavastialle John Wetton tulee suoraan Englannista ja Roversi ystävineen Italiasta.
Ennen Wettonia esiintyy kotimainen Ageness jonka uutta levyä odotellaan kevääksi. Genesis-henkistä progea soittava Ageness on ollut keikkatauolla levynteon ja muiden kiireiden vuoksi nyt jonkin aikaa mutta tuore artikkeli Agenessistä löytyy toisaalla Palasokerissa.
Tällä kertaa sisäänpääsymaksu on kaikille sama, Colossuksen jäsenhintaan 13 euroa, jäsen tai ei. Lippuhan on halpa siihen nähden että paikalla on itse John Wetton. Ovet aukeavat 21:00 ja show alkaa 21:30.
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
http://www.johnwetton.co.uk/ http://www.cristianoroversi.com/
http://www.ageness.com/ http://www.colossus.fi/
Progressiivisen rockin yhdistyksen Colossuksen julkaisema lehti ilmestyy kolmasti vuodessa. Seuraavassa numerossa joka ilmestyy maaliskuun alussa, on juttua muun muassa seuraavista yhtyeistä: Jethro Tull, Hawkwind-juttu osa3, Pink Floyd-sarja osa5, Tarujen Saari, Van Der Graaf Generator pt.2, Kromlek, Tangerine Dream, Museo Rosenbach, Anyone´s Daughter, Atomic Rooster, Submarine Silence, Renaissance, Cairo, Wigwam, Absoluuttinen Nollapiste, sekä DreamTheaterin ja King Crimsonin DVD-arvostelut. Tästä numerosta on tulossa erittäin paksu ja lisäksi siihen tulee suuret aukitaiteltavat kannet, oikea collectors issue. Lehden irtonumeromyynti lisäksi loppuu muualta kuin Akateemisesta Kirjakaupasta joten lehti todella kannattaa tilata kotiin. Tilaustietoja saat Colossuksen saitilta, tilaussivulta http://colossus.fi/finnish/finnish.htm
Colossus on järjestämässä muitakin konsertteja tällä vuodelle, tribuutteja mm. Rushille, ELP:lle, Marillionille jne. Kotimaisia ja ulkolaisia esiintyjiä. Näistä konserteista tulee juttua siis myöhemmin, seuraa Palasokeria ja tilaa Colossus.
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tribuuttishow on siirtynyt myöhemmäksi, päivämäärä 25.5.!!Dream Theater: Metropolis 2000 DVD
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Long Islandin neo-progeihmeen Dream Theaterin kauan odotettu PAL-versio Metropolis 2000 konsertti-DVD:stä tuli viimein loppusyksystä. Levyllä on koko mammuttimainen Metropolis 2000: Scenes from a Memory teemalevy ja lisäksi samalta keikalta tunnin verran bonusbiisejä ja dokumentti. Onko hyvä? Lue eteenpäin.[img]juttukuvat/levyt/dtdvd.jpg" alt="Dream Theater DVD">
Esimakua DVD:n keikasta saatiin jo saman nimisen, kolmen levyn konsertti CD:n muodossa joka lisäksi kohautti ilmestymispäivänään 11.9. ...Jatkuu » koskapa kannessa oli Manhattanin silhuetti WTC:ineen ja koko maisema oli tulessa. Levyn nimi on lisäksi Metropolis 2000: Scenes from New York. Levy vedettiin kaupoista saman tien ja se ilmestyi uudelleen vähän ajan päästä uusilla kansilla. Konserttilevyllä on jopa enemmän biisejä kuin DVD:llä.
Metropolis 2000: Scenes from New York on siis konserttitaltiointi yhtyeen edellisestä, odotetusta Metropolis 2000: Scenes from a Memory-teemalevystä. Tuo levyhän aikanaan lunasti odotukset Images & Words-levyn Metropolis pt. I-biisin jatko-osana ja oli dramaattisesti parempi kuin sitä edellinen studiolevy, kuivakka ja tylsä Falling into Infinity. SfaM oli erittäin monimutkainen ja sooloja täynnä oleva levy joka tosin alkoi kiihkeän kuuntelemisen jälkeen suht’ nopeasti kyllästyttää. Liika kikkailu on kuitenkin liikaa.
Silti, DVD:tä odotettiin vesi kielellä. Alkuperäisen julkaisun aikoihin kävi heti ilmi, että PAL-version kuva ja ääni eivät olleet synkassa joten PAL-versio vedettiin myynnistä. Meni tosi kauan ennen kuin kunnollinen PAL-versio saatiin uudestaan markkinoille ja kiinnostus vain kasvoi kun NTSC-version ostaneet kehuivat sitä. Minäkin sain sitten omani viimein alkutalvesta.
Mutta voih, eihän tuossa konsertissa ole edes kunnon tunnelmaa kun valot ovat niin kovasti päällä! Kyllähän rock-konserttivalaistuksessa tiettyä hämyisyyttä pitää olla, nyt on melkein kuin ulkoilmakonsertti tai joku tangokuningaskisojen tv-lähetys. Valaistus aiheuttaa vähän steriilin opetusvideotunnelman joka ei hälvene siksikään, että kuvataan kokoajan soittosuoritetta, eli kamera on kokoajan siellä, missä mitään tapahtuu. Joka soolo ja kikka on kuvattu tarkasti paikoin jopa split screenin avulla, eli seurataan kahta soittajaa tarkasti, jopa kolmea samaan aikaan. No okei, sitähän monesti tuskastellaan kun useissa videoissa esim. kitarasoolon aikana kuvataan itsekseen heiluvaa laulajaa tai yleisöä, mutta tässä tapauksessa mennään kyllä äärimmäisyyteen. Toisaalta useille DT-faneille se soitannan seuraaminen onkin se juttu ja tämä video tyydyttää sen tarpeen todella.
Toiseksi, ääni on Dolby Digital 2.0 eli pelkkä stereo. No permanto. Loput 4 kanavaa on jätetty pois ilmeisesti siksi että materiaalia mahtuu mukaan vastaavasti enemmän. Ääni on kuitenkin huono verrattuna moniin muihin konsertteihin. Äänen laatua kummastellessani selailin kotiteatterivahvistimen tila-asetuksia ja Small Hall-asetuksella ääni paranee dramaattisesti. Normaalisti tuollaiset tilaefektit ovat lähinnä huvittavia mutta tässä tapauksessa ääniraita on jätetty niin kuivaksi että pieni lisäkaiku terästää ihmeesti ja luo tunnelmaa ääneen. Eli on niistä tilaefekteistä kuitenkin johonkin.
Konsertissa on paikoin käytetty ärsyttäviä, 80-lukulaisia videoefektejä joilla pyöritellään ja venytellään kuvaa ees taas. Ohjaajana toiminut, rumpalina kuitenkin paremmin selviytyvä Mike Portnoy on ilmeisesti halunnut näyttää meille katsojille millaisia kaikkia hauskoja juttuja voidaan tehdä. Tosi kivaa joo, not. Maikilta olisi ohjauksessa toivonut myös vähän nopeampia leikkauksia ja vähemmän split screenien käyttöä.
Kuvasuhde on 4:3 eli perinteisen telkkarin koko. Miksei voinut olla nykyaikainen laajakuva? Vai ovatko Jenkkilässä niin vanhanaikaisia…
Varsinainen konserttimateriaali on ihan hienoa ja kuva on selkeä ja värit ovat kohtuulliset. Bonusbiisit olivat samalla äänenlaadulla mutta hailakan harmaalla kuvalla, samoin dokumentin kuva on todella hailakka. Varsinaisessa Metropolis-osuudessa sentään musta on mustaa. Bonusbiiseinä samalta keikalta ovat Awake-levyn kokonaisuus A Mind beside itself: 1. Erotomania , 2. Voices, 3. Silent Man sekä pitkähkö Learning to live ja tosipitkä A Change of Seasons eli ei mitään lyhyitä rallatuksia, yhteensä noin tunnin verran musaa.
Dokkari on kiva joskin vähän nyrkkipajameininkiä. Siinä haastatellaan miksaaja-äänittäjä Kevin Shirleytä joka ylistää bändiä estottomasti. Behind the Scenes-dokkari kestää n. 25 min. ja koostuu lähinnä shown valmistelun ja tekniikan kuvaamisesta sekä fanien heilumisesta. Yhtyeen itsensä puhuma kommenttiraita on hyvä ja hauskakin vaikka paikoin perin amerikkalaisen teennäinen. Se on silti konsertin ohella DVD:n parasta antia koska se tuo todella uutta tietoja ja näkemyksiä tuosta mammuttimaisesta Metropolis 2000-biisistä ja rivien välistä myös bändin jäsenten välisistä suhteista. Mukana on myös turha kuvagalleria jossa on pääasiassa Mike Portnoyn rumpupallilta kesken shown ottamia kuvia eri konserttihalleista. Kiva harrastus sinulla, Mike.
Ihan kiva DVD vaikkei aivan odotuksien veroinen olekaan. Parempaa tunnelmaa ja parempaa äänenlaatua kaipaisi. Silti DVD-soittimin varustetun Dream Theater fanin välttämätön hankinta.
Jäämme odottamaan pian ilmestyvää, uutta studio levyä Six Degrees of Inner Turbulence josta spoileri jo aiemmin Palasokerissa, tsekkaa ulos.
Yes Hartwall Arenalla 4.11.2001
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Yksi maailman suurimpiin progressiivisen rockin bändeihin kuuluva megayhtye Yes esiintyi Helsingin Hartwall Arenassa 4.11.2001. Konsertissa kuultiin pääasiassa 70-luvun biisejä mutta mukaan mahtui muutama uudeltakin levyltä ja pakollinen kasarihitti Owner of a Lonely Heart.Yesin uusimmalla levyllä kuullaan yhtyeen lisäksi sinfoniaorkesteria joten sinfoniaorkesteri piti raahata tietysti kiertueellekin mukaan. Mutta olisihan se saanut näkymisen lisäksi kuuluakin Ei nimittäin oikein kunnolla havainnut sitä orkesteria, siitä piti miksaaja huolen. ...Jatkuu » Eipä ollut tosin vanhojen biisien sovituksiakaan kovin paljoa muutettu orkesteria varten. Orkesteri jäi todellakin enimmäkseen paitsioon, eikä sen mahdollisuuksia käytetty hyväksi kuin marginaalisesti. Keikan aloittanut Close to the Edge kuulosti aluksi hieman vaisulta, olisi ollut varmasti parempi polkaista liikkeelle jollakin riuskalla rockilla, kuten myöhemmin kuullulla Roundaboutilla. Soundit paranivat jo seuraavaan biisiin ja paikalla olleet ummikotkin varmasti alkoivat jo saada henkeä tuon yli 20-minuuttisen progeklassikon päättyessä. Luulot pois heti alussa! Ja kyllähän siellä jotkut innokkaimmat, biisejä tuntemattomat (?) alkoivat taputella jo Close to the Edgen puolivälin hiljaisissa kohdissa.
Musiikillinen ilmaisu oli tietysti huippuluokkaa. Vokalisti Jon Anderson lauloi kerrassaan upeasti, myös korkeat kohdat menivät hienosti (And You And I). Hän esitti tapansa mukaan välispiikeissä joko rautaisaa itseironiaa tai sellaista noloutta, että hauskaa oli joka tapauksessa. Andersonin höpinät olivat vähän koomisia... universal love ja silleen. Jon Anderson vaikutti silti aidosti sympaattiselta äijältä joka kenties on hieman "positiivisesti sekaisin". Hänen tanssikoreografiat olisivat sentään voineet olla vähemmän koomisia. Lisäksi taitaa tuon kasvissyöjä-Andersonin ruokavalioon kuulua aika paljon erilaisia sieniä? Mitähän se näki siellä salin katossa kun sinne kokoajan katseli? Ei me muut mitään nähty. Andersonin sympaattiselle olemukselle ja hippeilylle ei voi kuin hymyillä.
Kitaristi Steve Howekin loisti läpi keikan. Miehen tyylitaju ei petä, vaikka soittotyyli ja
-tekniikka muuttuu biisien aikana lukuisia kertoja. Kitarat vaihtuivat alinomaa, saman biisin aikanakin mies ehti soitella useaa eri kitaraa, tämähän on aina ollut Steve Howen suosikkitouhua. Steve veti myös pitkän sooloesiintymisen akustisen kitaran kera konsertin keskivaiheilla, soitti kaksi biisiä ja hyvin soittikin.
Rumpali Alan White, joka on myös pitkän linjan Yes-miehiä, oli vähän laimeahko ja kärsi todella huonoista rumpusoundeista. Tuntui koko ajan, että sinfoniaorkesteri vähän jarrutteli bändin menoa, Yes olisi ehkä soitellut vähän rivakammin jos olisi saanut itsekseen esiintyä.
Illan pelle oli Yesin perustajajäsen, basisti Chris Squire joka vaikutti vahvasti olevan kännissä. Soitto ei oikein meinannut pysyä taimissa mutta esiintymishalu oli kova, välillä hän meinasi jopa kaatua lavalla. Aikamoista temppuilua nähtiin ja muutamia aika turhia bassosooloja saatiin kuunnella, esim. muutenkin jo riittävän pitkä biisi Ritual ei olisi kaivannut ollenkaan lisää kuolleita hetkiä. Osa marinasta menee myös miksaajan piikkiin: Bassokitara tuli todella kovaa ja varsinkin Chrisin innostuessa revittelemään, ääni suorastaan riipi korvia. Ja Squire sai Rickenbackerista ja presarista täsmälleen saman äänen joten taisi olla se bassojen vaihtelu ihan turhaa. Oma lukunsa oli Squiren myös hoitelema bassobedaali joka oli väännetty täysille ja Hartwall Arena oli viritetty siten että kaikki pedaalin sävelet muodostivat seisovan bassoaallon, tuolit vapisivat joka kerta kun pedaali tuli mukaan. Kokemus oli ruumiillinen. Squirella oli myös vaatteiden suhteen tyylitaju hukassa, mitkä lie hiihtäjän pöksyt nyt jalassa olivatkaan. Olikohan tässä nyt tarpeeksi/liikaa pahoja sanoja tuosta progerockin legendaarisesta basistista jonka soundi on vaikuttanut niin monen soittajan elämään?
Kosketinsoittaja, lähes tuntematon sessiomies Tom Brislin saa puhtaat paperit muutamia tyhjäkäyntisiä ujelluslurituksia lukuunottamatta. New Jerseysta kotoisin oleva hemmo on aiemmin soittanut mm. Meat Loafin keikkabändissä. Kyllähän Tom soitteli ihan kivasti mutta se nyt oli sellainen varjoissa seisoskeleva sessiomies. Että ensikerralla pelkkä Yes ilman sinfoniaorkesteria ja joku karismaattisempi kosketinsoittaja mukaan, esim. Wakeman... No, Rick Wakeman ei taida olla enää koskaan tulossa Yesiin.
Keikan isoin miinus oli siinä että Venäjän rajasekoilujen takia konsertin alku viivästyi tunnin verran ja ohjelmasta oli karsittu pitkä ja hieno Gates of Delirium kokonaan pois. Yesin rekat olivat kuulemma juuttuneet Venäjän tulliin. Aivan kuin kukaan ei olisi maininnut järjestäjille mitään Venäjän rajatilanteesta.
Settilista oli peruskamaa, kun nimikkeeltä "yessymphonic" olisi odottanut vähän jännempiä vetoja orkesterin kanssa, enemmän uutta levyä ja sitten vaikka jotain Time And A Wordin tavaraa. No Opportunity Necessary, No Experience Needed olisi ollut ihan ehdoton viuluineen kaikkineen. Toisaalta, miksi ihmeessä uudelta levyltä oli pakko soittaa huonoin lyhyt (Don´t Go) ja huonoin pitkä biisi (In the Presence of). Dreamtime olisi ollut paljon mieluisampi. Vanhempi tavara ja erityisesti The Yes-Albumin biisit toimivat todella hienosti. Osan Yes soitti ilman orkesteriakin.
Ohjelmisto piti sisällään kappaleet Close to the Edge, Long Distance Runaround, Don´t Go, In the Presence of, Mood for a Day, Starship Trooper, And You and I, Ritual ja I´ve Seen All Good People. Encorena Owner of a Lonely Heart ja Roundabout.
Kaikenkaikkiaan hieno keikka, hyvät biisit hienoa soittamista. Äänenvoimakkuuskin oli kohtuullisella tasolla, lukuunottamatta bassosoolojen rämistelyjä. Ensi kerralla toivomme Yesin saapuvan ilman orkkaa, ja jos mahdollista niin johonkin pienempään saliin, vaikka Kulttuuritalolle. Nyt kun Yes on viimein saatu maahamme, jäämme odottelemaan King Crimsonia ja Rushia. Jospa hyvinkin .
Ja jos Progelistan tai Colossuksen ProgeChatin kirjoittajat/lukijat löytävät artikkelista tuttuja lauseita, voi havainto hyvinkin olla oikea. Olen kopioinut ilman lupaa joitakin mielipiteitänne tuonne joukkoon (reilu jätkä. - päätoim. huom.)
Ageness Semifinaalissa 16.8.2001
ARTIKKELI | näytetään 2 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Alwarin Aukion progejuhlan iltana 16.8.2001 soitti Semifinalissa Ageness hienon keikan jota ei häirinnyt edes lavamonitorien särkyminen. Palasokeri tavoitti yhtyeen puuhamiehen Tommy Erikssonin vasta marraskuussa mutta nytpä on sitten enemmän kerrottavaa. Uutta levyä tekevä Tommy avautui ja päivitti kerralla tietomme yhtyeen nykytilasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. 
Tuona alkusyksyn lämpöisenä iltana kuultiin Semifinalissa kattava paketti Agenessin tuotantoa, livenä harvemmin kuultua materiaalia ja jopa muutama cover joista mieleen jäi erityisesti King Crimsonin ”In the Court of a Crimson King”. ...Jatkuu » Setissä kuultiin mm. Marigold ja Sequels mutta ei Mortal Wings of Sin:iä, tai mistä minä tiedän, myöhästyin keikan alusta juuri sen verran.
Valoshow oli tällä kertaa toteutettu siten että 4 videotykkiä peittivät seinät villeihin animaatioihin (ei tietenkään toistu kuvissa kunnolla…) ja bändin taustalla näytettiin animaatioiden lisäksi jotain vanhaa mustavalkoista amerikkalaista vakoiluleffaa. Vaistomaisesti tuli luettua tekstejä, se vähän häiritsi…
- Totta, se ei kuulunut kuvioihin, siinä sattui harmittava virhe, Tommy Eriksson kertoo. - Videoista huolehtinut kaveri vain ei löytänyt haluamaansa kohtaa, koska outo varavideonauhuri saatiin paikalle liian myöhään ja yleisö oli jo päästetty sisään. Virheistähän opimme ja ensi kerralla emme anna ulkopuolisille vapaita käsiä videomateriaalin suhteen! Tommy nauraa.
- Semifinaalin keikasta jäi muuten kyllä hyvä fiilis, soitto toimi hyvin, Tommy muistelee. Paikalla oli yleisönä myös Moongardenin väkeä, tuo italialainen progebändihän oli soittanut aiemmin päivällä Alwarin Aukion festareilla.
Paikallahan taisi olla myös englantilaisen Yes-tribuutibändin Fragilen tyyppejä tsekkaamassa?
-Joo, tulivat keikan jälkeen kiittelemään ja lähettivät terkkuja jälkeenpäin vielä sähköpostitsekin.
Uutta levyä olisi tarkoitus alkaa pian äänittää. Kuusi biisiä on jo demovaiheessa, Tommy kertoo. Kahta biisiä on soitettu keikoillakin: Martial Arts and Away.
Away-biisistä on valmistumassa myös video, se on enää viimeistelemättä, animaatiot on tehty ja enää pitäisi kuvata bändiä ja liittää se. Eli ihmiset on kuvaamatta. Bändin kuvaaminen tapahtuu todennäköisesti Maikkarin studiossa. Eli tulos olisi sitten moderni studiovideo eikä keikkavideo. Video olisi tarkoitus julkistaa ennen levyn julkaisua. Ja tarkoitus on myös että FST tekisi taas Agenessistä tv-ohjelman jossa olisi mukana se vanha Imaginess-video, keikkataltiointia ranskankeikalta, haastattelua ja tämä uusi video. Se vanha FST:n ohjelmahan uusittiinkin pariinkin otteeseen, Tommy sanoo.
Mitenkäs uuden levyn teko on kulkenut? - Tällä uudella levyllä olen päässyt viimein irti siitä että ideoita syntyy soittelemalla. Nyt biisi syntyy päässä, soi pään sisällä, eikä siten että soittelisin sävellysvaiheessa itsekseni niitä näitä ja sieltä sitten syntyisi jotain mihin tarttuu ja mistä alkaa kehittää, sellaistakin olen aiemmin tehnyt. Että nyt kaikki on todella sävelletty mielessä. Sitä niin kuin alkaa kuunnella mielessään sellaista musaa mitä itse hauaisi kuunnella ja sitten toteuttaa sen. Olen sävellystyössä hyväksynyt vain ideoita joita en olisi uskonut pystyväni tekemään. Rima on ollut korkeammalla, pitää pystyä yllättämään itseni ennen kuin idea kelpaa. - Ja nythän kaikki biisit eivät enää ole minun tekemiäni, Tommy yllättää. - Vesa Auvinen (kitara) on tehnyt yhden biisin kokonaan. Bändin kanssa ollaan tehty biisiaihioita kimpassa, tyyliin että jatketaan toisen ideaa ja sovitetaan yhdessä. Ollaan suunniteltu biisit kattavaa tarinaa, eli levystä on tulossa teemalevy, traditionaalinen enkeli/piru-tarina, Tommy selvittää. - Toivottavasti ehditään valmiiksi tuossa keväällä. Levynjulkistuskeikkaa on kaavailtu Tavastialle huhtikuun loppuun.
- Muutenkaan en tarvitse mitään Walkmaneja itseni viihdyttämiseen, musiikkia pyörii mielessä koko ajan koska muistan mahtavan kirjaston biisejä ulkoa. Se oli nuorempana jälki-istunnoissa ihan hyvä kikka (ja niitähän riitti, koska Hellan Mikan kanssa lintsattiin alinomaa koulusta ja pakenimme treenikämpälle), ja jälkkäriä istuessaan sitä kuunteli Supper’s Readyn pari kertaa ja vaikka Close to the Edgen, niin olikin jo tunnin verran jälkkäriä ohi, Tommy nauraa.
Ageness suunnittelee lähitulevaisuudessa ehkä myös tuplalevyn julkaisua johon olisi koottuna kaksi ekaa albumia ja bonusbiisejä, koska kaikki kappaleet eivät ole aikanaan päätyneet levyille. Materiaali on uudelleen miksattua alusta asti koska Tommy ei ole aivan tyytyväinen alkuperäisten levyjen soundiin. Eri asia sitten tietysti on että kuka meistä kuulee sen eron ja millä laitteilla levyä toistetaan, onko edes mahdollisuutta kuulla sitä eroa. -No, me tehdään tätä musiikkia omilla ehdoillamme, joten parempi soundi ja uudet miksaukset ehkä lisäävät mielenkiintoa ja myöskin sen että vanhoista versioista tulee keräilyharvinaisuuksia, Tommy sanoo.
Viimeisimmät Ageness uutiset voi päivittää osoitteesta www.ageness.com.
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Joo, tuossa jutussa ei ilmene riittävän hyvin se, että ne video-efektit olivat oikeasti hienoja ja psykedeelisiä ja oli ovelan näkyistä kun niitä pyöri monella seinällä! Efektien tummuuden takia ne eivät toistu kuvissa muuten kuin valkokankaan kohdalla. Onneksi eivät olleet niin kirkkaita että kuvissakin näkyisivät. Hiano show.Ja se elokuvakin oli hyvä idea, ainoa ongelma minulle oli juuri se, että ne tekstit näkyivät... ...Jatkuu » Sattuuhan sitä, mekin ollaan kai vaan ihmisiä. Turha tästä on kovin suurta numeroa tehdä.
Absoluuttisen Nollapisteen tulevaisuus
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Jatkoa edelliselle artikkelille, Absoluuttisen Nollapisteen laulajan ja lauluntekijän haastattelulle. Nyt puhutaan keikkanauhoituksista, uudesta levystä ja myös asian vierestä.
Onko sitten konserttilevyä odotettavissa? - Suljettu-keikka oli ehkä viiden parhaan Tavastian keikan joukossa. Montas kertaa me ollaan oltu siellä, kaksi kertaa vuodessa -94 lähtien, onhan niitä yhteensä jotain toistakymmentä. Me äänitettiin Tavastian keikka moniraitanauhalle. ...Jatkuu » Sitä en lavalla muistanut kuin muutaman kerran, silloinkin sellaisissa kohdissa ettei se häirinnyt suoritusta. Mutta tallentamisen kannalta keikka olisi saanut olla vielä parempi. Ja kolme keikkaa äänitettiin DAT:ille suoraan äänipöydästä. Kokoelmalevyn kiertueelta on tallessa muutama DAT-nauhoitus. Keväältä 2000 on moniraitanauhoitus Tavastialta. Mutta ei me olla kuunneltu onko niissä ainesta vaikka singlen C-puoleksi.
Kiertueella oli mukana koskettimissa ja ajoittain myös kitarassa Otto Hallamaa joka on Absoluuttisen Nollapisteen levyjen kansivihkoja selanneille tuttu nimi, äänittäjä mm. Suljetulla. - Otto Hallamaa viihtyi kiertueella ja erittäin hyvin meni jo treenien aikana. Kyllä meillä useita treenejä oli ennen kiertuetta mutta onhan Suljettu sellainen pläjäytys että siinä on paljon huomioon ottamista. Otolle biisit olivat tuttuja koska hän äänitti Suljettua mutta tietysti hän ei ollut niitä soittanut. Aki (Lääkkölä, kitara) tässä suuren työn teki jo keväällä kun kirjoitti Oton osuudet nuoteiksi. Ja kyllä Oton ottamista mukaan keikoille vastaisuudessakin harkittiin, mutta Otolla on omat kiireensä joten siihen ei lähdetä, Tommi sanoo.
- Otto Hallamaa on tehnyt Cream Crackers-yhtyeen kanssa mm. Deep Purple-coverkeikkoja, ne ovat olleet parhaita keikkoja mitä olen ikinä nähnyt, niin hyviä että oikein naurattaa kun se on niin yksi yhteen. Ja siitä tulikin yksi tavoite Suljettu-kiertueelle että kaikki vaikeat osat toisinnetaan lavalla, ei aleta oikomaan. Sovituksia on kyllä muunneltu mutta haastavia kohtia ei ole helpotettu. Ja kun kerran oli koskettimet, otettiin settiin myös Olen Pahoillani. Haitarikin oli mukana ja sen kanssa oli hankalaa balassi muihin soittimiin nähden sekä se että meillä oli käytössä vain 32 raitaa, raidat loppuivat kesken, Tommi selvittää.
Entäs se uusi levy?
- Mulla on itselläni nyt takki tyhjä Suljetun suhteen, jos siitä keskustelua halutaan käydä, sen voivat muut tehdä. Se on nyt tehty ja seuraavaksi on uuden singlen äänitys marraskuun 22. - 23. ja miksaus 7.12. ja tämä single tulee ulos tammi-helmikuussa jos mahdollista. Biisin nimi on Irene Kaktus, sitä on soitettu kesän keikoilla. Ja tälle sinkulle ei siis tule mitään live-versioita. Ja voi olla ettei Suljetun liveäänityksiä muutenkaan kuulla vielä vuosiin, Tommi sanoo aika määrätietoisesti. - Muutamaa uutta biisiä on soitettu keikoilla. Suljetun kappale Mihin antoi viitteitä tulevasta mitä Oloksella toteutettiin, eli säkeistössä voi olla pitkään vain yksi sointu, ei ole niin tiheää että koko ajan tapahtuu muutoksia, niin kuin SYI:ssä tapahtuu. Jos Suvannossa Ylpeää Ilmettä olisi laventanut vaikka 30-minuuttiseksi, sitä olisi nyt helpompi seurata. Tomi (Krutsin, rumpali) sanoi että minun pitäisi alkaa polttaa pilveä ja käydä hieronnassa etten olisi niin kireä jätkä, mä en pysty rentoutumaan, että siksi tulee sävellyksistä niin tiheitä. Kyllä treeneissä väljennetään siinä missä pystyy. Minulla on se ajatus ettei saa olla yhtään tylsää sekuntia, siinä voi sitten tulla että informaatiota on liikaa. Ylitarjontaa ja aistikuormitusta. Mihin on biisi jossa ei tapahdu kovin paljon ja se kuulostaakin hyvältä. Vaikka se kuulostaakin Policelta niin se kuulostaa hyvältä, Tommi nauraa.
- Uutta levyä varten on nyt treenattu kymmentä biisiä. Lyhyin niistä on kolme minuuttia, muut ovat noin kuusiminuuttisia, Tommi selittää. - Biisejä on treenattu toukokuusta lähtien, äänitys on ilmeisesti helmikuussa, huhtikuuhun on tarkoitus saada se julkaisuun. Välissä on ollut taukoa treenaamisessa Suljettu- ja Tulenkantajahommien takia. Ensi viikolla on taas hyvää treeniaikaa. Kun demoja kuuntelee, en ole levystä yhtään huolissani.
Saattaahan studiossa tietysti tulla ongelmia. Oloksen kanssa oli sellainen juttu että Käsitys mummoloista-biisi ei meinannut valmistua kun oikean temmon löytäminen, että kertosäe ja säkeistö toimisivat molemmat, oli yllättävän vaikeaa. Jälkeenpäin katsottuna ne ovat eri biisien osia.
- Tulevasta levystä voi sanoa sen verran että tarkoitus on yhdistää Suljetun ja Oloksen parhaat puolet. Huolellisempi tuotanto mutta kuitenkin progebiisejä. Mä olen edelliseen levyyn, Olokseen sikäli tyytyväinen että ilman tietoista muutosta me oltais menty samaan suuntaan kuin Suljetulla, tavallaan Suljettu Light. Tai Muovi antaa periksi II. Olos ei ole kumpaakaan. Ei Suljettu Light Menthol. Ehkä Mental Light.
Pakkomielteet kullakin
- Löysin yhtenä päivänä internetistä sellaisen Aku Ankan Taskukirja-sivuston jossa kerrotaan että kuka on se esinäytösten paska piirtäjä, kuka on hikipiirtäjä ja minä vuonna on mikäkin jakso piirretty. (oliskohan http://www.perunamaa.net/taskarit/ Toim. huom.) Minä innostuin kun olen miettinyt melkein 20 vuotta sen piirtäjän nimeä ja että mistä sen saisi selville. Giuseppe Perego on se paska piirtäjä, nyt mun ei tarvitse huolehtia siitä enää koskaan. Sitten sivustossa oli sellainen mahdollisuus että lukijat voivat jättää omat arvionsa kustakin jutusta, minä ajattelin että tänä syksynä teen taskukirjoista 1-79 tarinakohtaiset arviot. Pitäisiköhän teettää sellaiset alushousut joissa lukee Giuseppe Perego? Tommi esittää aivan vakavalla naamalla.
Jotakin muuta
Tommi kertoi myös muutamia tunnelmapaloja siviilielämästä. - Muutama päivä sitten olin 3 tuntia kirjastossa lukemassa -78-83 Tekniikan Maailmoja. Etsin artikkelia Talbot Horizonin eli Chrysler Simca Horizonin eli Dodge Omnin koeajosta ja sitten luin mun kotistereoiden arvion. Silver System 70 oli saanut kaksi tähteä jossain vertailussa, siinä luki vielä että Mikrofoniäänitykset: huono. Olin autoista ja hifistä kiinnostunut 8-vuotiaana, päätin silloin että minusta tulee hifisti, että pitää olla liittimet tiettyä jalometallia. Kotona on käytössä sellaiset paskat kotiäänitysmikit "Especially for home recordings". Ne korostavat bassoa mahdottomasti. Sitten on sellainen systeemi että joulukuusen jalasta lähtee pölynimurin putki johon on kiinnitetty pöytälampun jalan ruuvi ja siihen kanaverkosta taitetut putket joihin on sijoitettu mikit eri suuntiin, toinen kitaraa ja toinen laulua varten. Samalla telineellä saa hoidettua molemmat. Paita vain repeytyy kanaverkkoon kun kulkee ohi...
Nyt kun ollaan ajauduttu jo aika kauas Suljetusta niin olisiko sinulla kertoa mitään viime hetken uutisia?
- Mie opettelin soittamaan Beatlesin Dig a Ponyn riffin ja soolon tänään (7.11.2001).
Absoluuttinen Nollapiste soittaa SULJETUN -kiertue 2001
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Absoluuttisen Nollapisteen lokakuinen kiertue perustui vuonna 1999 julkaistuun teemalevyyn Suljettu, jota on toivottu esitettäväksi kokonaisena levyn ilmestymisestä lähtien. Nyt tuo odotus päättyi muutamassa kaupungissa toteutettavan konsertinomaisen esityksen myötä. Kiertue huipentui Tavastialle 1.11., arvio tuosta keikasta on toisaalla Palasokerissa. Tässä jutussa pureudumme Suljettuun ja ensiviikolla julkaistavassa, haastattelun toisessa osassa Absoluuttisen Nollapisteen tulevaisuudensuunnitelmiin.
- Keväästä lähtien me ollaan suunniteltu tätä systeemiä ja kartoitettu missä kaupungeissa se kannattaa tehdä. ...Jatkuu » Kymmenisen paikkaa löytyi. Kuopiossa, Joensuussa ja Lahdessa oltais mielellään oltu mutta sieltä ei löydy sopivia paikkoja. Siellä voi tietenkin olla joku kaupunginteatteri mutta sitten ne paikat pitäisi vuokrata ja se kävisi raskaaksi taloudelle, kertoo Absoluuttinen Nollapiste-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Tommi Liimatta, jota Palasokeri pääsi haastattelemaan viikkoa kiertueen päättymisen jälkeen. Mukana on otteita myös syyskuisesta haastattelusta joka on ollut luettavissa Absoluuttisen Nollapisteen kotisivuilla. Syyskuussa puhuttiin Suljetun tarinasta, tuoreessa haastattelussa taas kierretystä kiertueesta ja Nollapisteen jatkosta. http://www.karppanen.com/an/bandi/aukeaako_suljettu.html
Sukukronikka
Mistä Suljettu sitten kertoo ja miten se on syntynyt? Eeppinen sukukronikka kertoo pohjoisessa elävän perheen tai perheiden tarinan, järkyttävän kertomuksen isän ja pojan suhteesta, odotuksista ja pettymyksistä. Isällä on selvästi rajoittuneet ja rajatut käsitykset siitä mitä kuuluu pojan ja mitä tytön tehtäviin, tämä luo tietyn tunnelman koko levylle. Vaikka Suljetun alku on melko hilpeä, levy kokonaisuutena on suorastaan ahdistava kun jo alussa alkaa ajatella sitä mihin kaikki johtaa levyn lopussa.
- Sukulaiseni, jolla on ollut mielenterveysongelmia, oli ollut hoidossa ja palannut sieltä kotiinsa, erääseen itäsuomalaiseen kylään josta äitinikin on kotoisin, koska oli halunnut nähdä kun linnut palaavat kotiin. Äitini teoria oli että tämä tuli hulluksi kuunneltuaan Tasavallan Presidenttiä. "Se nyt kuuntelikin Tasavallan Presidenttiä". Yhteyttä ei varmaan ole siinä mitassa missä äiti halusi esittää asian. Tämä lintujen paluu mainitaan jo Jokea silmiin-kappaleessa soololevylläni. Tuosta kappaleesta lähti Suljetun kehittäminen. 95-96 talvella mie kuulin jutun, Australiassa oli jotkut kaivoskaupunkisurmat, nuoria tyttöjä oli joku tyyppi surmannut ja ne kaikki surmatut löytyivät jostain tuhansien mailien päästä samasta metästä. Sitten poliisi tutki ruumiiden sijaintipaikkoja että muodostavatko ne ilmakuvassa jonkin kuvion. Että onko sellainen pakkomielteinen surmaaja kysymyksessä. Sekin oli yksi lähtökohta Suljetulle, sellainen eteenpäinliikauttaja. Sanoituksessa mainitaan tuo "puolukanpoimintareittini kuvio ilmakuvassa", tyypillinen vainoharhaisuusjuttu. Kuten että radiossa puhuteltaisiin juuri minua tai että ajatuksia varastetaan päästäni. Jokea silmiin-kappaleesta oli helppo jatkaa kappaleella Joen silmille ja seuraava oli heti Suvannossa Ylpeä Ilme (SYI) joka oli tekeillä alkuvuodesta kevääseen -97.
Tommi selvittää kappaleiden yhteyksiä: - SYI:n lisäksi on kolme biisiä jotka eniten liittyvät toisiinsa: Kasvatus, Tungos on lavaste ja Joen silmille. Ja tietenkin kahden biisin setä-tarina. Singlebiisi Yhteistä väliseinä liittyy myös Suljetun teemaan: "Sille teippiä persesilmään joka menneet unohtaa" vai miten se nyt menee... Ja Joutomaa kanssa. Joka biisissä on
luonto- ja miljöökuvausta sen verran kuin tuntuu soveliaalta. Kiilakivessä luontokuvausta on enemmän sen takia että tuntui kivalta valita mukaan arkistossa olevia lyhyitä luontokuvia kuten kukan joka liikahtaa kimalaisen painosta. Minä pidän Kiilakiveä aivan lopullisena luontobiisinä että sen jälkeen ei Suomessa tarvitse kirjoittaa luontobiisejä, piste. Kiilakiven työnimi oli Kartano koska sävellys vaikutti niin uljaalta silloin, kartanoprogea, oikein luksusprogea vaikka kappaleessa kuullaankin vain kitaraa. Ei pöyhkeää progea kuten Yes on. Kiilakivestähän saisi hyvän musiikkivideon, siihen voisi ottaa luontofilmeistä hyviä pätkiä ja yliajettuja eläimiä jotka muistuttaa marjapussia! Luonto on ehkä meidän.
- Tavastian keikka oli aika harras tilaisuus, varsinkin akustisen Kiilakiven aikana. Mulla on ollut nyt tapana ottaa korvatulpat pois Kiilakiven ajaksi mutta Tavastialla unohdin ne päähän. Kyllä silti kuului hyvin se yleisön laulu. Kiertueen keikoista tuo oli melko hyvä, Tommi tuumii.
Basisti Aake Otsala laulaa Suljetulla kaksi omaa kappalettaan jotka liittyvät tietysti teemaan, vaikka sanoitusten tyyli on kokolailla eri maailmasta. Aaken sanoitukset ovat haikeaa ja katkeransuloista maalailua. - Joo, kappaleista Joutomaa kytkeytyy levyyn enemmän kuin Portaat. Joutomaan tekstin viimeisessä editoinnissa olin enemmän mukana.
- Aloitusbiisi Kasvatus soitettiin vasta tällä kiertueella ensi kertaa livenä. Olen Pahoillani soitettiin -95 Ruisrockissa. Sitä en itse muistanut mutta joku sen kertoi. Esitettiin se silloin ennen levyttämistä, Tommi muistelee.
Kahden perheen tarina?
- Tässähän voidaan ajatella että on kaksi perhettä, kaupungissa asuva perhe ja maaseudulla asuva perhe. Kaupungissa asuvan perheen asioista kertoo Esinekeräilyn hitaus, Kupit ja Täällä on joku. Eli se on parisuhdekuvaus joka täydentää maaseutumiljöön kuvausta. Sitten on sukulaisuussuhteita, setä ja sedän perään haikailu. - Jaa? Kaksi perhettä? Toimittaja on luullut että nämä kappaleet kertovat ajasta jolloin perheen äiti oli vielä hengissä ja perhe asui lähiössä. - Jos me lähetään tälle linjalle, niin sitten on mahdollista että tämän pojan nimi on Jake, sanoo Tommi nauraen. - "Onko tuon vauvan nimi mahdollisesti Jake?" Mutta kato, mie en ole itekkään halunnut päättää näitä asioita. Niissä on niin paljon vaihtoehtoja että sillä ei ole edes merkitystä lopputuloksessa onko kysymyksessä sama perhe. Se voi olla pettymyskin tietää mitä kuka milläkin tarkoittaa. Selitys on aina niin arkinen että se voi vain pilata omia syntyneitä mielleyhtymiä. Oma täydennys on yksi asia jonka takia jostain teoksesta tykkää. Tässä tekijä ehdottaa että perheitä onkin kaksi. Se ei ole ehdoton asia että perheitä on kaksi. Kysymys on siitä että mä oon ollu vaan paikalla kun nää biisit on syntynyt mutta en ole välttämättä viisaampi kuin kuulija. Äidin kuolemakin jää selvittämättä. Sitä vaan selitellään muttei selvitetä, Tommi tuumii.
Monissa kappaleissa mainitaan myötätuntoa aiheuttavat liukuestesukat: - Se oli semmoinen juttu että mun serkku oli käymässä, ei se ollut kouluikäinenkään vielä, mutta mie kielsin sitä leikkimästä ja se esitti pettynyttä ja meni sängynlaitaa vasten, käpertyi, ja minua kävi säälittämään kun sillä oli liukuesteet sukissa, se oli jotenkin lohduton homma että minä kiellän ja sen vanhemmat oikeasti välittää siitä ja ne on pukeneet sen ja sitten suojaton selkä, jonka selkärangan helminauha erottuu kun se kyyristelee siinä. Ehkä mä sitten annoin sen tuhota jotain mun kamaa.
Suljettu-levyn kansissa on rikosrekisterikuvat: - Joo, yleensähän promokuvia ottaa tunnetut ammattikuvaajat mutta me mentiin rautatieaseman passikuva-automaattiin. Me saatiin ohjelmamyyjältä 125mk näiden kuvien ottamiseen. Me ei haluttu ketään kuuluisaa valokuvaajaa, kuvat olisi kuitenkin olleet meidän mielestä rumia. Nyt jätkät on just niin ääliön
näköisiä kuin ihmiset passikuvissa on. Ei edes yritetä näyttää paremmilta kuin ollaan. Yleensä popmusiikissa tarjotaan unelmia, me ei tarjota unelmia vaan puhutaan omasta mielestä tärkeistä ja todellisista asioista. Se ehkä vähentää kuulijoiden määrää. Sama kansivihon kanssa, monet nykyään tekee vihkoja missä on paljon tietokonegrafiikkaa, sävyt muuttuu ja kaikkea hienoa. Minä sain 40 markan apurahan kirjoituskoneen värinauhan ostamiseen että sain kirjoitettua biisien sanat sisäkansiin, naureskelee Liimatta.
Suvannossa Ylpeä Ilme
- Suvannossa Ylpeä Ilme on kestänyt aina sen 21 minuuttia, alusta asti oli selvää että siitä tulee pitkä teos. SYI:n osa III on sellainen rokkibiisi koska mua ärsyttää kun pitkissä ns. progeteoksissa esiintyy aina muita tyylejä paitsi rockia, rockia hyljeksitään tyylilajina. Kaiken pitäisi sitten olla niin grand´ia, klassiseen musiikkiin ja muuhun saa viitata mutta ei rokkiin. Pitäähän teoksessa olla suoraa rokkia välillä, raikasta vettä. Suosikkini on kuitenkin SYI osa V. Vitososassa huomataan että isä on vainoamisesta aika lopussa. "Kylmän kaataminen rikkoo kuuman astian". Kolmionmuotoinen joutomaa, millainen usein jää kahden joen yhtymäkohtaan ja välissä on sellainen kapeampi oikonen, on viimeinen paikka mihin se jaksaa vaeltaa, se jää omien muistojen ja kuvitelmien valtaan. Se näkee että valkea vene lähestyy noutamaan. Naistahan joskus kutsutaan heikommaksi astiaksi ja nyt tämä mies joka on poikaansa syyttänyt naismaisuudesta, on
niin loppuun ajettu että on itse se heikko astia. Poika on voittaja siinä mielessä että se ei ole enää mittakumppanina olemassa siinä, hän on jo menehtynyt. Isä havaitsee joutomaalla että häntä ollaan tulossa veneellä noutamaan. Poika on löytynyt lossinvaijerista. Pojan hukkuminen, hukuttaminen tai hukuttautuminen, siihen oli yhtenä herätteenä Kate Bushin Ninth Wave. Voi sanoa että kaikki meidän biisimme kertovat yksilön suhtautumisesta itseensä, ympäristöön ja omiin mahdollisuuksiinsa.
Settilista
Biisijärjestys oli tietoisesti vähän erilainen kuin Suljettu-levyllä, ajateltiin että se on myös yleisölle mielenkiintoisempaa sillä lailla. Suvannossa Ylpeä Ilme lasketaan tietysti yhdeksi biisiksi mutta ei muiden biisien järjestys ole mitenkään ehdoton. Tarina kuitenkin etenee pätkissä, jopa niin, että biisin sisällä tapahtuu aikasiirtymiä. Kyllähän mie voisin kirjoittaa yhtenäisen kertomuksen käyttäen näitä kaikkia käänteitä, mutta se olis sitten eri asia. Jos olisin halunnut, olisin sen tehnytkin eikä mitään Suljettu-levyä olisi olemassa. On myös se millaisia siirtymiä halutaan keikalla rakentaa, nythän oli kiertueen läpi sama biisijärjestys. Kerrankin ei tarvinnut tuntia ennen keikkaa miettiä että mitäs me tänään soitetaan? Se on muuten kunnia-asia että joka ilta on setti ainakin vähän erilainen, vaikka muutaman kerran on ollut peräkkäisinä iltoina samakin, Tommi myöntää.
- En minä sanoituksia muista kovin hyvin muistelemalla, Tommi kertoo kun tapailemme SYI:n lopun sanoja. - Jos pojat soittavat taustalla niin sitten muistan. Mutta mulla oli tosi huono muisti sanojen suhteen monta vuotta enkä tykännyt tehdä keikkoja ollenkaan kuin vasta -95 kun tuli Muovi antaa periksi. Että "ei kai meidän tarvitse tehdä yhtään keikkoja tähän levyn takia? Pysytään vain Rovaniemellä." Silloin aina vitutti kun unohti biisien sanat keikoilla, ei pystynyt sitten
nauttimaan keikkatilanteesta. Nykyään mie oon vaan innoissani jos satun unohtamaan koska sitten pitää keksiä nopeasti jotain. Ja keväällä soitettiin Ylläksellä kahtena iltana joku sataminuuttinen keikka ja me alettiin soittaa Kaikkein kaunein Joo Komia-biisiä mutta siitä tulikin kymmenminuuttinen jamibiisi. Keksin siinä monta säkeistöä jotka tapahtuivat siinä tilanteessa. Onneksi se on tallessa nauhalla, Tommi kertoo. Taitaa vaan jäädäkin sinne arkistojen kätköihin, kuten nauhoitetut Suljetun kiertueen keikat, veikkaa toimittaja
Kipsipää
Tavastialla lavalla rekvisiittana ollut kipsipää oli tarinan äidin rintakuva, Äitee. - Se löytyi kirpputorilta, niiltähän löytyy aina
kaikenlaista. Pari vuotta sitten kävin paljon kirppareilla, etsin vanhoja Hymy-lehtiä kun minulla on tämä Veikko Ennala-harrastus ollut monta vuotta, Tommi kertoo.
Joo, tosiaan, palaa Palasokerinpariin viikon sisällä julkaistavan haastattelun toisen osan merkeissä. Tuossa toisessa osassa onkin sitten puhetta uudesta levystä, konserttiäänityksistä ja vähän muutakin ;)
Absoluuttinen Nollapiste plays "Suljettu" Tavastialla 2.11.2001
ARTIKKELI | näytetään 2 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Absoluuttisen Nollapisteen "Suljettu Kokonaan"-kiertue huipentui torstaina 2.11. Helsinkiin, rock klubi Tavastialle, jonne oli ahtautunut salintäysi yleisö seuraamaan teemalevyn tarinaa. Tällä kiertueella Suljettu kuultiin kokonaisuudessaan, alusta loppuun, ensimmäistä ja viimeistä kertaa tässä muodossa. Ja oli sitä odotettukin.Suljettu on eeppinen sukukronikka, joka kertoo pohjoisessa elävän perheen tai perheiden tarinan, järkyttävän kertomuksen isän ja pojan suhteesta, odotuksista ja pettymyksistä, tämä luo tietyn ahdistavan tunnelman koko levylle.
Heti konsertin alkajaisiksi ja kappaleiden välissä kuultiin jotain vanhoja radionauhoja, vanhojen kylänmiesten juttuja siitä miten ennen elettiin. ...Jatkuu » Hämärässä kuunnellut, tahattoman hauskat haastattelunpätkät loivat tiettyä tunnelmaa. Konsertti, kuten levykin, lähtee hiljaa ja varovaisesti liikkeelle urkubiisillä Kasvatus jonka tausta on eräänlainen koraalimuunnelma. Kasvatusta ei olla aiemmin kuultu livenä. Urkuja soitteli kiertueella mukana ollut extrajäsen, Otto Hallamaa joka on mm. osallistunut Suljettu-levyn äänittämiseen ja miksaamiseen. Otto täydensi yhtyettä myös toisella kitaralla.
Seuraava biisi oli jo rennompi reggae-henkinen Mihin, Policelta kuulostava kappale. Sekä yleisö että miksaaja oli täysillä mukana viimeistään kolmannen, Sukututkimus Lannistaa-kappaleen myötä. Hilpeä ralli kertoo Sedästä ja kuinka tämä käy totoamassa, häviämässä tahallaan, muttei käynyt meillä koskaan.
Tarina kulki hienosti läpi ihmiskohtaloiden kohti väistämätöntä loppua. Kun Suljetun huipentuma, kaksikymmenminuuttinen progejärkäle Suvannossa Ylpeä Ilme lähtee liikkeelle pianon säestyksellä, yleisö on tarkkana. Tuota kappaletta ei olla aiemmin kuultu keikoilla, vain osia siitä. Nyt se tulisi kokonaan. "Kukaan ei ole puhunut minulle vuosiin " laulaa Tommi ja yleisö kuuntelee kuin lumoutuneena. Mukaan on Tampereelta otettu uskollisesti nokkahuilu ja jopa harmonikka, harmonikkaa kuullaan kymmenisen sekuntia. Haikea tarina huipentuu dramaattiseen loppuun ja bändi ottaa yleisönsä. Absoluuttinen Nollapiste poistuu lavalta raivoisien aplodien saattelemana mutta taputus muuttuu välittömästi rytmikkääksi encorenvaadinnaksi: yksi kappale jäi puuttumaan.
Tommi palaa lavalle kahdestaan kitaristi Aki Lääkkölän kera. Akilla on akustinen kitara, molemmat istahtavat jakkaroille ja seuraa akustinen Kiilakivi joka täydentää Suljetun. Yleisö laulaa upeasti mukana, Tommilla pitää pokka. Hän muuttelee sanoja ja melodiaa kuin kiusatakseen Tavastian enkelikuoroa. Kiilakiven jälkeen loputkin bändistä palaavat lavalle ja Tommi pistää tupakaksi. Hän seisoo mikrofonitelineen edessä mietteliäänä sivuttain tupakkaa poltellen, bändi soittaa Muovi antaa periksi-levyltä Pekka Pohjolamaisen instrumentaalinsa Olen Pahoillani, hurjalla draivilla. Kappale päättyy samaan aikaan Tommin tupakan kanssa. "Suljettu, Olen Pahoillani, Kiitos" Tommi lausuu ja konsertti on ohi.
Oheiskrääsä
Merchandise-osasto oli monipuolinen, myynnissä oli musta kiertuepaita johon oli hopealla painettu 4 renginnaamaa eteen ja kiertueaikataulu selkään. Uutuutena oli myös beige lippis renki-logolla. Panitteko merkille että myytävissä lippiksissä oli logo ympyrän sisässä, Tommin omasta lippiksestä puuttui tuo ympyrä? Uutta oli myös fleece-paita renkilogolla. Vanhempaa, studiolevytavaraa oli tarjolla kahden Olos-paidan muodossa, värit kalsariensininen ja muodikas beige. Lisäksi muutamia renki-kangasmerkkejä oli myytävänä. Tommi muuten uhosi että jos kiertuepaitoja jää jäljelle, niitä ei saa ostaa tämän viimeisen konsertin jälkeen koska hän polttaa ne. En tiedä, jäikö yhtään jäljelle
Lisätietoja Suljettu-levystä halajavalle löytyy Absoluuttisen Nollapisteen kotisivuilta syväluotaava artikkeli aiheesta: löytyypi täältä
Lisäksi: palaa pian Palasokerin pariin, luvassa on mahdollisesti vielä Tommi Liimatan konsertinjälkeinen haastattelu! Ehkä jo ensiviikolla?
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Joo, niinhän siinä kävi että keskityin juuri sen verran liikaa kuvien ottamiseen että tuo biisijärjestys jäi vähemmälle huomiolle... Sori. Sukututkimus lannistaa ei tavallaan kuitenkaan ole tarinan kannalta ajallisesti merkittävä joten sen tosiaan voi soittaa muussakin paikassa kuin kolmantena. Aiheesta lisää viikon sisällä Palasokerissa julkaistavassa Tommi Liimatan uudessa haastattelussa!
Lord Of The Rings: A Strategy Battle Game »
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Yhteen aikaan 80- ja 90-lukujen taitteessa minäkin pelailin paljon Warhammeria (FRPG) ja vastaavia perinteisiä roolipelejä ja vaikkei tinapaloja käytettykään, niitä osteltiin ja maalailtiin. Jotkut hahmot onnistuivat hyvinkin. White Dwarfista katseltiin mestarien maalaamia hahmoja ja kiroiltiin... Minulla on kenkälaatikossa kaapissa vieläkin aika läjä tinaa...
Nykyisin kun puhuu roolipeleistä, luullaan aina että se on sitä larppaamista. ...Jatkuu » Ei se silloin ollut.
Levyostoksilla Hong Kongissa
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Lokakuinen työmatka Hong Kongiin tuli kalliiksi mutta saalis oli melkoinen nyt kun DVD- ja VCDformaatit ovat minulle nykyisin mahdollisia ja HK:ssa oli tallenteissa tarjontaa. Formaateissa, aluekoodeissa ja yhteensopivuuksissa piilee kuitenkin turistille useita ansoja, tuotetta kannattaa tarkastella ennen ostopäätöstä. Hong Kong on ostosmatkailijan paratiisi, paikat ovat pullollaan mielenkiintoista tavaraa halvasta krääsästä mielettömän kalliisiin design-tuotteisiin. ...Jatkuu » Kaikkea mahdollista on tarjolla, tämä pätee myös musiikkitallenteiden tarjontaan. Aina Temple Streetin (TST) turistitorikadusta HMV:n nelikerroksiseen mediatavarataloon saakka ja kaikkea siitä välistä. Tässä jutussa paneudutaan enemmän juuri Kowloonin puoleiseen elämään koska tällä turistien suosimalla niemellä on runsaasti hyviä paikkoja. Toki niitä on varmasti myös itse saarella mutta niistä minulla taas ei ole niin tietoa, olemme aina asustelleet Kowloonin puolella.
Suomalaista turistia useimmiten häiritsee se että Hong Kongilaiset ovat irtautuneet VHS-videoista jo aikaa sitten. On erittäin harvinaista että videokasetteja on missään ylipäätään tarjolla, ja jos on, koteloita peittää pöly
Hallitseva formaatti on VCD eli videoCD. Kyseessä on DVD:n esi-isä, CD:lle pakattua kuvaa ja ääntä. Elokuvat on yleensä jaettu kahdelle CD:lle, puolessa välissä pitää vaihtaa levyä. Tekstitys on valmiina ja ääni on 2.0 stereo. Kuva on DVD:tä enemmän pakattu, kuvanlaatu on vähän videota parempi, ääni on digitaalinen ja selkeästi videoita parempi. Bonusmateriaalia ei juuri ole. Toisaalta myöskään aluekoodia ei ole ja VCD:tä voi katsella myös kotitietokoneen CD-soittimella jollei omista DVD:soitinta. DVD-soittimissa useimmissa VCD pelaa ihan normaalisti. VCD:n katseluun tietokoneella käy mm. DVD:n katseluohjelmat, Xing MP3 Player mutta ei Quicktime 5.0 tai MS mediasoitin. VCD on siitäkin kiva formaatti HK:ssa että tarjontaa on lähes rajattomasti, elokuvista tietysti suurin osa on tekstitetty kiinaksi. Myös japaninversioita on tarjolla.
DVD on nouseva formaatti niin Hong Kongissa kuin Suomessakin. Matkailijan on syytä pitää mielessä että Hong Kong kuuluu alueeseen 3 (Suomi on Eurooppaa eli 2). Jollei käytössä ole tietokoneDVD tai aluekoodivapaa DVD-soitin, ei kolmosalueen levyjen katselu onnistu. Tietokoneen DVD:nkin aluekoodi pitää vaihtaa soittimen asetuksista erityisesti kyseisiä levyjä varten mutta aluekoodin kiertäminen siis onnistuu. Musiikki-DVD:t ovat onneksi usein monialuekoodattuja joten aluekoodiongelmaa ei ole. Kannattaa kuitenkin varmistua ennen ostamista.
DVD-levyt eivät poikkea hinnaltaan juuri suomalaisista mutta suomenkielinen tekstitys tietysti puuttuu. Valikoimaa sen sijaan on reilusti. Kowlooninniemen kärjessä, Tsim Sha Tsuissa (Peking Road) sijaitsevassa HMV:n nelikerroksisessa myymälässä on yksi kerros kokonaan varattu DVD- ja VCD-tallenteille. DVD-puolelta löytyy mm. yhteensä jopa 100 metriä hyllyä kategoriasta TV. Todella Upeeta, Star Trek, Black Adder, Dr. Who ja käsittämätön määrä muita TV-sarjoja DVD:nä. Musiikkikategoriassa nimikkeitä oli yhtä runsaasti, myös VCD-puolella.
NTSC: NTSC on ameriikanformaatti ja on käytössä myös Hong Kongissa. Erotuksena on lähinnä kuvan hertsiluku, on syytä varmistua että TV on yhteensopiva NTSC-formaatin kanssa. Tämän voi todeta mielellään jo kotona vaikka amerikantuliaisVHS-nauhoilla tai NTSC-DVD-levyillä. Monet videonauhurit ja kaikki DVD-soittimet toistavat NTSC-formaatin mutta kaikki TV:t eivät. Jos kuva näkyy kolmena kappaleena ja mustavalkoisena, syy on useimmiten TV:ssä, joka ei toista NTSC-signaalia. Lohdutuksena: tänäpäivänä myynnissä olevista TV:istä lähes kaikki toistavat myös NTSC:n.
Erilaisia ostopaikkoja:
HMV (His Masters Voice) on levy-yhtiötoiminnan lisäksi maailmanlaajuinen tallennemyymäläketju. Ketjulla on HK:ssa neljä myymälää joista vain yhdessä olen vieraillut. Kyseinen myymälä on HK:n turistialueella, Kowloonin niemen kärjessä, Tsim Sha Tsuissa, Peking Roadilla. Myymälä on nelikerroksinen, katutasossa uutuudet ja päivän hittimusa, listat, kakkosessa varsinainen levyosasto (rock / pop ym.) kolmosessa elävää kuvaa ja neljännessä jazz, klassinen, country ja world music. Jos joku HK:n myymälöistä on tätä isompi, en edes halua tietää. New Yorkin Times Squaren Virgin Megastore on kyllä vielä jokin verran tätä isompi mutta kyllä tämä jo riittää ihan kivasti. HMV:n etuna on se että tavara on taatusti aitoa ja alkuperäistä ja valikoima on taivaallisen laaja. Silti kerran on hyllystä löytynyt myös bootsi, Rushin haastatteluCD The Story of Kings (vol.1). Tällä kertaa hyllyssä oli King Crimsonin klubi-CD:itä, eli Discipline Global Mobilen tavaraa joista mukaan lähti Volume Four ( Live in Central Park 1974, Live at Moles Club 1981 ja Nashville Rehersials 1997) sekä remasteroimaton Beat. VCD-osastolta löytyi kaksi Yesin konserttia: Live in Philadelphia 1979 (2VCD) ja uudehko Keys to Ascension (1996 3VCD), hinta kohtuullinen, n. 100mk/kpl.
Janfield Records Co. toimii Kowloonin pääkadulla Nathan Roadilla, lähellä Jordanin metroasemaa. Kivijalassa toimivassa levykaupassa on hyvä valikoima ja tavara on myös aitoa lisenssitavaraa, ei piraatteja. VCD-elokuvat olivat lokakuussa 3kpl/90mk joten hintatasokin on kohtuullinen. Mukaan irtosi VCD:nä mm. H.G. Wellsin Aikakone, Crying Freeman 2, Muppets from Space ja Johnny Mnemonic sekä Pink Floydin konsertti Pulse (Lontoo, Earls Court 20.10.1994) ja kahdelle levylle ilmeisesti rahastusmielessä jaettu Yesin ulkoilmakonsertti Live 1975 at Q.P.R. (monialue DVD), hinta 150mk/kpl, yht. 300mk siis. (vol. 1 & 2).
Works Records Co. on lähellä HMV:n TST:n toimipistettä, Nathanin suuntainen katu (Hankow Road) risteää Peking Roadin kanssa eli HMV:ltä samaa katua puiston suuntaan, tien ylittäen, noin sadan metrin päässä. Kyseinen liike on tietysti myös katutasossa. Hong Kong on yrittänyt pyristellä eroon piraattitaivaan maineestaan ja valvonta on kovaa. Erikoista kyllä, keskustassa on myymälä joka myy CD-R-versioina konserttibootseja ja VCD-bootseja. Valikoima on valtava, audioCD puolelta King Crimson-kohdasta löytyi 20 nimikettä joista muutama jopa ihan virallisia, suuri osa tunnettuja bootseja, Rushilla kohdassa oli 6 nimikettä, 3 bootsia. VHS-videoita oli myös paljon myynnissä, kaikki kopioituja, onneksi nimikkeet oli saatavana myös VCD:nä. Mukaan lähti (VCD) äärimmäisen harvinainen Allan Holdsworthin Live in Japan (1984), kaksi King Crimsonia, molemmat Live in Japan, toinen Three of a Perfect Pair (1984) ja toinen tuplatriolla 1995. Lisäksi löytyi King Crimsonin audio2CD BBOOM, Official bootleg Live in Argentina (1995). Hinnat olivat noin 130mk/kpl. Ainakaan Holdswortin live ei ole virallisesti saatavana VCD:nä joten ilmeisesti VCD on tehty VHS-nauhasta. Lisäksi täytyy muistaa että suurin osa Sonyn DVD-soittimista ei toista CD-R-levyjä. Paska juttu, arvatkaapa vain mikä soitin minulla on No, tietokoneella homma tietysti toimii, äänentoisto ja katseluasento ja ei vain ole yhtä hyvä.
Viimeisenä oljenkortena on tarjolla turistiloukku Temple Street market. Pääkadun, Nathan Roadin, suuntainen sivukatu suljetaan joka ilta ja kadun valtaa sata krääsäkojua. Turistia vedetään nenästä tukevalla otteella. Muuan nimettömänä pysyttelevä uhri osti kerran sekä U2:n että Madonnan parhaat-kokoelmat, kotona kävi ilmi että kyse oli todellakin niistä parhaista biiseistä, esittäjä vain ei ollut kumpikaan edellisistä ja tulkinnat olivat jokseenkin laimeita. Vahingosta viisastuneena en langennut ansaan tällä kertaa Mutta Temple Streetin varrella ovat oikeatkin myymälät auki iltamyöhään. Musiikki/elokuvaliikkeitä on kuutisen kappaletta, VCD:t ovat pääasiassa 9mk/kpl ja siitä ylöspäin. Laatu voi olla mitä tahansa (vertaa Tallinna).
Poikamiehille tiedoksi, pornoa on tarjolla VCD:nä vitusti ja hinta on edullinen. Laadusta ei ole tietoa, ainakin Temple Streetillä oli kansissa paljon tuttuja naamoja mutta sisällöstä ei tietenkään ole mitään takuuta. Jotenkin tuntui että pornoa tupattiin joka suunnalta, sitä oli joka liikkeessä (HMV:stä lähtien) ja jopa elintarvike-sisäkioski Seven-Eleven piti valikoimassaan muutamaa Penthouse-levyä. Pääasiassa tarjonta oli aasialaista mutta mukana oli noin neljäsosa länsimaistakin, ainakin kansista päätellen.
Osoitteet:
HMV:t:
Tsim Sha Tsui: Sands Building, Peking Road
Causeway Bay: Windsor House
Shatin: New Town Plaza
Central: Central Building
Janfield Records Co.
Unit LG16, Prudential Centre, 216-228A Nathan Road, Kowloon Puh: +852-2723 5265 (Pari askelta katutason alapuolella. Samassa talossa ostoskeskus)
Works Records Company
38 Hankow Road, G/F, Tsim Sha Tsui, Kowloon, Puh: +852-369 3712 Fax: +852-311 6265
Temple Street market:
Kowloonin niemellä, Jordanin ja Yau Ma Tein metroasemien välissä, kaksi korttelia Nathanilta, samansuuntainen katu täynnä kojuja, auki iltaisin, noin seitsemästä eteenpäin.
AlwariRock 16.8.2001 (Moongarden ja Ars nova)
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Progressiivisen musiikin yhdistys Colossus ja Otaniemen alueen yhteisöt järjestivät yhteistyössä 16. elokuuta 2001 AlwariRock 2001-tapahtuman jossa oli mukana erilaisia progebändejä ja muutakin musaa. Alwari rock järjestettiin jo kolmannen kerran, nyt mukana olivat mm. Overhead (fin), Moongarden (ita) ja Ars Nova (jpn).Ilmaistapahtumassa oli jopa kaljateltta ja sieltä sai sapuskaakin. Paikalla olisi siis viihtynyt pitempäänkin mutta työkiireiden takia jäi heti ensimmäinen esiintyjä, kotimainen Overhead, näkemättä. ...Jatkuu » Harmittava takaisku. Kerrottiin että soittivat coverit In The Court of the Crimson King ja Frame by Frame, molemmat King Crimsonia. Tietysti myös setin omia biisejä.
Saapuessamme paikalle oli italialainen Moongardenkin jo aloittanut. Kulkiessamme halki Alwarin aukion nurmikentän kuulosti bändi jo lupaavalta. Ja soundit olivat hyvät. Konsertin äänentoistoon käytetään VTT Kemiantekniikan ja VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan suunnittelemaa ja valmistamaa äänentoistolaitteistoa. Tämä ainutlaatuinen äänentoistolaitteisto on saanut varauksetonta kiitosta paitsi esiintyjiltä myös alan lehdistöltä, mm. Hifi-lehdessä on ollut juttua kamoista.
Lisäksi Moongarden näytti progemielessä hyvältä, basisti soitti Chapman Stickiä! Stick vaihtui myöhemmin bassokitaraan mutta heti tuli hyvä mieli. Enhän sitä siinä vaiheessa edes tiennyt mutta tuo basisti, Cristiano Roversi on yhtyeen perustaja ja puuhamies, hänen käsialaansa ovat biisit ja sanoitukset, lisäksi mies soittaa levyillä basson ja stickin lisäksi koskettimet. Nyt mukana oli Luca Dell´Anna koskettimissa. Yhtyeessä soittavat lisäksi David Cremoni (kitarat), Luca Palleschi (laulu) ja Max Sorrentini (rummut).
Moongarden on julkaissut kolme levyä: Moonsadness (-94), Brainstorm of Emptyness (-95) ja The Gates of Omega (-01). Viimeisin, Omega, on kaksilevyinen teema-albumi. Suomen Progressiivisen Rockin yhdistyksen Colossuksen tiskillä, joka oli aivan miksauspöydän vieressä, oli myytävänä erilaista krääsää liittyen yhdistyksen toimintaan ja vieraileviin artisteihin. Moongardenilta oli tarjolla kaksi levyä, Brainstorm ja Omega, jotka tietysti piti jo kannatuksenkin vuoksi ostaa.
Moongarden yhtyeenä on syntynyt jo –90 jolloin Cristiano puuhasi demoja kitaristi David Cremonin kanssa. Demoja julkaistiin pian levyllä Moonsadness (-94) ja pojat tekivät jonkun kipaleen italialaiselle tribuuttilevyllekin. Seuraavaksi aukesi mahdollisuus tehdä oikea levy oikeassa studiossa, mukaan tuli rumpali Massimiliano ”Max” Sorrentini. Brainstorm of Emptyness oli ensimmäinen oikea Moongarden-levy. Laulaja lähti taas pian ja mukaan tuli uusi. Bändi versioi vanhaa italialaista progea toiselle tribuuttilevylle mutta sen jälkeen oli jonkin aikaa hiljaiseloa.
Nyt Moongarden on taas liikkeellä uuden levyn voimin, laulaja on vaihtunut edellisestä levystä (onneksi) ja uutuus The Gates of Omega (-01) on kahden CD:n teema-albumi joka erottuu edellisistä levyistä edukseen. Nyt musa on pätevän ammattimaista eikä mukaan ole ängetty kaikkia ”hauskoja” ideoita joita Brainstormilla vielä oli. Brainstorm kuulostaa monin paikoin liikaa tutuilta bändeiltä kuten Saga, Pink Floyd ja Genesis, tuntuu kuin kappaleiden osat ja soundit olisivat pöllitty suoraan vaikkei niin tietysti ole. Huomaa kyllä, mitä bändejä on kuunneltu. Omegalla on jo omaa soundia ja mukana on entistä enemmän koskettimia ja aika ambienttia äänimaailmaa. Paikoin on jopa pitkähköjä fiilistelyosia, mutta eihän siinä mitään, hyvät kosketinsoundit ovat miellyttävää kuunneltavaa.
Omegaa on kotona hämmentävä kuunnella koskapa Alwarin aukiolla bändi kuulosti paljon heavymmältä, syy oli varmasti osin myös miksauksessa ja rumpujen iskevässä livesoundissa. Minulle Moongarden oli tuntematon ennen tuota keikkaa ja mielikuvaksi jäi vähän enemmän rock kuin levyillä. Nykyinen laulajakin kuulostaa paremmalta kuin edeltäjä Brainstorm-levyllä ja biisit kulkevat paremmin. Myös kitara oli paremmin esillä kuin levyillä. Hyvä keikka ja mielenkiintoista musaa.
Ars Nova - sinfonista rockia Japanista
Ars Nova perustettiin alunperin jo 1980-luvulla, mutta teki ensimmäisen levynsä "Fear and Anxiety" vuonna 1992. Ars Novan instrumentaalinen musiikki perustuu kosketinsoittimiin. Sitä voi kuvata klassisvaikutteiseksi sinfoniseksi rock-musiikiksi.
Ars Novassa soittaa kolme japanilaista neitoa, Keiko Kumagai (koskettimet), Mika Nakajima (koskettimet) ja Akiko Takahashi (rummut) joiden keskimääräinen pituus on noin 130cm. Tytöt olivat AlwariRockissa pukeutuneet japanilaiseen tyyliin kimonoihin ja lavalla oli mukana maskottina mm. Muumeista tuttu Hattiwatti. Lavashow käsitti myös sympaattisia spiikkejä joita tytöt puhuivat vuorotellen. Parhaiten yleisöä nauratteli Mika joka mm. mainitsi olevansa Japanin pienikokoisin kosketinsoittaja.
Tytöt aloittivat keikan Alwarin aukiolla Android Domina-kappaleella, uudelta levyltä, joka oli myyty Colossuksen myyntipöydältä loppuun jo ennen keikan alkamista! Osoitus yleisön mielenkiinnosta. Esityksen hyvä meininki ja hentojen tyttöjen runnomat mahtipontiset biisit yllättivät monet meidät ensi kertaa Ars Novaa kuulleet. Keikalla jotkut sävelkululliset ratkaisut saivat kuulijan luulemaan että tytöt soittivat väärin mutta yllättäen nuo samat jutut löytyvät levyltä. Aasialainen suhde musiikkiin tuli jonkin verran läpi mutta yllättävän vähän. Pääosin musa oli instrumenttaalia mutta tytöt lauloivat muutaman säkeen sinne sun tänne.
Biiseissä on välillä hurjia goottilaissävyjä ja sen perään osa joka voisi olla vaikka euroviisukappaleen introa. Ehkä heti perään metallia ja sitten kevyttä klassista ja sitten kirkkomusaa. Tunnelmat ja soundit heittelevät saman biisin sisällä paljon.
Soitto oli keikalla vähän suurpiirteistä. Toisaalta, tällaista musaa nyt on muutenkin aika vaikea soittaa, tuhat osaa per biisi. Hienosti muistivat ne. Valitettavasti levykään ei ole ihan virheetön mutta on kunnioitettava tyttöjä kun ovat innostuneet tekemään tällaista musaa. Rumpali korvasi söpöydellään pienet puutteet soittotaidossa… Rumpali Akiko oli varmasti yleisön suurimman osan suosikki. Toisaalta, joitakin juttuja joita olisi tietämätön luullut rumpalin mokiksi keikalla, osoittautuivat sävelletyiksi kikkailuiksi levyä kuunnellessa.
Ars Nova on kiertänyt vuodesta 1995 lähtien useita erilaisia festivaaleja ja soittanut konserteissa ympäri maailmaa. Se on hienoa sikäli että musiikki on kyllä erittäin vahvasti progea ja siksi ei ehkä niin kiinnostavaa ns. suuren yleisön mielestä. Alwarin aukiolla oli kuitenkin paljon porukkaa katsomassa Ars Novaa ja yllättävän paljon sen näköistä väkeä että proge-puoli ei ollut ”se juttu” mutta tyttöjen välitön esiintyminen ja hyvä meininki irrottivat hymyn ja varauksettoman ihailun.
Keikan aikana oli vielä myytävänä oli Lacrimaria CD:tä joka loppui sekin kesken. Tytöt soittivat aika paljon juuri tuota Lacrimarian materiaalia.
Erittäin hyvä keikka ja erittäin kummallista musaa! Konsertista tuli iloiselle mielelle ja tuntui hyvältä ajatella että taskussa olivat ennakkoon ostetut liput jo seuraavan illan Tavastian keikkaa varten. Siitäkin keikasta pian arvio ja kuvia Palasokerissa.
Alwarin Aukiolla esiintyivät mainittujen bändien jälkeen Honey B. and T-Bones ja Helander Co. mutta niitähän me ei jääty katsomaan koska ollaan progemiehiä. Ja koska oli muita kiireitä. Muista kiireistä myöhemmin lisää Palasokerissa, Ageness Semifinalissa samana iltana!
This is Spinal Tap - Special Editon DVD
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Spinal Tap in siitä erikoinen bändi että siitä on tehty dokumenttielokuva, se on keikkaillut ja julkaissut muutamia levyjä vaikka sitä ei oikeasti ole edes olemassa. Vai onko? Katsellessaan kulttielokuva This is Spinal Tap:iä varsinkin special edition DVD:nä, ei voi olla enää niin varma siitä olemattomuudesta. Kun elokuvan kommenttiraitakin on muusikoiden itsensä kommentoima, bändin näkökulmasta, ja levyllä on tunnin verran poisjätettyjä kohtauksia, alkaa bändi tuntua aika todelliselta tai ainakin todellisuuden raja häilyy...Spinal Tapilta on ilmestynyt vuosien varrella paljon erilaista materiaalia. ...Jatkuu » Alkupotku on elokuva This is Spinal Tap jossa seurataan erittäin huono-onnisen brittiläisen heavyryhmän Amerikankiertuetta. Kyseessähän on tietenkin kuvitteellisesta bändistä tehty muka-dokumentti, rockumenttien-pilkkaus elokuva. Spinal Tap on parhaassa 80-luvun tukkaheavy-hengessä Englannin kovaäänisin bändi (vapise Manowar!), sanoitukset, biisit, lavaimago ja kaikki tukevat useimpien stereotypisiä käsityksiä alan bändeistä. Elokuva pilkkaa koko genreä asiantuntevasti mutta hellästi ja sympaattisesti. Siksi Spinal Tap on saavuttanut klassikon aseman musiikkielokuvien vaikeassa kategoriassa.
Puolitoistatuntinen elokuva on tauotonta kommellusten ilotulitusta ja varsinkin nyt kahdenkymmenen vuoden kuluttua sen ilmestymisestä on helppo nyökätä ja sanoa: tuollaistahan se silloin oli . Elokuvassa seurataan Amerikan levynjulkaisukiertuetta. Kyseinen levy, Smell the Clove on juuri ilmestymässä mutta levyn seksistinen kansi ei meinaa mennä läpi kaksinaismoralistisessa Amerikassa. Levy-yhtiö hoitaa asian painamalla USA:n markkinoille kokonaan mustat kannet joista ei erotu edes bändin nimi, puhumattakaan levyn nimestä (Mistähän Metallica sai kymmenen vuotta myöhemmin idean?) Levy ei oikein pääse markkinoille ja vanha maine ei täytä saleja siihen malliin kuin bändi ja manageri toivoisivat. Peruutuksia tulee ja iltoja pitää täyttää vaihtoehtoisilla keikoilla mm. ilmavoimien tukikohdassa ja huvipuistossa (Tänään Nukke-esitys ja Spinal Tap). Repiihän tuollainen touhu myös muusikoiden välejä ja dramaattisiakin hetkiä koetaan. Kaiken lomassa ehditään käydä läpi bändin aikaisempia vaiheita ja vilkuilla muutamia vanhoja bändin musiikkivideoita jotka tuovat elävästi mieleen Beatlesin
Special edition DVD on kallis (249,90 Free Record Shop) mutta hintansa väärti. Mukana on nimittäin tunnin verran elokuvasta puuttuneita kohtauksia. Materiaalia on kuvattu kerralla kunnolla, vaikka kahta elokuvaa varten. Kohtauksissa saadaan taustaa monille tapahtumille ja syvennetään muusikoiden henkilökuvia entisestään. Pääsemme seuraamaan basisti Derek Smallsin avioeroa: vaimo englannissa puuhaa eroa ja jakaa tavaroita, Derek yrittää hoitaa prosessia puhelimitse kiertueelta. Tapaamme kitaristi David St. Hubbinsin pojan ja seuraamme monia noloja tilanteita joihin bändi on joutunut mutta jotka on jätetty pois elokuvasta. Mukana on lisämateriaalia haastatteluista joita nähdään osittain itse elokuvassa, esinäytös nololle kurkkujutulle, Derekin elokuvarooli elokuvassa Roma ´79 ja kokonainen lämminvesialtaassa tehty haastattelu joka on jätetty pois. Puuttuva materiaali on yhtä hauskaa katsottavaa kuin itse elokuva, kuin jatko-osa joka on kerätty tuttujen tilanteiden seasta.
Muuta bonusmateriaalia levyllä ovat musiikkivideot (4kpl), haastattelut ja trailerit. Mukana on myös Catching up with Marty DiBergi eli mitä ohjaajalle nykyisin kuuluu? No, eipä ole hääviä ollut hänenkään uransa, hyvät naurut irtoavat myös tästä lyhyestä dokumentista.
Kuten DVD:ssä yleensä, mukana on myös kommenttiraita mutta tällä kertaa ääneen ei pääsekään ohjaaja vaan muusikot David St. Hubbins, Nigel Tufnel ja Derek Smalls kommentoivat itse katkerina kuinka Marty DiBergi ei ole tehnyt kunnon dokumenttia, haukkuvat Martyn, managerinsa ja suuren joukon muita, ihailevat toistensa hiuksia (Mitä shampoota käytit tuolloin?) ja kommentoivat joitakin noloja tilanteita mutta toisaalta jotkut meitä katsojia huvittavat asiat ovat heidän mielestään ihan luonnollisia. Eli kommenttiraitakin on näytelty ja hauska lisä.
Spinal Tapilta on ilmestynyt 92 levy Break Like the Wind, tuolloin bändi heitti myös muutamia keikkoja ja yksi niistä, Royal Albert Hallissa, on taltioitu ja tuotettu videoksi, nimellä The Return of Spinal Tap. Kahden tunnin kasetilla on konsertin lisäksi muutamia dokumentin luonteisia kohtauksia mm. Derekin päivätyöstä ja Nigelin ja Davidin lapsuudenkodin ulkopuolelta. Konsertissa soitetaan klassikoiden lisäksi tietysti uuden levyn materiaalia. Stonehengen kivipaasijuttu ei onnistu vieläkään mutta konsertti on silti hieno. Muusikot vaihtavat soittimiaan alinomaa, Nigellillakin on eri kitara melkein joka biisissä ja pääsemmepä kuulemaan Nigelin tavaramerkiksi muodostuneen kitarasoolon jossa mies mm. heittelee telineessä olevan kitaran kaulaan hevosenkenkiä. David ja Derek kuitenkin nauttivat soolosta meitäkin enemmän
Break Like the Wind-levyllä on hienoja biisejä kuten Bitch School, Christmas with the Devil ja The Majesty of Rock. Vierailijoina Cher, Dweezil Zappa, Joe Satriani ja Steve Lukather. Hilpeät bändikuvat ja ironis-kliseiset sanoitukset jatkavat bändin teemaa.
Enpä ole kuullut näistä näyttelijöistä muuta tämän elokuvan lisäksi? Takuulla olet! Sympaattista basistia Derek Smallsia näyttelee sama mies joka on antanut äänensä The Simpsons-TV-sarjan hahmoille, mm. voimalanjohtaja Mr. Burns, rehtori Skinner, Smithers, Flanders, Hibbert, Brockmann, Lenny jne. Joka jakso on siis tavallaan Spinal Tap-jakso vaikka Spinal Tap onkin Simpsoneissa esiintynyt kerran oikeastikin.
Myös muilla näyttelijöillä on pitkä lista TV- ja elokuvarooleja. David St. Hubbins eli Micheal McKean on muunmuassa esittänyt agentti Morris Fletcheriä X-fileissä ja onpa joukko tehnyt äskettäin uuden dokumenttiparodian koiranäyttelyihmisistäkin, The Best in Show (2000).
Spinal Tapilla on tietenkin verkko täynnä fanisivuja ja suurimmalla osalla niistä ollaan kuin Spinal Tap olisi oikeasti olemassa eli mm. FUQ (Frequently unasked questions) on tehty taitavasti noudattaen todellisuusteemaa. Virallinen sivu on tietysti www.spinaltap.com ja sivuilla on paljon säpinää koska Spinal Tap on juuri ollut kiertueella pitkin Yhdysvaltoja, oikeasti! Ja ladattavana on ihkauusi biisi, Back from the Dead joka on taattua Spinal Tappia!
Yhteenvetona voisi sanoa että Spinal Tap elää ja voi hyvin. Special Edition DVD on taivaan lahja, hinnastaan riippumatta ja The Return of Spinal Tap on myös loistava. Nyt voidaan äänittää jo jotain muuta niiden kolmannen polven VHS-kopioiden päälle, joita monilla meillä alkuperäisestä elokuvasta oli. DVD-levy soittimeen ja 80-luvun tukkaheavy oikeuksiinsa. Klassikot kuten Hell Hole, Big Bottom, Sex Farm ja jopa Listen to the Flower People eivät ole koskaan kuulostaneet näin hyviltä. Dobly Digital 5.1-ääni! Mutta tekstitys vain englanniksi ja saksaksi, ääniraita tietysti vain englanniksi.
Nippu DVD-elokuvia
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tässä artikkelissa on muutama huomio muutamista DVD-elokuvista, kaikki eivät ole juuri ilmestyneitä eivätkä kaikille takuulla vieraitakaan. Elokuvat: The Matrix, Nirvana, American Beauty, The Cell, Total Recall ja Fucking Åmål. Artikkelin lopussa Filmifriikin sivuilta kerättyjä piekkoin ilmestyvä leffoja.Total Recall
Arnold Schwarzenegger & Sharon Stone, Ohj. Paul Verhoeven (1990)
Upea toimintascifirymistely ja nokkela juoni. ...Jatkuu » Juuri DVD:lle ilmestynyt Total Recall in tietenkin K-18 ja sisältää kaiken oleellisen eli sitä eivät ole psykopaatit leikelleet. Philip K. Dickin novellista (kirjoittakaa nyt edes Philip oikein, yksi ällä ) paisutettu elokuva on sikäli luova että Dickin alkuperäisessä novellissa (We can remember it for you wholesale 1965) ei edes käyty Marsissa vaan novelli perustui muistisiirrännäisiin ja Rekal-nimiseen firmaan. Käsikirjoittajat ovat vääntäneet lähtökohdista monitasoisen ja mutkaisen toimintaelokuvan joka on mielestäni jäänyt ihmeen vähälle huomiolle. Tarina on loistava ja tehosteet hienoja, kymmenen vuoden takaisiksi. Silloinhan ei digitaalitehosteita vielä paljoa käytetty, ei ainakaan tässä leffassa.
Tekstitys on pohjanoteeraus. En muista nähneeni toista yhtä huonoa suomennosta ja vertailukohtia on, DVD:llä on nimittäin käytetty se sama tekstitys joka riivasi aikanaan jo Filmnetin lähetyksissä (about 8 vuotta sitten), eikä kukaan ole edes vaivautunut tarkistamaan tekstitystä Oleellisia asioita jätetty tekstittämättä, osa käännetty väärin ja vitsejä raiskattu käsittämättömiksi. Katsojilta odotetaan englanninkielentaitoa.
DVD:n extroja ovat huono traileri ja lyhyt näin tehtiin elokuva. Mutta leffa on hieno.
American Beauty
Kevin Spacey, Annette Bening sekä Mena Suvari ja Thora Birch. Ohj. Sam Mendes (2000)
Viiden oscarin voittajalta odottaisi jotenkin seesteistä ja viihdyttävää meininkiä eikä säväyttävän ja ahdistavan rankkaa, silti komediallista draamaa. Paikoin huvittava ja paikoin hyvin ahdistava ja raju kertomus lähiöisästä joka saa uutta potkua elämäänsä tyttärensä tyttökaverista, lähinnä kuitenkin tähän liittyvistä haaveista. Teatteriohjaajan elokuvadebyytti on vanhan kuvaajakonkarin filmaama, loistava ja hieno paketti. Yllättävän hieno leffa. Bonuksena pari traileria, teosta kertova dokkari ja muuta sälää.
Fucking Åmål
Alexandra Dahlstöm & Rebecca Liljeberg, Ohj.& käsik. Lukas Moodysson (1998)
Anttilan alekorista 49,- loistavaa hurrikomediaa ja draamaa! Real life-tyyliin ja rakeiseksi filmillä kuvattu pohjoismainen yllättäjä oli suotta alekorissa, vaikka tietysti tämä ei DVD-formaattia erityisesti kuvanlaadunpuolesta hyväksi käytäkään. Hilpeää dialogia ja hankalia tilanteita, nuorien tyttöjen oman identiteetin etsintää. Jos et ole tätä nähnyt ja löydät sen vielä alekorista, korjaa talteen.
Levyllä lisäksi traileri josta ei saa mitään selvää koska sitä ei ole tekstitetty (Ruotsi: Abrobatur), elämänkertasivut (suomeksi) ja ohjaajan kommentit, nekin ruotsiksi eli minulle hyödyttömät
Nirvana
Christopher Lambert! Ohj. Gabriele Salvatores (1996)
Christopher Lambertin (Highlander) suhteellisen uusi scifiseikkailu jonka miljöö on pöllitty Blade Runnerista Sekava juoni ja mukanokkela tulevaisuuskuva joka nyt jo viiden vuoden kuluttua vaikuttaa hieman kömpelöltä. Lavasteisiin ja äänimaailmaan on silti panostettu, äänet ovat muhkeat ja surround on kunnolla käytössä. Kohtausvalikossa on vain about 10 kohtaa. Lamberthan on tietysti hyvä eikä tätäkään leffaa viitsisi muuten katsoa, kestoa on melkein 2 tuntia. Itseasiassa tässä elokuvassa olisi aineksia parempaankin mutta jotakin jää puuttumaan, vai olisiko sitä liikaa? Ei tämä läpeensä huono ole kuitenkaan. (Anttila 79,-)
The Matrix
Keanu Reeves & Carrie-Anne Moss Ohj.& käsik. The Wachowski Brothers (1999)
DVD:n omistajan ehdoton ykkösfilmi ja tarpeellinen hankinta. Huippuäänet ja huippukuva, huippuelokuva ja huippukaikkea! Huippuextrat ja huippu Carrie-Anne Moss. Referenssielokuva. Jos ostat DVD:soittimen, varmista että sinulla on tämä levy.
The Cell
Jennifer Lopez! Ohj. Tarsem Singh (2000)
Juuri DVD:lle tullut The Cell on psykologinen trilleri hyvin erikoisesta sarjamurhaajasta ja psykologista joka koettaa pelastaa viimeisen uhrin hengen. Ohjaaja Singh on tehnyt aiemmin paljon mainoksia (mainoselokuvia) ja se näkyy erittäin visuaalisena tyylinä, elokuvan keinotodellisuusjaksot ovat vertaansa vailla kauneudessaan ja kauheudessaan. Paikoin kaunis, paikoin vastenmielinen. The Cell on jännittävä ja tunnelmallinen. Se on vähemmän fantasiaa kuin teatteritraileri antoi odottaa, pikemminkin dekkari. Juoni on ovela mutta selvähkö. Levyllä on paljon kivoja extroja.
Muutamia tulevia tai juuri ilmestyneitä DVD-leffoja Filmifriikin sivuilta:(http://www.filmifriikki.fi)
Highlander - ilmestyy 9.8. (There can be only one!)
Airplane! - Hei, Me Lennetään - ilmestyy 6.7.
Airplane 2 - Hei Taas Me Lennetään - ilmestyy 6.7.
Chinatown - ilmestyy 6.7.
Dyyni - Dune - ilmestyy 6.7.
Lawnmower Man - Director´s Cut - Ruohonleikkaaja - ilmestyy 6.7.
Mission Impossible - Vaarallinen Tehtävä - ilmestyy 6.7.
Mission Impossible 2 - Vaarallinen Tehtävä 2 - ilmestyy 6.7.
Saint - Pyhimys - ilmestyy 6.7.
Saving Private Ryan (2 DVD) - Pelastakaa Sotamies Ryan - ilmestyy 6.7.
Screamers - Sirius 6B - Tuhon Planeetta - ilmestyy 6.7. (Philip K. Dick!)
Shaft - ilmestyy 6.7.
Sleepy Hollow - Päätön Ratsumies - ilmestyy 6.7.
Space Balls - ilmestyy 2.7.
Top Gun - ilmestyy 6.7.
Crouching Tiger, Hidden Dragon - Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme - ilmestyy 27.7.
Red Planet - Punainen Planeetta - ilmestyy 27.7.
Cross of Iron - Rautaristi - ilmestyy 9.8.
Tillsammans - Kimpassa - ilmestyy 27.7.
Battlefield Earth - Taistelukenttä Maa - ilmestyy 10.8.
Deer Hunter - Kauriinmetsästäjä - ilmestyy 9.8.
Exorcist - Director´s Cut - Manaaja - Ohjaajan versio - ilmestyy 10.8.
Graduate - Miehuuskoe - ilmestyy 10.8.
Hong Kongin elämää 1/3
ARTIKKELI | näytetään 3 uusinta viestiä viestiketjusta
Sunkka kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Palasokerissa alkaa juttusarja elämästä Hong Kongissa. Sarjaa varten on haastateltu Hong Kongissa asuvaa neitoa, nimeltä JoJo Lai. JoJo työskentelee vientiyrityksessä joka omistaa tehtaita Hong Kongin ulkopuolella. Aloitamme perusasioista: sarjan tässä osiossa puhutaan ruuasta ja autoista.Nopea katsaus Hong Kongiin: Entinen Brittien siirtomaa palautui Kiinalle ja muuttui Kiinan erityishallintoalueeksi 1. Heinäkuuta 1997. ...Jatkuu » Brittien systeemi näkyy vahvasti mm. vasemmanpuoleisena liikenteenä, toisena virallisena kielenä sekä poliittisena järjestelmänä. Hong Kongissa on noin 7,5 miljoonaa asukasta mutta pinta-alaa vain 1092 neliökilometriä (Suomen maapinta-ala on 305,000neliökilometriä eli 305 kertaa Hong Kong ) Lisäksi suurin osa on jyrkkää vuoristoa (korkein vuori Tai Mo Shan 958m), vain rannikko ja laaksot ovat asumiskelpoisia. Alueeseen kuuluu myös n. 200 isompaa tai pienempää saarta. Maarajaa Kiinan kanssa on vain 30km. Ilmasto on trooppinen. Väestöntiheys vaihtelee tiheimmin asutusta Kowloonin niemestä (44.000 asukasta/neliökilometri) väljempiin New Territoriesiin ja saariin (3500henkeä/neliökilometri), keskimäärin kuitenkin 6310 asukasta/neliökilometri (vuonna 2000). Ahdasta on.
Hong Kongin ruoka.
Hong Kong poikkeaa monista Aasian maista siinä että siellä on paljon erilaisia mahdollisuuksia ruuan ja elämäntapojen suhteen. Ruokia voidaan ostaa supermarketeista, kaupoista ja toreilta. Perinteinen kiinalaisperhe ostaa ruokansa päivittäin tuoreena toreilta. Toreilta saadaan kalaa, vihanneksia, kanaa, nautaa ja possua ja monenlaista muuta.
-Normaalisti perhe syö illallisen yhdessä. Minä taas syön vanhempieni ja sisarusteni kanssa harvoin, vain noin kerran viikossa, JoJo kertoo.
-Aamiaista syön usein McDonaldsissa tai vastaavassa pikaruokapaikassa. Toisinaan haen jotakin pikaruokaa mukaan aamiaiseksi kuten nuudeleita tai perinteistä kiinalaista takeouttia. Juomaksi sitruunajäätee, joskus maitoa tai kahvia. Useimmat Hong Kongilaiset syövät aamiaisensa näin, JoJo kertoo.
Monet työläiset ja opiskelijat ottavat kotoaan eväät mukaansa mutta monet ostavat eväslaatikon mukaan ruokapuodista, laatikko maksaa n. 20 30 markkaa, riippuen tietysti mistä sen ostaa. Useimmat kuitenkin lähtevät ruokatunnillaan ravintolaan syömään, lounas kiinalaista ruokaa maksaa n.50 markkaa, pikaruokapaikoissa 30-50mk, McDonaldsissa ateria maksaa alle 20mk. -Meidän firmassamme on ruokaetu joten voimme syödä toimistossa, paitsi tietysti jos pääsen asiakkaan kanssa ulos syömään. Ruoat tuodaan toimistoon pienissä valkoisissa styroksirasioissa, lämpiminä. Sitten istumme yhdessä syömässä, kuin kotona. Ruoka on perinteistä kiinalaista ja se tulee samanlaisesta ruokapuodista mistä ihmiset ostavat eväitä mukaankin, JoJo selittää.
-Hong Kongissa voi syödä monenlaista ruokaa, ei pelkästään kiinalaista. On Thai-ruokaa, korealaista, italialaista, espanjalaista jotka ovat suosittuja. Meksikolaista, venäläistä, filippiinilaistakin saa mutteivät ne ole niin suosittuja On halpoja paikkoja ja hienompia paikkoja, oman valinnan mukaan. Useimmat perheet käyvät sunnuntaisin ravintoloissa syömässä joten silloin ravintolat ovat aina täynnä, JoJo kertoo.
-Kaikenkaikkiaan hong kongilaiset ovat kovia syömään ja ruokailu on tärkeä osa elämää. Ulos lähdetään syömään pienemmistäkin syistä, kavereiden, perheen tai liikekumppanien kanssa. Ruoka on edullista ja sitä on tarjolla todella laaja valikoima, eri maista ja kulttuureista, JoJo lisää.
Liikenne
Koska Hong Kong on pieni alue jolla asuu noin 7,5 miljoonaa ihmistä, joukkoliikenne on hyvä. Metrolla pääsee lähes joka puolelle Hong Kongia ja siksi se on kätevä ja suosittu, sekä turistien että paikallisten keskuudessa. Helppo, turvallinen ja mukava. Hong Kongin maanalainen on nimeltään MTR (Mass Transportation railway) eikä subway tai metro. Subway-viitta osoittaa alikulkutunneliin, kertoo nimimerkki hämmentynyt turisti.
Metron lisäksi on muita kuljetusmuotoja kuten linja-autot, minibussit ja taksit. Linja-autojen ja minibussien taksat ovat edullisia. Minibussin taksa on vähän kalliimpi kuin linja-auton mutta toisaalta minibussien reitit ovat monipuolisempia ja ne liikennöivät kellon ympäri. Taksi maksaa perusmaksun (15mk) lisäksi noin 7 8 markkaa kilometri. Vaikka se on monien mielestä paljon, taksia silti käytetään runsaasti. Niitä pyörii joka paikassa ja kyydin saa helposti. Taksit ovat punaisia, vihreitä tai sinisiä (punaiset liikkuvat koko Hong Kongin aluella, virheät mantereen puolella (New Territories) ja siniset joissakin pikkusaarissa.) valkokattoisia diesel Toyotaja, hyvin konservatiivisen oloisia isoja malleja, erityisiä taksimalleja. Rattivaihde, vinyylipenkit ja kantonin kiinaa pauhaava radio.
Oman yksityisauton omistaminen ei ole halpaa eikä helppoa. -Kaikki maksut ovat kalliita, myös pysäköinti. Minun pitää maksaa kahdesta pysäköintipaikasta, toinen kotonani, 1800mk/kuukausi ja toinen toimistopilvenpiirtäjän parkkihallissa, 3400mk/kuukausi, JoJo laskee. Yleiset parkkihallit maksavat keskimäärin 18mk/tunti, halvat 5mk/tunti ja kalliimmat joillain alueilla jopa 27mk/tunti.
Autoilla on lisäksi erityinen liikennemaksu: -Minun autoni on 1800cc-luokassa joten liikennelupamaksu on 5200mk/vuosi, JoJo kertoo. -Lisäksi tietysti normaalit huollot, vakuutukset ja pesut ym., kallista on, JoJo huokaa. -Mutta silti täällä on paljon autoja. Monet asiakkaani jotka ovat ensikertaa Hong Kongissa ihmettelevät kalliiden autojen määrää. Täällä on suhteellisen paljon Mercedes Benzejä, BMW:tä, Jaguareja, Lexuksia, Volvoja, Porscheja, Ferrareja ja paljon jopa Rolls-Royceja. Myöskin Japanilaismerkkejä on paljon: Toyota, Honda, Nissan jne. Ja polttoaineen hinta on silkkaa ryöstöä, noin kympin litra! Uusien autojen autovero on Hong Kongissa samaa luokkaa kuin meillä Suomessa mutta se on porrastettu siten että suuremmista autoista menee enemmän veroa kuin pienistä.
Ajokortin ajaminen ja sen hinta ovat jokseenkin samanlaisia kuin Suomessa.
Auton ostaminen on helppoa. Autojen myyntinäyttelyitä järjestetään paljon ja autokauppa käy, näyttelystä on helppo ostaa. Ihmiset vaihtavat autojaan parin, kolmen vuoden välein ja seitsenvuotias auto on useimpien mielestä jo vanha. Hong Kongilaiset arvostavat autojaan jälleenmyyntiarvon mukaan, Mersu ja BMW säilyttävät arvonsa hyvin ja ovat siksi suosittuja.
Eli sellainen juttu. Sarjan seuraavassa osassa puhutaan asumisesta ja kodeista Hong Kongissa.
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Joo, odottelen 2/3-osaa tuolta kirjoittajaneidolta, lupasi lähettää sen piakkoin. Oli muuten meillä Suomessa joulun. Oli hyvät kelit ja paljon lunta.
Sunkka kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ja kuin taikaiskusta JoJon artikkeli tuli tänäaamuna sähköpostina! Nyt pitää vielä tarkistaa muutama juttu ja tehdä käännöstyö niin sitten saadaan 2/3-osa julkaistua. Ehkäpä jo tulevana viikonloppuna (23.-24.2.)?