U2
EsaJii kirjoitti noin 20 vuotta sitten (22 kommenttia)
en löytänyt muuta ketjua. Mitä tykättiin uudesta albumista?
Tähän mennessä tykkään ekoista kahdesta biisistä ja yhdestä muusta.
Achtung Babyä en omista, tunnen jonkin verran. Yks kokoelama ja pari muuta CDtä on.
Tähän mennessä tykkään ekoista kahdesta biisistä ja yhdestä muusta.
Achtung Babyä en omista, tunnen jonkin verran. Yks kokoelama ja pari muuta CDtä on.
+/- saldo : 0 | Tweet
Uutta levyä en ole kuullut mutta perusrokista bändi on kärkipäätä. Ns. radiomusasta niitä kuunneltavimpia tapauksia.
Unforgetable Fire, Joshua Tree ja Achtung Baby ovat hieno kolmikko. Jollakin joko on hyvä lauluääni tai sitten ei. Bonolla on.
Uusi levy vaatisi enemmän kuuntelua, kuin mitä itsellä kiinnostusta riittää. Monien tuttavien mielestä parasta U2:a vuosikausiin...
Mainion Live Aid dvd:n myötä palautui taas mieleen Bonon mieletön karisma ja live energia. Ei ole koskaan tullut nähtyä bändiä livenä valitettavasti.
Vannon kuitenkin Unforgetable firen nimeen aina ja ikuisesti
Onkohan mikään muu bändi päässyt samanlaiseen asemaan kuin U2 niin vähäisillä musiikillisilla näytöillä? Maailma on täynnä MTV-skidejä jotka ihan oikeasti kuvittelevat U2:n olevan jotain elämää suurempaa musiikkia.
No, ei minullakaan mitään noita vanhoja albumeja vastaan ole, ihan OK poppia. Bändihän on tuollainen "ajattelevan ihmisen Duran Duran", joka tekee hyvää listahömppää, pelastaa valaat ja sademetsät ja onnistuu vieläpä olemaan "katu-uskottava" Britney, Linkin Park - ja N'Sync fanien silmissä. Loistavasti markkinoitu tuote.
Ja tsiigatkaa hei pahvit levynmyyntii! Vittu kun ne on ISOJA ihan siis niinku tietsä aikuisten oikeesti. Ei 200 miljoonaa kärpästäkään voi olla väärässä kun ne syö sontaa joka päivä! :)
"Mammuttitautiin sairastunut kirppu" on yhä paras määritelmä, minkä olen lukenut U 2:sta. Muutama ihan kiva biisi löytyy, mutta kokonaisia levyjä ei jaksa kuunnella.
Vanhat levyt jonnekki Rattle And Humiin asti on kyllä ihan hyviä, Achtung Babykin menee. Mutta en mää mitään mahotonta herätystä nuista oo saanu, vielä.
Mitä tulee mtv-skideihin niin eiköhän bändin yleisö kuitenki oo pääpiirteittäin vähä vanhempaa porukkaa?
Tosi tylsää musiikkia. Ei ole koskaan kiinnostanut.
Joistakin noista edelläolevista paikoitellen melko kärkevistäkin kommenteista voisin todeta, että noh, ainahan se on helppoa arvostella hurjasti ISOA ja MENESTYNYTTÄ ja RIKASTA yhtyettä, koska heidän onnistumisensa usein koetaan ansaitsemattomaksi ja epäreiluksi salajuoneksi vähintään siinä vaiheessa kun ensimmäinen listaykkönen kolahtaa lasiin. Siihen asti diggailu onkin enämpi vähempi originellia koska artistia ei tunneta niin hyvin, kenties?
Joka tapauksessa, ei minunkaan mielestäni tämä uusi albumi mitään suuria tunteita herättänyt, mutta kokonaisuutena sekä äänikuvallisesti että biisien puolesta huomattavan paljon parempi kuin edellinen, joka lieneekin minulle se suurin pettymys yhtyeen tuotannosta puhuttaessa, kuten sitä edeltävä Pop-albumikin, puhumattakaan näistä soundtrack-kappaleista.
Tuoreen levyn ongelma lienee, että sitä paljon puhuttua katu-uskottavuutta (?) tunnutaan hakevan ehkä alkutahdeista alkaen varsinkin hieman liian alleviivaavasti kenties. Ja kappaleissa on sellainen vika, että musiikki toimii paljon paremmin kuin Bono, jonka tuotokset / esittäminen vaikuttaa vievän hengen muuten aika pirtsakkaan ja jopa paikoitellen perinteisen kuuloisesta biisipohjasta. Bonon lauluun on vuosien varrella ilmestynyt sellaista minua ainakin ärsyttävää ylimääräistä käninää, huohotusta ja turhaa falsettiakin, joita ei tällainen "vanhemman ajan" (=1982-1991) fani voi oikein sulattaa. Laulumelodiapuolikin on pakannut menemään sinne yhdentekevyyden ja täydellisen R&B:n :twisted: välimaastoon.
Mielestäni levyn kappaleet antavat lyhyellä tähtäimellä paljon lupauksia, joita eivät kuitenkaan pidemmällä tähtäimellä taas pysty lunastamaan. Materiaali ei kestä runsasta kuuntelua. Kouluarvosana 7-.
Your favorite band sucks..
http://www.guardian.co.uk/arts/features/story/0,11710,1365982,00.html?gusrc=rss
Hauskan suhteellisuudentajuton juttu. Tosin Bob Marleyn osalta voisi allekirjoittaa kaiken.
No, toimiihan bändi rockin perustasolla, rockin sanoma on "minä elän". Tuota energiaa on mm. Vertigossa, joka ylitti riman 13 v. poikani kohdallakin. Rock on viihdettä, taustaa elämiselle, rytmiä. Ei se yleensä muuta "tarkoita". MTV tavaraa.
Neil Young ja Nirvana jutut ovat asiaa... :lol:
The apologists who boast that Neil Young has "never sold out" forget the main reason things don't sell out: people don't want to buy them.
- Hahah
Joistakin noista edelläolevista paikoitellen melko kärkevistäkin kommenteista voisin todeta, että noh, ainahan se on helppoa arvostella hurjasti ISOA ja MENESTYNYTTÄ ja RIKASTA yhtyettä, koska heidän onnistumisensa usein koetaan ansaitsemattomaksi ja epäreiluksi salajuoneksi vähintään siinä vaiheessa kun ensimmäinen listaykkönen kolahtaa lasiin.
Höh, esim. Pink Floyd on varmaan myynyt moninkertaisen määrän levyjä U2:n verrattuna ja heidän menestyksessään ei minusta ole mitään ansaitsematonta, vaikka en kaikista jutuista pidäkään.
Ei minua U2:n suosio harmita millään tavalla. Parempaa musiikkia bändi tekee kuin keskiverto MTV-bändit/artistit kuten Korn, Madonna, Britney Spears tai Limp Bizkit, mutta en voi tajuta miten joku voi nähdä bändissä jotain elämää suurempaa.
Kyllä minäkin omistan nuo vanhat albumit, ja olen ne nähnyt livenäkin. Kokemusta voisi verrata hampurilaiseen. Ihan OK, menee alas hyvin, mutta ei aiheuta minkäänlaista makuelämystä.
Ja menestystäkin on kahdenlaista. Kaupallista menestystä, joka tuntuu nykyään olevan monelle ihmiselle jonkinlainen mittari taiteen laadusta. Nykyäänhän artistia/yhtyettä mainostettaessa muistetaan aina ensimmäisenä mainita kuinka paljon levyjä se on myynyt.
Sitten on musiikillista menestystä. Jotkut pystyvät yhdistämään molemmat, ja loppujen lopuksi makuasioistahan ei voi kiistellä. Minulle vain U2 kuuluu tuohon "paljon melua tyhjästä" osastoon.
Höh, esim. Pink Floyd on varmaan myynyt moninkertaisen määrän levyjä U2:n verrattuna ja heidän menestyksessään ei minusta ole mitään ansaitsematonta, vaikka en kaikista jutuista pidäkään.
Niinpä niin. Olen ollut haistavinani tätä "ei se ole enää hyvää kun se on niin kaupallinen" -tyyppistä ajattelua useinkin juuri esimerkiksi Pink Floydin, Rushin, Genesiksen tai vaikkapa sen kamalan Marillionin :P kohdalla - mitään mitä em. yhtyeet tekevät ei voisi muka enää diggailla, koska ovat liian kuuluisia/rikkaita/kaupallisia/vanhoja? Ei pidä paikkaansa. Saman uutuusarvon mielestäni näiden uudet tekemiset ansaitsevat kuin joku tuore färsaarelainen lintuprogebändikin. Ovat kuitenkin luoneet uraansa pitkään ja hartaasti ja saavuttaneet paljon. Iso hattu sille. Harvemmin enää nykyään tällainen onnistuu, mikä on todella sääli. U2:lla on muutama elämää suurempi biisi tosin mielestäni :wink: , mutta niistäkin on jo tosiaan aikaa... :?
Ytimekkäästi: U2 on loistava bändi, Bono on jumalallinen laulaja ja bändin uusi levy on parasta U2:sta pitkään aikaan.
Ny hyvä, kite. Olet elossa, muista en tiedä.
en voi tajuta miten joku voi nähdä bändissä jotain elämää suurempaa.
Kuka tarkalleen ottaen niin tekee? En mä oo ainaskaan koskaan moisia tyyppejä missään tavannu. Toisaalta yhtä hyvin vois ihmetellä niitä tyyppejä, joitten mielestä Journey on tehny jotain elämää suurempaa...
Toisaalta yhtä hyvin vois ihmetellä niitä tyyppejä, joitten mielestä Journey on tehny jotain elämää suurempaa...
Ei ehkä mitään elämää suurempaa, mutta kellä riittää pokka myöntää kuunnelleensa bändiä ylipäätään?
<nostaa käden ylös>
Ensimmäiset kolme levyä ovat jopa hivenen 'progempia', vaikeasti saatava soundtrack Journey Through a Dream luokittuu lähes kokeelliseksi.
Ai niin, U2... Henkilökohtaiset suosikit: Rattle and Hum, Achtung Baby ja Zooropa. Paljon muitakin hyviä levyjä, vielä enemmän mainioita yksittäisiä biisejä, uusi levy kuulostaa muutaman kuuntelukerran jälkeen mielestäni paremmalta kuin pari edellistä. Omasta hyllystä ei löydy kiekon kiekkoa, mutta eivät ainakaan minun elämääni häiritse millään tavalla...
Mie tykkään U2:sta, jolla on tarttuvia ja kivoja pop-biisejä. En mää kuitenkaan sitä minään elämää suurempana bändinä ole koskaan pitänyt. Kyllähän niillä oli aina makeet remeleet&pelit popmart-kiertueella kun ne kävi Helsingissä. Ainut kerta kun olen heidät livenä nähnyt.
Vaikka onhan niillä vähän semmosia megatähtien elkeitä, niin en oo oikein osannu heitä vihatakaan missään vaiheessa.
Sitä en ymmärrä mitä ihmiset näkevät One-biisissä. Miun mielestä aika löysä balladi.
Joo, balladeja ei saa olla kuin yksi ...entisellä LPn sivulla, siis puoliskolla albumia.
Eihän siinä mitään, maksunsa kullakin, itse en vaan voi oikein sietää Bonon ääntä... muuten varmaan "ihan kiva"... mieluummin valitsen kuitenkin vaikkapa Duran Duranin.
Uusimmalta en ole kuullut kuin Vertigon, joka ei mitenkään erityisesti säväyttänyt.
U2-tuotannosta pidän eniten Rattle And Humista. Bändi luo juuri omannäköisensä katsauksen amerikkalaiseen juurimusiikkiperinteeseen. Albumilla upeita biisejä ja jopa jonkinasteista rock-henkeä, mikä kyllä muuten on U2:n kohdalla harvinaista.
Achtung Baby iski ilmestyessään kovastikin. Pelattiin yöt läpeensä Cyberpunk-roolipeliä ja luukutettiin Achtungia. Levy tuli kuunneltua ilmeisesti puhki, koska en ole jaksanut kuunnella sitä varmaan pariin vuoteen.
Ainoa mikä bändissä vaivaa on jatkuva sama soundi, toisto. Ei se vaivaa niin kuin REMn kohdalla, jolla on sama vaiva. Kuuntelen sitä aika harvoin.
Biisit siis toimivat muun musiikin kanssa soitettuna, levysoitin RANDOM ohjelmalla, mutta ei pötkönä.