Subj. merkittävät elokuvat.
Doc.B.D kirjoitti noin 19 vuotta sitten (34 kommenttia)
Heipä-heip, tässä taas samaa settiä kuin "kerro omin sanoin äijä-elokuvista" -threadi, joka löytyy tästä foorumista. Eli vedin kaikki mömmöt naamaan, mutta uni ei tule kirveelläkään. Tällöin ryhdyn aina keksimään uusia threadin aiheita, ja jopa kummasti rupeaa nukuttamaan.
Kaikki tietää, että on paskoja ja hyviä elokuvia, ja paskuudelle ja hyvyydelle voi keksiä erillaisia kriteereitä. Nyt hyvyyden mittapuuksi laitetaan sellainen juttu, että elokuva aiheuttaa syviä subjektiivisia tuntemuksia, jotka ovat pääosin positiivisia. Ei ehkä välttämättä iloisia, mutta esim. eheyttäviä, koskettavia tai muuta ämmämäistä paskaa. Esim. I Drink Your Blood on mielestäni hupaisa elokuva, mutta se ei kuulu tähän threadiin.
Itselle "syvähenkisiä" elämyksiä tarjoavat sellaiset elokuva kuin:
- Hana-Bi (Tulikukkia) - se on elokuva, jonka pelkkien kansien näkeminen aiheuttaa selkäruodossa värinää
- Toinen itsellekkin hieman yllättävä tapaus on Lehmuskallio/Lapsuksen Jumalan Morsian
- 2001: A Space Odyssey on elokuva, jonka voisin katsoa miljoona kertaa
- In the Mood for Love aiheuttaa visuaalisen ekstaasin aina
Noh, en kerro kaikkia. Kertokaa omianne.
Kaikki tietää, että on paskoja ja hyviä elokuvia, ja paskuudelle ja hyvyydelle voi keksiä erillaisia kriteereitä. Nyt hyvyyden mittapuuksi laitetaan sellainen juttu, että elokuva aiheuttaa syviä subjektiivisia tuntemuksia, jotka ovat pääosin positiivisia. Ei ehkä välttämättä iloisia, mutta esim. eheyttäviä, koskettavia tai muuta ämmämäistä paskaa. Esim. I Drink Your Blood on mielestäni hupaisa elokuva, mutta se ei kuulu tähän threadiin.
Itselle "syvähenkisiä" elämyksiä tarjoavat sellaiset elokuva kuin:
- Hana-Bi (Tulikukkia) - se on elokuva, jonka pelkkien kansien näkeminen aiheuttaa selkäruodossa värinää
- Toinen itsellekkin hieman yllättävä tapaus on Lehmuskallio/Lapsuksen Jumalan Morsian
- 2001: A Space Odyssey on elokuva, jonka voisin katsoa miljoona kertaa
- In the Mood for Love aiheuttaa visuaalisen ekstaasin aina
Noh, en kerro kaikkia. Kertokaa omianne.
+/- saldo : 0 | Tweet
Terry Gilliamin The Fisher King - En osaa oikein perustella. Tämä nyt vaan on se elokuva.
Dersu Uzala unohtui mainita. Vaikea sitäkin on perustella.
Ensimmäisenä mieleen tulee Gaspar Noén 'The Butcherista' kertovat elokuvat Carne ja Seul Contre Tous. Julmia ja melankolisia ovat molemmat, mutta käsittelevät kuitenkin jollain tasolla tärkeitä kysymyksiä. Tässä kastissa niitä ei pidä siis ottaa aivan sellaisenaan. Vastapainoksi mainittakoon Päiväni Murmelina (Groundhog day) joka on vähän "ämmämäisempi" kuten Doc tuossa sitä termiä käytti. Hieno elokuva. Oletan että kaikki sen nähneet tietävät mitä tarkoitan. Tarkovskyn Stalker kaikessa mystisessä filosofiassaan ja tunnelmassaan täytyy myös mainita. Tulee mieleen myös Happiness ja Shawshank Redemption... Niin hyvän kysymyksen on Doc heittänyt kehiin että tätä pitää pohtia enemmänkin.
Magnolia, Star Wars A New Hope, Barry Lyndon, Stand By Me ja Shawshank Redemption tulevat ensimmäisinä mieleen. Äskettäin nähdyistä Crash (Paul Haggis) menee myös tähän sarjaan.
Toisaalta myös "negatiivisemmat" elokuvat kuten Fight Club, Clockwork Orange, Raging Bull ja Taxi Driver toimivat jollain katarsisella tavalla aiheuttaen samanlaisia positiivisia elämänmyönteisiä viboja.
Amelie, Saksikäsi Edward, Smoke, Fucking Åmål, American Beauty.
Lista puhuu puolestaan; elokuvat ovat varsin samankaltaisia.
Bernardo Bertoluccin The Dreamers on herättänyt suurimman kiihkon ja elämänhalun. Seksuaalisesti latautunut, kiihkeä ja sisäänpäin kääntynyt nuoruudenkuvaus.
Ainiin ja tietenkin Mies vailla menneisyyttä. Listan elokuvista Mies liittyy etenkin Amelieen, paikoin leffat ovat myös visuaalisesti hyvin samanlaisia.
Blade Runner, Kimpassa.
Fisher King on kyllä todella kivaa katsottavaa aina, todellinen hyvän olon elokuva. Aika paha kysymys, mutta ehkä tähän hetkeen mennessä kaikkein vaikuttavin on kyllä ollut tuo Hezzun mainitsema Blade Runner. Myös Kurosawan Yume (Dreams) oli vaikuttava kun sen aikanaan näin.
Uudemmista elokuvista mainittakoon Sofia Coppolan tuotokset The Virgin Suicides ja Lost in Translation. Varsinkin jälkimmäinen on todellinen mestariteos.
Herzogin Nosferatu, Arne Mattssonin Hän tanssi kesän, Kieslowskin Veronikan kaksoiselämä ja S. Coppolan The Virgin Suicides kolahtavat minulle varmaan juuri tuolla "ämmämäisellä" tavalla.
Joo toi Herzogin Nosferatu on tullut katsottua neljä tai viisi kertaa. Onhan siinä välillä hieman huonoja sivuosanäyttelijöitä, mutta kyllä Herzog ammentaa sen verran syvästä lähteestä, että olemattoman budjetin voi antaa anteeksi. Nosferatu ja Wagner, mitäs Saksa onkaan koittanut unohtaa ja tunkea maan alle ja mikä sieltä pian taas palaa.. ostin muuten Totenkopf -hupparin. Mitä se tähän kuuluu, mitä aineita se vetää.. piipaa piiipaaa..
Lost In Translation, Tahraton mieli, 2046, Mulholland Drive, American Beauty, Mies vailla menneisyyttä ja The Wall tietysti :D
Noista olen pari (Tahraton mieli, 2046) nähnyt vain kerran, enkä ole varma haluanko edes nähdä uudestaan. Pelottaa, että elokuva ei olekaan enää toisella kerralla yhtä järisyttävä kokemus.
Mikko Niskanen: kahdeksan surmanluotia
Thomas Vinterberg: Festen
Tsui Hark: Peking Opera Blues
Costa-Gavras: Z
Lost In Translation
Amores Perros, Straight Story(+moni muu Lynchin leffa) ja Disneyn Leijonakuningas. Koskettavuudessaan kova kolmikko! Kaikki kuitenkin ihan omalla tavallaan.
Blade Runner, Kimpassa.
BR on tylsä. :D
Kcrimson mainitsema Crash (http://www.imdb.com/title/tt0375679/) on viimeisen leffa jonka olen katsonut. Se oli kyllä varsin mainio.
Edit: ...ja myös aiemmin mainitusta Shawshank Redemptionista tulee positiiviset vibat.
Lost in Translation on mainittu ainakin pari kertaa.. mjoo.. olihan se erinomainen katselukokemus, mutta ei se kyllä mulla ainakaan mihinkään selkäruotoon tunkeudu..
BR tylsä... tylsyys on katsojan korvien välissä tässä threadissa.
BR kuuluu niihin leffoihin jonka ainakin meikäläinen kattoo mielellään aina mahdollisuuden tullen. Vietin joskus uutta vuottakin Tennarissa sitä tsiigaillessa.. Kertoo varmaan kyllä aika paljon musta? :oops:
Kertoo varmaan kyllä aika paljon musta?
BR erottelee jyvät akanoista - ei siinä muuta.
Bladerunner oli järisyttävä kokemus tuoreeltaan Bristolissa. Se ei tainnut kauan pyöriä ja "löydettiin" vasta jälkeenpäin, l. tyypillinen sleeper.
Itselleni ainoa oikea on alkuperäinen versio Harrison Fordin kertomana (vaikkakin se loppukohtaus onkin yksi noloimmista koskaan :D ). Jotkut hölmöt sopimussyyt ovat toistaiseksi estäneet ko. version DVD -julkaisun.
Muita tärkeitä ovat useat Nicholas Roegin elokuvat, Milos Formanin "Yksi lensi yli käenpesän", sekä "Hair". Viimeksi mainittu tuntui pahimpaan punk aikaan -79 vähintäänkin piristävältä. Ken Russelin sekoiluja on tullut fanitettua ja toisaalta taas Spielbergin "Kolmannen asteen yhteys" kuuluu ilman muuta joukkoon! Brazil on itselleni se tärkein Terry Gilliam vaikka Fisher King on loistava sekin.Komedioista uppoaa parhaiten kunnon slap-stick ja niistä vois mainita Mel Brooksin Silent Movien (Pähkähullujen paratiisi) ja Blake Edvardsin The Partyn(Pahuksenmoiset pirskeet). Tuoreemmista manittakoon Delicatessen.
Elikkä em. elokuvat on tullut nähtyä lukemattomia kertoja.
Sodomin 120 päivää. Sen nähtyäni mussa kasvoi kiinnostus politiikkaan.
donnie darko. hieno elokuva vieraantumisesta. loistava musa. siistejä kohtauksia.
dazed and confused. hyvän olon leffa. symppis tyyppejä. kova soundtrack, tietty.
Spaceballs! Parhautta. Tästä on tullut kavereiden kanssa keskusteltua enemmän kuin mistään muusta rainasta.
Merkittävä elokuva, historiallisesti, oli 6.10.1927 ensi-iltansa saanut "The Jazz Singer". Tuossa elokuvassa oli ensimmäistä kertaa ääniraita jolla näyttelijät esittivät puhetta ja musiikkia. Vielä ennen tuota elokuvaa Harry Warner (Warner Bros-yhtiön perustajia) sanoi "Kuka viitsii kuunnella näyttelijöitä", mutta esityksen jälkeen ihmiset eivät enää halunneetkaan katsoa elokuvia ilman ääntä.
Blade Runnerista sen verran että se kirja on parempi, eli siis Do Androids Dream Of Electric Sheep?
Vanhat Star Warsit jaksaa katsoa uudelleen ja uudelleen. Uudemmista leffoista Reservoir Dogs ja American History X ovat omalla tavalla hienoja. Niitä jaksaa katsoa.
Wim Wendersin Paris, Texs ja Mike Leighin Naked tulevat ensimmäisinä mieleen.
Lost in Translation kyllä tuli heti mieleen, mutta en haluaisi pilata siitä saatua elämystä vahtimalla sitä useaan kertaan. Manaajan ja Halloweenin voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa, ne ovat olleet molemmat erittäin merkittäviä elokuvaelämyksiä. Täytyy tosiaan miettiä lisää näitä merkittäviä tapauksia! Tulihan jo edellä tuossa kuitenkin monia, jotka allekirjoitan täysin. Kaikkia en ole tosin nähnyt. Tajusin juuri, että Brazil on jäänyt minulta kokonaan katsomatta! Apua!
Hana-Bi
-Doc.B.D. suositteli ja olen siitä ikuisesti kiitollinen.
2001: A Space Odyssey
-monta kerrtaa katsottu. Aina yhtä vavisuttava kokemus.
Der Himmel uber Berlin
-Als das Kind Kind war. Loistava elämää rikastuttava teos.
Koyaanisqatsi
-Godfrey Reggion hieno elokuva jossa Philip Glassin musiikki.
Stand by me
-Rob Reinerin Sthpen King filmatisointi. Aina tulee tiippa silmään ja pala kurkkun. Lapsuuden loppu kuvauksista kaunein.
Blade Runnerista sen verran että se kirja on parempi, eli siis Do Androids Dream Of Electric Sheep?
Blade Runner leffan parasta antia on Rutger Hauerin unohtumaton roolisuoritus.
donnie darko. hieno elokuva vieraantumisesta. loistava musa. siistejä kohtauksia.
.
.
- ainutlaatuinen leffa toi Darko lajissaan. Jotenkin kaikki palat vain kerrankin kohdallaan. Muita perusteluja ei tarvita.
Mikko Niskanen: kahdeksan surmanluotia - Kyllä, enemmän dokumentti kuin elokuva ja Niskanen loistaa pääroolissa!
Terrence Malick "Badlands" , "Thin Red Line"
Sam Peckinpah "Wild Bunch"
Matti Ijäs "Syrjähyppyjä", "Johanneksen Leipäpuu", "Katsastus"...
Tjaa.. pitäis varmaan katsoa Donnie Darkon dir. cut -versio, kun se on roikkunut tuossa seuraavaksi katsottavat -kasassa kohta vuoden.. :roll:
Oliskohan Lynchin Fire Walk With Me viimeisin elokuva, jossa oli jotain ideaa oikeasti - muuten on tullut katsottua lähinnä paskoa.
tässä muutamia elämyksiä:
The Truman Show
Kung Fu Hustle
Uuno Turhapuro - This is my life
The Signs
Unbreakable
Simone
Rocky
Braveheart
The Matrix
[
Der Himmel uber Berlin
-Als das Kind Kind war. Loistava elämää rikastuttava teos.
.
Pakahduttava teos. Miten Berliini kaikessa rumuudessaan voi olla niin kaunis..? Täytyykin tarkistaa onko DVD-julkaisu olemassa, itse en ole törmännyt.Der Himmel uber Berlin
-Als das Kind Kind war. Loistava elämää rikastuttava teos.
.
Grand Canyon - Elämää Suurkaupungissa
Leffa veti meikäläisen mykäksi pitkäksi aikaa, eikä uni tahtonut tulla.
Jos pidit Magnoliasta kannattaa tämäkin katsoa.