Viisi viimeksi ostettua levyä part IV
retrou kirjoitti noin 19 vuotta sitten (1114 kommenttia)
Avataan nyt tämmönenkin.
+/- saldo : 0 | Tweet
Hmm, mitäs Amazonin historiassa onkaan...
- Refugee - Refugee
- Trevor Dunn's Trio Convulsant - Sister Phantom Owl Fish
- Towering Inferno - Kaddish
- Les Claypool - Of Whales and Woe
- György Ligeti - String Quartet Nos 1 & 2
Cayman.comilta Amazonin kautta:
Critters Buggin : Bumpa
Critters Buggin : Monkeypot Merganzer
Critters Buggin : Stampede
Rabih Abou-Khalil : Nafas
Critters Buggin : Host
Olipas kohdennettua tilaamista.
Tuli taas vähän osteltua...
DJ Shadow : Entroducing...
Anathema : Judgement
Callisto : True Nature Unfolds
Nieminen & Litmanen : s/t
Antônio Carlos Jobim : Wave
Antônio Carlos Jobim : Stone Flower
Ulver : Svidd Neger OST
Al Green : Green Is Blues/Al Green Gets Next To You/Let's Stay Together/I'm Still In Love With You (tupla-cd, jossa yhteensä neljä albumia!)
Bossa novaa pitää hommata vielä lisää, vinkkejä?
Hmm, mitäs Amazonin historiassa onkaan...
- Refugee - Refugee
- Trevor Dunn's Trio Convulsant - Sister Phantom Owl Fish
- Towering Inferno - Kaddish
- Les Claypool - Of Whales and Woe
- György Ligeti - String Quartet Nos 1 & 2
- Refugee - Refugee
- Trevor Dunn's Trio Convulsant - Sister Phantom Owl Fish
- Towering Inferno - Kaddish
- Les Claypool - Of Whales and Woe
- György Ligeti - String Quartet Nos 1 & 2
Onko toi Claypoolin levy hyvä?
Onko toi Claypoolin levy hyvä?
Onhan se, taattua Claypool laatua! Todella funkyä settiä. Muapa taas kiinnostaa toi Trevor Dunnin levy, mitäköhän mahtaa pitää sisällään..
Cdonilta
Saga: Trust
David Gilmour: On an island
Demon: British Standard Approved
Demon: Taking The World By Storm
Queen: 2
Matkoilta mm.
Abraxas (cz): Retrospektiva
V. Misik & ETC: 3
Oldrich Vesely: Samá voda, přihořívá...
Blue Effect & Jazz Q: Coniunctio
Marian Varga: Solo in Concert
Collegium musicum: On a ona
Progress 2: Dialog s vesmirem Live!
Huh huh, nämäkin kun kaikki sais joskus kahlattua läpi...
Jaa, kesällä tuli hankittua seuraavaa:
* Retroheads - Retrospective
* OSI - Free
* IQ - Ever
* Jadis - Photoplay
* Sylvan - Posthumous Silence
* Devin Townsend - Physicist
Onko toi Claypoolin levy hyvä?
No joo, kunhan noin yleensä pitää Claypoolin tyylistä. Kuitenkin vajaan kuukauden tutustumisen jälkeen on vähän sellainen tunne, että tuo levy jättää kuulijan jotenkin kylmemmäksi kuin esim. Purple Onion tai Highball With the Devil.
Mutta joo, onhan tälläkin levyllä kyllä hetkensä.
Muapa taas kiinnostaa toi Trevor Dunnin levy, mitäköhän mahtaa pitää sisällään..
Tuota on tullut kuunneltua vielä niin vähän, etten oikein pysty siitä mitään järkevää sanomaan. Yleisesti se on sellainen vähän (free)jazzahtava versio jostakin, joka muistuttaa etäisesti Bunglen Volante-aikoja.
Tai no, last.fm-sivuston kautta on mahdollista kuunnella näytteitä tuosta (tai säkällä kokonaisia biisejä), kunhan vain käy rekisteröitymässä ja asentamassa sen playerin.
Viisi viimeksi ostettua Beefheartia (kevät/kesä 2006):
Captain Beefheart & His Magic Band: The Legendary A & M Sessions
Captain Beefheart and His Magic Bands: Railroadism, Live In The USA 72-81
Captain Beefheart and The Magic Band: Live'n'Rare
Captain Beefheart and The Magic Band: Bluejeans & Moonbeams
Captain Beefheart and The Magic Band: Amsterdam '80
Jotain tuli taas hankittua
vinyylit
Transit Express: Couleurs Naturelles
Atoll: Tertio
Harmonium: Les Cinq Saisons
Skaldowie: Nie Domykaimy Drzwi
National Health: D.S. Al Coda
cd
Vandertop: Paris76
Tulossa vielä
vinyylinä
Magma - MDK
cd
Koenjihyakkei - Viva Koenji(olisi tulossa uusintapainos kait syksymmällä)
Leningradin reissun tuliaisina ufoja levyjä. Hyviltä kuulostavat, en ole oikein ehtinyt kuunnella.
Giacinto Scelsi : Intégrale des oeuvres chorales
-kuoroa ja perkussioita
Giacinto Scelsi : Quattro pezzi per orchestra
-hyvältä kuullostavaa orkesterimusiikkia
Morton Feldman/ Samuel Beckett : Words and Music
-Morton on pitkään ollut suuri suosikki
SACD-levyjä.
v/a : SACD- The sound revolution
-kokoelmalevy jossa paljon puppua mutta myös paljon loistvaa musiikkia. SACD on hieno formaatti. Dynamiikkaa löytyy!
Pink Floyd : Dark Side of the Moon
-6 kanavainen miksaus jossa läähätetään ja kilkutellaan ympäri huonetta. Hyvän levyn hyvä uusio-versio.
SACD on hieno formaatti. Dynamiikkaa löytyy!
Kyllä cd:ssäkin löytyy mutta sitä ei käytetä. :(
Eli formaatin paremmuutta ei ainakaan sillä voisi perustella.
Porcupine Tree: Stupid Dream (cd + dvd-a)
Delerium: Karma
The Smiths: The Queen Is Dead
Muse: Black Holes And Revelations
Led Zeppelin: Physical Graffiti
Jotain tuli taas hankittua
cd
Koenjihyakkei - Viva Koenji(olisi tulossa uusintapainos kait syksymmällä)
cd
Koenjihyakkei - Viva Koenji(olisi tulossa uusintapainos kait syksymmällä)
Oletko nähnyt Bändin Live At The Star Pine's Cafe dvd:n..Maanista vääntöä, maanista Zeuhl vääntöä, i tells ya!!
Ei mikään kovin visuaalinen dvd, mutta mielenkiintoista nähdä bändi toiminnassa.
Viimeisimmät hankintani ovat: Gong - You, Magma - Attahk, Moody Blues - Days Of Future Passed, Focus - Hamburger Concerto, Aphrodite`s Child - Singles+ ja Genesis - Selling England By The Pound.
Tuonkin ostoksen jälkeen progeklassikko-osastossani on suuria puutteita.
Kävin alkukesästä Sofiassa Bulgariassa. Koetin löytää sieltä paikallista progea, kuten aikaisemmillakin matkoillani maahan. Jotain on toki löytynyt, mutta tulokset ovat olleet melko heikot: FSB - FSB II, Isihija - s/t, Om - Ritual Places, Konstantin Tzekov - A Sip Of The Earthly Rivers ja Phantommind - Shade of Fate.
Muuten Bulgariasta on vuosien mittaan löytynyt paljon hienoa musiikkia, kuten Ivo Papasovia, Theodosii Spassovia, Stoyan Yankoulovia, Ultramarinia ja monikansallista The Balkan Horses Bandia. Mainiota muusikoita ja bändejä kaikki tyynni, useimpien niiden musiikki on enemmänkin etnojazzia kuin progea. Mitenkä teidän muiden laita on, oletteko hyödyntäneet lomamatkojanne hankkimalla alan musiikkia ja mitä on löytynyt?
Kesän hankinnat:
The Spacious Mind: Tonen CD-R (200 kpl)
The Spacious Mind: Club Rothko 050905 CD-R (200 kpl)
Atomic Workers: Embryonic Suicide pun. vinyyli (100 kpl)
Fit & Limo: A Garland of Flowers LP + A Bunch of Herbs CD (318 kpl)
Hypnosis: Apple 13 Deluxe LP (200 kpl)
Heinäkuun hankinnat:
Muse : Black Holes & Revelations
Tutustuin Museen ensimmäistä kertaa ehkä vuosi sitten Hullabaloo levyn kautta. Se oli ihan ok, mutta ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Nyt tämä uusi levy räjäytti pankin. Aivan hemmetin hieno levy. Upeita pop-biisejä joissa on juuri sopiva ripaus proge-elementtejä jotta kappaleet kestävät pidempääkin kulutusta. Muse on kuvailtu välillä Radioheadin ja Queenin yhdistelmäksi mikä onkin mielestäni aika osuvasti sanottu. Vaikkakin tällä hetkellä olen paljon enemmän innoissani Musesta kuin kummastakaan ed.mainitusta orkesterista (no jos totta puhutaan niin en ole koskaan Queenistä pitänyt). Tämä uusi levy on aikaisempia Musen albumeita hieman modernimman kuuloinen (looppeja ym. käytetty erittäin pätevästi) ja tuotannoltaan hiotumpi. Todella hyvä kokonaisuus, ei heikkoja biisejä, jopa ensimmäinen sinkkuraita Supermassive Black Hole on mainio. Tämä on yksi vahvimpia ehdokkaita vuoden levyksi toistaiseksi.
Guapo: Five Suns
Intensiivistä zeuhlia Briteistä. Parhaimmillaan todella hyvää, mutta myös aika raskasta kuunneltavaa etenkin yli 70 minuutin kestossaan. Tyylikkäin kansi pitkään aikaan.
Greg Lake: Nuclear Attack Live
Aika turha halpis-live. Hardrock versioita King Crimson ja ELP-klassikoista ja Greg Laken tuolloin (80-luvun alku) uusia soolobiisejä. Gary Mooren blues-vinguttelu ei kolahda.
Robert Fripp: Exposure (2006 Edition 2cd)
Frippin mestarillinen proge-punk levy on entistäkin kovempi. Aikasemmassa cd-painoksessa oli aika lattean aneemiset soundit. Parannusta on remasteroinnin (Simon Heyworth & Fripp) myötä tullut huimasti. Biisit syttyvät aivan uudella tavalla eloon ja Tony Levinin upea basson soittokin kuuluu vihdoinkin kunnolla. Vaihtoehtoiset versiot ovat mielenkiintoista kuultavaa ja vihkonen on huolellista työtä teksteiltään tuttuun Fripp-tyyliin.
Muse: Absolution
Musen toiseksi uusin. Biisit suunnilleen yhtä vahvoja kuin uutukaisella, mutta pidän Black Holes & Revelationsin soundeista ja tuotannosta enemmän. Siitäkin huolimatta erittäin hyvä levy.
Gilgamesh: s/t
Ok Canterbury-progea, mutta ei silti ihan sieltä parhaasta päästä.
Pink Floyd: Pulse (2 dvd)
Kiva valoshow, mutta bändin soitto aika pystyyn kuolleen kangistunutta. Hyvät soundit, kuvanlaatu lievä pettymys. Extra-sälät vielä katsomatta.
Muse: Origin Of Symmetry
Musen toka levy. Vielä hieman raakilemainen levy. Kelvollista kuitenkin.
Kingston Wall: Tri-Logy
Tanakkaa settiä. Ylipitkä levy kuitenkin.
Tasavallan Presidentti: s/t
Ei oikein nappaa tama varhaisaikojen Pressa.
Steve Howe: Skyline
Kaunista, mutta ei erityisen mieleenpainuvaa melko minimalistista instrumentaalista kitaratunnelmointia.
Steve Howe: Elements
Tämä on vähän rokkaavampi bändilevy. Muutamia ihan kivoja jazz-biisejä torvien ja muun sälän kera. Tässä on myös muutamia laulubiisejä ja vaikka Howe ei edelleenkään ole hyvä laulaja niin tällä kertaa hän kuitenkin selviytyy hommasta kohtuullisesti.
Mainhorse: s/t
Patrick Morazin “ensimmäinen” bändi. Aika pahasti vanhentunutta Hammond-progea. Samankaltaisella konseptilla toiminut myöhempi Refugee on paljon parempi.
Patrick Moraz: Out In The Sun
Ensimmäisen Moraz-soololevyn Story Of I tyyliin myös tässä on aika paljon brassi-vaikutteita mukana. Ihan pätevää menoa ja hienoa soittoa Morazilta tietenkin, mutta kyllä Story Of I on hieman parempi.
Steve Hackett: Guitar Noir
Niitä keskimääräistä parempi Hackett-levyjä. Sierra Quemeda on hieno biisi.
Steve Hackett: There Are Many Sides To The Night
Hackett akustisesti, pianistin kera. Hackett on varmaan proge-puolen hemmoista taitavin klassisen-kitaran soittaja. Vai?
Guapo: Five Suns
Intensiivistä zeuhlia Briteistä. Parhaimmillaan todella hyvää, mutta myös aika raskasta kuunneltavaa etenkin yli 70 minuutin kestossaan. Tyylikkäin kansi pitkään aikaan.
[/quote]
Bändi on tulossa suomeen:
[quote]
Lokakuussa rytisee äärimusa, kun Suomeen saapuu jazzcoren kärkinimet englantilainen Guapo ja italialainen Zu, jotka tunnetaan maailmalla lukuisista julkaisuistaan mm. Ipecac Recordsilla ja kiertueistaan Ruinsin, Nomeansnon, The Exin, Fantomasin ja Lightning Boltin kanssa.
Bändit esiintyvät Zergafest 2006:ssa, joka vierailee lokakuussa vielä sen tarkemmin määrittelemättömän ajankohtana Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Lisäinfoa tulossa lähempänä ajankohtaa.
Pitää varmaan mennä kattomaan...
Vau, pitää mennä ehdottomasti tsekkaamaan Guapoa. Ai se on jazzcorea...
Joo ihan uusi tyylinimi tuo jazzcore minulle, luulenpa että Zeuhl on liian vierasperäinen käsite käytettäväksi tuossa yhteydessä. Joo hyvä levyhän tuo five suns on ja varmasti mielenkiintoista nähdä Guapon kaltainen orkesteri livenä. Tuosta bändistä Zu en ole koskaan kuullutkaan, suosituksia?
Guapo kyllä kuulostaa välillä enemmän Magmalta kuin Magma itse. :) Ilmeisesti bändi on tosiaan aika kova livenä ja käsittääkseni voitti aika paljon uusia faneja puolelleen tämän vuoden NearFestissä.
Mä löýsin pienen näytteen Guapon meiningistä:
http://video.google.com/videoplay?docid=8139570246992649834&q=guapo
Rumpali ainakin jäljittelee Christian Vanderin autistista eleilyä.
Jotain tuli taas hankittua
cd
Koenjihyakkei - Viva Koenji(olisi tulossa uusintapainos kait syksymmällä)
cd
Koenjihyakkei - Viva Koenji(olisi tulossa uusintapainos kait syksymmällä)
Oletko nähnyt Bändin Live At The Star Pine's Cafe dvd:n..Maanista vääntöä, maanista Zeuhl vääntöä, i tells ya!!
Ei mikään kovin visuaalinen dvd, mutta mielenkiintoista nähdä bändi toiminnassa.
Toi on ollu ostoslistalla jo jonkun aikaa mutta aina levyt ajanut edelle.
Tänään ostoksilta todella sekalaista :)
-Steve Hackett: The unauthorised biography (kokoelma, kun muut jo on...)
-Yello: Essential (samoin kokoelma jossa pari loistavaa tunnelmabiisiä)
-Aimee Mann: Whatever (Magnolia muijan ensimmäisiä)
-Devin Townsend: Physicist (rankkaa kamaa)
-Devin Townsend: Terria (sarja jatkuu)
-Devin Townsend: Physicist (rankkaa kamaa)
-Devin Townsend: Terria (sarja jatkuu)
Kevyttä Devinin asteikolla, sillä herran sooloprojektit ovat miehen valoinen puoli ja Strapping Young Ladin levyt taas pimeä puoli - eli mättöä! Terria on kyllä hieno levy.
Tuosta bändistä Zu en ole koskaan kuullutkaan, suosituksia?
Zu on nimenomaan jazzcorea, ihan sitä ihteään! Rujosti paukuttava rytmiryhmä ja riipiviä fonisovituksia. Usein homma lähentelee free jazzia, mutta biisit kuitenkin säilyttävät melko selkeän rakenteen, eli kurinalaisuutta löytyy myös. Aggressiivista kuin mikä. Itse suosittelisin Steve Albinin kera äänitettyä Igneo -levyä vuodelta 2002. Infoa ja ääninäytteitä löytyy tuolta: http://www.zuism.com/.
joo, onhan noille keikoille ihan pakko mennä.
[quote]-Aimee Mann: Whatever (Magnolia muijan ensimmäisiä)
Mistä löysit? Ostitko ceedeenä? Olen koittanut välillä etsiä, mutta turhaan, Suomesta siis.
Turussa tuli eilen poikettua Alfassa ja taas tarttui pari cd:tä mukaan, kohtuu hintaan tietenkin :)
-Tangerine Dream: Green Desert (vinyylinä jo oli mutta nyt myös cd:nä)
-Frank Zappa: Hot Rats (samoin kuin edellinen)
-Apocalyptica: Amplified (kattava kokoelma jossa kaksi uutta biisiä, ei tosin kummoisia)
-Saga: Remember When (tupla kokoelma uran ehtoopuolelta, mutta kuunneltavaa)
-Karl Jenkins: Requiem (vielä kuuntelematta;(
Ja kommenttia edellisille:
*EberkJuholle; totta puhut SYL:stä. Townsendin pimeä puoli, mutta omistettuani kolme huomasin ettei niitä oikein tullut kuunneltua ja laitoin kiertoon. Townsend itse kyllä puree.
*Lerxstille; Löysin Whateverin cd:nä 6 eurolla käytettynä Fennicasta. Kannattaa etsiä, taattua laatua!
*ja Yello lähti jo kiertoon. Ei levy kestänyt kuuntelua Turkuun ja takaisin. Tämän siitä saa välillä kun muistaa jonkun kuullun hyvältä 15 vuotta sitten...
*Lerxstille; Löysin Whateverin cd:nä 6 eurolla käytettynä Fennicasta. Kannattaa etsiä, taattua laatua!
Joo, tiedän. Minulla oli tuo kasetilla joskus vuonna '93 tai jotain kun se ilmestyi, mutten saanut aikaiseksi CD:nä hommata. Nyt harmittaa... I should have known, perkle! Upea levy ja upea ääni! Taitaa olla Aimee Mannin paras levy tämä?
*Lerxstille; Löysin Whateverin cd:nä 6 eurolla käytettynä Fennicasta. Kannattaa etsiä, taattua laatua!
Ihme ja kumma - levykauppa Platta tarjosi nyt tuon levyn suoraan varastosta 11.90 e! Ostin heti!
The Tears: Here Come The Tears
Brett Anderson ja Bernard Butler jälleen yhdessä, mutta ei palaa aika entinen.
Salif Keita: Folon...The Past
Mukava etno-levy.
Motörhead: Snake Bite Love
Tämän myötä minulla onkin sitten kaikki Motörheadin studiolevyt. Ei parasta Motörheadia, mutta ei huonointakaan. No, Motörheadia ei koskaan voi olla liikaa hyllyssä.
Röyksopp: The Understanding
Aluksi tuntui pettymykseltä lähestyessään valtavirran europoppia, Röyksoppin persoonallisuus vaarassa. Levy kuitenkin kasvaa yllättävän paljon kuuntelussa. Jopa niin, että kyseessä on lopulta Melody A.M.:n veroinen levy.
Thom Yorke: The Eraser
Kyllä Thom osaa soolonakin. Amnesiacin ystäville.
Hammond Heroes, Bear Family yhtiön, ihan kamala. Älkää hannkkiko.
Doors, uusin 2 CD Best of, 40th anniversary. 15 rahayksikköä meni.
Tangerine Dream:Nebulous dawn 3-cd boxi-Asiallinen hinta.Sisältää TD:n krautrock kauden mukaanlukien harvinaiset singlet
Gentle Giant:Octopus-Vaatii ainakin minulle vielä lähempää tutustumista
Moody Blues:The Present-Aika heikko MB levy.Tosin Blue World on mainio biisi
Caravan:For Girls Who Grow Plump in the Night-Viimeistään tämän levyn jälkeen olen täysin myyty Caravanille.LOISTAVA levy!!!
Hienoa levyä tullut taas. mm.
Ian Anderson: secret language of birds
pink floyd: is there anybody out there ? wall live
acid mothers temple: la novia
tundramatiks: kyy pivossa (ehdottomasti tämän vuoden huipputulokas, mahdolisesti jopa vuoden paras levy)
(Ja Circlen Empireä odotellessa...)
Ja mitä onkaan vielä odottamassa julkaisuaan: uusi Tommi Liimatta, uusi mars volta, uusi kuolleet intiaanit...
Inkkareiden kohdalla pelottaa vaan se, että onko ylipäätänsä edes mahdollista tehdä yhtä hyvää/parempaa levyä kuin heidän debyyttinsä Puuluuranko.
Arcturus : La Masquarade Infernale
Tätä on avantgarde-metalliksikin sanottu. Hämmästyttävää tällä levyllä on se että Garmin ääni ei ole erikoisen hyvä!
Arcturus : The Sham Mirrors
Arcturuksen paras levy niin sävellyksellisesti kuin tuotannollisesti. Garmn falsetto on aina niin mukavaa kuunneltavaa (paitsi tosiaan edellisellä levyllä). Tämä levy on neroutta!
Bathory : Nordland 1
Viikinkimetallia, vaikea sanoa onko Bathoryn parhaita.
Current 93 : Black Ships Ate the Sky
Tämä folk-levy on varmasti vuoden parhaita levyjä. David Tibet on nero.
Rainbow Band : s/t
Tanskalaista psykeä/progea/poppia 70-luvun alusta. Enpä tiedä paljoa bändistä, mutta levy on paikoitellen erittäin hyvä.
Ange - Par Les Fils De Mandrin
Varsin menevää ja mukavaa ranskaprogee, vaikka lyriikoista en ymmärräkkään.
Tangerine Dream - Electronic Meditation
Huikea teos 60-luvun lopun tyyliin, happokitaraa ja paikoitellen myös sellon soittoa.
Klaus Schulze - Moondawn
Unettavaa, mielen sekoittavaa transsia
Current 93 : Black Ships Ate the Sky
Tämä folk-levy on varmasti vuoden parhaita levyjä. David Tibet on nero.
Tämä folk-levy on varmasti vuoden parhaita levyjä. David Tibet on nero.
Oiskos noin.. sen jälkeen kun kehuit mielestäni hyvin keskinkertaista Alarm Agentsia, olen suhtautunut vähän varauksellisesti mielipiteisiisi. :wink: Ei vaineskaan, olen harkinnut tuon ostoa: tyyli lienee enemmän onnellisen miehen folkkia, eikä mitään äkkiväärää?
Ange - Par Les Fils De Mandrin
Varsin menevää ja mukavaa ranskaprogee, vaikka lyriikoista en ymmärräkkään.
Klaus Schulze - Moondawn
Unettavaa, mielen sekoittavaa transsia
Varsin menevää ja mukavaa ranskaprogee, vaikka lyriikoista en ymmärräkkään.
Klaus Schulze - Moondawn
Unettavaa, mielen sekoittavaa transsia
En tiedä onko tuo Angen "Par Les Fils De Mandrin" niin menevää, mutta teatraalista ja pirun "ranskalaista" ainakin...
Mitä Schultzen "Moondawneen" tulee niin ilmeisesti et ole jaksanut kuunnella levyä loppuun asti jos unettavalta kuullostaa. :wink:
Current 93 : Black Ships Ate the Sky
Tämä folk-levy on varmasti vuoden parhaita levyjä. David Tibet on nero.
Tämä folk-levy on varmasti vuoden parhaita levyjä. David Tibet on nero.
Oiskos noin.. sen jälkeen kun kehuit mielestäni hyvin keskinkertaista Alarm Agentsia, olen suhtautunut vähän varauksellisesti mielipiteisiisi. :wink: Ei vaineskaan, olen harkinnut tuon ostoa: tyyli lienee enemmän onnellisen miehen folkkia, eikä mitään äkkiväärää?
Huuh! Tibetissä ei ole mitään keskinkertaista ja kyllä tämä uusin on 93:sen parhaita - ellei paras - levy.
Eikä tuossa mitään muuta olekaan kuin äkkiväärää, turha muuta epäilläkään!
No pärkele, jos tolleen sanot, niin oli se tilattava..
Ange - Par Les Fils De Mandrin
Varsin menevää ja mukavaa ranskaprogee, vaikka lyriikoista en ymmärräkkään.
Tangerine Dream - Electronic Meditation
Huikea teos 60-luvun lopun tyyliin, happokitaraa ja paikoitellen myös sellon soittoa.
Klaus Schulze - Moondawn
Unettavaa, mielen sekoittavaa transsia
Varsin menevää ja mukavaa ranskaprogee, vaikka lyriikoista en ymmärräkkään.
Tangerine Dream - Electronic Meditation
Huikea teos 60-luvun lopun tyyliin, happokitaraa ja paikoitellen myös sellon soittoa.
Klaus Schulze - Moondawn
Unettavaa, mielen sekoittavaa transsia
Kaikki nää on skeidaa!!!! Isolla P:llä
Asian ydinhän on se, että Ange on näistä progee, mutta loput molemmat New Agea ja Angekin on paskaa progee.
Mutta tämä on minun kiukkunen/känninen mielipide hyvässä ja pahassa!! Repikää siitä! Nyt kuuntelen Marillionin Scriptiä, ja vetäkää turpaan Fishin keikalla ;-)) Takas tulee!!!
Mutta tämä on minun kiukkunen/känninen mielipide hyvässä ja pahassa!! Repikää siitä! Nyt kuuntelen Marillionin Scriptiä, ja vetäkää turpaan Fishin keikalla ;-)) Takas tulee!!!
Kiinni veti! :P
Hienoa levyä tullut taas. mm.
acid mothers temple: la novia
acid mothers temple: la novia
Mistä ostit? Samalla saa vinkata jonkun hyvän ja huokean AMT-kauppiaan, alkaa jo Ektrolla myynnissä olevat levyt löytyä hyllystä :?
Oiskos noin.. sen jälkeen kun kehuit mielestäni hyvin keskinkertaista Alarm Agentsia, olen suhtautunut vähän varauksellisesti mielipiteisiisi. :wink: Ei vaineskaan, olen harkinnut tuon ostoa: tyyli lienee enemmän onnellisen miehen folkkia, eikä mitään äkkiväärää?
Ei toi hirveän onnellista mieheltä kyllä kuulosta, aika haikeaa menoa. Olen Tuukan kanssa samaa mieltä, voi olla miehen paras levy. Pitää kyllä kuunnella enemmän. Ja mitä siihen Alarm Agentsiin tulee, niin muista nyt että se oli ensimmäinen DI6-levy jonka kuulin kokonaan
Tangerine Dream - Electronic Meditation
New Agea
Tuolla levyllä ja new agella on yhtä paljo yhteistä ku Abballa ja deathmetallilla.
Ja mitä siihen Alarm Agentsiin tulee, niin muista nyt että se oli ensimmäinen DI6-levy jonka kuulin kokonaan
OK.. kiitos kuitenkin että muistutit tuon uuden C93 olemassaolosta, olisin jättänyt sen muuten hankimatta kireän pipon takia..
Tuolla levyllä ja new agella on yhtä paljo yhteistä ku Abballa ja deathmetallilla.
Paitsi että on olemassa levy, jolla DM-bändit versioivat Abban biisejä.. :)
Mitä Schultzen "Moondawneen" tulee niin ilmeisesti et ole jaksanut kuunnella levyä loppuun asti jos unettavalta kuullostaa.
Onhan Floatingin ja Mindphaserin loppuosuudet kieltämättä alkua ''rajumpia''. Painotin enemmän siihen transsiin.
[quote]
Tangerine Dream - Electronic Meditation
Tangerine Dream - Electronic Meditation
New Agea [/quote]
Tuolla levyllä ja new agella on yhtä paljo yhteistä ku Abballa ja deathmetallilla.
Juuri näin:!: Sama juttu Moondawnin kanssa.Ei silläkään ole mitään tekemistä new agen kanssa.Ei sitten MITÄÄN!:evil: Moondawn on muuten aivan loistava levy .
Paras.
Cool down!
Moondance on enimmäkseen "rauhallista syntikkamusaa", joten ei ole ihme että joku saattaa epähuomiossa luulla sitä New Age-tavaraksi.
Eihän Moondancella todellakaan ole MITÄÄN tekemistä KOVAN progen kanssa! Ajatellaan nyt vaikka Gentle Giantia, King Crimsonia, Magmaa tai Jethro Tullia. Eroa on musiikillisessa ilmaisussa kuin yöllä ja päivällä (anteeksi, jos vertaus ei mielestänne toimi).
Hienoa levyä tullut taas. mm.
acid mothers temple: la novia
acid mothers temple: la novia
Mistä ostit? Samalla saa vinkata jonkun hyvän ja huokean AMT-kauppiaan, alkaa jo Ektrolla myynnissä olevat levyt löytyä hyllystä :?
Huuto.netistä irtosi parilla kympillä. Popparienkelistä ainakin löytyy aika monta mm. tuo Goodbye John Peel tuplavinyyli.
death Organ : 9 to 5
The 3rd and the Mortal : Painting on Glass
Vaikuttavat lupaavilta, näin parin päivän kuuntelulla.
English Dogs: Where legend began
Jumalavita! Ja vielä CDON:sta!!! Nostalgian kyynel herahtaa silmäkulmasta... Forward into Battlen paikansin myös eräästä webstoresta... Se on seuraava ehdottomasti. Kuriositeettina se, että tietääkseni eräs Prodigyn hemmo soitti tällä Where Legends... levyllä!!!
Löysin Keltaisesta Jäänsärkijästä elämäni ekan LPn uusintapainoksena ihan sisäpussin mainoksia myöten eli
Hollies' Greatest
-muistan että äidille sanoin että mikä tahansa levy jouluksi kunhan siinä ei ole viuluja. Taisi ...kele olla 1969 eikä finnejä edes vielä ollut.
Joose Keskitalo : Kaupungit puristuvat puristimissa
-kivaa pienimuotoista, vaikka laulaja onkin "gospeltrubaduuri"
Arvo Pärt :
Triodion
Berliner Messe
De Profundis
-kolmen levyn verran multichannel Super Audio CD. Arvo Pärt on kyllä suuri säveltäjä.
Arvo Pärt :
Triodion
Berliner Messe
De Profundis[/b]
-kolmen levyn verran multichannel Super Audio CD. Arvo Pärt on kyllä suuri säveltäjä.
Kyllä näin on! Ai tämmösiäkin on super audiona julkaistu.. hmm..
Viimeisimmät hankinnat:
Vanden Plas: Christ'O
IQ:Subterranea
IQ: The Sevent House
Ja levymuodossahan nuo ovat DVD:t myös ;)
Rush : Replay
Opeth: Lamentations
Lamentations tuli tällä viikolla postissa tännekin. Röyh!
Tool : 10,000 Days
En ole varsinaisesti Toolin fani, mutta taannoin Kodin Ykkösestä stereolaseja hankkiessani törmäsin ylittämättömään tarjoukseen:
Osta stereolasit 11,95 €, saat Toolin uusimman levyn kaupan päälle! :lol:
Itoiz : Ezekiel
Tämä baskimaan progepumppu teki melodista ja kaunista musiikkia, jonka lyriikoista en ymmärrä mitään.
Present : Triskaidekaphobie/Le Poison Qui Rend Fou
Vaarallista musiikkia! Kitara ulvoo ja valittaa aivan Robert Frippin parhaaseen tyylin! Tämä Univers Zeron entisen kitaristin oma projekti on vähintäänkin yhtä kovaa kamaa kuin emonsa.
Uzva: Uoma
Usvaista ja ihan hienosti pelittävää kamaa tämä uusinkin.
Renaissance: Ashes Are Burning
Ah, niin kaunista ja hienoa klassisvaikutteista musaa.
Arvo Pärt on kyllä suuri säveltäjä.
Oman tyylinsä Pärt on löytänyt kyllä, suuresta en vielä menisi sanomaan mitään, vaikka herran töistä "suuresti" pidänkin.
Aika näyttää...
Taustaa: olen tainnut suurimman osan Pärtin teoksista kuulla levyiltä tai eri esityksissä.
Pärtin "Alina" on uskomaton tekele, aivan kuin toisesta maailmasta!
Taannoin, no, parisen vuotta sitten, olin kuuntelemassa Olarin kirkossa Pärtin Johannes-passiota, jossa yksi solisteista oli entinen Höyry-kone vokalisti Topi Lehtipuu! Sääli että yksi progen parhaista vokalisteista siirtyi takaisin klassiselle. :?
Slayer : Christ Illusion
Kelpo rässiä. Potkii persauksille, mutta melko rennosti ja irtonaisesti. Tyylillisesti liikutaan ehkä jossain Seasons in the Abyssin maisemissa.
Tomahawk : s/t
Tomahawk : Mit Gas
Jesus Lizard -kitaristi Duane Denisonin "projekti", jossa Mike Pattonin panos on kuitenkin vahva. Uhkaavaa ja vähän vaihtoehtoisempaa rockia Faith No Moren ja Mr. Bunglen hengessä. Pattonin vokaalit jälleen loistavat.
Kingston Wall : II
Kingston Wall : III Tri-Logy
Tulipahan nämäkin hankittua. I ei ikinä oikein iskenyt ja siksi näitäkin oli vähän karttanut, valitettavasti. Ovat nimittäin loistavia ja varsinkn III on kolahtanut todella lujaa.
Pink Floyd : Pulse DVD
Hetken piti tämänkin ostoa pohtia. MTV3:lta tullut promopätkä ei vakuuttanut, mutta päätin silti kokeilla. Hyvältä kuulostaa.
Uzva: Uoma
Aika hyvältä kuulostaa tämä uusikin Uzva, ei nyt ehkä kuitenkaan päihitä Niittoaikaa.
Echo & The Bunnymen: Heaven Up Here
Ei oikeastaan lopulta kovin kiinnostava bändi, mutta ihan ok tämä levy.
Devendra Banhart: Cripple Crow
Uudempia trubaduureja. Devendra onnistuu pitämään kuulijan mielenkiinnon yllä, vaikka kestoa on yli 70 minuuttia. Maagista.
Herbie Hancock: Sextant
Herbie juuri ennen suursuosiota.
Return To Forever: Where Have I Known You Before
Tiukkaa fuusiota. Mopo pysyy tässä vielä käsissä, toisin kuin Romantic Warriorilla.
Harlem River Drive: s/t
Tasokas funk-harvinaisuus 70-luvun alusta.
Al Di Meola: Tour De Force - Live
Ok livelevy, mutta ei tarjoa mitään uusia näkökulmia.
The Moody Blues:Octave-Vihdoin tuli tää hommattua ceedeenä
The Moody Blues:On the treshold of a dream SACD-LOISTAVA!
Caravan:CARAVAN AND THE NEW SYMPHONIA-Hieeno levy!
Klaus Schulze:Dziekuje Poland-Vähän oli pettymys kun kuiteski pitäis olla Schulzen hyvää aikakautta.Ei oikein kolahda.
Viidenneksi vanhimmasta uusimpaan seuraavaa:
Skepticism: Ethere
Verjnuarmu: Muanpiällinen helevetti
Popol Vuh: Einsjäger & Siebenjäger
Sigur Rós: Ágætis Byrjun
Stam1na: Uudet Kymmenen Käskyä
Laitetaan vielä perään 10.-6. uusimmat hankinnat, tulee hiukan enempi perspektiiviä tai jotain:
Throbbing Gristle: In The Shadow Of The Sun
Throbbing Gristle: Kreeme Horn
Ministry: Rio Grande Blood
Yes: Close to the edge
Throbbing Gristle: TG+ (10-cd:n liveboksi)
kun näkyy olevan proge-osastolla tämä keskustelu, niin listataanpa viisi uusinta proge-hankintaakin:
Jethro Tull: A Passion Play
Wigwam: Tombstone Valentine
Yes: Close to the edge
Popol Vuh: Einsjäger & Siebenjäger
Sigur Rós: Ágætis Byrjun (kai tää lasketaan progeksi?)
Levymessusatoa:
tangerine dream-force majeure LP
king crimson-usa LP
tuomari nurmio-punainen planeetta LP
frank zappa-broadway the hard way cd
organisation (kraftwerk)-tone float cd
Levymessujen ulkopuolelta... miten sen nyt sanoisin... ...
CIRCLEN EMPIRE!!!! AAAAAAAAAAHHHHHAHHAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! WOOO!
Mun levylistat löytyy muuten muusikoidennetistä jos jollain on tylsää. Hieno kokoelma tosin jo tähän mennessä:
http://muusikoiden.net/levylista/selaa.php?list_id=2103
http://muusikoiden.net/levylista/selaa.php?list_id=2098
Kirpparilta LP:t euron kpl:
PATTI SMITH GROUP : Wave
MINNIE RIPERTON: Adventures in Paradise
YELLO: You Gotta Say Yes to Another Excess
WALTER JACKSON: Feeling Good
THE FOUR TOPS : Main Street People
PRINCE & The REVOLUTION : Around the World in a Day
KURTIS BLOW : Party Time (12")
Pääosin hyvää musiikkia kaikki...
CAPTAIN BEEFHEART & HIS MAGIC BAND: STRICTLY PERSONAL
Kuuneltuani runsaasti Kapua taas kerran tulin sitten wihdoin hankkineeksi tämänkin. Ei paha ollenkaan, vaikka myöhempiä arkistojen aarteita tämän sessioista ja mixauksista on kehuttu enemmän.
ANTON NIKKILÄ ALEKSEI BORISOV SERGEI LETOV
Tällä levyllä ei ole erityisempää nimeä, tässä on herrojen liveä Moskovasta ja Pietarista. Herrathan edustavat uudempaa avant-gardea, esmes Avannosta ovat tuttuja ainakin 2 ekaa. Nikkilä on tehnyt joitakin soololevyjä, Borisov on monessa mukana, Notznoi Prospekt oli hänen eka juttunsa 80-luvulla, jolloin Nikkilä opiskeli Moskovassa. Sergei Letov on fonisti, freejazz-piireissä tunnettu. Atmosfäärimusiikkia.
KOLLEKTIV: SWF-SESSIONS VOLUME 5
Uusi tuttavuus Krautrockympyröistä ja aivan loistava! Tää on vissiin jotain fuusio-kamaa, mieleen tulee esmes joku Third Ear Band tai vaikka Dead Can Dance. Pitkiä biisejä. Long Hair on levymerkki. Outoja(kin) soittimia.
BLACKBIRDS: TOUCH OF MUSIC
Toinen uusi Kraut-tuttavuus. Urkuja paljon. Tässä on hyvät puolensa, mutta Kollektivin jälkeen vaisulta kuulostaa...
RUFUS ZUPHALL: WEISS DER TEUFEL...
Tämä taas ei kuulosta vaisulta! On muuten melkoinen tekele tämäkin! Taitaa olla näiden eka & paras... Phallobsia paljon parempi ja omaperäisempi.
RAINBOW BAND/MIDNIGHT SUN
Nää taas oli Tanskasta samoilta ajoilta kuin nuo sakemannit & samansorttista on musiikkikin; Hyvä levy! Hulvatonta tässä on se, että bändillä on 2 nimeä, 2 kantta joista sen Keskiyön Auringon teki yks Roger Dean, lienette kuullut äijästä..? ja sitten vielä 2 versiota levystä tällä LongHairin julkaisemalla cdllä...
AUKTZION: PTIZA kollekzionnoe izdanie
Pietarilaisen tanssi-ja hauskanpitobändin yhden aikahelvetinhyvän levyn upea keräilypainos. Rietasta menoa edelleen. Konosen kanssa törmättiin muinoin Pietarissa Art Klinik-klubissa (Fish Factoryn legendaarinen edeltäjä!) näiden saksalaiseen manageriin joskus tämän levyn alkuperäisen ilmestymisen aikoihin, äijä kehui kovasti... BODUN-niminen albumi on kyllä musta näiden paras ja ne Hvostin kanssa tehdyt, mutta mainio on tämäkin!
MAGNA CARTA: SEASONS; SONGS FROM THE WASTIES ORCHARD; LORD OF THE AGES
Tätäkin kaunista folkkaria tuli hommattua kerralla kunnolla. Nättiä siis on, mutta pikkasen mitäänsanomattomaksi on haukuttu...
TEA & SYMPHONY: AN ASYLUM FOR THE MUSICALLY INSANE
Tämä on sitten edellistä astetta-paria omituisempaa stuffia, vaikka pitkälti folkpohjalta nääkin ponnistaa... paikoitellen kuuluu jopa Comusmaisia sävyjä... Harvestin kataloogia tämä.
MITKI: ZE BEST
Tätä tulikin jo Mielilevyissä ruodittua taannoin. Levy, jossa on perinteistä slaavilaista kaihoa & sitä esittämässä Akvariumin säestyksellä Juri Shevzuk, Boris Grebenshikov, Vlatseslav Butusov, Hvost, Zishn, Reksan, Skljar ja Dmitri "Mitki" Shagin ei voi olla huono.
Eihän Moondancella todellakaan ole MITÄÄN tekemistä KOVAN progen kanssa!
No eipä tosiaan.
Pieni poikkeus Fennicaan ja Keltaiseen jäänsärkijään ennen töihin menoa:)
Tangerine Dream : The essential collection 2cd
Eric Clapton: Sessions for Robert J cd + dvd
Neil Young: Decade 2cd
Dream Theater: Score 2cd
Bill Bruford & Tim Garland: Earthworks underground orchestra 2cd
Pallas: The blinding darkness 2cd
työpäivästäkin kehittyi kertaheitolla ihan kiva...
Jotain hankintoja taasen tehty.
vinyyliosasto
Miriodor - s/t
French TV - After A Lengthy Silence
Phil Miller - Cutting Both Ways
Verto - Krig / Volubilis
Lard Free - s/t aka III
Eider Stellaire - 3
Jean-Paul Prat - Masal
Jean-Philippe Goude - Drones
Catherine Ribeiro + Alpes - Le Rat Débile Et l'Homme Des Champs
Univers Zero - Uzed
Univers Zero - Heresie
cd-osasto
Taipuva Luotisuora - II
Tuomari Nurmio - Hullu Puutarhuri (Luksuspainos remastoroitu ja sis. toisen levyn missä sama yhtye soittaa)
Burnin Red Ivanhoe - s/t && W.W.W.
Burnin Red Ivanhoe - Miley Smile/Stage Recall && Shorts
Wapassou - Salammbo
Decibel - Mensaje Desde Fomalhault
Nobilis Factum - Mutante
Spaced Out - Unstable Matter
Musique Noise - Fulmines integralis
Shub Niggurath - Shub Niggurath ´92-94 äänitetty. Näitä samannimisiä levyjä on kaksi
Volkor - Volkor
Vander Top Blasuiz Garber - Sons Document 1973 - Le Manor (aka Neneh)
Taas oli Jusulla mielenkiintoista listaa tuossa yllä...
Juu, pitkästä aikaa tuli itekin tehtyä hankintoja. Ensin cd:t:
Magma: Theusz Hamtaahk Trilogie
Neu!: s/t
Uzva: Uoma
Viima: Ajatuksia maailman laidalta
Ja parit vinyylit:
Ar Bras, Dan: Douar Nevez, Terre Nouvelle
Artcane: Odyssée
Frederik: Olen Dracula
Malicorne: L'extraordinaire Tour de France d'Adélard Rousseau, dit Nivernais la Clef des Couers, Compagnon Charpentier du Devoir
Malicorne: En Public
Vortex: Les Cycles De Thanatos
Frederik oli puhtaasti upeiden kansiensa takia! Tuskin uskallan soittimeen laittaa :roll:
J
Ajattelin polttaa kirkon, eikun synagoogan. Genre oli NSBM.
BLACKDEATH: Satan macht frei
SPEAR OF LONGINUS: Nothing is forever, and, forever is nothing
ABSURD: Totenlieder
ABSURD: Werwolfthron
ABSURD/PANTHEON: split
ABSURD: Blutgericht
ABSURD: Asgardsrei
Elokuun hankinnat:
Far Corner: s/t
Quiet Sun: Mainstream
Coheed & Cambria: Good Apollo, I'm Burning Star IV, Volume 1: From Fear Through The Eyes Of Mad
Uzva: Uoma
Saga: Full Circle
Saga: House Of Cards
David Gilmour: s/t
David Gilmour: About Face
Wigwam: Lucky Golden Stripes And Starpose
Tommi Liimatan uusi soololevy Tropical Cocktail tuli ostettua. Ensikuuntelu ei paljon lupaa; en löytänyt levystä oikein mitään tarttumapintaa. Pääasiassa kuivat ja ankeat soundit, soitto paikoin aika rämpyttelyä, biisit melko suoraviivaisia rallatteluja - tosin Liimatan melodioissa on jotain nurinkurisen vetoavaa. Kokonaistunnelma levyllä on ankea ja karu. Yhdessä biisissä on hieno jazzahtava syntikkasoolo.
Tommi Liimatan uusi soololevy Tropical Cocktail tuli ostettua. Ensikuuntelu ei paljon lupaa; en löytänyt levystä oikein mitään tarttumapintaa. Pääasiassa kuivat ja ankeat soundit, soitto paikoin aika rämpyttelyä, biisit melko suoraviivaisia rallatteluja - tosin Liimatan melodioissa on jotain nurinkurisen vetoavaa. Kokonaistunnelma levyllä on ankea ja karu. Yhdessä biisissä on hieno jazzahtava syntikkasoolo.
No, ei näköjään pitäisi vittuuntuneena kuunnella uusia levyjä tai ainakaan kommentoida niitä. Eipä nuo soundit lopulta hassummat ole, ja rämpyttelyä on korkeintaan liimatan kitarointi. Ralleja biisit toki ovat, mutta sellaisenaan alkavat vaikuttaa varsin toimivilta ja kekseliäiltä. Näin kolmannella kuuntelukerralla. Sanoituksiin en ole vielä kauheasti kiinnittänyt huomoita, paitsi että jokainen kappale on jonkinlainen henkilökuva.
Mastodon : Leviathan
Aivan mahtava! Levy tuntuu vain paremmalta ja paremmalta jokaisella uudella kuuntelukerralla. Heavyn alalajeja sekoiteltu hienosti ja saatu aikaan todella tykki paketti, joka eräänlaisesta crossover-meiningistä huolimatta kuulostaa juuri Mastodonilta. Homma ns. groovaa ja rumpali kannuttaa kuin viimeistä päivää. Progeilultakaan ei vältytä.
OSI : Free
Alkuun levy tuntui vähän turhankin suoraviivaiselta ja tasapaksulta edelliseen verrattuna. Kuuntelujen myötä pinnan alta paljastui kuitenkin paljon enemmän, kuin mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää. Rauhallisemmat biisit, kuten Go, Home Was Good, Bigger Wave, Once ja Our Town erottuvat edukseen. Hyvä levy, mutta ei yllä debyytin tasolle.
Isis : Panopticon
Jylhää ja komeaa tunnelmointia. Seuraavaksi Oceanic.
Meshuggah : Nothing
Tempoiltaan hitaampi kuin edeltäjänsä ja tyyliltään sijoittuu ympäröivien levyjen väliin (jos I-ep:tä ei lasketa). Biisit ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, joissa on kontrastia raskaan juntan ja karun herkistelyn välillä. Elementtejä löytyy siis aina DEI:ltä asti, mutta toisaalta ollaan menossa Catch 33:n suuntaan. Kyse ei kuitenkaan ole, tai ollut, mistään välityöstä Chaospheren ja Catch 33:n välillä, mutta näin jälkeenpäin tarkasteltuna on helppo löytää yhtymäkohtia edeltäviin ja seuraaviin levyihin. Hienosti bändi tälläkin levyllä puhaltaa yhteen hiileen muodostaen mielenkiintoisen kokonaisuuden. Levy seisoo omilla jaloillaan ja on selkeä askel, tai linkki, Meshuggahin levyjen sarjassa.
King Crimson : Eyes Wide Open DVD
Hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa. Varsinkin Gunnin työskentelyä on kiva seurata, kuten myös Fripp-Belew-kaksikon yhteissoittoa. Niin, olihan siellä Mastelottokin mukana. Todella vaivattoman oloista musisointia.
Dream Theater : Score DVD
Pakko oli ostaa, vaikka hieman skeptinen olinkin tämän suhteen. Ehkä sen takia DVD olikin todella positiivinen yllätys. Settilista on onnistunut, LaBrien ääni ok, pari "harvinaisempaa" biisiä Another Won ja Raise the Knife ovat hyviä vetoja ja SDOIT-opus soitetaan kokonaisuudessaan unohtamatta tietenkään Octavarium-levyn nimikkospektaakkelia. Noin puolet keikasta soitetaan Octavarium-orkesterin säestämänä. Kyseinen orkesteri tuo oman mukavan lisänsä, vaikka sovitukset ovatkin aika maltillisia. Bonus-materiaalina oleva haastattelun muodossa oleva vajaan tunnin pituinen historiikki on mukava lisä pakettiin.
v/a: Krautrock
-6 CDn paketti jossa melkein kaikki tarpeellinen. Loistavaa musiikkia ja välissä joitakin tavallisia renkutuksia. Puuttuvat Kraftwerk ja Neu! ja Tangerine Dream.
DJ Shadow : The Outsider
-jätkän tyyli hieman muuttunut, vielä on hirveän hyvää musiikkia
Älgarnas Trädgård : Delayed
-piti tämäkin CDnä hankkia. Loistavaa ruotsiprogea
Ramases : Space Hymns
-sekojätkän hyvä levy Porvoon levymessuilta ostettu
Wahnfried : Trancelation
-Klaus Schultzen + kavereiden hyvä levy Porvoon levymessuilta ostettu
The Mars Volta : Amputechture
-bändin 2. paras levy sillä se ei sisällä pitkiä tyhjänkäyntisekoiluja
v/a : Rough Guide To The Music Of Venezuela
-helmikuussa Venezuela, pitää tutustua musiikkin. Hyvää menoa.
Thelonious Monk & John Coltrane: Complete Riverside Recordings
-näitäkin LPllä löytyy, mutta tässä kaikki sessiot yhdessä paketissa
Krautrock Meeting 2005 DVD
-kyllä Krautrockarit vielä eläkeisässä osaavat! Amon Duul II, Jane, Guru Guru ym.
Piracy is killing music! Mutta miten minä siis ostan näin monta levyä n. 1 kuukaudessa vaikka tulee ladattuakin!?
v/a: Giant for Another Hour
Gentle Giant-keskustelu-ja postituslistan aktiivimuusikoiden omia tuotoksia GG:n hengessä. Muutaman aivan briljantin biisin, parin kohtalaisen hyvän ja usean kökön muodostama sillisalaatti.
Chick Corea : Return to Forever
Tämä upea fuusiolevy piti sitten lopuksi saada CD:nä.
Return To Forever : Hymn of the Seventh Galaxy
Hm. Tämä tuli edellisen mukana. Ei ihan yhtä hyvä.
Rabih Abou-Khalil : The Sultan's Picnic
Libanonilaisen arabijazzin taitajan monipuolinen levy, jossa on mm. huuliharppusoolo!
Rabih Abou-Khalil : Yara
Soundtrack. Rabihin pitkä klassisen musiikin opiskelu Münchenissä yhdistyy upeasti soljuvaan arabialaiseen kulttuuritaustaan.
Dr. Dre : The Chronic
G-Funkin mestariteos, jossa Snoop Dogg tosin varastaa show'n.
Guru : Jazzmatazz Vol. 1
Gang Starria on tullut kuunneltua paljon, oli pakko kokeilla bändin rapperin soololevyä. Tässä on siis oikeita jazz-muusikoita soittamassa, mm. Donald Byrd, Roy Ayers jne. Vaikea sanoa onko hyvä, ei kuitenkaan Daily Operationin tasoa.
Genius/GZA : Liquid Swords
Parhaita rap-levyjä ikinä. Wu-Tang Clanin kenties paras sanasieppo loistaa ensimmäisellä soololevyllään. RZAn nerokkaat biitit myös mainittava!
Nas : Illmatic
Tykkään Nasista, mutta vielä vaikeuksia ymmärtää miksi miehen debyyttiä pidetään klassikkona.
Queen : A Night At The Opera
Tais maksaa vaan 5 puntaa, niin pakkohankinta!
Talib Kweli & Hi Tek (Reflection Eternal) : s/t
Tämä menee kaiketi Alternative Rap -lokeron alle. Ei ihan Mos Defin kanssa tehdyn levyn tasoa, mutta hieno kuitenkin.
Traffic : John Barleycorn Must Die
Hienoa jazzrockprogea, mitä lieneekään. Steve Windwood on hieno laulaja.
Last but not least
Conan The Barbarian OST
Basil Poledouriksen eeppiset sävellykset toimivat hyvin (elleivät jopa paremmin) ilman Arnien lihasten pullisteluja. Hyvää painonnostomusiikkia!
Nyt pitää hillitä levyjen ostoa, mutta sattui vaan tielle monta hyvää rap-levyä halvalla...noista puolet oli siis joku 5 puntaa per kappale!
Pure Reason Revolution: The Dark Third
Lupaavan kuuloinen ja taidokas yhtye. Vaikka pidän itsekin usein myös isoista soundeista, on tämä ehkäpä hiottu liian pitkälle. Biisimateriaali kärsii hieman liiasta keskinäisestä samankaltaisuudesta tai tasaisuudesta. Muutamia erinomaisia kappaleita, loput hieman tasapaksua paikoitellen. Mutta, ihan ok ostos silti.
Dream Theater: Awake
Myin jo aikanaan kertaalleen pois, mutta piti hankkia takaisin, kun tuli hieman levyä ikävä. Ei kuulu DT:n parhaimmistoon mitenkään, mutta pakko tämäkin on olla näköjään silti. Ensimmäistä en aio hankkia lain, enkä myöskään jaksa Change of seasonia, muut studiot kyllä löytyy.
Blind Illusion: The sane asylum
CD:nä aivan järjettömän hintainen, joten hankin muutamalla taalalla eBay:sta aivan uutena muoveissa olevana c-kasettina! :) Digitoin sitten myöhemmin biisit kovalevylle. Käy se näinkin!
Riverside: Second life syndrome
Pitkään se kypsytteli, mutta aloinpas tykkäämään tästäkin!
Riverside: Voices in my head
Pitihän se sitten tämäkin ottaa. Kuuntelut vielä edessä!
Moses Hazy: The Incredible Flow of Life Show
Tornion kultakimpaleen esikois-kokopitkä ei ole niin rokkaavaa kuin aiemmat rallit, mutta toimii. Virtuoosimaista groovailua ja röknrollia. Suosittelen.
Muska: s/t
Pihasoittajat: Hattukauppiaan aamu
Anttilan love-aleja.
Smoke City: Flying Away
Kalliiksi tuli, mutta oli sen arvoista.
Risto: Aurinko Aurinko Plaa Plaa Plaa (+Hessu kostaa... 7")
Jes uutta Ristoa. Kolahtaispa jo postiluukusta.
The Beach Boys : Pet Sounds
-viime kuuntelusta oli kymmenisen vuotta aikaa, eikä silloin iskenyt. nyt iski, tajuttoman hieno levy!
Kraftwerk : Autobahn
-jee jee, moottoritie alkaa, eikä lopu! onhan tää hieno levy.
Balls : Fastlane Through The History Of Balls
-Balls on hyvä bändi, vielä kuuntelematta, kokoelma
Iggy Pop & James Williamson : Kill City
-klassista Iggyä, helkkarin hyvä levy, huonohko saatavuus, vinyyli
Ruben And The Jets : For Real
-Zappa-related stuff, hulvaton levy joka sisältää ihania rakkauslauluja, sekä yhden timmin funk-biisin, vinyyli
Iggy & The Stooges : Metallic K.O.
-pahat pojat lauteilla, kaljapullot lentelee ja Iggy vittuilee yleisölle
Nyt oli helppo kirjoittaa:
Steve Reich - Phases: A Nonesuch Retrospective 5 CDn boxi.
Callisto - True Nature Unfolds
Jesu - S/T
Pelican - Australasia
Pelican - The Fire In Our Throats Will Beckon The Thaw
Pelican - March Into The Sea (EP)
Tool - Lateralus
Jotenkin on jäänyt päälle tommonen post-metal/atmospheric sludge/metalcore/mikä lie -innostus. Vielä pitäis saada Slayeria, vaikka ei em. "genreen" kuulukaan.
Italokokoelmaan vähän täydennystä:
Jumbo : DNA
Jumbo : Vietato ai minori di 18 anni?
Tuliaisia Kroatiasta:
Drugi Način : s/t
Nepočin : Svijet po kojem gazim
Ja vielä viides levy:
Circle : Miljard
J
Italokokoelmaan vähän täydennystä:
Jumbo : DNA
Jumbo : Vietato ai minori di 18 anni?
J
Jumbo : DNA
Jumbo : Vietato ai minori di 18 anni?
J
Vietato löytyy, mutta kaverit väittävät ettei DNA ole ollenkaan alaikäisltä kielletyn veroinen. Pitääkö väite paikkansa?
pitää
Juu, valitettavasti näin on.
J
Vinyyliä.
Enimmäkseen jazz tunnelmissa liikutaan.
John Coltrane : Concert in japan
Steve Lacy : Moon BYG/ACTUEL
Art Ensemble Of Chicago : Les stances a sophie
Art Ensemble Of Chicago : A jackson in your house/Message to our people BYG/ACTUEL
Art Ensemble Of Chicago : Message to our people BYG/ACTUEL
Nine Days Wonder : ST progea
Miriodor : Rencontres progea
Patrick Vian : Bruits et temps analogues elektro progea
Tony Williams : The joy of flying
Billy Cobham : Crosswinds
Billy Cobham : A funky side of sings
Tuli ostettua cd levyjäkin pitkästä aikaa.
Olli Ahvenlahti : Bandstand
Olli Ahvenlahti : The poet
Miles Davis : Big Fun
Ja paras viimeiseksi
MAGMA : Mythes Et Legendes VOL I DVD
2 tuntia parasta mahdollista jazz - rock/free jazz/avatgarde trippailua!!!!
*PS*
Huomenna kokkolassa levymessut, eli kaikki vaan paikalle ostaan hyviä levyjä.
Mulla noin 400 lp:tä myynnissä. Proge/jazz - rock vinyyliä noin 100.
Aa, nyt sait tuon Magman, onko vielä parempi kuin Theusz Hamtaahk Trilogie?
J
Jep, sain pari viikkoa sitten. On parempi!!! ja huimasti.
Äänen ja kuvan laatu on parempi ja soittotaitokin vaan paranee, johtuu varmaan kovasta keikkailusta. Magma tekee nykyään keikkaa aika paljon.
*PS*
Huomenna kokkolassa levymessut, eli kaikki vaan paikalle ostaan hyviä levyjä.
Mulla noin 400 lp:tä myynnissä. Proge/jazz - rock vinyyliä noin 100.
Laita viestiä jos jää mielenkiintoisia levyjä myymättä.
Matching Mole - Matching Mole
Erittäin hyvä levy: hienoa laulua Wyattilta.
Mike Oldfield - Hergest Ridge
- ei kyllä Ommadawnia peittoa.
The Moody Blues - Days Of Future Passed
kuuluu ehdottomasti bändin parhaimmistoon.
Mastodon : Blood Mountain
Pysyttelen tässä aiemmassa lausunnossani.
Mastodonin Blood Mountain sotkee edelleen lahjakkaasti useat metallin alalajit keskenään ja tarjoilee ne sitten itsensä näköisessä paketissa. Yksi vuoden levyistä.
The Mars Volta : Amputechture
Tunnelmaltaan levy muistuttaa Francesia, mutta biisit ovat selkeämpiä kokonaisuuksia, kuten De-lousedilla. Vauhtia on aavistuksen hidastettu ja siirrytty astetta perinteisempään fiilistelyyn, mikä on mielestäni ihan onnistunut ratkaisu. Hyvä levy, vaikka ei vuoden parhaimpiin mahdukaan.
Strapping Young Lad : The New Black
Ehkäpä se helpoiten lähestyttävä SYL-levy, mikä ei kuitenkaan tarkoita materiaalin heikkoutta. Ei ihan niin raskas ja massiivisen kuuloinen kuin edeltäjänsä. Oikein mainio levy.
Stam1na : Likainen Parketti CDS
Pitkästä aikaa tuli singlekin ostettua. Sisältää radio editin nimibiisistä ja hienon Rikos ihmisyyttä vastaan -kipaleen, joka jäi pois Uudet Kymmenen Käskyä -levyltä.
Slayer : Still Reigning DVD
Mukavan napakka tykitys-DVD, jossa soitetaan Reign in Blood kokonaisuudessaan. Erittäin hermostunut kuvaus/leikkaus ärsyttää, vaikka tavallaan sopiikin tähän rässipyrähdykseen.
David Gilmour : s/t
David Gilmour : About Face
Ensimmäinen soolo on mukavaa tunnelmointia kitaralla. Varsinkin Raise My Rent on hieno. About Face -levyllä on muutama ihan hyvä kappale, mutta niitä täysin joutavia renkutuksiakin löytyy.
pitää
Kiitos vahvistuksesta!
Sekalaista oikolukematonta jorinaa syyskuun musiikkihankinnoista:
Roger Waters: Pros & Cons Of Hitch Hiking
Ensimmäinen oikea Watersin soololevy on kelpo kamaa vaikkei vedäkään vertoja Floydin kirkkaimmille hetkille tai edes miehen omalle mestarilliselle Amused To Death-levylle. Livenä useat näistä biiseistä ovat kyllä heränneet henkiin ihan eri tavalla. Tuotanto ja sovitukset ovat yllättäen hieman ponnettomia.
Renaissance: Live At Carnegie Hall 1976 (2cd)
Klassikko livelevy. Yksi oleellisimpia 70-luvun proge livelevyjä.
Vangelis: Blade Runner
Loistavaa tunnelmointia ja yksi parhaita kuulemiani Vangelis-levyjä.
Bill Bruford : Rock Goes To College (dvd)
Mainio konserttitaltiointi vuodelta 1979. Bruford, Jeff Berlin, Dave Stewart ja Allan Holdsworth ovat kovassa vedossa. Annette Peacock (laulaa parissa biisissä) on aika outo tyyppi. Soundit on hyvät ja kuvakin kohtuullinen, harmi vaan että julkaisulla on mittaa alle 50 minuuttia.
The Moody Blues: In Search Of The Lost Chord (2cd Deluxe Edition)
Tämä on ensimmäinen hankkimani The Moody Blues- levy enkä ole montaa kappaletta heiltä aiemmin kuullutkaan. Ihan mainiota melodista sinfonista-poppiahan tämä on ja kohtuullisen edistyksellistä musiikkia julkaisuvuoteensa (1968) nähden. Hieman kuin aavistuksen verran progempaa Beatlesia. Miinuspuolella sanottakoon että onhan tämä aika munatonta musiikkia ja aika paljon tässä on inhottavia 60-luvun hippiviboja jotka ei nappaa yhtään. Ällös sitaria soita, valkoinen mies sanottiin jo raamatussa aikoinaan. Ei uskoneet The Moody Bluesin äijät. Tässä on toisella levyllä vaihtoehtoisia versioita ym. sälää, mutta niihin en ole jaksanut vielä perehtyä. Hieno kansi! En nyt ehkä ihan heti ole lisää TMD:ia ostamassa, mutta mitäs suosittelisitte seuraavaksi levyksi?
Mastodon: Blood Mountain
Kelvollista progi-metallia, mutta ei ole vielä kolahtanut Leviathianin tavoin. En mä tätä bändiä muuten varmaan jaksaisi, mutta kun rumpali on niin kovis.
Pure Reason Revolution: The Dark Third
Mainiota modernia progea. Hienoa avaruusleijuntaa jota muistetaan onneksi välillä maustaa hieman rankemmillakin kohdilla. Nais/mieslaulaja-kombinaatio toimii tässä yllättävän hyvin vaikkei kumpikaan yksinään ole erityisen hyvä laulaja. Yhdessä äänet kuitenkin tukevat toisiaan ja lopputulos on jopa kohtuullisen omaperäinen. Pitkälti tämä on kuitenkin instrumentaalimusiikkia. Suositeltava hankinta Pink Floyd ja Porcupine Tree-faneille. Hauskasti tässä on rakennettu 20 minuuttinen eepos (jaettu kahteen osaan) Floydin Meddle-levyltä löytyvän fraasin million bright ambassadors of morning ympärille.
Steve Hackett: Wild Orchids
Hackett jatkaa eklektisellä linjallaan. Harmi vaan ettei lukuisten musiikkityylien kirjosta synny tälläkään kertaa kovin onnistunutta kokonaisuutta. Kappaleet ovat myös aika paljon kehnompia kuin edellisellä samalla reseptillä kootulla varsin mainolla To Watch The Storms. Taustamuusikot ovat tässä jotenkin hemmetin mitään sanomattomia ja etenkin rumpalin tasainen 4/4 paukutus tylsää kuunneltavaa.
The Mars Volta: Amputechture
Ei pärjää De-Lousedille, mutta suurin piirtein Francesin tasoa. Ellei jopa hieman parempi. Vaatii lisäkuunteluita.
Porcupine Tree: Futile (ep, mp3)
Vain tiedostoina myytävä ep joka koostuu lähinnä In Absentia sessioiden aikana syntyneistä biiseistä. Taattua PT-laatua.
edit.
Unohtui:
ELP: Love Beach
Melkein maineensa veroinen pannukakku. Aika kelvotonta kuitenkin muutamaa kirkkaampaa hetkeä lukuunottamatta. Noh, In The Hot Seat on tätäkin paskempi.
Renaissance: Live At Carnegie Hall 1976 (2cd)
Klassikko livelevy. Yksi oleellisimpia 70-luvun proge livelevyjä.
Minusta meno noudatteli Ashes Are Burningia lukuun ottamatta liian tarkoin studioversioita. Tuntui vähän turhalta.
KOMMUNIZM: SULEIMAN STALSKIJ, VESELJATSTII GAZ, LENINIANA
- 3 cd-versiota Jegor Letovin ja Kuzja U Rjabinovin harrastuksen tuloksista 80-luvun loppupuolelta cdinä & komeissa kansissa (etenkin 2 ekaa...). Nää on avant-gardea. Stalski oli umpikahjo työväenrunoilija jostain keski-idän neuvostotasavallasta (haamukirjoittajat teki sen tekstit, se ryyppäsi rojaltit...). No GrOb:n pojat tulkitsee...! Veselnyi Gaz (=Ilokaasu) taas on hardgorepunkkia tutuista & tuntemattomista biiseistä ja Leniniana taas jonkinlainen "kuulokuva" Lennun kanonisoimisen käytännöstä Neukkulassa... Lainausta & sovitusta... Rankka matka kuunnella nämä yksin, saati sitten 3 putkeen...
MEIC STEVENS: RAIN IN THE LEAVES: THE EP´S VOLUME 1
- Meic oli/on folkrock laulaja-lauluntekijä Wales-nimisestä Brittein saarten osasta. Tunnetuin levy on kulttimaineessa oleva (järisyttävä!) Outlander jostain 60-70-luvun vaihteesta, se on englanniksi laulettu psyke- & folkrock, tämä kokoelma-cd taas on äijän eka englanniksi laulettu sinkku v.65 ja 4 äijän senjälkeistä walesinkielistä eptä v.67-70... Mielenkiintoista. Kaunista.
TENHI: KAUAN
- Meikälle ennen tuntematon kotomainen, Saksassa 1999 tai 8 julkaistu levy, folk, prog, gothic... mitä vielä? Atmosfäärikamaa. Onko tuttu kenelle?
VIIMA: AJATUKSIA MAAILMAN LAIDALTA
- Tätä kehoittivat tsekkaamaan Hezzun sivuilla; No tsekkasin niiden nettisivut & senverta kiinnostuin, että tilasin levynsä & noin ekakuulemalta sanoisin, että rauhallisesti puhaltaa tämä Viima, mutta kauniisti! Progea, hidas tempo, naislaulaja, kitarat, koskettimet, huilu soundista jotain mainitakseni. Tsekataa!
TENHI: KAUAN
- Meikälle ennen tuntematon kotomainen, Saksassa 1999 tai 8 julkaistu levy, folk, prog, gothic... mitä vielä? Atmosfäärikamaa. Onko tuttu kenelle?
Paras. No ei nyt sentään, mutta hyvä kuitenkin. Tuohan on aika suosittu "metallipiireissä" jne. Muistaakseni bändin eka levy. Toinen levy Väre on hieno. Uusinta levyä en olekaan kuullut, olikohan Maaäet nimeltään.
TENHI: KAUAN
- Meikälle ennen tuntematon kotomainen, Saksassa 1999 tai 8 julkaistu levy, folk, prog, gothic... mitä vielä? Atmosfäärikamaa. Onko tuttu kenelle?
- Meikälle ennen tuntematon kotomainen, Saksassa 1999 tai 8 julkaistu levy, folk, prog, gothic... mitä vielä? Atmosfäärikamaa. Onko tuttu kenelle?
Paras. No ei nyt sentään, mutta hyvä kuitenkin. Tuohan on aika suosittu "metallipiireissä" jne. Muistaakseni bändin eka levy. Toinen levy Väre on hieno. Uusinta levyä en olekaan kuullut, olikohan Maaäet nimeltään.
Maaäet on tuon viimeisimmän nimi. Eilen tipahti postiluukusta nuo kolme mainittua, joten ei oikein vielä pysty vertailemaan. Melko samalla otteella mennään jokaisella, eli suht turvallisia hankintoja ovat jos on kuullut jotain.
Circle: Miljard
Eka levy kuunneltuna, tykkään kovastikin, mutta sen verran kuitenkin sulattelemista ettei kakkoslevyyn viittiny vielä koskea.
Acid Mothers Temple & The Melting Paraiso U.F.O.:
Have You Seen The Other Side of The Sky?
Mantra of Love
Molemmat jo ennestään tuttuja, AMT:tä parhaimmillaan.
Le Orme: Studio Collection 1970-1980
Ainut Italiasta ostamani levy. Ei löytynyt hyvää levykauppaa, ja hinnat ei tosiaan missään mitään halpoja ollu, tämä nyt sentään lähti alle kympillä. Gioco di Bimba ja Amico di Ieri -biisit piti saada levyhyllyyn.
Paavoharju: Uskallan 7"
Tästä on jo jonkinverran aikaa, oon saattanu jo mainitakin.. no jokatapausessa a-puoli on kyllä täyttä rautaa. Paavoharju pitäis päästä näkeen keikalla.
Gang Starr : Step In The Arena
Klassista rappia, tosin ei aivan parhaan Gang Starr -levyn (Daily Operation) tasoa.
Mastodon : Blood Mountain
Tämä yhtye on oikeasti omalaatuinen, hyvässä mielessä siis. Aukeaa joka kuuntelulla enemmän ja enemmän. Loistava!
Slayer : South Heaven
Season In The Abyss
Kaksi legendaarista Slayer-levyä, jotka sain suhteellisen halvalla (5 puntaaa kappale).
Eric B & Rakim : Paid In Full
Tämän pitäis olla kenties tärkein rap-levy ikinä. En ole vielä ehtinyt kuunnella.
Gustav Holst : The Planets
No ei oo kyseisen herran esittämä, vaan säveltämä. Hienoimpia 1900-luvun klassisia teoksia.
Pentagram : Relentless
Vanhaa doom-metallia. En ole vielä kuullut, mutta tämän pitäisi olla erilaista kuin bändin 70-luvun singlet. Tämä on siis bändin ensimmäinen varsinainen levy, julkaistu 80-luvulla.
Wu-Tang Clan : Iron Flag
Wu-Tangin "uusin" levy...onhan tämän ilmestymisestä jo viisi vuotta. Ghostface Killahin & MF Doomin yhteislevyä sekä Raekwonin soololevyä odotellessa....
Slayer : South Heaven
Season In The Abyss
Wu-Tang Clan : Iron Flag
Että Slayeria ja wu-tangia, just just...
[edittori iski, lainataan kohtuuvella]
Pentagram : Relentless
Vanhaa doom-metallia. En ole vielä kuullut, mutta tämän pitäisi olla erilaista kuin bändin 70-luvun singlet. Tämä on siis bändin ensimmäinen varsinainen levy, julkaistu 80-luvulla.
Vanhaa doom-metallia. En ole vielä kuullut, mutta tämän pitäisi olla erilaista kuin bändin 70-luvun singlet. Tämä on siis bändin ensimmäinen varsinainen levy, julkaistu 80-luvulla.
Biisit on kuitenkin ainakin 10-vuotta vanhoja - siis julkaisun ajankohtaan nähden; tyylissä ei ole mitään eroa.
Mastodon : Blood Mountain
Tämä yhtye on oikeasti omalaatuinen, hyvässä mielessä siis. Aukeaa joka kuuntelulla enemmän ja enemmän. Loistava!
Tämä yhtye on oikeasti omalaatuinen, hyvässä mielessä siis. Aukeaa joka kuuntelulla enemmän ja enemmän. Loistava!
Juurikin näin! Yksi vuoden parhaista.
Slayer : South Heaven
Season In The Abyss
Wu-Tang Clan : Iron Flag
Season In The Abyss
Wu-Tang Clan : Iron Flag
Että Slayeria ja wu-tangia, just just...
[edittori iski, lainataan kohtuuvella]
Just, mitäköhän tää lista tekee progeosastolla???? :shock:
Mitä tämä ketju tekee progeosastolla?
Progeosasto? Anttilassa?
Ainakin Keltaisessa Jäänsärkijässä ja Popparienkelissä (Helsingissä, hemmot!) on progeosasto!
Noita alaosastoja on ihan liikaa. Kaks riittää.
1. Progressiivinen rock
2. Complete waste of time
No miksei niitä kahta vielä voisi yhdistää? Laitetaan äänestys siitä mikä nimistä voittaa.
Complete waste of rock?
"Progressive waste of time" on parempi
Sotos : Platypus
Bändin toinen levy. OK RIO-produktio, mutta jää kyllä jälkeen ao-levyistä.
Univers Zero : Rhythmix
Yllättävän moni-ilmeinen uudempi tuote RIOn huippuporukalta. Daniel Denis osaa hommansa vanhemmilla päivilläänkin, aivan kuten Magman Vander.
Univers Zero : 1313
Bändin debyytti on hieno alku jännittävän musiikin uralle. Jos Henry Cow lanseerasikin RIO-ilmaisun, niin UZ hio siitä nautittavan timantin!
Present : High Infidelity
Tämä bändi on siis Univers Zero spin-off eli kitaristi Roger Trigauxin combo , mutta UZ:ää kitaravoittoisempi ilmaisu vetoaa ainakin kaikkiin Robert Frippin faneihin...
Zaar : s/t
Ihan uutta ranskalaista RIO-kamaa. Osin samoja tyyppejä kuin Sotoksessa. Tykkään kovasti.
Dün : Eros
Ranskalaista RIOa, varsin mellevää menoa.
Arvo Pärt : Lamentate
Pärtin pianokonsertto?! Hienoa, mietiskelevää musiikkia.
Arti + Mestieri : Tilt
Enempi tavanomaista fuusioon kallellaan olevaa ilmaisua. Hyvä levy silti.
Parit vinyylit:
Kieltolaki: Maailma menee helvettiin 7"
Risto: Aurinko aurinko plaa plaa plaa
Ja cd:t:
Scarlet Thread: Valheista kaunein
Henry Cow: Unrest
Cos: Posteaolian train robbery
Koenji Hyakkei: Viva Koenji!!
NeBeLNeST: NoVa eXPReSS
J
Onko Scarlet Threadia Äxän hyllysä, vois perjantaina hakee...?
Soulimpi kausi menossa...
Millie Jackson - "Live And Uncensored"
Millie Jackson - "It Hurts So good"
Doris Duke - "I'm A Loser: THE SWAMP DOGG SESSIONS"
Evie Sands - "Suspended Animation"
Nancy Priddy "Yo've Come This Way Before" - (No tää on ehkä psykedeelisin tästä pläjäyksestä)
Onko Scarlet Threadia Äxän hyllysä, vois perjantaina hakee...?
Joo, on sitä varmaan vielä.
J
Äxästä eilen kortti täyteen:
Krauttia:
Brainticket - Cottonwoodhill
Popol Vuh - Nosferatu
Agitation Free - 2nd
Out of Focus - Out of Focus
+
Love - Forever Changes
The Flaming Lips - Soft Bulletin
Magyar Posse - Random Avenger
kaikki jo aiemmin hyviksi todettuja, mutta jostain syystä(raha) hankkimatta jääneitä - tai no Nosferatu on hieman erilainen versio kuin mitä oon mp3:na kuunnellu - tää uus remasteri on parempi.
Noita alaosastoja on ihan liikaa. Kaks riittää.
1. Progressiivinen rock
2. Complete waste of time
1. Progressiivinen rock
2. Complete waste of time
Lasse Mårtenssonille riittäisi kaks myös:
1. Purjehdus
2. Turhaa
Lokakuun hankinnat.
Rush: Presto (1989)
Remasteri. Hieman parempi kuin muistin. Silti aika keskinkertaista Rushin levyksi.
Rush: Test For Echo (1996)
Remasteri. Jatkaa Counterpartsilla alkanutta rouheampien soundien linjaa mikä sopii minulle mainiosti liian kliinisten 80-luvun lopun levyjen jälkeen. Biisien taso heittelee kyllä aika paljon.
Dream Theater : A Change Of Seasons (1995)
Tulipa ostettua kuin halvalla sai. Pitkässä nimibiisissä on hetkensä, mutta ei siitä synny minkäänlaista luontevaa kokonaisuutta. Kunhan ovat poijjaat liimailleet yksittäisiä ideoita peräkkäin. Coverbiisit ovat aika kammottavia. Ja jumalauta sitä LaJuuston mikrofoniin huokailua!
Theo Travis : Earth To Ether (2004)
Hieno soololevy mm. Gongissa ja Tangentissa soitelleelta huilisti/fonisti Travisilta. Biisit liikkuvat mielenkiintoisesti akselilla jazz ja folk. Folkimmat kipaleet laulaa hienosti Richard Sinclair. Mukana myös hauska lounge-tyylinen sovitus King Crimsonin 21st Century Schizoidmanista. Levyn kruunaa hienot soundit (miksaus Steven Wilson).
Jethro Tull: Roots To Branches (1995)
Keskimääräistä selkeästi parempi Tull-levy. Taitaa olla itse asiassa parasta sitten A:n (1980).
Heldon : Stand By (1979)
Aika mielenkiintoinen yhdistelmä King Crimsonin ja Tangerine Dreamin tyylejä tältä Richard Pinhasin johtamalta ranskalaisbändiltä. Biisit ovat pitkälti TD:mäiseen elektronisesti kuplivaan toistoon perustuvia joita Pinhas värittää imitoimalla parhaansa mukaan Frippin kitarointia.
Magma : Mythes Et Legendes Vol. 1 dvd(2006)
Aivan upea konserttitaltiointi Magmalta. Oikeastaan kaikin puolin parempi kuin Theusz Hamtaahk Trilogie dvd joka ei sekään huono ollut. Magma heittää intensiivisen setin biisejä jotka ovat peräsin pääosin kolmelta ekalta levyltä. Eli sitä hieman jazzahtavampaa matskua joissa ei vielä lopullinen zeuhl-tyyli ollut täysin kiteytynyt. Vanderin soitto on jälleen aivan käsittämätöntä luokkaa ja muu bändi pysyy hienosti mukana. Vokaaleissa Klaus Blasquiz. Soundit ovat oikein hyvät ja kuva perus digi-kuva laatua (melko hyvin valaistu ja ohjaajakin on hyvin messissä).
National Health : Playtime (79/01)
Tämä 2000-luvulla julkaistu, mutta 1979 äänitetty, livetallenne vahvistaa mielipidettäni siitä että National Health oli yksi 70-luvun jälkipuoliskon merkittävimmistä bändeistä. Uskomatonta soittoa, etenkin rytmiryhmältä Greaves/Pyle. Mukana on monta ennenjulkaisematonta biisiä ja tututkin kappaleet sovitetaan luovasti uusiksi. Improvisaatioitakaan ei kaihdeta ja niissä mennään välillä lähes Henry Cow osastolle. Kävivät perkule kuulema tällä kokoonpanolla (Dave Stewart oli tässä vaiheessa häipynyt ja Alan Gowen palannut ruotuun) Suomen kiertueellakin.
Deus Ex Machina : Cinque (2002)
Hyvää, hieman monimutkaisempaa progea Italiasta hieman Arean hengessä.
Art Zoyd: u.B.I.Q.U.e. (2001)
Huoh, nyt liikutaan syvissä vesissä. Tämä on lähinnä modernia klassista musiikkia suurella kokoonapanolla (mm. 13 kitaraa!). Rock-musiikkiin tällä ei ole edes sitä vähää yhteyttä mitä Art Zoydin vanhemmalla tuotannolla. Isosta ensemblestä huolimatta musiikki on suurelta osin aika minimalistista. Musiikin tasoa en osaa vielä muutaman kuuntelukerran jälkeen arvioida lainkaan, ainakaan ei ole samalla tavalla kolahtanut kuin mahtava Le Mariage Du Ciel Et De L'Enfer.
Porcupine Tree : Arriving Somewhere 2 dvd (2006)
Kaikin puolin loistava konsertti-dvd jota kenelläkään PT-fanilla ei ole varaa missata.
Jakko M. Jakszyk : The Bruised Romantic Glee Club 2 cd (2006)
Jakko M Jaksyk on Level 42:ssa ja 21st Century Schizoid Bandissa soittanut kitaristi/multi-instrumentalisti. Tälle tuoreelle soololevyleen äijä on saanut haalittua mielettömän soittajakaartin vanhoja progelegendoja (mm. Mel Collins, Robert Fripp, Hugh Hopper, Dave Stewart, Ian McDonald, Ian Wallace, John Giblin ja Clive Brooks). Päärumpalina on Porcupine Treesta tutu loistava Gavin Harrison. Vaikka soittajien taso on huikea, niin levyn musiikki ei ole kuitenkaan mitään mieletöntä kikkailua, vaan lähinnä hienosti sovitettua artpop tunnelmointia David Sylvianin ja No-Manin hengessä. Hieman edellä mainittuja rokkavaammissa sfääreissä tässä kuitenkin liikutaan. Toisella levyllä coveroidaan Jakszykille tärkeitä biisejä. Tulkittavina bändeinä Henry Cow, King Crimson ja Soft Machine. Ihan kelpo versioita vaikka soundeiltaan ehkä hieman liian siloiteltuja.
Levymessuilta tänään:
Genesis:live 1973 Vinyylinä jo oli, mutta kun halvalla sai
Dr Z: Three parts to my soul.Nyt voin myydä alkuperäisen vertigo-vinyylin, mutta ei halvalla
Marvin,Welsh& Farrar: Second opinion. Poppiva
Arena :Breakfast in Biarritz/b]
[b]Epitaph: same.Vähän niinkuin porsimo säkissä eli ei paljon tietoa etukäteen
Motörhead: Kiss Of Death
Joidenkin asioiden ei toivo muuttuvan, eikä Motörhead olekaan muuttunut. Eli jälleen kerran tehokas satsi nopeaa rokkia.
Grateful Dead: s/t
Melko vaatimaton alku uralle.
SBB: Nowy Horyzont
Ensimmäinen SBB-levyni. Pääpaino tuntuu olevan enempi jammailulla kuin biisinkirjoituksessa. Remasteri, sisältää bonuksia.
Japan: Adolescent Sex
Nyt osaan arvostaa tätä enemmän kuin joskus muinoin, vaikka musiikki onkin jyrkässä kontrastissa verrattuna myöhempien aikojen hienostuneeseen poppaukseen. Sylvianin laulaminenkin on aivan jotain muuta.
Roberta Flack: First Take
Robertalta tiesin entuudestaan levyn Killing Me Softly, joka nimibiisistään huolimatta oli aika keskinkertainen. Tämä debyytti on toista maata. Ote on jazzahtavampi. First Time Ever I Saw Your Face on kauneinta mitä olen vähään aikaan kuullut.
The Mars Volta: Amputechture
Jotenkin vaativampaa kuin aikaisemmat levyt. En ole ihan vielä päässyt levyn ytimeen kiinni. Bändi on edelleen tämän hetken kiinnostavimpia.
Tool: 10,000 Days
Tätä tuskin tulee kuunneltua usein, vaikka arvostankin. Kuten Lateraluksen kanssa, levystä ei kuuntelun jälkeen muista juuri mitään.
Curved Air: Second Album
Jäntevämpi levy kuin Phantasmagoria. Sen verran sumeaa menoa että kesti aikansa omaksua. Tuntuu kuin levy olisi masteroitu kehnoilta nauhoilta.
Fleetwood Mac: Then Play On
Onpas hajanainen. Tiukkojen numeroiden lomassa hieman päämäärätöntä jammailua.
The Flaming Lips: The Soft Bulletin
Mielestäni liian kehuttua, mutta on tässä tietty viehätyksensä.
Crazy Horse: s/t
Neil Youngin taustabändi omillaan. Ei erikoista, mutta ihan symppistä.
The Doobie Brothers: What Were Once Vices Are Now Habits
Niitä hyviä Doobie-levyjä ennen kuin Michael McDonald tuli ja pilasi kaiken.
Love: Four Sail
Turhan vähälle huomiolle jäänyt levy. Suoraviivaisempaa kuin Forever Changes.
Television: Marquee Moon
Television: Adventure
Tuli viimein ostettua kun halvalla sai. Näistähän olisi remasteritkin olemassa. No ehkä tulen toimeen ilman Little Johnny Jewelia (en ole koskaan kuullut). Adventure on mainettaan parempi levy, vaikka onkin melkoinen tasonlasku.
Ry Cooder: Jazz
Hieno katsaus menneiden aikojen jazz-musiikkiin. Cooderin paras levy.
Caravan: The Battle Of Hastings
Onnistunut comeback. Biisit aukeavat hieman hitaasti ja parasta onkin leppoisa tunnelma.
Nick Cave & The Bad Seeds: B-sides and Rarities
Hieno lahja faneille, vaikka osa tavarasta onkin albumiraitojen toistoa.
Blue Öyster Cult: Spectres
Paljon parempi kuin muistin. Herätti kiinnostuksen tutustua tämän jälkeisiin levyihin. Saa nyt nähdä.
Snapcase: End Transmission
Tyylilaji lienee emocore. Refused kyllä iskee tehokkaammin.
Rod Stewart: Never A Dull Moment
Joidenkin saattaa olla vaikea uskoa tätä, mutta uransa alussa Rod teki hyvää musaa. Tämä taitaa olla hänen parhaansa. Todella rento ja hyväntuulinen kokonaisuus.
The Rolling Stones: Voodoo Lounge
Veteraanirokkia, mutta ei noloa.
Robert Wyatt & Friends: Theatre Royal Drury Lane September 8th 1974
Hieno arkistojulkaisu, onneksi näki päivänvalon.
Nick Harper: Treasure Island
Tämä on osoittautunut todella hienoksi levyksi. Royn jälkikasvu ei ole mitätön heppu.
John Mayall: The Blues Alone
Mayall vastaa pääsääntöisesti itse musisoinnista. Ehkä olisi kannattanut pitäytyä mies ja kitara ratkaisussa.
Joni Mitchell: Shadows And Light dvd
Kova bändi, mutta ei ehkä sopivin Jonille. Lisäksi päälleliimattu kuvamateriaali ei aina oikein toiminut. Kyllähän tätä silti kuuntelee ja katselee mielellään.
Serge Gainsbourg: Histoire de Melody Nelson
Tämän olisi voinut raportoida lyhyimmät levyt ketjuun. Vaikkei sanoista mitään ymmärräkään niin jotain paheellista lienee meneillään.
Nina Simone: High Priestess Of Soul
Nina on kiehtova persoonallisuus. Levyt epätasaisia, mutta parhaat hetket huippua. Lisää pitää saada.
Tangerine Dream: Sorcerer
OK soundtrack, mutta ei pärjää aikakauden muille TD-levyille.
Jarvis Cocker: The Jarvis Cocker Record
Jee, Jarvis on taas täällä. Ei mikään Different Class, mutta onpa mukava taas kuulla Jarvista. Lyyriikat ovat tutun teräviä.
Little River Band: s/t
Australian Eaglesin debyytti vuodelta 1975. Laadukasta aaooärrää. Joitakin myöhempiä levyjä vaivannut sokerisuus ei vielä ilmene tässä.
Calexico: Garden Ruin
Calexico on lähestymässä valtavirtaa. Preeriatunnelmoinnit minimissä. Harmi.
Hemmetti, Janus!
Miksi sä hankit noin paljon roskalevyjä, joita et edes aio jatkossa kuunnella? :shock:
Hemmetti, Janus!
Miksi sä hankit noin paljon roskalevyjä, joita et edes aio jatkossa kuunnella? :shock:
Miksi sä hankit noin paljon roskalevyjä, joita et edes aio jatkossa kuunnella? :shock:
Aika erikoinen tulkinta. :o Myönnettäköön ettei levyjen kuunteluun jää niin paljon aikaa kuin haluaisi mutta ovatpahan "kuunneltavissa".
PSYCHEDELIC PHINLAND Finnish Hippie & Underground Music 1967-1974
- Pakollinen ostos! Eka levyllä oli enempi tuttuja, joskin Baby Grandmothersin sinkun toinen puoli on esmes ollut tähän asti kuulematta (paitti livenä sillä Kennyn myymällä levyllä) ja Markku Innon esitelmä... Talvisodan Flaggårna Flaggade on muuten ollut Nummisen jollain jo aiemmin... Toinen levy on sitten Warsinaista & Harvinaista Herkkua. D.I.Y. astuu kuvaan. Sikiöt & Kruunuhaan Dynamo etenkin toivat mieleen esmes Amon Duul ykkösen aikaansaannokset. Meditaatiomusiikkia. Sing along with pygmies of Kongo. Those Lovely Hula Handsin varhaiset ovat kuuluneet jo pitkään suosikkeihini alalta. Ja nyt on sitten Wihdoin löytynyt lisää myös M.A.Nummisen Sähkökvartettia. Toivottavasti joskus saadaan kuulla koko 24 minsainen otos...
KALINOV MOST: SWA
- Tämä oli se pitkän linjan siperialainen dire straits, hienoa hidastempoista kitararockkia. Tuplalevy uusinta tuotantoa. Rauhoittava ilmava kuunteluelämys.
GRAZHDANSKAJA OBORONA: POSEV
- Letov on koonnut & julkaissut hienona pahvikantisena versiona laajennetun painoksen ensimmäisen punk-orkesterinsa Posevin biisejä. Siperialaista hard corea 80-luvun alusta.
VLADIMIR REKSHAN & SAINT-PETERBURG: REVOLJUZIJA
- Tämä orkesteri oli ensimmäisiä alan yrittäjiä Leningradissa 60-& 70-luvulla, nyttemmin taas aktivoitunut. Tämä levy on hupaisa sekoitus klassisia rockriffejä & -melodioita & wanhoja wallankumouslauluja. Mitki-levy!
MITKOVSKAJA OLIMPIADA Vol. 3
- Tämäkin on jonkinlainen Mitki-levy, tosin en tiedä, minkälajin kisat nuo on ollu. Tää on lähinnä eri esittäjien & tyylien kokoelma-sillisalaatti. Kansi kyllä on hieno: Mona Lisasta on saatu ihan Lennonin näköinen, kun sille on lisätty pyöreät, mustat lasit ja merimieshattu & -puku...
CLARK HUTCHINSON: RETRIBUTION
- Tää on huono levy jostain historian roskiksesta (1970)... Edellisten hippivuosien uhreja tämä H.? Nyt äijä siis soittaa hevikitaraa & karjuu mm. aiheesta Free to be Stoned. On sillä bändikin takana. Hirrrrveetä paskaa.
CAPTAIN BEYOND
- Ja tää on melkein yhtä huono... Nää, niinkuin tuo Hutchinsonkin olivat soitelleet muissa orkestereissa aiemmin, ja sitten kasautuneet tällaiseksi yritelmäksi heavy metallia soittamaan. Ei mun kamaa.
ROBERT JOHNSON: LOVE IN VAIN
- Anttila myi tämän 12 biisin kokoelman 1,99 eukulla. Aika hyvä hinta-laatu-suhde, onhan tässä 2/5 rockin esihistoriasta......
The Haunted : The Dead Eye
Kitaristi Björler taitaa edelleen rässiriffien väsäämisen, mutta tällä levyllä moderni thrash on saanut rinnalleen rauhallisempia osuuksia. Ilmaisua on laajennettu tinkimättä kuitenkaan yhtään bändin synkkyydestä ja vihaisuudesta. Myös Peter Dolvingin räyhääminen on saanut uusia vivahteita ja ”puhdasta laulua” on enemmän edellisiin levyihin verrattuna. Hyvät kappaleet, onnistunut kokonaisuus ja luonnolliselta kuulostava kehitys edelliseen levyyn verrattuna tekevät The Dead Eyesta hienon lisän The Hauntedin katalogiin.
Mokoma : Viides Vuodenaika
Kuoleman Laulukunnaat -sessioiden “ylijäämämateriaalista”, Deathin Open Casket -coverista Avoin Hauta ja vuoden 1999 debyyttialbumi Valulta poimitusta Viholliset-uudelleenversioinnista koostuva viiden kappaleen EP on oikein onnistunut paketti. Syvyys on vaiti edustaa ”ylijäämämateriaalinakin” Mokoman parhaimmistoa ja Viholliset-kappaleen uusi versio luiskahtaa äkäisyydessään paikoin hc-punkin tms. puolelle.
Isis : In the Absence of Truth
Eipä tästä vielä oikein osaa sanoa. Jälleen on menty rauhallisempaan, mutta myös vähän monimuotoisempaan suuntaan. Hyvältä vaikuttaa.
Mew : And the Glass Handed Kites
Muinoin ilmestyessään levy kuulosti lähinnä ärsyttävältä, mutta kummasti se vuodessa vain muuttui.
Neil Young & Crazy Horse : Everybody Knows This is Nowhere
Neil Young & Crazy Horse : Zuma
Neil Young & Crazy Horse : Rust Never Sleeps
Joskus alkusyksystä satuin radiosta kuulemaan My My, Hey Hey:n ja siltä istumalta oli Neil Youngia saatava. Jotenkin sitten päädyin näihin levyihin. Rust Never Sleeps luonnollisesti sen takia, että sieltä tuo My My, Hey Hey - Hey Hey, My My löytyi. Erittäin hyvältä kuitenkin kuulostaa, että eiköhän näitä tule lisää hankittua.
Lisäksi on tullut hankittua mm. seuraavanlaisia levyjä:
Faith No More : Live at the Brixton Academy
Stam1na : Paha Arkkitehti
Rush : Counterparts
Rush : Test for Echo
Black Sabbath : Sabotage
Viimeisimmät:
Gordon Jackson ~ Thinking Back
Herran ainokainen. "The lost Traffic album". Aika samankaltainen tunnelma tunnelma kuin Tim Buckleyn Goodbye And Hello:ssa.
Daevid Allen ~ Banana Moon
Kokoajan vaan paranee.
John Frusciante ~ Niandra LaDes and Usually Just A T-Shirt
Johnin ensimmäinen soolo. Samanlaista vilpittömyyttä ja omaa maailmaa kuin Syd Barrettilla, mutta rajumpaa. Ottaa aikansa päästä sisälle, mutta palkitsee.
Justin Timberlake ~ Futuresex/Lovesounds
KYLLÄ!
Dr. Dre ~ 2001
Vihdoin ostin. Tuskin enää tulee paljoa kuunneltua, mutta jos tulee sellainen olo, on hyvä, että löytyy hyllystä.
Nick Drake ~ Five Leaves Left
Hankalaa. Hyvää musiikkia, mutte ei ole vielä avautunut.
John Frusciante ~ Shadows Colide With People
Selväjärkisempää Johnia.
Kevin Ayers ~ Diamond Jack And The Queen Of Pain (vinyyli)
En vielä ole ehtinyt kuuntelemaan läpi kuin muutaman kerran, mutta parempi kuin oletin. (Vielä puuttuu Kevin Ayersilta That's What You Get Babe ja As Close As You Think sekä Mike Oldfieldin, Robert Wyattin, David Bedfordin ja Lol Coxhillin kanssa tehty The Garden Of Love. Jos jollain on myydä, ottakoon yhteyttä.) Kotisivuilla lupaillaan uutta levyä toukokuuksi!
Colosseum ~ Valentyne Suite (2 CD)
Mahtava. Jostain syystä ensimmäinen levy kokonaisuutena tuo mieleen Quicksilver Messenger Servicen debyytin.
The Velvet Underground & Nico ~ s/t
Vasta vähän aikaa sitten rupesin tajuamaan tätä, miten siinä menikin niin kauan. Täydellisiä biiseja ja Nicolla on mahtava ääni ja aksentti!
Kuusumun profeetta: EP
Circle: Tyrant
Acid Mothers Gong: Live Nagyoa
Gong: Gong on Acid 1973
Guru and Zero: Beauty and the Basket Case
Levyhyllyn päivitystä:
Slayer: South of Heaven
Stone: Stoneage
Sly and the Family Stone: Stand/there's A Riot Going On
Janis Joplin: The Collection
Strapping Young Lad: The New Black
Rock on!
Parit uudet cd:t ja dvd:t...
Eero Koivistoinen : Odysseus
Eero Koivistoinen : For children
Magma : Kobaïa
Magma : 1001º centigrades
Magma : Mythes et legendes Epok 1
Magma : Mythes et legendes Epok 2
V/A : Cuneiform Records sampler
J
Nick Drake ~ Five Leaves Left
Hankalaa. Hyvää musiikkia, mutte ei ole vielä avautunut.
The Velvet Underground & Nico ~ s/t
Vasta vähän aikaa sitten rupesin tajuamaan tätä, miten siinä menikin niin kauan. Täydellisiä biiseja ja Nicolla on mahtava ääni ja aksentti!
Odota vähän aikaa, ennen kuin hankit Draken Bryter Layter-levyn. Se on luultavasti vielä vaikeammin avautuva, vaikka sisältääkin miehen parhaan biisin "The Fly".
Velvet Undergroundista sanoisin että "Tosi täydelliset levyt" vaativat muutaman kuuntelukerran.
Comus : Song to Comus
Tupla-albumi, jolla omaperäinen ja upea First Utterance ja sitten tavanomainen ja edellistä radikaalisti heikompi To Keep from Crying ...
Markku Peltola : Buster Keaton tarkistaa lännen ja idän
Viehkoa musiikkia, joka on oikeasti varsin monotonista ja tylsää, jos asiaa haluaa analyyttisesti tarkastella. Mutta silti, tämä on omaa luokkaansa.
Ja tässäpä nämä kaikki viimeiset viisi ovatkin :lol:
One Shot: Ewaz Vader
Ranskalaista jazzrock/zeuhl ja kolmannella levyllään yltäneet kyllä parhaimpaansa.
Pientza Ethnorkestra: Indiens d'Europe
Rankalaisesta jazzrock/zeuhlista tykkääville ehdoton suositus hankkia levy.
Koenjihyakkei: Viva Koenji!!
Japanilaista zeuhlia ja todella hyvä levy.
Nebelnest: Zepto
One Shot: Ewaz Vader
Pientza Ethnorkestra: Indiens d'Europe
Pientza Ethnorkestra: Indiens d'Europe
Eli mistä löytys? :)
J
edit: OK, löytyy Waysideltä, Pienza...
Sieltähän ne molemmat tilasin siellä vaan Pienza Ethnorkestra väärin kirjoitettu.
Marraskuun hankinnat:
ELP : Welcome Back My Friends To The Show That Never Ends Ladies And Gentlemen, Emerson Lake & Palmer (2cd, remaster)
Aivan hemmetin kova livelevy vuodelta 1974. ELP ei tyydy soittamaan biisejään mekaanisesti yksi yhteen läpi vaan intoutuu useaan otteeseen sovittamaan kappaleita mielenkiintoisesti uusiksi. Emerson etenkin loistaa moneen otteeseen. Oli se äijä!
Peter Hammill: Over (06 remaster)
Itsesääliä, ihmisvihaa ja yleistä lohduttomuutta. Eli asiallista menoa. Hienoja biisejä eroamisen tuskasta. Muutaman kappaleen orkestraaliset sovitukset yllättivät. Remasterin kompressoitu soundi ei kyllä kauheasti miellytä.
Peter Hammill : The Future Now (06 remaster)
Tämä on musiikillisesti edellistä huomattavasti kokeellisempaa Hammillia. Ihmissuhde-ahdistuksesta ollaan siirrytty hieman universaalimpaan maailmantuskaan. Toimii.
Supertramp: Crisis? What Crisis (04 remaster)
Mainiota poppia, nokkelin hieman progahtavin sovituksin ja hienolla tuotannolla.
And You Will Know Us By The Trail Of Dead : So Divided
Ei oikein toimi tämä punkin ja progen epämääräinen sekoitus. Emo-bändiksihän tämä kai virallisesti luokitellaan. Pat Mastelotto vierailee muutamassa biisissä perkussionistina. Edellinen levy Worlds Apart oli mielestäni hieman parempi.
One Shot : Vendredi 13
Päräyttävää live-zeuhlia Ranskasta. Tässä soittaa suurinpiirtein koko nyky-Magma miinus Vander.
One Shot: Ewaz Vader
Tämä One Shotin uuni tuore studiolevy on vielä kovempi kuin edellä mainittu live. Erittäin tiukkaa instrumentaali-zeuhlia alusta loppuun. Harvoin tällaiset suhteellisen yhden vaihteen tykitys-levyt toimii näin hyvin. Emmanual Borghin Hammondin ja Rhodesin soitto on upeaa kuultavaa ja rytmiryhmä on aivan tulessa. Philippe Bussonnet in muriseva bassosoundi on mieletön. James MacGawin positiivisella tavalla häiriintynyt kitarointi toimii One Shotissa ehkä hieman paremmin kuin Magmassa. Omaperäisyydestä kyllä joutuu vähän rokottamaan. Onhan tämä Magmalle niin paljon velkaa. Yksi vuoden nautittavimpia levyjä silti.
Pinhas/Dantec : Schizotrope - The Life And Death Of Marie Zorn
Tosi avangardea. Runonlausuntaa (ranskaksi) sekoitettuna Fripp-henkiseen soundscapeiluun ja paikottaiseen hieman tulisempaankin kitarasooloiluun. Heldon äijä Richard Pinhas diggaa siis Frippiä yhä (tämä levy on 2000-luvulta) Kyllä tämä toimii taustamusiikkina yllättävän hyvin.
v.a. : Cuneiform Sampler
Tämä tuli ilmaiseksi kolmen edellä mainitun levyn mukana. Cuneiform on kyllä mahtava levy-yhtiö, jokainen artisti tällä samplerilla taitaa olla hankkimisen arvoinen.
Henry Cow : Concerts (2cd, remaster)
Hienosti remasteroitu tuplalive Henry Cowlta. Eka levy toimii täysillä, mutta toisessa levyssä joka taitaa olla lähes puhdasta improvisointia on vielä sulattelemista.
Phil Collins : Face Value
Tämän ostin pelkästään In The Air Tonightin takia. Joka ei sitten osoittanutkaan ihan niin kovaksi biisiksi mitä muistelin. Silti tämä levy oli positiivinen ylläri koska tässä on muutamia ihan kelpo kappaleita ITAT:n ohella. Ja kovia soittajia. Sitten on kyllä vastapainoksi muutama aivan kelvoton balladi joita tämän popin Jaska Jokusen uralla riittikin jatkossa roppakaupalla.
Led Zeppelin: Presence
Keskitason Zeppeliniä. Hyvät biisit on tosi hyviä, loput aika mitäänsanomatonta kamaa.
Jon Anderson: Song Of Seven
Aika epätasainen ja huonosti tuotettu soololevy Andersonilta. Muutama aika hyvä biisi, mutta suurimmaksi osaksi aikamoista huttua. 11 minuuttisesta nimibiisistä olisi voinut kyllä Yes-käsittelyllä tulla ihan kova minieepos.
Velvet Undergroundista sanoisin että "Tosi täydelliset levyt" vaativat muutaman kuuntelukerran.
Usein käy niinkin, että huono levy muuttuu muutaman kuukauden tauon jälkeen hyväksi. Rupean jo lämpeämään Nick Drakellekin.
Jotain pientä tuli tänään postissa:
Bondage fruit : I
Bondage fruit : II
Circle : Tyrant
Guapo : Twisted Stems
Kuusumun profeetta : Riemun ja kurjuuden sälekaihtimet
Yugen : Labirinto d'acqua
V/A : Cuneiform sampler (eri kokis kuin edellisessä satsissa, pitää keksiä jokin nimeämistapa näille levylautaselle :) )
V/A : Southern Records sampler
Eipä oo juuri ehtinyt tänään soitimen äärelle...
J
Marraskuun hankinnat:
Peter Hammill : The Future Now (06 remaster)
Tämä on musiikillisesti edellistä huomattavasti kokeellisempaa Hammillia. Ihmissuhde-ahdistuksesta ollaan siirrytty hieman universaalimpaan maailmantuskaan. Toimii.
[.
Peter Hammill : The Future Now (06 remaster)
Tämä on musiikillisesti edellistä huomattavasti kokeellisempaa Hammillia. Ihmissuhde-ahdistuksesta ollaan siirrytty hieman universaalimpaan maailmantuskaan. Toimii.
[.
Ph7 ja The Black Box muodostavat em. levyn kanssa eräänlaisen soundillisen trilogian. Kannattaa ehdottomasti tsekata jos The Future Now ei aiheuta hylkimisreaktioita!
Marraskuun hankinnat:
Peter Hammill : The Future Now (06 remaster)
Tämä on musiikillisesti edellistä huomattavasti kokeellisempaa Hammillia. Ihmissuhde-ahdistuksesta ollaan siirrytty hieman universaalimpaan maailmantuskaan. Toimii.
[.
Peter Hammill : The Future Now (06 remaster)
Tämä on musiikillisesti edellistä huomattavasti kokeellisempaa Hammillia. Ihmissuhde-ahdistuksesta ollaan siirrytty hieman universaalimpaan maailmantuskaan. Toimii.
[.
Ph7 ja The Black Box muodostavat em. levyn kanssa eräänlaisen soundillisen trilogian. Kannattaa ehdottomasti tsekata jos The Future Now ei aiheuta hylkimisreaktioita!
On jo tsekattu. PH7:n sain viikko sitten ja Black Box minulla on ollut jo vuosia. Hyviä levyjä kaikki kolme.
Jotain taas tullut hankittua kun viimeksi oli 4 niin nyt saadaan topicin mukaiseen järjestykseen ;-)
Kaikki vinyylinä
Eskaton - Ardeur
Tästä nyt ei taida tarvitse sanoa mitään.
Edition Speciale - Digital Horizon
Laurent Thibaultin tuottama levy mikä sis. hyvää ranskalaista fusiota ehkä osittain canterbury vaikuttein.
Super Freego - Pourquoi es-tu si Mechant?
Ranskanmaalta välillä Eskatonin mieleen tuova josta sanottu hyvät ja satiiriset sanat lauluissa harmi että ei osaa ranskaa ja se on varmaan levyllä oleellista.
Serge Bringolf - Strave
Todella hienoa fusiota Magman ja Weidorjen hengessä.
Henri Gougaud - Chansons Pour La Ville / Chansons Pour La Vie
Odottaa vielä kuuntelua kun kerran vasta pyörinyt ja sekin meni suurinpiirtein ohi korvien.
Kalevala Orchestra - Abraham's Blue Refrain
Ei mikään hirveen erikoinen hardrock tyylinen pläjäys mutta tuli nyt noukittua kun ei ollut paha hinta.
Eskaton - Ardeur
Tästä nyt ei taida tarvitse sanoa mitään.
Miten niin? Kyllä mä ainakin kuulisin mielelläni. Ei toi nyt ihan yhtä tunnettu tapaus kuitenkaan ole kuin "virallinen in-levy"...
Eskaton - Ardeur
Tästä nyt ei taida tarvitse sanoa mitään.
Tästä nyt ei taida tarvitse sanoa mitään.
Miten niin? Kyllä mä ainakin kuulisin mielelläni. Ei toi nyt ihan yhtä tunnettu tapaus kuitenkaan ole kuin "virallinen in-levy"...
Kuuluu 10-15 parhaimman zeuhl levyn joukkoon ja Magmasta pitävälle suositeltava yhtye.
Odota vähän aikaa, ennen kuin hankit Draken Bryter Layter-levyn. Se on luultavasti vielä vaikeammin avautuva, vaikka sisältääkin miehen parhaan biisin "The Fly".
Velvet Undergroundista sanoisin että "Tosi täydelliset levyt" vaativat muutaman kuuntelukerran.
Itse en ole koskaan osannut nähdä kumpaakaan vaikeaksi avautuvaksi musiikiksi. Bryter Layter oli ensimmäinen Draken levy jonka kuulin ja se pärähti samantien tajuntaan kuin repullinen roomalaisia kynttilöitä housun lahkeessa.
Ostin frs:sta Ramonesin Anthology-paketin ja Mars Voltasin uuden lätyn. Kahdellakympillä ihan hyvä satsi musiikkia.
1.Peter Bardens:Art of Levitation - Aika pettymys.Pari hyvää biisiä,joista toinen on vanha tuttu Spirit of water
2.MANFRED MANN'S EARTH BAND:The roaring Silence- Tämähän on loistava.Parempi kuin muistinkaan.Tätä on viimeksi tullut kuunneltua vinyylinä 20 vuotta sitten
3.Peter Gabriel:4- remasteri tuli hankittua.Shock the Monkey saa edelleen kylmänväreitä
4.The Moody Blues:Lovely to see you DVD-Huonompi kuin suomenkeikka
5.Mike Oldfield:Tubular Bells Live VHS.Vanha Nottinghamin keikka vuodelta 1981.Harvinainen VHS.Loistavaa musaa :D
Dream Theater - Metropolis 2 (vihdoin oma)
Wobbler - Hinterland (ehkä vähän liian psykedeelistä mulle, vois olla lisää riehuimsta)
Dün - Eros
Ars Nova - Goddes of Darkness
Ars Nova - Android Domina
Dream Theater - Metropolis 2 (vihdoin oma)
Wobbler - Hinterland (ehkä vähän liian psykedeelistä mulle, vois olla lisää riehuimsta)
Dün - Eros
Ars Nova - Goddes of Darkness
Ars Nova - Android Domina
Wobbler - Hinterland (ehkä vähän liian psykedeelistä mulle, vois olla lisää riehuimsta)
Dün - Eros
Ars Nova - Goddes of Darkness
Ars Nova - Android Domina
Vittu jätkä! Sähän olet hankkinut ihan kunnon musaa!
Joulukuun hankkinnat:
White: s/t
Yesin ollessa telakalla bändin jäsenet ovat askarrelleet erilaisten projektien parissa vaihtelevalla menestyksellä. Tämä on, kuten nokkelimmat varmaan nimestä päättelivät, Alan Whiten ympärille koottu bändi. Koskettimissa on toinen Yes-veteraani Geoff Downess, mutta muu porukka on tuntemattomia, mutta ihan päteviä muusikoita Seattlesta. Bändin musiikin voisi varmaan luokitella AOR:ksi, mutta onneksi genreä usein vaivaavalta kliinisyydeltä vältytään ja tässä on mukana ihan asiallista rouheutta (Seattle-vaikutusta?) joka pitää homman eloisana. Yes-menneisyys kuuluu musiikissa ajoittaisina progevivahteina, mutta simppeliä musiikkiahan tämä on. Sagan viime aikainen tuotanto voisi olla jonkinlainen vertailukohta.
Spocks Beard: s/t
Samaa vanhaa. Ihan ok, mutta ei innosta mitenkään erityisesti.
Peter Hammill: pH7
Olen ostanut Hammillia niin paljon viimeiaikoina että en muista mikä tämä oli niistä Hyvähän tämä tietenkin on.
ProjeKct Six: East Coast Live (download)
Fripp ja Belew duona. Belew rumpaloi ja Fripp tekee sitä mitä frippit yleensäkin tekee.
Koenjihyakkei: Angherr Shisspa
Täysin sekopäistä zeuhlia Japanista. Eli loistavaa settiä, mutta äärimmäinen intensiivisyys aiheuttaa kyllä sen että tätä ihan joka päivä uskalla pyöritellä.
Zaar: s/t
Mainiota tuoretta (2006)avant-progia Ranskaskasta. Omaperäisyyspisteitä monessa biisissä pääosassa pörisevästä hurdy gurdystä (onko tällä joku suomalainen nimi?).
NeBeLNesT: ZePTO
Lisää tuoretta avant-progea Ranskasta. Kelpo kamaa tämäkin. Ei ehkä järin omaperäistä, mutta toimiva sekoitus Henry Cowta, Univers Zeroa ja King Crimsonia.
Thom Yorke: The Eraser
Yorke ulvoo tuttua maailmantuskaansa tutusti pulputtavien sekvensserien ja rumpukoneiden päälle. Yllättävän hyvä levy. Jos tämä olisi Radioheadia niin pääsisi kolmen tai ainakin neljän parhaan levyn joukkoon.
Peter Hammill: Singularity
Hammillin uusin levy. Melko rauhallista fiilistelyä kuolevaisuudesta. Ok, mutta ei pärjää esim. edelliselle levylle.
Magenta Skycode: IIIII
Jostain syystä menin hypeen ja hommasin tämän. Sinänsä kelvollista 80-lukulaisen kuuloista tummasävyistä syntsapoppia, mutta ei ehkä sittenkään minun genreäni. Jostain syystä olin kuvitellut että tämä on instrumentaalista. Pakollisena proge-kytköksenä mainittakoon että laulaja kuulostaa välillä hämmentävästi IQ:n Peter Nichollsilta.
ps. Ars Nova on arsesta.
Aavikko : Viitostie EP
Mitä lienee "lo-fi"-musiikkia, joka tapauksessa aina yhtä hauska.
Air : Walkie Talkie
Ei Airin parasta materiaalia, mutta joitakin hienoja biisejä.
Erykah Badu : Mama's Gun
Ns. neo-soulia. Pieni pettymys.
Johnny Cash : American Recordings
Oli pakko kokeilla, kun tästä on ollut niin paljon juttua.
Cee-Lo Green...Is The Soul Machine
Gnarls Barkleysta tutun laulaja/rapperin rajoja rikkova rap-levy
Death : Individual Thought Patterns
Kieroa death-metallia, ei kuitenkaan säväyttänyt hirveästi.
Ghostface Killah : Supreme Clientele
Wu-Tangin rapperin toinen soololevy. Parhautta! Vain viime vuonna julkaistu "Fishscale" on parempi soolo häneltä.
Gojira : From Mars To Sirius
Loistava levy. Sekoitus death metallia ja tunnelmallisempaa metallia. Toisesta maailmasta!
Otis Redding : Best Of
Rhinon julkaisema kokoelma soul-kuninkaan urasta.
Frank Sinatra : Songs For Swingin' Lovers
Frankin kuuluisimpia levyjä.
Tom Waits : Swordfishtrombones
Melkein Rain Dogsin tasoa.
Erykah Badu : Mama's Gun
Ns. neo-soulia. Pieni pettymys.[/quote]
Jep, eka levy on parempi, mutta tämän eka biisi on aivan loistava!
[quote]Tom Waits : Swordfishtrombones
Melkein Rain Dogsin tasoa.
Ns. neo-soulia. Pieni pettymys.[/quote]
Jep, eka levy on parempi, mutta tämän eka biisi on aivan loistava!
[quote]Tom Waits : Swordfishtrombones
Melkein Rain Dogsin tasoa.
Ei, vaan vielä parempi.
hurdy gurdystä (onko tällä joku suomalainen nimi?).
Kampiliira.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kampiliira
Ozric Tentacles : The Floor's Too far Away
Hei, poijaat osaavat edelleen nuo kolme tapaa rakentaa musiikkiaan! Kitaravetoiset rokkerit, ambient-ujellukset ja itämaisvaikutteiset tambuskat.
Taipuva luotisuora : I
Ja tässä on jälleen yksi Ozriccien vaikutuksen alainen kotimainen bändi. Ok levy näin muutaman kuuntelun pohjalta.
Univers Zero : Live
Univers Zero : Implosion
Univers Zero : Heatwave
Kun sekoaa johonkin bändiin, niin sitten sekoaa. Mitä sitä selittelemään.
Kun sekoaa johonkin bändiin, niin sitten sekoaa. Mitä sitä selittelemään.
Selittelyt luemme sitten aikanaan Hassuja hurahduksia -ketjusta. :wink:
Colossuksen konsertissa tarttui käteen
Colossus of Rhodes.tupla seedee, jossa kuusi bändiä esittää noin 25 min pitkän biisin. Positiivinen (ja mulle uusi tuttavuus) on suomalainen Velvet Desperados.
Kävin myös realisoimassa (vuorotteluvapaakorvaus on noin 700 ekeä verottomana/kk) DR Z-vinyylin ja ostin
Kaipan viiden seedeen lodjun, jota täytyypi kuulostella.
Alustavasti voi sanoa, että Inget Nytt Under Solen on helevetin hyvä levy...
Välillä vähän raskaampaa
vinyyleinä
Orange Goblin: Thieving From the House Of God
That's All Folks: Psyche As One Of The Fine Arts
Puritan: s/t
Ja ilmaiseksi sain valkattua Atomic Bitchwax - s/t cd:n messiin
Ja taitaa seuraavatkin ostokset mennä tonne stoner/doom osastolle kun stonerrock.comissa alkaa sunnuntaina kivat alet. :)
Parit uudet cd:t
Orne : The Conjuration By The Fire
XL : Jeti
Ja vinyyliä myös
François Bréant : Sons Optiques
Caravan : For the girls who grow plump in the night
Current 93 : Black Ships Ate the Sky
J
Instant Flight: Colours and Lights LP (100 kpl)
Hypnosis: Stargazer/Hush Little Children 7"
Obsessed: Incarnate 2LP
Reverend Bizarre/Mannhai: Tribute to Pentagram 7"
I.E.M.: I.E.M. 1996-1999 2LP (pre-order)
Stream of Passion : Live in the Real World Pitihän tämä ostaa, kun keikalla kävi. Söpöjä kerttuja ja kivaa musaa.
Kuusumun Profeetta : Riemun ja Kurjuuden Sälekaihtimet Olipas lyhyt levy!? Vai onko tää niinko ep tai sinkku? Hienoa kamaa silti, upeat soundit ja kova laulaja!
Domination Black : Dark Legacy En vielä ehtinyt kuunnella, mutta pitäähän paikkakunnan pelkohevibändin kakkoslevy tietysti hankkia.
PMMP : Leskiäidin tyttäret
Opeth : Ghost Reveries Special edition CD and DVD set mukana dokkaria ja julkaisematon biisi
Sekalaista saatua/ostettua:
TOM WAITS: Orphans-boxi, Small Change, Foreign Affairs (Cd)
-huippumusiikkia kaikki, Waits on paras!
HURRIGANES: Blue Suede Shoes/Red River Rock (7")
-ensimmäinen Hurriganes-äänitteeni, tuparilahjaksi, kuvakannella.
MILES DAVIS: Live-Evil (2Cd)
-käytettynä halvalla, ja onhan tää huippu, Michael Henderson on maailman tykein basisti.
BLUES SECTION: Once More For The Road (LP)
-faijalta joululahjaksi. kokoelma jossa pramea kansikuva bändin jätkistä. sisältää useita biisejä joita ei ole jo omistamallani BS:n ekalla cd:llä
BILLY BRAGG & WILCO: Mermaid Avenue Vol. II (Cd)
-Anttilan alennuksesta halvalla, Woody Guthrien biisejä uusina sovituksina, aivan menettelevää...
MILES DAVIS: Live-Evil (2Cd)
-käytettynä halvalla, ja onhan tää huippu, Michael Henderson on maailman tykein basisti.
Hanki Milesin Cellar Door Sessions 6 cd:n paketti niin saat koko rahalla Hendersonia
[
Opeth : Ghost Reveries Special edition CD and DVD set mukana dokkaria ja julkaisematon biisi
Opeth : Ghost Reveries Special edition CD and DVD set mukana dokkaria ja julkaisematon biisi
Sisso, että en tykkää noista bonusjulkaisuista! En halua ostaa kahta samaa levyä, prkl! Mikäs on biisin nimi - onko hyvä biisi?
[
Opeth : Ghost Reveries Special edition CD and DVD set mukana dokkaria ja julkaisematon biisi
Opeth : Ghost Reveries Special edition CD and DVD set mukana dokkaria ja julkaisematon biisi
Sisso, että en tykkää noista bonusjulkaisuista! En halua ostaa kahta samaa levyä, prkl! Mikäs on biisin nimi - onko hyvä biisi?
Deep Purplen "Soldier of Fortune" cover. Minä ainakin tykkään. :)
[
Opeth : Ghost Reveries Special edition CD and DVD set mukana dokkaria ja julkaisematon biisi
Opeth : Ghost Reveries Special edition CD and DVD set mukana dokkaria ja julkaisematon biisi
Sisso, että en tykkää noista bonusjulkaisuista! En halua ostaa kahta samaa levyä, prkl! Mikäs on biisin nimi - onko hyvä biisi?
En tykkää minäkään, mutta ei kirpaissut kovin paljon, kun antoi vanhan vaihdossa. Onhan se Special Editionin paketti ihan komia ja 5.1 miksaus ja dokkari ihan ok, ja jopa se bonuskipale on mielestäni onnistunut. Kansilehdykkäkin on vähän paksumpi. Että onhan siinä kaikkea kivaa ja koska kyseessä on Opeth, oli tuo julkaisu pakko hankkia. 8)
Ai jaa, niinpäs olikin. No, nyt ei v*tuta enää yhtään... :wink:
Nämä olivat jääneet näköjään vissiin ilmoittamatta...
Ulver: Blood Inside
Koneellista death metallia ja kauhuleffatunnelmia. Hieno!
Accu: Lasso
Kotimaista jytkettä. Laadukasta. Harvemmin tätä osastoa, mutta aina silloin kun jokin siinä kutsuu. Fat Beat Sound Systemin uutta odotellessa... :wink:
On tullut ostettua kaikenlaista mutta harvemmin tulee tänne listattua.Tässä nyt viimeisimmät 5:
-ASIA:The smile has left your eyes 2-cd
kaksi konserttia.Ostin kun sain halavalla!
-Rick Wakeman:Journey tto the center of the earth 2-cd
kokoelma.Ostin kun myös oli halpa :)
-Ozric Tentacles:THE FLOOR'S TOO FAR AWAY
-Ozric Tentacles:SPIRALS IN HYPERSPACE
Tuli nyt sitten tutustuttua tähänkin bändiin.ihan mukavaa jammailua.Tuo uudempi levy kuullostaa näin kertakuulemalta paremmalta.
-Writing ot the Wall:The Power of the Picts
Pitkään on pitänyt hankkia,lopulta ostin.Loistavahan tämä progeklassikko on.Ihme että kukaan muu sokrulainen ei ole soittanut tätä levylautasellaan.Upea levy!
Mick Farren ~ Mona - The Carnivorous Circus
Käytettynä löytyi, niin pitihän se ostaa ja kartuttaa samalla epämääräistä Twink-kokoelmaani. Parempi kuin muistinkaan.
Jefferson Airplane ~ Surrealistic Pillow
Nyt vasta... Kuulostaa jopa vielä paremmalta kuin viimeksi kuunnellessani.
Devendra Banhart ~ Cripple Crow (tuplavinyyli)
Pitihän tämäkin ostaa, kun on eri biisejä kuin CD:llä. Ja erilainen kansi. Aika hauska idea muuten, Devendra pyysi kuuntelijoitaan lähettämään kuvansa ja niitä on sitten koottu kanteen ja sisäkansiin.
Bob Dylan ~ Bringing It All Back Home
Olen itsepintaisesti inhonnut Dylania pitkän aikaa. Vaan kuinkas sitten kävikään, rupesin pitämään miehen soinnuttomasta käninästä. Hyvä on siis, nöyrryn edessäsi Bob.
John Frusciante ~ DC EP (EP)
Perus Johnia.
Devendra Banhart ~ Rejoicing In The Hands
Vihdoinkin sain tämän. Mahtavaa, kuinkas muutenkaan. Devendran muzaiikki herättää tunteita, joita mikään muu ei saa aikaiseksi.
edit: ihan unohtui joululahja
Nuggets: Original Artyfacts From The First Psychedelic Era 1965-1968 (4 CD)
Tästä olenkin haaveillut jo vuosia! Tähän mennessä olen syventynyt vasta kahteen ekaan levyyn.
TIM BUCKLEY: LORCA
Tää ei oikein aluksi kulje noin perinteisessä mielessä, ennenkuin kuulija pääsee oikealle aaltopituudelle... Tää on todella hyvä levy. Aivan jotain muuta kuin Goodbye & Hello, joka on myös todella hyvä levy...
VASHTI BUNYAN: LOOKAFTERING
Folkkia. Tän se eka pitäs jostakin... Tää on toka, uusi ja jotain 30v myöhemmin, kuin se eka. Hieno lauluntekijä. Shelag McDonald on sitten seuraavaksi etsinnän alla....
IN COWAN RING: HAZEL STEPS through a WEATHERED HOME
Lisää Wyrd Folkkia. Warsinaista hämyä! Tämä oli liikaa jopa Crimsolle, jolta tämän sain; Kiitos! Meikä tykkää. Hieno! (P.s: Tsekatkaa näiden demot theunbrokencirclestä, kohta experience/lunar demos)...
BIRCH BOOK: FORTUNE & FOLLY
Tää on itseasiassa saman B´Eirthin neroutta laulaja-lauluntekijänä kuin edellinen, tää lienee miehen uusin. Sama hidas tempo, ak.kitara, huilut, laulu, syntza(?)... Hieno!
WENDY CARLOS: SWITCHED-ON BACH
Waltter, nyt ilman munia siis Wendy, pistää tässä uusiksi 30 vuotta varhaisempaa hittilevyään. Moogin sedän tuotteet siis klassisessa käytössä taas.
M.A.NUMMINEN SINGT HEINRICH HEINE
Mauri se on alkanut valloittaa Lebenstaumia Saksanmaalta ja tässä uusimmassaan (?) hän siis tulkitsee saksalaisen kielialueen klassista runoilijaa sangen modernein sovituksin (Streichquartett on orkesterin nimi saksaksi...). MIES on siis progea ITSE edelleen, vaikka musiikin genre on ties mitä....
NIEMEN: SPODCHMURYKOPELUSZA
Hoo! Sain käsiini Niemisen yhden viimeisistä, tää on julkaistu 2001. Laulu on edelleen sitä ihteään, valkovenäläistä soulia, instrumentaatio toi mieleen reaaliaikaan siirretyn N.Ae:n (se on Niemen Aerolit), kun äijä oli saanut 70-luvulla ekat syntzat käsiinsä: Rytmikoneen käyttö on nyt kyllä tylsempää laatua...
TIM BUCKLEY: LORCA
Tää ei oikein aluksi kulje noin perinteisessä mielessä, ennenkuin kuulija pääsee oikealle aaltopituudelle... Tää on todella hyvä levy. Aivan jotain muuta kuin Goodbye & Hello, joka on myös todella hyvä levy...
Tää ei oikein aluksi kulje noin perinteisessä mielessä, ennenkuin kuulija pääsee oikealle aaltopituudelle... Tää on todella hyvä levy. Aivan jotain muuta kuin Goodbye & Hello, joka on myös todella hyvä levy...
Toi on ihan järkyttävän hieno levy. Joka kuuntelulla löytyy jotain uutta. Ja loppujen lopuksi siinä on tajuton groove taustalla. Muutenkin Tim Buckley on viime aikojen eniten kuunneltua kamaa.
Pitäis löytää Starsailor jostakin, voi olla kiven alla...
Viime aikojen ostoksia:
TIM BUCKLEY: Lorca (Cd)
TIM BUCKLEY: Blue Afternoon (Lp)
PLAIN RIDE: Oh The Flow (Cd)
KASEVA: Meidän Huoneessa (Cd)
JONTTI & SHAKA: Kolmatta Linjaa / Sattuu ja tapahtuu (7")
Postissa tulossa:
TIM BUCKLEY: Greetings From L.A. (Cd)
TIM BUCKLEY: Happy Sad (Cd)
Pitäis löytää Starsailor jostakin, voi olla kiven alla...
Miulla on cd:nä, ostin muistaakseni Swamp Musicista käytettynä 90-luvun lopulla. Eikös ne pyydä siitä ainakin Amerikan maalla ihan käsittämättömiä (lue: liian korkeita) summia?
En voi väittää, että olisin levyn ylimpiä ystäviä, sen verran korkeissa sfääreissä välillä mennään, mutta "Song To The Siren" on niin upea biisi, että levy on pakko kaivaa hyllystä aika ajoin.
Eikös tuo "Blue Afternoon" ollut aika lailla "Starsailorin" tyyppinen tapaus?
Kumma kun Rhino ei ole edes Handmade -sarjassaan saanut kumpaakaan uudelleen julkaistua.
Miulla on cd:nä, ostin muistaakseni Swamp Musicista käytettynä 90-luvun lopulla. Eikös ne pyydä siitä ainakin Amerikan maalla ihan käsittämättömiä (lue: liian korkeita) summia?
En voi väittää, että olisin levyn ylimpiä ystäviä, sen verran korkeissa sfääreissä välillä mennään, mutta "Song To The Siren" on niin upea biisi, että levy on pakko kaivaa hyllystä aika ajoin.
Eikös tuo "Blue Afternoon" ollut aika lailla "Starsailorin" tyyppinen tapaus?
Kumma kun Rhino ei ole edes Handmade -sarjassaan saanut kumpaakaan uudelleen julkaistua.
Anthology- tuplakokoelmalla taisi olla Starsailorilta jokunen biisi, ainakin tuo "Song To The Siren" mutta muuten ei levystä itselläni ole kuulohavaintoa. Tässä Buckley-kuumeessa se olisi kuitenkin nyt saatava käsiin.
Amazonilla Starsailoria kaupataan tällä hetkellä hintaan $127, mikä on hivenen liikaa.
Blue Afternoonilla ei mennä missään erityisen korkeissa sfääreissä, vaan pikemminkin levy on todella rauhallinen. Melankolista, jazzahtavaa ja äärimmäisen kaunista.
Pientä lievitystä kuumeeseen saa Kirjasto 10:stä. Starsailor löytyy sieltä.
Muistan kuulleeni myös Sefronian isä-Buckleyn levyistä, siitä jäi jotenkin vieraantunut, väsynyt vaikutelma...
by the way: http://www.timbuckley.com/
tuolta kattelin videoitaan just äsken... Liekkö noita youtubella..?
Hmm...
Primus: Tales from the punchbowl
Ensimmäinen Primus-levy, joka kuulostaa hyvältä korvissani. Groovaa! Lämpimämpi soundi.
Steve Vai: Sex & Religion
CDON tarjosi hintaan 5.95! Mukana muuten eräs Devin Townsend...
Neal Morse: Sola Scriptura
Ennakkotilauksessa...
Blackfield: II
Ennakkotilauksessa...
Marillion: Somewhere else
Ennakkotilauksessa...
Steve Vai: Sex & Religion
CDON tarjosi hintaan 5.95! Mukana muuten eräs Devin Townsend...
CDON tarjosi hintaan 5.95! Mukana muuten eräs Devin Townsend...
Muistaakseni Townsend laulaa yhdellä biisillä - ja se on noin minuutin mittainen! :)
Se nimibiisi (molemmat osat) on hyvä.
Steve Vai: Sex & Religion
CDON tarjosi hintaan 5.95! Mukana muuten eräs Devin Townsend...
CDON tarjosi hintaan 5.95! Mukana muuten eräs Devin Townsend...
Muistaakseni Townsend laulaa yhdellä biisillä - ja se on noin minuutin mittainen! :)
Se nimibiisi (molemmat osat) on hyvä.
Kyllä Townsend laulaa läpi Sex & Religionin, piipahti herra Vain remmissä Kultsallakin vuonna 1993.
Tammikuu:
Affinity: s/t
Kelpo proto-progea. Kivaa Hammondin soittoa ja biisit, vaikkeivat nyt niin kummoisia muuten olisikaan, ovat rikkaasti sovitettuja.
Muse: Showbiz
Ihan mainio debyytti-albumi, mutta Muse on kyllä petrannut tämän jälkeen levy levyltä.
System Of A Down: s/t
Edellinen lausunto pätee aika hyvin tämänkin kohdalla.
Sigur Ros : Takk
Ei oikein nappaa. Meneehän tämä taustamusana. Jotain perin ärsyttävää tässä kuitenkin on.
Opeth: Blackwater Park
Samaa perushyvää tasoa kuin pari uusintakin levyä. Hieman kyllä alkaa tuntua että Opeth ammentaa biisinsä aika suppeasta rakennuspalikkavalikoimasta. Jotain uutta kannattaisi ehkä keksiä.
Emerson Lake & Powell: s/t
Yllättävän onnistunut ELP soundin päivitys 80-luvulle. Siitäkin huolimatta, että rummuissa on ketterämmän Palmerin tilalla raskaskätisempi Cozy Powell ja soundit on kasari tyyliin aika kliiniset. Biisimateriaali on kuitenkin pääosin varsin vahvaa ja kerrankin Emersonin ja Laken tyylit kohtaavat sävellyksissä niin hyvin että välillä on vaikea sanoa kumpi on minkäkin biisin säveltänyt. Kyllä tämä parempi on kuin kolme viimeisintä oikeaa ELP-levyä.
Belle & Sebastian: If Youre Feeling Sinister
Ok poppia, mutta kyllä nyt alkaa näyttää siltä että Dear Catastrophe Waitress jää minun suosikkki B&E-levyksi.
McDonald And Giles : s/t
Alkuperäiset King Crimson jäsenet rumpali Michael Giles ja puhallinsoittaja/multi-instrumentalisti Ian McDonald pelästyivät Crimsonin infernaalista voimaa niin että päättivät lähteä bändistä tekemään omin voimin valoisampaa musiikkia. Tyylillisesti tässä liikutaan aika lähellä KC:n ensimmäisen levyn keveämpiä biisejä. Biisit ovat pääosin hyviä, soundit loistavat ja Gilesin rumpalointi upeaa, mutta se jokin jää kuitenkin puuttumaan. Ehkä tämä on vähän liian kilttiä ja särmätöntä. Beatles-vaikutteet ovat tosi selkeästi esillä.
The Strawbs: From The Witchwood
Mainiota folk-progea 70-luvun alusta. Paino ehkä enemmän tolla folk-puolella, progefiilistä tuo enimmäkseen Rick Wakemanin koskettimet. Monet Wakemanin sooloista siirtyivätkin aika samanlaisina äijän soololevylle Six Wives Of Henry VIII. Niin ja tämä maksoi 3 euroa toimituskuluineen Jenkeistä...
801: 801 Live
Roxy Music kitaristi Phil Manzaneran hieno progebändi debytoi soittamalla kolme livekeikkaa joista tämä levy on koostettu. Manzanera on saanut rinnalleen varsin mainioita muusikoita mm. Brian Eno, Simon Phillips, Bill McCormick ja Francis Monkman soittavat levyllä. Levyn repertuaari koostuu Manzaneran ensimmäisen soololevy Diamond Headin, Brian Enon soolobiiseistä, Quiet Sunin (Manzaneran aikaisempi progebändi) tuotannosta ja muutamasta coverbiisistä. Suunnillen puolet materiaalista on aika progeja instrumentaaleja ja loput puolet enemmän Enomaista taidepoppia. Beatles-coveri T.N.K. (Tomorrow Never Knows) on aivan loistava ja tuo hieman mieleen Steve Hillagen 70-luvun puolivälin tuotannon. Soundit on 1976 vuoden livelevyksi todella onnistuneet. Tämä on kyllä hienoimpia levylöytöjäni pitkään aikaan.
801 : Listen Now
Vuotta myöhemmin 801 teki sitten ensimmäisen studiolevyn. Tämä ei ole mielestäni aivan yhtä onnistunut levy kuin edellä kehuttu live. Tyyli on muuttunut hieman enemmän Pink Floydmaiseksi. Floydmainen kyyninen purevuus ja tietty särmä tästä kuitenkin jää puuttumaan ja ehkä osuvampi vertauskohta sittenkin olisi I Robot ajan Alan Parsons Project. Soundi-osasto ei myöskään yllä Floydin tai Parsonsin tasolle. Miellyttävää musiikkia kuitenkin levyltä löytyy vaikkakin biisimateriaali on hieman epätasaista. Soittajat ovat edelleen kovaa tasoa. Perusbändi on pitkälti sama kuin livessä, mutta lisäksi mukana on myös Mel Collins ja Eddie Jobson sekä 10cc-yhtyeen vokalisteja.
Univers Zero: Live
Mahtava livelevy viime vuodelta. Tämän rinnalla pari viimeisintä studiolevyä alkavat kuulostamaan ikävän hengettömiltä tuotoksilta. Vaikka tämä siis koostuu pitkälti noiden levyjen materiaalista.
Phil Manzanera : Diamond Head
Manzaneran ensimmäinen soololevy. Tämä ei ole kauheasti vakuuttanut. Tuotanto aika kehno ja biisit melko keskinkertaisia. Toimivat paremmin 801 Livellä. John Wetton on tässä bassossa ja laulaakin yhden biisin. Robert Wyatt vierailee myös laulajana yhdellä raidalla.
Parit cd:t tuli napattua Äxästä:
Christian Vander : Wurdah Ïtah
Niemen : Strange is this world
Niemen : Ode to Venus
Ja BTF:ltä vinyyliä:
Dalton : Riflessioni: Idea d'Infinito
De De Lind : Io Non So Da Dove ...
Semiramis : Dedicato a Frazz
J
Barclay James Harvest:
Live Tapes, Eyes Of The Universe, Berlin - A Concert For The People, Face To Face ja Welcome To The Show. Remasteroituja ja bonuksilla ryyditettyjä. Kaksi viimeistä hiukkasen liian kasaria ja ysäriä Kerpiilille.
Tilasin fan clubista suoraan, levyt tulivat neljä päivää tilauksesta!
Mukava huomata, että joku muukin kuuntelee aliarvostettua BJH:a. Itselläni on kaikki vanhemmat ainakin yhdessä formaatissa. Monet kahdessa, ne bonukset..
Mielestäni paras live on vuoden 1974 levy, sisätäen mm. melko raivokkaan yli 10 min. version Medicine Man biisistä
BBC live vuodelta 1972 on julkaistu kaksois-cd:nä. Toinen levy on mono, biisit ovat samoja järjestys vähän eri.Mukana on sinfoniaorkesteri.
Vuonna 2002 palasi kosketin-hemmo Woolly kuvioihin ja teki kitaristiJohn Leesin kanssa tuplalevyn Brave New World. Toinen CD on live, sisältäen uutta ja vanhaa matskua.MM. hieno versio Poor Mans Moody Blues-biisistä.Levy on muuten nimellä BJH through the eyes of John Lees.
Lopuksi täytyy kehua vuoden 1974 studiolevyä Everyone is everybody else, jossa oli tuottajan Rodger Bain (mm.Sabatti, Judas, Budgieym ).Soundit ovatkin raskaammat, mutta musiikki on mahtavaa , päättyen eeppiseen For No One. Tosi komea kitarasoolo mellotronin soidessa myös mahtavasti.
No tulipa vähän kehuttua ja aiheesta :D
Alphataurus - Alphataurus
Positiivisesti yllätyin sisällöstä, kannetkin todella upeet.
Simon & Garfunkel - Parsley, Sage, Rosemary And Thyme
Radiohead - Kid A
Radiohead - OK. Computer
Radiohead - Amnesiac
BJH... Joo, musta ne 5 ekaa on varsin hyviä... Once Again ja Everyone Is Everybody Else etenkin... Joku Poor Man´s Moody Blues on ideana & nimenä parempi kuin toteutuksena....
Simon & Garfunkel - Parsley, Sage, Rosemary And Thyme
Mistä investoit ja mihin hintaan? Itelläki ollu jo pitempään tarkotuksena ostaa kunhan löytyy budjettiin sopiva yksilö.
Mukava huomata, että joku muukin kuuntelee aliarvostettua BJH:a. Itselläni on kaikki vanhemmat ainakin yhdessä formaatissa. Monet kahdessa, ne bonukset..
Mielestäni paras live on vuoden 1974 levy, sisätäen mm. melko raivokkaan yli 10 min. version Medicine Man biisistä
BBC live vuodelta 1972 on julkaistu kaksois-cd:nä. Toinen levy on mono, biisit ovat samoja järjestys vähän eri.Mukana on sinfoniaorkesteri.
Vuonna 2002 palasi kosketin-hemmo Woolly kuvioihin ja teki kitaristiJohn Leesin kanssa tuplalevyn Brave New World. Toinen CD on live, sisältäen uutta ja vanhaa matskua.MM. hieno versio Poor Mans Moody Blues-biisistä.Levy on muuten nimellä BJH through the eyes of John Lees.
Lopuksi täytyy kehua vuoden 1974 studiolevyä Everyone is everybody else, jossa oli tuottajan Rodger Bain (mm.Sabatti, Judas, Budgieym ).Soundit ovatkin raskaammat, mutta musiikki on mahtavaa , päättyen eeppiseen For No One. Tosi komea kitarasoolo mellotronin soidessa myös mahtavasti.
No tulipa vähän kehuttua ja aiheesta :D
Mielestäni paras live on vuoden 1974 levy, sisätäen mm. melko raivokkaan yli 10 min. version Medicine Man biisistä
BBC live vuodelta 1972 on julkaistu kaksois-cd:nä. Toinen levy on mono, biisit ovat samoja järjestys vähän eri.Mukana on sinfoniaorkesteri.
Vuonna 2002 palasi kosketin-hemmo Woolly kuvioihin ja teki kitaristiJohn Leesin kanssa tuplalevyn Brave New World. Toinen CD on live, sisältäen uutta ja vanhaa matskua.MM. hieno versio Poor Mans Moody Blues-biisistä.Levy on muuten nimellä BJH through the eyes of John Lees.
Lopuksi täytyy kehua vuoden 1974 studiolevyä Everyone is everybody else, jossa oli tuottajan Rodger Bain (mm.Sabatti, Judas, Budgieym ).Soundit ovatkin raskaammat, mutta musiikki on mahtavaa , päättyen eeppiseen For No One. Tosi komea kitarasoolo mellotronin soidessa myös mahtavasti.
No tulipa vähän kehuttua ja aiheesta :D
Tällä rem. Live tapesillakin on Medicine man bonuksena, 11:55 min. raivokasta menoa. (´74 liveä en ole kuullut) Gone to earthillakin on samantyyppinen bonusversio, ilmeisesti joltain EP:n b-puolelta. Everyone is ... on minunkin suosikkini kaikista.
Käsittääkseni Woolly oli jo omistamallani Nexus-levyllä (1999), jollen ihan höpöjä muistele???
BJH:sta:
In March 1998 it was announced that the band would be taking a sabbatical, in effect marking the end of the original Barclay James Harvest, and that the members of the band would be pursuing solo projects. For his album, John worked with Woolly for the first time in twenty years, plus bassist Craig Fletcher and drummer Kevin Whitehead, under the name Barclay James Harvest Through The Eyes Of John Lees. This line-up recorded an album of half new songs, half re-recordings of BJH classics, entitled Nexus, which was released by Eagle Records in February 1999. A tour of Germany and Switzerland followed and was recorded for the Revival - Live 1999 CD which appeared in March 2000, after which there were more concerts in Germany and Greece, plus the first concerts in England by any of the band members since 1992.
In the meantime, Les Holroyd was also working on a solo album together with Mel Pritchard and others, and Revolution Days was released as Barclay James Harvest Featuring Les Holroyd in February 2002. This band undertook a number of festivals and two tours in France, Germany, Holland and Switzerland, and the live show was captured on the Live In Bonn, 30th October 2002 CD. Tragically, in January 2004, just after returning from some live shows in Switzerland, Mel suffered a heart attack brought on by an embolism and died. Barclay James Harvest Featuring Les Holroyd continued as a six-piece without Mel, touring extensively in Europe, and a new studio album is planned.
John and Woolly started work on a second studio album, with the working title North, but for personal reasons John didn't feel ready to make an album and it was shelved. Woolly decided instead to make a solo album, working with Craig Fletcher and drummer Kevin Whitehead plus original Mæstoso guitarist Steve Broomhead. The album One Drop In A Dry World was launched at a one-off London concert in May 2004 with Kim Turner of the original Mæstoso band in the drum seat, and was followed by the live CD, Fiddling Meanly, and a new studio abum, Grim. John and Woolly are now working on the follow-up to Nexus, which will be released under the name John Lees' Barclay James Harvest.
In the meantime, Les Holroyd was also working on a solo album together with Mel Pritchard and others, and Revolution Days was released as Barclay James Harvest Featuring Les Holroyd in February 2002. This band undertook a number of festivals and two tours in France, Germany, Holland and Switzerland, and the live show was captured on the Live In Bonn, 30th October 2002 CD. Tragically, in January 2004, just after returning from some live shows in Switzerland, Mel suffered a heart attack brought on by an embolism and died. Barclay James Harvest Featuring Les Holroyd continued as a six-piece without Mel, touring extensively in Europe, and a new studio album is planned.
John and Woolly started work on a second studio album, with the working title North, but for personal reasons John didn't feel ready to make an album and it was shelved. Woolly decided instead to make a solo album, working with Craig Fletcher and drummer Kevin Whitehead plus original Mæstoso guitarist Steve Broomhead. The album One Drop In A Dry World was launched at a one-off London concert in May 2004 with Kim Turner of the original Mæstoso band in the drum seat, and was followed by the live CD, Fiddling Meanly, and a new studio abum, Grim. John and Woolly are now working on the follow-up to Nexus, which will be released under the name John Lees' Barclay James Harvest.
lähde: http://www.bjharvest.co.uk/
Opeth: Blackwater Park
Bob Dylan: Modern Times
Wilco: Kicking Television
Amon Tobin: Bricolage
David Bowie: The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders From Mars
Andy C - Nightlife 3 (RAM)
Viimeisimmät taitaa olla :
Spock's Beard: Spock's Beard
Mostly Autumn: Storms over still water
Mostly Autumn: The Spirit of autumn past
Renaissance: A Song for all seasons
Blackfield II
Niin ja pari Ozric Tentacles - levyä kans.
Ultra Bra: Sinä päivänä kun synnyin
Thomas Bangalter: Irréversible
Fun: Szklarska Poreba LP
Echo Is Your Love: Humansize
Risto: Aurinko aurinko plaa plaa plaa
Taipuva Luotisuora: II
Erinomaista, erinomaista! Tämä on jostain syystä lymyillyt minua tähän saakka - täytyy jälkikäteen julistaa kyllä vuoden 2006 kotimainen albumi -listan kärkisijoille, ettei peräti ykköseksi!!!
Soft Machine : Fourth
Soft Machine : Seven
Miles Davis : Filles de Kilimanjaro
Herbie Hancock : Sextant
Acid Mothers Temple : Electric Heavyland
Guru & Zero : Makoto Mango
Andromelos : s/t
Simon & Garfunkel : Parsley, Sage, Rosemary and Thyme
Ja tällä viikolla tulee vielä AMT:n La Novia, Wild Gals a go-go ja Myth of the Love electrique :D
Vielä kun sais jostain taiottua Soft Machinen kaks ekaa erillisille levyille niin alkais näyttään niiden osalta jo aika hyvältä. Makoto Mango ja Andromelos kannattaa hommata jos tykkää rauhallisemmasta AMT-tyylisestä menosta. Makoto Mangolla innostutaan soittamaan välillä jopa maailman parasta AMT-biisiä Pink lady lemonadea, ja voiko levy olla huono jos bookletissa on kuva alastomasta Daevid Allenista?
Captain Beefheart: Trout Mask Replica
Captain Beefheart: Safe as Milk
Gong: Angels Egg (LEVYSSÄ LUKEE ETTÄ SE ON KOPIOSUOJATTU .. MITÄ PRRKLTTÄ!)
Jeff Beck: Wired
Jeff Beck: Blow by Blow
Eipä ollut aiemmin tullut kuultua Beefhearttia kokonaisia levyjä ja kyllä pisti tuo eka levy hymyn suulle. Ihan fantastista kamaa. Paha puoli taitaa levyssä olla se, että tuo saa Yessin 70-luvun tuotannon kuullostamaan suorastaan tekotaiteelliselta. :)
Lamia kirjoitti:
Simon & Garfunkel - Parsley, Sage, Rosemary And Thyme
Mistä investoit ja mihin hintaan? Itelläki ollu jo pitempään tarkotuksena ostaa kunhan löytyy budjettiin sopiva yksilö.
Helsingin Keltasesta Jäänsärkijästä. Oisko joku 9,50 maksanu, ei hirveesti. Erittäin mainio levy muuten.
Tuon viestin piti olla Aeroneukselle osoitettu siis.
Eipä ollut aiemmin tullut kuultua Beefhearttia kokonaisia levyjä ja kyllä pisti tuo eka levy hymyn suulle. Ihan fantastista kamaa. Paha puoli taitaa levyssä olla se, että tuo saa Yessin 70-luvun tuotannon kuullostamaan suorastaan tekotaiteelliselta. :)
Jätkä on nähnyt valon, onnea! ;)
Eipä ollut aiemmin tullut kuultua Beefhearttia kokonaisia levyjä ja kyllä pisti tuo eka levy hymyn suulle. Ihan fantastista kamaa. Paha puoli taitaa levyssä olla se, että tuo saa Yessin 70-luvun tuotannon kuullostamaan suorastaan tekotaiteelliselta. :)
Miksi juuri Yesin?
Viimeksi ostettuja sis. stoneria, psykedeelistä rockia ja tummasävyisempää progea ja parit proget hommattu vinyyleiks cd:n lisäksi.
vinyylit
ATOMIC WORKERS - Embryonic Suicide
ABRAMIS BRAMA - Rubicon 2LP
WITCHCRAFT - Firewood
SIENA ROOT - Kaleidoscope
SIENA ROOT - A new day dawning 2LP
NORTHWINDS - Chimeres 2LP
PURPLE OVERDOSE - A Trip To Purpleland 2LP
ORNE - The Conjuration By The Fire
ABIOGENESI - Io Sono Il Vampiro
QOPH - Pyrola 2LP
QOPH - Kalejdoskopiska aktiveter 2LP
ALABAMA THUNDERPUSSY - Staring At The Divine PicLP+7"
WICKED MINDS - Return The Uranus
PENTAGRAM - First Daze Here Too (coloured & limited 2LP)
SAVARIN JULIAN JAY - Waiters on a dance
SAINT JUST - s/t
OUT OF FOCUS - Rat roads
HUMUS - s/t
ja onhan joukkoon yksi cd eksynyt
MANOGURGEIL - Unirytmejä
Meikä tilasi ja maksoi ekan kerran Visalla Ameriikkaan.
Tilasin pari levyä ZNR Recordilta. Yhdeksän päivää meni tilauksesta kun UPS:n kuriiri tipautti postiluukusta. Erikoista oli se, että kaksi levyä oli yhdessä kotelossa (jewel box). Kaikki kansipaperit oli kyllä mukana ja Visa-kuitti yht. n. 25 euroa.
Odotellaan vaan Visa-laskua....
Niin ja levyt olivat:
Lift : The moment of hearing
Iluvatar: Children
Meikä tilasi ja maksoi ekan kerran Visalla Ameriikkaan.
Tilasin pari levyä ZNR Recordilta. Yhdeksän päivää meni tilauksesta kun UPS:n kuriiri tipautti postiluukusta. Erikoista oli se, että kaksi levyä oli yhdessä kotelossa (jewel box). Kaikki kansipaperit oli kyllä mukana ja Visa-kuitti yht. n. 25 euroa.
Odotellaan vaan Visa-laskua....
Niin ja levyt olivat:
Lift : The moment of hearing
Iluvatar: Children
Tilasin pari levyä ZNR Recordilta. Yhdeksän päivää meni tilauksesta kun UPS:n kuriiri tipautti postiluukusta. Erikoista oli se, että kaksi levyä oli yhdessä kotelossa (jewel box). Kaikki kansipaperit oli kyllä mukana ja Visa-kuitti yht. n. 25 euroa.
Odotellaan vaan Visa-laskua....
Niin ja levyt olivat:
Lift : The moment of hearing
Iluvatar: Children
Tosta znrcds ei ole kuin positiivista sanottavaa todella nopeasti levyt suomessa (nopein 5-6 arkipäivää) ja kerran oli joku levy loppu nii laittoi perästä tulemaan omilla kustannuksilla sen ja jotain boonuksia välillä iskenyt mukaan.
Kehut ZNR:lle täältäkin. Parit vinyylit tuli äskettäin ja oli bonuksia mukana. Nopea toimitus.
J
Atomic Bitchwax: Boxriff EP+live+DVD
Ihmeen toimivaa jenkkiläistä etelänmakuista ja retrohenkistä kitararokkia tai äksönrokkia tai mitä tahansa, mutta mainiossa spesiaalipaketissa. Pakko tämä oli ostaa.
Yleensä en tätä tyylisuuntaa juurikaan harrasta, mutta kun tämä nyt oli hyvä! :wink:
Eipä ollut aiemmin tullut kuultua Beefhearttia kokonaisia levyjä ja kyllä pisti tuo eka levy hymyn suulle. Ihan fantastista kamaa. Paha puoli taitaa levyssä olla se, että tuo saa Yessin 70-luvun tuotannon kuullostamaan suorastaan tekotaiteelliselta. :)
Miksi juuri Yesin?
Beefheartin ekassa kuultu kitara toi vaan ensimmäisenä mieleen Howen, ei mistään muusta. Kyse nyt oli lähinnä vitsikkäästä vertauskuvasta, jonka vertauskuvallisesta vitsikkyydestä kaikki voivat olla omaa mieltään. Pidän Yessista ja omistan toistakymmentä levyä kyseiseltä bändiltä. Olisiko ollut parempi, jos olisin verrannut King Crimsoniin? :twisted:
Olisiko ollut parempi, jos olisin verran King Crimsoniin? :twisted:
Olisi ollut parempi kun et olisi verrannut kumpaankaan kun ei Beefheartilla ainakaan minun (kieltämättä melko vähäisten) kokemuksien perusteella hirveästi noiden kanssa ole yhteyttä. :wink:
Onhan sitä tullut osteltua sitten viime kirjoituksen jälkeen, mutta pysynpä tällä kertaa otsikon mukaisena ja koetan muistella ne viisi.
John Martyn: Grace And Danger
Juuri julkaistu remasteroitu ja laajennettu painos. Yksi Martynin parhaista ja bonusbiiseissäkin on parit ennenjulkaisemattomat ja livebiisit. Toki myös niitä vaihtoehto-ottoja, mitkä jäänevät kertakuuntelulle.
TV Eyes: s/t
Jason Falknerin, Roger Joseph Manning JR:n ja Brian Reitzellin vuonna 2003 äänitetty projekti, mikä vihdoin julkaistiin viime vuoden lopulla, tosin vaan Japanissa. Manningin mittava syntetisaattoriarsenaali on levyllä kovassa käytössä ja aika 80-luvun hengessä mennäänkin. Monta hyvää ja tarttuvaa biisiä on levylle kertynyt ja Falknerin laulua kuuntelee aina mielellään. Miehen kitarointiakaan ei ole kokonaan unohdettu ja soitteleepa hän muutamat tosi maukkaat bassotkin.
SBB: Pamiec
SBB: SBB (Wolanie O Brzek Skla)
Uudempia remastereita bonusbiiseineen, ajattelin päivittää ainakin osan SBB -levyistäni. Mielenkiintoisia bonusbiisejä.
SBB: Live In 1979 DVD
Nelimiehisen bändin (toisessa kitarassa Slawomir Piwowar) keikka, extroissa parit videot ja informatiiviset haastattelut. Olikohan Jozef Skrzek ainoa kosketinsoittaja, jolla oli harvinainen Moog Sonic Six arsenaalissaan?
Kingston Wall - Real Live Thing
LBJ - Live material (Next Big Thing)(Tuomas Verwijnen)
Muffler's Mighty Megamix Mania (Knowledge 46)(Konsta Mikkonen)
Drum & Bass Arena - DJ Zinc (CD+DVD)(Resist)
Hot as Hell - Contemporary jazz & soul from Helsinki (Nine2Five)(Näytelevy)
Hollannin matkan ostokset tähän mennessä:
Group 1850: Live (orig. LP)
Underground Zero: Never Reach the Stars (LP)
Tähän se saattaa jäädäkin tällä kertaa.
Parit cd:t:
Circle featuring Verde : Tower
Manogurgeil : Unirytmejä
Ja muutamat vinyylit:
French TV : After a lengthy silence
Miriodor : s/t
Grobschnitt : Solar Music Live
Vander, Christian : Tristan et Iseult
J
Thirsty moog,eka,toka ,koka
ELO DISCOVERY,america.Banda do casaco (portugal)
Viimeksi ostettuja sis. stoneria, psykedeelistä rockia ja tummasävyisempää progea ja parit proget hommattu vinyyleiks cd:n lisäksi.
vinyylit
PURPLE OVERDOSE - A Trip To Purpleland 2LP
vinyylit
PURPLE OVERDOSE - A Trip To Purpleland 2LP
Mulla on boxi tältä bändiltä,mut tä on uudempaa materiaalia.
Salmons trip on on se boxi.Hakkaa kaikki nykyset bändit mennen tullen.
Viimeksi ostettuja sis. stoneria, psykedeelistä rockia ja tummasävyisempää progea ja parit proget hommattu vinyyleiks cd:n lisäksi.
vinyylit
PURPLE OVERDOSE - A Trip To Purpleland 2LP
vinyylit
PURPLE OVERDOSE - A Trip To Purpleland 2LP
Mulla on boxi tältä bändiltä,mut tä on uudempaa materiaalia.
Joo tää sisältää kaksi esitystä vuodelta 1989. Sen verran tiukkaa on meno että pitää etsiä noi alkuperäset levyt.
Lisää vinyyliä:
Art zoyd: Phase IV
Art zoyd: Les Espaces Inquiets
Etron Fou Leloublan: Les poumons gonfles
Schicke, Fuhrs & Fröhling: Symphonic pictures
The Muffins: Manna / Mirage
Steve Tibbetts: s/t
Et Cetera: s/t
J
Englannin reissulta hankittua:
The Beatles: Anthology 3 (2cd)
The Beatles: Love (cd+dvd)
Paul Simon: Surprise
Aimee Mann: The Forgiven Arm
Stuart Hamm: Kings Of Sleep
Stuart Hamm: Radio Free Albemuth
Planet X: Live From Oz
Frank Zappa: Orchestral Favourites
Frank Zappa: Francesco Zappa
Frank Zappa: Sleep Dirt
Zappa/Beefheart: Bongo Fury
Mukaan toki tuli kaikkea muutakin, mutta luulen ettei tämän tila riitä kaikkien luetteloimiseen :) Matkan tarkoitus oli alun perin katsastaa Journeyn keikka Bournemouthissa (HYVÄ!) ja Toton keikka Bristolissa (LOISTAVA!), mutta jotenkin aina sitä tulee eksyttyä noihin levykauppoihin...
Hintatasosta sen verran, että Lontoon Sohossa käytettyjen keskitaso 6-8 puntaa ja Bristolista uutena 3 puntaa kappale! mm. nuo edellä mainitut Zappat, jotka mulla tosin oli ennestään vinyyleinäkin.
Kotimatkalla oli tarkoitus katsastaa paljon puhuttu Aikakonekin Tampereella, mutta se tuntuu olevan aina kiinni. Oli meinaan jo toinen kerta tämän kevään aikana kun poikkesin edellämainittuun liikkeeseen ja toistamiseen kiinni. Taitaa jatkossa jäädä katsastamatta!
Mukaan toki tuli kaikkea muutakin, mutta luulen ettei tämän tila riitä kaikkien luetteloimiseen :)
Ei täältä tila lopu.
(Vai loppuuko, Jake?)
kaikkea hyvää:
cul de sac - ecim
nusrat fateh ali khan - rapture
spock's beard - V
risto - aurinko aurinko plaa plaa plaa LP
kiila - free will is hard to kill 7"
augustus pablo - dubbing with the don LP
marsupilami - marsupilami
steve hillage - fish rising
steve hillage - L
neil young - harvest moon
Insomnium : Above the Weeping World
Kotimaisen death metalin ehdotonta kärkeä ja yksi vuoden 2006 parhaista levyistä.
Sigur Rós : Takk...
Ihan kiva, mutta ei yllä bändin aiempien tuotosten tasolle.
Swallow the Sun : Hope
Oman tien kulkija teki taas mainion levyn. Mitään uutta ja mullistavaa STS ei uudella levyllään tarjoa, vain laadukasta "popahtavaa" doomia.
v/a : Sakara Tour 06 - Nosturi/Helsinki 01.11.2006
v/a : Sakara Tour 06 - Lutakko/Jyväskylä 02.11.2006
v/a : Sakara Tour 06 - Rytmikorjaamo/Seinäjoki 03.11.2006
v/a : Sakara Tour 06 - Sibeliustalon Puusepän Sali/Lahti 08.11.2006
v/a : Sakara Tour 06 - Työnkulma/Kuopio 09.11.2006
v/a : Sakara Tour 06 - Club Teatria/Oulu 10.11.2006
v/a : Sakara Tour 06 - Cafe Tivoli/Rovaniemi 11.11.2006
Viime syksyisen Sakara Recordsin (Mokoma, Stam1na, Rytmihäiriö) Sakara Tour 06 keikoilta julkaistut live-singlet oli alun perin tarkoitettu vain lippunsa ennakkoon ostaneille. Levyjä kuitenkin jäi yli, joten hölmön fanin oli sitten pakko ne puuttuvat sinkut hankkia. Toki olisin kaikilla näillä keikoilla käynyt, jos siihen jonkinlainen mahdollisuus olisi vain ollut. 8)
Led Zeppelin : Led Zeppelin DVD
Aivan mahtavia taltiointeja. Todellista fiilistelyä.
Porcupine Tree : Arriving Somewhere... DVD
Kaikin puolin onnistunut DVD bonuksia myöten. Editointi olisi voinut olla vähän maltillisempaa, mutta väliäkö sillä, kun musiikki ja soundit on kohdallaan.
The Puritan : s/t -mlp
Cirith Ungol : Frost and Fire -lp
Cirith Ungol : King of the Dead -lp
Orne : Conjuration by the Fire - lp
Pentagram : Show ´em How -lp
Led Zeppelin : Led Zeppelin DVD
Aivan mahtavia taltiointeja. Todellista fiilistelyä.
Arvaappa oonko kauan ollu hankkimassa tota. yli 40€:a oli, kun viimeks uskalsin katsoa hintaa. Mulla 'Songs remains the same' on jossain vintillä VHS:nä, nauha kateltu puhki, eikä ole enään nauhuria. Jospa toi olis se ens hankinta..
Viimeksi ostettu DVD on Deep Purple - Live in Concert 72/73 8)
Arvaappa oonko kauan ollu hankkimassa tota. yli 40€:a oli, kun viimeks uskalsin katsoa hintaa.
Eiköhän tuota johonkin 30 €:n hintaan saa. Itse tilasin cdonista ja siellä hinta tällä hetkellä on 28,95 €.
Niin se arvaus: Arvaanpa, että sinulla on ollut n.3,5 vuotta aikomus ostaa kyseinen DVD. ;)
Kyllä, hyvin "arvattu", maximi puolen vuoden heitto.. Kaverilla on toi, ja tuli lainattua. Ehkä se vei kovimmat ostohalut. Mutta jos hinta on tullut noinkin alas, niin pakkohan se on hakee..
Nyt on pakko kehaista; voitinpa eBayssa Museo Rosenbachin Zarathustran vuoden 2005 japsi-miniLP-remasterin hintaan 16e. Ja vieläpä upouusi, jee.
On ollut kauan hankintalistalla eikä varmasti halvemmalla saa mistään.
Blackfieldin II piti ostaa vinyylinä. Eipä muistaakseni muuta pariin viikkoon.
Raportointia hieman jälkijunassa. Helmikuun hankinnat:
Far Corner: Endangered
Toinen levy Jenkki avant-proge bändiltä. Suurin piirtein samaa tasoa kuin hieno esikoislevy.
Area: Are(A)zione
Ihan ok livelevy italoprogen yhdeltä omaperäisimmistä yhtyeistä.
Magma: Mekanïk Destruktïw Kommandöh
Vihdoinkin tuli hommattua tämä toinen versio tästä huippulevystä. Rikkaammin sovitettu ja soundeiltaan hieman parempi kuin raaempi Mekanïk Kommandöh versio. Kummassakin on omat hyvät puolensa.
Manogurgeil: Unirytmejä
Todella hyvä debyyttilevy Manogurgeililta. Canterbury-henkisestä progesta diggaileville pakkohankinta. Napakat, mutta lämpöiset soundit kruunaa levyn. Tulee varmasti olemaan korkealla vuoden parhaat levyt listallani.
Meshuggah: Catch Thirty-Three
Aikaa tylsää jumitusta loppujen lopuksi johon kummalliset tahtilajit tuovat vain vähän helpotusta. Kamala laulaja ja rumpukone (WTF?!).
Blackfield: Blackfield II
Ekaa heikompi taidepop-pläjäys Steven Wilsonilta ja Aviv Geffeniltä. Wilson yrittää ymmärrettävästi pitää tämän erilaisena Porcupine Treehen verrattuna mikä tarkoittaa sitten sitä että kitarasoolot, mielenkiintoiset koukut, ja ylipäätänsä suurempaa tyylillistä vaihtelevuutta mahdollistavat pitennöt biisit karsiutuvat pois. Loppu tulos on sitten semmoista melko mitään sanomatonta light-PT:tä.
Renaissance: Ashes Are Burning (2006 remaster)
Tulipa vihdoinkin ostettua tama monesti lainassa ollut levy omaankin hyllyyn. Yksi Renaissancen parhaita. Harmi että uudessa remasterissa on ajan hengen mukaisesti kompressoidut soundit ja osa vanhemman cd-version lämmöstä on kadonnut.
Soft Machine: Seven (2007 remaster)
Tämä sen sijaan kuulostaa oikein onnistuneelta remasterilta. Tosin vertailukohtaa ei ole kun en ole levyä aiemmin kuullut. Paschal Byrne osaa! Harmi vaan että Soft Machinen musiikin taso oli auttamattomasti jo laskusuunnassa tässä vaiheessa. Aika laimeaksi fuusijazzia, mutta on tässä hyvätkin hetkensä.
The Decemberists: The Crane Wife
Aivan perhanan hyvä levy! Loistava yhdistelmä progea ja ja indierokkia. Tätä voisi kuvailla vaikkapa Belle & Sebastianin ja Jethro Tullin yhdistelmäksi. Tarttuvia biisejä, huolellisia sovituksia ja tarpeeksi progekoukkuja pitämään mielenkiinnon yllä pitemmänkin aikaa. Jopa sanoitukset ovat mielenkiintoisia (konseptialbumi). Amerikasta tulee kyllä paljon mielenkiintoista musiikkia nykyisin.
Yes: Big Generator
Lopultakin tuli hommattua viimeinenkin hyllystä puuttuva Yes-studioalbumi. Tuttu levy toki, mutta hieman parempi kuin muistin. On tämä kuitenkin kaikin puolin aika paljon loistavaa 90125 heikompi levy.
Soundgarden: Superunknown
Aluksi kuulosti aika tylsältä, mutta kyllä useammalla kuuntelukerralla tästä paljastui hieman enemmän nyansseja miltä aluksi kuulosti. Pätevää hardrockia pienillä psykedelia-mausteilla.
Starcastle: s/t
Yes-klooni 70-luvulta. Osittain hieman naurettava tekele, mutta kyllähän tätä kuuntelee jos ei liian vakavasti suhtaudu.
Pekka Pohjola: Kätkävaaran lohikäärme
Perushyvää Pohjolaa, muttei ihan suurimpia suosikkejani.
Miles Davis: Waterbabies
Perushyvää Miles Davisia, muttei ihan suurimpia suosikkejani.
The Art Of Noise: The Best Of The Art Of Noise
Aika kauheeta kasarikuraa suurimmaksi osaksi. No on tämä ehkä hieman tavallista syntsapoppia kunnianhimoisempaa materiaalia. Tuli ostettua kun halvalla sain ja luulin että Trevor Hornilla on näppinsä pelissä tässä bändissä, mutta eipä näköjään ollut ainakaan näiden biisien aikaan.
Blackfield : s/t
Blackfield : II
Porcupine Tree : Voyage 34 - The Complete Trip
Porcupine Tree : Stupid Dream
The Arcade Fire : Neon Bible
Regina : Oi miten suuria voimia!
The Art Of Noise: The Best Of The Art Of Noise
Aika kauheeta kasarikuraa suurimmaksi osaksi. No on tämä ehkä hieman tavallista syntsapoppia kunnianhimoisempaa materiaalia. Tuli ostettua kun halvalla sain ja luulin että Trevor Hornilla on näppinsä pelissä tässä bändissä, mutta eipä näköjään ollut ainakaan näiden biisien aikaan.
Aika kauheeta kasarikuraa suurimmaksi osaksi. No on tämä ehkä hieman tavallista syntsapoppia kunnianhimoisempaa materiaalia. Tuli ostettua kun halvalla sain ja luulin että Trevor Hornilla on näppinsä pelissä tässä bändissä, mutta eipä näköjään ollut ainakaan näiden biisien aikaan.
Kyllä se Horni tais about vuoteen 1985 mukana roikkua. Vuojen 1987 "In No Sense? Nonsense!" on mestariteos, progressiivinen jos mikä.
Meshuggah: Catch Thirty-Three
Aikaa tylsää jumitusta loppujen lopuksi johon kummalliset tahtilajit tuovat vain vähän helpotusta. Kamala laulaja ja rumpukone (WTF?!).
Aikaa tylsää jumitusta loppujen lopuksi johon kummalliset tahtilajit tuovat vain vähän helpotusta. Kamala laulaja ja rumpukone (WTF?!).
Sen vertaa täytyy sanoa, että vaikka levyn yleisilme on aika tylsää jumitusta, niin kyllä tämän pitkän teoksen melko "kromaattisten" "riffien" varioiminen levyn edetessä on itselleni aika koukuttavaa kuunneltavaa. Lisäksi Meshuggahilla on musiikissaan hienosti hallussa jonkinlainen nykivä, mutta kuitenkin etenevä "härö-groove".
Rumpukoneen käyttöä itsekin ihmettelin, yhtyeessä kun on ihan kyvykäs rumpali. Muistan joskus lukeneeni jonkin selityksen asialle, mutta kyseistä selitystä en juuri nyt muista. 8) Eipä tuo levyllä kuitenkaan häiritse ja eiköhän Haake keikoilla kuitenkin ole kioskin takana itse istunut.
Aihetta sivuten: Käsittääkseni Meshuggahilta on tulossa uusi levy loppuvuodesta.
"Virittäminen, teen juonti ja backuppien ottaminen on homojen hommaa."
On vai? Mistä tiijät? Ootko kokeillu?
Rumpukoneen käyttöä itsekin ihmettelin, yhtyeessä kun on ihan kyvykäs rumpali. Muistan joskus lukeneeni jonkin selityksen asialle, mutta kyseistä selitystä en juuri nyt muista. 8) Eipä tuo levyllä kuitenkaan häiritse ja eiköhän Haake keikoilla kuitenkin ole kioskin takana itse istunut.
Jossain muistaakseni seliteltiin että rumpukoneella homma hoitui nopeammin. No voi ihmetellä että miksi oli niin kiire ja toisaalta levyn rumpukone-ohjelmoinnit on kuitenkin kohtuu monimutkaisia joten voisi melkein kuvitella että pätevä rumpali olisi hommasta selviytynyt nopeammin.
Oleellista on kuitenkin se että selittelyt tai se että rumpali on ollut keikoilla soittamassa ei tee levystä yhtään parempaa. :D
The Decemberists: The Crane Wife
Aivan perhanan hyvä levy! Loistava yhdistelmä progea ja ja indierokkia. Tätä voisi kuvailla vaikkapa Belle & Sebastianin ja Jethro Tullin yhdistelmäksi. Tarttuvia biisejä, huolellisia sovituksia ja tarpeeksi progekoukkuja pitämään mielenkiinnon yllä pitemmänkin aikaa. Jopa sanoitukset ovat mielenkiintoisia (konseptialbumi). Amerikasta tulee kyllä paljon mielenkiintoista musiikkia nykyisin.
Aivan perhanan hyvä levy! Loistava yhdistelmä progea ja ja indierokkia. Tätä voisi kuvailla vaikkapa Belle & Sebastianin ja Jethro Tullin yhdistelmäksi. Tarttuvia biisejä, huolellisia sovituksia ja tarpeeksi progekoukkuja pitämään mielenkiinnon yllä pitemmänkin aikaa. Jopa sanoitukset ovat mielenkiintoisia (konseptialbumi). Amerikasta tulee kyllä paljon mielenkiintoista musiikkia nykyisin.
Hieno levy kieltämättä, mutta misä se proge on? Folkrokkiahan tuo on lähinnä.
Love-kokoelma karttui Stockan alelaarista:
Erna Tauro & Bo Andersson: Syyslaulu
Tätä suomenkielistä versiota olenkin etsinyt.
Rauli Badding Somerjoki: Muotokuva
Pekka Streng: Magneettimiehen kuolema
Wigwam: Hard N' Horny
Kaksi edellistä remasteroituina päivityksinä vaan.
Isokynä Lindholm: s/t
Mukana Pohjola, Pöyry etc.
ja
Anssi Tikanmäki: Maisemakuvia Suomesta
Hectobox
The Decemberists: The Crane Wife
Aivan perhanan hyvä levy! Loistava yhdistelmä progea ja ja indierokkia. Tätä voisi kuvailla vaikkapa Belle & Sebastianin ja Jethro Tullin yhdistelmäksi. Tarttuvia biisejä, huolellisia sovituksia ja tarpeeksi progekoukkuja pitämään mielenkiinnon yllä pitemmänkin aikaa. Jopa sanoitukset ovat mielenkiintoisia (konseptialbumi). Amerikasta tulee kyllä paljon mielenkiintoista musiikkia nykyisin.
Aivan perhanan hyvä levy! Loistava yhdistelmä progea ja ja indierokkia. Tätä voisi kuvailla vaikkapa Belle & Sebastianin ja Jethro Tullin yhdistelmäksi. Tarttuvia biisejä, huolellisia sovituksia ja tarpeeksi progekoukkuja pitämään mielenkiinnon yllä pitemmänkin aikaa. Jopa sanoitukset ovat mielenkiintoisia (konseptialbumi). Amerikasta tulee kyllä paljon mielenkiintoista musiikkia nykyisin.
Hieno levy kieltämättä, mutta misä se proge on? Folkrokkiahan tuo on lähinnä.
No jos 13 minuuttinen Island kitara- ja kosketinsoitin sooloineen ja tahtilajin vaihdoksineen ei ole progea niin en kyllä tiedä mikä on.
Yleisesti ottaen Decemberists menee kuitenkin ehkä samaan kategoriaan kuin Pink Floyd eli jotkut eivät hyväksy sitä progeksi koska siinä ei ole riittävästi kikkailua. Minulle sen progeksi tai ainakin proge vaikutteiseksi musiikiksi tekee sovituksellinen syvyys sekä se että kyseessä on teema-albumi ja kyllä niistä soittajistakin jonkin verran tehoja irtoaa.
Oleellista on kuitenkin se että selittelyt tai se että rumpali on ollut keikoilla soittamassa ei tee levystä yhtään parempaa. :D
Juuei, makuasioita.
"Virittäminen, teen juonti ja backuppien ottaminen on homojen hommaa."
On vai? Mistä tiijät? Ootko kokeillu?
No enpä tiedä muuta, kuin että minun kohdallani tuo ei pidä kutiinsa.
... eli et harrasta nuita vaikka olet? Ei se mitään, en minäkään niitä harrasta, ei siinä ole mitään hävettävää, että poikkeaa normista.
ei siinä ole mitään hävettävää, että poikkeaa normista.
Täysin samaa mieltä.
Meshuggah: Catch Thirty-Three
Aikaa tylsää jumitusta loppujen lopuksi johon kummalliset tahtilajit tuovat vain vähän helpotusta. Kamala laulaja ja rumpukone (WTF?!).
Aikaa tylsää jumitusta loppujen lopuksi johon kummalliset tahtilajit tuovat vain vähän helpotusta. Kamala laulaja ja rumpukone (WTF?!).
Sen vertaa täytyy sanoa, että vaikka levyn yleisilme on aika tylsää jumitusta, niin kyllä tämän pitkän teoksen melko "kromaattisten" "riffien" varioiminen levyn edetessä on itselleni aika koukuttavaa kuunneltavaa. Lisäksi Meshuggahilla on musiikissaan hienosti hallussa jonkinlainen nykivä, mutta kuitenkin etenevä "härö-groove".
Rumpukoneen käyttöä itsekin ihmettelin, yhtyeessä kun on ihan kyvykäs rumpali. Muistan joskus lukeneeni jonkin selityksen asialle, mutta kyseistä selitystä en juuri nyt muista. 8) Eipä tuo levyllä kuitenkaan häiritse ja eiköhän Haake keikoilla kuitenkin ole kioskin takana itse istunut.
Aihetta sivuten: Käsittääkseni Meshuggahilta on tulossa uusi levy loppuvuodesta.
Omasta mielestäni Meshuggahin huonoimpia levyjä, ei välttämättä paras levy kuuntelun aloittamiseen.
Muistaakseni Meshuggah käytti Drum Kit From Helliä tolla levyllä. Haake puolestaan on nauhoittanut ne alkuperäiset äänet siihen, joten aivan puhdasta huijausta se ei ole. Kuulemma laulujen rakenteet vaihtuivat koko ajan nauhoitusten aikana, niin ole helpompaa tehä rummut "träkkerillä".
Love-kokoelma karttui Stockan alelaarista:
Erna Tauro & Bo Andersson: Syyslaulu
Erna Tauro & Bo Andersson: Syyslaulu
Millaista musiikkia tuo levy on? Tiedän Taurolta lähinnä muumisävellykset.
ei siinä ole mitään hävettävää, että poikkeaa normista.
Täysin samaa mieltä.
Mutta sitä pitää selitellä...näköjään jopa tälläkin foorumilla :lol:
Love-kokoelma karttui Stockan alelaarista:
Erna Tauro & Bo Andersson: Syyslaulu
Erna Tauro & Bo Andersson: Syyslaulu
Millaista musiikkia tuo levy on? Tiedän Taurolta lähinnä muumisävellykset.
Muumilaaksossa taidetaan mennä tälläkin levyllä parissa biisissä. Tyylilaji on... jaa-a, oliskos tämä nyt laulelmaa. Välillä hieman viihtellistäkin ballaadia.
Genesis:1976-1982 Boxi
on tossa nyt yli 5 levyä :wink: ja muita hankintoja en jaksa kirjata tällä kertaa .
Upea boxi vaikkei olekaan ihan sieltä parhaasta päästä Genesiksen tuotantoa.Trick of the tale sekä Wind & Wuthering ovat kyllä loistavia kokonaisuuksia.
Viisi viimeksi ostettua levyä 8)
Manogurgeil : Unirytmejä (2 + 3 kpl)
Tämä on sen verran hyvä levy, että lähetän neljä kappaletta synttärilahjoiksi erinäisille nettitutuille ympäri maailmaa...
Viisi uusinta:
Hidria Spacefolk : Symetria
Alamaailman vasarat : Maahan
Khan : Space shanty
Delired Cameleon Family : s/t
Kampec Dolores : Sitting on the Buffalo
J
SBB: Wicher w polu dmie
Kokoelma vanhoja nauhoituksia vuosilta 1973-1975. Hyvät soundit ja hyvää kamaa: parin ekan levyn tyylistä, melko riehakasta materiaalia ja hieno esiversio "Pamiecin" klassikosta "Z których krwi krew moja"
John Sloman: Dark Matter
Miehen viime vuonna julkaistu akustinen levy tuli hommattua hiljattain ja nyt sitten tämä 2003 sähköinen tuotos. Hienoja biisejä, eikä kuulosta tippakaan Uriah Heepiltä tai muilta bändeiltä miehen menneisyydestä ja miksi pitäisikään? Laulukin on paljon parempaa kuin silloin ennen ja Sloman on taitava kaveri kitaran varressa, akustisen levynsä perusteella taitava vähän joka soittimen kanssa.
Warren Zevon: Stand In The Fire
Warren Zevon: The Envoy
Uunituoreet remasterit bonuksilla ja Japania lukuunottamatta kummankin levyn debyytti laser -muodossa. Hyvää kamaa, varsinkin tuo ensinmainittu livelevy, missä meno on paikoin aika riehakasta.
Sparks: s/t
Divarista löytyi originaali brittipainos sanaliitteellä, hintaa vaivaiset 4 euroa. Tuottajana Todd Rundgren.
Kyllä, hyvin "arvattu", maximi puolen vuoden heitto.. Kaverilla on toi, ja tuli lainattua. Ehkä se vei kovimmat ostohalut. Mutta jos hinta on tullut noinkin alas, niin pakkohan se on hakee..
Tarkoitat varmaan mua, sain sen yllättävän edullisesti n. 25-30e, sattu siinä tilanteessa olee ylimääristä rahaa. Kyseinen DVD on tosin lainassa ollut varmaan yli vuoden. pitäisi katsoa pitkästä aikaa..
jahka palaapi kotiin..
Tänään en ostanut kuin kaksi lp:tä:
-Loinen s/t (kai, ei jaksa tarkastaa...) lp
-Kraftwerk - Autobahnn (Re-issue 1985) lp
Tuli pari erikoisempaa löytöä Bath:sta, UK. Klassisen levyliikkeen poistomyynti. Amadeuksen koko tuotanto (170cd) ja Bachin koko tuotanto (135cd) yhteishintaan 180£. Lentokentällä kantaminen hieman v---tutti, mutta en ilkenyt heittää lastiruumaan. Oli vaan sellainen mahdollisuus ettei voinut olla käyttämättä.
Sori, vähän enemmän kuin otsikossa mainittu 5 levyä...
Yli kolmesataa levyä kerralla! Aika kova veto... :D
No huh, Kermit on vauhdissa :)
Täällä vaatimattomammin. Vinyyliä siis seuraavat
Roland Bocquet : Paradia
Patrick Vian : Bruits et temps analogues
Steve Hillage : Fish Rising
Fluence : s/t
Carl Nielsen : Orchestral pieces
Nautilus Pompilius - Brigade S : s/t
Campo di Marte : s/t
Jumbo : Vietato ai minori di 18 anni?
Metamorfosi : Inferno
Kolme viimeistä tosin on vielä postissa, mutta eiköhän ne sieltä pian kotiin ehdi.
J
Godspeed You Black Emperor! - Lift Yr. Skinny Fists Like Antennas To Heaven
Melko surrealistiset kannet ja kovin ahdistavaa on musiikki. Ei silti etteikö kyseessä oli mestariteos. Mahtavaa!
Jethro Tull - Living In The Past ja Steely Dan - Countdown to Ecstasy. Hyllyyn kannataa ostaa, kun halvalla saa. Varsin mainioita molemmat, vaikka parempaankin ovat artistit kyenneet.
Wociech Kilar: The Bram Stokers Dracula (1992)
Yksi parhaista soundtrack-levyistä koskaan. Kunhan jättää Annie Lennoxin biisin lopusta kuuntelematta.
Jan Hammer: The First Seven Days (1975)
Ex-Mahavishnu Orchestra kosketinsoittajan ensimmäinen soololevy. Erittäin omaperäinen cocktail progea, jazzia, etnoa ja kokeellista elektronista musiikkia. Ei silti kolahda minulle ihan täysillä.
Van Der Graaf Generator: Real Time (2007/2cd)
Ok livetaltiointi VdGG:n ekalta keikalta pitkän pitkän tauon jälkeen vuonna 2005. Vähän karkeaa, ja mutkikkaimissa kohdissa yskivää meno välillä on mutta bändin ainutlaatuinen energia on yhä tallella vaikka äijät kuusikymppisiä ovatkin. Ja keikalle valikoituneet biisit ovat kaikki aivan huippuja. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut taltioida live vasta kiertueen myöhemmiltä keikoilta jolloin bändi oli kuulema vielä paljon kovemmassa iskussa.
Supertramp: Breakfast In America (1979/remaster)
Hienoa poppi progea. Aivan mahtavat soundit tällä levyllä.
Billy Sherwood: The Big Peace (1999)
Tämä kuulostaa vähän siltä kuin paremmin Conspiracyn ja Yesin Open Your Eyesin kaltaista musikkia paremmin sopimaan tekevä mies yrittäisi tehdä Close To The Edgen. Paikoin tässä on ihan kunniakasta yritystä, mutta ei tämä kokonaisuutena oikein toimi. Parhaimmillaan musiikki on tarttuvan kuuloista progea, mutta suuret eeppisten kaarien rakennus ei Sherwoodilta oikein onnistu. Levyn suureellinen California-soundi ei auta asiaa varsinkin kun se kuulostaa siltä että se on toteutettu kotistudiossa huippustudion- ja äänittäjien sijasta.
Neal Morse: Sola Scriptura (2007)
Nuthin but fuckin epics in the name of Jesus! Morse jatkaa uskonnollisten eepostensa parissa. Tällä kertaa biisejä on vain neljä joista pisimmän biisin pituus on yli 29 minuuttia ja toiseksi lyhyinkin kellottaa 16 minuuttia. Odotukset eivät olleet kovin korkealla koska edelliset levyt ovat tehneet kiusallisen selväksi että Morsen musiikki on muuttunut ikävän kaavamaiseksi eikä kuuntelukokemusta todellakaan auta uskonnollinen paatos. Siksi olinkin aika yllättynyt miten mukavaa kuunneltavaa tämä levy on. Sama Morse kaava on käytössä, mutta jotenkin tässä on niin energinen ja voimallinen ote että vanhat kliseetkin kuulostavat miellyttävältä. Mahtipontista ja erittäin ylenpalttista, mutta suurimmaksi osaksi myös varsin viihdyttävää. Levyn aiheena on Martin Lutherin uskonpuhdistukset joten uskonnollisen aiheenkin ottaa tällä kertaa helpommin historiallisena kertomuksena kuin kristillisenä tilityksenä. Ja mielettömät latino-proge-revitykset uskonpuhdistuksen taustalla soimassa on tietenkin jo pelkkänä ajatuksena aika hillitöntä!
Alamaailman Vasarat : Maahan (2007)
Erittäin päräyttävää kebab-progea. Sello sahaa ja pasuuna pauhaa, tunnelman vaihdellessa intensiivisestä progeilusta humoristisesti esitettyyn klezmeriin. Olen aiempia AV-levyjä kuullut vain ohimennen ja bändin nähnyt pari kertaa livenä, mutta tämä levy on toistaiseksi kolahtanut eniten. Pitänee nuo aiemmatkin kuitenkin hommata tarkempaan kuunteluun.
Rush: Grace Under Pressure (1984/remaster)
Erittäin hieno Rush levy. Tässä on jotenkin täydellisessä tasapainossa aiempien levyjen progeilu ja elektronisempi ja popimpi ote johon suuntaan Rush oli tähän aikaan siirtymässä. Synterisaattorit ovat luontevan kuuloisesti mukana ja jopa sähkörumpuja käytetään tyylikkään hillitysti. Biisit ovat kaikki varsin vahvoja, ainoastaan Kid Gloves käy hieman rasittavaksi miljoona kertaa toistuvan kertosäkeensä ansiosta. Tämä tuntuu oikeastaan tällä hetkellä suosikiltani Rushin kataloogista mikä osittain johtunee siitä että tämä tuntuu vielä tuoreemmalta kuin vaikkapa puhkisoitetut Moving Pictures ja Signals.
Jon & Vangelis: Short Stories (1980)
Muutamien aiemmin kuulemieni Jon & Vangelis biisien perusteella kuvittelin että tämä olisi paljon popimpaa kamaa, mutta tässähän on popin sekaan sotkettu aika kokeellistakin elektronista musiikkia. Vähän epätasainen levy tämä kyllä on ja välillä Vangeliksella lähtee mopo käsistä eteeristen pimpelipompeli-soundiensa kanssa. Ja täytyy sanoa että jostain syystä Jon Andersonin ääni oli ärsyttävimmillään juuri näihin aikoihin eli 70- ja 80 lukujen taitteessa.
[b]Kunhan jättää Annie Lennoxin biisin lopusta kuuntelematta.
no mutta mutta...MIKSI :shock:
[b]Kunhan jättää Annie Lennoxin biisin lopusta kuuntelematta.
no mutta mutta...MIKSI :shock:
Koska se on ihan hirvee. Eikä edes progia :lol:
Jon & Vangelis: Short Stories (1980)
täytyy sanoa että jostain syystä Jon Andersonin ääni oli ärsyttävimmillään juuri näihin aikoihin eli 70- ja 80 lukujen taitteessa.
he he.Olen aivan samaa mieltä.Vaikka olenkin Yes-fani,niin kyllä mm. Tormatolla Andersonin ääni on hirveähkö ja sitä levyä en oikein millään pysty kuuntelemaan läpi.No onhan siinä biisitkin aika huonoja paria poikkeusta lukuunottamatta.
Jon & Vangelis: Short Stories (1980)
täytyy sanoa että jostain syystä Jon Andersonin ääni oli ärsyttävimmillään juuri näihin aikoihin eli 70- ja 80 lukujen taitteessa.
täytyy sanoa että jostain syystä Jon Andersonin ääni oli ärsyttävimmillään juuri näihin aikoihin eli 70- ja 80 lukujen taitteessa.
he he.Olen aivan samaa mieltä.Vaikka olenkin Yes-fani,niin kyllä mm. Tormatolla Andersonin ääni on hirveähkö ja sitä levyä en oikein millään pysty kuuntelemaan läpi.No onhan siinä biisitkin aika huonoja paria poikkeusta lukuunottamatta.
Jon Anderson on kertonut että hän yritti tehdä äänestään "rokimpaa" 70-luvun lopulla polttamalla Gitanes ja Camel-savukkeita ilman filttereitä. Jälleen yksi hyvä syy lisää vastustaa tupakointia. :lol:
David Bowie: Young americans
-sinänsä hauska sattuma, että levy löytyi juuri kun olen viime aikoina kuunnellut Beatlesin koko tuotantoa läpi. Mukanahan on nimittäin John Lennon ja huikea versio Across the universe-biisistä.
Elvis Costello & Richard Harvey: GBH
-soundtrack mikä jostain ihme syystä kuulostaa Anssi Tikanmäeltä ?!
The king of elflands daughter:I
-hieno tarina levy jolta tosin odotin vähän enemmän. Mutta onhan tuo Christopher Lee aika äijä tarinoijana.
Dixie Dregs: California Screaming
-hyvä live missä vierailijana Dweezil Zappa.
Dixie Dregs: King Biscuit Presents Dixie Dregs
-live missä soolot välillä vaikeuttaa melodian kuuntelua. Liikaa tilulilu ainakin parin ekan kuuntelun jälkeen. Mielestäni selvästi heikoin bändin livelevyistä.
Raging Slab: S/T
Erinomainen southern rockia, punkia ja metallia yhdistelevän bändin levy. Löysin CD universesta ja tilasin heti. CD:n siis! Tämä on ollut ostolistalla jo useita vuosia. 80-luvun lopulla tämä on ollut hallussa viimeksi.
Mahavisnu Orchestra: Apocalypse
CDON:sta hintaan 5.95 e. Tämän parempaa hinta/laatu -suhdetta ei tule vastaan juuri missään!
Iron Maiden: S/T
En muistanutkaan, että tämä eka levy on näin hiton hyvä.
Tuli hommattua pari viimeistä Moody Bluesin SACD:tä jotka ilmestyi juuri,eli :
Seventh Sojourn-Melkein bändin paras levy ja tietysti upeat soundit
Every Good Boy Deserves Favour-Withdrawn versio,eli sain vähän kuin vahingossa tämän virhepainoksen,jonka levy-yhtiö veti markkinoilta.Tuleva keräilyharvinaisuus siis ;-)
Porcupine Tree : Fear of a Blank Planet
Plain Ride : Strange Trial
Pelkkää laatua.
Neil Innesin kaksi albumia yhdellä CDllä. Sanat on hauskoja siellä täällä, mutta ei tää nyt oikeen kilpaile Rutlesin rinnalla, ei edes Eric Idlen. Musiikkipuoli työstetty jotenkin pakolla.
Menee kiertoon kai.
Every Good Boy Deserves Favour-Withdrawn versio,eli sain vähän kuin vahingossa tämän virhepainoksen,jonka levy-yhtiö veti markkinoilta.Tuleva keräilyharvinaisuus siis ;-)
Millainen virhe?
Every Good Boy Deserves Favour-Withdrawn versio,eli sain vähän kuin vahingossa tämän virhepainoksen,jonka levy-yhtiö veti markkinoilta.Tuleva keräilyharvinaisuus siis ;-)
Millainen virhe?
1 bonusbiisi puuttuu ja yhden kappaleen kesto merkitty väärin
Kävin tänään Seinäjoen Rytmikorjaamolla, kun siellä oli jotain levynmyyjiä.
Mukaan tarttui Porcupine Treen CD On the Sunday of Life, kuuntelin melkein puoli
levyllistä autossa, ihan kivaa kuultavaa.
JUICY LUCY: LIE BACK AND ENJOY IT
Bluesrockkia 70-luvun alusta raskaalla kädellä. Zapan Willy th Pimp on kanssa tällä levyllä. Hitonkomee cd-painos...
SMALL FACES: OGDEN´S NUT GONE FLAKE
Loistava levy! Yksi psyke-kauden todellisia klassikoita. Uudempi ja parempi cd-painos kuin aiempi omistamani, Castlen kyllä molemmat...
CRUACHAN: THE MORRIGAN´S CALL
Folkmetallia, meikän neljäs levy näiltä. Mitä mä näitä ostan? No jos ne tekis vaikka toisen Middle Kingdomin, joka on loistava... Mainitaan samaan hengenvetoon Korpiklaani-nimisen orkesterin kanssa.
JURI MOROZOV: STRANNIK GOLUBOI ZVEZDI / EVANGELIE OT MATFEA
Tää on nyt vissiin neukkulaista progee... vuosilta 79,80,81. Morozov oli ääniteknikko, joka puuhaili sitten omalla ajallaan yövuorossa albumillisia lähinnä omaksi huvikseen. Nää 2 samalla cdllä on toistaiseksi mielenkiintoisimmat kuulemani, vaikkei nääkään mitään klassikoita ole... BGllä, Butusovilla, Shevtzukilla ja Tsoilla oli parempi melodiantaju kuin Morozovilla... Studiovelhona Moro kyllä on toiminut jopa Akvariumin joillain levyillä... Nää on sisällöltään mystiikkaa/uskontoa lähestyviä, tuosta Evangeliestä tuli tietysti mieleen Witthuser & Westruppin JesusPiltz....
NICO: THE FROZEN BORDERLINE 1968-1970
Rhinon hieno tupla-cd, jolla ovat Nicon albumit Marble Index (68) ja Desertshore (74) outtakeineen & demoine/toisine versioineen. Warsinaista Krautrockkia nämä. Synkistelyn mestariteoksia. Biisit Nicon omia & urkuharmooni laulunsa taustalla. Takapiruna John Cale jonkunlaisena viksahtaneena kamariorkesterina. Tsekatkaa tämä levy.
EMTIDI: EMTIDI
Tämän sain bitteinä toiselta palasokerilta, Kiitos M.M! Tämä jää todellakin kovasti jälkeen Saatista, mutta oma viehkoutensa tässäkin on. HippiFolkkia pääasiassa akustisin kitaroin. Dollyn vahva lauluääni korostuu.
ERNST BUSCH: OKTOBERSTURM AUFBAU
Ja sitten kaikkein mahtipontisin saksalainen tästä kasasta, Työkalu-Saksan Aurora-levy-yhtiön juhlajulkaisu Lokakuun vallankumouksen 50-vuotisbailuihin vuodelta 1967. Mukana semmonen n. AkuAnkan kokoinen vihkonen, jonka välissä 2 neljävitosta Buschin suoraselkäistä jollotusta, vähän niinkuin Laibachia duurissa... Kaikkea sitä divareista vielä löytyykin. Nyt pitäs vielä ymmärtää tota saksankieltäkin...
JUICY LUCY: LIE BACK AND ENJOY IT
Bluesrockkia 70-luvun alusta raskaalla kädellä. Zapan Willy th Pimp on kanssa tällä levyllä. Hitonkomee cd-painos...
Bluesrockkia 70-luvun alusta raskaalla kädellä. Zapan Willy th Pimp on kanssa tällä levyllä. Hitonkomee cd-painos...
"Built For Comfort" jyrää mukavasti.
Riot: Fire down under
Maailman rumimpien levynkansien sisällä on kuin onkin hyvää rokkia - kuulin levyn joskus 80-luvulla ensi kerran, toki näkemättä levynkansia... :wink:
Söpöö.
Huhtikuun cd-hankinnat:
Loreena McKennitt: The Ancient Muse (2006)
Tuttua ja turvallista kelttietnofuusiota Mckennitiltä. Tämän levyn biisit sopisivat ihan hyvin vaikkapa yli 10 vuoden takaiselle The Mask And The Mirrorille. Eli mitään kovin uutta mullistavaa levyllä ei ole tarjota, mutta eipä sillä väliä kun sävellysten taso on niin korkea. Mahtavat soundit jälleen kerran.
Taipuva Luotisuora : II (2006)
Mainiota space-progea Ozric Tentacles hengessä. Tosin tämä peittoaa kevyesti esikuvansa (?), joka muuttui itsensä tympeäksi parodiaksi jo kymmenisen vuotta sitten. Taipuva Luotisuora on orgaanisempaa (mukana selloa, puupuhaltimia ym), rokimpaa ja monipuolisempaa. Monipuolisuutta tuo sekin että tässä on mukana myös laulua. Lauletut biisit tuovat itse asiassa mieleeni hieman Anekdotenin viimeisimmät levyt. Ehkä osittain siksi että Otto Tehosekoitin Grundströmin ääni on samalla tavalla yksitoikkoinen kuin Anekdotenin laulajalla. Oikeastaan ainoa kauneusvirhe tässä levyssä on muutamat hieman omaan makuuni liian teknot osuudet. Levyssä on hyvät tuhdit soundit.
Discordia: Utopia Perfection (2007)
Hieman gentle giantmaisissa tunnelmissa liikkuvaa vanhahtavan, mutta silti varsin omaperäisen kuuloista progea Suomesta. Kunnianhimoiset moniääniset laulujutut ei aina ihan tunnu toimivan vaan kuulostavat hieman väkinäisiltä. Ja instrumentaali osuuksia olisi voinut olla enemmän, nyt laulajat tuntuvat olevan äänessä lähes koko ajan.. Kömpelö tuotanto ja kehnot soundit latistaa tunnelmaa aika paljon. Tämä on ikävää etenkin kun ajattelee miten hienot soundit suurella osaa kotimaisista, varmasti suurin piirtein saman suuruisilla resursseilla pelaavilla, bändeillä on (Uzva, Manogurgeil, Taipuva Luotisuora ). Kansiin olisi voinut panostaa myös vähän enemmän. The Finnish progressive bird WTF? Kyllä tässä bändissä kuitenkin potentiaalia on ja huomaan pitäväni musiikista joka kuuntelukerralla hieman enemmän. Kunnon tuottaja seuraavalle levylle niin jo pelkästään sen avulla päästään pitkälle eteenpäin.
Rush: Power Windows (1985/remaster)
Aika heikko tekele upean Grace Under Pressuren jälkeen. Biisit ovat keskinkertaisia eikä Nick Kershaw -tuottaja Peter Collinsin muoviset ja munattomat kasarisoundit auta yhtään asiaa. Geddy Leen vienosti pierevä bassokin on aikaisempaan verrattuna vähän koomista kuultavaa. Vaihtoiko Geddy bassoa tässä vaiheessa? Yksi Rushin heikoimmista levyistä.
Jethro Tull: Benefit (1970/remaster)
Ei kuulu suosikkeihini bändiltä. To Cry You A Song on hieno biisi, mutta muuten tämä on aika tasapaksu levy. Parhaat Jethro Tull-levyt olivat vasta tulossa tämän jälkeen.
Japan: Tin Drum (1981/remaster)
Ok taidepoppia, kuuntelen kuitenkin mieluummin David Sylvianin soololevyjä. Mick Karn on kyllä asiallinen basisti.
Mahavishnu Orchestra : Visions Of The Emerald Beyond (1975)
Raivoisa energia ,joka teki kahdesta ensimmäisestä MO-levystä niin henkeä salpaavia on tässä jo lähes täysin historiaa. Tyyli on funkahtavampaa kuin ennen vaikka osittain jatketaan myös edellisen levyn orkestraalisilla linjoilla. Muutamat levyllä olevat lauluosuudet ovat suorastaan nolostuttavaa kuunneltavaa. On tässä silti hetkensä ja etenkin Jean-Luc Pontyn viulunsoitto on välillä oikein upeaakin kuultavaa.
Clint Mansell: The Fountain (2006)
Upea soundtrack mahtavaan leffaan. Loistaavaa yhteistyötä Mansellilta, Mogwailta ja Kronos Quartetilta. Kaunista, mutta mielenkiintoisella tavalla rujoakin musiikkia. Särmää löytyy monin kerroin enemmän kuin perus-Hollywood-scoresta. Itse asiassa tämä onnistuu muistuttamaan enemmän aidolta taidemusiikilta kuin pelkältä elokuvaan sävelletyltä taustalta. Musiikissa on myös aika paljon post-rock (no Mogwain mukana olon takia ei sinänsä yllättävää) sävyjä joten uskoisin että tämä on hyvä hankinta myös vaikkapa Magyar Posse- tai God Speed You! Black Emperor- faneille.
Jon & Vangelis: Private Collection (1982)
Ehkä hieman edellistä levyä Short Storiesia parempi tekele. Vangeliksen sovitukset ovat edelleen hieman liian minimalistisia ja eteerisiä makuuni. Levyn parasta antia on 22 minuuttinen Horizons joka on parhaillaan todella majesteettista kuunneltavaa. Valitettavasti koko kestoaan biisi ei kyllä pysy mielenkiintoisena.
Soft Mountain : s/t (2003/2007)
Ex-Soft Machine miehet Elton Dean ja Hugh Hopper lyöttäytyivät vuonna 2003 yhteen kahden japanilaisen muusikin Hoppy Kamiyama ja Yoshida Tatsuya (Koenjiehyakkein- rumpali) kanssa ja improvisoivat kaksi puolituntista biisiä. Lopputulos on varsin asiallinen yhdistelmä aggressiivista jazz-rockia ja avantprogea.
Hugh Hopper : Hopper Tunity Box (1977/2006 remaster)
Todella mielenkiintoinen levy kokeellista jazz-rokkia. Hopperin fuzz-bassottelu määrää! Onnistunut remasterointi.
Harry Millers Isipingo: Which Way Now (1975)
King Crimsonissakin vierailleen kontrabasisti Harry Millerin luotsaama yhtye. Loistavaa Britti-jazzia josta minulle tulee hieman mieleen Miles Davisin levyt circa Miles In The Sky. Minua kovemmat asiantuntijat ovat verranneet myös Charles Mingusiin. Levy on neljästä keskimäärin lähes 20 minuuttisesta biisistä koostuva livetaltiointi. Soundit ovat aikakauteen suhteutettuna todella mainiot.
Kate Bush: The Sensual World (1989)
Ei todellakaan niitä Kate Bushin vahvimpia levyjä. Melko mainstreamiksi muuttuneeseen musiikkiin mukavaa lisäväriä tuovat kuitenkin mm. vierailijat viulisti Nigel Kennedy , pillisti Davey Spillane ja bulgarialaiset laulavat emännät Trio Bulgarka.
Porcupine Tree: Fear Of Blank A Planet (2007)
Erittäin hyvä levy jälleen Porcupine Treeltä. Tyylillisesti musiikki on kohtuullisen lähellä kahta edellistä levyä, mutta soppaan on lisätty hieman enemmän vanhemmilta levyiltä tutumpaa leijuntaa. Yhdistelmästä tulee jossain määrin Signify mieleen. Metalliosuuksia on vähemmän kuin vaikkapa In Absentialla, toisaalta ne muutamat pätkät ovatkin sitten ehkä PT:n raskaimpia toistaiseksi. 17 minuuttinen Anesthetize on levyn koho kohta ja ylipäätänsä Porcupine Treen hienoimpia saavutuksia. Se junnaava raskas riffi keskivaiheilla, ah! Sitä olisi saanut toistaa hieman enemmänkin. Levy on konseptialbumi ja se tuntuukin varsin yhtenäiseltä teokselta. Edellisiltä levyillä olleita hittibiisi-wanna-be yritelmiä ei ole mukana. Levyn teemana on nykyelämän onttous ja moderni ahdistus, erityisesti teinien näkökulmasta (Bret Easton Ellisin Lunar Park oli kuulama yksi inspiraation lähde Steven Wilsonille). Sanoitukset ovatkin sieltä mielenkiintoisimmasta päästä Wilsonin tuotantoa vaikka kyllähän esim. Roger Waters on kirjoittanut purevammin hieman samoista asioista jo aiemmin. Kaiken kaikkiaan erittäin hieno levy ja ainakin tällä hetkellä tuntuu hieman kahta edellistä vahvemmalta kokonaisuudelta. Eli toisin sanoen kyllä tämä on yksi Porcupine Treen parhaista levyistä toistaiseksi.
Nine Inch Nails: Year Zero (2007)
Hienoa ettei uutta NIN-levyä tarvinnut odotella kuin pari vuotta. Etenkin kun Trent Reznor tuntuu olevan luomisvoimaisimmillaan juuri nyt. Edellinen levy With Teeth jota monet vanhat fanit pitivät hampaattomana, oli minusta aivan loistava ja Year Zero jatkaa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Tämä on jonkin verran rankempi ja meluisampi levy joten voi olla että With Teethiin pettyneet ovat tällä kertaa tyytyväisempiä. Musiikki on vihainen, rytmikäs yhdistelmä lukuisia eri musiikkigenrejä ja täynnä mielenkiintoisia tekstuureja. Silti ne onnistuvat useimmiten olemaan selkeästi hyviä jopa tarttuvia biisejä eivätkä jää pelkiksi äänikollaaseiksi. Steven Wilsonin tavoin Trent Reznorin vahvuus ei ole sanoituksissa ja hänkin hyötyy mielenkiintoisesta koko levyn kattavasta konseptista joka tällä levyllä on lähitulevaisuuden dystopiaksi muuttunut Yhdysvallat. Hieno levy joka todistaa että Reznor tekee uransa parasta musiikkia juuri nyt.
Marillion: Somewhere Else (2007)
Melko keskinkertainen Marillion-levy. Tyylillisesti melko lähellä Marblesia vaikka tama soundeiltaan pyrkiikin ilmeisesti luonnollisempaan ja riisutumpaan tyyliin. Valitettavasti tuotannollisen kuorrutuksen lisäksi tästä puuttuu myös kaikki Marblesin sävellykselliset huippuhetket. Eli loppupeleissä vähän tylsähkö levy, muttei mikään Radiationin tai Marillion.comin kaltainen katastrofi.
The Decemberists: Picaresque (2005)
Proge-vaikutteet eivät ole vielä tässä niin pinnalla kuin seuraavalla levyllä The Crane Wife. Ehkä tästä johtuen levy ei kolahda minulle läheskään yhtä paljon kuin mestarillinen The Crane Wife, mutta onhan tämä toki hyvä ja omaperäinen coctail indie-rokkia ja folkkia.
[Rush: Grace Under Pressure (1984/remaster)
Erittäin hieno Rush levy. Tässä on jotenkin täydellisessä tasapainossa aiempien levyjen progeilu ja elektronisempi ja popimpi ote johon suuntaan Rush oli tähän aikaan siirtymässä. Synterisaattorit ovat luontevan kuuloisesti mukana ja jopa sähkörumpuja käytetään tyylikkään hillitysti. Biisit ovat kaikki varsin vahvoja, ainoastaan Kid Gloves käy hieman rasittavaksi miljoona kertaa toistuvan kertosäkeensä ansiosta. Tämä tuntuu oikeastaan tällä hetkellä suosikiltani Rushin kataloogista mikä osittain johtunee siitä että tämä tuntuu vielä tuoreemmalta kuin vaikkapa puhkisoitetut Moving Pictures ja Signals.
Erittäin hieno Rush levy. Tässä on jotenkin täydellisessä tasapainossa aiempien levyjen progeilu ja elektronisempi ja popimpi ote johon suuntaan Rush oli tähän aikaan siirtymässä. Synterisaattorit ovat luontevan kuuloisesti mukana ja jopa sähkörumpuja käytetään tyylikkään hillitysti. Biisit ovat kaikki varsin vahvoja, ainoastaan Kid Gloves käy hieman rasittavaksi miljoona kertaa toistuvan kertosäkeensä ansiosta. Tämä tuntuu oikeastaan tällä hetkellä suosikiltani Rushin kataloogista mikä osittain johtunee siitä että tämä tuntuu vielä tuoreemmalta kuin vaikkapa puhkisoitetut Moving Pictures ja Signals.
Tämä taitaa olla munkin suosikki Rush levy.Se nyt ei ole vielä paljon,mutta on se jotain.Niin tämä on kans varmaan tuorein Rush levy,jonka olen kuullut.
Badlands: S/T
Harvinainen rock-herkku tämäkin. Sain onnekkaasti 21 taalalla postikuluineen.
Söpöö.
Mieluummin tuota katselee kuin keskimääräistä Saga-kantta.
Badlands: S/T
Harvinainen rock-herkku tämäkin. Sain onnekkaasti 21 taalalla postikuluineen.
Harvinainen rock-herkku tämäkin. Sain onnekkaasti 21 taalalla postikuluineen.
No eipä näidenkään arvonnousua osannut arvata etukäteen. Aikoinaan vein divariin ja sain jonkun normihyvityksen.
JUICY LUCY: LIE BACK AND ENJOY IT
Bluesrockkia 70-luvun alusta raskaalla kädellä. Zapan Willy th Pimp on kanssa tällä levyllä. Hitonkomee cd-painos...
[/quote]
Juicy Lucyn version pohjalta ollaan soiteltu Willie The Pimpiä mekin. Hyvä versio ja oikeastaan parempi kuin Zappalla, miun mielest.
[quote]Vaihtoiko Geddy bassoa tässä vaiheessa?
Bluesrockkia 70-luvun alusta raskaalla kädellä. Zapan Willy th Pimp on kanssa tällä levyllä. Hitonkomee cd-painos...
[/quote]
Juicy Lucyn version pohjalta ollaan soiteltu Willie The Pimpiä mekin. Hyvä versio ja oikeastaan parempi kuin Zappalla, miun mielest.
[quote]Vaihtoiko Geddy bassoa tässä vaiheessa?
Jep, levy on nauhoitettu Wal -bassolla ja Wal -kautta kesti aina "Roll The Bonesiin" asti. "Counterpartsilla" tuli kehiin sitten vanha Fender Jazz Bass ja soundi tukevoitui rutkasti. Geddyn Wal -soundi oli turhankin kliini.
Badlands: S/T
Harvinainen rock-herkku tämäkin. Sain onnekkaasti 21 taalalla postikuluineen.
Harvinainen rock-herkku tämäkin. Sain onnekkaasti 21 taalalla postikuluineen.
No eipä näidenkään arvonnousua osannut arvata etukäteen. Aikoinaan vein divariin ja sain jonkun normihyvityksen.
Noissakin on hintahaitaria tosiaan versiosta riippuen aina sataan taalaan asti. Music Hunterissa Helsingissä sanoi, että pari kappaletta tulee vuodessa ja aina menevät korkeaan hintaan. Harvinainen tuo on uusintapainokseen saakka. Ihme homma ettei ole tehty.
[quote]Badlands: S/T
Harvinainen rock-herkku tämäkin. Sain onnekkaasti 21 taalalla postikuluineen.
Harvinainen rock-herkku tämäkin. Sain onnekkaasti 21 taalalla postikuluineen.
No eipä näidenkään arvonnousua osannut arvata etukäteen. Aikoinaan vein divariin ja sain jonkun normihyvityksen.[/quote]
Noissakin on hintahaitaria tosiaan versiosta riippuen aina sataan taalaan asti. Music Hunterissa Helsingissä sanoi, että pari kappaletta tulee vuodessa ja aina menevät korkeaan hintaan. Harvinainen tuo on uusintapainokseen saakka. Ihme homma ettei ole tehty.
Enpä ole myymässä koska pidän bändistä aivan helvetisti, mutta kuinkahan arvokkaasta levystä mahtaa olla kysymys? Itseltäni löytyy myös Voodoo Highway sekä aikoinaan hyllytetty, sittemmin ilmeisesti Japseissa julkaistu Dusk - kai nekin on sitten arvokkaita?
Ray Gillen on yksi kaikkien aikojen suosikki hardrock-laulajiani! Rest in peace, Ray.
Dusk löytyy ainakin melko helposti edelleen. Jostain syystä tuo eka on sitten rankattu Suomessakin levykaupoissa 25-30 e hintaluokkaan. En tosiaan ymmärrä mikä maksaa noissa 100 taalan versioissa, mutta minä keräänkin vain hyvää musiikkia, en painoksia.
Dusk löytyy ainakin melko helposti edelleen. Jostain syystä tuo eka on sitten rankattu Suomessakin levykaupoissa 25-30 e hintaluokkaan. En tosiaan ymmärrä mikä maksaa noissa 100 taalan versioissa, mutta minä keräänkin vain hyvää musiikkia, en painoksia.
Sama juttu. Tietty jos siinä sadan taalan painoksessa on [u:8dd0ff874f]yksikään[/u:8dd0ff874f] ylimääräinen biisi, tarvii harkita... :lol:
No joo, eihän siinä tietystikään ole... Loisto bändi, mahtavaa kuulla muidenkin diggailevan!
Voodoo Highwaynkin joskus omistin. Mikähän niissä lopulta jäi häiritsemään...taisi olla jonkinlainen tyylilajin epämääräisyys - oltiin olevinaan roots-rockia, mutta sitten kuitenkin peuhattiin AOR-sävyjen kanssa.
Voodoo Highway oli jostain kumman syystä täysin turha tekele, joka ei paini ollenkaan samassa sarjassa esikoisen kanssa. Dusk -keräilyerään en ole vaivautunut tutustumaan.
Ray Gillen on yksi kaikkien aikojen suosikki hardrock-laulajiani! Rest in peace, Ray.
Eikös tuo Gillen kuollut AIDS:iin?
Riot: Fire down under
Maailman rumimpien levynkansien sisällä on kuin onkin hyvää rokkia - kuulin levyn joskus 80-luvulla ensi kerran, toki näkemättä levynkansia... :wink:
Maailman rumimpien levynkansien sisällä on kuin onkin hyvää rokkia - kuulin levyn joskus 80-luvulla ensi kerran, toki näkemättä levynkansia... :wink:
Hei. Omistan ikivanhan LP-levyn: Welcome to the world of... Riot.
Onkohan sama bändi? ;)
Ray Gillen on yksi kaikkien aikojen suosikki hardrock-laulajiani! Rest in peace, Ray.
Eikös tuo Gillen kuollut AIDS:iin?
Tais kuolla.
Omistin aikoinaan molemmat Badlandsit vinyyleinä (tuli ostettua ihan tuoreiltaan) ja minusta "Woodoo Highway" oli parempi.
Tiesittekös muuten, etä John Slomanilla ja John Sykesillä oli Badlands -niminen bändi jo 80-luvun alussa? Levyä eivät ehtineet tekemään, koska Sykes loikkasi Thin Lizzyyn.
Hei. Omistan ikivanhan LP-levyn: Welcome to the world of... Riot.
Onkohan sama bändi? ;)
Epäilen kovasti, kun diskografia ei tunne tuota teosta. Vai lieneekö jokin puolivirallinen kokoelma?
Jos kansi on tosi ruma, niin silloin se voikin olla aito... :lol:
Ja vähän saksalaista surinaa vinyylinä:
Kraftwerk : The Man Machine
Kraftwerk : Radio-Activity
Tangerine Dream : Encore
Tangerine Dream : Pergamon
Tangerine Dream : Tangram
J
Ja vielä toi postipoika vinyyliä.
Cathedral: Stained Glass Stories (Reissue)
Crack: Si todo hiciera (Reissue)
Intrusion: Passing Without Notice
Mirthrandir: For you the old women
Tibbetts, Steve: Yr (Reissue)
Wapassou: Mass in D Minor
Wapassou: Salamnbo
J
Enpäs muuten ole pitkään aikaan ostanut yhtään levyä.
Probot: S/T
Asiaa. Varsinkin Cronoksen, Lemmyn ja King Diamondin suoritukset ovat täyttä dynamiittia!
Circusfolk: The Progression Bell
Tästä pidän kovasti.
Ray Gillen on yksi kaikkien aikojen suosikki hardrock-laulajiani! Rest in peace, Ray.
Samaa mieltä olen.
Omnium Gatherum : Stuck Here On Snakes Way
Kotimaista death metalia, tai life and death metalia, kuten bändi itse jossain haastattelussa heitti. No oli genre mikä tahansa, kyseessä on vaihtelevaa, rentoa ja vauhdikasta kuolonmetallia. Syntikat soivat paikoitellen melko 80-lukuisesti, välillä heitetään rockimpi vaihde silmään ja pienen bunglemaisen kevennyksen jälkeen tykitetään taas hyvin raskaasti.
Porcupine Tree : Fear of a Blank Planet
Ehkä PT:n toistaiseksi paras levy. Levyn heikko kohta on Anesthetize, joka saa muut sinänsä ihan hyvät kappaleet vaikuttamaan melko latteilta.
Alamaailman Vasarat : Maahan
Jälleen hieno levy vasaroilta. Tätä onkin jo tullut hehkutettua, joten tyydyn vain toteamaan, että kyseessä on ehdottomasti yksi vuoden parhaista levyistä.
Gojira : From Mars to Sirius
Ranskalaisen Gojiran metalli on omaperäistä, murskaavaa ja paikoitellen melko kaunistakin. Kuriositeettina voisi mainita yhtenä elementtinä käytetyn valaiden ääntelyn. Voi vaikuttaa vähän itsetarkoitukselliselta tai tekotaiteelliselta, mutta Gojiran tapauksessa kyseessä on hienosti annosteltu mauste.
Lisäksi mm. seuraavia levyjä on tarttunut mukaan:
Dream Theater : Majesty Demos
Meshuggah : Rare Trax
Angelo Badalamenti : Twin Peaks
Stam1na : Kadonneet Kolme Sanaa CDS
[
Porcupine Tree : Fear of a Blank Planet
Ehkä PT:n toistaiseksi paras levy. Levyn heikko kohta on Anesthetize, joka saa muut sinänsä ihan hyvät kappaleet vaikuttamaan melko latteilta.
Porcupine Tree : Fear of a Blank Planet
Ehkä PT:n toistaiseksi paras levy. Levyn heikko kohta on Anesthetize, joka saa muut sinänsä ihan hyvät kappaleet vaikuttamaan melko latteilta.
:D
Porcupine Tree : Fear of a Blank Planet
Ehkä PT:n toistaiseksi paras levy. Levyn heikko kohta on Anesthetize, joka saa muut sinänsä ihan hyvät kappaleet vaikuttamaan melko latteilta.
Täysin samaa mieltä.
Tuli tehtyä tällainen heräteostos kuin Threshold : Dead Reckoning
Melodista metallia kevyillä? progemausteilla. DT:n fanien kannattaa tsekata.
Taas on levykaupassa käyty....
AGITATION FREE: MALESCH
Tämänkin sain vihdoin. Saksalaisia turisteja Egyptissä. Kokeilevampaa kuin Kollektiv...
JOHN HAMMOND: SO MANY ROADS
Valkoista bluesia vuodelta 1965. Tosin tämän vesselin isi jo kuleksi parilla aiemmalla vuosikymmenällä pitkin syvää etelää äänittelemässä samaa kamaa aidoilta mustilta.
Levyllä soittaa lisäksi pari muualta myöhemmin tutuksi tullutta nuorta miestä; Robbie Robertson, Levon Helm, Garth Hudson, Mike Bloomfield... siis aika peruskamaa tämä.
FOLKSWAGEN: TIENHAARA
Tämä on näiden 3. pitkäsoitto, julkaistiin viime torstaina. Mielenkiintoinen kokoelma folkrockkia enemmän tai vähemmän Karjalasta. Biisintekijöinä on kolmen orkesterinjäsenen lisäksi tälläkertaa Viktor Tsoi, Vladimir Vysotski, pari muuta itäparikkalalaista & eestiläistä, sekä tuo vanha tuttu Trad. Bändi tuntuu tiukentuneen. Pekka ei turhaan maininnut jo keikalla Imatralla Konosen ryhyneen Jokelan Neil Youngiksi. Levyn hitti on minusta Konosen Volodja tahtoo lentää , eikä niinkään nettisingle Vapauteen... Komea maisema kannessa!
FOLKSWAGEN: KOSMONAUTTI
Tämä taas on herrojen edellinen äänite, 4 biisin ep. Tällä on äkkiseltään rämäkämpi & hupaisampi ote kuin Tienhaaralla. Nimibiisi kuuluu heti kosmonauteista tehtyjen biisien kärkikolmikkoon Miljoonasateen ja Joose Keskitalon rinnalle, Nettisivuiltaankin löytyvä Voi Venäjä! taas on täyttä Viktor Peleviniä. Enempi historian oppikirjasta taas on laulu aiheesta Äänislinna, Petroskoi, Petrozavodsk. Kyseisestä Folkkarien vakiokeikkamestasta Akvarium teki 20 vuotta sitten laulun Lentävät Lautaset... Hulvaton lisä on vielä Munnen venäjäksi kääntämä & laulama Zimnaja Voina Rok eli siis Suomen Talvisodan Talvisota Rock...
JOANNA NEWSOM: YS
Otetaan harppua soittava amerikkalainen nuorempi versio Björkistä & Van Dyke Parks tuottamaan & sovittamaan. Varsinainen Song Cycle 2 tämä. Reaaliajassa. Varoitus: Progea on, varmasti. Uutta progea. Vähän niinkuin Islajan versiot folkista. Ei aukea heti eikä helpolla.
ISIS - Oceanic
Post-rockin/sludge metalin riemuparaati. Meno on väljää ja riffit raakoja. Tykkään. Murinalaulu vaatii totuttelua aluksi.
Explosions in the Sky - All of a Sudden I Miss Everyone
Hieman pehmeämpi versio edellisestä, kaunista intrumentaalikamaa, Sigur Rosin ja Isiksen välissä.
Porcupine Tree - Fear of a Blank Planet
Tässäkö se PT:n paras nyt tuli? Kokonaisuutena oikein mainio kesälevy. Ja syyslevy...Ja talvi... Saas nähdä miten hyvän setin pojat vetää laululavalla. :o
Vanden Plas - Christ.0
Tämän sain DPRP:n pollista palkintona. Melodista metallia hieman Dream Theaterin hengessä. Albumin päättävä Jesus Christ Superstar-cover Gethsemane on todella maukas ja vokaalit onnistuneita. Tykkään enemmän kuin alkuperäisestä.
Fates Warning - A Pleasant Shade of Gray
Tummaa metallia puhtailla vokaaleilla. Mukana pyörii myös joku Kevin Moore. Ainoa ärsytys on se herätyskello levyn lopussa. Tosin ehkä se on tarpeen, tuon levyn jälkeen on sen verran omissa maailmoissaan...
JOANNA NEWSOM: YS
Otetaan harppua soittava amerikkalainen nuorempi versio Björkistä & Van Dyke Parks tuottamaan & sovittamaan. Varsinainen Song Cycle 2 tämä. Reaaliajassa. Varoitus: Progea on, varmasti. Uutta progea. Vähän niinkuin Islajan versiot folkista. Ei aukea heti eikä helpolla.
Otetaan harppua soittava amerikkalainen nuorempi versio Björkistä & Van Dyke Parks tuottamaan & sovittamaan. Varsinainen Song Cycle 2 tämä. Reaaliajassa. Varoitus: Progea on, varmasti. Uutta progea. Vähän niinkuin Islajan versiot folkista. Ei aukea heti eikä helpolla.
Mulle tuli YS kans.Valtavasti tulee tekstiä naiselta,meinaan aivan pakahtua.Jos yrittäisi pienemmissä erissä.
Porcupine Tree - Fear of a Blank Planet
Tässäkö se PT:n paras nyt tuli? Kokonaisuutena oikein mainio kesälevy. Ja syyslevy...Ja talvi... Saas nähdä miten hyvän setin pojat vetää laululavalla. :o
Ainaskin tämä levy tulee kokonaan! :wink:
Furi Anga - Comatarium (2002)
Madventures Soundtrack, levyä myyty kädestä käteen n.250kpl:tta.
Tilaa kaverilta
Taas on levykaupassa käyty....
AGITATION FREE: MALESCH
Tämänkin sain vihdoin. Saksalaisia turisteja Egyptissä. Kokeilevampaa kuin Kollektiv...
AGITATION FREE: MALESCH
Tämänkin sain vihdoin. Saksalaisia turisteja Egyptissä. Kokeilevampaa kuin Kollektiv...
Nauti hyvä mies, olet löytänyt yhden Krautrockin parhaimmista levyistä! :D
Taas on levykaupassa käyty....
AGITATION FREE: MALESCH
Tämänkin sain vihdoin. Saksalaisia turisteja Egyptissä. Kokeilevampaa kuin Kollektiv...
AGITATION FREE: MALESCH
Tämänkin sain vihdoin. Saksalaisia turisteja Egyptissä. Kokeilevampaa kuin Kollektiv...
Nauti hyvä mies, olet löytänyt yhden Krautrockin parhaimmista levyistä! :D
No kyllä.Mutta olihan Kollektivillakin kokeilua mm.sähköistetyt ja efektien läpi soitetut huilu,saxofoni ja zither.
On se upea levy Malesch,aloin oikein kuunteleen.
Porcupine Tree - Fear of a Blank Planet
Tässäkö se PT:n paras nyt tuli? Kokonaisuutena oikein mainio kesälevy. Ja syyslevy...Ja talvi... Saas nähdä miten hyvän setin pojat vetää laululavalla. :o
Tässäkö se PT:n paras nyt tuli? Kokonaisuutena oikein mainio kesälevy. Ja syyslevy...Ja talvi... Saas nähdä miten hyvän setin pojat vetää laululavalla. :o
Ainaskin tämä levy tulee kokonaan! :wink:
No ei kai nyt sentään? Festarikeikat on yleensä lyhyempiä kuin tavalliset joten tuskin nyt koko levyä soittavat.
No nyt on haettu tullista levyt, eli kanadaprogea tällä kertaa.
Contraction : s/t
Contraction : La Bourse ou la Vie
Engoulevent : l'Ile ou Vivent les Loups/Etoifilan
Charles Kaczynski : Lumiere de la Nuit
Opus 5 : Contre Courant
Pollen : s/t
Maneige : Ni Vent...Ni Nouvelle
J
[quote]
Porcupine Tree - Fear of a Blank Planet
Tässäkö se PT:n paras nyt tuli? Kokonaisuutena oikein mainio kesälevy. Ja syyslevy...Ja talvi... Saas nähdä miten hyvän setin pojat vetää laululavalla. :o
Porcupine Tree - Fear of a Blank Planet
Tässäkö se PT:n paras nyt tuli? Kokonaisuutena oikein mainio kesälevy. Ja syyslevy...Ja talvi... Saas nähdä miten hyvän setin pojat vetää laululavalla. :o
Ainaskin tämä levy tulee kokonaan! :wink:[/quote]
No ei kai nyt sentään? Festarikeikat on yleensä lyhyempiä kuin tavalliset joten tuskin nyt koko levyä soittavat.
Niinpä, tunti taitaa olla maksimi. Kattelin PT:n DVDtä Arriving Somewhere... ja oli todella hyvä konsertti klubiympäristössä.
Yhden tunnin takia en viitsi vaivautua jojen kaupunkiin....
Niinpä, tunti taitaa olla maksimi. Kattelin PT:n DVDtä Arriving Somewhere... ja oli todella hyvä konsertti klubiympäristössä.
Yhden tunnin takia en viitsi vaivautua jojen kaupunkiin....
Kyllä klubikeikat ovat aina ihan eri luokkaa kuin festarit, mutta onhan tuo ensimmäistä kertaa Suomessa ja niin monta muutakin hyvää bändiä noilla kekkereillä, että pakko on rikkoa 17 vuoden festariselibaatti! :wink:
Hei Lerxst, tulehan sitten myös kyyläämään Leinosen Villen iskelmäpotpuria! Ikinä et voi tietää kuka sattuu soittamaan bassoa kyseisellä keikalla... ;) Nimim. Saa tulla nykimään hihasta
Hei Lerxst, tulehan sitten myös kyyläämään Leinosen Villen iskelmäpotpuria! Ikinä et voi tietää kuka sattuu soittamaan bassoa kyseisellä keikalla... ;) Nimim. Saa tulla nykimään hihasta
OK, pyritään siihen :wink: Mihin aikaan ja missä?
Muistaakseni lauantai, klo 17, päälava. Allakka ei ole lähettyvillä, varmistan asian vielä. Priva rulettaa. ;)
Senkin rockstarba.
Muistaakseni lauantai, klo 17, päälava. Allakka ei ole lähettyvillä, varmistan asian vielä. Priva rulettaa. ;)
OK :wink:
Taas tuli poikettua ostoksilla...
Bozzio, Levi, Stevens: Blacklight Syndrome
-aivan loistava levy. Valitettavasti kolmikon toinen levy ei sitten saavuttanut tämän tasoa. Satrianin tyylistä introilua.
Joe Satriani: Is there love in space?
-Satrianin peruslevy; ei mitään uutta mutta ei suurta pettymystäkään.
Frank Zappa: Ahead of their time
-mulle pettymys pitkän odotuksen jälkeen. Varmaan ollut kivat keikat, mutta osa vitseistä ei osu koska ne on suunniteltu nähtäviksi ei kuunneltaviksi.
Red Hot Chili Peppers: Stadium Arcadium
-jos sama hemmo tuottaa Metallican niin voi jäädä ostamatta... Ehkä tuottajaguru on tullut luovuutensa päähän. Vanhana Pepper-fanina on tosi vaikea kuunnella tälläistä keskinkertaisuutta yli kaksi tuntia putkeen!
Within Temptation: The heart of everything
-omassa genressään huippukamaa. Livekin oli mainettaan huomattavasti parempi. Toisaalta onhan se kiva kun laulajan englannista saa jopa selvää. Yötoiveen-laulajan enkku oli sellaista formulakieltä että huh huh!
Jethro Tull uusi acoustic kokoelma
Aika suuri osa studioraitoja. Faneille vain 2 uutta raitaa. Olisin käyttänyt enemmän A Little Night Music ja Bursting Out raitoja. Ianin sooloja ei tarvittu. Taitaa jäädä autoon toistaiseksi.
Ei vielä meidän hyllyillä, mutta Uncut Prog Special
Mukana Fairyport
http://www.uncut.co.uk/
Prog special? Mitä siinä tekee rollarit kannessa?
Blasphemy - Eka, kai. ei muista (huudossa ollu johonki 100 egeen myynnissä..) -lp
Judas Priest - Stained Glass -lp
ja joku kolmas mikä ei tule nyt miellen
ja cd:t
Circle - Miljard 2cd
- Panic
Prog special? Mitä siinä tekee rollarit kannessa?
On siellä joku juttukin mutta ilmais CD on se proge special.
Ja hyllyyn kolahti:
-Blackfield: I
Hyvä levy Wilsonin sivuprojektista. Ihmiselle joka pitää Porcupine Treestä Ja David Sylvianista. Tätä voisi suurella sydämellä kutsua stereo-levyksi :)
-Queensryche: The art of live
Varmaan bändin huonoin levy! Miten voi hyvätkin biisit pilata tällä tavalla ja vielä keikalla. Elävää musiikkia, hah!
-Porcupine Tree: Stupid Dream
Peruslevy Wilsonilta. Valitettavasti DVD-A:n lisäbiisit ei toimi ;(
-Tuomari Nurmio: Tuhannen kapakan lauluja
Ostin kun oli halpa ja muistin muutaman hyvän biisin. No tämän levyn myötä löysin monen monta uutta hyvää biisiä. Pitääpä kaivaa mieheltä lisääkin materiaalia...
-Rogue´s Gallery: Pirate ballads, sea songs & chantleys
Samoin ostin kun oli halpa ja levyn idea kiinnosti; tuplalevy täynnä vanhoja merirosvolauluja, esittäjinä mm. Bono, Sting, Bill Frisell, Lou Reed ja Nick Cave vain muutaman mainitakseni. Tämän ongelma on että eipä nuo merimiehet kummoisia säveltäjiä olleet ja esittäjien taso vaihtelee kummasti. Jos tykkää Nick Cave tyyppisestä kamasta niin tämä sujahtaa kuin ankkuri mereen. Tästä olisi saanut yhden hyvän levyn ja toisen voisi haudata arkiston takimmaiseen nurkkaukseen.
Tukholman tuliaisia Mellotronenista:
Magma - K.A.
Magma - Wurdah Itah
Popol Vuh - Einsjäger & Siebenjäger
Ange - Caricatures
Can - Ege Bamyasi
Sigur Ros - Agaetis Byrjun.
Aivan loistava kauppa, etenkin jos pitää Magmasta. Varmaan yli 20 levyä löyty hyllystä.
Björk : Volta
Pan Sonic : Katodivaihe
Lapko : Young Desire
John Coltrane : Live in Europe
Lee Morgan : Live at the Lighthouse
Circle : Panic
Cirque De Soleil : Delirium
Strange Flowers: Music for Astronauts LP
Strange Flowers VS Babyscream CD EP
Strange Flowers: Across the River and through The Trees CD EP
Strange Flowers: Me and the Eggman 7"
Strange Flowers: The Official Bootleg Series Vol. I CD EP
Strange Flowers: The Official Bootleg Series Vol. II CD
Kaikki nämä ja vielä bändin T-paita yhteishintaan 26€! Ja sisältää postit Italiasta! Joko tämä on huijausta tai elämäni parhaat kaupat...
Enpä ole vuosiin tainnut ostaa näin vähän levyjä. Toukokuun cd-hankinnat:
Roxy Music: For Your Pleasure (1973/99 remaster)
Tämä levy on ensimmäinen kunnon tutustumiseni bändiin. Ja oikein hyvää art-rokkiahan tämä on. Pari biisiä tökkii, mutta pääosin erittäin positiivinen uusi tuttavuus. Minkäköhän näiltä hommaisi seuraavaksi?
Rush: Snakes & Arrows (2007)
Keskitason Rush-levy. Parasta sitten Counterpartsin, mutta kyllähän tämä jää kevyesti jälkeen niistä 80-luvun parhaista levyistä.
The Who: Whos Next (1971/1995 remaster)
Loistava rock-albumi. Melkein levyn jokaisestä biisistä on muodostunut klassikko.
Talking Heads: Remain In The Light (1980/2006 cd remaster + dvd)
Adrian Belewin King Crimsoniin tuomat Talking Heads vaikutteet ovat mielestäni bändin heikointa antia. Omana juttunaan Talking Heads on ihan mielenkiintoista musiikkia vaikka välillä vähän tökkiikin. Outoa kyllä kuunnella tätä kun välillä on melkein varma että laulaja on Adrian Belew vaikka kyseessä on tietenkin David Byrne.
Robert Wyatt: Ruth Is Stranger Than Richard (1975)
Ei pärjää Wyattin ennen tätä julkaistulle mestarilliselle Rock Bottomille, mutta mainiota musiikkia silti. Välillä liikutaan yllättävän jazz-henkisissäkin sfääreissä.
Celtic Frost - To Mega Therion -lp, re-issue
Terveet Kädet - Horse -lp
- kokoelma, nimeä en muista, levy jossa samantyylinen kansi ja samoja biisejä, tosin enemmän, kuin Propaganga lp:llä..
Yhteensä 20€. kohtuullinen hinta räimeestä.
System of a Down : Mezmerize
: Hypnotize
Mezmerize on huippu, hypnoa en oo vielä hirveästi kuunnellu, ei vaikuta ihan yhtä hyvältä..
Jukka Tolonen : Summer Games
[u:ec960cf6e8]Maailman paras levy[/u:ec960cf6e8], onkohan Jukan muut levyt samanlaisia rauhallisia jazzahtavia kesälevyjä? Entä Tasavallan Presidentin?
Tuomari Nurmio : Lasten Mehuhetki
Nagisa Ni Te : The Same as a Flower
Discordia: Utopia Perfection
Lisää hyvää kotimaista progea. Huima harppaus eteenpäin ep:n ajoilta.
Talking Heads: Remain In The Light (1980/2006 cd remaster + dvd)
Adrian Belewin King Crimsoniin tuomat Talking Heads vaikutteet ovat mielestäni bändin heikointa antia. Omana juttunaan Talking Heads on ihan mielenkiintoista musiikkia vaikka välillä vähän tökkiikin. Outoa kyllä kuunnella tätä kun välillä on melkein varma että laulaja on Adrian Belew vaikka kyseessä on tietenkin David Byrne.
Itsekin ostin tuon levyn juuri, mutta ainakin omasta mielestä levy on melkeinpä 80-luvun paras! Tuntuu että joka kuuntelukerralla levy paranee. Pitäisi tutustua yhtyeen muihinkin levyihin.
Strange Flowers: Music for Astronauts LP
Strange Flowers VS Babyscream CD EP
Strange Flowers: Across the River and through The Trees CD EP
Strange Flowers: Me and the Eggman 7"
Strange Flowers: The Official Bootleg Series Vol. I CD EP
Strange Flowers: The Official Bootleg Series Vol. II CD
Kaikki nämä ja vielä bändin T-paita yhteishintaan 26€! Ja sisältää postit Italiasta! Joko tämä on huijausta tai elämäni parhaat kaupat...
Strange Flowers VS Babyscream CD EP
Strange Flowers: Across the River and through The Trees CD EP
Strange Flowers: Me and the Eggman 7"
Strange Flowers: The Official Bootleg Series Vol. I CD EP
Strange Flowers: The Official Bootleg Series Vol. II CD
Kaikki nämä ja vielä bändin T-paita yhteishintaan 26€! Ja sisältää postit Italiasta! Joko tämä on huijausta tai elämäni parhaat kaupat...
Ei ollu huijausta, eilen tuli koko satsi ja hyvältä kuulostaa! Paitakin in juuri päällä, se kyllä vaikuttaa aika halpikselta mut ei se haittaa.
Ei nyt varsinaisesti progea, mutta paras hankinta moneen kuukauteen oli Monterey Pop. Siitä on myyty tähän asti vain videoita. Monterey Pop on kahden CDn kokoelma jossa jokaisella bändillä on muutama raita. Hendixiltä on mm Like A Rolling Stone jota on saanut tätä ennen vain bokseissa. Luulen että tätä voi verrata Woodstockin soundtrackiin aika paljon, osin on parempikin. Tosin Woodstockista on saatavana koko Hendrixin setti erillisenä CDnä.
Mulla on toi toi Hendrixin Montereyn keikka kokonaisuudessaan. VHS-nauhalla, eli olen voinut kyllä antaa sen jo pois. Kun ei ole viideoita. Onks iso säätö vetää VHS:ltä DVD:lle? Kaverin kaveri teki harvinaisesta Kingston Wallin keikasta DVD:n. Kai se on useamman tunnin juttu, jos vielä jakaa levyn biisit kappaleisiin. you know. Olis hyvää materiaalia VHS:llä, mutta saa nähdä ehtiikö nolliks ja ykkösiks, ennen kuin tuhoutuvat/hapettuvat/tai sinne päin. Perus VHS nauhan ikä?
Aika halpaa, empä ole kuullutkaan Strange Flowersista. DJ kaveri sanoi mulle, että tilaa suoraan levy-yhtiöltä ne cd:t. Siis Englannista, tulee halvemmaks, vaikka on postimaksut päälle. CD:stä puhun..
Paljon kustantaa suomessa noi levyt kpl? 4,3€ kotiin kannettuna Italiasta. Globaalisaation etuja. ja T-paita.. Pitäis alkaa itsekkin näkeen vähän vaivaa levyjen hankinnassa. Onko hyviä linkkejä? Jossain oli sellainen vertailu, kotimaisten lkauppojen suhteen. Täälläköhän siihen törmäsin? Jos joku tietää, niin linkki kelpais. Levykauppa X oli ainakin siinä vertailussa.. Levyn nimi vaan ja kertoo halvimman kaupan, näistä suurimmista ketjuista..
VHS videon voi siirtää helpoimmin DVD:lle telkkariin liitettävällä laitteella, maksaa meillä alle 300 ja sekä näyttää että polttaa DVDt. Turhaa kierrättää niitä tietokoneen kautta. Jos haluaa editoida, voi DVDt sitten editoida tietokoneella.
Jossain oli sellainen vertailu, kotimaisten lkauppojen suhteen. Täälläköhän siihen törmäsin? Jos joku tietää, niin linkki kelpais.
http://www.palasokeri.com/index.php?name=Forum&file=viewtopic&t=3673
Onks iso säätö vetää VHS:ltä DVD:lle?
Yksi vaihtoehto on sellanen nauhoittava-dvd/video-kombo, jolla saisi homman hoidettua helposti. Eri asia on tietysti hinta.
Levyhin takaisin...
Manilla Road: Mark of the Beast 2lp
Manilla Road: The Courts of Chaos Picture Disc
Manilla Raod: Atlantis Rising Picture Disc
MOTÖRHEAD Bomber -lp
No tulipahan ainakin Manilla Roadia kerralla kunnon kasa. Hintaa en kehtaa edes kertoa, hirvittää sen verran. Toivottavasti ovat yhtä hyviä tai parempia, kuin kaksi ekaa lp:tä. Progeksi ei voi sanoa :mrgreen:
Talking Heads: Remain In The Light (1980/2006 cd remaster + dvd)
Adrian Belewin King Crimsoniin tuomat Talking Heads vaikutteet ovat mielestäni bändin heikointa antia. Omana juttunaan Talking Heads on ihan mielenkiintoista musiikkia vaikka välillä vähän tökkiikin. Outoa kyllä kuunnella tätä kun välillä on melkein varma että laulaja on Adrian Belew vaikka kyseessä on tietenkin David Byrne.
Adrian Belewin King Crimsoniin tuomat Talking Heads vaikutteet ovat mielestäni bändin heikointa antia. Omana juttunaan Talking Heads on ihan mielenkiintoista musiikkia vaikka välillä vähän tökkiikin. Outoa kyllä kuunnella tätä kun välillä on melkein varma että laulaja on Adrian Belew vaikka kyseessä on tietenkin David Byrne.
Itsekin ostin tuon levyn juuri, mutta ainakin omasta mielestä levy on melkeinpä 80-luvun paras! Tuntuu että joka kuuntelukerralla levy paranee. Pitäisi tutustua yhtyeen muihinkin levyihin.
Jep! Remain in Light oli kanssa eka Talking Heads, minkä kuulin aikoinaan. Fear of Music on hyvä kans, aika erilainen kyllä tai oudompi, en oo aikoihin kuunnellu..
David Byrnen Brian Enon kanssa väsätty My Life in the Bush of Ghosts on ehdoton. 'yksi lempilevyistäni.
Ai niin, Johanthan Demmen ohjaama konsertti leffaa Stop Making Senseä en valitettavasti ole nähnyt. Voisi olla kiintoisa. Soudtrack-lp kyllä on hyllyssä.
[quote]
Talking Heads: Remain In The Light (1980/2006 cd remaster + dvd)
Adrian Belewin King Crimsoniin tuomat Talking Heads vaikutteet ovat mielestäni bändin heikointa antia. Omana juttunaan Talking Heads on ihan mielenkiintoista musiikkia vaikka välillä vähän tökkiikin. Outoa kyllä kuunnella tätä kun välillä on melkein varma että laulaja on Adrian Belew vaikka kyseessä on tietenkin David Byrne.
Talking Heads: Remain In The Light (1980/2006 cd remaster + dvd)
Adrian Belewin King Crimsoniin tuomat Talking Heads vaikutteet ovat mielestäni bändin heikointa antia. Omana juttunaan Talking Heads on ihan mielenkiintoista musiikkia vaikka välillä vähän tökkiikin. Outoa kyllä kuunnella tätä kun välillä on melkein varma että laulaja on Adrian Belew vaikka kyseessä on tietenkin David Byrne.
Itsekin ostin tuon levyn juuri, mutta ainakin omasta mielestä levy on melkeinpä 80-luvun paras! Tuntuu että joka kuuntelukerralla levy paranee. Pitäisi tutustua yhtyeen muihinkin levyihin.[/quote]
Jep! Remain in Light oli kanssa eka Talking Heads, minkä kuulin aikoinaan. Fear of Music on hyvä kans, aika erilainen kyllä tai oudompi, en oo aikoihin kuunnellu..
David Byrnen Brian Enon kanssa väsätty My Life in the Bush of Ghosts on ehdoton. 'yksi lempilevyistäni.
Ai niin, Johanthan Demmen ohjaama konsertti leffaa Stop Making Senseä en valitettavasti ole nähnyt. Voisi olla kiintoisa. Soundtrack-lp kyllä on hyllyssä.
VIISI VIIMEEKSI LAINATTUA LEVYÄ....
Tutustuin paikkakunnalla asuviin puolalaissyntyisiin ihmiseen & sain lainaksi kassillisen SBBn ja kosketinvelhonsa Josef Skrzekin levyjä. Tässä jokunen sana niistä. Infon puutteellisuus johtuu puolankielen taitoni puutteesta.....
SBB - SLOVENIAN GIRLS
Tämä lienee kasan vanhin äänite, käsittääkseni Tsekeissä Prahassa joskus 70-luvulla tallennettu. 2 parikymmentäminsasta, melkoisen kosketinvoittoista biisiä, syntikoita kytetään varsin hienostuneesti, varsinaista avaruuskamaa on. Myös sielukasta laulua.
SBB - SZCZESLIWI Z MIASTA N.
Koncert SBB 29.10.1979 Warszawa, Sala Kongresowa, "Jazz Jamboree´79" DVD
Ja tässä sitten myös näkee, miten ne sen tekee! Lavalla on 4 miestä, Pietrowski rummuissa, Apostolis kitarassa, Piwowar toisessa kitarassa & Skrzek koskettimissa, joita oli toistakymmentä eri...! ja laulussa. Tunti 25 minsaa HUIMAA menoa.
JOSEF SKRZEK - KOLEDY
Tässä Äijä soittaa 15 kappaletta isolla pianolla. Melodista, kaunista, mielikuvituksellista.
ALINA & JOSEF SKRZEK - "O PANIE PRZEBACZ MEJ MYSLI, ZE NIE DOSE JESZEZE MILUJE"
Miehemme on tähän säveltänyt kappaleita 12 Stanislaw Swiatkowski-nimisen maalarin taulun innoittamana, niiden aiheena on ollut Karol "Paavi" Wojtyla. http://www.swiatkowski-art.com
Tuolta voitte käydä vilkaisemassa kuvat. Hienoa kosketinmusiikkia, osa laulettuja, osa ei... Joku pätkä kuulosti ihan Piirpaukelta, lievätkö käyttäneet samaa melodiaa...
JOSEF SKRZEK, ROKSANA VIKALUK, BEATA MANKOWSKA, ALKESANDRA PONISZOWSKA -
VIATOR ZNAK POKOJU
Tämä on vissiin konserttiäänitys, nuo 3 naista laulavat. Josefilla on taas kosketinarsenaalia käytössään. Sävellykset hänen, Roksanan ja Bachin ja parin muun klassikon. Kirkkokonsertti? Kaunista edelleen.
... oli niitä muitakin, täs on nyt nää 5 aluksi....
Pitkästä aikaa jotain uutta.
Magma : Mythes & Legendes EPOK 3 DVD
Billy boys : Harley Man LP
Onségen Ensemble : HottoïzzoH
Embryo : Steig aus
Genesis : Trespass
Henry Cow : Western Culture
J
Saako tuota Onségenia äxästä vai mistä sen löytää?
Juu, Äxästä just äsken hain. Ja saa suoraan bändiltäkin. Ei näkynyt Äxän hyllyssä, mutta kysy, sitä oli siellä tiskin takana.
J
Täytyy olla kovaa kamaa, kun pitää tiskin alla pitää...;)
Matin Levyn jälkeen ei ole tullut hommattua oikein mitään. Jammolle uusi kyselyn aihe: Löytyykö hyllystäsi Matin Levy vinyylinä, CD:nä vai eikö löydy lainkaan.
Arthur Yoria: I'll be here awake
Erinomaista poppia. Nimibiisi on yksi parhaista pop-kappaleista ikänä.
The Cult: Electric
Puuttuva levy tuli hankittua.
Suicidal Tendencies: S/T
Klassikko joka oli aiemmin unohtunut hankkia. On vaan ihan ältsin huippu levy.
Voivod : Killing Technology -lp
Death In June : Operation Hummingbird -lp
: Not Guilty and Proud -pic.lp
Der Blutharsch : Der Sieg des Lichtes -lp
Uncut lehden proge kokoelma melkoista sillisalaattia. The Nice, Caravan, Wigwam (Jukka bisi) ja VDGG ovat tutut nimet, muut on aika epätasaista tasoa. Esimerkiksi aikaisempi Acid Daze oli jo parempi kooste.
PMMP - Kuulkaas enot! (BMG 2003) 2,5€
-Sisältää myös videon 'Rusketusraidat'
Muita biisejä en olekkaan kuullut. Tää on se eka levy, ton toisen (Kovemmat kädet) jälkeen on paha lähtee kuunteleen, se nimittäin on 8½/10 levy. Vaikkei uskois, en minä ainakaan, ennekuin kylässä kuulin, sit heräs mielenkiinto.. Nyt olen kai jo fani ja haluaisin keikalle, hmm..
Just tänään rojahti postiluukusta seuraavat:
Marble Sheep: For Demolition of a Spiritual Framework
-Messevää psyke/hard rock -osastoa Japanista.
Throbbing Gristle: 20 Jazz Funk Greats
-"Hot on the Heels of Love" on suurinpiirtein paras biisi ikinä!
Big City Orchestra: Greatest Hits and Test Tones vol. 2
Violent Onsen Geisha: Teenage Petsounds
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising
Space Streakings & Mount Shasta: Shakuhachi Surprise
Yellow6 / Rothko / Landing: New Found Land
-Nämä vielä kuuntelematta.
Folk-painotteista, mutta niin aina.
Maddy Prior & June Tabor : Silly Sisters - No More To The Dance
Kalevala : Anthology
Savourna Stevenson, June Tabor, Danny Thompson : Singing The Storm
Pretenders : Loose Screw
Fairport Convention : XXXV - The 35th Anniversary Album
Heh, en tiedä yhtäkään artistia Esan, Rileyn ja Endbrax:in viime ostoksista. Onks toi Kalevala se suomalainen 70-luvulta, 'Bookie Jungle' -levyn tehnyt bändi? Jos on, niin kerro lisää, luulin että ne on tehnyt vain ne kaksi levyä, mitkä ostin yhdelle CD:lle painettuna. Se toinen levy (en muista nimeä) ei ollut läheskään niin hyvä, kuin toi Bookie Jungle.. Kalevala : Anthology???
Onks toi Kalevala se suomalainen 70-luvulta, 'Bookie Jungle' -levyn tehnyt bändi? Jos on, niin kerro lisää
Sepä se. Täällä siitä on jo joristu.
Arvostusta, anthology kahden levyn jälkeen..
Ensimmäiset kaksi, eli People No Names ja Boogie Jungle, on julkaistu yhdelle CD:lle pakattuna pariinkin kertaan, mutta Anthologylla on ainoastaan liveversioita noiden levyjen kappaleista, ei alkuperäisiä studioäänityksiä.
Mulla on just toi painos. Bookie Jungle oli kaverilla C-Kasetilla ja se kuunneltiin puhki. Toi eka levy 'People No Names' on jäänyt jotenkin vähäiselle huomiolle.
8)
People No Names / Boogie Jungle cd löytyi hyllystä jo aiemmin. Onhan tuo Anthology ihan oiva lisä. 1995 reunionissa soittaa Pekka Pohjolakin. Ruisrock-livessa Remun laulu on hienoa ;)
People No Names / Boogie Jungle cd löytyi hyllystä jo aiemmin. Onhan tuo Anthology ihan oiva lisä. 1995 reunionissa soittaa Pekka Pohjolakin. Ruisrock-livessa Remun laulu on hienoa ;)
Jollekkin kaverille, kun olin hankkimassa tota tuplalevyä, niin selostin bändistä. Sanoin, että legendaarinen suomalainen 70 progee, Pekka Pohjola mm. soittaa. sit kun sain levyn käteen, niin äimistelin, että mistähän olen saanut päähän, että Pohjola soittais Kalevalassa.. No, en näköjään ollut kuin puolet väärässä =)
Joo, nousi mielenkiinto, ton re-unionin myötä, onks jotain "fani-sivuja". Ainakin People No Names / Boogie Jungle levyillä muistaakseni vaihtui kokoonpani aika hyvin. Hitto kun on muutto kesken, kaikki CD:t pahvilaatikoissa. Oisin laittanut soimaan saman tien.. Ja katellut kokoonpanoja. Muistini mukaan kummallakaan studio levyllä ei ollut "kuuluisuuksia". Mistä lie oon sit kuullut ja yhdistänyt Pohjolan Kalevalaan?
Just tänään rojahti postiluukusta seuraavat:
Marble Sheep: For Demolition of a Spiritual Framework
-Messevää psyke/hard rock -osastoa Japanista.
Throbbing Gristle: 20 Jazz Funk Greats
-"Hot on the Heels of Love" on suurinpiirtein paras biisi ikinä!
Big City Orchestra: Greatest Hits and Test Tones vol. 2
Violent Onsen Geisha: Teenage Petsounds
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising
Space Streakings & Mount Shasta: Shakuhachi Surprise
Yellow6 / Rothko / Landing: New Found Land
-Nämä vielä kuuntelematta.
Marble Sheep: For Demolition of a Spiritual Framework
-Messevää psyke/hard rock -osastoa Japanista.
Throbbing Gristle: 20 Jazz Funk Greats
-"Hot on the Heels of Love" on suurinpiirtein paras biisi ikinä!
Big City Orchestra: Greatest Hits and Test Tones vol. 2
Violent Onsen Geisha: Teenage Petsounds
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising
Space Streakings & Mount Shasta: Shakuhachi Surprise
Yellow6 / Rothko / Landing: New Found Land
-Nämä vielä kuuntelematta.
Tuosta Throbbing Gristlestä, Greatest Hits cd;nä, cd.on;ta.. Ja Aika Mölyisä live-lp Dimensia... Alkaa aueta, kun kuuntelin tota pitkästä aikaa, ensin en kauheasti välittänyt, mutta nyt kolahti uusintakuunteluilla, vaikka kai ssurin osa ton lp:n käsittäisi pelkkänä mölynä...
Toi Hot on the Heels... on kyllä aika yllättävän pop kipale tuolle "orkesterille", mutta toki aika "Proto-Electro" biisi, ajankohtaan nähden. Tuota lp;tä olen etsinyt ja Psychic TV;hen pitäsi tutustua.
Kenelläkään Suosituksia?
Kalevalasta sisäpiirin tietoa Lido Salosen muistelmateoksessa "Elämä jota en olisi halunnut elää" WSOY 2001 elikkä kipi-kapi-kirjastoon siitä tiedonhaluiset!
Sanoin, että legendaarinen suomalainen 70 progee.... onks jotain "fani-sivuja".
Tuosta löytyy Suomalaisen rockin tietosanakirjan sisältämä info:
http://hezzu.palasokeri.com/kalevala.htm
People No Names on nuista levyistä ehottomasti se kovin. Ja Anthologyllä on parasta antia ne varhaisäänitykset <3
Levytyksiä:
- People No Names (Finnlevy SFLP 9532) 1972
- Boogie Jungle (Hi-Hat HILP 102) 1975
Kuunneltiin 93-95 Bookie Jnglea paljon kaseetilta (alkuperäiseltä), mutta se katosi mysteerisesti. Omistaja vaati CD:nä takaisin (huumorila, silloin CD:t olivat uusia ja kalliita, eikä uskottu, että Kalevalaa saa edes CD:nä). Kasetti oli aka heavy rotaatiossa, kunnes mystisesti katosi. Ajattelin, että en enään ikinä kuule Kalevalasta, kyselin monelta, mutta kukaan ei ollut kuullutkaan bändistä.
Bändi "unohtui", luulimme (ei ollut nettejä ja vempeleitä) että se siitä, harmi. Hyvä levy (People No Name:sta ei oltu kuultukkaan). Sitten kaverin luona selailin mp3-kansioita, vuosia myöhemmin. Kalevala niminen osui silmään. Poltin samantien. Kaveri sanoi, että älä polta sitä ekalevyä ollenkaan? En muista poltinko, koska kansiossa oli scannattu CD-levyn kannet, niin ostin sen Feelgoodista uutena.
Kuuntelin läpi ekalevyn, se on erilainen, kuin Bookie Jungle, sitten kaverin dissaukset levyä kohtaan karkoitti aika hyvin levystä. Täytyypi kaivaa levy esiin ja kuunnella pari kertaa. Bookie Junglen osaa niin ulkoa, mutta ei sitäkään oo vuosiin kuunnellut..
Näähän tais olla tolla "Bookie Junglella"
- Rockin' Fish/While The Fire's Warm (HIS 1004) 1975
Onks nää sitten "Abraham's Blue Refrainilla"
- Playground/Lighthouse (HIS 1016) 1976
- Highland Temple/Silver Fish (HIS 1026) 1977
Tästä ei kukaan puhunut mitään.. Ootteko kuunnellut?
- Abraham's Blue Refrain (HILP 126) 1977
Kalevala soitti ensimmäisessä Ruisrockissa elokuussa 1970, jolloin rumpalina oli Remu Aaltonen, kitaristina Albert Järvinen, Salonen oli siirtynyt bassoon ja lisäksi oli mukana tummaihoinen lyömäsoittaja Francis Looby. Musiikki oli rajua rockia, joka sai yleisön helposti puolelleen.
8)
Eräässä vaiheessa soitti Kalevalassa myös Helsinkiin vastikään muuttanut saksofonisti/huilisti Sakari Kukko
Soittaako hän Kingston Wallin 'shine on me' -kappaleen saksofonit?
P.S. Hyvä artikkeli, pistin kirjanmerkkeihin 'hezzu.palasokeri.com' ja lueskelen tos noin.. Aika menevä bändi ollut, siis noin niinkuin henkilöiden tulemisen ja menemisien suhtee.
Eräässä vaiheessa soitti Kalevalassa myös Helsinkiin vastikään muuttanut saksofonisti/huilisti Sakari Kukko
Soittaako hän Kingston Wallin 'shine on me' -kappaleen saksofonit?
Soittaa.
Abraham on niistä kolomesta heikoin, mutta siinä on komia kansi ;) Niin ja se sisältyy tosiaanki tuohon Anthologyyn kokonaan. Mut jos Boogie on sun mielestä parempi ku eka niin kaippa tykkäisit.
Jep, mutta en tosiaan ole kuunnellut kuin kerran tai kaks, People no namea. Vahvojen ennakkoluujen vauhdittamana, taustamusiikkina. Kuuntelen sen tossa noin, avoimin mielin...
...
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising...
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising...
Joko on kuunneltu? millasta? mistä ostit?
Viimesimpiä :
Nishinihon : s/t
Kawabata Makoto, Atsushi Tsuyama ja joku jamppa soittelevat 70-luvun hard rockia omalla tavallaan, mahtava levy, Let's Zeppelin'!
Father Moo & The Black Sheep : s/t
Taas Kawabatan sivujuttu, vuodelta -98. Aika rauhallista dronemitäliehuminaa, naislaulajien ääntely muistuttaa välillä Cotton Casinoa.
Kawabata Makoto : Inui
Dronea, luonnonläheinen ja rento fiilis toisin kuin joillain muilla äijän dronelevyillä. Eikä tässä ole yhtään korvantappajabiisiä! Uusintajulkasu hienossa pahvipaketissa, tämäki tieten vaan joku pikkupainos niinku ekaki oli.
Nagisa Ni Te : On the Love Beach
Bändin eka levy ja parempi näistä kahdesta niiden levyistä mitkä omistan. Pitää tieten ostaa loputki..
Seikazoku : Live in Japan
Kawabatan sivuprojekti. Välillä melkeen noisea, välillä aasialaista kansanmusiikkia. Levyllä soittelee Tatsuya Yoshida Ruinsista.
Näköjään oon taas ostanu vaan huippulevyjä.
Parit uutuudet. Vinyyliä:
Art zoyd : Génération sans futur
Heldon : Un reve sans consequence speciale
Shulze, Klaus : Picture Music
Radiopuhelimet : Viisi tähteä
Ja cd-levyjä:
Matti Järvinen : Matin levy
Von Herzen Brothers : Approach cd
J
Aika laidasta laitaan:
Galacticka: dE-Ep
Death in june: Take care & control
Semiramis: Dedicato a frazz
Comus: Song to comus complete collection
Finntroll: Jaktens tid
Nick Cave: Your funeral my trial
Paul McCartney: s/t
Motelli skronkle: s/t LP
Jon Anderson: Olias of Sunhillow
Bjerga/Iversen: Shortest Way to The Moon
Deep Purple: Deep Purple in Rock
Von Hertzen Brothers: Approach
Rick Wakeman: The Six Wives of Henry VIII
Maddy Prior & June Tabor : Silly Sisters - No More To The Dance
Onko tuossa kaksi levyä? S/t on ainakin erittäin hyvä folk-levy. Lainasin toisenkin levyn kerran, mutta en muista sen tasoa ollenkaan...
Just tänään rojahti postiluukusta seuraavat:
Marble Sheep: For Demolition of a Spiritual Framework
-Messevää psyke/hard rock -osastoa Japanista.
Marble Sheep: For Demolition of a Spiritual Framework
-Messevää psyke/hard rock -osastoa Japanista.
Onko Marble sheepin levyjä yleensä helposti saatavilla?
...
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising...
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising...
Joko on kuunneltu? millasta?[/quote]
Joo. Odotin jotain happoäiti-meininkiä, mutta tuohan onkin melkein ambientia. Kaunista suorastaan. Positiivinen ylläri. Millaisia nuo Kawabatan muut soololevyt sitten on? Tämä oli eka, jonka hommasin.
[quote]mistä ostit?
Japanin Amazonista, tai siis sen marketplacelta tarkkaan ottaen. Tosin tuohan on saksalaisen Fünfundvierzig-labelin julkaisema, joten varmaan Euroopastakin olisi saanut.
Onko Marble sheepin levyjä yleensä helposti saatavilla?
Kyllähän noita ainakin Amazonissa ja eBayssa näyttää olevan enemmänkin tarjolla.
[quote]...
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising...
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising...
Joko on kuunneltu? millasta?[/quote]
Joo. Odotin jotain happoäiti-meininkiä, mutta tuohan onkin melkein ambientia. Kaunista suorastaan. Positiivinen ylläri. Millaisia nuo Kawabatan muut soololevyt sitten on? Tämä oli eka, jonka hommasin.
Tässä vois aasinsillan kautta heittää ilmaan semmosen pikku kyselyn , että mikä on paras Acid mothersiin liittyvä sivuprojekti/soolo-levy?
Itse sanoisin, että Makoto mango: Guru & zero on ainakin eri hyvä.
[quote][quote]...
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising...
Kawabata Makoto: Jellyfish Rising...
Joko on kuunneltu? millasta?[/quote]
Joo. Odotin jotain happoäiti-meininkiä, mutta tuohan onkin melkein ambientia. Kaunista suorastaan. Positiivinen ylläri. Millaisia nuo Kawabatan muut soololevyt sitten on? Tämä oli eka, jonka hommasin.
[/quote]
Tässä vois aasinsillan kautta heittää ilmaan semmosen pikku kyselyn , että mikä on paras Acid mothersiin liittyvä sivuprojekti/soolo-levy?
Itse sanoisin, että Makoto mango: Guru & zero on ainakin eri hyvä.
Atsushi Hiroshin Big Miscalculation on paras, joltain sokrulaiselta ostin kuljeksimasta aikoinaan. Myös toi vasta ostettu Nishinihonin levy on vitun kova
Mulla on Kawabatalta vain Inui 1, Inui 2 ja Your voice from the moon. Inuit on kansanmusiikivaikutteista ambient/dronesuhinaa, pitäs kolmonenki vielä jostain hommata(mistä?) YVFtM taas enemmänki kosmista ja monotonista dronea.. tai jotain.
Ukko tuntuu tykkäävän käyttää vanhoja aasialaisia soittimia levyillään.
Elvistelyä.
The White Stripes: Icky Thump
Vittu, että on kovaa rokkenrollia. Ja armottoman hienoa kitarointia. On kuin Zeppeliinit päivitettynä nykypäivään, mutta vaan parempaa :wink: Kaksi tyhjänpäiväistä biisiä löytyy, mutta muuten on timanttia. ****½
Viis ekaa Kari Peitsamoo cd:nä
Roxy Music: For Your Pleasure (1973/99 remaster)
Tämä levy on ensimmäinen kunnon tutustumiseni bändiin. Ja oikein hyvää art-rokkiahan tämä on. Pari biisiä tökkii, mutta pääosin erittäin positiivinen uusi tuttavuus. Minkäköhän näiltä hommaisi seuraavaksi?
Tämä levy on ensimmäinen kunnon tutustumiseni bändiin. Ja oikein hyvää art-rokkiahan tämä on. Pari biisiä tökkii, mutta pääosin erittäin positiivinen uusi tuttavuus. Minkäköhän näiltä hommaisi seuraavaksi?
Country Life.
Country Life.
Strandedin ehdin jo tilamaan.
Current93 - Black Ships Ate the Sky 2-lp
Loisto levy ja outoja vieraita... Olikos toi se levy, minkä Docin piti saada, mutta posti hukkasi tms. jotain tollaista muistelisin lukeneeni...
Tulossa :
Boyd Rice - lp + 7"
Nurse With Wound - Thunder Perfect Mind 2-lp
Current93 - Durtro -cd
Loisto levy ja outoja vieraita... Olikos toi se levy, minkä Docin piti saada, mutta posti hukkasi tms. jotain tollaista muistelisin lukeneeni...
Joo.
PS. sano mun sanoneen, mutta Scorpion Wind on paras Boyd Rice + Douglas P. -projekti ikinä. Samoin Lufwaffen tekemisiä kannattaa seurata, varsinkin jos ymmärtää yhtään niiden lyriikoiden sisältöä.
http://www.deathinjune.net/disco/luftwaffe-trephanusuhr.htm
EDIT: Scorpion Wind: http://www.deathinjune.net/disco/scorpionwind-heavensent.htm
Triviaa: mihin viittaa Aryan Green Ray.
Roxy Music: For Your Pleasure (1973/99 remaster)
Tämä levy on ensimmäinen kunnon tutustumiseni bändiin. Ja oikein hyvää art-rokkiahan tämä on. Pari biisiä tökkii, mutta pääosin erittäin positiivinen uusi tuttavuus. Minkäköhän näiltä hommaisi seuraavaksi?
Tämä levy on ensimmäinen kunnon tutustumiseni bändiin. Ja oikein hyvää art-rokkiahan tämä on. Pari biisiä tökkii, mutta pääosin erittäin positiivinen uusi tuttavuus. Minkäköhän näiltä hommaisi seuraavaksi?
Country Life.
Avalon
[quote]Roxy Music: For Your Pleasure (1973/99 remaster)
Tämä levy on ensimmäinen kunnon tutustumiseni bändiin. Ja oikein hyvää art-rokkiahan tämä on. Pari biisiä tökkii, mutta pääosin erittäin positiivinen uusi tuttavuus. Minkäköhän näiltä hommaisi seuraavaksi?
Tämä levy on ensimmäinen kunnon tutustumiseni bändiin. Ja oikein hyvää art-rokkiahan tämä on. Pari biisiä tökkii, mutta pääosin erittäin positiivinen uusi tuttavuus. Minkäköhän näiltä hommaisi seuraavaksi?
Country Life.[/quote]
Avalon
Heh, olen asiasta toisellakin foorumilla kysellyt ja kaikki ovat toistaiseksi suositelleet eri albumia. Sinänsä ihan lupaavaa kai.
LEAF HOUND - GROWERS OF MUSHROOM
- Tuli tämäkin hommattua... Pikkasen on raakaa möykkää meikän makuun... Kannet on komiat.
GRAZHDANSKAYA OBORONA - ZAZEM SHJATSJA SNYI
- Letovin rytkeryhmän uusin. Kyl ne wanhat oli parempia; Nekin oli raakaa möykkää, mutta toimivat! Ryssiä on todellakin jokapaikassa nykyisin; Tämänkin kannen sisäkuvassa nämä ovat Haight- & Ashbury-katujen risteyksessä...
STARAYA DEREVNJA - EKSPEDIZIJA
- Hemmetin hieno venäläis-israelilaisen psykedeelisen postpunk-yhtyeen eka albumi. Laulaavat venäjäksi. Mieleen tulee muistumia Akvariumista & Piknikistä ainakin & sehän jo kertookin laadusta...
KLAUS DOLDINGER´S PASSPORT- TO MOROCCO
- Klasu-setä ja sen bändi on vissiin vähän niinkuin Saksan Kukko & Piirpauke... Tää levy on siis hienoa etno-vaikutteista jazzia Pohjois-Afrikkalaisilla mausteilla. Suosittelen.
TOMMI LIIMATTA - TROPICAL COCKTAIL
- Tällä vekkulilla on paljon & hauskaa sanomista. Jonkinlainen nuoremman polven Limppunen? Pidän erityisesti hänen verbaaliakrobatiastaan... Tätä jos vertaa toiseen viimeaikojen verbaalineroon, T. Tuomaseen, niin sen ilmaisussa on Liimattaa enempi mukana sitä iän & kokemuksen tuomaa syvyyttä "psykedeelisessä tsunamissaan". Vissiin kantsii kyl hommata jokunen Abso lisää...
ISLAJA - ULUAL YYY
- "Ihmisten maailman taru ja tosi katoaa..." Mitä tästä taideteoksesta voi & osaa sanoa? Hankkikaa heti kaikki tämä & tsekatkaa itse!
Sanokaa mitä sanotte, mutta juuri kolahti laatikosta PMMP:N Leskiäidin tyttäret. Samalla tuli vihdoin Gentle giantin The Power and the Glory ja Three Friends CD:nä. Enää ei viitsinyt vinyyleitä höylätä.
Eilen tilasin uuden Fit & Limon ja uuden The Smell of Incensen, LP:nä tietty. Vähän psykefolkkia hermojen rauhoittamiseksi.
Adrian Belew Mr Music Man
Laurie Anderson, Strange Angel
meni 13 dollaria yhteensä
ekaa en oikeen muista, mutta siinä oli kiva biisi josta single Oh Daddy
toka on jo LPnä
Sanokaa mitä sanotte, mutta juuri kolahti laatikosta PMMP:N Leskiäidin tyttäret. Samalla tuli vihdoin Gentle giantin The Power and the Glory ja Three Friends CD:nä. Enää ei viitsinyt vinyyleitä höylätä.
Perkele, kun mä en tajua mikä tuossa PMMP:ssä oikeen iskee. Musadiggarit sun muut jostain syystä pitää siitä. Esim. Jarkko Martikainen ja Jussi Lehtisalokin ovat tainneet sitä kehaista. irccaustermein: WTF???????
Sanokaa mitä sanotte, mutta juuri kolahti laatikosta PMMP:N Leskiäidin tyttäret. Samalla tuli vihdoin Gentle giantin The Power and the Glory ja Three Friends CD:nä. Enää ei viitsinyt vinyyleitä höylätä.
Perkele, kun mä en tajua mikä tuossa PMMP:ssä oikeen iskee. Musadiggarit sun muut jostain syystä pitää siitä. Esim. Jarkko Martikainen ja Jussi Lehtisalokin ovat tainneet sitä kehaista. irccaustermein: WTF???????
Ekaa kertaa samaa mieltä Acidbönden kanssa. No pitää katsoa jos bändin viehätys avautuisi livenä Ilosaaressa. Enhän mä noilta kovin montaa biisiä ole kuullutkaan. Pakko myöntää.
Mutta eikös PMMP ole kuitenkin samalta tuotantolinjalta kuin Magenta Skycode jota Kcrimso on kuunnellut?
Se matkabiisimikälieolikaan oli ihan sympaattisen kuuloinen pätkä.
Mutta eikös PMMP ole kuitenkin samalta tuotantolinjalta kuin Magenta Skycode jota Kcrimso on kuunnellut?
Niinhän se kai on mutta enpä minä Magenta Skycodestakaan niin hirveästi ole innostunut. Ihan ok. Eikä se mielestäni kovin paljoa samalta kuulosta kuin PMMP.
PMMP jatkaa siitä mihin Nylon Beat jäi.
PMMP jatkaa siitä mihin Nylon Beat jäi.
No toi kuulostaa paljon realistisemmalta kuin Magenta Skycodeen vertaaminen (no eihän Janus niin varsinaisesti tehnytkään).
PMMP:hän on aiheuttanut varsinaisen keskustelutulvan. Monikohan kuuntelee salaa? Varsin skeptisesti minäkin bändiin suhtauduin jonkun kesäkumibiisin perusteella, mutta pakko oli muuttaa mielipidettä ainakin uusimman levyn perusteella. Vaikka en yleensä pahemmin sanoja kuuntele, niin esim. "on joskus asiat mennyt kohdalleen, se taisi vahinko olla eikä tapahdu uudelleen", tai "jos lyöt mua vielä kerran, niin mä tapan sut, ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut".
PMMP:n Kovemmat Kädet on iha ok levy ja sit radiossa soinut Kesäkaveri biisi toimii(ainakin kesällä).
Viimeksi ostettuja levyjä:
Fair to Midland : Fables Of A Mayfly
Tämä on kyllä tällä hetkellä paras tänä vuonna ilmestynyt levy.Rush, Coheed and Cambria, The Mars Volta ja Tool jne jne tulee mieleen...
The Mars Volta: Amputechture
No joo, piti hakea tääkin hyllyyn.Viime kesänä tuli kovasti kuunneltua, mutta ei tää De-Loused in the Comatoriumin tasolle yllä.
Von Hertzen Brothers : Approach
Edelleen loistava kesälevy ja livenä toimii hienosti tää...
Kovemmat kädet on kyllä ihan hyvä levy. Soundaa hyvältä ja biisit ovat raikkaita. Ensilevy "Kuulkaas enot" ei miellyttänyt yhtään, eikä tämä "Leskiäidin tyttäret" myöskään.
Mm. Jarkko Martikainen suositteli Ismo Alangolle nimen omaan "kovemmat kädet" levyä. Uudesta en tiedä, Kuulkaas enot (eka kolmesta), maksoin 2,5€. Kyllä se sen väärti on. Mutta todellakin toi kovemmat kädet on mainio levy...
Nyt se tapahtui. Ostin [u:770e655d57]ekan[/u:770e655d57] vinyylin! Uriah Heep - Salisbury 6,5€, en tiedä vinyylimarkkinoista mitään, kai toi oli suhteellisen halpa? Kirpputorilta, 9/10 kunnossa.
Kirjastosta lainasin Wagner - Parsifal
Tilasin äsköttäin Anekdotenin uusimman. Arvioinneissa kehuttu !
Dedalus : s/t
Franco Battiato : Gli anni settanta
Univers Zero : Heatwave
Etron fou leloublan : Batelages
Hugh Hopper : Hopper Tunity Box
Tilasin äsköttäin Anekdotenin uusimman. Arvioinneissa kehuttu !
Ihan ok. Parempi kuin edellinen.
Viimeksi ostettuja LP-levyjä:
Appelsin : s/t
Ultima Thule : Pro Estonia
Pedro's Heavy Gentlemen : Pedro's Christmas
Carmen : Fandangos In Space
Nova : Vimana
Kaksi viimeistä löytöä Oulun torilta. Flamencoprogea soittavassa Carmenissa soitti myöhemmin Jethro Tullista tuttu John Glascock. Novassa (siis ei se suomalainen Nova) mukana Percy Jones!
Carnivore: Retaliation
Jack Daniels & Pizza! :wink: Klassikkohan se tämäkin.
Nyt se tapahtui. Ostin [u:b8414231d4]ekan[/u:b8414231d4] vinyylin! Uriah Heep - Salisbury 6,5€, en tiedä vinyylimarkkinoista mitään, kai toi oli suhteellisen halpa? Kirpputorilta, 9/10 kunnossa.
Jos kyseessä on alkuperäinen Spiral Vertigo niin teit hyvät kaupat, jos taas esim. Castle Classics -uusintapainos niin maksoit liikaa.
Tullu taas jotain uuttakin hankittua
vinyylit (niistä kiitokset Oulun suuntaan)
Benoitt Wideman: III
Zao: Typhareth
Potemkine: Foetus
Heldon: Interface
Francois Cahen & Didier Lockwood: Thank You Friends
Nektar: Tab In The Ocean
Happy The Man: s/t
cd:t
Frolic Froth: Eponymous
Jaques Thollot: Cinq Hops
Far Corner: Endangered
ja Waysidelta niiden sampler2 kokoelma
dvd:t
Koenjihyakkei: Live At Doors
Koenjihyakkei: Live At Star Pine's Cafe
Magma: Theusz Hamtaakh - Trilogie
Magma: Mythes Et Legends vol1
Magma: Mythes Et Legends vol2
tulossa vielä Magmalta Mythes Et Legends vol3, Bobino concert 1981 dvd:t ja Inedits cd
Miten on äänenlaatu noissa Koenjihyakkei DVD:eissä? Mistä löysit?
J
tulossa vielä Magmalta Mythes Et Legends vol3, Bobino concert 1981 dvd:t ja Inedits cd
Toi Bobino dvd on tosi nolo. Varoituksena niille jotka eivät ole vielä ehtineet hommata. :lol:
Miten on äänenlaatu noissa Koenjihyakkei DVD:eissä? Mistä löysit?
J
J
Ihan hyvä ja parilla kameralla kuvattuja. Ostamisen arvoiset ja vielä aika erityyliset ne.
Mistäs muualta kuin waysidesta.
Don Henley : The End Of The Innocence
Hieno levy jonka vihdoin hommasin omaksi. Levyn nimibiisi on aivan maaginen tekele. Bruce Hornsbyn piano soi upeasti.
Maroon 5 : It Won't Be Soon Before Long
En nyt odottanutkaan mitään kummallista, lähinnä ostin autolevyksi. Kaksi kuunneltavaa biisiä...
Rush : Rush In Rio DVD
Anttilasta 12 eurolla. Hyvä biisilista. Yleisöllä keulii vähän liikaa.
Whitesnake : Live In Japan DVD
Vaikuttaa bootlegiltä vaikka oli cdon:ssa myynnissä. John Sykes kitarassa. Kännimatskua.
Whitesnake : Lovehunter
Remasteroitu versio bonusbiiseillä. Ei juuri eroa soundissa vanhaan versioon.
Whitesnake : Ready An' Willing
Samat sanat kuin yllä. Jos joku ei ole kuullut kuin 80-luvun lopun hittimatskua kannattaa kokeilla tätä levyä. Hyvää blues henkistä hard-rockia.
Faith Hill : When The Lights Go Down DVD
Studioliveä ja klubikeikkaa sekaisin. Tullut käsittääkseni jenkkien telkkarista. Bändin johtajana ja kitaristina Dann Huff. rummuissa Vinnie Colaiuta. Joten kuulostaa yhtä hyvältä miltä näyttää... :D Tätillä on todella syntinen ääni.
Don Henley : The End Of The Innocence
Hieno levy jonka vihdoin hommasin omaksi. Levyn nimibiisi on aivan maaginen tekele. Bruce Hornsbyn piano soi upeasti.
Hieno levy jonka vihdoin hommasin omaksi. Levyn nimibiisi on aivan maaginen tekele. Bruce Hornsbyn piano soi upeasti.
Tosi on. Loppu levy on kyllä sitten melko hajuton & mauton. Mutta tuo biisi on aivan todella hieno.
Kävin Music Hunterissa kylässä.
Queen: A night at the opera
Levyhyllyn täydennys
AC/DC: Live (2CD Collector's Edition)
Tämä on kyllä v*tun hyvä livelevy.
Judas Priest: Sad wings of destiny
V*ttu että on hieno levy. Ripper on just niin upea kuin muistinkin. Seuraavaksi kait sitten Killing Machine, siinähän taisi olla Green Manalishi. Ja Sin after sin pitää myös hankkia taas hyllyyn. Oli joskus vaan kasetilla aikanaan.
Kesäkuun cd-hankinnat:
Dream Theater: Systematic Chaos (2007)
Laimean Octavariumin jälkeen varsin positiivinen yllätys. Vaihde on siirretty jälleen hieman Train Of Thoughtin raskaan metallin suuntaan. Ja raskaimmillaanhan DT on parhaimmillaan. Hieman liikaa tiluttelua tässä on taas mukana ja sanoitukset ovat paikoin aika naurettavia. Muse- pastissi Prophets Of War on sinänsä ihan ok biisi, mutta silti kuuntelen mieluummin ihan oikeaa Musea. Edelleen olen sitä mieltä että kosketinsoittaja Jordan Rudess pitäisi potkia helvettiin bändistä. Äijän lähinnä legopalikoista valmistetun sirkuksen mieleen tuovat soundit ovat hanurista eikä soolot tunnu vahingossakaan sopivan bändin muuhun musiikkiin. Positiivista on että John Myongin bassot kuuluvat tällä kertaa hieman tavallista paremmin.
Brian Eno: Here Come The Warm Jets (1974/remaster)
Mainio levy vaikka pidänkin tätä seuranneista, hieman hienostuneimmista levyistä Another Green World ja Before And After Science, enemmän. Robert Frippin kitarasoolo Babys On Firessa on erittäin päräyttävä.
Anekdoten; A Time Of Day (2007)
Aluksi fiilikset tästä olivat tyyliin blah, taas tätä samaa ja tuttua ja turvallista Anekdoteniahan tämä tokin onkin, mutta useampien kuunteluiden jälkeen on todettava että kyllähän nämä hyviä biisejä ovat. Tyylillisesti tämä on jossain määrin paluuta Gravitya edeltävään orgaanisempaa ja progempaan soundiin. Mellotronia kuullaan edellistä levyä runsaammin ja uutena elementtinä mukana on myös jonkin verran Moogin ujellusta. Tässä on tyylikäs, todella 70-lukulainen kansi.
Sleepytime Gorilla Museum: In Glorious Times (2007)
SGM:n uusin teatraalinen sekoitus king crimsonmaisia riffejä, rio:a , deathmetallia ja outoja instrumentteja. Hullua, haastavaa ja erittäin omaperäistä musiikkia. Siitäkin huolimatta että vaikutteet hetkittäin ovat selviä (mm. Gentle Giant ja jo mainittu King Crimson) Vähintään yhtä hyvä kuin edellinen levy, mutta sulateltavaahan tässä riittää pitkäksi aikaa. Erittäin suositeltava hankinta kaikille etenkin rio-faneille (kunhan eivät ole metallille allergisia), mutta myös kaikille jotka haluavat kuulla jotain todella erilaista.
Nil: Nil Novo Sub Sole (2005)
Tuoretta sinfoprogea Ranskasta. Tämä tuo kovasti mieleeni 70-luvun ranskalaisbändin Arachnoidin. Mistään imitoinnista ei toki ole kyse. Nil Novo Sub Sole erottuu edukseen useimmista, kovin väsyneeksi käyneen sinfoproge genren edustajista, tavallista suuremmalla monimutkaisuusasteellaan, kunnianhimoisilla sävellyksillä sekä tietenkin kuulasäänisella naislaulajalla. Soppaa sekoitetaan myös vienoilla RIO-vaikutteilla. Ei ihan täysosuma, mutta hieno levy ja etenkin genressään 2000-luvulla kova suoritus.
Igor Stravinsky: The Firebird/The Rite Of Spring (2002)
Mielenkiintoista, mutta myös erittäin haastavaa kuunneltavaa. Ei pelkästään musiikin monimutkaisuuden vuoksi vaan myös äänitteen mielettömän dynamiikan vuoksi. Hankalaa kuunneltavaa, kun välillä menee minuutteja hiljaisissa kohdissa, ettei kuule juuri mitään, ja sitten pärähtää yhtäkkiä taas täysillä. Ja tämä siis kuitenkin kohtuullisen hyvillä laitteilla soitettuna. Onko asia tämän kyseisille sävellyksille ominaista vaiko vain tämän julkaisun tuottajan/äänittäjien/kapellimestarin taiteellinen ratkaisu. Tämä on siis Sonyn julkaisu, orkesterina Philharmonia Orchestra ja kapellimestarina Esa-Pekka Salonen.
Gentle Giant: The Power And The Glory (1974/remaster)
Giantin yksi parhaita.
Saga: Silent Knight (1980)
Käsittääkseni Saga-fanit pitävät tätä bändin yhtenä parhaista levyistä. Siihen nähden ei kovin vakuuttavaa. Ihan kuunneltavaa poppiprogea tämä kuitenkin on ja ehkä jonkinlainen suunnan näyttäjä myöhemmin ihmisiä kauhistuttaneelle Asialle. Pallaksen The Sentinel tulee myös usein mieleen tätä kuunnellessa.
The Underground Railroad : The Origin Of Consciousness (2004)
Aluksi tämä amerikkalaisen yhtyeen yhdistelmä progea ja fuusiojazzia kuulostaa aika kuivakkaan akateemiselta pitsinnypläiltyä, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen osoittautuu ihan kohtuu mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Näissä proge/fuusiojazz-yhdistelmissä laulu tökkii aika usein ja niin tällä kertaakin. Jotenkin persoonatonta, ärsyttävää ja hieman päälle liimatun kuuloista. Musiikista tulee välillä mieleen vanha Echolyn, mutta useammin tämä kuulostaa Echolynin sisaryhtyeeltä Finneus Gaugelta. Kitaristi Bill Pohl vinguttelee hieman Allan Holdsworth tyylisesti, mutta samanlaista tyylitajua äijältä ei ihan löydy.
Brett Kull: Orange-ish Blue (2002)
Ihan ok singer-songwriter kamaa Echolyn kitaristilta. Ihan sitä vaadittavaa karismaa tai omaperäisyyttä ei Brett Kullilta löydy jota vaadittaisiin todella hienon tällaisen levyn tekemiseen. Tyylikkäästä kitaroinnista plussaa. Pitkä miinus hirveästä levynkannesta.
Ray Weston: This Is My Halo
Ray Weston onnistuu bändikaveriaan Herra Kullia (on mukana kyllä tässäkin levyllä monessakin roolissa) paremmin soololevyllään. This Is My Halo on oikein hyvää indierokkia tarttuvine biiseineen. Ray Weston laulaa hienosto, ehkä jopa Paremmin kuin Echolynin levyillä. Tämä on myös tyylillisesti Kullin levyä lähempänä Echolynia .
Philip Glass: The Essential Philip Glass (1993)
Ensimmäinen kunnon tutustuminen Philip Glassin musiikkiin ja minimalistiseen taidemusiikkiin. Ja minusta taisi kerta heitolla tulla minimalismin ystävä. Kokoelma kattaa ilmeisen laajan skaalan Glassin eri tyylejä koska tässä liikutaan melko pop-sävyisiä englanniksi laulettuja kappaleista toisaalta oopperan kautta soolopiano-teoksiin. Kaikki ovat kuitenkin hieno kuultavaa ja muodostavat yllättävän toimivan kokonaisuuden vaikken yleisesti ottaen kokoelmista niin pidäkään. Glassin hypnoottinen toisaalta vähäeleinen, mutta pinnan alla rikas minimalismi on loistavaa vaihtelua progeräminälle. Glassilta lähti jo tilaukseen Koyaanisqatsi, mutta muitakin suosituksia otetaan vastaan. Tämän innostamana ostin eilen myös Steve Reichin viiden cd:n boksin.
Kesäkuun cd-hankinnat:
Nil: Nil Novo Sub Sole (2005)
Tuoretta sinfoprogea Ranskasta. Tämä tuo kovasti mieleeni 70-luvun ranskalaisbändin Arachnoidin. Mistään imitoinnista ei toki ole kyse. Nil Novo Sub Sole erottuu edukseen useimmista, kovin väsyneeksi käyneen sinfoproge genren edustajista, tavallista suuremmalla monimutkaisuusasteellaan, kunnianhimoisilla sävellyksillä sekä tietenkin kuulasäänisella naislaulajalla. Soppaa sekoitetaan myös vienoilla RIO-vaikutteilla. Ei ihan täysosuma, mutta hieno levy ja etenkin genressään 2000-luvulla kova suoritus.
Nil: Nil Novo Sub Sole (2005)
Tuoretta sinfoprogea Ranskasta. Tämä tuo kovasti mieleeni 70-luvun ranskalaisbändin Arachnoidin. Mistään imitoinnista ei toki ole kyse. Nil Novo Sub Sole erottuu edukseen useimmista, kovin väsyneeksi käyneen sinfoproge genren edustajista, tavallista suuremmalla monimutkaisuusasteellaan, kunnianhimoisilla sävellyksillä sekä tietenkin kuulasäänisella naislaulajalla. Soppaa sekoitetaan myös vienoilla RIO-vaikutteilla. Ei ihan täysosuma, mutta hieno levy ja etenkin genressään 2000-luvulla kova suoritus.
Tosta olis kiva kuulla tarkemmin miksi Arachnoid tulee mieleen kun herätti mielenkiinnon.
Tosta olis kiva kuulla tarkemmin miksi Arachnoid tulee mieleen kun herätti mielenkiinnon.
Jaahas, pitäisi eka kuunnella Arachnoidin levy uudestaan jotta osaisi (ehkä) tarkemmin analysoida, mutta ainakin samanlainen tummahko tunnelma on kummassakin levyssä.
Igor Stravinsky: The Firebird/The Rite Of Spring (2002)
Mielenkiintoista, mutta myös erittäin haastavaa kuunneltavaa.
Minusta Kevätuhri on hyvä esimerkki, miten musiikin monimutkaisuus ei tarkoita lainkaan sen vaikeutta. Sävellyksessä on sellaista kepeää alkuvoimaa, että se on helppo sisäistää jotenkin intuitiivisesti. "Helpon" pop-biisin koukkujen sisäistämisessä taas voi vierähtää useakin kuuntelukerta.
Philip Glass: The Essential Philip Glass (1993)
Ensimmäinen kunnon tutustuminen Philip Glassin musiikkiin ja minimalistiseen taidemusiikkiin. Ja minusta taisi kerta heitolla tulla minimalismin ystävä. Kokoelma kattaa ilmeisen laajan skaalan Glassin eri tyylejä koska tässä liikutaan melko pop-sävyisiä englanniksi laulettuja kappaleista toisaalta oopperan kautta soolopiano-teoksiin. Kaikki ovat kuitenkin hieno kuultavaa ja muodostavat yllättävän toimivan kokonaisuuden vaikken yleisesti ottaen kokoelmista niin pidäkään. Glassin hypnoottinen toisaalta vähäeleinen, mutta pinnan alla rikas minimalismi on loistavaa vaihtelua progeräminälle. Glassilta lähti jo tilaukseen Koyaanisqatsi, mutta muitakin suosituksia otetaan vastaan. Tämän innostamana ostin eilen myös Steve Reichin viiden cd:n boksin.
Ensimmäinen kunnon tutustuminen Philip Glassin musiikkiin ja minimalistiseen taidemusiikkiin. Ja minusta taisi kerta heitolla tulla minimalismin ystävä. Kokoelma kattaa ilmeisen laajan skaalan Glassin eri tyylejä koska tässä liikutaan melko pop-sävyisiä englanniksi laulettuja kappaleista toisaalta oopperan kautta soolopiano-teoksiin. Kaikki ovat kuitenkin hieno kuultavaa ja muodostavat yllättävän toimivan kokonaisuuden vaikken yleisesti ottaen kokoelmista niin pidäkään. Glassin hypnoottinen toisaalta vähäeleinen, mutta pinnan alla rikas minimalismi on loistavaa vaihtelua progeräminälle. Glassilta lähti jo tilaukseen Koyaanisqatsi, mutta muitakin suosituksia otetaan vastaan. Tämän innostamana ostin eilen myös Steve Reichin viiden cd:n boksin.
Oma suosikkini on Mishima, leffamusaa vuodelta 1985. Mukana Kronos Quartet. Glassworks (1982) lienee pakollinen hankinta kaikille Glassista kiinnostuneille.
Tätähän en itse ostanut kun lahjaks sain. Rush:Snakes and Arrows.
Sain viimeinkin ostettua The Tangent: A Place in the Queue. Ilmestynyt noin vuosi sitten.
Onhan upea levy, paranee joka kuuntelukerralla, suosittelen.
Tämä on myös tyylillisesti Kullin levyä lähempänä Echolynia .
Sano, oi Kcrimso, että halusit päästä taivuttamaan herran nimen sopivaan sijamuotoon vain tuon takia... :lol:
Tämä on myös tyylillisesti Kullin levyä lähempänä Echolynia .
Sano, oi Kcrimso, että halusit päästä taivuttamaan herran nimen sopivaan sijamuotoon vain tuon takia... :lol:
Tietysti! Ja tein sen parikin kertaa.
Aika pitkälti peruslevyjä tullut osteltua:
The Rolling Stones : Exile on Main St
Melkeinpä paras rollareitten levy Let It Bleedin ja Beggars Banquetin lisäks.
Talking Heads : Remain in Light
Tämä paranee joka kuuntelukerralla. Tästä tulikin jo aikaisemmin jotakin sepitettyä.
Piirpauke : s/t
"World"-musiikin edelläkävijä. Hienoa soitantaa, vaikka muutama biisi meneekin vähän turhan free jazziksi.
Tuomari Nurmio : Hullu puutarhuri (2CD)
Kenties Tuomarin paras levy, jossa nyt bonuksena livekeikka samalta aikakaudelta.
Steely Dan : Pretzel Logic
Kai tätä voisi sanoa sofistikoituneeksi popiksi, jossa vielä myöhempien levyjen jazz/proge-vaikutteet ovat kurissa. Erittäin hieno levy, vaikka ehkä vähän väsähtääkin loppua kohti.
Moonsorrow : Viides luku - hävitetty
Kuunsurun suuruudenhullu levy, jossa on vain kaksi lähes päälle 20 minuutin teosta. Eeppistä pakanametallia melkeinpä parhaimmillaan.
Karl Sanders : Saurian Meditation
Nile-yhtyeen kitaristin soololevy. Emoyhtyeelle tuttu flirttailu egyptiläis-mytologian ja itämaisen kanssa on edelleen mukana, mutta musiikkityylinä ei ole hevi vaan rauhallinen tunnelmointi. Levy ei edes yritä olla autenttista musiikkia aikojen takaa, vaan pyrkii lähinnä samanlaiseen tunnelmaan onnistuen suurimmaksi osaa hyvin.
käykö katteexks?:
plastic people of the universe: econ bondy's shappy hearts club band
jussi syren & the groundbreakers: heartagrass
genesis: trespass
hatfield and the north: s/t
wolfmother: s/t
volcano the bear: egg and two books
agitation free: last
jai uttal & the pagan love orchestra: mondo rama
ben reynolds: music is the music language
prodigy: breathe cds
circle: arkades 2cd
Ja vielä olis Ektrolta tulossa Khanatea ja Steel mammothia.
Lisää opintotukea..
Lisää opintotukea..
Ja taas kääntyi veitsi haavassa.. :lol:
Lisää opintotukea..
Töistä maksetaan palkkaa.
Töistä maksetaan palkkaa.
Oppi alkaa näköjään mennä perille. Toisaalta epäilen että voit ottaa vielä takapakkia pahasti: http://www.kaleva.fi/plus/juttu670481_page0.htm
http://www.palasokeri.com/index.php?name=Forum&file=viewforum&f=30
http://www.palasokeri.com/index.php?name=Forum&file=viewforum&f=30
Virtuaalitappelu pasifistin kanssa on tuskin kovin jännittävä asia. Rupee vetämään mykkäkoulua kumminkin, kun ei voi mennä nälkälakkoon tai kumiveneellä Ruotsiin.
http://www.palasokeri.com/index.php?name=Forum&file=viewforum&f=30
Virtuaalitappelu pasifistin kanssa on tuskin kovin jännittävä asia. Rupee vetämään mykkäkoulua kumminkin, kun ei voi mennä nälkälakkoon tai kumiveneellä Ruotsiin.
Nähään kahden tunnin kuluttua Turun sataman terminaalissa, niin mä lyön sua naamaan.
Nähään kahden tunnin kuluttua Turun sataman terminaalissa, niin mä lyön sua naamaan.
Idiootti, Turun satamassa on ainakin viisi terminaalia. Soitan tutuille vartioliikkeen tyypeille, että käyvät pamputtamassa kaikki maalaisen näköiset tyypit läpi.
Menkääs, Hesalaiset, sinne keskustan Akateemiseen Kirjakauppaan, jatsilevyjä kovasti kaupan 8:90ekee/kpl, Roland Kirk on päivän kuuma vihje, mut wanhaa Coltranea & Milesiä löytyy kans, ym.ym.ym...
Nähään kahden tunnin kuluttua Turun sataman terminaalissa, niin mä lyön sua naamaan.
Idiootti, Turun satamassa on ainakin viisi terminaalia. Soitan tutuille vartioliikkeen tyypeille, että käyvät pamputtamassa kaikki maalaisen näköiset tyypit läpi.
HYI TEITÄ! HÄVETKÄÄ!
HYI TEITÄ! HÄVETKÄÄ!
Tämä aihe on nyt loppuunkäsitelty tässä säikeessä. Laittakaa niitä uusia levyä, vaikka tähän malliin:
Kalliontaidelukionpohjasakka: Ummagummahumma -CDR
Haiko Hokkadu Omanaridu: Freakoutjerkoutworkout Vol 30303
Kuken & Himmelstinzel: Sri LokakarmaGovinda Blues
V/A: eksoottinen & jännitävä musiiikkimaku -kokoelma
Laittakaa niitä uusia levyä, vaikka tähän malliin:
Kalliontaidelukionpohjasakka: Ummagummahumma -CDR
Haiko Hokkadu Omanaridu: Freakoutjerkoutworkout Vol 30303
Kuken & Himmelstinzel: Sri LokakarmaGovinda Blues
V/A: eksoottinen & jännitävä musiiikkimaku -kokoelma
Kalliontaidelukionpohjasakka: Ummagummahumma -CDR
Haiko Hokkadu Omanaridu: Freakoutjerkoutworkout Vol 30303
Kuken & Himmelstinzel: Sri LokakarmaGovinda Blues
V/A: eksoottinen & jännitävä musiiikkimaku -kokoelma
Joo ja sitten voisi kertoa vaikka, mitä kaikkia hyperintellektuelleja ja kultturelleja kirjoja on luettu, ja näin päästään taas askeleen muita ylemmäs.
Mieltymykseni musiikin suhteen ovat viime aikoina olleet melko metalliset, johtuu varmaan tästä Äijä-buumista
Insert Remedy : A State of Constant Change
Suomalaisen Insert Remedyn debyytti-pitkäsoitto on hienoa kuunneltavaa. Genre-rajoista ei ole tietoakaan, kun metallisen eri alalajit sulautuvat hienoksi kokonaisuudeksi. Tunnin mittaisessa teema-albumissa on kaikuja Opethista, System of a Downista, Mike Pattonista ja monesta muusta.
Moonsorrow : V: Hävitetty
Moonsorrow oli minulle ennen tätä levyä musiikin suhteen aika tuntematon bändi. Kyllähän yhtye tiedossa oli, mutta en vain mieltänyt sen musiikkia ihan omakseni. V: Hävitetyn konsepti vain vaikutti sen vertaa kunnianhimoiselta, että oli pakko kokeilla. Mahtavaa eeppistä metallia.
Nyt on muutama aikaisempikin levy tullut kuunneltua ja Verisäkeet menee ainakin hankintaan. Se on tyylillisesti aika lähellä Hävitettyä (tai toisin päin). Voimasta ja Kunniasta valitettavasti oli enemmän sitä, mitä Moonsorrown kuvittelinkin olevan. Kivenkantajaa täytyy vielä kokeilla, mutta aiempiin levyihin tuskin tulee ihan heti tutustuttua.
Dream Theater : Systematic Chaos
Systematic Chaos on oiva parannus Octavariumiin verrattuna: Tyylillisesti liikutaan pitkälti samoissa vesissä, mutta kappaleet ovat vain paljon parempia. Petruccin sävellykset ja kitarointi ovat jälleen parasta ja Portnoyn laulut ja Rudessin syntikat sieltä heikoimmasta päästä. Myös levyn raskaus on vähän teennäisen oloista. Samaa irtonaisuutta, lennokkuutta ja murskaavuutta mitä esim. Train of Thoughtilla oli, ei Systematic Chaosilta löydy. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä levy.
Tomahawk : Anonymous
Tomahawk kuulostaa kolmannella levyllä kirjaimellisesti itseltään. Levyllä on ainoastaan Pohjois-Amerikan intiaaneilta kerättyjä lauluja. Kyse ei kuitenkaan ole mistään puhtaasta inkkarimusiikista, vaan mukana on luonnollisesti myös vahva annos rockia. Melodiat ja rytmit paikoitellen ovat kyllä melko erikoisia ja autenttisen kuuloisia, toisaalta jollain tapaa hyvin stereotyyppisiä. Kunhan siihen kapealla kanootilla melomiseen tottui, paljastui alta tällä kertaa vähän erilainen rockin ja tietyn etnisen musiikin fuusio.
v/a : Sakara Tour 06 DVD
Viime syksynä kiertäneeltä Sakara Tourilta taltioituja live-vetoja tarjoillaan tältä vähän promo-dvd:ltä maistuvalta julkaisulla. Mukana on siis Mokomaa, Rytmihäiriötä ja Stam1naa, joista jälkimmäinen vakuuttaa todella tiukalla työskentelyllä. Tunnelmaan ei DVD:llä valitettavasti pääse mukaan, sillä kyseessä on vain kokoelma kappaleita kolmelta eri keikalta. Toki jokainen bändi vetää DVD:lläkin oman settinsä, mutta irrallisuudelta ei vältytä. Äänitystä on hyvin vähän rukattu, joten soitto ja soundit ovat oikein rehellisiä ja rouheita. Lisämateriaaleista mielenkiintoisin on valokuvaaja Joonas Brandtin haastattelu. Myös Poliisi-TV:tä parodioiva Motiivi-TV on paikoitellen ihan hauska. Epäilemättä Sakaran toistaiseksi viimeisin kiinnitys on ollut inspiraationa Motiivi-TV:n ideassa. Eihän tämä huono DVD missään nimessä ole, mutta ei pääse lähellekään Mokoman oman DVD:n toteutusta.
Seuraavia loistolevyjä tullut myös hankittua, joista varsinkin Stonen tekeleet oli paljon parempia kuin muistinkaan.
Mastodon : Remission
Strapping Young Lad : City
Stone : Colours
Stone : Emotional Playground
Joo ja sitten voisi kertoa vaikka, mitä kaikkia hyperintellektuelleja ja kultturelleja kirjoja on luettu, ja näin päästään taas askeleen muita ylemmäs.
Sepä lienee kaiken tiedon hankkimisen perimmäinen tarkoitus, dorka.
miles davis - milestones
van morrison - astral weeks
television - marquee moon
tuomari nurmio - kohdusta hautaan
tuomari nurmio - maailmanpyörä palaa
Kaikki Anttilasta. Koitan aina välillä ostella ns. yleisiä rockklassikkoja, Astral Weeks ja Marquee Moon ovat monella kriitikkolistalla.
miles davis - milestones
van morrison - astral weeks
television - marquee moon
tuomari nurmio - kohdusta hautaan
tuomari nurmio - maailmanpyörä palaa
Kaikki Anttilasta. Koitan aina välillä ostella ns. yleisiä rockklassikkoja, Astral Weeks ja Marquee Moon ovat monella kriitikkolistalla.
van morrison - astral weeks
television - marquee moon
tuomari nurmio - kohdusta hautaan
tuomari nurmio - maailmanpyörä palaa
Kaikki Anttilasta. Koitan aina välillä ostella ns. yleisiä rockklassikkoja, Astral Weeks ja Marquee Moon ovat monella kriitikkolistalla.
Jaa sillä lailla!? Mitä itse olet mieltä ko. levyistä?
Moonsorrow : V: Hävitetty
Moonsorrow oli minulle ennen tätä levyä musiikin suhteen aika tuntematon bändi. Kyllähän yhtye tiedossa oli, mutta en vain mieltänyt sen musiikkia ihan omakseni. V: Hävitetyn konsepti vain vaikutti sen vertaa kunnianhimoiselta, että oli pakko kokeilla. Mahtavaa eeppistä metallia.
Nyt on muutama aikaisempikin levy tullut kuunneltua ja Verisäkeet menee ainakin hankintaan. Se on tyylillisesti aika lähellä Hävitettyä (tai toisin päin). Voimasta ja Kunniasta valitettavasti oli enemmän sitä, mitä Moonsorrown kuvittelinkin olevan. Kivenkantajaa täytyy vielä kokeilla, mutta aiempiin levyihin tuskin tulee ihan heti tutustuttua.
Noi kaks uusinta on selvästi Moonsorrow'n parhaat. Kivenkantajalla on muutama hyvä biisi, ja Voimasta ja kunniasta on ihan hyvä levy, mutta tyylillisesti vähän erilaisia. Suden uni (eli ensimmäinen levy) on selvästi huonoin.
Mainitsemisen arvoista King crimsonin Eyes wide open- DVD. CDON:sta tupla-DVD kaikin puolin laadukasta Crimsonia 9,95€.
Nagisa Ni Te : Feel
Ei aivan yhtä rautainen kuin On the Love Beach ja Same as a flower mutta 4 tähden kamaa silti.
Nagisa Ni Te : Dream Sounds
Uusioversioita neljästä vanhasta biisistä, jonku sortin kokoelma... tavallaan. Piti ostaa kun ei tunnu tiettyjä NNT:n levyjä saavan oikeen mistään.
Markku Peltola : Buster Keatonin Ratsutilalla
Vielä parempi kuin "tarkistaa lännen ja idän"! Mahtava levy. "kansanmusiikkia maasta jota ei ole olemassa."
J. Karjalainen : Laura Häkkisen Silmät
Hyvä levy, ostin kun tässä on "On kaikki niinkuin ennenkin". Muutenki kovaa kamaa muutamaa hutia lukuunottamatta(pygmit bailaa ja mading)
Cypress Hill : Black Sunday ja Temples of Boom
Räppiklassikot piti palauttaa levyhyllyyn parin vuoden poissaolon jälkeen, pitäs vielä ekakin ostaa. Helvetin hyviä levyjä molemmat, varsinki Black Sunday.
Pekka Streng : Kesämaa
Tieten joku klassikkoäijä/levy, kuulostaa aika hauskalta, vähä niinku lastenlauluilta.
Wigwam : Nuclear Nightclub ja Fairyport
Näin alkuunsa tuntus Nuclear potkivan lujempaa, fairyporttihan on enempi progea niin taitaapi kaivata enempi kuuntelua.. miten lie.
Vähän sivuraiteelle ajauduttu progesta tänä kesänä:
Traveling Wilburys - "Collection" (2CD+DVD) - hyvää automusaa ja hinta -laatusuhde tässä paketissa enemmän kuin kohdallaan!
George Harrison "Cloud 9" - Harrisonin onnistuneimpia levyjä
World Party - "Egyptology"-poppia Beatles-hengessä
World Party - "Dumping Up"-sitä samaa
miles davis - milestones
van morrison - astral weeks
television - marquee moon
tuomari nurmio - kohdusta hautaan
tuomari nurmio - maailmanpyörä palaa
Kaikki Anttilasta. Koitan aina välillä ostella ns. yleisiä rockklassikkoja, Astral Weeks ja Marquee Moon ovat monella kriitikkolistalla.
van morrison - astral weeks
television - marquee moon
tuomari nurmio - kohdusta hautaan
tuomari nurmio - maailmanpyörä palaa
Kaikki Anttilasta. Koitan aina välillä ostella ns. yleisiä rockklassikkoja, Astral Weeks ja Marquee Moon ovat monella kriitikkolistalla.
Jaa sillä lailla!? Mitä itse olet mieltä ko. levyistä?
Marquee Moon on ainakin kova, Astral Weeksiä en ole niin ehtinyt kuunnella. Nykyisin en kyllä sano selkeää mielipidettä levyn tasosta ennen kuin olen omistanut sen kuukausikaupalla ;)
Freak Emporiumin alesta:
Ash Ra Tempel - Join Inn LP
Gong - Magick Brother LP
Heads - Under The Stress Of A Headlong Dive Dble LP
Kaikennäköistä...
Explosions In The Sky : The Earth Is Not a Cold Dead Place
Steely Dan : The Royal Scam
Steely Dan : Katy Lied
Neil Young : Live at Massey Hall 1971
Mogwai : Mr. Beast
Katatonia : Last Fair Deal Gone Down
Symphony X : Paradise Lost
Dream Theater : Systematic Chaos
Pistetään nyt tännekin jotain pitkästä aikaa:
Pete Namlook:New Organic life II
Christopher Franke:Endgame
Christopher Franke:Interludes and Examinations
Bill Laswell:Hear No Evil
Genesis:From Genesis to Revelation 2-cd deluxe edition
The Moody Blues: Days of future passed
The Moody Blues: On a treshold of a dream
Jep.
Badlands: S/T
Harvinainen rock-herkku tämäkin. Sain onnekkaasti 21 taalalla postikuluineen.
Harvinainen rock-herkku tämäkin. Sain onnekkaasti 21 taalalla postikuluineen.
No eipä näidenkään arvonnousua osannut arvata etukäteen. Aikoinaan vein divariin ja sain jonkun normihyvityksen.
Näin tänään kirpparilla vinyylin, hintaa 2 e, en ostanu.
Ei se kait liene vinyylinä niin haluttu kuin CD:nä. LP:tä löytyy netistä paljonkin. Käsittääkseni CD-painos oli kai sitten paljonkin pienempi aikanaan.
Hih,.
Genesis:From Genesis to Revelation 2-cd deluxe edition
Mitä sisältää?
Genesis:From Genesis to Revelation 2-cd deluxe edition
Mitä sisältää?
Huh, yksi levyllinenkin tota matskua on aika kova kuuntelusuoritus vaikka levyllä hetkensä onkin. :)
From Genesis to Revelation... No ekaks mulla oli sellanen vinyyli, mis oli se dorka käärmemaapallokansi... Sit löyty jostain "Made in EEC"-cd, jossa oli komee Hieronymus Bosch-kansi & sinkkubiisejä bonuksena... Sit löyty jo mustakantinen cd, jossa taas oli sen manageri-Kingin itsekehuinen haastis bonuksena...
Levyn biisit taas mun mielestä on kyllä aina olleet hyviä: Kaunista minimalismia myöhempien aikojen mahtipönötykseen verrattuna.
Sit löyty jostain "Made in EEC"-cd, jossa oli komee Hieronymus Bosch-kansi & sinkkubiisejä bonuksena...
Mulla on toi versio. Sen nimi on jostain syysta When The Sour Turns To Sweet.
Om: Variations on a Theme
Om: Conference of the Birds
Toodella mahtavaa pelkällä rummuilla ja bassolla tehtyä jumittavaa stoneria. Spirituaalista tavaraa, jonka kruunaa mantramaiset vokaalit. Upeaa!
Skepticism: Farmakon
Kuolondoomia tuonpuoleisesta. Hyvää.
Genesis:From Genesis to Revelation 2-cd deluxe edition
Mitä sisältää?
CD1:
1. Where The Sour Turns To Sweet
2. In The Beginning
3. Fireside Song
4. The Serpent
5. Am I Very Wrong?
6. In The Wilderness
7. The Conqueror
8. In Hiding
9. One Day
10. Window
11. In Limbo
12. Silent Sun
13. A Place To Call My Own
CD2:
1. Patricia [demo 1967]
2. Try A Little Sadness [demo 1967]
3. She Is Beautiful [demo 1967]
4. Image Blown Out [demo]
5. The Silent Sun [single A-side]
6. Thats Me [single B-side]
7. A Winters Tale [single A-side]
8. One-Eyed Hound [single B-side]
9. Where The Sour Turns To Sweet [demo 1968]
10. In The Beginning [demo 1968]
11. In The Wilderness [rough mix without strings 1968]
12. One Day [rough mix 1968]
13. Image Blown Out [rough mix 1968]
Uusimmasta viidenneksi vanhimpaan:
Nightwish: Highest Hopes
Reverend Bizarre: III: So Long Suckers (2cd)
Swallow the Sun: Forgive her... (cds)
Nick Cave & The Bad Seeds: Abattoir Blues/The Lyre of Orfeus (2cd)
Magma: Mekanïk Destruktïv Kommandöh
Toi Nightwishin kokoelma löytyi kirpputorilta 50 sentillä, sen verran viitsii hyvinkin maksaa "High Hopes" -coverista, muut NW-kappaleet kun löytyy ennestäänkin.
Kaaduin tänään alelaariin. Heräteostoksia tuli tehtyä, mutta eipä pahoja.
Tähän Cheap Trick-osastoon olis pitänyt kysya Pekalta suosituksia, mutta kun hintaan 2,50/kpl irtos niin en jäänyt miettimään. Bändi on nimenä ja hämärästi ideana tuttu, mutta nyt piti paikata aukko levyhyllyssä ja sivistyksessä. Diggaan.
Cheap Trick: Silver
Cheap Trick: Rockford
Cheap Trick: Special One
Ja muut olivat...
Ruotsiasiaa:
Mikael Wiehe: Främmande Land
Ja Kähärää:
How Many Sisters & Kirmo Lintinen Trio: Thank You for the Kiss
Uusimmasta viidenneksi vanhimpaan:
Nightwish: Highest Hopes
Reverend Bizarre: III: So Long Suckers (2cd)
Swallow the Sun: Forgive her... (cds)
Nick Cave & The Bad Seeds: Abattoir Blues/The Lyre of Orfeus (2cd)
Magma: Mekanïk Destruktïv Kommandöh
Toi Nightwishin kokoelma löytyi kirpputorilta 50 sentillä, sen verran viitsii hyvinkin maksaa "High Hopes" -coverista, muut NW-kappaleet kun löytyy ennestäänkin.[/quote]
Mulla on kaikki sympatia NW:lle, kolahti jakuuttaan tos joskus 90-luvulla, kun kaveri soitti vinyyliltä. Mainio miesvocaali ja muu soundi. Joutu tutustuun. Myös tämä Tarjan aikanen Night Wish teki monta todellista helmeä. Tää uusin laulaja on nyt vielä kuulematta, mut käsittääkseni oli aika laaja valikoima..
P.S. Onks High hopes PF:n koveri? Sattumalta latasin Pink Floydin uusimman mp3-soittimelle..
[quote]Reverend Bizarre: III: So Long Suckers (2cd)
Nightwish: Highest Hopes
Reverend Bizarre: III: So Long Suckers (2cd)
Swallow the Sun: Forgive her... (cds)
Nick Cave & The Bad Seeds: Abattoir Blues/The Lyre of Orfeus (2cd)
Magma: Mekanïk Destruktïv Kommandöh
Toi Nightwishin kokoelma löytyi kirpputorilta 50 sentillä, sen verran viitsii hyvinkin maksaa "High Hopes" -coverista, muut NW-kappaleet kun löytyy ennestäänkin.[/quote]
Mulla on kaikki sympatia NW:lle, kolahti jakuuttaan tos joskus 90-luvulla, kun kaveri soitti vinyyliltä. Mainio miesvocaali ja muu soundi. Joutu tutustuun. Myös tämä Tarjan aikanen Night Wish teki monta todellista helmeä. Tää uusin laulaja on nyt vielä kuulematta, mut käsittääkseni oli aika laaja valikoima..
P.S. Onks High hopes PF:n koveri? Sattumalta latasin Pink Floydin uusimman mp3-soittimelle..
[quote]Reverend Bizarre: III: So Long Suckers (2cd)
Mainiota Suomi-Doomia, mulla on aina Mp3-soittimella RB, kuten Pink Floyd, Led Zeppelin, Lemmy/Hawkwind, ja tietty uusin junkka soundi, kiitos internetin..
Nick Cave (Kun aasintamma näki herran enkelin) on kirjahyllyssä. Vois vaihteeksi lukea, enne kuin alkaa kuunteleen musikaalisia puolia. Toki Nick the Cavee on tullu kuultua, mutta en omista..
Reverend Bizarre - III So Long Suckers! 2cd
Joy Division - Still 2lp (cd myytävänä, kun löysin vihdoin lp:nä..)
Nurse With Wound - Thunder Perfect Mind 2lp
ja jotain muuta surinaa ja kolinaa..
Toi Nightwishin kokoelma löytyi kirpputorilta 50 sentillä, sen verran viitsii hyvinkin maksaa "High Hopes" -coverista, muut NW-kappaleet kun löytyy ennestäänkin.
Mulla on kaikki sympatia NW:lle, kolahti jakuuttaan tos joskus 90-luvulla, kun kaveri soitti vinyyliltä. Mainio miesvocaali ja muu soundi. Joutu tutustuun. Myös tämä Tarjan aikanen Night Wish teki monta todellista helmeä. Tää uusin laulaja on nyt vielä kuulematta, mut käsittääkseni oli aika laaja valikoima..
P.S. Onks High hopes PF:n koveri? Sattumalta latasin Pink Floydin uusimman mp3-soittimelle..[/quote]
On Pink Floyd -coveri. Ajattelin tuon kokoelmaversion olevan studiossa äänitetyn, mutta olikin live-esitys. En ole vielä saanut aikaiseksi verrata jotta onko sama versio kuin "End Of An Era" -levy(i)llä.
[quote]Reverend Bizarre: III: So Long Suckers (2cd)
Mainiota Suomi-Doomia, mulla on aina Mp3-soittimella RB, kuten Pink Floyd, Led Zeppelin, Lemmy/Hawkwind, ja tietty uusin junkka soundi, kiitos internetin..
Nick Cave (Kun aasintamma näki herran enkelin) on kirjahyllyssä. Vois vaihteeksi lukea, enne kuin alkaa kuunteleen musikaalisia puolia. Toki Nick the Cavee on tullu kuultua, mutta en omista..
On kyllä hieno julkaisu toi Reverend Bizarren viimeinen. Jo ideanakin 130 minuuttinen tuplalevy, jolla on seitsemän kappaletta on aika kajahtanut. Ja kun joukossa on alle viisi ja kolme minuuttiset kappaleet niin sepä tietää lopuille piiseille melkoisia pituuksia.
Nick Cavelta ei mullakaan ton "Abattoir Blues/The Lyre of Orfeus" -tuplan lisäksi ole kuin "The Videos" -dvd, siis oikeina levyinä. Kasetilla löytyy vissiin apaut koko tuotanto kun sisko on äänitellyt. Birthday Partyn tuotanto oikeastaan nappaa vielä enemmän kuin Nickin soolot, jotka nekin tipahtavat noin "neljä tähteä viidestä" sujuvuudella.
Italialaista ja Irlantilaista:
Apoteosi : s/t
Briljanttia musiikkia. Tässä on jälleen yksi italialainen bändi, joka teki yhden levy ja hävisi sitten progemusiikkikartalta.
Campo di Marte : s/t
Likimain samaa sakkia kuin edellinen, joskin hieman tavanomaisempaa soitantoa.
Mary Black : Babes in the Wood
Laululintunen! Ihanaa musiikkia, jos kohta ei laisinkaan progea...
Christy Moore : The Christy Moore Collection 81 - 91
Irlantilaisen musiikin kuningas. Varoitus! Tämä EI ole progea!
Yugen : Labirinta d'aqua
Nykyprogea.
ROLAND KIRK : RIP,RIG & PANIC / NOW PLEASE DON´T YOU CRY, BEAUTIFUL EDITH
Pari mestaripuhaltajan albumia vuosilta 65 & 67... Hyvää jazzia. Tsekatkaa äijän taidot youtubelta, jos ei oo tuttu.
SBB : MEMENTO Z BANALNYM TRYPTYKIEM
Tähänhän ne 1980 lopetti, mutta onneksi kasaantuivat uudelleen... cdssä pahvikannet & 1 pitkä boonus.
WHITE NOISE : AN ELECTRIC STORM
Ja vihdoin tämäkin tuli vastaan cdnä. 60-luvun lopun helmiä elektronimusiikin suunnalta, United States of American ja Fifty Foot Hosen rinnalla. Paras?
THE GREATEST SHOW ON EARTH : HORIZONS / THE GOING´S EASY
Harvestin yhden wanhan progebandin 2 levyä cdnä. Urkuja on ja sillei.
FRANK ROBSON : SINGS MICK HANIAN
Divarilöytö. Vinyyli vuodelta 87. Ensituttavuus Robsonin soololevyihin. Onks ne muutkin näin hyviä? Tää on siis sellasta akustista kamaripoppia. Kaunista. Näitä ei taida cdnä saada?
NOM : K ZORTJAM SOBAZIM
Tää oli tän Epäviralliset Nuoriso Ryhmittymän sangen progahtava & teatraalinen kakkosalbumi vuodelta 93.
PIKNIK : MRAKOBESNIE I DZHAZ
Piknikin uusin. Viehkoa uudenaallon taiderockia edelleen. Zarathustra-niminen biisi muistutti jotain MehuLeskisen kappaletta, entäpä Gerr Saher Masok?
HOLGER CZUKAY / U-SHE : THE NEW MILLENNIUM
Mikäs otus se tämä U-She mahtaa olla? Tämä levy siis vissin ilmoittelee, että Krautrock on siirtynyt Uudelle Vuosituhannelle & Can lähestyy La Dusseldorfia....
ZODIAK : MUSIKA VO VSELENNOI
Tämän vinyylin te olisitte VARMASTI jättäneet divarin 20 sentin laariin: Kansikuva vihjaa lähinnä humppakamaan ja nimi hukkuu osittain kuviin & on sitäpaitsi kyriisillä & venäjäksi. Musiikki onkin sitten varsinainen yllätys: Latvialainen syntikkadiscobändi & kama lähestyy Krautrockin tansittavia ulottuvuuksia, esmes tuota Holkerin & U-Sheen kamaa...! Musiikkia Maailmankaikkeudesta vuodelta 1984.
White Noise on parhautta. Robsonin eka on progee ja sielä on kovia soittajia taustalla (esim. Seppo Paakkunainen, Markku Lievonen, Esa Kotilainen ja Sami Hurmerinta). Mullon yks Zodiakin vinyyli.
SBB : MEMENTO Z BANALNYM TRYPTYKIEM
Tähänhän ne 1980 lopetti, mutta onneksi kasaantuivat uudelleen... cdssä pahvikannet & 1 pitkä boonus.
Mistäs hommasit tuon remasterin? Arimanin tilaustuotteista sain joitain, mutta aika heikosti pystyvät toimittamaan, näköjään.
Tuo bonusbiisi on uusi versio yhdestä SBB:n parhaista, eli "Z ktorych krwi krew moja", alunperin julkaistu levyllä "Pamiec".
Moi Pekka! Tuon SBBn sain ihan Hakulin Matin Levymusiikin kautta tilaamalla, eikä edes kestänyt kuin pari viikkoa tulla...
Tuo muuten kantsii koittaa hankkia tuo DVD "Szczesliwi z Miasta N. SBB Koncert 29.10.1979", se on aivan tajuttoman hyvää kamaa.
Moi Pekka! Tuon SBBn sain ihan Hakulin Matin Levymusiikin kautta tilaamalla, eikä edes kestänyt kuin pari viikkoa tulla...
Tuo muuten kantsii koittaa hankkia tuo DVD "Szczesliwi z Miasta N. SBB Koncert 29.10.1979", se on aivan tajuttoman hyvää kamaa.
Tuo muuten kantsii koittaa hankkia tuo DVD "Szczesliwi z Miasta N. SBB Koncert 29.10.1979", se on aivan tajuttoman hyvää kamaa.
No hyvä juttu! Tuon sain itse Arimanilta, mutta muutama "päivitettävä" olis jäljellä (kaks ekaa, Follow My Dream, Ze Slowem Biegne... ja jokunen viimeaikoina julkaistu live) joten otanpa Mattiin yhteyttä. Tilasko se sen sieltä Hollannista vai jostain muualta?
Olishan niillä myös ne kaksi "The Lost Tapes" -boxia, mitkä hiukan himottaisi. Ja pääosin noiden remasterien bonukset ovat tosi hyvää kamaa, varsinkin kaikenlaiset livepätkät 70-luvun puolesta välistä, Stankoa ja muita hurjapäitä vierailemassa.
Miulla on "Live in 1979" -DVD, missä on sama lokakuinen keikka 4:n miehen bändiltä. Tossa sun DVD:ssä on ilmeisesti eri bonusmateriaali.
Jostain etäämmältähän Matti taisi SBBn tilata... Noi Lost Tapes-boxit näyttävät tosi mielenkiintoisilta...
Ton DVDn bonukset: Josef Skrzekin haastis puolaksi 2003 / Reportaz z premiery ksiazki SBB Wizje 2003r / Why no peace-tv-mainos 2003 / Blysk-nimistä kappaletta pätkä eli SBBtä vuodelta 1974 / Biografia & diskografia.
Soitin jo Matille ja laitoin puuttuvat tilaukseen, en tosin noita boxeja. Min DVD:ssä on kaikkien paitsi Piotrowskin haastikset, sitten "Rainbow Man" playback jostain Saksan TV:stä ja jonkun tanssin taustamusaa, biisi on bonuksena "Welcomen" remasterilla. Samaa ei-niin-kiinnostavaa diskofunk-SBB:tä, mitä löytyy vuoden '78 "SBB" -levyltä (Amiga) ja ilmeisesti myös "Jerzyk" -lätyltä.
Heinäkuun levyhankinnat:
Supertramp: Brother Where You Bound (2002 remaster)
Kohtuullisen hyvä Supertramp-levy. Cannonball on hieno biisi. Soundit ovat yllättävän asialliset kasarimahtailevalla tavalla. Kimakkaääninen Roger Hodgson on häipynyt bändistä tässä vaiheessa ja kosketinsoitaja Rick Davies hoitaa laulupuolen tällä levyllä. Daviesin räkäisemmästä, mutta ihan toimivasta äänestä tulee hieman Jim Pembroke mieleen. Levyn pitkällä biisillä vierailee David Gilmour. Kyllä tätä levyä itse asiassa mieluummin kuuntelee kuin Floydin paria vuotta myöhemmin ilmestynyttä hieman saman tyylistä Momentary Lapse Of Reasonia.
Antimatter: Planetary Confinement
Ihan ookoo tunnelmointia synkissä tunnelmissa. Lights Out on kyllä ehkä hieman parempi levy. Entäs se uusin? Onko kukaan kuullut?
Steve Reich: Phases- A Nonesuch Retrospective (5cd box)
Tämän sulattelu on vielä pahasti kesken. Tässä vaiheessa voi sanoa että Reichilla on paljon hienoja juttuja (erityisesti Different Trains) ,mutta toisaalta myös muutamia hieman tylsähköjä teoksia (esim. Drumming ja 60-luvun nauhakokeilut) joista en saa paljoakaan irti. Reich on ainakin tämän setin perusteella minimalistina ehkä Philip Glassia hieman hardcorempi tapaus ja näin ollen ehkä myös jossain määrin vaikeampaa kuunneltavaa.
Roger Waters: Radio K.A.O.S.
Watersin heikoin soololevy. Ilmeisesti Pros & Consin heikkojen myyntilukujen jälkeen tämä levy on jonkinlainen paniikkireaktio. Levyllä on muutama epätoivoisen oloinen pop-hitti yritelmä ja soundit on väännetty viimeisen päälle ajanmukaiseksi. Eli helvetin ärsyttäviksi kasarisoundeiksi a´la 1987. Soundit onkin melkeinpä pahin pettymys koska se puoli Watersilla on yleensä ollut parhaiten hallussa. Levyn konsepti on myös aika urpo.
Steely Dan: Aja (1999 remaster)
Ihan mukavaa poppia jazzahtavilla sovituksilla. Vähän liian viihteellistä kuitenkin että tästä jaksaisi tosissaan innostua. Hienot soundit.
Philip Glass: Koynaanisqatsi
Hienoa elokuvamusiikkia Glassilta. Kuoroa olisi voinut käyttää kyllä hieman vähemmän. Kojaaniskatsin loputon hokeminen käy välillä hermoille.
The Flaming Lips: The Soft Bulletin
Ihan jees. Rumpalin touhuissa ja rumpusoundeissa on kyllä jotain häiritsevää.
The Flaming Lips: Yoshimi Battles The Pink Robots
Taitaa olla paras toistaiseksi kuulemistani The Flaming Lips levyistä (eli kolme tuoreinta).
Pekka Pohjola: Visitation (2003 remaster)
Tämä Pohjolan levy on jäänyt minulta jostain syystä paitsioon aiemmin. Valitettavasti, koska tämähän on todella hienoa musikkia. Parempi kuin edellinen levy Kätkävaaran lohikäärme. Sävellykset on loistavia, bändi soittaa hienosti ja Pohjolan sibeliaaninen tyyli jazzrock-kontekstissa on jotain todella omaperäistä.
Roger Waters: Radio K.A.O.S.
Watersin heikoin soololevy. Ilmeisesti Pros & Consin heikkojen myyntilukujen jälkeen tämä levy on jonkinlainen paniikkireaktio. Levyllä on muutama epätoivoisen oloinen pop-hitti yritelmä ja soundit on väännetty viimeisen päälle ajanmukaiseksi. Eli helvetin ärsyttäviksi kasarisoundeiksi a´la 1987. Soundit onkin melkeinpä pahin pettymys koska se puoli Watersilla on yleensä ollut parhaiten hallussa. Levyn konsepti on myös aika urpo.
Tulee kyllä niin ylä-aste mieleen. Ja vuosi oli about 1990. 'Who needs information' tais olla paras/mieleenpainuvin biisi. Mulla olii se alkuperäisenä kasettina, mutta ei ole jostain syystä enään. Kuulin tota levyä jokunen vuosi sitten.. aika saissee.
Roger Waters: Radio K.A.O.S.
Watersin heikoin soololevy. Ilmeisesti Pros & Consin heikkojen myyntilukujen jälkeen tämä levy on jonkinlainen paniikkireaktio. Levyllä on muutama epätoivoisen oloinen pop-hitti yritelmä ja soundit on väännetty viimeisen päälle ajanmukaiseksi. Eli helvetin ärsyttäviksi kasarisoundeiksi a´la 1987. Soundit onkin melkeinpä pahin pettymys koska se puoli Watersilla on yleensä ollut
Minä taas pidän KAOS lätystä huomattavasti enemmän kuin sen edeltäjästä Pros and Consista,joka oli melkoinen sekametelisoppa.
Levyllä on myös yksi kaikkien aikojen hienoimmista Waters-biiseistä,eli The Tide is Turning.Konsepti on kyllä tosiaan kökkö :?
Levyllä on myös yksi kaikkien aikojen hienoimmista Waters-biiseistä,eli The Tide is Turning.Konsepti on kyllä tosiaan kökkö :?
Toi Tide Is Turning on juuri yksi noista väkinäisistä pop-yritelmistä. En tykkää yhtään.
Levyllä on myös yksi kaikkien aikojen hienoimmista Waters-biiseistä,eli The Tide is Turning.Konsepti on kyllä tosiaan kökkö :?
Toi Tide Is Turning on juuri yksi noista väkinäisistä pop-yritelmistä. En tykkää yhtään.
Väkinäinen :?: olen :shock:
[quote]
Levyllä on myös yksi kaikkien aikojen hienoimmista Waters-biiseistä,eli The Tide is Turning.Konsepti on kyllä tosiaan kökkö :?
Levyllä on myös yksi kaikkien aikojen hienoimmista Waters-biiseistä,eli The Tide is Turning.Konsepti on kyllä tosiaan kökkö :?
Toi Tide Is Turning on juuri yksi noista väkinäisistä pop-yritelmistä. En tykkää yhtään.[/quote]
Väkinäinen :?: olen :shock:
Roger Waters noin optimistisena? Ei voi olla aitoa. :lol:
Tide Is Turning on hieno pop-biisi.
Kuuntelen juuri Supertrampin Breakfast In Americaa. Se on täynnä hienoja pop-biisejä. Tätä ennen kertasin Radio K.A.O.S:in. Siinä ei ollut yhtäkään. Parhaiten siinä toimii noi levyn keskivaiheilla olevat ei niin popmaiset kipaleet.
Eihän noista Watersin sooloista mikään yllä edes lähellekään Amused to Deathia. K.A.O.S ja Pros and Cons ovat kokonaisuutena aika keskinkertaisia räpellyksiä.
Eihän noista Watersin sooloista mikään yllä edes lähellekään Amused to Deathia.
Tuo on totta. Pros & Conissa on kyllä silti paljon hienoja hetkiä. Vähän epätasainen levy vaan. Paranee kyllä koko ajan mitä enemmän kuuntelee. Vähän niin kuin Final Cutkin...
MAD RIVER : MAD RIVER/PARADISE BAR & GRILL
Tässä on samalla levyllä molemmat tämän Länsirannikon mainion bandin levyt, alunperin ne ilmestyivät 68 & 69.
GRACE SLICK : MANHOLE
Tässä taas on Jeffersonin Lentsikan klaania sen Laulusolistin nimen alla vuodelta 73, nyt cdnä. Tuohon aikaan sakki teki eri kokoonpanoilla/nimikkeillä monta hienoa levyä, kuten tämän ja Baron von Tollbooth & Crome Nun-nimisen. Hienoja biisejä esmes 15-minuttinen matkailutunnelmainen Teema elokuvasta "Manhole".
EULENSPYGEL : 2
Tää on siis yks saksankielinen uriahiip, Krautrockia, eikä huono. Cdssä se inhempi kananpoika-kansi...
TIMOTHY LEARY & ASH RA TEMPEL : SEVEN UP
Ottaen huomioon, miten sekopäistä kamaa tämä todella on, tämä on ihmeen kuunneltava levy! ...tuli taas luettua Krautrocksampleria, ja huomasin, että tämä levy pitänee hankkia & tuumasta toimeen... Matkailua Sveitsissä & jatkothan sitten tuottivat mm. Sergius Golowinin & Walter Wegmyllerin mannemenuettien levyt enemmän tai vähemmän samoilla miehistöillä.
Niin ja Kosmiset Jokerit kans!
SBB : 4 eli ZE SLOWEM BIEGNE DO CIEBIE
Tämä on spegujen spegu, tässä on kansipahvissa Josef Skrzekin nimmari & omistus mulle! Kiitos Josefia lähelläoleville Ihanille Ihmisille, joiden avulla sain tämän Puolasta!
Ja tietysti Josefille itselleen.
Eipä ole rahatilanne antanut periksi kuin yhden levyn hankkimiseen:
On Trial: Live at Gutter Island LP
ENkä ole edes saanut vielä kuunneltua! :roll: :evil:
Tilasin juuri:
Circle: Sunrise
Circle: Panic
Circle: Forest
Circle: Tulikoira
Tilasin juuri:
Circle: Sunrise
Circle: Panic
Circle: Forest
Circle: Tulikoira
Circle: Sunrise
Circle: Panic
Circle: Forest
Circle: Tulikoira
Yliannostusvaara.
Hankittu Black Sabbath kahden CDn kokoelma. Muita hankin sitten ajan mittaan halvemmalla.
Led Zeppelin Zoso. Oli albumi jota en omistanut LPnä koskaan.
Pink Floyd Relics.
Tilasin juuri:
Circle: Sunrise
Circle: Panic
Circle: Forest
Circle: Tulikoira
Circle: Sunrise
Circle: Panic
Circle: Forest
Circle: Tulikoira
Yliannostusvaara.
Tiedetään, aionkin nauttia pienissä erissä.
Nyt palattiin lukujärjestykseen edellisen sekalaisen satsin jälkeen. Etupäässä folkilla siis mennään:
Dave Pegg: A Box Of Pegg's
Dave Pegg & PJ Wright: Galileo's Apology
Jethro Tull: Live At Montreux 2003
Sara Isakson & Rebecka Törnqvist: Fire In The Hole - Sara Isakson & Rebecka Törnqvist Sing Steely Dan
Fairport Convention: Sence Of Occasion
Maddy Prior: Changing Winds
Isis: Celestial
Isis: SGNL>05
Emperor: Anthems To The Welkin At Dusk
Seuraavaks Ufomammutia tilaukseen.
Magyar: Uusiin maisemiin
Puolikuu: Tähdenlennon taa
Vilperin Perikunta: Huone täynnä kamaa
Uriah heep: Live
Fleetwood Mac: Live
David Bowie : Station to Station
David Bowie : Heathen
Pekka Pohjola : Kätkävaaran Lohikäärme
Pekka Pohjola : Visitation
Steely Dan : The Royal Scam
Tuomari Nurmio ja Köyhien ystävät : s/t
Tom Waits : Foreign Affairs
Tom Waits : Bone Machine
Tom Waits : Mule Variations
"Tuttua ja turvallista" melkeinpä. Station to Station yllätti toisaalta!
Tilasin juuri:
Circle: Sunrise
Circle: Panic
Circle: Forest
Circle: Tulikoira
Circle: Sunrise
Circle: Panic
Circle: Forest
Circle: Tulikoira
Sain tuon Panicin vihdoinkin Lehtisalolta arvosteltavaksi ja on taas kyllä hyvin erilainen Circle -levy... Monta about minuutin HC/punk -rypistustä ja oisko neljä pidempää dronea. Kumma kokonaisuus!
Noista Sunrise on musta paras, sitten Tulikoira.
Tilasin juuri:
Circle: Sunrise
Circle: Panic
Circle: Forest
Circle: Tulikoira
Circle: Sunrise
Circle: Panic
Circle: Forest
Circle: Tulikoira
Sain tuon Panicin vihdoinkin Lehtisalolta arvosteltavaksi ja on taas kyllä hyvin erilainen Circle -levy... Monta about minuutin HC/punk -rypistustä ja oisko neljä pidempää dronea. Kumma kokonaisuus!
Noista Sunrise on musta paras, sitten Tulikoira.
Uuden levyn biisitkin kuulostavat mainioilta, niitä tulikin aikas monta tuolla keikalla. Esimerkiksi ne molemmat, jotka löytyvät myspace-sivuilta. Perkules, mitähän minä teen nyt sillä aikaa ennenkuin postikusti ehtii tuoda levyt!!!!!???
Pitäisi varmaan itsekin käydä joskus Circlen keikalla jos vaikka tajuaisi mikä bändissä on niin mahtavaa. Sunrise on nimittäin levykokoelmani yksi tylsimmistä levyistä. Ne vanhemmat (Andexelt ajoilta) Circle levyt sentään kuulosti yleensä hyvältä johonkin puoliväliin asti...
Great rock 'n' roll swindle - se voisi olla Circlen seuraavan levyn nimi, jos olisivat yhtään rehellisiä..
Pitäisi varmaan itsekin käydä joskus Circlen keikalla jos vaikka tajuaisi mikä bändissä on niin mahtavaa.
Niinpäs kannattaa. Sillä lailla se homma meikäläisellekin avautui!
Great rock 'n' roll swindle - se voisi olla Circlen seuraavan levyn nimi, jos olisivat yhtään rehellisiä..
:lol:
Sunrise on nimittäin levykokoelmani yksi tylsimmistä levyistä.
? Eihän levy voi paremmin enää lähteä liikkeelle kuin Nopeuskuninkaalla?
? Eihän levy voi paremmin enää lähteä liikkeelle kuin Nopeuskuninkaalla?
Juu toi eka biisi jaksaa vielä hymyilyttää parilla ekalla kuuntelukerra, mutta sen jälkeen koko levy on samaa puuduttavaa sahaamista. No toiset selvästikin tykkää. Minä en.
Great rock 'n' roll swindle - se voisi olla Circlen seuraavan levyn nimi, jos olisivat yhtään rehellisiä..
Rock'n'roll/rockabilly -osasto onkin kait vielä Circleltä raiskaamatta, kai ne senkin vielä joku päivä tekee... Ja sitten jazz, funk, gospel, onhan näitä.
? Eihän levy voi paremmin enää lähteä liikkeelle kuin Nopeuskuninkaalla?
Juu toi eka biisi jaksaa vielä hymyilyttää parilla ekalla kuuntelukerra, mutta sen jälkeen koko levy on samaa puuduttavaa sahaamista. No toiset selvästikin tykkää. Minä en.
Materiaali on niin laajalla kirjolla tehty ja jumitus niin taitavaa, että livenä 20-25 minuutin versio tuosta biisistä saa vielä vaatimaan lisää ilman että puuduttaa yhtään! :wink:
Pitäisi varmaan itsekin käydä joskus Circlen keikalla jos vaikka tajuaisi mikä bändissä on niin mahtavaa. Sunrise on nimittäin levykokoelmani yksi tylsimmistä levyistä. Ne vanhemmat (Andexelt ajoilta) Circle levyt sentään kuulosti yleensä hyvältä johonkin puoliväliin asti...
Sunrise ja Andexelthan ovat yhtä orgasmia alusta loppuun.
Sunrise hidasti ihan kiitettävästi mun Circle fanittelua. Joku Zopalki tai Fraten ois ollut paremp1 ekaks Cirleksi.
Sunrise hidasti ihan kiitettävästi mun Circle fanittelua. Joku Zopalki tai Fraten ois ollut paremp1 ekaks Cirleksi.
Mä en tosiaankaan ymmärrä miten olen pysynyt tähän saakka näin tarkasti pimennossa Circlen osalta... :oops: Mulle putosi keikalla jokainen biisi aivan varauksettomasti. Aivan hillitöntä poljentoa, ja eräskin biisi oli juuri tuo Nopeuskunkku, joten en ymmärrä miten Sunrise voi hillitä fanitusta! :wink:
Fratenista alkoi mun Circle-fanitus. On edelleen yhtyeen hienoimpia levyjä. Sais Ektro julkasta uudelleen myös Zopalkin, se kun puuttuu hyllystä, vaikka on ehkäpä paras Circle-levy. Ja ylipäänsä yks parhaista koskaan tehdyistä levyistä.
Eat My Fuk - Wet Slit and a Bottle of Whiskey -lp
Sisters of Mercy - Temple of Love (w/Heartland/Gimme Shelter) 12"
Current93 - Dawn -cd
Iggy Pop - Live ´77 -lp
Velvet Underground - 1969 live -2lp
Terveisiä Tukholmasta Mellotronenista. Mahtava paikka. Tässä ostokset, joihin en vielä pahemmin ole ehtinyt paneutua.
Kolme "porsimoa säkissä" eli20 kroonia eli vähän yli 2 eskoa
Mister Kite: All in time
Moria Falls: The long goodbye
Afterlife:Afterlife
Muut "normaalihintaisia" n 20 eeroa.
Mythos: strange guys
Iluvatar:Iluvatar
Galahad.Following ghosts
Tarkus:A gaze betweeen the past and the furure
Discipline:Push &profit
Arabesque:Tales of power
A third cyclops samplerCyclopsin kokoelma, jossa kaikkea mukavaa ja ennenkaikkea Lands Endin ennen julkaisematon biisi
Bedlam:Anthology
Eli vanhaa ja uudempaa ja eikun kuuntelemaan.....
Circle: Guillotine
Löytyi tuo vielä Ektron kaupasta... :wink:
Noisettes: What's the time, Mr. Wolf?
Hyvä poljento!
Kent: Isola
Hienoa poppia!
Lama: Lama
Hyvää suomipunkkia!
Lama: Ja mikään ei muuttunut
Lisää hyvää suomipunkkia!
:wink:
Great rock 'n' roll swindle - se voisi olla Circlen seuraavan levyn nimi, jos olisivat yhtään rehellisiä..
Rock'n'roll/rockabilly -osasto onkin kait vielä Circleltä raiskaamatta, kai ne senkin vielä joku päivä tekee... Ja sitten jazz, funk, gospel, onhan näitä.
Jos ne gospelia rupee vääntämään niin sit kyl lopetan levyjen ostamisen :wink:
Pelkkää laatua taas viime aikoina hommailtu:
Sunburned hand of the man: complexion
manogurgeil: s/t
pekka pohjola: kätkävaaran lohikäärme
ismo alanko: taiteilijaelämää
weidorje: s/t
tomahawk: anonymous
kawabata makoto & mothers of invasion: hot rattlesnakes
kinks: kontroversy
kinks: bbc-sessions
the fall: reformation post-TLC
ozric tentacles: live at pongmasters all
dead can dance: spiritchaser
nick drake: five leaves left
motelli skronkle: susien laki
acid mothers temple: troubadours from another heavenly world 2LP
eppu normaali: cocktail bar LP
Omar Rodriguez-Lopez & Damo Suzuki: Please heat this eventually LP
Erikoismaininta Tomahawkille, ehdottomasti tämä vuoden parhaisiin menee. Myös the Fall vetää loistosykkeellä edelleeb.
Dionne Warwick : The Definitive Collection
Ihan ok kokoelma. Tätillä on ollut aika irtonainen ääni.
Toto : Hydra
Muutama hyvä biisi. Jeff Porcaron soittoa on kyllä aina ilo kuunnella.
The Crusaders : 1
Sain vihdoin hommattua. Letkeää soul/jazz meininkiä. Larry Carltonin kitarasoundi tosin kuulostaa siltä että soittaisi vanhan mankan läpi. Carole Kingin So Far Away löytyy instrumentaali versiona.
J. Karjalainen & Electric Sauna : Mikä Mahtaa Olla In ? DVD
Erona muihin radio nova artisteihin tällä on oikeasti hyviä biisejä. Bändi soittaa myös tyylikkäästi.
Pelkkää laatua taas viime aikoina hommailtu:
kawabata makoto & mothers of invasion: hot rattlesnakes
kawabata makoto & mothers of invasion: hot rattlesnakes
Mistä ja mihin hintaan? Ooks kuunnellu että minkä tyylin kawabataa sisältää?
Pelkkää laatua taas viime aikoina hommailtu:
kawabata makoto & mothers of invasion: hot rattlesnakes
kawabata makoto & mothers of invasion: hot rattlesnakes
Mistä ja mihin hintaan? Ooks kuunnellu että minkä tyylin kawabataa sisältää?
cdon:sta lähti hintaan 12,95. Aika perus Acid mother meininkiä, rankempaa ja rauhallisempaa. Hyvä levy.
Uusimmat hankinnat:
Pretenders - Pirate Radio
King Crimson - The Construction of Light
King Crimson - The Power to Believe
Mike Oldfield - The Complete Mike Oldfield (tämän omistin joskus vinyylinä 20 vuotta sitten)
The Police - Zenyatta Mondatta (sama juttu)
Yes - Time and a Word (ainoa puuttuva Yes-levy)
Acid Mothers Temple : Crystal Rainbow Pyramid Under the Stars
Aika rauhallista amt:tä, kolmosbiisi on aika hämmentävä, saksofoni(?) soi ja välillä menee ihan jazziksi. Levyllä myös uusi naislaulaja joka ei yllä millään cottonin tasolle.
Herbie Mann : Hold on, I'm Comin'
Löysin kasetin jostain kirpparilta, helvetin hyvä! Mitähän muuta tältä ukolta pitäs ostaa. Tää on joku Montreux-live.
Augustus Pablo : Original Rockers
Huippu dubbilevy, justiin se vanhahtava soundi mitä oon hakenu, suositelkaas jotain samanlaista.
Flower Travellin Band : Anywhere
Sisältää parhaan kuulemani Black Sabbath-coverin ja muutenki lähes satori-tasoa koko levy.
The Doors : L.A. Woman
Ei oikeen hirveästi lämmitä ja kolmen ekan levyn fiilis tuntuu jotenki kadonneen. Riders on the Storm on silti huippubiisi.
CMX: Talvikuningas (ltd. edition)
Kannatti ostaa. Erinomainen lätty. Ja hienot kansihässäkät myös.
Temple of the dog
Puuttunut hyllystä. Nyt sai halvalla.
Elokuu oli todella vaisu kuukausi levyostoksien osalta. Resurssit ja mielenkiinto suuntautui laitepuolelle. Jotain tuli sentään hommattua:
Circa : Circa 2007 (2007)
Kohtuullista korviketta Yes-nälässä (viimeisin Yes-studiolevy ilmestyi 2001) kärvisteleville faneille. Ilkeästi sanottuna levyn kokoonpano koostuu Yesin b-miehistä eli mukana on Billy Sherwood, Tony Kaye, Alan White ja Jimmy Haun. Pääjehuna toimii Sherwood ja siksi levyn musiikki kuulostaakin jonkin verran Open Your Eyes-Ladder kauden Yesin ohella myös miehen Conspiracy-projektilta. Eli ihan miellyttävää melodista progea tämä on. Ei mitään mullistavaa, mutta maistuu varmasti niille jotka ovat saaneet jotain irti edellä mainituista levyistä. Ja itseasissa on tämä vähän progempaa kuin nuo. Billy Sherwoodin bassottelu oli mukava yllätys. Mutkikkaatkin jutut kulkevat mallikkaasti Squiremaisen miehekkäällä soundilla. Ja basso on tanakasti pintaan miksattu. Sherwoodin väritön laulu jota on jatkuvasti paikkailtu erinäisillä erikoistehosteilla ei sen sijaan ole niin mielenkiintoista kuultavaa. Lerxstille ja Jiipeelle uskaltaisin ainakin suositella tätä levyä.
David Bowie : Scary Monsters (1980, remasteroitu 1999)
Eipä ollut tällä ihmeempää innostusta hankkia lisää David Bowieta, mutta kun joka puolella tuli vastaan hehkutusta Robert Frippin kitaroinnista tällä levyllä niin pitihän se hankkia. Ja hyvä niin. Frippin soitto on mahtavaa (etenkin nimibiisissä) ja välillä jopa jättää varjoonsa koko muun touhun. Mutta ihan kokonaisuutenakin tämä on kyllä ehdottomasti yksi Bowien parhaista levyistä. Täydellinen yhdistelmä parin aiemman levyn kokeellisempia juttuja ja yksinkertaisesti nerokkaita pop-koukkuja. Ashes To Ashes on yksi hienoimpia pop-biisejä koskaan.
Flash: s/t (1972) & Out Of Our Hands (1973)
Two in one setti johon koottu Flashin eka ja kolmas levy. Melko keskinkertaista progerokkia, tyyliltään hieman samankaltaista kuin Yesin pari ekaa levyä. Onhan tässä mukana sentään kaks ex-Yes-miestä Peter Banks ja Tony Kaye (tosin vain ekalla levyllä). Tyylillisesti paino on enemmänkin rempseällä rokkaamisella eikä kiemuraisella progeilulla. Parasta tässä on Peter Banksin rosoinen kitarointi ja Ray Bennettin vahva bassottelu. Colin Carterin ärsyttävä lauluääni sen sijaan laskee pisteitä.
Supersister: Present From Nancy (1970) & To The Highest Bidder (1971)
Two in one setti johon koottu Supersisterin kaksi ensimmäistä levyä. Mielenkiintoista progea Hollannista joka on hyvin Canterbury-henkistä. Mikä jännittävää maantieteellisten seikkojen ohella siksi että Canterbury tyylikään ei ollut vielä kovin selkeästi kehittynyt näin aikaisin 70-luvulla. Eli yksi scenen edelläkävijöistä ei edes ole Canterburysta. Kovin tarkkaan en ole levyjä ehtinyt vielä kuuntelemaan, mutta To The Highest Bidder vaikuttaa esikoista vahvemmalta levyltä.
Joo, Scary Monsters on kyllä sitä parasta Bowieta.
Lisäisin tuohon vielä StationtoStationin, Heroesin, Low:n (Fripp ja Eno mukana), Ziggy Stardustin, Hunky Doryn, Space Oddityn ja (varauksella) Let's Dancen. Tuossa olisi jo kova Bowie-kokoelma (jos et vielä kaikkia omista).
Lodger, Man Who Sold The World ja Pinups kannattaa tuolta "kultakaudelta" unohtaa. Kaikki enemmän tai vähemmän keskinkertaisia levyjä. Pinups on sitäpaitsi täynnä covereita.
Tuo Circa pitää jostain hommata. Kiitti vinkistä!
Itse olen pitänyt Bowielta eniten Scary Monstersin ohella Lowsta ja Hunky Dorysta. Joihinkin Bowien 70-luvun levyihin (mm. Diamond Dogs ja Alladdin Sane) olen tutustunut tosin vasta hyvin pinnallisesti. Pitää korjata asia jossain vaiheessa.
Fripp muuten ei ole mukana Low-levyllä vaan Heroesilla.
Statiotostation on upea. Low:n B-puolen instrumentaalit ovat ehkä hiukan pitkäpiimäisiä (paikoin). Muuten se olisi viiden tähden levy. Statiotostation sen sijaan on hyvin lähellä Bowien parhaan albumin titteliä (omasta mielestäni). Ja samaa mieltä, että Hunky Dory on hieno albumi.
Diamond Dogs ja Aladdin Sane ovat molemmat hyviä, mutta hiukan epätasaisia. Unohdin mainita myös Young Americansin, joka kuuluu keskinkertaisten Bowie-levyjen sarjaan.
Äijähän oli nero, ja surkeita levyjä (ehkä Lodgeria lukuunottamatta) ei ollut "kultakaudella" yhtään. Let's Dance on myös erinomainen, vaikka sillä tietynlainen hittileima onkin.
Sen jälkeen julkaistu "Tonight" oli yksi kaikkien aikojen pahimpia pettymyksiäni. "Uudemmalta ajalta" kannattaa mainita "Never Let Me Down", joka on erilainen mutta hyvä. Ihan uusiin en ole liiemmin tutustunut.
Tosiaan, Fripp ei soita Low'lla (vaikka Eno siinä onkin mukana). Adrian Belew muuten soittaa Lodgerilla.
Vaikea sanoa omaa Bowie-suosikkia, kun oikeastaan tykkään kaikista Hunky Doryn ja Let's Dancen välisistä levyistä (Pin-Upsiin en ole uskaltanut tutustua), mutta ehkä Stationtostation on paras. Uusista levyistä Heathen on ainakin hyvä, vaikka ei täydellinen.
Olen tuon Heathenin pari kertaa kuunnellut, enkä muista siitä juuri mitään. Täytyy kai soittaa läpi joku päivä... kun kerran kehutaan.
Olen tuon Heathenin pari kertaa kuunnellut, enkä muista siitä juuri mitään.
Sama homma. Ei jäänyt mitään käteen. Kuten ei muistakaan näistä tuoreemmista Bowie -levyistä joita olen kuullut.
Olen tuon Heathenin pari kertaa kuunnellut, enkä muista siitä juuri mitään. Täytyy kai soittaa läpi joku päivä... kun kerran kehutaan.
Ainakin se oli parempi kuin Reality.
Jumalauta, että tuo CMX:n Talvikuningas on upea levy!
***** arvoinen, ehdottomasti! Täytyy ehdottomasti mennä keikka vahtaamaan lokakuussa kun tulevat Porvooseen. Ja kiitän Yrjänää kyllä kädestä pitäen kun seuraavan kerran näen. Meni meikäläiseltä kyllä pasmat aivan sekaisin. Helvetti! Aivan loistava musiikkivuosi on ollut tämä 2007.
[quote]Jumalauta, että tuo CMX:n Talvikuningas on upea levy!
Kyllä se vaan on. Tänään oikeastaan tuli sama fiilis kun kuuntelin ekaa kertaa levyn kuulokkeilla. Olihan se kallis paketti, mutta nyt ainakin tuntuu siltä että ei todellakaan mennyt rahat hukkaan.
Mutta mikä numero teillä on siitä Talvikuninkaasta? Itsellä 445
Ohoh, onpas sulla aikainen numero - minulla vasta 5183.
Tähän limited edition numerointeihin on pakko elvistellä,että mulla on Tangerine Dreamin Melrose Years boxin signeerattu limited edition 2/1000.Numerot 0 ja 1 kuuluvat Jerome & Edgar Froeselle. 8)
Treenikämpällä kuulin Talvikuninkaasta suuren osan perjantaina, ja hyvältähän se kuulosti. En kyllä aio ostaa...
Täällä numero 993 nimmareilla...
Tähän limited edition numerointeihin on pakko elvistellä,että mulla on Tangerine Dreamin Melrose Years boxin signeerattu limited edition 2/1000.Numerot 0 ja 1 kuuluvat Jerome & Edgar Froeselle. 8)
Näistä jutuista tulee minulle vääjäämättä mieleen hieno analyyttinen teos Frommin tuotannosta : Olla vai omistaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Erich_Fromm
8)
Yritin männä viikolla lukea Frommin Forgotten Languagen, mutta sen kulttuuriantropologiaa koskevat osat ovat sellaista paskaa että lahjoitin kirjan tutulle psykoterapeutille. Typerä komumädättäjä..
Oletko siirtynyt ääni-kirjoihin? No-joo.. Aika sutkautus. Mulla on tos hyllyssä lojunut Frommin Rakkaus ja henkine kypsyys (The art of love). En oo saanut alotettua, toi nimi on aika öllö, ainakin suomennos. Mut kyselen tarkemmin Bookz threadillä
8)
Yritin männä viikolla lukea Frommin Forgotten Languagen, mutta sen kulttuuriantropologiaa koskevat osat ovat sellaista paskaa että lahjoitin kirjan tutulle psykoterapeutille. Typerä komumädättäjä..
Oleellista ei ole Fromm eikä varsinkaan hänen muut teoksensa.
Pointtina piti olla omistamisen merkitys ihmisen tarvemaailmassa. :wink:
Franco Battiato : Shadow, light
Tämä on jotain aivan muuta kuin progea, kokeellista tai euroviisukamaa, jota äijä myös on tehnyt. Todella, nyt mennään hengellisissä sfääreissä. Toinen suosikkini Arvo Pärt tulee oitis mieleen tästä musiikista.
Lustmord : Metavoid
Vaarallista ja pelottavaa musiikkia! Miehen Stalkeria pidetään kovassa arvossa, mutta tuo levy ei pärjää alkuunkaan intensiivisyydessä ja musertavissa teemoissa. http://en.wikipedia.org/wiki/Lustmord
Area : Arbeit Macht Frei
Ajan hammas ei ole tätä levyä pahemmin puraissut, sen verran oivallisesta musiikista on kysymys. Vaativaa menoa.
Present : No 6
Synkkää kitaravetoista instrumentaalia. Jos pidät King Crimsonin Starless and Bible Blackin kakkospuolesta tai ykköspuolen We'll Let You Knowsta, voi tämä levy tai Present ylipäätään olla sinulle.
Deus Ex Machina : Equlibrismo da insofferenza
MOdernia fuusiota Italiasta. Vokaaliosuudet hieman vielä tökkivät.
Richard Wagner ja Suuret Kapellimestarit
Herbert von Karajan
Bruno Walter
Willem Mengelberg
Erich Leinsdorf
Wilhelm Furthwängler
Kai tää kuuluu johonkin sarjaan "suuret kapellimestarit"
Classica 2/98
IN GOWAN RING - EXISTS AND ENTRANCES
Tupla-cdllinen tämän nykyfolkin yhden hienoimmista äänitteitä jostain 90-luvun alusta johonkin 2000-luvun alkuun. Omia & vieraita, tradista J.M.B´Eirthin kautta ISBiin & Psychic TVeen...
PEKKO KÄPPI - JOS KEN PAHOIN UNEKSII
Jouhikonsoittajamestarin ensimmäinen warsinainen kokopitkä sooloalbumi. Maagista kamaa.
VARIOUS ARTISTS - HIIEN HIVUKSISTA JOUHIKKO MUSIC FROM FINLAND
Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston äänitteitä 41... Tässä on lisää Käppiä & monia muita instrumentin taitajia. Biiseissä trad. sekä tekijöiden omia, niinkuin tuossa äijän soololevylläkin. Jouhikko on huima kosminen instrumentti!
LYRA ALL STARS & JOHANNA IIVANAINEN - SATAKIELI
Aaro Hellaakoski oli runoilija, ehkä joku teistä onkin kuullut hänestä... Tälle levylle on sävelletty hänen teoksestaan Sarjoja osa Satakieli, 10 runoa/laulua. ja 3 muuta äijän tekstiä vielä boonukseksi. On muuten kaunista. Sarmanto joskus sävelteli näitä myös...
Koska joku progeprojekti keksii tehdä teoksen Sarjasta Ikuisuudenmatala?
Musiikki on sellaista jazzahtavaa. Iivanaisen ääni tuntui aluksi liian pehmeältä, mutta siihen tottuu.
YATHA SIDHRA - A MEDITATION MASS
Brainin Krautrock-klassikko uudelleenjulkaistuna cdnä pahvikansilla. Yksi pitkä 4osainen teos mietiskelymysiikkia, soittimista koskettimet & huilut tulevat ekana mieleen. Kaunis levy.
CLUSTER - ZUCKERZEIT
Toinen Brainin Krautrock-klassikko, pikkasen tyyli on erilaista tälläkuin edellisellä, vaikka syntzat soi tälläkin... Hauska levy
YATHA SIDHRA - A MEDITATION MASS
Brainin Krautrock-klassikko uudelleenjulkaistuna cdnä pahvikansilla. Yksi pitkä 4osainen teos mietiskelymysiikkia, soittimista koskettimet & huilut tulevat ekana mieleen. Kaunis levy.
Mistä ostit ja mitä maksoit?
Lappeenrannan LevyMusiikista. Lähtöhinta 22€. Brainin kataloogia on ihan viimeaikoina julkaistu kovasti uusiksi (näin mainoksen Record Collectorissa tai jossain muussa musiikkilehdessä), Harmonia on tilauksessa ja pitäskö muitakin...?
Palataan nyt teidän suosikkiaiheeseen nimeltään Circle.
Meronia oli eka levy, mitä kuulin ensin ja edelleen suuri suosikki. Lähinnä alkupään tuotanto (Meronia, Zopalki, Pori, Andexelt) toimii, kuten myös Tulikora, Panic noista uudemmista. Milliardia en ole jaksanut kuunnella. Vinyyli julkaisut kuten Golem/Vesiliirto, Mountain ja Arkades.. Livenä n. -95.97 muutaman keikan ja kolahti mielyttävä Jumitus. Oli Lutakkon lattialla oikein niitä keltaisia tietyömaa valoja pyörimässä, vei hypnoottiseen tilaan.. Aah, viimeks Jyrockissa(?) nähty n 200?... Jumitti myös. Noita Hevikeikkoja, en ole ollut todistamassa, mutta pitänee mennä. Ensitilassa.
Palataan nyt teidän suosikkiaiheeseen nimeltään Circle.
Meronia oli eka levy, mitä kuulin ensin ja edelleen suuri suosikki. Lähinnä alkupään tuotanto (Meronia, Zopalki, Pori, Andexelt) toimii, kuten myös Tulikora, Panic noista uudemmista. Milliardia en ole jaksanut kuunnella. Vinyyli julkaisut kuten Golem/Vesiliirto, Mountain ja Arkades.. Livenä n. -95.97 muutaman keikan ja kolahti mielyttävä Jumitus. Oli Lutakkon lattialla oikein niitä keltaisia tietyömaa valoja pyörimässä, vei hypnoottiseen tilaan.. Aah, viimeks Jyrockissa(?) nähty n 200?... Jumitti myös. Noita Hevikeikkoja, en ole ollut todistamassa, mutta pitänee mennä. Ensitilassa.
Meronia oli eka levy, mitä kuulin ensin ja edelleen suuri suosikki. Lähinnä alkupään tuotanto (Meronia, Zopalki, Pori, Andexelt) toimii, kuten myös Tulikora, Panic noista uudemmista. Milliardia en ole jaksanut kuunnella. Vinyyli julkaisut kuten Golem/Vesiliirto, Mountain ja Arkades.. Livenä n. -95.97 muutaman keikan ja kolahti mielyttävä Jumitus. Oli Lutakkon lattialla oikein niitä keltaisia tietyömaa valoja pyörimässä, vei hypnoottiseen tilaan.. Aah, viimeks Jyrockissa(?) nähty n 200?... Jumitti myös. Noita Hevikeikkoja, en ole ollut todistamassa, mutta pitänee mennä. Ensitilassa.
Circlellä on oma ketjunsa: http://www.palasokeri.com/index.php?name=Forum&file=viewtopic&t=2234&start=400
ok
The Band : Music from the Big Pink
Olen Yhtyeen toisen levyn (eli sen nimikkolevyn) suuri ystävä, mutta tämä oli ilmeisesti erittäin suosittu muusikoiden keskuudessa 60/70-luvun vaihteessa..
David Bowie : Young Americans
Bowien muovi-soulia löytyi HMV:n tarjouksesta.
David Bowie : Lodger
Bowien tietyn kauden viimeinen kokeellinen levy, jota ei arvosteta niin paljon kuin Low'ta ja "Heroesia", mutta päätin antaa mahdollisuuden. Adrian Belew kitarassa.
David Bowie : Scary Monsters
Monen mielestä parhaita Bowie-levyjä, mutta en oo vielä kuullut.
Cocteau Twins : Victorialand
On pitänyt pitkän aikaa kokeilla yhtyettä, ja sattui olemaan tarjouksessa. Onko muilla yhtyeestä kokemuksia?
King Crimson : THRAK
Crimson-levyjen keräilyä.
Van Morrison : Astral Weeks
On pitänyt ottaa tämä montaa kertaa kuunteluun, varsinkin kun Vanin Moondance on omia lemppareita.
Nightwish: A dark passion play
Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä
Circle: Tyrant
Marvin Kiima: Porvoonjoki CDS
Ja sitten odotellaan postisetää taas jokunen päivä...
Circle: Earthworm
Circle: Andexelt
Netistä tuli tilattua. Saas nähä koska saapuvat. Osaiskos joku neuvoa mistä löytyisi vielä Prospekt CD:nä?
Psychoplasma : Until we meet again 2cd
(ja hieno kokoelma muutenkin, mallia muille, kuinka kokoelma väsätään..)
(uusintaostos, edellinen hävis pari kesää sitten suven huumassa...)
Iggy Pop - Instinct -lp
Cocteu Twins - Treasure -lp (ehkä??)
David Bowie : Lodger
Bowien tietyn kauden viimeinen kokeellinen levy, jota ei arvosteta niin paljon kuin Low'ta ja "Heroesia", mutta päätin antaa mahdollisuuden. Adrian Belew kitarassa.
Itse olen tuosta pitänyt. En tosin Bowien levyistä välitä, kuin Low, station to Station. Lodgeristä olen tykännyt..
Nightwish: A dark passion play
Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä
Circle: Tyrant
Marvin Kiima: Porvoonjoki CDS
Ja sitten odotellaan postisetää taas jokunen päivä...
Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä
Circle: Tyrant
Marvin Kiima: Porvoonjoki CDS
Ja sitten odotellaan postisetää taas jokunen päivä...
Muut eivät kerro minulle mitään, paitsi NIGHTWISH!
Ei ole mitään heitä vastaan, mutta musiikki on suunnattu noin 20 vuotiaille (älkää loukkkaanttuko... tai ihan sama).
ja Circle, mutta ko. orkesterin tuotanto ei ole yltänyt siihen, mitä se OLI! eli Meronia, Zopalki, Pori, Hissi, Andexelt. Piste.
jooo, a-haa elämys. Onko J. Vartiaisen "hitti", mikä soi pakosta radiosta joka v....n pvä... AARGHH!!
Sinfonye: Bella Domna
Keskiajan musaa solistina Mara Kiek.
Loreena McKennitt: Nights From The Alhambra
Kahden cd:n liveboksi, jossa sama myös DVD:nä.
June Tabor: Some Other Time
Viimeinkin löysin tämän, joskin käytettynä Amazonin kautta. June goes jazz.
Sandy Denny: Live At The BBC
Samanlainen hieno laitos, kuin vasta julkaistu Fairportin BBC-boksi. Tässä kolme cd:tä ja yksi DVD.
Sekalaista alelaareista jne.
Todd Rundgren: Liars
Maria McKee: Peddlin' Dreams
Pekka Pohjola: Urban Tango
Renaissance: A Song For All Seasons
Gloria: s/t (Sara Isaksson ja Rebecka Törnqvist laulavat tässä orkesterissa)
Ei viisi vaan kolme:
Guapo: Black Oni
Circle: Katapult
Koxbox: The Great Unknown (mahtavaa psytrancea jos ei joku tiedä)
Syyskuun cd:t:
Jon & Vangelis: The Friends Of Mr. Cairo (1981)
Kokonaisuutena ehkä paras kuulemani Jon & Vangelis levy (Page Of Life vielä kuulematta). Hyvien biisien vastapainoksi tässäkin on kuitenkin ihan riittämiin noloa pimpelipompelimeininkiä.
Camel : Nude (1981)
Muutamia hienoja kohtia tässä on mutta kokonaisuutena hieman unettava pink-floyd-light-teema-albumi.
Bruford/Borstlap Every Step A Dance Every Word A Song (2004)
Bruford hyödyntää hollantilaisen Michiel Borstlapin kanssa vanhaa Bruford/Moraz-konseptia. Eli flyygeli-rummut-kokoonpanolla jazzia. Tällä kertaa musiikki on vielä puhtaaammin jazzia ja lähes täysin improvisoitua. Ihan miellyttävä levy.
Aphrodite's Child: 666 (2cd/1971)
Paikoittain erittäin hieno, mutta kokonaisuutena melko pahasti vanhentunutta psykedeelistä hölynpölyä.
CMX: Talvikuningas (2007)
CMX:n näkemys progemetallista toimii. Mainio levy ja bändin toistaiseksi paras. Harvemmin bändit tekee uransa parhaan levyn kahden kymmenen vuoden jälkeen. Aika pahasti ylihintainen setti tämä kyllä oli. Ei se pakkaus nyt NIIN hieno ole... Toolkin myi alle kahdella kympilllä paljon hienompaa ja luovemmin toteutettua settiä. No tietenkin painosmäärissä on pieni ero Toolin hyväksi.
Tony Levin : Resonator (2006)
Ihan kiva. Vieraina Adrian Belew ja Steve Lukather.
Porcupine Tree: Nil Recurring ep (2007
Loistava. Ehkä keskimäärin jopa parempi kuin Fear Of A Blank Planet.
Yes: Live At Montreux 2003 (2cd/2007)
Kohtuullisen energinen liveveto Yesin toistaiseksi viimeiseltä kiertueelta. Soundit on aika ohuet. Toisaalta on mukava tietää että tämä on täysin korjailematon taltiointi.
Philip Glass: Songs From Liquid Days (1986)
Glass pestasi joukon aikansa arvostetuimpia pop-artisteja (mm. Paul Simon, Suzanne Vega) tekemään hänelle sanoituksia. Lopputulos on erittäin omaperäinen yhdistelmä Glassin omaa minimalismia ja popimpaa ilmaisua. Loistava levy, edes paikoin hieman liian kasarit soundit ei häiritse pahasti. Yksi musiikillisesti köyhän vuosikymmenen (etenkin mainstreamin osalta) kirkkaimpia valonpilkahduksia.
Philip Glass: Heroes Symphony & The Light (96/07)
David Bowien Heroes levy sinfonia-muotoon sovitettuna. Ihan jees.
Philip Glass: North Star (1978)
Tämä ei ole vielä oikein avautunut. Vähän ärsyttävää pimputtelua.
SF Blues: Joutomailla
Hector: Nostalgia
Hector: Herra Mirandos (Tämä ja kaksi edellistä tarttui mukaan Anttilan kolme kahdella kympillä hyllystä.)
Sinfonye: The Courts of Love (Mara Kiek laulaa tässäkin. Jaa, että kuka on Mara Kiek? Hän on australialaisen Mara! -yhtyeen laulalajatar. Mara! soittaa world-folk-jazz -musaa. Suosittelen Don't Even Think ja Images -levyjä)
Blodwyn Pig: Lies (Kiitos Hezzulle!)
Coheed And Cambria: No World For Tomorrow (Mikähän se on, kun tämmöstäkin on innostunut kuuntelemaan...)
Pekka! Sinun "vaatimattomat" SBB-kokoelmasi näyttivät saavan joitain lisäyksiä Hakulin Matin kaupan kautta tänään...
Hyllystäkin löytyi mullekin asti yksi, SBB : 3, Pamiec, jota juuri kuuntelen...
CMX: Aion
Ihan ok, mutta ei pärjää Talvikuninkaalle. Hyvä ostos silti. Nimmarit ja kaikki. :wink:
Muutamia klassikoita tuli taas cdistettyä:
BO HANSSON : SAGAN OM RINGEN
- Silencen versio... yks bonus
STEVE HACKETT : VOYAGE OF THE ACOLYTE
- Pari bonustakin
TRADER HORNE ; MORNING WAY...PLUS
- See-For-Milesin versio bändin ainoosta... Judy Dyble & Jackie McAuley tekivät kaunista musiikkia tässä vuonna 70... Judy oli ehtinyt levyttää Fairport Conventionissa & Giles Giles & Frippissä, Jackie taas Them´issä & Belfast Gipsyissä...
JOHN COLTRANE QUINTET; THE 1961 HELSINKI CONCERT
- Ja oli tässä pari biisia 1960 Dysseldorfin keikaltakin. Hieno äänite. Miten lie, onko The 1962 Helsinki Concert ilmestyny vain bootzina vai miksei siitä ole vaahdottu niinkuin tästä?
SBB : 3 PAMIEC
- Siis näiden kolmas vuodelta 75. Paras?? Ja tältä pändiltä se on paljon. 3 varsinaista biisiä ja 7 bonusta, siis herkkuja on paljon. Näiden back-katalookista ei kans tarjonta lopu; Keikkataltioitejakin on jo saatavissa kymmeniä...
...ja sitten muuta:
VELCRA : HADAL
- Tää on uusi suomalainen. Viehkoa kamaa, naislaulaja & paljon outoja ääniä; Äänimaisema koostuu paljolti ohjelmoinnista & sämpläyksestä. Ja kannet, juma kun on upee maalaus!
SZÖRENYI LEVENTE & BRODY JANOS : ISTVAN A KIRALY
- Unkarilainen rock-ooppera 80-luvun alusta. Ekan vinyylin tuplasta oon ehtinyt kuunnella, ei hirveesti kolannu... Dibvarilöytö
HANNE JUUL : BRISINGAMEN -UR DEN NORDISKA VISSKATTEN
- Norjalainen folklevy vuodelta 85. Kaunista laulantaa, utuista musaa. Divarilöytö tämäkin.
SBB : 3 PAMIEC
- Siis näiden kolmas vuodelta 75. Paras?? Ja tältä pändiltä se on paljon. 3 varsinaista biisiä ja 7 bonusta, siis herkkuja on paljon. Näiden back-katalookista ei kans tarjonta lopu; Keikkataltioitejakin on jo saatavissa kymmeniä...
Paras tai yksi parhaista. Toi julkaistiin vasta itseasiassa vasta 1976.
Tilasin sen "Lost Tapes Vol1" boxin Hakulilta, saattaa olla aika mielenkiintoinen.
Vibravoid: Tryptamine EP II -12"
Dragontears: 2000 Micrograms from Home LP
Baby Woodrose: Chasing Rainbows LP
Scandinavian Music Group: Missä olet, Laila?
Sangen hyvä tämä on. ****½
Edit: puolikas tähti lisätty vielä :wink:
KIMMO KUUSNIEMI BAND : MOOTTORILINNUT
- Aaargh! (=puhun nyt Elukka Juntusta) Oli tossa asiaa huoltoasemalle, niin tulipa sijoitettua Poptorille 5€ tällaiseen hulvattomuuteen. Parasta tässä on tuon Muska Babitzinin kiljuminen ja ei se Kirku-veikkakaan paljon jälkeen jää... Pop-torin kulttuuritekoja tämä!
Tim Blake: Magick
Tim Blake: Crystal Machine
Tim Blake: Blake's New Jerusalem
The Giant Hogweed Orchestra
Pharaoh Overlord: #3
Ooh, mistä Tim Blakea saapi?
Ooh, mistä Tim Blakea saapi?
Herralta itseltään. http://moonweed.free.fr/
Maksun suhteen Paypal on ystävä.
Syyskuun cd:t:
Philip Glass: Songs From Liquid Days[/b] (1986)
Glass pestasi joukon aikansa arvostetuimpia pop-artisteja (mm. Paul Simon, Suzanne Vega) tekemään hänelle sanoituksia. Lopputulos on erittäin omaperäinen yhdistelmä Glassin omaa minimalismia ja popimpaa ilmaisua. Loistava levy, edes paikoin hieman liian kasarit soundit ei häiritse pahasti. Yksi musiikillisesti köyhän vuosikymmenen (etenkin mainstreamin osalta) kirkkaimpia valonpilkahduksia.
Philip Glass: Songs From Liquid Days[/b] (1986)
Glass pestasi joukon aikansa arvostetuimpia pop-artisteja (mm. Paul Simon, Suzanne Vega) tekemään hänelle sanoituksia. Lopputulos on erittäin omaperäinen yhdistelmä Glassin omaa minimalismia ja popimpaa ilmaisua. Loistava levy, edes paikoin hieman liian kasarit soundit ei häiritse pahasti. Yksi musiikillisesti köyhän vuosikymmenen (etenkin mainstreamin osalta) kirkkaimpia valonpilkahduksia.
Näin on! Poika on hankkinut tämän levyn, joten en siinä suhteessa ole joutunut omaa kuvetta kaivamaan. Jahka tuo (vihdoin) lähtee omille siivilleen, niin sitten täytynee pistää rahaa vaihtoon.
Syyskuun cd:t:
Aphrodite's Child: 666 (2cd/1971)
Paikoittain erittäin hieno, mutta kokonaisuutena melko pahasti vanhentunutta psykedeelistä hölynpölyä.
Aphrodite's Child: 666 (2cd/1971)
Paikoittain erittäin hieno, mutta kokonaisuutena melko pahasti vanhentunutta psykedeelistä hölynpölyä.
Kyllä veit taas saanat suustani. Myin tämän levyn jo aikaa sitten.
Mara! With Martenitsa Choir: Sezoni
Judee Sill: Live In London
Ivor Cutler: Dandruff
Ivor Cutler: Velvet Donkey
Ivor Cutler: Jammy Smears
Opeth, Damnation, vanhana. Hienoa progea.
Amoral : Reptile Ride
Päällisin puolin Amoralin uusin vaikuttaa astetta suoraviivaisemmalta kuin edeltäjänsä. Yhtye on tuonut myös entistä enemmän kevyempiä sävyjä ilmaisuunsa toisen ääripään pysyessä siellä kimurantissa ja raskaassa tykityksessä. Kokonaisuus ei ole ihan niin linjakas kuin Decrowningilla, ehkä juuri edellä mainittujen syiden takia. Tapporiffejä kuitenkin taas viljellään ympäri levyä tuhlailuksi asti.
Amorphis : Silent Waters
Amorphis syntyi Eclipsellä uudestaan ja Silent Watersilla jatketaan pitkälti samalla linjalla tuon edellisen levyn kanssa. Tällä kertaa keskitytään kuitenkin enemmän kitaralla maalailuun raskaamman poljennon jäädessä taka-alalle. Hyvä levy, vaikkakin vähän yksipuolinen hienon Eclipsen jälkeen.
The Machete : Untrue
Etelä-Karjalainen The Machete on toisella levyllä ottanut mallia mm. Mastodonista ja Isiksen sukuisesta post-rockista. Soundit ovat myös mukavan räkäiset ja vokalisti Tuomo Saikkonen on saanut lisää sävyjä karjumiseensa. Laadukasta metallia, vaikka vähän vielä taidetaan sitä omaa juttua hakea.
José González : In Our Nature
Mahtava levy, joka iski kyllä aivan puun takaa. Nick Drake tästä ensimmäisenä minulle tuli mieleen, mutta taitaa tämä astetta popimpaa olla. Ei kuitenkaan ihan sitä perinteisintä rämpyttelyä. Pelkkiä helmiä levy täynnä, joista suurimpana komeilee (myös kestonsa puolesta) levyn päättävä Cycling Trivialities. Nimestä huolimatta kyseessä on ruotsalainen artisti.
Jarkko Martikainen : Hyvää yötä, hyvät ihmiset
Jarkko Martikaisen viime vuonna ilmestynyt toinen sooloalbumi Rakkaus oli ehdottomasti yksi kyseisen vuoden parhaista levyistä. Miehen viime tammikuinen keikka oli aivan loistava ja nousi itselläni ehdottomasti top5-keikkojen joukkoon. Tältä pohjalta odotukset tätä levyä kohtaan oli ehkäpä kohtuuttoman kovat. Yllättävän hyvin levy kuitenkin niihin vastasi, vaikka ei se tunnelma tästä aivan samalla lailla välitykään. Rakkaus-levyllä kappaleista oli todella hienot sovitukset, mutta kyllähän ne toimivat aivan hyvin näin mies & kitara -pohjaltakin.
David Gilmour : Remember that Night DVD
Joku voisi sanoa tätä rahastukseksi, mutta kyllä tämä minusta paikkaansa puolustaa erittäin vahvasti. Konsertissa kuultiin niitä Gilmourin vakio-floyd-numeroita, mutta myös On an Island -levy kokonaisuudessaan. Kuulostavat muuten nuo uusimman soolon kappaleet paljon paremmalta tällä DVD:llä. Konsertin ehdoton huippu on Echoes. Bonuksia on kokonainen toinen levyllinen, joihin en tosin vielä ole ehtinyt Wots Uh the Dealia enempää tutustua. Erittäin hieno paketti on kuitenkin kyseessä.
Viikate : Marraskuun lauluja II
Toinen osa ja aika sekundaa tänne on työnnetty. Valopilkkuna Orret, joka kuulostaa enemmän Amorphis-coverilta kuin se varsinainen.
Koko levy on oikeastaan tasaista kakkosluokan Viikatetta, ei häiritse hirveästi taustameluna koska mikään yksittäinen asia ei sieltä nouse esiin. Puurtamisen meininkiä, menee sarjaan hyllyntäyte. Se keikoilta löytyvä eläimellinen draivi puuttuu kokonaan.
Arvosanaksi voisi vetää vaikka 6. Taikka kaksi tähteä.
Sigur Rós : Hvaf/Heim
Circle : Meronia (uusintapainos)
Luciano Basso : Voci
Upeaa, aivan briljanttia musiikkia, joka saa hyvälle mielelle!
Giacinto Scelsi : Natura Renovatur
Outo, ehkä aika uniikki säveltäjä teki musiikkia, jossa pahimmillaan soi yksi ainoa nuotti. Ideana oli löytää tuon sävelen kaikki ylä-äänet!
Tarujen Saari : Susien Yö - Delirium Lupus
Haa! Folk-metallia! Namia.
New Trolls Atomic System : s/t
Italoprogea genren ydinvuodelta 1973.
Ashra : Walkin' The Desert
Tähän levyyn pätee minun osalta tuo vertaus hullusta ja kaurapuurosta.
Sigur Rós : Hvaf/Heim
Kerro lisää.
Jonna Tervomaa: Parempi loppu
Circle: Rakennus (live)
Neil Young: Chrome dreams II
Billie Holiday: 4CD+DVD boxi
Tervomaan levy on kyllä paras tähän saakka kevyesti! Pari ekaa biisiä voi johtaa hieman harhaan mutta levy alkaa kunnolla vasta neljännestä biisistä ja on aivan erittäin hyvä siitä eteenpäin! Circleä vielä odotellaan saapuvaksi kun vasta tilasin... Neil Youngin uusin on aika murea.
ääh
tuplat
Giacinto Scelsi : Natura Renovatur
Outo, ehkä aika uniikki säveltäjä teki musiikkia, jossa pahimmillaan soi yksi ainoa nuotti. Ideana oli löytää tuon sävelen kaikki ylä-äänet!
Niin, länsimaisessa nuotituksessa on vaan 12 ääntä, kun taas esim. intialaisessa niitä on paljon enemmän yhdessä oktaavissa. Tekis kyllä mieli kuulla enemmän mikrotonaalista musiikkia!
Velvet Underground : White Light/White Heat (re-issue lp)
Loput lp;t vaihdettu, eli huonot viety pois ja nämä otettu..
Iggy Pop : Soldier -lp
The Jesus and Mary Chain : Automatic -lp
: Rollercoaster e.p
AC/DC : Let There Be Rock -lp
: High Voltage -lp
Ja taaaaas:
DALLAPÉ-ORKESTERI : VOL.3, LEVYTYKSIÄ VUOSILTA 1934-1936
- Suomalaista jazzia, siis tanssimusiikia historian hämäristä. Melkoinen bigband tämä. Hulvaton kurkistus meininkiin & kulttuuriin 30-luvulla. Toivo Tammisen asiantunteva kansiteksti. Mikkihiiri merihädässä ja kaikki! Roots, man! Ja oheislukemistoksi sopii mainiosti vaikka Olavi Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä vuodelta 1928.
MILES DAVIS : SKETCHES OF SPAIN
-No tästä ei tartte paljon sanoa, täyttä on tavaraa. Tässä versiossa on vielä 3 bonusta samoista sessioista.
RADIOHEAD : OK COMPUTER
-No tästäkään ei tartte paljon sanoa, vai mitä? Klassikko siis tämäkin & tuli vihdoin hommattua.
VA-BANK/VIKTOR PELEVIN : NIZHNAJA TUNDRA
-Va-Bank on venäläinen punk-bändi, joka levytti 1988 Helsingissä T.T.Oksalan vääntäessä nappuloita. Viktor Pelevin taas on venäläinen nykykirjailija, jonka suomennetuista romaaneista ainakin Generation P ja Hyönteiselämää kantsii tsekata. Tässä herrojen yhteistyön hedelmä. Punkrock on tyyli edelleen.
GRAZHDANSKAYA OBORONA : VSO IDJOT PA PLANU
-Letovin & siperialaisen hardcoren yksi komeimpia saavutuksia. Onhan minulla ollut tästäkin albumista jo jostain 90-luvun aluasta lähtien monta versiota, nauhaa,vinyyliä, cdtä, mutta tämä uusin, pahvikansilla & 8 bonuksella, pitihän tähänkin vielä 150 ruplaa sijoittaa...
CARAVAN : FOR GIRLS WHO GROW PLUMP IN THE NIGHT
-Tämmönen näiden alkupuolen levy... 5 bonusta...
CARAVAN : S/T
-Ja tämmönen. 256kbs44kHz... yhtä sun toista. 9 albumia boonusta...
Sigur Rós : Hvaf/Heim
Kerro lisää.
Elikkästä kaksi levyä: Hvarf sisältää pari uutta kipaletta ja muutaman harvinaisuuden. Ihan hyviä biisejä, tykkää jos on tykännyt aikaisemmastakin tuotannosta.
Toisessa lätyskässä on livevetoja... äkkiseltään kuulostaen eivät poikkea originaaleista mitenkään kauheasti. Akustista touhua.
Että kannattaa harkita, maksaako tuosta täyttä hintaa... itse nappasin tuon messiin kylkiäisenä kun Äxän leimakortti tuli täyteen.
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa
Jonna Tervomaa: Halo
Neil Young: Harvest Moon
Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus ylpeä sydän
Scandinavian Music Group: Nimikirjaimet
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa
Jonna Tervomaa: Halo
Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus ylpeä sydän
Scandinavian Music Group: Nimikirjaimet
Jonna Tervomaa: Halo
Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus ylpeä sydän
Scandinavian Music Group: Nimikirjaimet
Haa haa, jätkä kuuntelee poppia.
Miun lista on pikkasen kunioitettavampi:
Electric wizard: Dopethrone
Om: Variations on a theme
Grateful dead: Anthem of the sun
Sigur ros: Heim/Hvarf
Circle: Rakennus
Scandinavian music groupilla on hyviä sinikkubiisejä. Pitää odotella kokoelmalevyä siis.
Circle : Rakennus
Anathema : The Silent Enigma
Tarujen Saari : Hepsankeikka
Weidorje : s/t
Circus : Movin' On
Eskaton : 4 Visions
Dead Can Dance : Aion
King Crimson, Islands
LP menny jonnekin vuosia sitten
King Crimson, Islands
LP menny jonnekin vuosia sitten
LP menny jonnekin vuosia sitten
Se lokkilaulu on upean melodinen!
Haa haa, jätkä kuuntelee poppia.
So? Itse asiassa enemmän varmaan kokonaisuudessa kaikkea muuta kuin progea... Niin se on aina ollut... 8)
Dead Can Dance : Aion
Aion on hieno levy! Black Sun nostattaa ihon kananlihalle joka kerta.
Ivor Cutler: Life In A Scotch Living Room Vol. II
Ivor Cutler: An Elpee And Two Epees
Camel: The Snow Goose
Rebecka Törnqvist: Travel Like In Songs
Jethro Tull: Songs From Bethlehem (DVD, löytyi CDONilta, mutta hieman on bootlegin maku. Mikähän lie tämäkin julkaisu...)
Haa haa, jätkä kuuntelee poppia.
So? Itse asiassa enemmän varmaan kokonaisuudessa kaikkea muuta kuin progea... Niin se on aina ollut... 8)
Olin sarkastinen. Tosin tottakai olen sitä mieltä, että listapoppirokki on roskaa. Poikkeuksia on... hyvin harvassa.
Viikate : Marraskuun lauluja II
Toinen osa ja aika sekundaa tänne on työnnetty. Valopilkkuna Orret, joka kuulostaa enemmän Amorphis-coverilta kuin se varsinainen.
Koko levy on oikeastaan tasaista kakkosluokan Viikatetta, ei häiritse hirveästi taustameluna koska mikään yksittäinen asia ei sieltä nouse esiin. Puurtamisen meininkiä, menee sarjaan hyllyntäyte. Se keikoilta löytyvä eläimellinen draivi puuttuu kokonaan.
Arvosanaksi voisi vetää vaikka 6. Taikka kaksi tähteä.
Toinen osa ja aika sekundaa tänne on työnnetty. Valopilkkuna Orret, joka kuulostaa enemmän Amorphis-coverilta kuin se varsinainen.
Koko levy on oikeastaan tasaista kakkosluokan Viikatetta, ei häiritse hirveästi taustameluna koska mikään yksittäinen asia ei sieltä nouse esiin. Puurtamisen meininkiä, menee sarjaan hyllyntäyte. Se keikoilta löytyvä eläimellinen draivi puuttuu kokonaan.
Arvosanaksi voisi vetää vaikka 6. Taikka kaksi tähteä.
Höpö höpö. Ostin just tupla-vinyylin, joka sisältää molemmat osat, eli pääsin kuulemaan ykkösosankin vasta nyt kunnolla. Ykkösosan helmiä on ne pari sinkkubiisiä, mutta kakkososa on muuten tasalaatusempi.
Viime aikoina ostettu ja kovasti nautittu:
Il Volo: Essere o non essere...
Quella Vecchia Locanda: Il tempo della gioia
Brainticket: Celestial Ocean
Carpe Diem: En regardant passer le temps
Shylock: Ile de fievre
Viime aikoina ostettu ja kovasti nautittu:
Il Volo: Essere o non essere...
Quella Vecchia Locanda: Il tempo della gioia
Brainticket: Celestial Ocean
Carpe Diem: En regardant passer le temps
Shylock: Ile de fievre
Il Volo: Essere o non essere...
Quella Vecchia Locanda: Il tempo della gioia
Brainticket: Celestial Ocean
Carpe Diem: En regardant passer le temps
Shylock: Ile de fievre
Helppoahan se on hyvistä levyistä nauttia ! 8) :wink:
Anna Järvinen: Jag fick feeling
Kauniita kappaleita ja Dungen soittaa musat. Hyvä levy!
Jonna Tervomaa: Viivalla
Kolme ekaa biisiä on huonoja, loput oikein asiaa.
Jonna Tervomaa: Neljä seinää
Tässäkin on hetkensä, mutta kokonaisuus ei toimi kuten uusimmissa. Eikä soundi.
Anna Järvinen: Jag fick feeling
Kauniita kappaleita ja Dungen soittaa musat. Hyvä levy!
Jonna Tervomaa: Viivalla
Kolme ekaa biisiä on huonoja, loput oikein asiaa.
Jonna Tervomaa: Neljä seinää
Tässäkin on hetkensä, mutta kokonaisuus ei toimi kuten uusimmissa. Eikä soundi.
Kauniita kappaleita ja Dungen soittaa musat. Hyvä levy!
Jonna Tervomaa: Viivalla
Kolme ekaa biisiä on huonoja, loput oikein asiaa.
Jonna Tervomaa: Neljä seinää
Tässäkin on hetkensä, mutta kokonaisuus ei toimi kuten uusimmissa. Eikä soundi.
Pysyttäs nyt edes progessa! Vittuun kaikki Tervomaat täältä!
Pysyttäs nyt edes progessa! Vittuun kaikki Tervomaat täältä!
Oliks tää nyt vitsi?
Neil Young - Chrome Dreams II
Robert Plant & Alison Krauss - Raising Sand
King Crimson - Beat
Moses Hazy - Break It Down Or Shake It Loose
Peter Green - White Skies
Tulipas ostettua yllättävän monta tänä vuonna julkaistua levyä, outoa.
[
Oliks tää nyt vitsi?
Oliks tää nyt vitsi?
Toivottavasti...
[
Oliks tää nyt vitsi?
Oliks tää nyt vitsi?
Toivottavasti...
Toivottavasti ei.
[quote][
Oliks tää nyt vitsi?
Oliks tää nyt vitsi?
Toivottavasti...[/quote]
Toivottavasti ei.
Haistakee provoilijat paska :lol:
Olen hukannut sallittujen levyjen listan, joten mullakin on tullut kirjattua tänne poppia ja folkkia.
Olen hukannut sallittujen levyjen listan, joten mullakin on tullut kirjattua tänne poppia ja folkkia.
Niin minäkin. Pakko alkaa ostamaan sitä progea, olisko The Flower Kingsistä hyvä aloittaa? Tai Agenessista?
Olen hukannut sallittujen levyjen listan, joten mullakin on tullut kirjattua tänne poppia ja folkkia.
Niin minäkin. Pakko alkaa ostamaan sitä progea, olisko The Flower Kingsistä hyvä aloittaa? Tai Agenessista?
Magellan on kai myös yksi aikamme edistyksellisimmistä bändeistä?
Ei maar.. Nyt pitää lopettaa leikkiminen vakavan asian kanssa. "Ja sinä yönä progepartiot kulkivat talosta taloon ja rienaajat poltettiin rovioilla".
No onhan tää ketju toisaalta "Progressiivinen rock"-osastolla. Mikä tosin on alunperinkin virhe.
No toisaalta tuota vaatimusta "viisi" lienee rikottu useammin... :lol:
Jos otan vielä muutaman, saatan oikeasti ruveta kirjaamaan vaatismuksen "VIISI viimeksi ostettua levyä" rikkojia koko tämän ketjun alakuajjoista asti! Siitähän t e tykkähisitte! :P :wink:
Myöskään ei liene kirjoitettu sääntöä joka vaatisi kaikkien viiden levyn olevan samassa viestissä mainittu. Ajanjakson "viimeksi" pituutta ei ole määritelty, joten ainoa muotovirhe on se, että tämä ketju on progeosastolla :lol:
Niin, mutta olen silti sitä mieltä että levyjen sisällön pitää kuulua "musiikki"-kategoriaan! Epämääräistä melua soitettaessa tuottavat äänitteet tai siis maininnat niistä pitää poistaa tältä listalta. :P
Epämääräinen melu voi olla progeakin :lol:
Mää ostin tänää Anna Eeriksonii ja Popedaa ja vitusti Irinaa ja Nightwishii ja Vilkkumaata ja paskaa ja roinaa ja jarno trullii ja pepe wilberii ja vittu kaikkeeee.
Mufflrer - Mermaids / Waves Breaing (Hospital, 2007) 12"
Muffler feat. I Cue & TC Island (Sighco, 2007) 12"
8)
Mää ostin tänää Anna Eeriksonii ja Popedaa ja vitusti Irinaa ja Nightwishii ja Vilkkumaata ja paskaa ja roinaa ja jarno trullii ja pepe wilberii ja vittu kaikkeeee.
No mitä sä siinä vielä valitat valtavirtamusasta? Mene ja osta meidän uus levy. Ei ole valtavirtaa eikä listapoppia.
Mää ostin tänää Anna Eeriksonii ja Popedaa ja vitusti Irinaa ja Nightwishii ja Vilkkumaata ja paskaa ja roinaa ja jarno trullii ja pepe wilberii ja vittu kaikkeeee.
No mitä sä siinä vielä valitat valtavirtamusasta? Mene ja osta meidän uus levy. Ei ole valtavirtaa eikä listapoppia.
Jos meinaat Subspace radiota niin itseasiassa kyllä, se on pikkasen liian normaalia/valtavirtaa/listapoppirokkia. Tämän lisäksi laulu ja soundit ovat tylsän tavallisia. Ei pahalla.
[quote]Mää ostin tänää Anna Eeriksonii ja Popedaa ja vitusti Irinaa ja Nightwishii ja Vilkkumaata ja paskaa ja roinaa ja jarno trullii ja pepe wilberii ja vittu kaikkeeee.
No mitä sä siinä vielä valitat valtavirtamusasta? Mene ja osta meidän uus levy. Ei ole valtavirtaa eikä listapoppia.[/quote]
Jos meinaat Subspace radiota niin itseasiassa kyllä, se on pikkasen liian normaalia/valtavirtaa/listapoppirokkia. Tämän lisäksi laulu ja soundit ovat tylsän tavallisia. Ei pahalla.
:lol:
[quote][quote]Mää ostin tänää Anna Eeriksonii ja Popedaa ja vitusti Irinaa ja Nightwishii ja Vilkkumaata ja paskaa ja roinaa ja jarno trullii ja pepe wilberii ja vittu kaikkeeee.
No mitä sä siinä vielä valitat valtavirtamusasta? Mene ja osta meidän uus levy. Ei ole valtavirtaa eikä listapoppia.[/quote]
Jos meinaat Subspace radiota niin itseasiassa kyllä, se on pikkasen liian normaalia/valtavirtaa/listapoppirokkia. Tämän lisäksi laulu ja soundit ovat tylsän tavallisia. Ei pahalla.[/quote]
:lol:
Nauratsä mulle!?
Mitään ei-tylsää-ei-kaupallista ei taida ollakaan? :lol:
Mitään ei-tylsää-ei-kaupallista ei taida ollakaan? :lol:
Mitä se höpäjää.
Mitään ei-tylsää-ei-kaupallista ei taida ollakaan? :lol:
Mitä se höpäjää.
Niin että tässä ketjussa olis mukava kuulla viimeksi ostetuista levyistä kokemuksia enemmän kuin "toi on paskaa" -kommentteja... :wink:
Circusfolk: Making faces
Jälleen erittäin mainio kotimainen levy. Tästä tykkäävät sekä progeilijat että popparit. Monipuolinen, hyvät soundit ja hyvät biisit. ****
Circusfolk: Making faces
Jälleen erittäin mainio kotimainen levy. Tästä tykkäävät sekä progeilijat että popparit. Monipuolinen, hyvät soundit ja hyvät biisit. ****
Jälleen erittäin mainio kotimainen levy. Tästä tykkäävät sekä progeilijat että popparit. Monipuolinen, hyvät soundit ja hyvät biisit. ****
Vallan mainio levy! Ainoa miinus on levyn pituus tai paremminkin lyhyys.
Circusfolk: Making faces
Jälleen erittäin mainio kotimainen levy. Tästä tykkäävät sekä progeilijat että popparit. Monipuolinen, hyvät soundit ja hyvät biisit. ****
Jälleen erittäin mainio kotimainen levy. Tästä tykkäävät sekä progeilijat että popparit. Monipuolinen, hyvät soundit ja hyvät biisit. ****
Vallan mainio levy! Ainoa miinus on levyn pituus tai paremminkin lyhyys.
Hmm, pitäisköhän hankkia. Livenä ei oikein vakuuttanut.
Miten nämä oikein lasketaan? Kyseessä on 5 albumia sarjassa Original Album Classics. Olenko ostanut 5 levyä vaiko 25 levyä?:shock:
Weather Report - Original Album Classics
'I Sing The Body Electric', 'Sweetnighter', 'Mysterious Traveller', 'Black Market' and 'Night Passage'
The Mahavishnu Orchestra - Original Album Classics
'Inner Mounting Flame', 'Birds Of Fire', 'Between Nothingness & Eternity', 'Apocalypse' and 'Visions Of The Emerald Beyond'
Sonny Rollins - Original Album Classics
'The Bridge', 'Our Man In Jazz', 'What's New?', 'The Standard Rollins' and 'Sonny Rollins & Co'
Miles Davis - Original Album Classics
'Round About Midnight', 'Milestones', '58 Sessions (featuring
Stella By Starlight)', 'Miles Ahead' and 'Porgy And Bess'.
Stanley Clarke - Original Album Classics
'Stanley Clarke', 'Journey To Love', 'School Days', 'Modern Man' and 'The Clarke/Duke Project'
High Contrast - 'Tough Guys Don't Dance' (Hospital126 / 3*12")
Perus High Contrast laatua, Liquid henkistä drum & basee UK:sta. Lincoln Barrettin 3. LP
Kiss kiss bang bang + muita clippejä LP:ltä ja tietysti the myspace
Circle: Rakennus - hehee, tää on vallan mainiota, upeaa paatosta.
Om: Pilgrimage - unenomaista mantrastoneria, pidän.
Lerxst, mitä instrumenttia soitat Subspacessa? Myspacesta kuunneltuna hienoa musiikkia, tykkäsin paljon.
Circle: Rakennus - hehee, tää on vallan mainiota, upeaa paatosta.[/quote]
Joo, se "Virsi" on aivan mainio! Se kun ei ole millään levyllä tietääkseni.
[quote]Lerxst, mitä instrumenttia soitat Subspacessa? Myspacesta kuunneltuna hienoa musiikkia, tykkäsin paljon.
Joo, se "Virsi" on aivan mainio! Se kun ei ole millään levyllä tietääkseni.
[quote]Lerxst, mitä instrumenttia soitat Subspacessa? Myspacesta kuunneltuna hienoa musiikkia, tykkäsin paljon.
Kiitos vaan :wink: Kitaraa rämpyttelen...
Murheenkryynikin on kova. Rättö tulessa.
Hmm, pitäisköhän hankkia. Livenä ei oikein vakuuttanut.
Kyllä suosittelen lämpimästi. C-folkkia ei voi ainakaan liiasta ryppyotsaisuudesta keikoilla syyttää, sen vuoksi itse kyllä olen nauttinut näkemistäni keikoista. Soundipuoli joskus tökkii paikasta ja miksaajasta ja jopa itsestäkin riippuen, mutta niinhän se meillä kaikilla.
Murheenkryynikin on kova. Rättö tulessa.
Joo, harvinaisen vangitseva esiintymistyyli herralla kyllä on. Soundit olisivat voineet olla vähän runsaammat tällä kiekolla, se myönnettäköön. Biisit kyllä hyviä, tietenkin.
Miten nämä oikein lasketaan? Kyseessä on 5 albumia sarjassa Original Album Classics. Olenko ostanut 5 levyä vaiko 25 levyä?:shock:
Weather Report - Original Album Classics
'I Sing The Body Electric', 'Sweetnighter', 'Mysterious Traveller', 'Black Market' and 'Night Passage'
The Mahavishnu Orchestra - Original Album Classics
'Inner Mounting Flame', 'Birds Of Fire', 'Between Nothingness & Eternity', 'Apocalypse' and 'Visions Of The Emerald Beyond'
Sonny Rollins - Original Album Classics
'The Bridge', 'Our Man In Jazz', 'What's New?', 'The Standard Rollins' and 'Sonny Rollins & Co'
Miles Davis - Original Album Classics
'Round About Midnight', 'Milestones', '58 Sessions (featuring
Stella By Starlight)', 'Miles Ahead' and 'Porgy And Bess'.
Stanley Clarke - Original Album Classics
'Stanley Clarke', 'Journey To Love', 'School Days', 'Modern Man' and 'The Clarke/Duke Project'
Weather Report - Original Album Classics
'I Sing The Body Electric', 'Sweetnighter', 'Mysterious Traveller', 'Black Market' and 'Night Passage'
The Mahavishnu Orchestra - Original Album Classics
'Inner Mounting Flame', 'Birds Of Fire', 'Between Nothingness & Eternity', 'Apocalypse' and 'Visions Of The Emerald Beyond'
Sonny Rollins - Original Album Classics
'The Bridge', 'Our Man In Jazz', 'What's New?', 'The Standard Rollins' and 'Sonny Rollins & Co'
Miles Davis - Original Album Classics
'Round About Midnight', 'Milestones', '58 Sessions (featuring
Stella By Starlight)', 'Miles Ahead' and 'Porgy And Bess'.
Stanley Clarke - Original Album Classics
'Stanley Clarke', 'Journey To Love', 'School Days', 'Modern Man' and 'The Clarke/Duke Project'
Hey man!
Mikä ihmeen sarja se tämä on? Voisin näet ostaa useamman jos levyt eivät jo hyllystä löytyisi?!
Tuli se Robert Wyatt live hankituksi jostain 70 luvulta. Ei se ole kovin kummonenkaan. Jättäkää Wyatt vain studioon ynisemään, parempi tulos.
Tuli se Robert Wyatt live hankituksi jostain 70 luvulta. Ei se ole kovin kummonenkaan. Jättäkää Wyatt vain studioon ynisemään, parempi tulos.
Pöh ja höh. Aivan hemmetin hyvä live.
No, täytyy kokeilla kolmannen kerrran. Mut sit mä otan siitä kopion ja myyn tai vaihdan. Pojalla on synttäri ja tilas jotain ska musiikkia multa. Kauppa jossa vaihtelen ottaa melkein kaiken, ei ne kyl maksa tosta kuin 3 dollaria vaihdossa. Mutta menee sitten kapeempaan koloon kopiona.
Gavin Harrison & 05ric: Drop (2007)
Porcupine Tree rumpali ja 05ric niminen stick-soittaja soittelevat groovaavaa fuusiojazzia. Yllättävänkin groovaavaa siihen nähden miten paljon tässä on epäsäännöllisiä tahtilajeja. Kasari-King Crimson tulee myös välillä mieleen. Pisteitä laskee 05ricin tunteellinen jazz-laulu joka hieman tökkii.
King's X: Dogman (1994)
Ok hardrockia, mutta kyllä tällä saralla vaikkapa Soundgarden on parempi. Black The Sky on kuitenkin hieno biisi.
Dmitri Shostakovich: Symphony No. 7 (62/02)
Kuunteleehan tätä. Ei nyt ihan klasari-suosikkien joukkoon nouse.
Dmitri Shostakovich:Piano Concertos Nos. 1 & 2, Piano Quintet
Toimii paremmin kuin toi sinfonia. Konsertot ovat muutenkin yleensä enemmän makuuni.
Peter Hammill: Nadir's Big Chance (75/06 remastered)
Hammill goes punk. Tai näin usein sanotaan. Onhan tässä muutama sen suuntainen biisi. Lähinnä tämä on kuitenkin hyvää poppia. Ei Hammillin parhaita 70-luvulta, mutta mainio levy silti.
Rick Wakeman: Retro 2 (2007)
Heikompi kuin eka Retro. Pianobiisi Tigger The Bounce on kuitenkin oikein hyvä.
Radiohead: In Rainbows (mp3/2007)
Mainio levy. Radioheadin parhaita ja mannaa melkoisen surkean Hail To Thiefin jälkeen. Orgaanisempaa ja rennompaa.
Robert Wyatt: Comicopera (2007)
Tasaisen vahvaa Wyattia. Vie voiton edellisestä levystä jo pelkästään miellyttävämmän soundimaailman takia. Muoviset syntsasoundit ovat poissa. Levyn kokonaissoundi on aika jazzahtava.
Ulver: Blood Inside (2005)
Hemmetin hieno levy. Tosi omaperäistä kamaa, vaikea verrata oikein mihinkään. Ambientia, progea , avantgardea ja hippunen metalliakin kaikki iloisesti sekaisin. Toimii.
Supertramp: Crime Of The Century (1977/2002 remaster)
Supertramp: Even In The Quietest Moments (1974/2002 remaster)
John Coltrane: Ascension (1965/2000 remaster)
Hyvältä vaikuttaa, mutta kuunteluita on vielä niin vähän takana etten osaa mitään lopullista sanoa.
David Bowie: Earthling (1997/ 2004 remaster)
Bowie yrittää tällä levyllä olla cool ja ajantasalla hieman liian epätoivoisesti. Minkä johdosta tämä triphop- ja industrial-rytmein höystetty ja ylituotettu levy kuulostaa nyt 10 vuotta julkaisun jälkeen aika pahasti vanhentuneelta. On tässä kuitenkin hetkensä ja massiivinen tuotanto kuulostaa välillä ihan siistiltä.
Philip Glass: Glassworks (1982/2003 expanded edition)
Erittäin kaunista ja lähes hypnoottista musiikkia. Loistava levy.
Prime Mover: Imperfekt (2007)
Ihan miellyttävää uutta progea suomenruotsiksi.
Serj Tankian: Elect The Dead (2007)
Tämän levyn voi kuvata kätevästi kahdella sanalla SOAD-lite. Eli hyvin lähellä liikutaan etenkin parin viimeisen System Of A Down levyn tunnelmia. Parhaimmat biisit sopisivat aika suoraan SOAD-levyille. Tasoa laskee kuitenkin kovasti pari kolme aika yhdentekevää rallattelua. Kertosäkeitä toistellaan muutenkin levyllä vähän liian paljon. Suurin ero SOAD:iin on rikkaammat sovitukset (pianoa, jousia ym.), mutta vähän täytyy ihmetellä miksi Tankian on halunnut tehdä soololevyn joka on tyylillisesti näin lähellä päätyötään.
Levymessuilta tarttui mukaan:
WhiteWillow - Sacrament
Spock`s Beard - V
Galleon - Engines of creation
Friendship Time - same
Jane - Graceful virgin livepuutti vuodelta 1992
The Beatles : Revolver
Melko epätasainen levy tämä; aivan briljantteja biisejä tavanomaisen ja jo vanhentuneelta kuulostavan joukossa.
The Beatles : Rubber Soul
Tasaisen varma kooste, parempi kuin Revolver.
Urga : Etanol
Maahanmuuttajamusaa Ruattist.
Vortex : 1975-1979
Hieno kokoelma, johon kuuluu bändin kaksi levyä ja niihin bonusraitoja.
Giacinto Scelsi : Music for High Winds
Modernia klassista; ei sovi taustamusiikiksi.
Ulver: Blood Inside (2005)
Hemmetin hieno levy. Tosi omaperäistä kamaa, vaikea verrata oikein mihinkään. Ambientia, progea , avantgardea ja hippunen metalliakin kaikki iloisesti sekaisin. Toimii.
Mitä mä sanoin! Noiden uusin levy, Shadows of the Sun, on tämän vuoden parhaimmistoa. Tyyliltään paljon rauhallisempi.
Ulver: Blood Inside (2005)
Hemmetin hieno levy. Tosi omaperäistä kamaa, vaikea verrata oikein mihinkään. Ambientia, progea , avantgardea ja hippunen metalliakin kaikki iloisesti sekaisin. Toimii.
Mitä mä sanoin! Noiden uusin levy, Shadows of the Sun, on tämän vuoden parhaimmistoa. Tyyliltään paljon rauhallisempi.
Shadows Of The Sunin olenkin jo tilannut.
[quote]
Ulver: Blood Inside (2005)
Hemmetin hieno levy. Tosi omaperäistä kamaa, vaikea verrata oikein mihinkään. Ambientia, progea , avantgardea ja hippunen metalliakin kaikki iloisesti sekaisin. Toimii.
Ulver: Blood Inside (2005)
Hemmetin hieno levy. Tosi omaperäistä kamaa, vaikea verrata oikein mihinkään. Ambientia, progea , avantgardea ja hippunen metalliakin kaikki iloisesti sekaisin. Toimii.
Mitä mä sanoin! Noiden uusin levy, Shadows of the Sun, on tämän vuoden parhaimmistoa. Tyyliltään paljon rauhallisempi.[/quote]
Shadows Of The Sunin olenkin jo tilannut.
Blood Inside on hyvä, mutta ei sitä pysty joka mielentilassa kuuntelemaan, sen verran ahdistava ja tiivis tunnelma levyllä on. Täytyy tuo uusin tsekata jos se olis vähän rauhallisempaa sitten.
CMX: Dinosaurus Stereophonicus
On alkanut CMX avautumaan paremmin Talvikuninkaan myötä...
CMX: Dinosaurus Stereophonicus
On alkanut CMX avautumaan paremmin Talvikuninkaan myötä...
On alkanut CMX avautumaan paremmin Talvikuninkaan myötä...
Osta Kolmikärki, Aura ja Aurinko.
Tää Gilmour on mahtava. Pari kertaa dikkailtu naapurin kanssa paikallisessa.. Joiuku oli laatumerkinnän saaneelta, 3 krt nähny livenä. Tosta ei selviä julkaisu vuosi, varmaan alkupäätä ja vielä se Koneveljien perusta mukana..
8)
Radiohead: In Rainbows (mp3/2007)
Mainio levy. Radioheadin parhaita ja mannaa melkoisen surkean Hail To Thiefin jälkeen. Orgaanisempaa ja rennompaa.
Mitä ihmettä se hourii, Hail to the thiefhän on loistava.
PMMP: Puuhevonen
Tilasin viime viikolla Levyvirastosta kolme levyä ja tänään saapui se viimeinenkin. Sen viimeisen bändikuvissa oli näköjään käytetty kuvaa tuolta "Sokrulaisten pärstät"-topicista :)
Dramatuner : Signal
Airut : Langennut
Subspace Radio : Random Ticket
PMMP: Puuhevonen
Rammstein: Reise Reise
Lapsille joululahjoiksi. Tänään saapui vihoviimein SMG:n "Nimikirjaimet". Tehokuuntelussa... :wink:
Acid Mothers Temple: Anthem Of The Space - Eka happoäitini, eikä oikeen vakuuta. Pitänee kuunnella lisää jos avautuis.
Circle: Telescope - Tää vakuutti.
Red Sparowes: At The Soundless Dawn - Kaunista ja painostavaa post-rockia Isiksen ja Neurosiksen & co. hemmoilta. Kaikki elementit on tuttuja genren pioneereilta, mutta siltikin tämä kuulostaa omanlaiseltaan. Hyvä levy, oikein hyvä.
PMMP: Puuhevonen
Rammstein: Reise Reise
Lapsille joululahjoiksi. Tänään saapui vihoviimein SMG:n "Nimikirjaimet". Tehokuuntelussa... :wink:
Rammstein: Reise Reise
Lapsille joululahjoiksi. Tänään saapui vihoviimein SMG:n "Nimikirjaimet". Tehokuuntelussa... :wink:
Toi Puuhevonen on soinut meillä taajaan... Lapset tykkää, ja onhan siinä vähän psykedeliaakin!
Backsliders: No Pain No Gain
Törkeen hyvä! Tää on kova bändi!
jos jollakin on sinkkuja ym niin myykää mulle :D
Tuner: Pole (2007)
Toinen levy tältä Pat Mastelotton (King Crimson) ja Markus Reuterin (Centrozoon) projektilta. Eka Tuner levy oli ihan mielenkiintoinen paketti kokeilevaa elektronikaa, mutta tämä levy räjäyttää pankin. Rock ja proge-vaikutteita annostellaan mukaan tällä kertaa huomattavasti enemmän ja siinä missä ensimmäinen Tuner oli lähes kokonaan instrumentaalinen tässä hienot vierailijat laulavat useimmilla raidoilla. Tunerin musiikissa kuuluu vaikutteita niin King Crimsonista, Toolista, Nine Inch Nailsista kuin Massive Attackista, mutta kokonaisvaikutelma on erittäin tuore, moderni ja omaperäinen. Yksi vuoden parhaista levyistä selkeästi. Homman kruunaa loistavat soundit ja vuoden graafisesti tyylikkäin pakkaus. Arvostukseni Pat Mastelottoa kohtaan on noussut viime vuosina kohisten. Taitava ja ennen kaikkea innovatiivinen muusikko jolla on työmoraali kohdallaan. Äijällä on mieletön määrä erilaisia projekteja kasassa ja kaikki ovat kauttaaltaan laadukasta jälkeä.
Tony Levin: Stick Man (2007)
Levinin uusin soololevy. Tässä musisoi suurimmaksi osaksi Levin ja Pat Mastelotto (taas hän!) kahdestaan. Lopputuloksena hieman King Crimsonin ProjeKctseja muistuttavaa melko impro-pohjaista kokeellista musiikkia. Vähän liian usein biisit jää tyhjänpäiväiseksi jamitteluksi, mutta on tässä hetkensä.
Joanna Newsom: Ys (2006)
Todella erikoinen levy. Tätä voisi ehkä kutsua sinfoniseksi folkiksi. Viisi pitkää kappaletta joissa Newsom laulaa erittäin omaperäisellä äänellään oudoista asioista (mm Karhun ja apinan parisuhteesta), harppua soittaen pieni sinfoniaorkesteri taustallaan. Paikoin maagista, paikoin tylsää. Tämä olisi parempi jos Newsome pitäisi suunsa edes hetken kiinni ja antaisi musiikin puhua. Kiinnostava levy joka tapauksessa ja tulee varmaan vielä avautumaan paremmin.
Quodia: The Arrow (cd+dvd 2007)
Trey Gunnin uusi projekti. Melko minimaalista musiikkia jonka päälle eri kertoja äänet puhuvat mystisiä tarinoita. Kokonaisuutena aika puuduttava ja tästä tulee vähän semmoinen aikuisten satukasetti-fiilis. Hetkittäin kuitenkin erittäin kaunista musiikkia ja välillä intoudutaan irroittelemaan hieman King Crimsonmaisestikin. Dvd vielä katsomatta.
Peter Gabriel: Secret World Live 2cd (1994)
Laadukas livejulkaisu 90-luvun alusta. Mielenkiintoisia tulkintoja biiseistä ja etenkin Us levyn biisi Secret Worl nousee livetulkintana ihan uudelle tasolle.
Strawbs: Grave New World (1972)
Folk-progea hieman Jethro Tullin hengessä. Hyvä, muttei loistava.
John McLaughlin, Jaco Pastorius, Tony Williams: Trio Of Doom (79/07)
Lyhytikäinen superryhmä joka heitti yhden keikan Kuubassa. Aikamoista lahjojen haaskaustahan tämä levy on. Tylsää jamittelua joissa kolme valtavalla egolla varustettua virtuoosia soittelevat omiaan ja lopputulos kuulostaa lähinnä siltä kuin jokainen soittaisi eri biisiä.
Miles Davis: Kind Of Blue (1959)
Perkele, onko tälläinenkin tullut hommattua? Pitää kuunnella joskus. Muistaakseni hyvä, vaikka myöhempi Milesin tuotanto koliseekin paremmin.
Steely Dan: Katy Lied (1975)
Mainiota viihteellistä popjazzia.
Steely Dan: The Royal Scam (1976)
Kuten myös.
Kuha: Tieteen puolesta fiktiota vastaan (2007)
Vauhdikkaan omaperäistä huumoripitoista progemetallia.
Miles Davis : Kind of Blues VAATII oikeasti melkoisen verran kuuntelua ennen kuin sen idean käsittää. Parin kuuntelukerran jälkeen ei ymmärrä levyn musiikista vielä oikeastaan mitään.
Nimimerkki : Ymmärrys heräsi vasta 13. kuuntelukerralla
...
Greg Lake: Nuclear Attack Live
Aika turha halpis-live. Hardrock versioita King Crimson ja ELP-klassikoista ja Greg Laken tuolloin (80-luvun alku) uusia soolobiisejä. Gary Mooren blues-vinguttelu ei kolahda.[b]
Greg Lake: Nuclear Attack Live
Aika turha halpis-live. Hardrock versioita King Crimson ja ELP-klassikoista ja Greg Laken tuolloin (80-luvun alku) uusia soolobiisejä. Gary Mooren blues-vinguttelu ei kolahda.[b]
Mutta ....eikös se ole juuri tuolla albumilla, 21st Century Schizoid Man, joka on niin tarkka gover alkuperäisestä, varsinkin kitarasoundit, että sain siitä kerran ProgeClubissa oivan jokerikyssän; kitaristiksi tarjottiin paitsi tietysti Frippiä myös Lakea (joka soittaakin siinä toista skittaa) - piti antaa aika tarkat speksit kitaristista (ja hänen tavoistaan) ennen kuin joku jengistä nimen yhdisti.
...
Greg Lake: Nuclear Attack Live
Aika turha halpis-live. Hardrock versioita King Crimson ja ELP-klassikoista ja Greg Laken tuolloin (80-luvun alku) uusia soolobiisejä. Gary Mooren blues-vinguttelu ei kolahda.[b]
Greg Lake: Nuclear Attack Live
Aika turha halpis-live. Hardrock versioita King Crimson ja ELP-klassikoista ja Greg Laken tuolloin (80-luvun alku) uusia soolobiisejä. Gary Mooren blues-vinguttelu ei kolahda.[b]
Mutta ....eikös se ole juuri tuolla albumilla, 21st Century Schizoid Man, joka on niin tarkka gover alkuperäisestä, varsinkin kitarasoundit, että sain siitä kerran ProgeClubissa oivan jokerikyssän; kitaristiksi tarjottiin paitsi tietysti Frippiä myös Lakea (joka soittaakin siinä toista skittaa) - piti antaa aika tarkat speksit kitaristista (ja hänen tavoistaan) ennen kuin joku jengistä nimen yhdisti.
Heh, toi coveri on ihan hirvittävä.
Strawbs: Grave New World (1972)
Folk-progea hieman Jethro Tullin hengessä. Hyvä, muttei loistava.
onhan se ...mestarien työtä, mutta jos vertaa ne 20 muuta ja Dave Cousins soololevyineen - Grave New World on niistä juuri se, jolla ei ole mitään erityistä arvoa, eikä kukaan välttämättä huomaisi jos se olisi jäänyt välistä pois - en mä ainakaan.Folk-progea hieman Jethro Tullin hengessä. Hyvä, muttei loistava.
Öh, ehkä sillä on arvonsa Tony Hooperin jäähyväislevynä. Tony-diggareille. ...siitä alkoi uusi aika.
[quote] ...
Greg Lake: Nuclear Attack Live
Aika turha halpis-live. Hardrock versioita King Crimson ja ELP-klassikoista ja Greg Laken tuolloin (80-luvun alku) uusia soolobiisejä. Gary Mooren blues-vinguttelu ei kolahda.[b]
Greg Lake: Nuclear Attack Live
Aika turha halpis-live. Hardrock versioita King Crimson ja ELP-klassikoista ja Greg Laken tuolloin (80-luvun alku) uusia soolobiisejä. Gary Mooren blues-vinguttelu ei kolahda.[b]
Mutta ....eikös se ole juuri tuolla albumilla, 21st Century Schizoid Man, joka on niin tarkka gover alkuperäisestä, varsinkin kitarasoundit, että sain siitä kerran ProgeClubissa oivan jokerikyssän; kitaristiksi tarjottiin paitsi tietysti Frippiä myös Lakea (joka soittaakin siinä toista skittaa) - piti antaa aika tarkat speksit kitaristista (ja hänen tavoistaan) ennen kuin joku jengistä nimen yhdisti.[/quote]
Heh, toi coveri on ihan hirvittävä.
Virkistin muistiani kuuntelemalla 21st Century Schizoid Man coverin uudelleen. Ehkä "hirvittävä" oli vähän liioittelua, mutta aika tylsä tuo versio on. Hard rockiksi biisi on väännetty ja mukaan on saatu aika monotonista jamittelua. Kaikki alkuperäinen raakuus ja uhkaavuus on poissa. En ymmärrä miten tota voisi sanoa "tarkaksi" coveriksi paitsi jos on alkuperäisen kuullut viimeksi 30-vuotta sitten. Toisaalta miksi version pitäisikään olla täysin uskollinen. Tämä versiointi on hyvässä ja pahassa Greg Lake Bandin kuuloinen. :wink:
Strawbs: Grave New World (1972)
Folk-progea hieman Jethro Tullin hengessä. Hyvä, muttei loistava.
Folk-progea hieman Jethro Tullin hengessä. Hyvä, muttei loistava.
Öh, ehkä sillä on arvonsa Tony Hooperin jäähyväislevynä. Tony-diggareille. ...siitä alkoi uusi aika.
Ihan hyvä Strawbs-levy, varsinkin "nimibiisi ilman hautaa".
Paras Strawbs-levy on mun mielestä Bursting at the seams, poislukien ärsyttävä Part of the union.
"Heroinen" jälkeen ei oikein mitään mun makuuni.
Burnin' Red Ivanhoe, M144
aika epätasaista
Vuonna 71 ostamani LP, oliko se s/t, on ollut paras.
[quote][quote] ...
Greg Lake: Nuclear Attack Live
Aika turha halpis-live. Hardrock versioita King Crimson ja ELP-klassikoista ja Greg Laken tuolloin (80-luvun alku) uusia soolobiisejä. Gary Mooren blues-vinguttelu ei kolahda.[b]
Greg Lake: Nuclear Attack Live
Aika turha halpis-live. Hardrock versioita King Crimson ja ELP-klassikoista ja Greg Laken tuolloin (80-luvun alku) uusia soolobiisejä. Gary Mooren blues-vinguttelu ei kolahda.[b]
Mutta ....eikös se ole juuri tuolla albumilla, 21st Century Schizoid Man, joka on niin tarkka gover alkuperäisestä, varsinkin kitarasoundit, että sain siitä kerran ProgeClubissa oivan jokerikyssän; kitaristiksi tarjottiin paitsi tietysti Frippiä myös Lakea (joka soittaakin siinä toista skittaa) - piti antaa aika tarkat speksit kitaristista (ja hänen tavoistaan) ennen kuin joku jengistä nimen yhdisti.[/quote]
Heh, toi coveri on ihan hirvittävä.[/quote]
Virkistin muistiani kuuntelemalla 21st Century Schizoid Man coverin uudelleen. Ehkä "hirvittävä" oli vähän liioittelua, mutta aika tylsä tuo versio on. Hard rockiksi biisi on väännetty ja mukaan on saatu aika monotonista jamittelua. Kaikki alkuperäinen raakuus ja uhkaavuus on poissa. En ymmärrä miten tota voisi sanoa "tarkaksi" coveriksi paitsi jos on alkuperäisen kuullut viimeksi 30-vuotta sitten. Toisaalta miksi version pitäisikään olla täysin uskollinen. Tämä versiointi on hyvässä ja pahassa Greg Lake Bandin kuuloinen. :wink:
Kuulostaa että kyseessä ei ehkä ole se sama versio; tämä, mitä mä soitin arvuutellakseni clubiyleisöllä kitaristia, löytyy Lake-retrotuplaCD:ltä. en mä ollut ainut jonka mielestä Fripp oli liian orjallisesti soundeineen, maneereineen siinä jäljitelty.
[quote]Strawbs: Grave New World (1972)
Folk-progea hieman Jethro Tullin hengessä. Hyvä, muttei loistava.
Folk-progea hieman Jethro Tullin hengessä. Hyvä, muttei loistava.
"Heroinen" jälkeen ei oikein mitään mun makuuni.
Ghosts - monien mielestä paras, Hero & Heroinea parempi, mutta itse kulutin tuon jo 1970-luvulla loppuun.
Nomadness - jälleen levy jolta löytyy mm. kokeellinen hieno blues, hienonhieno.
Deep Cuts - bändin ensimmäinen floppi.
Burning For You - hitaasti avautuva, erikoinen mestariteos. Progen historiaa.
Deadlines - nimensä mukaisesti yhden aikakauden päätös. ajan levytyssopimukset 2 lp/ per vuosi tyhjensivät rikkaatkin kaivot.
Mieletöntä touhua.
Soft Machine : Third
Hyvää jazzprogea, tai mitä onkaan.
Soundgarden : Superunknown
Napalm Death : The Code is Red...Long Live the Code
Parin vuotta vanha Napalm vaikuttaa aika kovalta grindiltä! Lähti vielä halvalla.
David Sylvian & Robert Fripp : The First Day
Aika sekava levy, enkä tiedä onko se hyvä asia. Tässä on mm. Funkia, jotain 90-luvun elektronista musiikkia ja Frippin kitarointia..
Nusrat Fateh Ali Khan : Shahen-Shah
Tämä on käsittääkseni kyseisen qawwali-laulajan ensimmäinen Real Worldin kautta aikanaan julkaistu levy. Hieno laulaja.
Nine Inch Nails : With Teeth
Hiukan rauhallisempaa NINiä, mutta vaikuttaa hyvältä.
Prince and the Revolution : Purple Rain
En ole vielä Princeen tutustunut. Luulin että tämä olisi enemmän funkia, mutta aika pop-vaikutteista tuntuu olevan. En osaa vielä sanoa onko se hyvä.
Pitäisikö tämän keskustelupalstan otsikkoa muuttaa...
Viisi jne. esim muotoon Viimeksi ostetut levyt?!
Viimeisimmät:
Ange: Le cimetiere des arlequins
Return To Forever: Romantic Warrior
Mona Lisa: Le petit violon de Mr. Gregoire
Ramses: La Leyla & Eternity Rise
Curtis Mayfield: Superfly
Loppusyksy oli töissä sellaista kaaosta, että jäi levyhankinnat vähemmälle. Samaten kirjoittelu ja netissä surffailu. Myös levylistan ylläpito(access) jäi pahasti retuperälle lisäysten suhteen. Tässä kuitenkin marras-joulukuun hankinnat mitä mieleen tulee:
Tony Banks:The Fugitive Aikas kehno Genesis-miehen soolo.2 kertaa olen kuunnellut läpi,kolmatta kertaa tuskin tulee
Hector:60v-juhlatupla dvd. Suomen kaikkien aikojen parhaan muusikon todella hieno livetaltiointi.Muusikot ovat erinomaisia ja biisivalikoimakin hyvä. Vain parin suhteellisen turhan vierailijan osuudet eivät jaksa isommin kiinnostaa.
Peter Gabriel:live-Highlights SACD-ostin kun sain kympillä,mutta vasta kotona huomasin,että tämä olikin vain SACD stereo,eikä monikanava.No väliäkö nyt sitten hällä.Hyvät on soundit kuitenkin.
The Police:Synchronicity SACD.Myös tämä on vain SACD stereo,mutta kyllä kuulostaa todella hienolta näinkin.Todella hieno levy,jolla on pari kolme suurta suosikkiani(King of pain,Wrapped around your Finger & Tea in Sahara)
Jethro Tull:Thick as a Brick-remaster-Pienoinen pettymys tämä ylistetty teos kyllä on minulle.Hienoa musisointia,mutta sävellystyö ei ihan niin paljoa vakuuta kuin olisin ajatellut.Pidän Songs from The woodsista enemmän.Voi tietysti olla,että TaaB avautuu paremmin ajan kanssa.
Pink Floyd:Oh by the Way-PF keräilijänä tämä piti kyllä hankkia.Eiköhän tämä järkäle säilytä keräilyarvonsakin vaikkei mitään muuta arvoa sille laskisikaan. Minulle tämä on kyllä hieno lisä kokoelmiin.
Mike Oldfield:Incantations
Exposed
Five Miles Out
Crises
Kaikki Japseja,eli näitä Mini lp cd juttuja. Kuten tuon PF boxinkin kohdalla oli,niin ostin nämäkin vaan ihan kansitaiteen vuoksi hyllyyn komeilemaan.Ja onhan näissä yleensä paljon kehutut japsimasterit. Ainakin Crises kuulostaa todella hyvältä.Täytyy vielä verrata tarkemmin eu painokseen.
Pink Floyd:Oh by the Way-PF keräilijänä tämä piti kyllä hankkia.Eiköhän tämä järkäle säilytä keräilyarvonsakin vaikkei mitään muuta arvoa sille laskisikaan. Minulle tämä on kyllä hieno lisä kokoelmiin.
Mikä toi on? Onks siinä "vain" kaikki levyt?
www.pinkfloyd.co.uk/obtw/
Pink Floyd:Oh by the Way-PF keräilijänä tämä piti kyllä hankkia.Eiköhän tämä järkäle säilytä keräilyarvonsakin vaikkei mitään muuta arvoa sille laskisikaan. Minulle tämä on kyllä hieno lisä kokoelmiin.
Mikä toi on? Onks siinä "vain" kaikki levyt?
www.pinkfloyd.co.uk/obtw/
jep.Siinä on koko tuotanto miinus livet,eli Delicate sound of thunder ja Pulse.Kaikki mini lp cd muodossa jäljitellen alkuperäisiä vinyylijulkaisuja.Lisäksi tulee yksi komea juliste ja pari pahvikorttia,joissa kuvattuna boxin etu-ja takakansi.Extroja ei siis sinänsä ole mitenkään tolkluttomasti,mutta onhan tuollainen koko uran yhteen niputtava kokoelma aikas upea.
Strawbs : Hero and Heroine
Klassista poprogea seiskytluvulta! Räväkkää silmillehyppäystä ja upeaa, jopa sinfonista meininkiä!
Iva Bittová : s/t
"Best-of"-kokoelma Ivan kahdelta vaikeasti hankittavalta albumilta River Of Milk ja Ne Nehledej.
Iva Bittová & Vladimir Václavék : Bílé Inferno
Likimain täydellinen levy! Iva kerii viulustaan riipiviä sointuja ja kuorruttaa ne yliluonnollisella vokaaliakrobatiallansa. Lujana runkona toimii Václavécin tarkka kitaratikkaus.
Ivá Bittová : Cikora
Täm on edellisen toistoa, mutta useammalla instrumentilla koristeltuna.
Rabih Abou-Khalil : Songs for Sad Women
Rabihin arabialaista world-jazz-musiikkia surumielisellä vaihteella. Tällä kertaa armenialainen puhallininstrumentin dudukin soittaja Gevorg Dabaghlyan on pääosassa.
The Clash: Sandinista!
Raskasta kuunnella tämä satsi putkeen. Kakkos-cd:n puolivälissä tekee jo mieli painaa stop-nappulaa. Onhan tässä paljon hyvääkin kamaa (kuten niitä hutejakin), mutta menee aikansa ennen kuin tämän saa haltuun. Mutta vielä minä tämän selätän.
McCoy Tyner: Song For My Lady
Intensiivistä jazzia, kuten Sahara-levykin. Näitä 70-luvun Tynereita tulee varmasti hankittua lisääkin.
Rare Bird: As Your Mind Flies By
Tämä on ollut ostoslistalla pitkäänkin, mutta saatavuus on ollut kai vähän niin ja näin. Onneksi Esoteric Recordings on sen nyt julkaissut uudelleen, kuten debyytinkin.
Nick Harper: Blood Songs
Ei ehkä yhtä terävä kuin Treasure Island.
Godspeed! You Black Emperor: Yanqui U.X.O.
Mielestäni bändin onnistunein kokonaisuus.
Popol Vuh: In Den Gärten Pharaos
Popol Vuh mystisimmillään. Remaster.
Radiohead: In Rainbows
Lupaavaa, mutta vaatii lisäkuuntelua.
Beck: Sea change
Melkein vieraissa - Tribuutti Leevi & The Leavingsille
Ja nyt sitten odotellaan lättyjen saapumista...
Oikeaan aikaan Anttilan alessa. :)
The Rolling Stones: 12 x 5
The Rolling Stones: Now!
The Rolling Stones: December's Children (and everybody's)
The Rolling Stones: Between The Buttons
The Rolling Stones: Flowers
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request
The Rolling Stones: Get Yer Ya-Ya's Out!
Rollarit kuulostavat alkuaikoinaan kyllin inspiroituneilta koveroidessaan blues- ja soulkipaleita. Between The Buttons ja Flowers ovat kokeilevampaa ja popimpaa, Satanic mainettaan parempi psykelevy ja Get Yer Ya-Ya's Out rollarit livenä.
Grinderman: s/t
Nick Cave ja kumppanit ottavat vähän rennommin. Ei tämä nyt kuitenkaan kauheasti eroa Bad Seedsista ja miksi pitäisikään.
Haikara: s/t
Miellyttävä yllätys, painos on tietääkseni loppunut ajat sitten. Mistä lie löytynyt näitä lisää. Aikansa suomiprogen parhaimmistoa.
YUP: Toppatakkeja ja Toledon terästä
Viime vuosien YUP ei ole kiinnostanut ollenkaan, mutta tätä vanhempaa tuotantoa kyllä kuuntelee. Kulmikasta.
Paco de Lucia: Siroco
Flamenco-taiturointia.
Mark Knopfler: Sailing To Philadelphia
Lienee tavallista parempi Knopfler-levy, mitä nyt olen satunnaisesti niitä tsekannut. Tässä ei ole Dire Straitsin viimeisten levyjen väkinäisyyttä.
Haikarasta tuli loppuvuonna uus painos jota myydään pilkkahintaan.
Jep, 5,90 hintaan taisin ostaa Äxästä.
Broidilta löytyy vinyylinä Haikaran kakkonen. Saattaisi luopuakin siitä.
Tässä ei ole Dire Straitsin viimeisten levyjen väkinäisyyttä.
Mun mielestä lopussa seisovat Dire Straitsin parhaat saavutukset.
ne viimeiset lp:t
Brothers in Arms (1985)
On Every Street (1991).
Broidilta löytyy vinyylinä Haikaran kakkonen. Saattaisi luopuakin siitä.
Geafar ei innostanut lainkaan, ihan kuin eri bändi olisi ollut asialla. :?
Tässä ei ole Dire Straitsin viimeisten levyjen väkinäisyyttä.
Mun mielestä lopussa seisovat Dire Straitsin parhaat saavutukset.
ne viimeiset lp:t
Brothers in Arms (1985)
On Every Street (1991).
Onhan noissakin hetkensä.
[quote]
Tässä ei ole Dire Straitsin viimeisten levyjen väkinäisyyttä.
Tässä ei ole Dire Straitsin viimeisten levyjen väkinäisyyttä.
Mun mielestä lopussa seisovat Dire Straitsin parhaat saavutukset.
ne viimeiset lp:t
Brothers in Arms (1985)
On Every Street (1991).[/quote]
Onhan noissakin hetkensä.
Olin kova Dire Straits fani siihen asti kunnes 6 vuoden odottelun jälkeen julkaisivat On every Streetin.Se lienee yksi suurimmista pettymyksistä minulle.Vain nimibiisi on kelvollinen ja sekin noudattelee Where do you think you're going biisin(Communique albumilta) ideaa.
Mä kyllä diggaan On Every Streetiä, vaikka muuten en olekaan juurikaan kuunnellut DS:a. Siinä on minusta hienoja biisejä, kuten Fade to Black, You And Your Friend ja Iron Hand.
.. sekä noiden em. lisäksi mm. Ticket to Heaven ja How Long.
diggaan ja.
Kuusumun Profeetta: Sanansaattaja oraakkeli salamurha hyökkäysvaunu
Yksi suosikeistani. Yksi parhaista.
SteveHackett: Spectral Mornings
Ivor Cutler Trio: Ludo
Vanhempaa Cutleria, jolla mukana rumpali ja basisti.
Spinal Tap: s/t
Maddy Prior: The Quest
Hieno liveveto, jossa mukana sama myös DVD:nä.
+
Pamela Keld: Maybe
Kanadalaista folk-poppia.
Juice Leskinen: Syksyn sävel - Kaikki singlet 1974-2004
Mainio paketti, vaikken mikään Juice-fani olekkaan.
Krypt Axeripper: Mechanical Witch
Erittäin ilahduttava löytö. Lisää tätä
v/a: The Metal Years - Progressive Metal
Anttilan alelaarista. Pitää tähänkin genreen tutustua.
Cocteau Twins: Treasure
Upeaa 80-lukua. Piti päivittää cd-formaattiin.
The Dillinger Escape Plan : Ire Works
Ire Works on melkoinen sillisalaatti, mutta linjakas sellainen. Mukana on tietenkin ne DEPin peruselementit, mutta enemmän myös elektronista ja jazzahtavaa fiilistelyä. Unohtamatta kuitenkaan Faith No Moren suuntaan kumartavaa rockimpaa ilmaisua. Yhtyeen paras toistaiseksi.
Mokoma : Luihin ja ytimiin
Uusimmallaan Mokoma yhdistelee palasia uuden tulemisen jälkeiseltä ajalta (Kurimus, 2003 ->) saaden aikaan hyviä kappaleita, mutta toisaalta hieman hajanaiselta kuulostavan kokonaisuuden. No, Kuoleman laulukunnaat olikin liian kova ylitettävä.
Porcupine Tree : Nil Recurring
Planetiltahan olisi voinut irrottaa yhden kappaleen tälle ja julkaista tuplan kahdessa osassa, kuten tässä viime vuosina on tapana ollut… No joo, vahva kokonaisuus siis kyseessä. Tasaisempi kuin ”emolevy” ja syykin taitaa olla aika ilmeinen.
Monsteriser : The Long Snap to Zero
Alice in Chains/Soundgarden-henkistä raskaampaa grungehtavaa vääntöä Imatralta. Simppeliä ja erittäin toimivaa menoa. Tasavahva kokonaisuus.
José González : Veneer
In Our Naturen innoittamana piti hankkia myös tämä aiempi levytys. Ei ollenkaan huono, vaikka ei ihan seuraajansa tasolle ylläkään.
Mannhai : Hellroad Caravan
Suomalaisen stonerin kärkinimi(?). Itse ei ole tuota lajityyppiä kovinkaan paljon tullut harrastettua, mutta Mannhai kolahti taannoin aika hyvin.
Sigur Rós : Heima DVD
Ehkäpä vuoden paras musiikki-DVD-julkaisu. Hieno tunnelma läpi koko setin, katsoi sitten ”dokumentin” tai esitykset kokonaisuudessaan. ( ) ja Takk… -materiaalikin saa hienosti eloa näissä versioissa.
Dream Theater : Dark Side of the Moon DVD
Tämä menee monella varmaan osastoon “pyhänhäväistys”. Ihan viihdyttävä sopivalla asenteella katsottuna. Ja mikä yllättävintä, mopo ei taida lähteä kertaakaan käsistä.
Joulu-/tammikuussa ostetut:
(tuli vähän hankittua takaisin joskus hukattuja Bowie-lättyjä+muutama uudempikin)
David Bowie:Diamond Dogs
David Bowie:Lodger
David Bowie:Hours
David Bowie:Outside
David Bowie:Earthling
David Bowie:Heathen
David Bowie:Black Tie White Noise
David Bowie:Scary Monsters
David Bowie:Rise And Fall Of Ziggy Stardust
Eipä noista nyt mitään ihmeempää.Tuttua Bowieta.Heathenia olen jo kehunutkin aiemmin.
Wishbone Ash:Argus
Tuli nyt sitten hankittua tämäkin klassikko ja hieno levy onkin.
Uriah Heep:Salisbury
Sting Sacred Love SACD
Popol Vuh:Hosianna Mantra/In den Gärten Pahraos
Pink Floyd:Lost for Words cd-s promo
Neu!:75
Saga:Defining Moments
Olipa pettymys.Tämän pitäisi olla hyväkin kokoelma,mutta nuo muutamat vanhat tututkaan biisit ei enää näköjään tee suurta vaikutusta
Adrian Belew: Desire Caught By The Tail (1986)
Kokeellista ja melko minimalista kitara-instrumentaalimusiikkia. Vähän turhan muodottomaksi jäävät nämä kappaleet. Kyllä nämä tuoreet "Side 1-3"-levyt toimivat paremmin. Niissä yhdistyy hienosti hyvät pop-sävellykset, virtuoosimainen soitto ja kokeellisuus.
Riverside: Rapid Eye Movement (2007)
Mielestäni selkeä parannus edelliseen levyyn. Biisit ovat parempia ja kompaktimpeja. Kosketinsoittajan entistä psykedeelisemmät ja samalla kummasti myös modernimmat syntsasoundit miellyttävät.
Carl Palmer Band : Working Live Volume 1 (2003)
ELP: biisit taipuvat yllättävän mukavasti kitara-basso-rummut kombinaatiollakin. Sovitukset ovat varsin onnistuneita, mutta sinänsä taitavan kitaristin vinguttelu (toisin kuin Emersonin!) alkaa välillä risomaan. Itse Carl Palmer soittaa vielä viisikymppisenäkin uskomattomalla energialla ja vähintään yhtä taitavasti kuin 70-luvulla. Levyn 6 minuuttinen rumpusoolo on silti kovin tylsää kuunneltavaa.
Genesis: Archive #2 1976-1992 (3cd boxi) (2000)
Kolme ceedeellistä myöhempien aikojen Genesistä joka, kuten kaikki tietävät, on usein aikamoista skeidaa. Tähän settiin on kuitenkin koottu runsaasti b-puolia, livematskua ja muita harvinaisuuksia jotka eivät ole päätyneet varsinaisille levyille. Ja vaikka usein nämä "harvinaisuudet" eivät täysin onnistuneita olekaan niin monissa tapauksissa niissä on kuitenkin enemmän mielenkiintoisia ominaisuuksia tuon ajan levyille päätyneissä laskelmoiduimmissa biiseissä. Liveversioina kammottavan Invisible Touchin biisitkin toimivat ihan siedettävästi.
Kansas: Masque (1975)
Kansasin kolmas levy on hieman epätasapainoinen tapaus. Progeimmat biisit (Icarus, The Pinnacle) ovat hienoja, mutta toisaalta levyllä on myös aika yhdentekeviä hard-rock-biisejä jotka eivät hirveästi sykähdytä.
Sunday All Over The World: Kneeling At The Shrine (1991)
Oho tämä tuli aika puun takaa. Enpä olisi uskonut tätä Toyahin ja Frippin yhteistä (Trey Gunn myös mukana merkittävässä roolissa) levyä ihan näin hienoksi. Loistavaa taidepoppia jossa yhdistyy loistavasti Toyahin hieman kate bushmainen, mutta silti omaperäinen laulutyyli 80-luvun King Crimsonin kulmikkuuteen. Täydellinen yhdistelmä tarttuvia pop-koukkuja sekä kunnianhimoista soitantaa. Menee ihan 90-luvun alun parhaisen levyjen kaartiin.
Ulver: Shadows Of The Sun (2007)
Tummasävyistä ja kaunista lähes ambientin puolelle menevää musiikkia. Riittävästi kuitenkin yksityiskohtia että tämä toimii hienosti myös ihan aktiivisessa kuuntelussa eikä jää pelkäksi taustatapetiksi.
My Bloody Valentine: Loveless
Jostain ihmeen ja kumman syystä tämä puuttui hyllystä!!!
Vähän Happomammat -päivitystä:
Acid Mothers Temple: Acid Motherly Love CD
Acid Mothers Temple: Nam Myo Ho Ren Ge Kyo CD
Acid Mothers Temple: Have You Seen The Other Side Of The Sky? CD
Acid Mothers Temple: Crystal Rainbow Pyramid Tour LP
Ja Circle: Tulikoira LP +7", täytyyhän tämäkin hyllyssä olla...
Freddie Wadling: Klassiker
Ihan hyvä kokoelma. Mukana minulle aiemmin tuntematonta ei-Fläskkvartetten kamaa.
XTC: English Settlement
Tätä kehuttiin jossain topicissa täällä. Kannatti tutustua.
Cowboy Junkies: The Caution Horses
Alelaarista päivitys cd-formaattiin. Kuudesta kuulemastani CJ-levystä tämä on suosikkini.
Rush: Snakes & Arrows
v/a: When The Wind Blows - Original Motion Picture Soundtrack
Roger Waters-angstia puolet pituudesta.
Bearly Queen: bq #2
Ja sokerina pohjalla pohjoista ulottuvuutta :)
Vähän Happomammat -päivitystä:
Acid Mothers Temple: Acid Motherly Love CD
Acid Mothers Temple: Acid Motherly Love CD
Mistä ostit? Tuon levyn suhteen aika helvetisti odotuksia, kaks edeltävää levyä on tosi hyviä ja mitä oon Kawabatan blogia lueskellu niin siinä pitäs olla ainaki beach boys-tyylisiä juttuja mukana :P
Vähän Happomammat -päivitystä:
Acid Mothers Temple: Acid Motherly Love CD
Acid Mothers Temple: Acid Motherly Love CD
Mistä ostit? Tuon levyn suhteen aika helvetisti odotuksia, kaks edeltävää levyä on tosi hyviä ja mitä oon Kawabatan blogia lueskellu niin siinä pitäs olla ainaki beach boys-tyylisiä juttuja mukana :P
Suoraan levy-yhtiöltä. Laitoin eilen soimaan nukkumaan mennessä, ja ainakin ekan biisin noisefriikkailukaaos oli melkoisen kaukana Rantapojista...;)
Tulin tähän Tampereen keskustaan kaverien luokse. pojilla yhteinen studio, pienessä huoneessa, nice.. Sain harvinaiseksi käyneen 7", kaveri numeroo 1 kikkailee nimellä Alkuperäinen ja luopui toiseksi viimeisestään kpl:sta.
www.rikosrecords.com
Kaveri numba 2, länsisiivestä, antoi heidän viime kevään tuotantoa. Varmaan saa Levykauppa X:stä ja vastaavista. En ole vielä syventynyt kansitaidetta enempää. Aikaisempi live bootleg on. Elikkäs Helmi levyt ylpeäna esittää: Profeetta ja uusi maailmanuskonto - Hallusinogenesis
8)
Hallusinogenesis tuli ostettua pari viikkoa sitten Stockmannin alelaarista vitosella.
Arvostelu:
http://www.unimeri.com/PsychotropicZone/reviews.fi.php?subaction=showfull&id=1197372273&archive=&start_from=&ucat=1&
Elonkorjuu:Harvest Time cd (uusi)
Bill Hota&Pulvers:Rytmiä Rupis cd (käytetty)
Kaveri numba 2, länsisiivestä, antoi heidän viime kevään tuotantoa. Varmaan saa Levykauppa X:stä ja vastaavista. En ole vielä syventynyt kansitaidetta enempää. Aikaisempi live bootleg on. Elikkäs Helmi levyt ylpeäna esittää: Profeetta ja uusi maailmanuskonto - Hallusinogenesis
Näin tuon Espoon Tapiolan Stockmannin levyosastolla ennen joulua. Kansitekstien perusteella vaikuttaa siltä että kaverit ovat jonkin verran happoa, sieniä tms. maistelleet. En siis ostanut levyä mutta jäi mieleen.
Elikkäs Helmi levyt ylpeäna esittää: Profeetta ja uusi maailmanuskonto - Hallusinogenesis
Näin tuon Espoon Tapiolan Stockmannin levyosastolla ennen joulua. Kansitekstien perusteella vaikuttaa siltä että kaverit ovat jonkin verran happoa, sieniä tms. maistelleet.
Ja tuosta levyn nimestäkö sitä ei voi mitenkään pelkästään päätellä? :D
Anttilan alennuslaarista tarttui toissapäivänä nämä otsikon mukaiset viis plattaa:
Popeda - Harasoo
Vuoden 1984 klassikko uudelleen julkaistuna
Suomi-rock 1988
Pokon oiva kokkis. Paljon hienoja stygejä tehtiin tone vuonna.. Leevii, Juliet Jonesii, Sleepparii, Garboo (yes Suomen Bruce, Esa Eloranta!), Pellee, Froikkarii etc etc
Tumppi & Problems - Ajan Hermo
Edelleen lähes yhtä punk kuin 30 vee sitte. Hieno levy.
Lost Soul Division - Madman Measure
Viime vuoden levy löyty "sikahalvalla", joten piti ottaa mukaan. Näin nää lämppäröimässä walesilaista Stereophonicsii viime kesänä Tavalla, ja oikeen mukiinmenevää poppii.
Idlewild - Make Another World
Skottipoppareiden uusin vuosimallia 2007. Ikuinen lämppäribändi. Paitsi Brittein saarilla.
Jonna Tervomaa: s/t
Kokoelma täyteen :wink: Hyviä biisejä tässäkin monta.
Vaikka mitä on tullut hankittua, mutta tämä Cultin uusin "Born into this" on erityisesti makuuni.
Hieno levy. Viime aikoina on tullut kuunneltua paljon mm. Mahavishnua ja Wakemania. Tämä on sopivan suoraviivaista menoa noiden vastapainoksi. Ei kuitenkaan liian simppeliä Van Halen-meininkiä, vaan nyanssejakin löytyy.
VIISI !!! :P
Sanna Kurki-Suonio : Huria
Suomalaista laulutaidetta parhaimmillaan; tämä puristaa ihan rintaa eli pieksää suurimman osan progelevyistä mennen tullen.
Caravan : In The Land of Grey and Pink
Löysin Caravanin vasta äsken ( :shock: ), mutta sitäkin rakkaammalta bändin musiikki nyt tuntuu.
Caravan : If I Could Do It All Over Again, I Would Do It All Over You
Hello, Hello on aivan uskomaton biisi!
Lal Waterson & Oliver Knight : Once in a Blue Moon
Aivan briljanttia folkkia! Tuhannet kiitokset Kissamiehelle!
Quella Vecchia Locanda : s/t
Sarjassa Italoproget. Kunnonmenoa, paikoitellen. Solistin ääni saattaa tökkiä.
Sanna Kurki-Suonio : Huria
Suomalaista laulutaidetta parhaimmillaan; tämä puristaa ihan rintaa eli pieksää suurimman osan progelevyistä mennen tullen.
Onkos tuo kovempi ku "Musta"? Lienet Hedningarnaan tutustunu? Jos et niin heti hankintaan "Trä".
edit: näköjään oot eli ei mitään...
On huriempi.
Tulin tähän Tampereen keskustaan kaverien luokse. pojilla yhteinen studio, pienessä huoneessa, nice.. Sain harvinaiseksi käyneen 7", kaveri numeroo 1 kikkailee nimellä Alkuperäinen ja luopui toiseksi viimeisestään kpl:sta.
www.rikosrecords.com
www.rikosrecords.com
Oot jäljessä.
On toi samainen seiska ollut, siitä asti kun tuli, mutta mulla on omistuskirjoitus muovipussissa. :lol:
ja aiheeseen:
Warsaw : Warsaw -cd
Sisters of Mercy : First and Last and Always -lp
The Flaming Lips : The Soft Bulletin
Slayer : Reign in Blood
Anna Järvinen : Jag fick feeling
Megadeth : Rust in Peace
Bob Dylan : Blonde on Blonde
Vähän laidasta laitaan näiden levyjen tyylilajit :)
Art Bears: Winter Songs (1979)
Marxistista avantgardea osittain samalta porukalta (Fred Frith, Dagmar Krause & Chris Cutler) joka oli Henry Cown takana. Musiikki on myös melko samantyypistä kuin Henry Cowlla, tosin vokaalit ovat enemmän pääosassa, intstrumentaalisesti tämä on pelkistetympää ja kappaleet ovat täten myös lyhyempiä. Mielenkiintoista, mutta melko vaikeasti lähestyttävää matskua.
Orbital: Halcyon - The Platinum Collection (2005)
Electronica ei ole ihan suosikkigenrejäni, mutta laadukasta sellaista on välillä ihan mukava kuunnella esim. työnteon taustalla. Orbital tuntuu olevan yksi laadukkaimmista "bändeistä" tällä saralla. Erityisesti The Box Part 2 tällä kokoelmalla on aika maaginen biisi. Sopisi hyvin teemamusiikiksi johonkin jännäriin.
Chris Squire: Swiss Choir (2007)
Heh, kuorovetoista joulumusiikkia rock-taustoilla. Kitarassa Steve Hackett. Hackett soittaa ihan kivoja sooloja. Squire itse on bassossa valitettavan hillitty. Aika korn tekelehän tämä on, mutta ei kai joululevy oikein muuta voi ollakaan. Eiköhän tätä tule ensi jouluna muutaman kerran kuunneltua.
Rieflin, Fripp, Gunn : Repercussions Of Angelic Behavior (1999)
Täysin improvisoitua instrumentaalimusiikkia pitkälti samassa hengessä kuin King Crimsonin ProjeKctsit. Itseasiassa jos tämä laskettaisiin mukaan ProjeKtseihin niin tämä menisi kyllä aika kärkipäähän. Villiä musiikkia, vaikea käsittää että jotkut pystyvät heittämään ihan lonkalta tälläistä matskua.
Rick Wakeman: Criminal Record (1977)
Selkeästi Rick Wakemanin parhaimpia soololevyjä. Wakeman on panostanut tällä kertaa sävellyksiin tavallista enemmän eikä pelkästään tyydy tiluttelemaan koskettimilla mitä sattuu pelkistettyjen taustojen päälle. Apuna on pätevä rytmiryhmä Yesistä (Squire & White) ja bonukseksi voidaan laskea myös se että levy on lähes kokonaan instrumentaalinen koska tunnetustihan Wakemanilla on aivan helvetin huono maku laulajien suhteen. Levyn eeppisesti päättävä, kuorolla ja kirkkouruilla vahvistettu, Judas Iscariot on yksi Wakemanin parhaista sävellyksistä.
Oceansize: Frames (2007)
Tämä uudehko brittibändi yhdistelee varsin onnistuneesti GYBE!:maista sointia moderniin hieman Porcupine Tree tyyppisen progeen. Välillä rytmisessä iloittelussa mennään Meshuggahin puolellekin. Etenkin rumpali on varsin taitava ja hyvin koko porukka hanskaa epäsäännölliset tahtilajit joissa musiikki kulkee lähes poikkeuksetta. Valitettavasti levy on noin 70 minuuttisena ylipitkä ja loppua kohden alkaa hieman puuduttamaan.
Theo Travis: Double Talk (2007)
Ihan tyylikästä jazzin ja progen välimaastossa liikkuvaa musiikkia. Travisin edellinen levy Earth To Ether oli kuitenkin toimivampi. Robert Fripp vierailee kolmessa kappaleessa.
Egg: The Metronomical Society (2007)
Mainio kokoelma ennenjulkaisemattomia live-esityksiä.
The Beatles: Revolver (1966)
Melko epätasainen levy. On tässä kyllä muutama helmi yhdentekevien rallien seassa.
King Crimson: The Great Deceiver Part 1 (2cd) (2007)
King Crimson: The Great Deceiver Part 2 (2cd) (2007)
Alunperin 90-luvulla hienona neljän cd:n boksina julkaistu livekokoelma (vuosilta 73-74) on saanut nyt uuden elämän kahtena erillisenä tuplalevynä. Mitään extroja tai soundillisia eroja vanhaan julkaisuun tässä ei ole. Itse musiikkihan tässä on tietenkin aivan loistavaa ja King Crimson oli tämän julkaisun kattamina vuosina ehkä kovin rockbändi planeetalla. Etenkin raivoisa rytmiryhmä joka on samalla kertaa yhdistelmä älykästä ketteryyttä (rumpali Bill Bruford) ja brutaalia voimaa (basisti John Wetton) varastaa lähes koko shown. Toki ryhmän solistit viulisti/mellotronisti David Cross ja etenkin itse maestro Robert Frippkin pääsevät loistamaan useaan otteeseen. Ja näillä levyillä onkin mahdollista kuulla ehkä rokeinta soittoa mitä Fripp on kitarastaan esiin loihtinut. Neljä levyä koostuu lähes pelkästään tuohon aikaan tuoreesta materiaalista joten osa kappaleista esiintyy neljän levyn myötä useaan otteeseen. Se ei haittaa sillä Crimson ei soittanut kappaleita koskaan täysin samalla tavalla vaan joka esityksessä oli jotain uutta kuultavaa. Sävellettyjen biisien ohella tässä on myös hyvin runsaasti puhtaasti improvisoitua materiaalia joidenka musiikillinen taso vaihtelee "vain" hyvästä mykistävän loistaviin. Soundit ovat voimakkaat enkä itseasiassa osaa sanoa missä 70-luvun alkupuolen livessä olisi komeampi äänimaailma. The Great Deceiver kuuluu ehdottomasti ns. "välttämättömiin" livelevyihin, oli formaatti sitten nämä tuplasetit tai aikaisempi korskeampi neljän levyn paketti.
J.Majik & Wickaman - Crazy World (Infrared rec.)(3*12")
Crazy World LP - Pt. 5-7 (2007)
bearly queen : What a trashy area (CD) 2007
bearly queen # 2 (CD) 2008
...ja Kajaanista kajahtaa jälleen...DJ Muffler...
A The Game
B Floor Rocker
Kansitekstien perusteella vaikuttaa siltä että kaverit ovat jonkin verran happoa,
sieniä tms. maistelleet. En siis ostanut levyä mutta jäi mieleen.[/quote]
Ei pidä tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä.
Tässä aikaisempaa tuotantoa, samalta jengillä (ainakin about), kuin tuo Profeetta ja Uusi Maailmanuskonto.
Kaikenlaisia hippejä sitä tunteekin..
Tuli mieleen motto: Joutilaisuus on kaiken luovuuden alku.
Aina. :wink:
[quote][...]mutta mulla on omistuskirjoitus muovipussissa. :lol:
sieniä tms. maistelleet. En siis ostanut levyä mutta jäi mieleen.[/quote]
Ei pidä tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä.
Tässä aikaisempaa tuotantoa, samalta jengillä (ainakin about), kuin tuo Profeetta ja Uusi Maailmanuskonto.
Kaikenlaisia hippejä sitä tunteekin..
Tuli mieleen motto: Joutilaisuus on kaiken luovuuden alku.
Oot jäljessä.
Aina. :wink:
[quote][...]mutta mulla on omistuskirjoitus muovipussissa. :lol:
Niin mullakin.
veikkaan, ettei ihan sama.
mulla on punaisella tussilla rustattu. Kuinkas siellä?
Mustalla tussilla pyysin kirjoittamaan päiväyksen ja omistuksen.
Vuosien mittaan haalistunut ainakin omassa omistuskirjoitus :cry:
Egotrippi: Vielä koittaa uusi aika
Kotimaisella linjalla edetään... Sain kimmokkeen tähän hankintaan siitä Leevi-tribuuttilevystä, jolla bändi vakuuttaa kyllä erinomaisella tulkinnallaan.
Musta Egotrippi on melkoisen yrjöttävä bändi.
Musta Egotrippi on melkoisen yrjöttävä bändi.
Jotain on selkeästi tapahtunut tämän viimeisen levyn myötä... Mutta se nähdään sitten kun saan sen kuulolle :wink:
Django Reinhardt joku kokoelma anttilasta vain yksysiysi.
Dillinja - Diggin' In Ya Crates EP (Valve)
A. Tunnel Grinder
B. Make It Work
C. Life
D. Take Me All The Way
samples
Mickey Finn & Urban Dub - My Dog (Finn People)
A. My Dog
B. 90 Seconds
samples
Mampi Swift - Remix by Friction (Charge)
A. Hi-Tek Remix (by Friction)
B. Drunken Stars
Zinc - Pump Up (Bingo)
A. Pump up
B. Japache
Pendulum - Back 2 you (Timeless)
A. Back 2 You
B. Still Grey
D&B Buziness...
8)
Caravan : If I Could Do It All Over Again, I Would Do It All Over You
Hello, Hello on aivan uskomaton biisi!
Lal Waterson & Oliver Knight : Once in a Blue Moon
Aivan briljanttia folkkia! Tuhannet kiitokset Kissamiehelle!
[
KÄNNISSÄ.
Hello on mun lemppari myös. Olen niin tyytyväinen että pidit suosittelemastani levystä. Lähetän sulle jossain välissä kopion Chris Thompsonin debyytistä vuodelta 1973, sitä on hankala saada alkuperäisenä. Olet niin vanha mies että sinun täytyy saada kuulla tämä mahtava folk levy ennenkuin menehdyt dementian lumoihin...
Tuli oluella puheeksi toi Kameleontti? Vanhempi mies suositteli. En ollu aikaisemmin kuullut.. Tuli vaan mieleen, kun tossa etusivulla on juttuu siitä. sori, oon juonut rommia.
Tuli oluella puheeksi toi Kameleontti? Vanhempi mies suositteli. En ollu aikaisemmin kuullut.. Tuli vaan mieleen, kun tossa etusivulla on juttuu siitä. sori, oon juonut rommia.
Olisikohan teillä Pöpön kanssa mennyt Kameleontit sekaisin? Pöpö epäilemättä tarkoittanut ystävänsä Kameleontti bändiä joka on paikkakuntalainen kuppilaränttätänttäpumppu ja ihan eri mitä täällä mainittu suomumatelija.Ei, vaan toisena iltana "pajalla/oluella" kaveri mainitsi Kameleontti -nimisen bandin. Uusi minulle..
DrethegenjeshKing:in arvostelu. Mainitsin, että bandista oli Palasen etusivulla. "täytyy" tutstua..
Velvet Underground : s/t -lp
Iggy & the Stooges : Metallic 2 x K.O. -2lp
Joy Division : Komakino -7" flexi
Joy Division : Non in Verdita -7" + kirja
The Stooges : s/t -2cd (bonus kiekon takia)
Kerrankin viisi täyteen..
^Hieman toisenlaista soundia on viimeisin CD:ni, heh. Siis Knowledge - Magazine :n saa kotia kuljetettuna, ilman postikuluja. Pelkästään tuosta kylkiäis mixtapesta maksaa sen 7€ "mielellään".. Muutenkin hyvä lehti.. kyllä.
Ei ole kun yksi LP vanhaa musiikkia. Pitäisi ostella enemmän sitäkin osastoa, mutta kun rahat ei riitä kaikkiin levyihin.
8)
Olet niin vanha mies että sinun täytyy saada kuulla tämä mahtava folk levy ennenkuin menehdyt dementian lumoihin...
Rankkaa tekstiä... :o
Olet niin vanha mies että sinun täytyy saada kuulla tämä mahtava folk levy ennenkuin menehdyt dementian lumoihin...
Rankkaa tekstiä... :o
Kännisen höpinää! :lol:
Ja saa kissamies sekoillakin, kunhan selvänä muistaa mitä tuli naukaistua.
Pitkästä aikaa muutama levykin on tullut hankittua.
The Mars Volta : The Bedlam in Goliath
Mars Voltan toiseksi paras levy jollei jopa paras.
Porcupine Tree: The Sky moves sideways remastered.
Piti tämäkin lisätä kokoelmaan ja hyvä levyhän tämä.
Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?
Tätä tais joku kehua täällä. Kaunis levy ja tarttuvia pop kappaleita. Ultra Brasta en pitänyt juurikaan, mutta tämä toimii.
Tuvalu : Viimeiset hetket ovat käsillä
Scifiprogea Tampereelta. CMX:n talvikuningashan tästä tulee mieleen, mutta meno on kyllä huomattavasti hysteerisempää.
Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?
Tätä tais joku kehua täällä. Kaunis levy ja tarttuvia pop kappaleita. Ultra Brasta en pitänyt juurikaan, mutta tämä toimii.
No niin taisi joo :lol: Tuosta levystä koukutuin koko tuotantoon... Kaikki toimii mainiosti! Toi Tuvalu pitää kyllä tsekata...
Ai niin, mitäs tuli itse ostettua:
Christina Aguilera: Back to basics 2CD
Odotellaan postisetää...
Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?
Tätä tais joku kehua täällä. Kaunis levy ja tarttuvia pop kappaleita. Ultra Brasta en pitänyt juurikaan, mutta tämä toimii.
Tätä tais joku kehua täällä. Kaunis levy ja tarttuvia pop kappaleita. Ultra Brasta en pitänyt juurikaan, mutta tämä toimii.
No niin taisi joo :lol: Tuosta levystä koukutuin koko tuotantoon... Kaikki toimii mainiosti! Toi Tuvalu pitää kyllä tsekata...
Ai niin, mitäs tuli itse ostettua:
Christina Aguilera: Back to basics 2CD
Odotellaan postisetää...
Otan osaa.
Diggailuun vai levyjen osteluun?
Otan osaa.
Diggailuun vai levyjen osteluun?
Mikäs oli tuo progeindexi.
Tää ketju on hei väärässä kategoriassa. Onhan se jo täälä todettu... Ai niin joo, provo ei tarttunu 8)
Niijoo.Vieläkö soitat banjoa.
Tästä on hermot likellä. Oisin lähibubiin menny ja himas kusin pönttöön niin eikö perkele puhelin lopsahtanut pyttyyn, Vittu mie oon ihan RAIVONA!Vittu tost saatanan Nokian paskasta ja yleeensäkkään mistään ollu muuta kun pelkkäää iloa. Olen raivona!
Nyt palo Mikalla käämit. Kitarat ja Line paskaks. Meni hermot ja satasella, Sori Lerxtt en vittuillu pelkädtään siul. Vittu et vituttaa ja kovaa.
Tuvalu : Viimeiset hetket ovat käsillä
Scifiprogea Tampereelta. CMX:n talvikuningashan tästä tulee mieleen, mutta meno on kyllä huomattavasti hysteerisempää.
Talvikuningas ei tuu yhtään mieleen mutta sviddu, tämähän on aivan erinomainen levy!!! Kiitos kovasti vihjeestä, tämä tulee soimaan ja paljon täällä päässä! :idea:
Tuvalu : Viimeiset hetket ovat käsillä
Scifiprogea Tampereelta. CMX:n talvikuningashan tästä tulee mieleen, mutta meno on kyllä huomattavasti hysteerisempää.
Scifiprogea Tampereelta. CMX:n talvikuningashan tästä tulee mieleen, mutta meno on kyllä huomattavasti hysteerisempää.
Talvikuningas ei tuu yhtään mieleen mutta sviddu, tämähän on aivan erinomainen levy!!! Kiitos kovasti vihjeestä, tämä tulee soimaan ja paljon täällä päässä! :idea:
Ole hyvä vaan! :) Niin lähinnä tarkoitin, että sanoituksista tulee talvikunkku mieleen.
Jon Anderson: Live At Sheffield 1980 (2cd) (2006)
Arkistojen "aarteita". Kamalat. lähinnä bootleg tasoiset soundit latistavat tämän muuten ihan kelvollisen livelevyn. Andersonilla iso (9 henkeä, mm. Morris Pert, John Giblin) bändi takanaan ja Yes-klassikoita tulkitaan (ja lyhennellään) kohtuullisen luovasti. Pääosassa tosin ovat Andersonin soolobiisit erityisesti levyltä Song Of Seven jotka eivät valitettavasti erityisen hyviä ole.
David Sylvian: Gone To Earth (2cd) (1986)
Oikein hyvä levy. Ensimmäinen levy on normaalia Sylvianin taidepoppia ja toinen maalailevaa akustista ambientia. Robert Fripp on suuressa roolissa ensimmäisellä levyllä.
Steve Howe: The Steve Howe Album (1979)
Tämä levy on aikamoinen tilkkutäkki. Howe esittelee monipuolisia kitaristin lahjojaan eri tyyliljajeissa kantrista, klassisen kautta juurevaan rokkiin. Sävellykset ovat pääosin ihan miellyttäviä, mutta mitään kovin ikimuistoista ei Howe ole saanut aikaisiksi tällä levyllä. Onneksi Howe ei laula kuin yhdessä kappaleessa ja on itseasiassa yllättävän siedettävä siinä.
Bubu: Anabelas (1978)
Tämä argentiinalainen jazz-proge-levy äänitettiin 70-luvun lopulla, mutta julkaistiin vasta vuonna 1984 (kuulema Argentiinalaisen diktatuurin sensuurin takia). Anabelas on monimutkaista ja värikästä, enimmäkseen instrumentaalista, musiikkia jossa viehättää erityisesti rikkaat sovitukset. Perinteisten rock-instrumenttien rinnalla käytetään tehokkaasti viuluja, huiluja ja saksofonia. Ja vaikka musiikki on soinniltaan jazzahtavaa niin turhaan noodlailuun ei sorruta vaan musiikki on selvästi suurimmaksi osaksi varsin huolellisesti sävellettyä. Lizard-kauden King Crimson tästä tulee paikoin mieleen.
Present: High Infidelity (2001)
Raskasta avant-progea Belgiasta. Present on (etenkin tuoreempi tuotanto) kuin Univers Zeron stereoideja täyteen pumpattu pikkuveli. Presentin musiikissa on mukana UZ:n monimutkaisuus, synkkyys ja osa hienovaraisista nyanseista, mutta kaikenkaikkiaan tämä on huomattavasti agressiivisempaa ja raskaampaa musiikkia. Kuin hevimetallia aikuisille ilman "oikean" metallin keskenkasvuista typeryyttä. Lähes 30 minuuttinen Soul For Sale on aivan käsittämättömän hieno teos. Ehdottomasti yksi parhaista eeppisistä progebiiseistä. Kuin läpi yön kestävä painajainen joka tuntuu toistavan itsepintaisesti itseään, mutta todellisuudessa mutatoituu hiljalleen yhä pelottavammaksi. Koko suuri (on selloa, saksofonia, trumpettia ym.) bändi soittaa hienosti, mutta erityispisteet on annettava rumpali Dave Kermanin (Thinking Plague) huikealle soitolle. Levyn kruunaa ehkä parhaat soundit mitä tämän genren levyssä on koskaan kuultu.
Discipline: Unfolded Like Staircase (1997)
90-luvulla ei tehty kovinkaan montaa oikeasti hyvää sinfonisen progen genreen kuuluvaa levyä. Tämä amerikkalaisen bändin toinen levy kuuluu ehdottomasto tuohon harvalukuiseen eliittiin. Disciplinen musiikki kuulostaa hieman VdGG:ltä ja Genesikseltä, mutta ilman plagioinnin kitkerää makua. Biisit ovat pitkiä ja synkähköjä, mutta myös melodisia koukkua on riittävästi. Levyn viidestä kappaleesta lyhyin on 13 minuuttinen, mutta Disciplinen eduksi on sanottava että eeppisiin mittoihin venyvät biisit pysyvät mainiosti kasassa ja tuntuvat ehyiltä kokonaisuuksilta. Miinusta täytyy antaa hieman latteista ja tasapaksuista soundeista.
Christian Vander: Tristan et Iseult (Ẁurdah Ïtah) (1974)
Magmaa Vanderin nimellä. Hieman vähemmän mahtipontista kuin Magma keskimäärin.
Emerson Lake & Palmer: Fanfare (97/02)
Yllättävän hyvä liveveto ELP:ltä vuodelta 1997. Olin ollut siinä uskossa että jampat oli ihan kuralla tuohon aikaan. Laken ääni ei toki ole entisensä ja Emersonin soundit ovat välillä yllättävän korneja. Tosin modernimmat soundit tuovat jossain määrin uutuudenviehätystä lukemattomia kertoja kuultuihin biiseihin. Pääosin homma toimii ihan hyvin ja kyllä tälläisen keikan olisi mielellään nähnyt.
[b]Present: High Infidelity (2001)
Raskasta avant-progea Belgiasta. Present on (etenkin tuoreempi tuotanto) kuin Univers Zeron stereoideja täyteen pumpattu pikkuveli. Presentin musiikissa on mukana UZ:n monimutkaisuus, synkkyys ja osa hienovaraisista nyanseista, mutta kaikenkaikkiaan tämä on huomattavasti agressiivisempaa ja raskaampaa musiikkia. Kuin hevimetallia aikuisille ilman "oikean" metallin keskenkasvuista typeryyttä. Lähes 30 minuuttinen Soul For Sale on aivan käsittämättömän hieno teos. Ehdottomasti yksi parhaista eeppisistä progebiiseistä. Kuin läpi yön kestävä painajainen joka tuntuu toistavan itsepintaisesti itseään, mutta todellisuudessa mutatoituu hiljalleen yhä pelottavammaksi. Koko suuri (on selloa, saksofonia, trumpettia ym.) bändi soittaa hienosti, mutta erityispisteet on annettava rumpali Dave Kermanin (Thinking Plague) huikealle soitolle. Levyn kruunaa ehkä parhaat soundit mitä tämän genren levyssä on koskaan kuultu.
[b]
Upeaa, Kcrimso! Tämä arviosi miltei ylittää itse levyn tason :D
Tuo piikki metallimusiikista on aivan yliveto :lol:
Egotrippi: Matkustaja
Tuvalu: Pimeä saartaa meitä
Kotimainen linja jatkuu... Hyvää matskua!
Lauri Porra: All children have superpowers
Mainio levyn nimi ja maukasta laid back -henkistä musiikkia, taidokasta ja hienot soundit. Hyvälle mielelle tästä tulee väkisin. Oikein hyvä!
Fäänä: Pathetique EP
On kyllä omaperäistä mutta sangen positiivisessa mielessä. Minuun vetoavaa matskua ehdottomasti. Klassista pianoa, retrofutua, black sabbathia ja free jazz -vaikutteita toimivassa kokonaispaketissa. Olis saanut olla täyspitkä levy!!
Matti Johannes Koivu: Irwin Goodmanin lauluja
Onpas kaunis levy. Upeita trubaduurifolk-tulkintoja jotka muuttavat alkuperäiset kappaleet aivan täysin toisenlaisiksi. Kyllä kannatti hankkia ehdottomasti.
Up-Tight : Early Years
Suishou No Fune : The Light of Dark Night
Miminokoto : Live
Damo Suzuki's Network : JPN ULTD vol. II
Kawabata Makoto : Hosanna Mantra
Viime aikoina tullut hankittua muutama viimeisen päälle kunnioittavalla asenteella tehty cover-levy:
Laibach: Let It Be
Big City Orchestra: Beatlerape
Big City Orchestra: Love Film Greats
The Residents: The Third Reich 'n Roll (ltd ed.)
Roy Harper: The Death Of God
Tämä taitaa olla uusinta Harperia; sinkku vuodelta 2005.
Roy Harper: Lifemask
Yksi lempi-Harpereita, joka olikin aika päivittää kassusta CD:ksi.
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä
Steel Mammoth: Nuclear Barbarians
Circle: Katapult
Nämä ovatkin aivan uutta mulle. Kuusumu-diggarina täydestä menee. Varsinkin Circle oli jo aika korkata.
Beck: Information
Tää on tosi kova ****½
Vuokko Hovatta: Lempieläimiä
5 tähtee rumbassa antoi kenties ehkä vähän liian suuret odotukset, mutta täytyy kuunnella lisää... *** Toistaiseksi.
Janukselta sain vihdoin ostettua Angen Au-Delá Du Déliren, Kraanin Wintrupin ja Urgan Urgasmin. Yllättäen Ange vaikuttaa huonoimmalta, vaikka aiemmin kuulemien pätkien perusteella pidin sitä loistavana.
Laitettakoon samaan ketjuun, kun viimeksi ostettuja leffoja ei löytynyt. Tuli vähän törsättyä, ainakin minun budjettiini verraten. Odottelen tässä Frasierin neljättä kautta, Mika Kaurismäen Zombie ja Kummitusjunaa sekä Klaania. Myös Truffaut'n Mississippi Mermaid, Mollbergin Milka sekä Ruggero Deodaton Cannibal holocaust ovat tulossa.
Nick Cave & The Bad Seeds: Dig!! Lazarus Dig!!:
*****
JUMALAUTA mikä levy! En oikein tiedä mitä sanoisi. Jättimäinen musiikillinen muodonmuutos Cavelta ja tulos on mykistävä. Kestorotaatioon meni tämä. Eikä noi tähdet multa turhaan tuiki! Pidelkää mua tai kohta multa pääsee arvostelu.
Matti Johannes Koivu: Irwin Goodmanin lauluja
Onpas kaunis levy. Upeita trubaduurifolk-tulkintoja jotka muuttavat alkuperäiset kappaleet aivan täysin toisenlaisiksi. Kyllä kannatti hankkia ehdottomasti.
Onpas kaunis levy. Upeita trubaduurifolk-tulkintoja jotka muuttavat alkuperäiset kappaleet aivan täysin toisenlaisiksi. Kyllä kannatti hankkia ehdottomasti.
Vietin miellyttävän tunteroisen autoradion ääressä kun Matti Johannesta haastaeltiin aiheesta. Ohessa soitettiin koko levy.
Hienoa perinettä henkisesti uudistavaa, uutta näkökantaa herättävää soitantaa. M.J.osaa oikeasti laulaa ja soittaa kitaraa.
Itselle en ostaisi, mutta voin koska tahansa antautua tälle!
Niin ja: The Rolling Stones :Flashpoint. ... having been recorded throughout 1989 and 1990 on the mammoth Steel Wheels/Urban Jungle Tour.
Ja sen huomaa: Akustisissa kitaroissa nailonkielet! Syntsiä !
BonuksenaHighwire ja Sex Drive studio vedot. Kernaasti olisin näiden suonut unohtuvan disco taivaan synkkiin tavoittamattomuuksiin!
Taitaa ainoa positiivinen seikka koko turhakkeella olla Factory Girl ja Little Red Rooster piisien mukana olo?
Onneksi iloisiin eläkeläisiimme saatiin dumpattua vielä eloa tulevina vuosikymmeninä josta todisteena Live Licks tupla.(2004)
The Puritan : The Black Law 12"
siinä on jo viiden levyn edestä äänivallia!
Matti Johannes Koivu: Kovat piipussa
Eipä ollut yllätys että tämä levy on hyvä myös. ****
Egotrippi: 20 suosikkia
Tämä levy summaa minulle riittävästi yhtyeen aiemman tuotannon. Tuorein albumi on niin järjettömän hyvä että se painii ihan eri sarjassa kuin edelliset, tosin Matkustaja eli juuri edellinen lätty, on sekin vallan hyvä. Siitä aikaisemmat vaihtelevat jo runsaasti laadultaan. ***
.........
Wigwam:Light Ages
Light Ages... Tulipa mieleeni, että olin Lpr:ssa tuon levyn julkaisukiertueen keikalla. Ilmassa oli Suuren Urheilujuhlan Tuntua! Levystä tykkään etenkin siitä Zulu folklore-biisistä.
Light Ages... Tulipa mieleeni, että olin Lpr:ssa tuon levyn julkaisukiertueen keikalla. Ilmassa oli Suuren Urheilujuhlan Tuntua! Levystä tykkään etenkin siitä Zulu folklore-biisistä.
Minäkin näin bändin 90-luvun alussa Oulun Rauhalassa. Tai ehkä on liioiteltua sanoa että näin, koska tupa oli peijakkaan täysi ja eturiviin kova tunku. No, kuulin ainakin. Light Ages on ihan hyvä levy, mun mielestä, mutta olis voinut olla pelkästään sitä uutta matskua; ne parit uudet vedot vanhoista biiseistä sekoittaa pakkaa.
Pitäsköhän välillä kertoa, mitä levyjä on hankkinut...
eilen tuli divarissa vastaan HEDINGARNA : KAKSI! joka on siis ruotsinsuomalaista folkrock, sellasta Värttinäähän tuo noin ensikuulemalta... JOOSE KESKITALO & KOLMAS MAAILMANPALO ja lisäksi keikkakasetti HERRA, OPETA MINUA KUOLEMAAN siis tuliki jo mainittua siellä sun täällä. Tylyä tavaraa etenkin tää uusi cd... Oon tainnu kuunnella edelleen enempi tota kassua... Sanon sen nyt; Joose Keskitalo on gospelin Dostojevski.
PIIRPAUKKEEN HISTORIA OF PIIRPAUKE VOL 1 on myös tullut mainittua siellä sun täällä. Mukavan nostalgista bootlegtasoa on, rankkoja biisejä, myös versiot tutuista. Tää on siis se, joka aina ihmetytti Suomalaisen Rockin Tietosanakirjan diskografiassa... Muitakin historiallista äänitettä sai myös Anttilasta, halvalla, niinkuin tuon KALEVALAN PEOPLE NO NAMES & BOOGIE JUNGLE yhdellä cdllä & alta 4 euron. Saksalahan tuossa ennakoi kaikenlaiset mömmömetalli & -punkvokalistit örisemällä tosi karmeesti... Sit olis MARTHA VELEZ : FIENDS & ANGELS, se on tehty Lotoossa 69 tai sinnepäin, rva laulaa soulia ja taustalla on claptonia,brucea,augeria,kossofia,capaldia ja ties ketä. Reilu meininki. Back to proge, FAIRFIELD PARLOUR : FROM HOME TO HOME. Kaunista progeartrockpoppia tämä. Ja vielä viikon psykedeliat, SATURNALIA : MAGICAL LOVE. Warsinaista hippimeininkiä tämä, jostain 60-luvulta. Mystinen & eroottinen. Ja hyvä.
Jippu: Kuka teki minusta tän naisen
Vahvaa tulkintaa ja vahvaa sisältöä. Tyylikästä. Pidän tästä levystä kyllä. ****
Beck: Midnight Vultures
Laatukamaa jälleen. Puntti vipattaa tiukasti. Beck on kyllä hieno mies musiikin parissa. ****
Beckin Midnight Vultures on todellakin loistoteos. Mutta aina vaan menee vaikeammaksi päättää, mikä Beckin levyistä on paras. Ne ovat kaikki niin erilaisia ja hämmentäviä omalla tavallaan.
Jippu - Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan
Pakkohankinta tuon uusimman levyn perusteella.
Britney Spears - Blackout
Täytyy katsoa löytyykö tuosta muita vastaavia hittejä tuosta kuin aivan erinomainen "Piece of me".
Britney Spears - Blackout
Täytyy katsoa löytyykö tuosta muita vastaavia hittejä tuosta kuin aivan erinomainen "Piece of me".
Aprillipäivä meni jo viikko sitten. :o
Britney Spears - Blackout
Täytyy katsoa löytyykö tuosta muita vastaavia hittejä tuosta kuin aivan erinomainen "Piece of me".
Täytyy katsoa löytyykö tuosta muita vastaavia hittejä tuosta kuin aivan erinomainen "Piece of me".
Aprillipäivä meni jo viikko sitten. :o
Toihan on vaan loogista jatkumoa Lerxstin tasaisesti huonontuneelle musiikimaulle. :wink:
Britney Spears - Blackout
Täytyy katsoa löytyykö tuosta muita vastaavia hittejä tuosta kuin aivan erinomainen "Piece of me".
Täytyy katsoa löytyykö tuosta muita vastaavia hittejä tuosta kuin aivan erinomainen "Piece of me".
Aprillipäivä meni jo viikko sitten. :o
Kuinka niin? Oli Britney tai ei, tuo biisi on aivan hiton upea moderni pop.
Toihan on vaan loogista jatkumoa Lerxstin tasaisesti huonontuneelle musiikimaulle. :wink:
Laajentunut reviiri = huonontunut musiikkimaku? :wink: Olenko havaitsemassa nyt colossusviruksen tartuntaoireita täälläkin??? :shock: :wink:
Toihan on vaan loogista jatkumoa Lerxstin tasaisesti huonontuneelle musiikimaulle. :wink:
Laajentunut reviiri = huonontunut musiikkimaku? :wink: Olenko havaitsemassa nyt colossusviruksen tartuntaoireita täälläkin??? :shock: :wink:
Kyllähän se on hyvä laajentaa, mutta hyvä siinäkin touhussa on jokin järki pitää. Enkä mä nyt tiedä onko keskitien popin kuunteleminen varsinaisesti merkki laaja-alaisuudesta. Mutta makunsa kullakin. :D
Kyllähän se on hyvä laajentaa, mutta hyvä siinäkin touhussa on jokin järki pitää. Enkä mä nyt tiedä onko keskitien popin kuunteleminen varsinaisesti merkki laaja-alaisuudesta. Mutta makunsa kullakin. :D
Nimenomaan :wink: Mulle on aivan sama jos löytämäni hieno biisi on vaikka jenkkien listaykkösenä, jos biisi on hyvä. Se ei kuitenkaan tee asiaa yhtään huonommaksi tai vähemmän taiteelliseksi kuin vaikka jotain keski-afrikkalaista kurkkulaulua, jonka taiteellista hienoutta ei kuitenkaan samalla lailla kyseenalaisteta kuin listapoppia... Pieni ristiriita suvaitsevuuden periaatteissa vaan, ei muuta :wink:
Joo ei muakaan haittaa että vaikkapa Tool on USA:n listaykkösenä. Menestys ei vähennä bändin arvoa missään mielessä. Valitettavasti kehnolla musiikilla on kuitenkin keskimäärin suuremmat mahdollisuudet menestyä. Eli yleensä top-20 listalla suurin osa musiikista on aivan hanurista tai vähintäänkin totaalisen mielenkiinnotonta (siis MINUN mielestäni).
Olen kuullut Piece of me -biisin. Kauheat ne ''pornoefektit'', mitkä lieneekään. En nyt heti ymmärrä miten joku musiikkidiggari voi tommosta digata. ;)
Olen kuullut Piece of me -biisin. Kauheat ne ''pornoefektit'', mitkä lieneekään. En nyt heti ymmärrä miten joku musiikkidiggari voi tommosta digata. ;)
Ihan helposti. Elektrosoundit ja "sooloilut" ovat erittäin tyylikkäitä, se pornohuokausefekti on mainio koukku, Britneyn laulu poikkeaa aikaisemmasta huomattavasti ja se on miksattu tarkoituksella aivan eteen ja synteettiseksi, joka lisää sleaze-vaikutelmaa joka on itse asiassa vielä neidin omasta elämästä kaivettua tarinaa. Huippupaketti. Puntti vipattaa jees. Miksei tästä voisi digata? Jos Madonnalle tai Kylielle sama biisi olisi tehty, kukaan ei sanoisi mitään pahaa. Objektiivisuutta, hyvät ihmiset :wink: Mutta pääasia on kuitenkin se, että tuo biisi on hiton hyvä minun mielestäni. :wink:
Danny Gatton : Redneck Jazz Explosion Vol. 1
Danny Gatton : Redneck Jazz Explosion Vol. 2
Rockabillymiehenä tunnetuksi tullut kitaristi seikkailee vapaasti jazzin maailmoissa näillä kahdella livelevyllä, jotka on äänitetty uudenvuodenaattona 1978 Cellar Door -klubilla. Mies on aivan suvereeni muusikkona, mutta ei sorru pelkkään kikkailuun vaan soittaa vaihtelevasti ja ilmavasti. Taustabändillä päällänsä ns. armoton groove ja soolotilaa jaetaan tietty myös basistille. Mukana coverit mm. Bobbie Gentryltä ja Leksa Cohenilta.
Aivan liian vähän tunnettu muusikko jonka elämä päättyi oman käden kautta 49 -vuotiaana
Dannysta lyhyesti:
http://www.classicrocksuomi.com/crs/index.php?
Lester Peabody Visits the Johnny Bonanza Show
Supisuomalainen Lester Peabody (Jussi Huhtakangas) liikkuu samantyyppisessä musiikki-ilmastossa kuin Dannykin ja on myös taustaltaan billaajia (Hal Peters & his Trio, Barnshakers) mutta sehän ei onneksi täällä kuulu. Jussihan on laajalti rootsmusaa tunteva tyyliniekka. Tämän levyn musa on instrumenteiltaan monipuolisempi kuin punaniskan vedot ja paikoin huipputyylikkäästi soittava saksofonisti Juho Hurskainen suorastaan tönää Lesterin verhon taakse. Puoliksi omia biisejä puoliksi kovereita mutta enemmän tykkään omasta tuotannosta.
Tyylikästä soittoa.
Tää nyt tuli otsikon "Progressiivinen rock" alle. mutta näkyy tuolla ylempänä uusia hankintoja esitellyn melko joustavasti aiemminkin joten mennee läpi tällä topicilla :)
Danny Gattonin "88 Elmira St.":tä on tullu joskus kuunneltua, muistaakseni aika mukiinmenevää kamaa.
Gatton oli hieno kitaristi. RIP.
Danny Gattonin levyjä saa Suomesta ainakin Fennicalta
http://www.fennicakeskus.fi/cgi-bin/k.cgi?ka=alusta&li=recindex2.htm
Jippu: Kuka teki minusta tän naisen
Vahvaa tulkintaa ja vahvaa sisältöä. Tyylikästä. Pidän tästä levystä kyllä. ****
Vahvaa tulkintaa ja vahvaa sisältöä. Tyylikästä. Pidän tästä levystä kyllä. ****
Ehdottomasti paras valinta itsemurhan- soundtrackiksi, mitä pitkään aikaan on julkaistu.
Jippu: Kuka teki minusta tän naisen
Vahvaa tulkintaa ja vahvaa sisältöä. Tyylikästä. Pidän tästä levystä kyllä. ****
Vahvaa tulkintaa ja vahvaa sisältöä. Tyylikästä. Pidän tästä levystä kyllä. ****
Ehdottomasti paras valinta itsemurhan- soundtrackiksi, mitä pitkään aikaan on julkaistu.
Oletko koko levyn kuullut? :wink:
Massive Attack: Protection (1994)
Kyllähän tämä trip-hop-klassikko toimii edelleen. Tässä on pari aivan loistavaa (mm. Spying Glass ja Heat Miser) biisiä, mutta harmi että levyn loppuun on pitänyt lätkäistä aivan hirveä Light My Fire-coveri.
Radiohead: I Might Be Wrong - Live Recordings (2001)
Mainio, vaikkakin lyhyt, livelevy.
Porcupine Tree: We Lost The Skyline (2008)
Ihan okei semiakustinen kahden miehen (Wilson/Wesley) in-store-esiintyminen. Pakkohankinta tämä 33 minuuttinen ep ei kuitenkaan ole kuin kovimmille Porcupine Tree faneille.
Absoluuttinen nollapiste: Iiris (2007)
Yllättävän köyhä levy Absolta. Ei ilmeisesti bändiä enää paljoa kiinnosta, kunhan virkamiesmäisellä asenteella väännetään joka toinen vuosi jonkinlainen levy markkinoille. Pari edellistä levyä eivät paljoa kiinnostaneet, mutta tämä on jo aikamoinen pohjanoteeraus. Ei yhtään erityisen onnistunutta biisiä, sanoituksissa ei ole mitään mielenkiintoista ja osa on jopa hävettävän kömpelöä lätinää. Sounditkin on omituisen muovista kopinaa.
Béla Bartók : Concerto For Orchestra/Music For Strings, Percussion & Celesta (2001)
Sir Andrew Davisin ja Jukka-Pekka Sarasteen johtamana. Hieno musiikkia, mutta odotin kaiken Bartókista lukemani perusteella että tämä olisi ollut vähän radikaalimman kuuloista. Ehkä yli 60-vuotta sitten sävelletyn musiikin on vaan vaikea "järkyttää" etenkin jos on sekoittanut päätään aktiivisesti avant-progella.
Camel: Breathless (1978)
Melkoisen laimea Camel-levy. Bändin kehnoin 70-luvulta. On tässä kuitenkin paikoin ihan hienoa soittoa ja etenkin Richard Sinclairin bassottelu miellyttää.
Asia: Alpha (1983)
Ensimmäinen Asian levy on omassa melko nolossa genressään (AOR) varsin onnistunut tapaus. Tiukasti soitettua mahtipontista rokkia hyvillä kertosäkeillä. Valitettavasti bändin alamäki alkoi jo varsin jyrkkänä tämän toisen levyn myötä. Meno on velttoa ja biisit ärsyttävän sokerisia, jopa soundit ovat huonommat vaikka Mike Stone on yhä tuottajana. Bändissä on Steve Howen ja Carl Palmerin kaltaiset virtuoosit, mutta eipä se lopputuloksessa juuri kuulu. Etenkin Palmer on kuin varjo itsestään tasaista komppia hakatessaan. Wetton nyt ei UK:n jälkeen ole vaivautunut soittamaan bassolla mitään mielenkiintoista. Levyn alkupuolisko on aivan elotonta skeidaa, mutta onneksi loppupuolella on sentään muutama siedettävä raita.
Caravan: s/t (1968)
Caravanin parhaat ajat olivat vielä edessä, mutta onhan tämä silti oikein komeaa psykedeelistä rokkia/protoprogea.
The Orb: U.F.Orb (1992)
Todella tylsää hippiambientia. Liian hapokasta, ei pysty.
10cc: Deceptive Bends (1977)
Ihan kivaa 70-luvun poppia, mutta ei nyt ehkä ihan mun juttu. Mikäs näiden paras levy on?
The Tangent: Not As Good As The Book 2CD (2008)
Jälleen mainio levy The Tangentilta. Kokonaisuutena ei ylletä ehkä ihan edellisen levyn tasolle, mutta toisaalta kakkoslevyn pari kaksikymmentä minuttista eeposta saattavat hyvinkin olla parasta musiikkia bändiltä toistaiseksi. Levyn mukana tulee n. 100 sivuinen sci-fi-novelli jossa proge on hyvin keskeisessä roolissa (Yesin levy aiheuttaa maailman lopun...). Ihan hauskaa luettavaa.
Univers Zero: Heatwave (1987)
Ei ihan niitä parhaita UZ-levyjä. 20 minuuttisen The Funeral Plainin loppupuolisko on kyllä mahtava. Kokonaisuutena levy on vähän liian hillitty.
Talk Talk: Laughing Stock (1991)
Talk Talk jatkoi tällä levyllä entistä syvemmälle taidemusiikin suuntaan Spirit Of Edenin viitoittamalla tiellä. Akustista ja vähäeleistä minimalismia toteutettuna suurella ja monopuolisella intsrumenttivalikoimalla. Luultavasti lähinnä vielä vähäisestä kuuntelumäärästä johtuen tämä ei ole kolahtanut vielä aivan yhtä paljon kuin mahtava Spirit Of Eden.
Frank Zappa: Waka/Jawaka (1972)
Pari pitkää, varsin mainiota biisiä Zappan omaperäistä fuusiojazzia ja välissä kaksi kevyempää raitaa. Periaatteessa hemmetin miellyttävää musiikkia, mutta jotenkin tästä ei jaksa täysillä innostua. Ehkä vähän munatonta ja sielutonta musiikkia. No ainakin tältä levyltä puuttuu se sietämätön huumoripaska jota Zappa usein viljelee. The Grand Wazoo on samankaltainen levy, mutta pidän siitä kyllä enemmän.
The Alan Parsons Project: Eye In The Sky (1982) (2007 remaster)
Hyvää pop-levy vaikka mukaan on pari ankeampaakin raitaa mahtunut. Silence And I on sen sijaan yksi TAPP:n parhaista biiseistä. Täydellinen yhdistelmä mahtipontisuutta ja melankoliaa.
David Gilmour: Remember That Night - Live at the Royal Albert Hall DVD (2007)
Teknisesti huippuluokkaa ja muutenkin vaikuttaa hyvältä, mutta runsaat puolet konsertista ja kaikki extrat ovat vielä katsomatta.
Mike Oldfield: Music Of The Spheres (2008)
Puolivillaisten elektronica-räpellysten jälkeen Oldfield on tehnyt täyskäännöksen ja säveltänyt ensimmäisen täyden albuminsa orkesterimusiikkia. Lopputuloksena on odotetusti parasta Oldfieldia vuosiin. Lopputulos ei ole erityisen omaperäistä orkesterimusiikkia vaan mieleen tulee usein Hollywood-elokuvamusiikki. Sävellykset ovat kuitenkin todella kauniita, emotionaalisia ja kaikenkaikkiaan hyvin oldfieldmaisia vaikka toteutus tapa onkin aivan toinen kuin Oldfieldin normaaleissa yhden-miehen-orkesterilevyissä. Oldfield itse soittaa levyllä akustista kitaraa vain muutaman lyhyen pätkän. Oldfieldin sävellykset on orkestroinut Karl Jenkins, entinen Soft Machinen muusiikko, mutta sittemmin paremmin tunnettu Adiemuksesta. Jenkinsin sovitukset ovat toimivia, melko simppeleitä ja pelkistettyjä mikä parhaimmillaan luo jopa Philip Glass tunnelmaa (tätä korostaa toki Oldfieldin mieltymys Glassin tavoin musiikillisten teemojen lähes hypnoottiseen toistoon), mutta heikoimmillaan tuntuu hieman liian viihteelliseltä tai helpolta. Negatiivisin asia levyllä on kuitenkin aivan puhtaasti Oldfieldin omaa syytä. Tälläkään kertaa hän ei ole nimittäin malttanut pysyä erossa Tubular Bellsistä vaan sen pääteemaa varioidaan pariinkin otteeseen. Levyllä vierailee pari klassisen musiikin supertähteä, sopraano Hayley Westenra ja pianisti Lang Lang. Toivottavasti Oldfield jatkaa säveltäjänä orkesterimusiikin parissa. Tosin ilman Tubular Bellsia ja ehkä rohkeammin kokeilevalla linjalla.
Peter Hammill: Sitting Targets (1981) (2007 remaster)
Loistavia biisejä tälläkin Hammill-levyllä. Kaipa ne kaikki 40+ on kerättävä. Kolmisenkymmentä taitaa vielä puuttua omasta hyllystä...
Van Der Graaf Generator: Trisector (2008)
Toinen VdGG levy sitten 2005 tapahtuneen paluun pitkän tauon jälkeen. Nyt bändi on kutistunut varsin kummalliseksi trioksi fonisti David Jacksonin saatua kenkää porukasta. Formaattina on rummut, koskettimet ja kitara. Asia mutkistaa entisestään se että vaikka bändin kaksi muuta jäsentä ovat virtuuoseja niin monet eivät tahtoisi edes kutsua Peter Hammillia kitaristiksi. Ja eihän Hammill kummoinen soittaja ainakaan proge-standardeilla ole, mutta ihan mukavaa meteliä hän saa aikaiseksi. Vaikka Jaxon jättikin suuren aukon niin erityisesti Hugh Banton tekee koskettimissa loistavaa työtä täyttääkseen sen. Ehkä juuri koskettimien kasvaneen roolin ansiosta Trisector kuulostaa hieman progemmalta kuin edellinen levy. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus koska toisaalta levyllä on monta huomattavan yksinkertaista biisiä. Vastapainoksi löytyy kuitenkin muutama kunnon progeralli jotka ovat selkeästi monimutkaisempaa matskua kuin mikään Presentiltä. Kaikenkaikkiaan nämä kaksi viimeisintä levyä ovat aika tasavahvoja tapauksia vaikka Trisector ainakin juuri nyt tuntuu aavistuksen mielenkiintoisemmalta. Hyvää musiikkia veteraaniyhtyeeltä vaikkei 70-luvun kovimmille suorituksille pärjätäkään. Hammill laulaa erittäin hyvin, mutta vähän enemmän purevuutta ja draamaa ääneen olisi kaivannut. Ulkopuolinen tuottaja olisi myös ollut paikallaan. Pieni annos moderniutta soundeihin ei olisi tehnyt pahaa. Nyt levy kuulostaa kauniisti sanottuna livemäiseltä ja rumasti sanottuna demomaiselta. Aivan kuten edeltäjänsä Presentkin. Niin ja levyn kansi on aivan kammottavan näköinen. Ei perkele jotain rajaa. Sisäkansissa olevaa liitutaulu-teemaa kehittämällä olisi syntynyt varmasti paljon mielenkiintoisempi ja tyylikkäämpi kansi.
After Crying: Megalázottak és megszomorítottak (1992)
Tämän unkarilaisen bändin musiikki on lähempänä klassistamusiikkia (kamarimusiikkia?) kuin varsinaista progea. Eikä tätä rokiksi voi kutsu mitenkään. Hienoa hidasta kehittelyä, minimalismia ja toisaalta myös oikein rikasta äänimaisemaa. Erityisesti levyn aloittava 22 minuuttinen eepos on aivan loistava.
Overhead: Zumanthum (2002)
Overhead: Metaepitome (2005)
Ihan mukavaa musiikkia nuorelta kotimaiselta progebändiltä. Overhead tasapainoilee jossain neoprogen ja retroilun ja toisaalta sinfonisen progen ja avaruusrockin välimaastossa. Taitavasta soitosta ja monista ihan hienoista hetkistä huolimatta se jokin viimeinen kipinä kuitenkin puuttuu joka tekisi yhtyeen musiikista todella omaperäistä ja innostavaa. Ehkäpä seuraavalla levyllä (tulossa kai tänä vuonna?).
Edottomasti paras valinta itsemurhan- soundtrackiksi, mitä pitkään aikaan on julkaistu.
Oletko koko levyn kuullut? :wink:
"Onneksi" en.... :oops:
Talk Talk: Laughing Stock (1991)
Talk Talk jatkoi tällä levyllä entistä syvemmälle taidemusiikin suuntaan Spirit Of Edenin viitoittamalla tiellä. Akustista ja vähäeleistä minimalismia toteutettuna suurella ja monopuolisella intsrumenttivalikoimalla. Luultavasti lähinnä vielä vähäisestä kuuntelumäärästä johtuen tämä ei ole kolahtanut vielä aivan yhtä paljon kuin mahtava Spirit Of Eden.[/quote]
Omalla kohdallani Laughing Stock ajoi lopulta Spirit Of Edenin ohi.
[quote]David Jacksonin saatua kenkää porukasta...
Talk Talk jatkoi tällä levyllä entistä syvemmälle taidemusiikin suuntaan Spirit Of Edenin viitoittamalla tiellä. Akustista ja vähäeleistä minimalismia toteutettuna suurella ja monopuolisella intsrumenttivalikoimalla. Luultavasti lähinnä vielä vähäisestä kuuntelumäärästä johtuen tämä ei ole kolahtanut vielä aivan yhtä paljon kuin mahtava Spirit Of Eden.[/quote]
Omalla kohdallani Laughing Stock ajoi lopulta Spirit Of Edenin ohi.
[quote]David Jacksonin saatua kenkää porukasta...
Miksi?
Miksi?
Sitäpä ei ole suoraan kerrottu, mutta Hammill on selkeästi antanut ymmärtää että näin kävi.
Hoo!
Anttilapa poisti minulle Wigwamin Light Agesin uusimman version ja Hawkwindin DVDn Out Of The Shadows. Tässä jälkimmäisessä oli miellyttävänä lisäyllätyksenä itse Brownin Arttu hoitelemassa vokaalit & konsonantit useimmalla raidalla... & kaunis kansi!
RPWL-Experience Uusi vuoden 2008 levy ja ehkä kokonaisuudessaan bändin huonoin (?). Kotisivujensa mukaan tulee Liettuaan kesällä progefestareille. Samin kuin mm. Flamborough Head. Lienee lähinnä Suomea pidettävä progefestari.... Asiaan eli jatkuu:
Ad Infinitum-Ad Infinitum 90-luvun lopun ameriikkalaista progea 70-lukuiseen henkeen. Asiaan kuuluvat Roger Deanin kannet.
Black Bonzo-Sound of the apocalypse "svedujen hiippi mellotroneineen ja enemmän progeilua"
]Big big train-The different maschine Bändin kehuttu uutuus viime vuodelta, vaatii perusteellisempaa kuuntelua, mutta erittäin hyvältä vaikuttaa...
Paatos- Sensors Törkeän kallis japsicd (28 eskoa) levymessuilta,mutta vinyyliin verrattuna tässä livessä on 2 bonusbiisiä.Kaunista...
Pendragon-The window of life Meikäläisen eka "virallinen" Pendragon-levy.Mukana levyn sisällä 2006 kiertueohjelma, kävi mm. Liettuassa...
Hawkwind-Warrior on the edge of time Tämä mellotron-vetoinen Hookkarilevy puuttui kokoelmista, mutta ei puutu enään....
The New Grove Project-Fools journey Ruåttalaista mukana mm. Stoltti ja Linti ja mellotronia tottakai....
[Thirteen of everything-Welcome, humans Levykauppa äksässä tuli pistäydyttyä ja muistin Colossus-lehdykän arvosteluista tämän jenkkilevyn vuodelta 2005. Levy päättyy 26 minsan hienoon symphoteokseen.
KIng Eider-Somateria spectabilis Vanhana lintumiehenä "pakko-ostos"King eider, suomeksi kyhmyhaahka vanhalta nimeltään pulska haahka. Lintua tavataan täälläkin muuttoaikaan, itse nähnyt mm. Porkkalan niemellä, muttta se taas on jo eri asia.
Levy on projekti mukana mm. Knight Arean ja Nice Beaverin (kieltämättä tän niminen bändi kiinnostaa) jätkiä ja mellotronia.En ole tähänkään kauheasti ehtinyt tutustua, mutta jos diggaa Knight Areaa ja camelia niin...Tosin vein äksästä vikan kappaleen.Progarchivesta löytyy videota....
Sunnuntain sadepäivän ratoksi kuunneltavaa, kun ei tule enään lätkääkään, sääli.....
Hawkwind-Warrior on the edge of time Tämä mellotron-vetoinen Hookkarilevy puuttui kokoelmista, mutta ei puutu enään....
Minkä firman julkaisu? Tuosta on ollut liikkeellä bootleg-versiotakin.
Mercyful fate: Don´t break the oath
- Tavanomaisempaa heavya kuin muistinkaan (viimeksi kuunneltu joskus esiteininä). Pari hyvää biisiä, suurempina annoksina melko puuduttavaa.
Slayer: Seasons in the Abyss
-Paras Slayer levy mielestäni, mutta se ei ole paljon se...
Yhtä puuduttava kokemus kuin Don´t break the oath, koko levyä ei jaksa tässä iässä enää kuunnella (ca. 16-vuotiaana tuli kasetti kuunneltua koko lailla puhki)
Deep Purple: Burn
-Klassikko josta tekstiä lienee maailmassa tarpeeksi...
Minkäköhän takia jäänyt cd-painos aikaisemmin hankkimatta??!!
Eagles: The long run
-Melkoisen poppia verrattuna jopa hotelliin..
Yksi bändin parhaista biiseistä silti tällä lätyllä, "Teenage jail"
Zero nine: White lines
-Löytyi lähimarketin kassan läheisyydestä. Paljon tiukempi kuin muistin, materiaali pistää ihan hyvin päihin vastaavan tyylin amerikkalaisille. Vanhaksi taidan tulla, kun tällainen aor/kevyt hard rock uppoaa paljon paremmin, kuin listan alkupään pari levyä, joskin kylläkin myös ainaiset kertosäerallatukset rupeavat kokonaisen levyn jälkeen kyllästyttämään. Onhan aika jonkin verran nakertanut ko. tyylisuunnan uskottavuutta :wink:
-edit-
"Melko" vähän rokea tällä kertaa... :lol:
Hawkwind-Warrior on the edge of time Tämä mellotron-vetoinen Hookkarilevy puuttui kokoelmista, mutta ei puutu enään....
Minkä firman julkaisu? Tuosta on ollut liikkeellä bootleg-versiotakin.
Kyseessä on tuttu ja tunnettu(?) Rock-Fewer Music.
Bonuksena levyllä on Motorhead ja live versio Kings of speedistä.
Näkyy olevan ko firman 11. julkaisu. Seuraavaksi menen "kuukkeliin"....
Ilmankos ei meinannut mitään löytyä kun tuli läimästyä tuplavee :oops:
Claude Bolling Best Of. Ärsyttävää coctail jazzia klassisin efektein.
Rolling Stones, Shine A light. Stripped oli parempi, sata kertaa.
Jyväskylän Aironmusiikin lopetusalesta löytyi seuraavaa:
Circle : Tulikoira
Circle : Earthworm
Zacharius Carls Group : Fields of Gold
Cosmo Jones Beat Machine : No Matter How You Pray
Wojciech : Ampiainen Ompeli
Team Yamaha : European Top Music Compilation
Snow Patrol : Eyes Open
Ja koko komeuden hinnaksi tuli 35 eugenia.
Lisäksi samaisen kaupungin levykauppa Äxästä tarttui mukaan
Tuvalu : Viimeiset hetket ovat käsillä
Netistähän tuon saa ilmaiseksi mutta sen verran loistava tapaus että ihan kannatuksen vuoksi piti ostaa.
Sufjan Stevens : A Sun Came!
[10cc: Deceptive Bends (1977)
Ihan kivaa 70-luvun poppia, mutta ei nyt ehkä ihan mun juttu. Mikäs näiden paras levy on?
Ihan kivaa 70-luvun poppia, mutta ei nyt ehkä ihan mun juttu. Mikäs näiden paras levy on?
Eipä paljon tuota kummempaa.. Tsekkaa sen sijaan Godley/Cremen "L". Siinäpä erinomainen levy toiselta 5 cc:ltä! Samaa hauskaa poppia mutta potenssiin kymmenen enemmän koukkua ja lähes zappamaista huumoria!
Mitä Hammilliin liittyy, niin itse hyydyin levyjen ostamisessa n. v. 2000 tienoolla. Nyt olis tarkoitus ottaa kiinni sattuneesta syystä..
Jippu - Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan
[".
[".
En ole Jippua kuullut, mutta eikös kyseessä ole sama tytsy joka jossain haastattelussa kehui vihdoinkin löytäneen kypsän naiseutensa ja elämän perimmäisen tarkoituksen (tai jotain)?
Tämä siis kypsässä 22 v. iässä.. :wink: :P
L on loistava, mutta kyllä ne G&C:n aikaset 10cc-levytki on hienoja, esim. How Dare You! ja Sheet Music.
Mitä Hammilliin liittyy, niin itse hyydyin levyjen ostamisessa n. v. 2000 tienoolla. Nyt olis tarkoitus ottaa kiinni sattuneesta syystä..
Hammillin kaksi viimeisintä (Incoherence ja Singularity) ovat ainakin oikein mainioita.
L on loistava, mutta kyllä ne G&C:n aikaset 10cc-levytki on hienoja, esim. How Dare You! ja Sheet Music.
Siitä on itseasiassa valovuosi kun noita on tullut kuunneltua, pitänee palata asiaan..
Jippu - Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan
[".
[".
En ole Jippua kuullut, mutta eikös kyseessä ole sama tytsy joka jossain haastattelussa kehui vihdoinkin löytäneen kypsän naiseutensa ja elämän perimmäisen tarkoituksen (tai jotain)?
Tämä siis kypsässä 22 v. iässä.. :wink: :P
No, en minä tuosta tiedä mutta fiksu tipu tuntuu olevan ja hyvää musaa & kelpo tekstejä rustaa.
Manic Street Preachers: Forever delayed (kokoelma)
Summaa aiempaa tuotantoaan sen verran hyvin että täytyy kyllä hankkia vielä puuttuva "This is my truth, tell me yours" tuota pikaa.
[quote]Jippu - Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan
[".
[".
En ole Jippua kuullut, mutta eikös kyseessä ole sama tytsy joka jossain haastattelussa kehui vihdoinkin löytäneen kypsän naiseutensa ja elämän perimmäisen tarkoituksen (tai jotain)?
Tämä siis kypsässä 22 v. iässä.. :wink: :P[/quote]
No, en minä tuosta tiedä mutta fiksu tipu tuntuu olevan ja hyvää musaa & kelpo tekstejä rustaa.
Herkistääkö miettimään omaa feminiinistä-puoltaan? :wink:
Herkistääkö miettimään omaa feminiinistä-puoltaan? :wink:
Mä oon niin kova jätkä että mietiskelen feminiinisiä puoliani harva se päivä :wink:
Herkistääkö miettimään omaa feminiinistä-puoltaan? :wink:
Mä oon niin kova jätkä että mietiskelen feminiinisiä puoliani harva se päivä :wink:
Se on oikein! Ja mä lupaan viikonloppuna etsiämaisspeissistä tai jostain pari Jippun biisiä kuuneltavaksi. Toistaiseksi olen naureskellut vain hölmön taiteilijanimen, vielä hölmömmän levyn nimen pohjalta. Imagesta lukemani haastattelu jätti neutraalinmielikuvan.
Nuoret älykkötytöt on niin ihquja.
Nuoret älykkötytöt on niin ihquja.
Joo, mutta niiden musa ei aina ole. :)
Mitä Hammilliin liittyy, niin itse hyydyin levyjen ostamisessa n. v. 2000 tienoolla. Nyt olis tarkoitus ottaa kiinni sattuneesta syystä..
Hammillin kaksi viimeisintä (Incoherence ja Singularity) ovat ainakin oikein mainioita.
Hanki myös Clutch.
Ja Kcrimson mielenjärkytyksen lisäämiseksi ilmoitan hankkineeni vielä seuraavan poplevyn:
Mariko: Fabulous tonight
Erinomaisen hyviä poppiralleja mainiosti tuotettuina. Eka ja vika biisi ovat melko turhia, mutta muut sitten sangen hyviä. Unstoppable olisi varmasti järkky iso hitti kansainvälisestikin, toivottavasti leviääpi Suomen radioaaltojen ulkopuolellekin tämä.
Electric Wizard - Witchcult Today -2lp
Beherit - HV...(ei jaksa tarkastaa) + Electric Doom Synthesis -2cd
Se on oikein! Ja mä lupaan viikonloppuna etsiämaisspeissistä tai jostain pari Jippun biisiä kuuneltavaksi. Toistaiseksi olen naureskellut vain hölmön taiteilijanimen, vielä hölmömmän levyn nimen pohjalta. Imagesta lukemani haastattelu jätti neutraalinmielikuvan.
Joo, taiteilijanimi johti minuakin harhaan aluksi mutta kuultuani pari biisiä kakkoslevyltä jouduin hankkimaan sen heti, sen verran hyvää ja monipuolista materiaalia levyllä on.
L on loistava, mutta kyllä ne G&C:n aikaset 10cc-levytki on hienoja, esim. How Dare You! ja Sheet Music.
Nokitan vielä "The Original Soundtrackilla".
Taas kävi levykaupan ovi:
No-Man : Flowermouth
No-Man : Speak
Sufjan Stevens : Enjoy Your Rabbit
Circle : Telescope
Elbow : The Seldom Seen Kid
Elbow : The Seldom Seen Kid
Kommentteja tosta. Mulla on kaksi edellistä Elbowin levyä. Toisaalta tykkään, toisaalta onhan ne aika tylsiä kokonaisuuksia... Olisko mitään muutosta tyylissä tapahtunut?
Se on oikein! Ja mä lupaan viikonloppuna etsiämaisspeissistä tai jostain pari Jippun biisiä kuuneltavaksi. Toistaiseksi olen naureskellut vain hölmön taiteilijanimen, vielä hölmömmän levyn nimen pohjalta. Imagesta lukemani haastattelu jätti neutraalinmielikuvan.
Joo, taiteilijanimi johti minuakin harhaan aluksi mutta kuultuani pari biisiä kakkoslevyltä jouduin hankkimaan sen heti, sen verran hyvää ja monipuolista materiaalia levyllä on.
Nyt on kaksi biisiä Jippua kuunneltu. En tykännyt.
Nyt on kaksi biisiä Jippua kuunneltu. En tykännyt.
Siviilirohkeutta osoitit! :wink:
Onkohan mulla joku proge-lakko levyjenostossa...
Alcest: Souvenirs d'un autre monde
Viime vuoden yllättäjiä, jotain todella hämmentävää. Tämä sekoittaa jotenkin shoegazing-musiikkiin black metallia (tässä tosin lauletaan puhtaasti). Ranskalaisen muusikon yritys tehdä musiikkia lapsuuden muistoistaan tai jotain...
Gnarls Barkley: The Odd Couple
Kaksikon loistavan debyytin jälkeen tämä "vaikea toinen levy" kuulostaa jotenkin väsyneeltä. Debyytillä oli sopivasti vaihtelua, mutta tässä tuntuu olevan vaan pop-biisejä.
Philip Glass & Ravi Shankar: Passages
Shankar tulkitsee Glassin teoksia omien soittajiensa kanssa ja Glass Shankarin. Vaikea sanoa vielä mitä tykkään, vaikka onkin hauska kuunnella sitaria soittamassa Glassia...
Tom Waits: Closing Time
Tompan eka levy lähti halvalla, en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan.
Ghostface Killah: Ironman
Tätä ei varmasti suurin osa tällä foorumilla osaa arvostaa, mutta "oikean" Tony Starksin debyyttilevy on täyttä alkuaikojen wutang-soundia. Kunpa RZA tuottaisi vielä näin hyviä ja sekavia levyjä...
Lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa laillisia mp3-latauksia, kun uuden mp3-soittimen kanssa tuli 50 ilmaista latausta eMusicista.
Sun Ra: Atlantis
Sun Ra: Nothing Is
The Pharcyde : The Bizarre Ride II
Amon Tobin: Supermodified
Espers: Espers
Onkohan mulla joku proge-lakko levyjenostossa...[/quote]
Mulla on ainaskin ollut... :wink: Kuulin muuten eilen pari biisiä uutta Opethia, ja se vaikutti lupaavalta, toki tutuin elementein.
[quote]
Gnarls Barkley: The Odd Couple
Kaksikon loistavan debyytin jälkeen tämä "vaikea toinen levy" kuulostaa jotenkin väsyneeltä. Debyytillä oli sopivasti vaihtelua, mutta tässä tuntuu olevan vaan pop-biisejä.
Mulla on ainaskin ollut... :wink: Kuulin muuten eilen pari biisiä uutta Opethia, ja se vaikutti lupaavalta, toki tutuin elementein.
[quote]
Gnarls Barkley: The Odd Couple
Kaksikon loistavan debyytin jälkeen tämä "vaikea toinen levy" kuulostaa jotenkin väsyneeltä. Debyytillä oli sopivasti vaihtelua, mutta tässä tuntuu olevan vaan pop-biisejä.
Ja tähän kohtaan on pakko toistaa suositukseni "Flight of the Conchords" soundtrackista.
Jotain uutta :)
Oceansize : Everyone into Position
Nick Drake : Pink Moon
Radiohead : I Might Be Wrong
Talking Heads : Remain in Light (CD+DVD)
Talking Heads : Fear of Music
Porcupine Tree : Lightbulb Sun (CD+DVD-A+bonus)
Puuttuvia Fairportteja käytettynä Amazonista:
-The Bonny Bunch Of Roses
-Tipplers Tales
-Wishfulness Waltz
Ja muutama puuttuu vieläkin.
- Simon & Garfunkel: The Collection (CDONilta parilla kympillä boxi, jossa levyt Wednesday Morning 3 A.M., Sounds Of Silence, Parsley, Sage, Rosemary and Thyme, Bookends ja Bridge Over Troubled Water sekä live DVD)
Play.comista saa Fairporteja uutenakin tosi halvalla.
Play.comista saa Fairporteja uutenakin tosi halvalla.
Viime aikoina Play on ollutkin kovasti suosiossa. Amazonilta tuli jostakin syystä nyt nuo tilattua. Itse asiassa yritin tilata sieltä myös Ivor Cutlerin Wet Handlen, mutta jostain syystä check outissa tuli herjaa, ettei sitä pystytäkkään toimittamaan :(
Ja siitä tulikin mieleen lisäys edelliseen viestiini:
Ivor Cutler: A Flat Man
Play.comista saa Fairporteja uutenakin tosi halvalla.
Viime aikoina Play on ollutkin kovasti suosiossa. Amazonilta tuli jostakin syystä nyt nuo tilattua. Itse asiassa yritin tilata sieltä myös Ivor Cutlerin Wet Handlen, mutta jostain syystä check outissa tuli herjaa, ettei sitä pystytäkkään toimittamaan :(
Ja siitä tulikin mieleen lisäys edelliseen viestiini:
Ivor Cutler: A Flat Man
Ivor Cutlerin levyjä meikä haluaisi kerätä. Ja olisi hienoa myös omistaa tämä http://www.saunalahti.fi/~oystila/raimo/musa/viisumi_kevaasta_syksyyn.html
mutta jostain syystä check outissa tuli herjaa, ettei sitä pystytäkkään toimittamaan :(
Kaikki amazonissa myyvät diilerit eivät postita levyjä ulkomaille.. tai siis jos asia ei mainita erikseen (international devilery available..) niin sitten ei. Hope this helps :)
mutta jostain syystä check outissa tuli herjaa, ettei sitä pystytäkkään toimittamaan :(
Kaikki amazonissa myyvät diilerit eivät postita levyjä ulkomaille.. tai siis jos asia ei mainita erikseen (international devilery available..) niin sitten ei. Hope this helps :)
Jotain tuollaista ounastelinkin. No, toivotoaan että tuo Cutlerin Wet Handle tulee vaikka Play.comiin tai perikunta julkaisee senkin uudestaan (kuten kävi A Flat Manille).
Echolyn : As the World
Echolyn : Mei Jeps, uudelleen.
Manuel Göttsching : E2 - E4 Repetetiivistä Krauttia
Jon Anderson : Olias of Sunhillow Fragile tulee monesti mielen tästä levystä
Procol Harum : Grand Hotel Komeaa, upeaa musaa; ei ehkä edes progea laisinkaan?!
Opeth : Damnation Hienoa
Nico : The End Loppu ei tullut ihan vielä.
van der Graaf Generator : Pawn Hearts (remaster) Tähän olen aivan vahaa.
Carpe Diem : Cueille le Jour Yksi ranskalainen joukkoon.
Kun ei muutkaan noudata viiden sääntöä, niin miksi minäkään?
Manuel Göttsching : E2 - E4 Repetetiivistä Krauttia
Tuota joskus kovasti havittelin, nykyään se taitaa olla jopa saatavilla.
Manuel Göttsching : E2 - E4 Repetetiivistä Krauttia
Tuota joskus kovasti havittelin, nykyään se taitaa olla jopa saatavilla.
Ei tuo oikeasti niin kovin kummoinen levy ole.Ei huono,mutta ei mikään klassikkokaan.Manuelin pars levy on kyllä Ashran nimellä levytetty New age of earth.
Echolyn : As the World
Echolyn : Mei Jeps, uudelleen.[/quote]
Hah! :D
[quote]Jon Anderson : Olias of Sunhillow Fragile tulee monesti mielen tästä levystä
Echolyn : Mei Jeps, uudelleen.[/quote]
Hah! :D
[quote]Jon Anderson : Olias of Sunhillow Fragile tulee monesti mielen tästä levystä
Mulle tosta tulee mieleen enemmänkin Topographic Oceans. Mikä on tietenkin loistava juttu.
TO on kuraa. Huraa!
Procol Harum : Grand Hotel
Yksi tärkeimmistä, ns. "autiosaaren levyistä" itselleni!
Todella jylhää tavaraa.
Echolyn : Mei Jeps, uudelleen.
Hyvä Jammo, älä luovuta! :wink:
Echolyn : Mei Jeps, uudelleen.
No, tulitko yhtään viisaammaksi?
Echolyn : Mei Jeps, uudelleen.
No, tulitko yhtään viisaammaksi?
Todellakin, tässä tusinan kuuntelun jälkeen rupeaa tuo "TV:stä tuttu"-ilmiö vaikuttamaan. Kun osaa levyn jokaisen nuotin ulkoa, on helpompaa pitää musiikista...
Ei tämä vieläkään omassa kategoriassani mikään huippulevy ole, mutta kyllähän tätä nyt jo kuuntelee, taustalla.
Seuraavaksi opettelen, jos henki suo, As The Worldin!
Rättö ja Lehtisalo : Valonnopeus -ep
Lou Reed : Take No Prisoners -2lp
To Rococo Rot : joku ep hurjaan hintaan 2 €!
Seuraavaksi opettelen, jos henki suo, As The Worldin!
Miksi? Ei kai sitä väkisin tarvitse musiikkia kuunnella?
Seuraavaksi opettelen, jos henki suo, As The Worldin!
Miksi? Ei kai sitä väkisin tarvitse musiikkia kuunnella?
Kind of Blue vaati toista tusinaa keskittynyttä soittoa ennen kuin tajusin jujun.
Pidin Ozric Tentaclesia aikonaan pellemusiikkina, mutta tuokin tyyli kolahti kun "väkisin" soitin bändin levyjä.
Klassiseen siirryin samoin tietoisella aivopesulla 80-luvun alussa.
Monen musiikin kynnys on niin korkea että vain päämäärätietoisella työllä voi päästä sihen sisään ja oppia siitä nauttimaan. Olen kyllä huomannut että monet eivät "työstä" pidä ja hakevat enemmän nopeita nautintoja. :lol:
Joo, en mä kyllä rupea väkisin vaikka punkkia kuuntelemaan siinä mielessä että jos se vaikka jossain vaiheessa alkaisikin hyvältä kuulostamaan. Loistavaa musiikkia on kuunneltavaksi niin yllin kyllin muutenkin.
Mulla on Echolynin Mei mp3-muodossa. Pari kertaa sen kuuntelin eikä innostanut lisäkuunteluihin. Ehkä jonain päivänä yritän uudelleen.
Todellakin, tässä tusinan kuuntelun jälkeen rupeaa tuo "TV:stä tuttu"-ilmiö vaikuttamaan. Kun osaa levyn jokaisen nuotin ulkoa, on helpompaa pitää musiikista...[/quote]
[quote]Monen musiikin kynnys on niin korkea että vain päämäärätietoisella työllä voi päästä sihen sisään ja oppia siitä nauttimaan. Olen kyllä huomannut että monet eivät "työstä" pidä ja hakevat enemmän nopeita nautintoja. :lol:
[quote]Monen musiikin kynnys on niin korkea että vain päämäärätietoisella työllä voi päästä sihen sisään ja oppia siitä nauttimaan. Olen kyllä huomannut että monet eivät "työstä" pidä ja hakevat enemmän nopeita nautintoja. :lol:
Samaa mieltä. Itseni kohdalla olen huommanut tuon olevan kausittaista. Joskus on mukava haastaa itseään ja toisinaan taas vain haluaa sen nautinnon mahdollisimman nopeasti. Moni levy on kyllä ehdottomasti ollut sen "työn" arvoinen. Vastaavasti sitä usein murehtii, että tuliko jollekin levylle annettua tarpeeksi mahdollisuuksia...
Yleensä myös niiden levyjen kohdalla, jotka "kolahtavat" heti, "käyrä" on laskeva, kun taas levyt, joita on tavallaan oppinut kuuntelemaan(="työtä"), kestävät kulutusta pidempään.
Mulla on Echolynin Mei mp3-muodossa. Pari kertaa sen kuuntelin eikä innostanut lisäkuunteluihin. Ehkä jonain päivänä yritän uudelleen.
Nyt kakskyt kertaa repeatilla niin kyllä lähtee!
No joo, Mei on kyllä mahtava levy.
Mulla on Echolynin Mei mp3-muodossa. Pari kertaa sen kuuntelin eikä innostanut lisäkuunteluihin. Ehkä jonain päivänä yritän uudelleen.
Samoin. Tuossa taannoin kuuntelin sitä kuitenkin varmaan yli vuoden tauon jälkeen ja ihmettelin, että eihän tämän näin hyvä pitänyt olla. Ei se edelleenkään liiemmin innstanut. Ehkä puolen vuoden päästä alkaa jo uppoamaan.
Joo, en mä kyllä rupea väkisin vaikka punkkia kuuntelemaan siinä mielessä että jos se vaikka jossain vaiheessa alkaisikin hyvältä kuulostamaan. Loistavaa musiikkia on kuunneltavaksi niin yllin kyllin muutenkin.
Omalla kohdallani tämä pätee enemmänkin yksittäisiin yhtyeisiin/levyihin, kuin johonkin tiettyyn musiikin lajiin. Paljon on kartoittamattomia kohteita näissä itselleen mieleisissä musiikin lajeissa. Toisaalta on myös palkitsevaa löytää uusia tuttavuuksia täysin muualta. Nämä tapaukset ovat kuitenkin yleensä puhtaita vahinkoja (jotka kuitenkin ovat seurausta omasta kokeilunhalusta).
[quote][quote]
Pidin Ozric Tentaclesia aikonaan pellemusiikkina, mutta tuokin tyyli kolahti kun "väkisin" soitin bändin levyjä.
:
Pidin Ozric Tentaclesia aikonaan pellemusiikkina, mutta tuokin tyyli kolahti kun "väkisin" soitin bändin levyjä.
:
Toi tehokuuntelu voi kyllä ilmeisesti johtaa myös vastakkaiseen lopputulokseen. Itse pidin Ozriceja ihan mukavana musiikkina aluksi, mutta vuosien kuuntelujen jälkeen olen ihan valmis laittamaan bändin juurikin tohon "pelle"-osastoon.
Mulle ei tuo tehokuuntelu väkisin avaa ainakaan mitään musaa, enkä tiiä miks pitäisi sillä lailla jotain yrittää kuunnella??? Jos ei oo hyvää niin ei oo hyvää. Kolahtaa sit joskus jos kolahtaa, eikä edes tarvi kolahtaa. Ainakin minulle edelleen Mei = Ei :wink: Tuolla logiikalla Kcrimsolle ei todellakaan riitä 2 biisiä Jippua vaan koko levyä vaan ripiitillä pari päivää niin kyllä se siitä aukenee! :lol: Opethin uusin on muuten hyvä. Sitä soitteleepi kuulkaas ihan vapaaehtoisesti ja monta kertaa päivässä... Hjuvaa Wappua kaikille! Trööt! :wink:
VDGG alkoi minulla toimia melko pitkän harjoittelun jälkeen. Sitä vain "piti" kuunnella ensin8). Remastereiden ilmestymisellä saattoi olla vaikutusta asiaan. KC:tä olen vuosia yrittänyt kuunnella enemmän, mutta edelleenkään en osaa kuunnella kuin ensimmäistä ja viimeistä levyä, jotka molemmat ovat todella hyviä.
Fairport Convention: Jewel In The Crown
Fairport Convention: The Wood And The Wire
"Tuoreempaa" Fairporttia. Jälkimmäinen ihan mainio levy. Varsinkin Chris Leslien panos nyky-Fairportissa miellyttää. Nyt on muuten pitkäaikainen haave toteutumassa ja liput Cropredyyn hankittu!
Jethro Tull: This Was - 40th Anniversary Collector's Edition
No, eihän tätä ollutkaan kuin kaksi versiota cd:nä ja yksi vinyyli ennestään ;) Tässä tupla cd-julkaisussa alkuperäinen monomiksaus, stereomiksaus, Peel-sessioita ja bonusbiisejä.
Musica Transonic: А Πιλγριμδ Σολαχε
Musica Transonic: Opthoδoξ Ιazz
Musica Transonic & Keiji Haino: Incubation
Tulipa hommattua muutama Musica Transonicin levy, kun harvinaisen edullisesti lähti. MT on jonkin sortin Japanin noise/psykerock-osaston supergruuppi: Makoto Kawabata kitarassa, High Risen Asahito Nanjo bassossa ja Ruinsin Tatsuya Yoshida rummuissa. Trio soittaa improvisoitua ja erittäin meluisaa rock-jazzia tai jazz-rockia, kummin päin sen nyt haluaa ottaa. Aivan tolkutonta mättöä lyhyesti sanoen. Bändin viimeisimmästä puolalaisella labelilla ilmestyneestä julkaisusta on muuten näköjään vielä yksi kopio Ektrolla varastossa. Kannattaa tsekata, jos tämä osasto on lähellä sydäntä.
MT on jonkin sortin Japanin noise/psykerock-osaston supergruuppi: Makoto Kawabata kitarassa, High Risen Asahito Nanjo bassossa ja Ruinsin Tatsuya Yoshida rummuissa.
Tuli nähtyä Kawabatan ja Yoshidan yhteiskiertue viikko sitten. Herrat soittivat Acid Mothers Temple ja Ruinsin keikat, ja lisäksi kolme muuta erinäistä projektia. Loistava keikka!
The Mars Volta : The Bedlam in Goliath
Kuulin pari kolme ensimmäistä biisiä tuolta levyltä ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Menoa oli groovetettu enemmän kuin aikaisemmin, liekö uuden rumpalin myötä tullut positiivinen piirre? Biisit tuntuivat paremmin pysyvän kasassa, tosin vieläkin sisältävät liikaa kaikenlaisia päällekkäisiä ja limittäisiä hälyääniä ja tarpeettoman tuntuisia lisäkoristeluja sekä kitaran että laulun osalta. Toimisi paljon paremmin jos ei noin paljoa tavaraa tungettaisi sikin sokin. IMHO.
Stam1na : Raja
Stam1na jatkaa voittokulkuaan kolmannella levyllä. Musiikki on omaperäistä modernia metallia jopa ihan maailman mittakaavassakin ja levy yksi tämän vuoden parhaista.
Meshuggah : ObZen
Hienosti ruotsin härögruuvaajat uudistivat sointiaan taas tälle levylle. Paljon on selkeitä yksittäisiä elementtejä edellisistä levyistä, mutta kokonaisuus on jotain uutta. Tämä kuuluu myös niihin vuoden parhaimpiin levyihin.
The Mars Volta : The Bedlam in Goliath
Paljon hienoja yksittäisiä kappaleita, vaikka kokonaisuutena onkin vähän lavea ja raskas.
Kauko Röyhkä & Riku Mattila : s/t
Täysin puskista tuli tämä minulle vastaan. Ei ole pahemmin Röyhkää tullut kuuneltua, mutta hittikipale Helvetti kolahti todella lujaa ja siihen perään koko levy.
FM2000 : Moskovan pasuunat
Kitaristi läimäisi levyn kouraan keikan jälkeen. Eihän siinä voinut kuin kiittää ja kumartaa, oli se meno niin kovaa keikalla ollut. (Tosin Stam1nan setti siihen perään oli aivan uskomaton) Riehakasta ja poukkoilevaa metallia. Mennään eikä meinata.
Lisäksi on tullut päivitettyä seuraavia levyjä fyysiseen muotoon:
Gentle Giant : s/t
Gentle Giant : Acquiring the Taste
Gentle Giant : Octopus
Cat Stevens : Tea for the Tillerman
Miles Davis : In a Silent Way
Strapping Young Lad : Alien
Pekka Pohjola : Kätkävaaran lohikäärme
Slayer : Seasons in the Abyss
Prince & the Revolution : Purple Rain
Creedence Clearwater Revival : s/t ( 1968)
Creedence Clearwater Revival : Bayou Country (1969)
Creedence Clearwater Revival :Green River (1969)
Creedence Clearwater Revival : Willy and the Poor Boys (1969)
Perinne tietoisia, hienoja piisejä. Fogertyllä yksi rockin äänistä. Eittämättä CCR on ollut merkittävimpiä bändejä nuoruudessani. Kalliiden vinyylien aikana näitä ei tullut hankittua. Jotenkin pänti on ollut unohduksissa kohdaltani. Musiikillisen inspiraationi "vuolas tonava" Greeny puisteli hereille. Arvatenkin nämä 4 alkupään ovat merkittävimmät ja parhaat.
The Rolling Stones : Love You Live (-77)
Jäi ilmestyessään harmittavasti punkin jalkoihin. Itse olen pyöritellyt tätä mielusti.
Stones meets funk, tai mitä se ny oli.
The Hypnomen: Dreaming of the New Dawn CD
Acid Mothers Temple: Recurring Dream & Apocalypse Of Darkness 2LP
Grails: Take Refuge In Clean Living LP
No ei ihan viittä...
No ei ihan viittä...
Ei se mitään haittaa, tässä ketjussa kun ei aikahaarukkaa ole määritetty... :lol:
Roxy Music: Stranded (1973)
Oikein mainio. Etenkin A Song For Europe kaikessa pateettisuudessaan viehättää.
Moving Gelatine Plates: The World Of Genius Hans (1972)
Ihan kiva sekoitus "canterbury progea" ja avantgardea Ranskasta.
Jethro Tull: Stand Up (1969, 2001 remaster)
Ei oikein nappaa. Liian bluessia.
Sylvian & Fripp: The First Day (1993)
Loistavat muusikot, hyviä biisejä ja mahtavat soundit. Varsin toimiva yhdistelmä Sylvianin taidepoppia , Frippin progea maustettuna aavistuksella funkkia. Darshan on kyllä aivan ylipitkä 17 minuuttisena versiona. Livelevyltä Damage löytyvä 10 minuttinen versio on paljon toimivampi.
Matching Mole: s/t (1971)
Asiallisen kokoonpanon omaava proge-levy: Robert Wyatt, David Sinclair, Phil Miller, Bill MacCormick, David McRae. Hyvä, mutta hieman epätasainen.
Talking Heads: Fear Of Music (1979)
Pätevä rock-levy. Taitaa olla parasta kuulemaani Talking Headsia. Erityisesti Cities on päräyttävä biisi. Fripp soittaa yhdessä biisissä.
Captain Beefhear & His Magic Band: Safe As Milk (1967)
Ok bluesrokkia tirauksella psykedeliaa. Vähän kyllä ihmetyttää tämän levyn saama suitsutus. Mutta onhan tämä ainakin kohtuullisen omaperäistä.
Jan Hammer: The Best Of Miami Vice (2002)
Heh heh, ei tätä kyllä oikein pysty kuuntelemaan. Osa biiseistä on tehty kokonaan uusiksi. Vaikea sanoa oliko se hyvä vai huono idea. Noh on tässä muutama kelvollinenkin hetki (mm. Crockett's Theme)
Mike Keneally & Metropole Orkest: The Universe Will Provide (2004)
Parin kuuntelun jälkeen vielä paha mennä sanomaan juuri mitään. Tämä on siis melko kokeellisen kuuloista orkesterimusiikkia, soolosoittimena sähkökitara.
Tangerine Dream: Encore (1977)
Hyvä livelevy. Kokonaisuutena kuunneltuna neljä 20 minuuttista järkälettä on kyllä aika raskas pala.
Nine Inch Nails: Ghosts I-IV (2008, 2cd)
Pääasiassa melko minimalistista ja rauhallista synkähköä instrumentaalista ambient musaa. Muutama vähän tyypillisempi NIN-raitakin on mukana. Laatu vaihtelee erittäin kiinnostavasta tylsähköön. King Crimson-kitaristilla Adrian Belewillä on merkittävä rooli useassa biisissä.
Jethro Tull: Stand Up (1969, 2001 remaster)
Ei oikein nappaa. Liian bluessia.
Tuo ei ole koskaan mulle kuulostanut "liian bluesilta", sen tekee mulla This Was. Stand Up oli se, mikä 14-vuotiaana kuulosti aivan hurmaavan erilaiselta kaiken heavyn ja eppunormaalin keskellä. Ja tässä sitä ollaan.
Tulisikohan tästä viisi:
Moving Gelatine Plates: World of Genius Hans
Area: Arbeit Macht Frei
Etron Fou Leloublan: Batelages
Sitten pari uusintaostoa edellisten mentyä divariin:
Dimmu Borgir: Stormblåst
Morbid Angel: Blessed Are the Sick
Portishead : Third
Aivan loistava.
No-Man : Schoolyard Ghosts
Aivan mainio.
Ei Ei Jaksa saaatana pirukaan tätä luettelointia jeeesuksen krisruksen vitut ja lisää putoo.
Sylvian & Fripp: The First Day (1993)
Loistavat muusikot, hyviä biisejä ja mahtavat soundit. Varsin toimiva yhdistelmä Sylvianin taidepoppia , Frippin progea maustettuna aavistuksella funkkia. Darshan on kyllä aivan ylipitkä 17 minuuttisena versiona. Livelevyltä Damage löytyvä 10 minuttinen versio on paljon toimivampi.
Loistavat muusikot, hyviä biisejä ja mahtavat soundit. Varsin toimiva yhdistelmä Sylvianin taidepoppia , Frippin progea maustettuna aavistuksella funkkia. Darshan on kyllä aivan ylipitkä 17 minuuttisena versiona. Livelevyltä Damage löytyvä 10 minuttinen versio on paljon toimivampi.
Mun mielestä Damagella oikeastaan kaikki First Dayn biisit tuntuivat paremmalta.
Sylvian & Fripp: The First Day (1993)
Loistavat muusikot, hyviä biisejä ja mahtavat soundit. Varsin toimiva yhdistelmä Sylvianin taidepoppia , Frippin progea maustettuna aavistuksella funkkia. Darshan on kyllä aivan ylipitkä 17 minuuttisena versiona. Livelevyltä Damage löytyvä 10 minuttinen versio on paljon toimivampi.
Loistavat muusikot, hyviä biisejä ja mahtavat soundit. Varsin toimiva yhdistelmä Sylvianin taidepoppia , Frippin progea maustettuna aavistuksella funkkia. Darshan on kyllä aivan ylipitkä 17 minuuttisena versiona. Livelevyltä Damage löytyvä 10 minuttinen versio on paljon toimivampi.
Mun mielestä Damagella oikeastaan kaikki First Dayn biisit tuntuivat paremmalta.
Tavallaan toi on tottakin. Diggaan kuitenkin The First Dayn soundeista niin paljon että se tasoittaa peliä vaikka toisaalta livenä samat biisit heräävät jossain mielessä paremmin eloon. Tai jotain. Ja hieno Jean The Birdman puuttuu kokonaan Damagelta. Vai olikohan se mukana siinä tuoremmassa Sylvianin miksaamassa Damagessa? Sitä en ole kuullut.
Secret Chiefs 3:n levy on nimeltään "The Book of Horizons", ja Jeffrey Lewisin "12 Crass songs", jolla countryfolk-viritetty mies tosiaan sovittaa yllättävällä arvostuksella Crass-yhtyeen vanhoja stygejä. Ja sitten: kaksi levyä Tzadikista ja molemmat vanhoja osia Masadan toisesta laulukirjasta. Siinähän jokaisella levyllä eri ryhmä vetää, ja teoksen nimenä on yksi enkeli. Tässä tapauksessa Koby Israelite ja "Orobas" sekä Cracow Klezmer Band ja "Balan". Kaiken huipuksi Uri Cainen "Dark Flame", jossa on Mahlerin lauluja sovitettu kohti lähinnä yökerhojazzia. En osaa sanoa että kelle taikka mihin käyttöön näitä voisi suositella. Mutta keväthullaantumiseen näitä kyllä kuuntelee kuin hullu vertauskuvallista puuroa.
Ja hieno Jean The Birdman puuttuu kokonaan Damagelta. Vai olikohan se mukana siinä tuoremmassa Sylvianin miksaamassa Damagessa? Sitä en ole kuullut.
On mukana, muistaakseni jonkun biisin tilalla. Vanha versio minullakin.
Flight of the Conchords: s/t
Mainio. ****
Seuraava Ostosh on tietenkin torstaina ilmestyvä Opeth...
Bob Dylan/The Band - Before the Flood -2lp
Alkaakohan tässä hipahtaa... ?
Ois jo aika..
Opeth : Watershed
Yllättävän progea
Porcupine Tree : Lightbulb Sun
Yllättävän poppia
MGMT: Oracular spectacular
Loistava single Time to pretend hämäsi muun suitsutuksen yhteydessä ostoksille. Pettymysten pettymys, se olikin one hit wonder. Muut kappaleet levyllä ihme hiihtelyä. **
Talking Heads: Fear Of Music (1979)
Pätevä rock-levy. Taitaa olla parasta kuulemaani Talking Headsia. Erityisesti Cities on päräyttävä biisi. Fripp soittaa yhdessä biisissä.
Pätevä rock-levy. Taitaa olla parasta kuulemaani Talking Headsia. Erityisesti Cities on päräyttävä biisi. Fripp soittaa yhdessä biisissä.
Onhan se pätevä hmm. joku levy, rock ei ehkä ole oikea määritelmä.. Aika hämärää kamaa se kyllä on.
Itse pidän Remain In Lightia parempana, tää tulee toisena.
Ois jo aika..
Haaah... No on tossa tullu Jarren Concerts in China -2lp ostettua. Helkatin hyvä levy.
Vaan kun tietäisit mitä muuta... ni et hipiks syyttelis..
Talking Heads: Fear Of Music (1979)
Pätevä rock-levy. Taitaa olla parasta kuulemaani Talking Headsia. Erityisesti Cities on päräyttävä biisi. Fripp soittaa yhdessä biisissä.
Pätevä rock-levy. Taitaa olla parasta kuulemaani Talking Headsia. Erityisesti Cities on päräyttävä biisi. Fripp soittaa yhdessä biisissä.
Onhan se pätevä hmm. joku levy, rock ei ehkä ole oikea määritelmä.. Aika hämärää kamaa se kyllä on.
Itse pidän Remain In Lightia parempana, tää tulee toisena.
Jaa... mikä sitten mahtaisi olla sopivampi määritelmä? Rockilta tuo minun korviini kovasti kuulostaa. Eikä edes kovin "hämärältä".
hmm. entäpä kaksi viimeistä biisiä??
Hmm, voiskos "uuden aallon vaihtoehtoinen rock" olla osuva määritelmä? Aika paljonhan bändillä on vaikutteita skasta, reggaesta ja varmaan kaikenlaisesta rytmimusiikista. Lisäksi tietynlainen punk-pohjakin soundista erottuu aina silloin tällöin.
Tämän vuoden aikana Talking Heads on kyllä noussut yhdeksi ehdottomista suosikeistani. Remain in Light on varmaan paras, mutta kauaksi eivät jää Fear of Music, Speaking in Tongues ja More Songs About Buildings and Food.
Hmm, voiskos "uuden aallon vaihtoehtoinen rock" olla osuva määritelmä?
Vois varmaan, mutta rockia sekin loppujen lopuksi on. :wink:
Hmm, voiskos "uuden aallon vaihtoehtoinen rock" olla osuva määritelmä?
Vois varmaan, mutta rockia sekin loppujen lopuksi on. :wink:
TH on kyllä yksi niistä yhtyeistä, joita on pirun vaikea kategorisoida. Mutta joo, jos yhdellä sanalla pitää sanoa, niin rockiahan se. Tuntuu vaan niin valjulta ilmaisulta TH:n kohdalla. :P
[quote]Hmm, voiskos "uuden aallon vaihtoehtoinen rock" olla osuva määritelmä?
Vois varmaan, mutta rockia sekin loppujen lopuksi on. :wink:[/quote]
TH on kyllä yksi niistä yhtyeistä, joita on pirun vaikea kategorisoida. Mutta joo, jos yhdellä sanalla pitää sanoa, niin rockiahan se. Tuntuu vaan niin valjulta ilmaisulta TH:n kohdalla. :P
Musiikkia ylilokeroinnin vihaajan korville :wink:
Hmm, voiskos "uuden aallon vaihtoehtoinen rock" olla osuva määritelmä? Aika paljonhan bändillä on vaikutteita skasta, reggaesta ja varmaan kaikenlaisesta rytmimusiikista. Lisäksi tietynlainen punk-pohjakin soundista erottuu aina silloin tällöin.
Tämän vuoden aikana Talking Heads on kyllä noussut yhdeksi ehdottomista suosikeistani. Remain in Light on varmaan paras, mutta kauaksi eivät jää Fear of Music, Speaking in Tongues ja More Songs About Buildings and Food.
Tämän vuoden aikana Talking Heads on kyllä noussut yhdeksi ehdottomista suosikeistani. Remain in Light on varmaan paras, mutta kauaksi eivät jää Fear of Music, Speaking in Tongues ja More Songs About Buildings and Food.
Enpä ole perehtynyt kuin ´79, Fear of Music, Remain in Light ja Stop Making Sense levyihin. Hyllyssä ovat olleet monia vuosia.
Mites noi Speaking in Tongues ja More Songs About Buildings... levyt jääneet väliin, uudempaa..?
Remain In Light on kyllä sen verran rytmivetoinen levy, että "pelkäksi" rockiksi en voi/halua/tahdo kategorisoida, mut joo.. Ei kaikkee tarvi niin tarkkaan lokeroida.
Enpä ole perehtynyt kuin ´79, Fear of Music, Remain in Light ja Stop Making Sense levyihin. Hyllyssä ovat olleet monia vuosia.
Mites noi Speaking in Tongues ja More Songs About Buildings... levyt jääneet väliin, uudempaa..?
Remain In Light on kyllä sen verran rytmivetoinen levy, että "pelkäksi" rockiksi en voi/halua/tahdo kategorisoida, mut joo.. Ei kaikkee tarvi niin tarkkaan lokeroida.
Samalta ajanjaksolta nuokin ovat, More Songs... vissiin '78 ja Tongues '83. Suosittelen molempia, aivan loistavia. Kuuntelussa juuri täl hetkel poppoon eka levy TH 77. Tästä voi vielä käyttää pelkkää rock-nimikettä ilman tunnontuskia. Tämäkin on rocklevyksi ihan legenda. :D
Itse en ole kuullut kolmea viimeisintä TH-studioalbumia, kellään kokemuksia niistä, kuuntelemisen arvoisia? (siis Little Creatures, Naked ja se kolmas...). Samoin se Stop Making Sense on ihan must-see!
Enpä ole perehtynyt kuin ´79, Fear of Music, Remain in Light ja Stop Making Sense levyihin. Hyllyssä ovat olleet monia vuosia.
Mites noi Speaking in Tongues ja More Songs About Buildings... levyt jääneet väliin, uudempaa..?
Remain In Light on kyllä sen verran rytmivetoinen levy, että "pelkäksi" rockiksi en voi/halua/tahdo kategorisoida, mut joo.. Ei kaikkee tarvi niin tarkkaan lokeroida.
Mites noi Speaking in Tongues ja More Songs About Buildings... levyt jääneet väliin, uudempaa..?
Remain In Light on kyllä sen verran rytmivetoinen levy, että "pelkäksi" rockiksi en voi/halua/tahdo kategorisoida, mut joo.. Ei kaikkee tarvi niin tarkkaan lokeroida.
Samalta ajanjaksolta nuokin ovat, More Songs... vissiin '78 ja Tongues '83. Suosittelen molempia, aivan loistavia. Kuuntelussa juuri täl hetkel poppoon eka levy TH 77. Tästä voi vielä käyttää pelkkää rock-nimikettä ilman tunnontuskia. Tämäkin on rocklevyksi ihan legenda. :D
Itse en ole kuullut kolmea viimeisintä TH-studioalbumia, kellään kokemuksia niistä, kuuntelemisen arvoisia? (siis Little Creatures, Naked ja se kolmas...). Samoin se Stop Making Sense on ihan must-see!
Jostain olin sen käsityksen saanut, että noi More Songs... ja Tongues.. olis ollut nuorempia, mutta pitääpä tutustua noihin.
77 on kyllä puhdasta rockia toki.
Naked on loistava, yksi bändin parhaista.
Little Creatures=muistaakseni hyvä
Trues Stories=keskinkertainen
Naked=hieno
Naked ei tosin useinkaan saa arvostusta osakseen. Onhan se kyllä vähän erilaista.
Nine Inch Nails: The Slip (2008, mp3)
NIN julkaisi nopeasti, ambientin ja instrumentaalisen Ghost I-IV:n jälkeen, tämän perinteisempää tyyliä edustavan levyn. Ja vieläpä ilmaiseksi! Ehkäpä lepytelläkseen Ghostiin pitkästyneitä konservatiivisia faneja. Ihan pätevä levy pitkälti With Teethin ja Year Zeron hengessä. Trent Reznor on ollut parin viime vuoden aikana valtavan tuottelias ja onneksi voi sanoa että laatu ei ole kärsinyt määrästä.
Art Zoyd: Génération sans Futur (1977)
Haastavaa avant-progea josta en vielä kolmen kuuntelukerran jälkeen osaa sanoa juuta enkä jaata. No ei tämä nyt ainakaan huono ole.
Area: Caution Radiation Area (1974)
Arean toinen studiolevy. Ei Area sieltä parhaasta päästä. Liikaa turhaa häröilyä ja epäonnistunutt kokeellisuutta. Arbeit mach frei tai Crac! ovat paljon suositeltavampia hankintoja tästä loistavasta ja omaperäisestä italialaisesta progebändistä kiinnostuneille.
Portishead: Third (2008)
Vuoden 2008 paras levy taisi jo ilmestyä. Aivan uskomattoman kova paluu Portisheadilta 11 vuoden jälkeen. Tyyli on radikaalisti muuttunut mutta silti bändin tunnistaa itsekseen. Sivistyneille illalliskutsuille sopiva tunnelmallinen triphop on vaihtunut paljon särmikkäämpään paikoitellen lähes garagerockmaiseksi synkistelyksi. Krautrockin henki leijuu selvästi myös joidenkin biisien yllä. Rytmit ovat välillä melkein tribaalisen hypnoottisia. Soundeiltaan levy on minimalistisen karu ja retro. Jotain hyvin 60-lukulaista tässä on, mutta silti jotenkin ihmeellisesti bändi onnistuu kuulostamaan samaan aikaan jos ei modernilta niin ainakin relevantilta. Pidän kyllä aikaisemmastakin Portisheadista, mutta kyllä tämä on eniten omaan makuuni bändin tuotannosta. Vähän samalla tavalla kuin Massive Attackin harppaus uuteen tyyliin Mezzaninella aikoinaan.
Asia: Phoenix (2008)
Alkuperäiset proge-petturit Steve Howe, John Wetton, Carl Palmer ja Geoff Downes ovat palanneet yli 20 vuoden jälkeen rikospaikalle. Asia on kyllä ollut toiminnassa enemmän tai vähemmän aktiivisesti kaikki nämä vuodet Downesin johdolla, mutta nyt muutkin alkuperäisjäsenet ovat palanneet ruotuun. Lopputulos kohtuullisen onnistunut aor-levy jossa on mukana muutama hieman progempikin hetki. Levy alkaa muutamalla hyvin ennalta-arvattavalla ja kliseisellä Asia-biisillä, mutta loppua kohden meno paranee etenkin Steve Howen säveltämien kappaleiden myötä. Howe on muutenkin levyn ehdoton valopilkku ja soittaa enemmän itsensä kuuloisesti (Yesmäisesti) kuin kahdella ensimmäisellä Asia-levyllä. Wettonin ääni on myös yllättävän hyvässä kuosissa. Keskimäärin tämä on yllättävänkin miellyttävää kuunneltavaa miinus ne muutamat Heat Of The Moment-flashbackit ja pari puistattavan sokerista balladia.
The Mars Volta: The Bedlam in Goliath (2008)
Lievää parannusta kahteen edelliseen TMV-levyyn nähden, mutta debyytin tasolle ei ylletä nytkään.
Philip Glass: Akhnaten (1987, 2cd)
Glassin ooppera faarao Akhenatenista (Amenhotep IV). Todella mahtavan kuuloista musiikkia. Eikä musiikki jää libretton varjoon kuten joissain oopperoissa. Perehtyminen tähän on kyllä vielä pahasti kesken.
Philip Glass: Dance Nos. 1-5 (1988. 2cd)
Viisi noin kaksikymmentä minuuttista teosta modernin tanssin taustalle. Hieman liian minimalistista ja monotonista minun makuuni.
Peter Hammill With Stuart Gordon: Veracious (2006)
Hammill duettona viulisti Stuart Gordonin kanssa. Aivan loistava livelevy. Hammill on mielettömässä iskussa ja laulaa paikoin todella raivoisasti. Mikä panee hieman ihmettelemään että jos mies pystyy livenäkin vielä moiseen niin miksi VdGG:n uusimmalla tulkinta oli verrattain kesyä. Todella hyvin kyllä toimivat Hammillin biisit näinkin pienellä kokoonpanolla (Viulu + Hammillin kitara tai piano). Suurelta osin tietenkin Hammillin uskomattoman intensiivisen tulkinnan ansiosta. Yhtään Gordonin hienoa viulunsoittoa vähättelemättä. Pakkohankinta Hammill-faneille.
Anekdoten : From Within
Tämmöstä progerokkausta van der graaf generator/anathema/katatonia jutuilla. Oikein hyvää.
Cause for Effect : 0 + 1 = 01
Cause for Effect : 2001 - 2004
Parempi puolisko lähetti musavideolinkin (jota kuulemma on katunut) ja pitihän tuota saada enempi. Suomalaista ee.. jazzgrindcoreamitälie..rumpalisti ja basisti joka örisee mikkiin. Biisit kestää noin alle minuutin. Aika hubaa.
http://www.youtube.com/watch?v=FrYCyiGQhBQ
http://www.youtube.com/watch?v=81BZRyR7h4Y&feature=related
Cause for effect on huippukamaa, voi kun näkis livenä joskus :)
Neil Young : On the Beach
Niilo on sitten niiiin lutunen!
Greenslade : Bedside Manners Are Extra
Mää jotenkin vaan olen heikkona tällaiseen musaan...
Eli siis sarjassa "vanha patu muistelee"
Arvo Pärt : Litany
Sama vika Rahikaisella.
Horslips : Dancehall Sweethearts
Upeaa melodista irkkuprogea! Bändin toinen tai joppa kolmas huippulätty!
Soma Planet : Bholenath
Pidättekö Ahvakista, Zaarista tai Yugenista? Hankkikaa sitten tämä levy ihmeessä! Ette tule pettymään!
Cult of Luna : Eternal Kingdom
Mew/Sigur Rós goes doom metal? Hyvää.
Ja sitten pari mitkä on pitänyt ostaa jo aikaisemmin...
The White Stripes : Icky Thump
TV on the Radio : Desperate Youth, Blood Thirsty Babes
Pari Sisters of Mercyn bootlegiä (minkäs mahtaa, kun Andy on/oli "lakossa" levy-yhtiötä vastaan...)
eli; Possession -live -83 @Paradiso 2CD
ja KamaSutra -live ja toinen studio2CD
CD:t â 1€ Anttilasta
Aavikko - Back from the futer
Cream - The very best of..
Underworld - Oblivion with bells
Iggy Pop & The Stooges - Raw power
12" sinkut â 5€
Carlito & DJ Addiction - Perfect combination / Sanctuary (Defunked 2001)
Moving Fusion - Atlantis (Bad Company remix) / Survival (RAM 2001)
60 Minute Man - Mystery / Electric emotion (Intercom 2000)
Rascal & Klone - The reprise / Galactic jam (Urban Takeover 2002)
www.discogs.com 8)
Uusin B52s
mitä ihmettä ne laulaa G spotista, se on kuin rest stop maantiellä..ovat seonneet pahasti
Thunderclap Newman: Hollywood Dream
nostalgiaa
Pierre Moerlen's Gong: Full circle - Live 1988 (1988)
Varsin mukava livelevy fuusiojazz-Gongin loppuajoilta. Eroaa mukavasti perus fuusiojaskasta vahvan vibrafonien käytön ansiosta. Vibrafonit toimivat soolosoittimina usein kitaran sijasta. Moerlen timmissä iskussa rummuissa.
The Tiger Lillies (w. Kronos Quartet): The Gorey End (2003)
Öh, tämä saattoi olla virhehankinta. Hommasin Kronos Quartetin takia kun halvalla sai, mutta tämän musiikki on jonkinlaista kabaree-taidehäröilyä joka ei ainakaan ensimmäisellä kuuntelukerralla vaikuttanut yhtään minun jutultani. Ehkä kuitenkin kuuntelen tämän joskus vielä toistekin.
Ludwig Van Beethoven: Symphony 9 (2003)
Wiener Philharmoniker Sir Simon Rattlen johtamana.
No-Man: Schoolyard Ghosts (2008)
Laadukasta No-Mania ilman suuria yllätyksiä (Paitsi Pigeon Drummerin yllättävä rankkuus) kahteen edelliseen levyyn nähden. Eli melakolista taidepoppia hieman Talk Talkin hengessä Steven Wilsonin täyteläisellä tuotannolla. Muutama progekuuluisuus vierailee levyllä: Pat Mastelotto rumpaloi parilla raidalla ja Canterbury-legenda on orkestroinut levyn 13 minuuttisen eepoksen.
Gong - The World of Daevid Allen and Gong (2003, 3cd)
Mainio kokoelma Daevid Allenin soolojuttuja sekä Gongia aikaväliltä 1967-1980. Erityisen mukavaa oli että tämä kolmen cd-paketti maksoi alle viisi euroa.
Thelonious Monk - Criss-Cross (1963)
Hyvää jaskaa.
Passport - Cross-Collateral (1975)
Ihan pätevää muttei erityisen päräyttävää jazz-rokkia Saksasta.
Fish: 13th Star (2007)
Ei mitään mullistavaa, mutta ihan kelpo levy Fishilta. Päihittää ainakin äijän pari edellistä levyä (ja Marillion viimeisimmän...). Tyylillisesti tämä on aika samanlainen kuin Fishin paras levy Sunsets On Empire.
California Guitar Trio: Whitewater (2004)
Taidokkaita kitarainstrumentaaleja. Mukavan kuuloista, mutta kyllä tälläinen akustinen näppäily (vaikkakin virtuoosimainen sellainen) käy koko levyn mitassa hieman tylsäksi. Siksi suosikkilevyni tältä porukalta onkin CG3+2 jossa Tony Levin ja Pat Mastelotto käyvät antamassa hieman potkua touhulle. Tony Levin on mukana tälläkin kertaa, mutta vain tuottajan roolissa.
Rage Against Machine: s/t (1992)
Hyvää aggressiivista rapmetallia(?). Rouheita riffejä riittää. Ja ah miten kapinalliseksi itsensä tunteekaan, kun tämä soi iPhonen luureista ilmastoidussa toimistossa jotain väsynyttä mainosleiskaa vääntäessä ja Armanin tossujen naputtaessa tahtia pöydän alla.
Yeah, we gotta take the power back Come on, come on! We gotta take the power back!!! :D
Rage Against Machine: Evil Empire (1996)
Selkeästi heikompi tekele.
Rage Against Machine; The Battle Of Los Angeles (1999)
Hieman parempi kuin Evil Empire, mutta ensimmäisen levyn tasolle ei ylletä nytkään.
Matthew Parmenter: Astray (2004)
Matthew Parmenter on amerikkalainen multi-instrumentalisti joka progepiireissä on tullut jossain määrin tutuksi 90-luvulla hienon Unfolded Like Staircase-albumin tehneen Disciplinen pääjehuna. Tämä on Parmenterin ensimmäinen soololevy ja vaikka yhtymäkohtia Disciplinen sinfoniseeen progeen löytyy liikutaan tässä myös jossain määrin myös singer-songwriter tunnelmissa. Kappaleet ovat melko hillittyjä, vaikka ne välillä kasvavatkin tyylikkäästä tunnelmoinnista melko intensiiviseksi minirock-sinfonioiksi. Laadukkaat sanoitukset ovat keskeisessä roolissa ja liikkuvat hieman samankaltaisisssa eksistentialisissa vesissä kuin Peter Hammillin. Synkeää on, mutta ei tämä mitään ranteiden viiltely-osastoa silti ole. Parmenter tulkitsee kimurantit sanoituksensa karimaattisesti ja taitavasti tuoden mieleen jälleen hieman Hammillin mutta ollen kuitenkin hieman hillitympi tyyliltään. Parmenter soittaa bassoa lukuunottamatta kaikki instrumentit (erilaiset koskettimet, kitara, viulu, saksofoni, marimba) ja hoitaakin homman varsin mainiosti vaikka ehkä taitavampi rumpali olisi ollut paikoin eduksi.
Matthew Parmenter: Horror Express (2008)
Mestariteos. Yksi 2000-luvun parhaista progelevyistä. Parmenter on edelleen jossain määrin tunnistettavissa Peter Hammillin opetuslapseksi, mutta kyllä tällä levyllä lopullisesti on löytynyt myös täysin omaperäinen tyyli. Kuten levyn nimikin antaa ymmärtää tässä liikutaan varsin synkissä tunnelmissa ja levyn tunnelma tuokin usein mieleen vanhat kauhuelokuvat. Musiikki on dramaattista, tummaa ja sinfonista. Sinfonisuus tosin syntyy enemmänkin hitaasti kasvavista biisikaarista kuin suuresta ja räiskyvästä soinnista mikä on ehkä normaalimpi proge-reitti "sinfonisuuteen". Parmenter on vokalistina levyllä aivan huikeassa vedossa. Tulkinta on paitsi taidokasta niin mikä tärkeintä erittäin sielukasta. Levy on tyylillisesti hieman hajanainen, mutta ei ikävällä tavalla. Esimerkkinä toimikoon neljä ensimmäistä aivan loistavaa kappaletta. Eka biisi In The Dark on 10 minuuttinen varsin orkestraalinen hieman Disciplinen mieleentuova proge-eepos. Tämän jälkeen siirrytään lyhyeeseen varsin kummalliseen tunnelmapalaan jossa Parmenterin virtoosimainen laulu on pääosassa. Kolmas, erittäin tarttuvan kertosäkeen tuova kappale taas tuo mieleen 80-luvun synkkäsävyisimmät syntsapop-yhtyeet. Neljäs kappale (ja ensimmäinen levyn kolmesta instrumentaalikappaleesta) taas on kuin kuolinmessu jostain keskimääräistä tyylikkäämmästä kauhu elokuvasta haikeine viuluineen ja mellotroneineen. Nämä neljä ensimmäistä kappaletta ovat kaikki todella mestarillista musiikkia omalla tavallaan. Tämän alun jälkeen levyn taso lähes väkisinkin tippuu, mutta mihin tahansa muuhun materiaalin verrattuna niitäkin olisi helppo ylistää loistavina. Parmenteri soittaa kaikki instrumentit itse ja erityisesti 1880 vuoden Steinway flyygeli kuulostaa upealta hänen soittamanaan. Miinusta täytyy antaa hieman tyylittömästä levynkannesta ja levyn hieman latteasta soundimaailmasta.
Opeth: Watershed (2008)
Jälleen ihan ok levy Opethilta. Ehkä jopa bändin paras, mutta en minä tästä jotenkin jaksa sen kummemmin innostua. Aika kevytttä kamaa Opethiksi.
Senni Eskelinen & Stringpurée Band: s/t (2008)
Tässäpä yksi vuoden 2008 hienoimmista levyistä. Trio-kokoonpanolla toimiva yhtye yhdistelee musiikissaan rockia, kansanmusiikkia ja jazzia saaden lopputuloksena aikaan varsin vauhdikasta instrumentaaliprogea. Oman pikantin makunsa touhuun antaa se että sooloinstrumenttina toimii Senni Eskelisen upeasti näppäilemä sähkökannel. Itse musiikki on melodista ja jotenkin tosi suomalaisen kuuloista. Vaikutelmaa korostaa Kalle Ylitalon varsin pekka pohjolamainen bassottelu. Rumpali Niko Votkin soittaa vauhdikkaasti ja hurjastelee välillä kuin Carl Palmer aikoinaan. Ehkä vähempikin olisi välillä riittänyt, mutta eipä pientä ylisoittamista progelevyllä osaa kovin pahana syntinä pitää. Loistavia muusikoita kaikki kolme ja mikä tärkeintä biiseissä on ideaa. Huikean hieno debyytti kaikenkaikkiaan.
5 cd'n paketti Patti Smith -albumia pahvikansin. 8)
Nuo pahvikannet cd-levyissä on kyllä paljon mukavammat, kuin kovat muovikannet. Vielä kun saisi noihin pahvisiin cd-levyihin niitä muovitaskuja. Niitä mielestäni on jossain myynnissä.
Propellerheads: Decksanddrumsandrockandroll
Risto: Live
Tuvalu: Mitä muut ajattelevat sinusta?
Siinäpä kunnon satsia taas.
Nuo pahvikannet cd-levyissä on kyllä paljon mukavammat, kuin kovat muovikannet. Vielä kun saisi noihin pahvisiin cd-levyihin niitä muovitaskuja. Niitä mielestäni on jossain myynnissä.
Ilmotteleppa jos löytyy, itelläkin on ollu jo jonkin aikaa hakusessa.
Täältä saa ainakin, kannattaa ottaa noita läpällisiä, niin ei pääse pölyt sisään:
http://www.hippieshakerecords.com/
Elbow: The Seldom Seen Kid (2008)
Jostain syystä tämä on jo kolmas tältä bändiltä hankkimani levy vaikka kaikki aikaisemmat ovat olleet vain tasoa "ihan kiva". Ja niin on tämäkin. Tässä yhdistellään vähäeleistä hieman Talk Talk-henkistä tunnelmointia mahtipontiseen Britti-rockiin ja on joukossa ripaus proge-henkeäkin. Laulaja tuo mieleen hieman Peter Gabrielin. Levy on saanut Turn Me Up (organisaatio joka vastustaa yltiöpäistä levyjen kompressointia-"leiman" ja dynamiikkaa löytyykin mukavasti. http://www.turnmeup.org
Caravan: In The Land Of Grey And Pink (1971, 2001 remaster)
Tämä mestariteos minulla on toki ollut hyllyssä iät ja ajat, mutta tulipa hankittua tämä remasterikin kun tässä on pari ihan kivaa bonusbiisiä. Vanhan cd:nkään soundeissa ei pahemmin valittamista ole, mutta ehkä tässä remasterissa on hieman muhevammat soundit.
David Bowie: "Heroes" (1977)
Tässä on muutamia hienoja biisejä, mutta jotenkin tämä jättää aina kylmäksi. En pidä läheskään yhtä paljon kuin saman aikakauden Lowsta ja Scary Monstersista jotka ovat suosikki levyni Bowien tuotannosta.
Roxy Music: s/t (1972, 1999 HDCD remaster)
Ei hassumpi tämä Roxy Musicin debyyttikään, mutta pidän kyllä parista seuraavasta ja hienostuneemmasta levystä enemmän. King Crimsonin Peter Sinfieldin pestaaminen tuottajaksi ei välttämättä ollut paras ratkaisu. If There Is Something on hieno kappale.
Metallica: s/t (1991)
Suurimmaksi osaksi varsin mainiota metallia vaikka vähän ylipitkä kokonaisuus. Paikoin biisit jäävät vähän tylsästi junnaamaan vaikkka olisi jo selkeästi aika siirtyä seuraavaan juttuun. Unforgiven on kyllä aivan naurettava spagettiwestern-hevi sekasikiö. Ja Lars Ulrich ei oikein vakuuta rumpalina. Tosi tönkköä paukutusta. Sitä paitsi levyn rumpusoundeissa on jotain pahasti vialla. Paras biisi: Sad But True.
David Bowie: Aladdin Sane (1973)
Mike Garsonin vuoroin Keth Tippetiltä vuoroin Keith Emersonilta kuulostava pianohurjastelu nimibiisissä on mahtavaa kuunneltavaa. Melko keskinkertainen rock-levy muuten.
Jannick Top: Infernal Machina (2008)
Hieno Zeuhl-levy Magman entiseltä basistilta. Levy koostuu yhdestä jatkuvasta biisistä joka tosin on jaettu nimellisesti 12 eri osaa. Musiikki kasvaa hypnoottisen hitaasti hyvin pienimuotoisista aineksista päätyen todella raskaaseen ja hyvin Magmamaiseen eeppiseen finaaliin. Kantavana voimana naiskuoron, koskettimien ja muun sälän taustalla on Topin todella miehekkäästi muriseva basso. Rummuissa loppupuolella levyä on itseoikeutettu Zeuhlin kuningas Christian Vander. Erittäin suositeltava hankinta kaikille Magma-faneille.
Discipline: Push & Profit (1993)
Tämä Disciplinen debyytti on huomattavasti heikompi esitys kuin tätä seurannut hieno Unfolded Like Staircase. Vähän amatöörimäisen kuuloista progea. Tyylillisesti tulee mieleen saman aikakauden Echolyn levyt ripauksella King Crimsonia.
Present: Triskaidékaphobie (1980)
Univers Zerosta lähteneen kitaristi Roger Trigauxin perustaman Presentin ensimmäinen levy. Tyylillisesti ollaan melko lähellä Univers Zeroa eli tummasävyisestä instrumentaalisesta avant-progesta on tässäkin kyse. Triskaidékaphobie on kuitenkin sähköisemmän kuuloista kuin ensimmäiset UZ-levyt ja perustuu myös enemmän melko minimalistiseen toistoon ja hitaasti kehittyviin musiikillisiin kaariin. Tämä voi tuntua joistakin kuuntelijoista tylsältä, mutta minä tykkään. Ainakin oikeassa mielentilassa. Mainio levy.
Present: Le poison qui rend fou (1985)
Tämä Presentin toinen levy on melko saman tyyppinen kuin debyyttikin. Vähän meno on railakkaampaa, sähkökitara keskeisemmässä roolissa ja soppaan on lisätty myös oopperamaista sopraanolaulua.
Lou Reed: s/t (1972)
Melko tylsä ja ankea rokkilevy. Yes-virtuoosit Steve Howe ja Rick Wakeman soittavat levyllä studiomuusikkoina. Levyssä on kyllä upea kansi.
Lou Reed: Transformer (1972)
Huomattavasti mielenkiintoisempi levy kuin debyytti. David Bowie on tuottanut levyn yhdessä Mick Ronsonin kanssa ja tyylillisesti levy onkin melkoisen lähellä Bowien glam-rock-levyjä. Levyllä riittää hyviä pop-koukkuja sovitukset ovat leikkisän rikkaita. Tunnelma Transformerilla on jotenkin kuumottavan pervo. Levyn kaksi klassikkobiisiä Perfect Day ja Walk On The Wild Side ovat maineensa ansainneet.
Johnny Cash: American IV: The Man Comes Around
Radiohead - Bends
Queens Of The Stone Age - Songs For The Deaf
51Koodia - Mustat sydämet
Siinäpä taas levyhyllyyn täydennystä...
Lisätään vielä tuo
Metallica: Death Magnetic
Boston:Don't Look Back -
kohtuullisen hyvä ja tasainen levy.8 pistettä
Boston:Greatest Hits-
Tää oli mulla joskus aiemminkin,mutta tuli myytyä pois.Ostin uudestaan ja hyvä kokoelmahan tämä on.Higher Power on huippu
Renaissance:Live at Carnegie Hall-
Hieno on tuo Haslamin ääni
Kansas:Power-
Aikas P...a levy.No ei oo Livgren kirjoittamassa biisejä,ni ei voi olla kummoinen Kansas-levy
Metallica: Death Magnetic
Pahaa (lue paskaa) pelkään, että tuossa on aikalailla mitäänsanomaton levy. "Musta"-albumikin jäi aikas heikoksi ja ei nykyisten miljonäärien "hevi-metal" jaksa oikein ajatuksenakaan edes kiinnostaa, kuuntelukin epäilyttää... And Justice For All levy jäi viimoiseksi mitä kuuntelin. Ok asiaan, uudempia ostoksia ollut;
-Reverend Bizarre/Kuolema (split) -Rotestilaulu/Kaljaa Nuorille
etenkin Salmisen Simon kipale vedettiin tosi "tunteella" ja Kuolema nyt on, no sitä itteään.. Bonuksina RB:n n. 20 min keikka Washingtonista ja Kuoleman Brasiliasta. Melkoinen juulkaisu, heh.
-Iggy and the Stooges - Raw Power -lp
-Sisters of Mercy - Some Girls Wonder by Mistake -2lp
-Sisters of Mercy - Floodland -lp
-Spacemen3 - Perfect Persciption -cd
-Jex Thoth - s/t (kai), doomia naisvokalistilla, hyvää.
-Fall of the Idols - The Seance, hienoa suomi-doomia. pohjoisesta, Torniosta
Ei muista, kaikenlaista erityyppistä musiikkia tullut hommailtua, joten valtaoja, hups valtaosa jää luettelematta
Ai niin Tampereella joulukuussa Warning, kunhan pääsisi paikalle.. Vinkki hyvästä musiikista pitäville.
Metallica: Death Magnetic
Pahaa (lue paskaa) pelkään, että tuossa on aikalailla mitäänsanomaton levy. "Musta"-albumikin jäi aikas heikoksi ja ei nykyisten miljonäärien "hevi-metal" jaksa oikein ajatuksenakaan edes kiinnostaa, kuuntelukin epäilyttää... And Justice For All levy jäi viimoiseksi mitä kuuntelin. Ok asiaan, uudempia ostoksia ollut;
No musta levy olikin jo aika surkea. Tämä pesee sen levyn 6-0 kevyesti.
Lou Reed: Transformer[/b] (1972)
Huomattavasti mielenkiintoisempi levy kuin debyytti. David Bowie on tuottanut levyn yhdessä Mick Ronsonin kanssa ja tyylillisesti levy onkin melkoisen lähellä Bowien glam-rock-levyjä. Levyllä riittää hyviä pop-koukkuja sovitukset ovat leikkisän rikkaita. Tunnelma Transformerilla on jotenkin kuumottavan pervo. Levyn kaksi klassikkobiisiä Perfect Day ja Walk On The Wild Side ovat maineensa ansainneet.
Joo, ootko perehtynyt sanoituksiin...
Njoo, itselleni Reedin tuotannosta läheisin on yllättäen VU - White light/White Heat.
Take No Prisoners -live on hauskahko stand-up komiikka levy..
Kaikki viimiset 10 CDtä jotka viime 3 kk aikana hankin olen myynyt jo pois. Bring back the 70s.
No vähän yli 5, mut kun on sinkkuja yms...:
Baby Woodrose/Dollhouse: Split 7"
Lord Vicar: The Demon of Freedom 7"
Reverend Bizarre: cover 7"
Rättö ja Lehtisalo/Reverend Bizarre: Split 12"
Mr. Peter Hayden: First Cycle Complete 7"
Bass Communion: Molotov and Haze CD
Acid Mother Guru Guru: Psychedelic Navigator CD
Bass Communion/Pig: Live in Mexico City LP
Blood Ceremony: S/T Die Hard Edition LP
Electric Wizard/Reverend Bizarre: Split 12"
2 vikaa vielä tulematta Rise Abovelta.
Ennakkotilauksessa on myös kolme Hawkwind -tribuuttisinkkua (AMT/Kinski/Bardo Pond yms.) ja Grailsin tuleva vinyyli.
Pitkästä aikaa tuli hankittua levy jonka viitsii mainita:
Beardfish - Sleeping in Traffic Vol. 2.
Luulin jo, että Opethin Watershediä ei voi tänä vuonna ylittää, mutta toisin kävi.
Tämä on kai sitä retroprogea kaikilla mausteilla: Gentle Giantia, Zappaa, Canterburyä, Elppiä, eikä vähiten Samla Mammas Mannaa retrosoundeilla. Rokatakkin ne osaa, välillä tulee Free mieleen. Ihan oma juttunsa silti! Pakko oli pistää lisätilauksia menemään. Hulvatonta huumoria sekä musiikin että sanoitusten suhteen - todella sympaattinen tuttavuus.
Saamarin hurrit, ne teki sen taas!
Ai ne neljä muuta viimeksi ostettua... äh, vaihtakaa jo sitä otsikkoa. :wink:
Pitkästä aikaa tuli hankittua levy jonka viitsii mainita
Miksei niitä muita kehtaisi mainita? Kaikki vaan tiskiin! Ei täällä pidä ujostella.
Beardfishia on pitänyt itsekin hommata jo jonkin aikaa. Jäänyt on toistaiseksi.
Boston:Don't Look Back -
kohtuullisen hyvä ja tasainen levy.8 pistettä
kohtuullisen hyvä ja tasainen levy.8 pistettä
Onkos sulla Olli toi Walk On? Se on minusta toiseksi paras Boston-levy 3rd Stagen jälkeen. Don't Look Back on ihan ok levy sekin, mutta ehkä silti laimein neljästä ekasta. Paitsi, että tolla nimibiisillä on tosi komea vanhan ajan rock-kukkokitarasoolo.
Kyllä Scholtzilla on ihan oma upea tyylinsä. Mahtipontista ja paisuttelevaa, mutta mä olen aina tykännyt.
Pitkästä aikaa tuli hankittua levy jonka viitsii mainita
Miksei niitä muita kehtaisi mainita? Kaikki vaan tiskiin! Ei täällä pidä ujostella.
Beardfishia on pitänyt itsekin hommata jo jonkin aikaa. Jäänyt on toistaiseksi.
Ei se luetteloiminen ole ollut kehtaamisesta vaan laiskuudesta kiinni.
Tuoppi vetoa muuten, että Beardfish kolahtaa teikäläiseen. Sen verran täällä on tullut hilluttua, että monen musiikilliset "profiilit" on alkaneet hahmottua.
Edit: Jammo, sopii sun profiiliin myös. :wink:
Bruce Springsteen: The Essential Bruce Springsteen (3cd, 2003)
Hommasin tämän Crossing Guard-elokuvassa soivan biisin Missing takia. Hieno ja tyylikäs kappale. On tässä kolmen levyn kokoelmalla muutama muukin ihan mainio kappale (lähinnä 90-luvulta), mutta pääosin Brucen tuotanto on kyllä aika kuivaa keskitienrokkia.
Peter Gabriel And Friends: Big Blue Ball (2008)
15 vuoden ajan tuotannossa ollut "kokoelmalevy". Pääosa materiaalista on äänitetty 1991-93 Gabrielin Realworld-studioilla järjestetyillä "äänitysviikoilla" joihin osallistui lähinnä samalle levy-yhtiölle levyttäviä artisteja. Perfektionistina (ja helvetin hitaana työskentelijänä) tunnettu Gabriel on viilaillut biisejä kuitenkin vielä viimevuosina ja ehkä osaksi sen ansiosta soundit eivät kuulostaa oikeastaan lainkaan vanhentuneilta. Musiikki on pääosin etnoa (eri puolilta maailmaa) sekoitettuna läntiseen pop-musiikkiin. Gabrielilta levyllä on kolme omaa biisiä ja kaikki ovat melko hyviä vaikkeivat vedäkään vertoja esimerkiksi Gabrielin viimeisimmän soololevyn Upin parhaimistolle. Muut artistitkin suoriutuvat pääosin hyvin ja tuottajille pitää antaa pisteitä siitä että levy kuulostaa yllättävänkin yhtenäiseltä kokonaisuudelta vaikka kappaleiden taustat ovat niin kirjavat.
Kansas: Power (1986)
Melkoisen nolo aor-levy Kansasilta.
Gentle Giant: Three Friends (1972,
Viehättävä varhainenGentle Giant-levy. Konseptialbumi kertoo kolmen kouluaikojen kaverin erilaisista elämänkohtaloista heidän vartuttua aikuisiksi. Three Friends on vähän inhimillisemmän tuntuinen kuin bändin myöhemmät albumit joissa tuntuu paikoin olevan hieman liikaa akateemisilta suorittamiselta tuntuvaa monimutkaisuutta.
King Crimson: Park West, Chicago, Illinois, August 07, 2008 (2008, digital)
King Crimson pisti pihalle tämän DGM:n latauspalvelun kautta tämän liven vain viikko itse keikan (Crimson teki kesällä 10 keikan minikiertueen Amerikassa) jälkeen. Ja tämän julkaisun perusteella Crimson on edelleen kunkku livenä. Hurjia improvisaatioita ei kuulla, mutta kappaleita on mielenkiintoa lisäävästi sovitettu uudestaan ja tämä bändi todella rokkaa. Kokoonpanohan Crimsonissa tällä hetkellä on Robert Fripp, Adrian Belew, Tony Levin, Pat Mastelotto ja Gavin Harrison. Vuosien tauon jälkeen Crimsonissa on jälleen kaksi rumpalia (Harrison lainassa Porcupine Treesta) ja tuplarumpalointi toimiikin todella hyvin ja välillä tuntuu että rummut ovat suorastaan pääosassa. Tuplarumpalointi toimii ehkä jopa paremmin kuin Bruford/Mastelotto aikana koska Mastelotto on nykyisin huomattavasti taitavampi kuin 90-luvun puolivälissä ja Gavin Harrison taaseen on luonnollisesti teknisiltä taidoiltaan helposti Brufordin veroinen. Positiivisimmat biisiyllärit: modernin käsittelyn saanut Sleepless (ehkä kappaleen definitiivinen versio!) ja poikkeuksellisen kovaa rokkaava Neurotica. Soundit ovat vähän ponnettomat (2008 livelevyksi) joten toivottavasti tältä kiertueelta saadaan vielä myös hieman huolellisemmin äänen osalta tuotettu livelevy. Ja mikä tärkeämpää toivottavasti Crimson jatkaa tällä kokoonpanolla studioon asti.
Genesis: s/t (1983, 2007 5.1. remaster)
Tämän levyn myin vuosia sitten pois, mutta nyt tuli hirveä hinku (GTAIV:n syy) päästä kuuntelemaan biisiä Mama joten hankin tämän tuoreen remasterin. Pakko myöntää että levy on kokonaisuutena paljon parempi kuin muistinkaan. Tuotantokaan ei ole yhtään niin inhottavan muovinen kuin mitä muistin. Mama on tietenkin loistava ja erittäin omaperäinen (vaikka onkin jossain määrin parannettu versio Collinsin In The Air Tonightista) kappale, ja sen lisäksi minieepos Home By The Sea (+ Second Home By The Sea) miellyttää myös. Illegal Alien sen sijaan on edelleen ihan yhtä tyrmistyttävää kuultavaa kuin muistinkin. Ihan hirveää paskaa joka pakko skipata joka kerta (ja yleensä en koskaan hypi biisien yli). Vaikea käsittää mitä Genesiksen mielessä on liikkunut kun he ovat tämän "hauskan" pökäleen turauttaneet. Onko tämä ollut kenenkään mielestä hauska koskaan? Loput biiseistä ovat melko mukavia pop-kappaleita lukuunottamatta melko turhaa ja liian collinsmaista Taking It All Too Hardia. Kaikenkaikkiaan ihan kelpo levy siis.
Brian Eno & David Byrne: My Life In The Bush Of Ghosts (1981, 2006 remaster)
David Byrne kuvailee levyn vihkosessa muusikkia "psykedeeliseksi tanssimusiiksi". Sanoisin että kuvaus on osuva ja täydellisessä maailmassa tälläistä musiikkia ehkä tanssittaisiinkin klubeilla. Tässä on jotain samankaltaista kiehtovaa retrofuturistista fiilistä kuin Vangeliksen Blade Runner-soundtrackissa vaikkei muusikillista yhteyttä juuri olekaan. Tyylillisesti tässä on imetty vaikutteita funkista ja Afrikkalaisesta musiikista, varsinaista laulua ei ole vaan vokaaliosuudet on rakennettu olemassa olevista äänitteistä (laulajia etno-levyiltä, manaaja, radiosaarnajia ym.). Eli tavallaan sämpläystä ennen kuin termiä oli käsittääkseni edes keksitty. Kiehtova levy. Soundit ovat loistavat ja remasterointi ilmeisen onnistunut (en ole kuullut alkuperäistä levyä).
Boston:Don't Look Back -
kohtuullisen hyvä ja tasainen levy.8 pistettä
kohtuullisen hyvä ja tasainen levy.8 pistettä
Onkos sulla Olli toi Walk On? Se on minusta toiseksi paras Boston-levy 3rd Stagen jälkeen. Don't Look Back on ihan ok levy sekin, mutta ehkä silti laimein neljästä ekasta. Paitsi, että tolla nimibiisillä on tosi komea vanhan ajan rock-kukkokitarasoolo.
Kyllä Scholtzilla on ihan oma upea tyylinsä. Mahtipontista ja paisuttelevaa, mutta mä olen aina tykännyt.
Eipä ole tuota.Täytynee hankkia kun ollaan samaa mieltä tuosta Third Stagestakin(paitsi Amandasta ;-))
KCrimso, toi Eno/Byrne levy ON mahtava, todellakin.
Viimoiseet suunnilleen:
Electric Wizard/Reverend Bizarre 12" (varsinkin RB;n Beherit cover)
Reverend Bizarre : Dark World/Deceiver 7" (covereita... ja onnistuneita)
KLV : Niin Musta On Maa (njoo, kyllä tuota mielummin kuuntelen, kuin toisen suomibändin kolmikrjaimista yhdistelmää, C: alkaa..)
March 13 : Our Love Becomes a funeral Pyre m-CD (diskantti pitoista noisea)
jotain unohtu luultavasti, taas..
Tuo Kansasin Powerhan on suorastaan loistava verrattuna kahteen edelliseen joissa oli kyllä Livgren, mutta ei Steve Walshia.
Gabrielin kokooma Big Blue Ball toimii tosiaan yllättävän hyvin lähtökohdat huomioon ottaen. Nyt -liitteessä oli siitä muutama viikko sitten "kuin kaksi marjaa" -vertaus, jossa toisena osapuolena tietysti kuntopallo.
Kun "Genesis" ilmestyi 80 -luvulla niin Home by the Sean -kaltainen progehtava pitempi biisi oli harvinaista herkkua. On kestänyt hyvin aikaa ja toimii erinomaisesti livenä!
Tuo Kansasin Powerhan on suorastaan loistava verrattuna kahteen edelliseen joissa oli kyllä Livgren, mutta ei Steve Walshia.
Niitä en ole kuullut, eikä sitten ilmeisesti kannatakaan. Kyllä mä kovasti ihmettelen sun Powerille RYM:ssa myöntämää kolmea ja puolta tähteä... :shock:
Tuo Kansasin Powerhan on suorastaan loistava verrattuna kahteen edelliseen joissa oli kyllä Livgren, mutta ei Steve Walshia.
Niitä en ole kuullut, eikä sitten ilmeisesti kannatakaan. Kyllä mä kovasti ihmettelen sun Powerille RYM:ssa myöntämää kolmea ja puolta tähteä... :shock:
No joo, ehkä yksi bonuspiste tulee siitä, että Walsh on taas kehissä. Muistan olleeni asiasta innoissani kun ko albumi ilmestyi. Taidankin kuunnella sen pikapuoliin uudelleen, kunhan saan kerättyä ensin hieman rohkeutta... :wink:
Tuo Kansasin Powerhan on suorastaan loistava verrattuna kahteen edelliseen joissa oli kyllä Livgren, mutta ei Steve Walshia.
2 edellistä Kansasin levyä ei kyllä kovin kummoisia olekaan.Livgren kärsi jonkinlaista burn outia ja pääosissa oli John Elefante joka ei kovin kummoinen biisintekijä ole.on noilla kuitenkin edes muutama hyvä biisi kuten Play the Game tonight ja Fight Fire With Fire,End of the Age & Chasing Shadows.Powerilla ei oikeastaan ole yhtään hyvää kappaletta.No ehkä se All I wanted on kohtuullinen poppis zipale.
POWER IT TAKES POWER POWER IT TAKES POWER
TO BACK UP THE THINGS YOU SAY
POWER IT TAKES POWER POWER IT TAKES POWER
TO CUT THROUGH THE CHAINS BREAKAWAY
Circle: Hollywood
Egotrippi: Maailmanloppua odotellessa
Rattoisasti kuluu loppuviikko.... :wink:
Beardfish : Sleeping in Traffic Vol 1.
Ensikuulemalta erinomainen albumi tämäkin, mutta ei niin vapautunut ja hauska kuin Vol. 2. Ehkäpä ensilevytys oikealle levyfirmalle on vähän aiheuttanut paineita ja "maila puristaa".
Samassa paketissa suoraan Inside Outilta tuli myös O.S.I. - Free (LTD) ja Pain of Salvationin live DVD/CD -setti, mutta niihin en ole vielä ehtinyt tutustua.
[quote]Pitkästä aikaa tuli hankittua levy jonka viitsii mainita
Miksei niitä muita kehtaisi mainita? Kaikki vaan tiskiin! Ei täällä pidä ujostella.
Beardfishia on pitänyt itsekin hommata jo jonkin aikaa. Jäänyt on toistaiseksi.[/quote]
Ei se luetteloiminen ole ollut kehtaamisesta vaan laiskuudesta kiinni.
Tuoppi vetoa muuten, että Beardfish kolahtaa teikäläiseen. Sen verran täällä on tullut hilluttua, että monen musiikilliset "profiilit" on alkaneet hahmottua.
Edit: Jammo, sopii sun profiiliin myös. :wink:
Kiitos vinkistä, kamu! Ja kun olen pakolliset Googlaukset tehnyt, niin bändihän kuulostaa jo nyt aivan erinomaiselta! Saakeli, mun lukioaikainen hyvä kaveri oli myös sukunimeltään Sjöblom ;-) http://www.gnosis2000.net/reviews/beardfish.htm
Pistin uusimmat levyt tilaukseen.
[b]Gentle Giant: Three Friends (1972,
Viehättävä varhainenGentle Giant-levy. Konseptialbumi kertoo kolmen kouluaikojen kaverin erilaisista elämänkohtaloista heidän vartuttua aikuisiksi. Three Friends on vähän inhimillisemmän tuntuinen kuin bändin myöhemmät albumit joissa tuntuu paikoin olevan hieman liikaa akateemisilta suorittamiselta tuntuvaa monimutkaisuutta.
Hei! Jätkähän vie minulta sanat suusta! :P :lol:
[Kiitos vinkistä, kamu! Ja kun olen pakolliset Googlaukset tehnyt, niin bändihän kuulostaa jo nyt aivan erinomaiselta! Saakeli, mun lukioaikainen hyvä kaveri oli myös sukunimeltään Sjöblom ;-) http://www.gnosis2000.net/reviews/beardfish.htm
Pistin uusimmat levyt tilaukseen.
Pistin uusimmat levyt tilaukseen.
Eipä kestä. :) Kuuntelin lisää Vol. 1:stä ja aivan loistava levytys tämäkin.. Pitää hankkia ne omakustanteet myös.
PMMP: Leskiäidin tyttäret
Anttilasta varastontyhjennystä...
Manic Street Preachers : Everything must go 10th anniversary deluxe edition 9.95€
Mainiota powerpoppia komiana 2cd + 1dvd -boxina.
Deftones : s/t 2.95€
Sai muistaakseni arvosteluissa yhdestä viiteen tähteä. White Pony -levy oli ihan ok. Kyl tuon 3 euroa voi maksaa.
Radiopuhelimet : Varmaa hapuilua 1987-2002 4.95€
Joo..pilkkahintaan lähti...
Pepe Deluxé : Spare time machine 4.95€
Viime vuoden kovimpia psykepoppilevyjä.
Zen Café: Jättiläinen
Zen Café: Jättiläinen
Jos haluat lisää Zen Cafeta, niin otas yhteyttä.
Zen Café: Jättiläinen
Jos haluat lisää Zen Cafeta, niin otas yhteyttä.
Tuo kokoelma sisältää kaikki ne n. viisi biisiä joista pidän, joten kiitos tarjouksesta vaan toistaiseksi! :wink:
Marillion: This Strange Engine (1996)
Keskinkertaista Marillionia. Melko huima pudotus biisien tasossa verrattuna edellisenä vuotena ilmestyneeseen hienoon Afraid Of Sunlightiin joka on kuitenkin yksi bändin parhaista levyistä. Parasta levyllä on 15 minuuttinen nimibiisi jossa intoudutaan oikein progeilemaan. Hienoa syntsaujellusta. Ärsyttävästi vaan tämän biisin loppuun on laitettu 15 minuuttia tyhjää minkä jälkeen Marillionin jampat naureskelevat partaansa. Todella älytön "piiloraita" etenkin kun nykypäivän maailmassa se tarkoittaa sitä että tuota muuten hyvää biisiä ei viitsi laittaa iPhonelle tilaa viemään.
Tangerine Dream: Sorcerer (1977)
Tangerine Dreamin soundtrack William Friedkinin elokuvaan. Ihan ok, vaikkei saman aikakauden normaaleille TD-levyille pärjääkään.
Tangerine Dream: Zeit (1972)
Synkkää surinaa ja suhinaa. Ei tämä oikein aktiiviseen kuunteluun sovi, mutta ihan toimivaa ambient-musiikkia iltoihin tietokoneen ääressä.
David Bedford: The Rime Of The Ancient Mariner (1975)
Samuel Taylor Coleridgen saman nimiseen eeppiseen runoon perustuva konseptilevy. Musiikki on jonkinlaista avantgarde taidemusiikkia jonka päälle kertoja pölisee välillä pätkiä kirjasta(?). Vähän tylsäksi tämä jää tai sitten en vaan ole vielä päässyt sisälle levyyn. Levyn parhaissa (pirteimmissä) hetkissä Mike Oldfield soittelee sähkökitaraa. Toisin kuin Bedfordin myöhemp
Marillion: Radiation (1998)
Selkeästi heikoin Marillionin levyt. Biisit ovat väsyneitä ja levyn soundit aivan kamalat. Ehkä tässä on haettu jotain 1998 muodissa ollutta Britti-rock-fiilistä, mutta ei tämä kyllä vaan toimi.
The Robert Fripp String Quintet: The Bridge Between (1993)
Robert Fripp sähkökitarassa, Trey Gunn stickissä ja ne kolme jamppaa joista myöhemmin tuli California Guitar Trio akustisissa. Kaikki siis Frippin kitarakoulusta "valmistuneita". Eli Frippin tavaramerkiksi muodostunutta nopeaa ja eksaktia näppäilyä on runsaasti tarjolla. Repertuaarina porukan omia sävellyksiä ja klassista kuten Bachia. Mukava levy vaikkei tälläistä niin kovin usein teekään mieli kuunnella.
Planxty : s/t
Irkkumusiikin uudelleenherättämisen pioneeri 70-luvulta. Railakasta, melodista ja kaunista musiikkia.
Planxty : The Well Below the Valley
Lisää irkkuorkkua.
Loreeena McKennitt : The Visit
Kanadalaisen irkun hienoja tulkintoja erinäisistä kelttilauluista.
SBB : Memento z banalnym tryptykiem
Puolan proge/rockylpeys on tehnyt läjäpäin levyjä. Tämä kuulunee viiden kärkeen.
U Totem : Strange Attractors
Tosi kunnianhimoista musiikkia, mutta toimineeko tämä sittenkään pitemmän päälle?! Tarinointi jatkunee...
Loreeena McKennitt : The Visit
Kanadalaisen irkun hienoja tulkintoja erinäisistä kelttilauluista.
Loreenan omia sävellyksiähän noi on suurin osa. Vai?
Loreeena McKennitt : The Visit
Kanadalaisen irkun hienoja tulkintoja erinäisistä kelttilauluista.
Kanadalaisen irkun hienoja tulkintoja erinäisistä kelttilauluista.
Loreenan omia sävellyksiähän noi on suurin osa. Vai?
Olet oikeassa, vain kaksii on ns. traditionaalisia.
Grails: Burning Off Impurities 2LP
Grails: Doomsdayer's Holiday, 2 x LP + promo -CD
Electric Wizard/Reverend Bizarre (Die Hard) split 12"
Adrian Shaw: Tea for The Hydra LP
Edit: Ai niin, ja Causa Sui: Summer Sessions Vol. I LP
No se Anttila tuli taas tsekattua...
Original Album Classics sekä Patti Smithiltä että Lou Reediltä, niissähän on molemmilta 5 ekaa albumia kätevän kokoisena pakkauksena... Ja näkyyolevan bonusbiisejäkin vielä.
Ja vielä kasan päälle Peltsi Millin se demolevy Tää on kapinaa...
Maija Vilkkumaa: Superpallo
Lauluääni tökkii vielä paikoitellen, mutta biisimateriaali alkaa olla aikas hyvää jo.
Donna Summer - I Remember Yesterday (1977) LP
Track listing
I Remember Yesterday
Love's Unkind
Back In Love Again
I Remember Yesterday (Reprise)
Black Lady
Take Me
Can't We Just Sit Down (And Talk It Over)
I Feel Love
unohtunee jokunen kuitenkin...
Sleep : Sleep´s Holy Mountain -lp
NON : God & Beast -cd
Revelation-Never Comes Silence -cd
Kraftwerk - Man-Machine -lp
Eno/Byrne - My Life In the Bush of Ghosts -lp
Alice Cooper : Billion Dollar Babies
Teini-iän herkkua, onkohan dementia jo alkanut?!
5uu's : Hunger's Teeth
Vauhdikasta RIOmusiikkia.
Dave Kerman & 5uu's : Regarding Purgatories
Sinfoprogen ystävien kannattaa joko jättää tämä levy väliin tai sitten tsekata olisiko RIOssa sittenkin jotain...
Accordion Tribe : s/t
Aivan hanurista olevaa musiikkia peräti viiden taiteilijan voimin. Live-kooste löyhän yhteenliittymän Euroopan kiertueelta vuodelta 1996.
Loreena McKennitt : The Mask and Mirror
Kaunista kanadalais-irlantilaista maailmanmusiikkia.
En edes muista mitä on tullu hommattua viime aikoina, mutta kun tämän sai niin ei enää paljoa väliä:
Avanti! presents Humppavanti! - Näin Yleltä taannoin tämän mahtavan keikkataltioinnin ja tämä viime vuonna julkaistu levy on varmasti paras mitä on hyllyyn tullu pitkään aikaan. Mukana humppaa, jazzia, progea - kaikkea mitä huru-ukko voi pyytää. Saa kaiken muun kuulostamaan hömpältä. Humppa is alive! Hommatkaa ihmeessä.
Pink Floyd - The Piper at the Gates of Dawn (2cd)
Psykedeliaa monona ja stereona. Tämä oli kokoelmissa tätä ennen vain c-kasetilla. Hienot soundit. Play.comista alta 7 euron.
Frost* - Experiments in Mass Appeal (LTD)
Komealta kuulostaa kuten debyyttikin, mutta etäiseltä ja vähän tyhjältä.. Ihan nautittavaa mättöä silti. Bonus DVD:tä en ole vielä ehtinyt kahlata läpi..
Karmakanic - Who's the Boss in the Factory
Paras Karmakanic tähän asti! Tarttuvia (power)pop-melodioita, fuusiota, ym.. Paaljon parempaa kuin The Flower Kings pitkään aikaan. Jonas Reingoldin bassottelua kelpaa kuunnella. Puun takaa yksi vuoden levyistä ; puun takaa siksi, että edellinen oli todella hengetön esitys.
Beardfish - Sane Day
Tupla-albumi ruotsalaispoppoolta ennen Inside Outille siirtymistä. Kaikki ainekset ovat tässä jo olemassa, hiomattakin hienoina.
Beautiful South: Solid Bronze - Great Hits
Kaunista. Kokoelmalla kaikki oleelliset, kuten Rotterdam, A little time, Perfect 10, Don't marry her jne.
Bloc Party: Intimacy (Limited edition)
Hyvä levyhän tämä jo sen mp3-version myötä. Tällä painoksella olevia bonusbiisejä en vielä kuullut.
Guns'n'Roses: Chinese Democracy
Hyvää rokkia, mahtipontiset mutta hyvät soundit ja erinomaista kitarointia. Hyvä!
Metallica: Death Magnetic (2008)
Yllättävän hyvä levy Metallicalta. Soitto on energista ja hyviä riffejä riittää. Biiseissä on monimutkaisuutta sen verran että lähestytään proge-metallia, mutta tuolle genrelle tyypilliseen liialliseen kikkailuun ei sorruta (no ei nämä kaverit osaisikaa soittaa tarpeeksi hyvin...). Hetfield on hyvässä iskussa ja on edelleen ehdottomasti yksi metallin karismaattisimmista laulajista. Huonoja puolia levyllä on biisien liialliset pituudet. Usein pari vikaa minuuttia alkaa ja tylsistyttämään. Muutaman keskinkertaisuuden olisi voinut myös huoletta jättää pois. Soundit levyllä olisivat Metallicaksi muuten melko hyvät, mutta touhu on menty ryssimään sitten masterointi vaiheessa. Soundeista on kompressoitu kaikki dynamiikka ja luonnollisuus pois. Todella uuvuttavaa äänimassaa, digisärö on paikoin naurettavaa ja erityisesti symbaalit kuulostavat aivan helvetin huonoilta.
Stevie Wonder: Innervisions (1973)
Mukavaa soulpoppia. Paljon miellyttävää syntsan soittoa ja hyvä soundeja.
Colosseum: Those Who Are About To Die Salute You (1969, Deluxe Expanded Edition 2004)
Colosseumin ensimmäinen levy. Kohtalaista jazz-rokkia. Vähän liikaa jamittelua ja liian vähän hyviä biisi-ideoita. Jon Hisemanin rumpalointi on kyllä aina nautittavaa kuunneltavaa.
Colosseum: Daughter Of Time (1971, Expanded Edition 2004)
Tämä toimii jo hieman paremmin, mutta kyllä Colosseumin levyistä Valentyne Suite taitaa olla ainoa joka todella räjäyttää pankin.
Carl Palmer Band: Working Live Vol. 2 (2003)
Kitara-rummut-basso-sovituksia klassisesta musiikista ja ELP:n biiseistä. Carmina Burana toimii aika kivasti.
Leonard Cohen: The Future (1992)
Tässä on muutama varsin hieno biisi. Soundit ovat vähän halvan oloiset, mutta riisutut sovitukset miellyttävät silti. Tästä tulee hieman Roger Watersin soololevyt mieleen. Tai ehkä soundit huomioiden sittenkin Watersin demot... ;)
Leonard Cohen: Death of a Ladies' Man (1977)
Kamala levy. Phil Spectorin koristeellinen tuotantotyyli ei sovi lainkaan Cohenille. Vaan eipä biisimateriaalikaan kummoista ole.
Leonard Cohen: Recent Songs (1979)
Ei oikein sykähdytä.
Bob Dylan: Highway 61 Revisited (1965)
Kohtuullisen miellyttävä folk rock -levy. Aika tasaista matskua, huippubiisit puuttu, mutta tässä ei toisaalta ole mitään susipaskoja biisejä joita yleensä Dylanin levyille tuntuu muutama mahtuvan.
Bob Dylan: Bringing It All Back Home (1965)
Mr Tambourine Man on kyllä jumalattoman unettava kappale. Onneksi tässä on muutama parempikin renkutus.
Bob Dylan: Blonde on Blonde (1966)
Levyn ensimmäinen biisi on aivan uskomattoman ärsyttävä renkutus. Onneksi meno paranee ja tässä on joitakin parhaita Dylanilta kuulemiani biisejä kuten Visions Of Johanna, I Want You, Just Like A Woman ja etenkin hieno Stuck Inside Of Mobile With The Memphis Blues Again. Biisimateriaali on siis pääosin vahvaa, mutta Dylanin laulumaneerit käyvät tällä levyllä pidemmän päälle harvinaisen ärsyttäviksi.
Neal Morse: Lifeline (2008)
Melkoisen onneton tekele. Neal Morse kierrättää jälleen samat vanhat proge-kliseet ties kuinka monennetta kertaa. Nyt vaan väsyneemmin kuin koskaan. No onhan tässä kyllä "progressiivisen" rockin vastapainoksi myös muutama gospel-balladi. Jipii! Jokohan ymmärtäisin hypätä kelkasta ja jättää seuraavan levyn ostamatta...
Kohtuullisen miellyttävä folk rock -levy. Aika tasaista matskua, huippubiisit puuttu, mutta tässä ei toisaalta ole mitään susipaskoja biisejä joita yleensä Dylaninl levyille tuntuu muutama mahtuvan.
:lol:
On meilläkin harrastus.
Melkein kaikki levyt kaikilta esittäjiltä...siis joissa on oikeen laulua...on jollain tavalla ärsyttäviä.
Palataan singleihin...downloadien kautta.
Larry Carlton : s/t
Tuttu levy, mutta vasta nyt hommasin cd-muodossa. Rytmiryhmänä vaatimattomasti Jeff Porcaro, Paulinho da Costa ja Abraham Laboriel. Kitarasoundi ei niin helmi kuin 80-luvun Dumble aikana.
Diana Krall : From This Moment On
Meni jotenkin ohi julkaisun aikoihin. Enemmän nopeita biisejä kuin vanhemmilla levyillä, joten huokaileva laulutyyli ei pääse niin esille. Huono juttu...
Thin Lizzy : Live And Dangerous
Jostain selittämättömästä syystä myin aikoinaan tämän pois, joten täytyi hommata uudestaan. Tämä on rokettirollia sieltä parhaasta päästä.
Thin Lizzy : Black Rose
Bändin kultakauden päätös. Gary Moore soittelee hyviä juttuja.
Ai niin, Leonard Cohen, en oikein tiedä. Vähän kuin laulettuja runoja. Ja Susanne ei ole koskaan selvinnyt mulle. Susanne oli oikee henkilö ja sitten, mitä? Perfect body, ja Leonard halusi sitä?
Leonard Cohen specified, notably in a BBC interview, that the song was about encountering Suzanne Verdal, the wife of sculptor Armand Vaillancourt, in a Montreal setting. Indeed, many lines describe different elements of the city, including its river (the Saint Lawrence) and a little chapel near the harbour, called Notre-Dame-de-Bon-Secours (literally Our Lady of Good Help), which sits on the side of the harbour that faces the rising sun in the morning, as it is described in the song.
Suzanne Verdal was interviewed by CBC News's The National in 2006 about the song. She is now homeless in Venice Beach, California, USA, where she lives in her automobile. Verdal claims that she and Cohen never had sexual relations, contrary to what some interpretations of the song suggest. Cohen himself stated in a 1994 BBC interview that he only imagined having sex with her, as there was neither the opportunity nor inclination to actually go through with it.[1] She says she has met Cohen twice since the song's initial popularity; once after a concert Cohen performed in the 1970s and once in passing in the 1990s where Cohen did not speak to her (and possibly did not recognise her).
Suzanne Verdal was interviewed by CBC News's The National in 2006 about the song. She is now homeless in Venice Beach, California, USA, where she lives in her automobile. Verdal claims that she and Cohen never had sexual relations, contrary to what some interpretations of the song suggest. Cohen himself stated in a 1994 BBC interview that he only imagined having sex with her, as there was neither the opportunity nor inclination to actually go through with it.[1] She says she has met Cohen twice since the song's initial popularity; once after a concert Cohen performed in the 1970s and once in passing in the 1990s where Cohen did not speak to her (and possibly did not recognise her).
COLLEGIUM MUSICUM - CONTINUO (1978)
Comeback-levy, ihan ok kuuloista CM:ää laulun kera.
SYNKOPY + VESELY O. - SLUNECNI HODINY (1981) + 3x BONUS (edition
Myös comeback-levy, hyvin paljon saman tyylinen, kuin seuraava Křídlení.
Blue Effect - Live & Life / Blue Effect and guests DVD1: Live con
Kahden dvd:n paketti, ekassa viime vuoden keikka yhdessä vierailevien ex-jäsenien kanssa, ja toisessa levyssä historiikkia 60-luvulta lähtien. Erittäin laadukkaan tuntuisesti tehty.
SYNKOPY 61 - FESTIVAL- XANTIPA- FORMULE 1 (remastered from original
Synkopin kolme ekaa mini-lp:tä. Melko epätasainen paketti, tyylisuunnat vaihtelevat muutaman minuutin välein. :) Bonuksena toinen levy, jossa ilmeisesti kaikki bändin sinkut 80-luvulle asti.
Unohtunu aiemmin listata osan, joten kerrankin enemmän kuin 5 kpl...
Reverend Bizarre/Kuolema -split 7"
Reverend Bizarre/Mr. Velcro Fastener -split 12"
Thergothon - Fhtagn-Nagh Yog-Sothoth -lp
Dead in the Water -7"
Dead in the Water -10"
Frogskin - Frogskin -lp
Frogskin/Taunt -split 7"
Garden of Worm - The Witch Comes to Life -cd-r
Garden of Worm - Summer´s Isle 7"
Boris - Pink -2lp
Sisters of Mercy - Enter The Sisters -lp
Sisters of Mercy - This Corrosion 12"
Sisters of Mercy - Reading 26.08.1991 - Brothers & Sisters -cd
Killing Joke - Kings and Queens 7"
Lord Vicar - Fear No Pain -cd
Amebix - Arise! -lp + 7"
Huh, rahaa siis palanut. Aikaväli on ollut onneksi pitkähkö...
Pojalle Mitch Hedberg komediaa...sill' jo oli, on juuri vaihtamassa sitä
Neil Yound live...DVD osoittautui audio only tekeleeksi..meni kopioitavaksi ja divariin ens satsisssa
Kraftwerk, Minimum Maximum tupla live, sain 15 dollarilla
ei sitä jaksa alusta loppuun, tarttee laatia compilation CD
hassu käsite, konemusiikkia livena
Extreme: Saudades de Rock
Guns N' Roses: Chinese Democracy
Radiohead: In Rainbows
Thin Lizzy: Fighting
Thin Lizzy: Johnny The Fox
Oli pakko saada joka tuutista pyhien aikana tulvivien joululaulujen vastapainoksi jotain astetta ankarampaa...
Eipä ole sitten viime kevään tullut kirjoiteltua tähän ketjuun mitään, vaikka on niitä uusia levyjä jonkin verran kerääntynyt. No tässäpä osa sadosta:
Monsteriser : Shortcuts to a Dead End
The Long Snap to Zeron jatkajassa on yritystä, mutta materiaali ei vain ole niin vahvaa kuin debyytillä.
YUP : Vapauden kaupungit
Vapauden kaupungit on YUP:n ensimmäinen levy metallimiesten Sakara-levy-yhtiöllä. Levyn yleisilmettä voisi kuvailla vaikka hienostuneeksi kohkaukseksi, vaikka materiaali ei aivan yhtä kiemuraista olekaan kuin edellisellä levyllä. Keppijumppaa:n orgaanisempaa linjaa Vapauden kaupungit tosin vie vielä vähän pidemmälle. Kohokohtia levyllä ovat kappaleet Suomalainen dervissi, Pullopää, Kunhan kuluu tuhat vuotta ja levyn päättävä Maailmannäyttely. Hyvä levy, vaikka ei YUP:n parhaimpien tasolle ylläkään.
YUP : Maailmannäyttely EP
Vapauden kaupungit sessiosta yli jääneet pari kappaletta löytyvät tältä EP:ltä nimibiisin kahden eri version ja Kunhan kuluu tuhat vuotta -videon lisäksi.
Diablo : Icaros
Diablon viimeisin levy taitaa olla toistaiseksi myös Diablon paras levy. Meshuggah kuuluu entistä enemmän läpi, mutta yhtyeen ominainen soundi on kuitenkin vahvasti tallella. Tallella jopa siinä määrin, että pelkästään Utriaisen liidien pohjalta olin jo valmis jättämään levyn hyllylle. Vaan toisinpa kävi. Yksi tämän vuoden parhaimpia metallilevyjä.
Opeth : The Roundhouse Tapes
Ale-korista tuli tämä poimittua pahimpaan Opeth-nälkään ja toimihan tämä ihan hyvin Watershediä odotellessa.
Opeth : Watershed
Opeth progeili vähän lisää ja hienosti progeilikin.
Moonsorrow : Tulimyrsky EP
Puolituntinen nimikappale on aivan huikea eeppinen black/death/folk-henkinen rypistys. Minähän en mitään miekka & kilpi -metallia kuuntele, mutta Moonsorrow on parilla viimeisellä kolahtanut todella lujaa. Ei tämä Hävitetylle vedä vertoja, mutta mukava reilun tunnin EP kuitenkin. Erityismaininta täytyy antaa For Whom the Bell Tolls -coverille.
Jeavestone : Spices, Species and Poetry Petrol
Alkuun vähän tylsältä vaikuttanut SS&PP avautuikin ihan mukavaksi lämminhenkiseksi proge-levyksi. Tai prognroll-levyksi. Osuva nimitys, vaikka tällä levyllä otetaankin vähän etäisyyttä tuohon rolliin.
CMX : Talvikuningas
Ilmestyessään tämä ei jaksanut innostaa sitten yhtään. Todella pöhöttyneen oloista jossain määrin metallista progeilua, jossa apinoitiin melko lahjakkaasti sellaisia suuruuksia kuin King Crimson, Rush ja Yes. Tästä huolimatta levystä jäi fiilis, että vielä kerran täytyy kuunnella, mikä ei ikinä ole huono merkki. Huuto.netistä sitten löytyi tämä spesiaali-versio suunnilleen puoleen hintaan, joten pitihän tilaisuus käyttää hyväksi. Onhan tämä sittemmin paljastunut oikein hyväksi levyksi. Melko hyvin hallittu kokonaisuus on ihan hieno ja pöhöttyneisyyskin on muuttunut positiiviseksi mahtipontisuudeksi. Taitaa olla jopa CMX:n paras levy.
Agalloch : The White EP
Oregonin pakanametallistien vastine Opethin Damnation fiilistelylle. Mukavan kuuloista pseudo-folkkia (tms.) pienillä ambient-vivahteilla.
Anathema : Hindsight
Alun innostus laimeni aika nopeasti. Ihan kivoja sovituksia, mutta olisihan sitä voinut vähän rohkeampi olla.
Strapping Young Lad : Chaos Years 1994-2006
Tämä piti ostaa mukana tulevan DVD:n takia, jossa on setti Doningtonin festareilta The New Black -julkaisun ajalta. Erittäin hilpeää tykitystä.
The Haunted : Versus
The Haunted jatkaa melko vihaisella linjalla. Edellislevystä on palattu astetta suorempaan ilmaisuun ja tiiviimpään kokonaisuuteen. Laadukas, mutta hivenen tasapaksu moderni thrash-levy. Spesiaali-painoksen mukana tuli Collateral Damage -EP, joka onkin sitten erittäin tiukkaa tavaraa.
Tuvalu : Viimeiset hetket ovat käsillä!
Tämä on itselleni vuoden positiivisin yllätys. Tuvalu iski täysin puun takaa ja teki sen vielä todella lujaa. Levyllä on muutama erittäin hyvä yksittäinen kappale, mutta kokonaisuus on ehkä hiukan hajanainen. Laulu on myös vähän köykäistä. Muuten kyllä oikein hyvää ja energistä indie-rock-progea.
Gojira : The Way of All Flesh
Ranskalaisen Gojiran uusin on toistaiseksi yhtyeen paras levy. Tästä huolimatta levyltä tuntuu puuttuvan jotain. Rytmiikkaa on viety astetta pidemmälle ja ääripäitä venytetty, mutta silti jää sellainen olo, että yhtye pidättelee itseään. Ehkä se seuraava levy sitten räjäyttää pankin lopullisesti, vaikka eihän se tälläkään levyllä kaukana ollut.
The National : Boxer
Fake Empire kolahti niin lujaa, että piti hankkia koko levy ja erittäin hyvältä vaikuttaa. Hienoja tunnelmallisia kappaleita ja komeaääninen laulaja.
The Fantômas Melvins Big Band : Live From London 2006 DVD
Paikoitellen todella tiukkaa revittelyä, mutta toisaalla taas täysin päätöntä tekotaidetta. Komeasti tässä tosin siirrytään tunnelmasta toiseen ja häröilystä johdonmukaisempaan musisointiin.
Queen : Queen Live at Wembley Stadium DVD
Kattava live-setti ajalta, jolloin yhtye oli suurimmillaan. Onhan tämä ihan ok, mutta esim. Rock Montreal vaikuttaa ainakin cd:n perusteella paljon kovemmalta setiltä.
Lisäksi kesällä tuli hankittua mm. koko Radiohead-tuotanto ja kylkeen vielä Thom Yorken The Eraser ja kyllä kolisi. Tosin lähinnä Ok Computerista eteenpäin.
Vuoden 2008 viimeiset levyostokset:
Killers: Sam's Town
Killers: Day & Age
iiwanajulma:Tuhottu tila
CMX ja TOOL? Hmm, no enpä tiedä, hyvää soittoa kyllä, mutta laulaja ei oikein vakuuta minua. Liikaa kuullostaa cmx kopiolta ja sanoitukset ei oikein itseäni innosta...
Jeavestone:Spices, Species and Poetry Petrol
Rentoa hippeilyä, ja Tommi Musturin piirtämät kannet ovat aivan loistavat.
Rishloo:Eidolon
jaa-a mitähän tämä olis. Fair to midland kohtaa Toolin vai Coheed and cambria kohtaa Mars voltan...:) No eniwei näissä "New Prog" kuvioissa mennään... joku tykkää joku ei.
Steven Wilson: Insurgentes
Hieno levy jota tulikin odotettua... Ehkei ihan sellainen kun odotin.
Tämä on kuitenkin aika lähellä PT:ä. King Crimson kuuluu läpi...
Philip Glass: Mishima (1985)
Ok score Paul Schraderin elokuvaan. Olisipa kiva nähdä toi elokuvakin...
Keith Emerson Band: s/t (2008)
Keith Emersonin paluu ELP-tyyppisen musiikin pariin. Apunaan Emersonilla on hieman nuorempi Marc Bonilla joka on kohtuullisen taitava kitaristi, mutta ennen kaikkea loistava laulaja kuulostaen yllättävän samalta kuin Greg Lake parhaina päivinään. Vaikka Bonilla äänestä puuttuukin se majesteettinen ylimielisyys johon vain britti voi pystyä. Osa kappaleista on Bonilla ja Emersonin yhdessä säveltämiä osa merkitty vain Emersonin tai Bonillan nimiin. Luultavasti Bonillan vaikutuksesta perinteisten ELP-piirteiden lisäksi musiikissa on mukana myös hieman aor-sävyjä. Ei kuitenkaan liian häiritsevästi. Valtaosan levystä vielä noin kolmikymmenen minuuttinen kokonaisuus joka on jaettu 15 osaan. Lisäksi levyllä on mukana ELP:lle tyypillisesti yksi sovitus klassisen musiikin puolelta (Ginasteran Malambo, yksi Emersonin parhaita sovituksia) sekä humoristinen kapakkapieno-kipale. Sävellykset ovat laadukkaita, mutta hieman jäin kyllä kaipaamaan sitä kunnon over-the-top-meininkiä josta ELP:tä aikoinaan eniten ihailtiin (tai vihattiin). Rummuissa on pätevä kaveri Gregg Bissonette, mutta silti jäin kaipaamaan hieman Carl Palmerin intensiivisyyttä ja energisyyttä. Suurin ero klassisiin ELP:n levyihin tässä syntyy siitä että koskettimet ovat enemmän tasapuolisesti osana bändiä eikä dominoi niin selkeästi pääosassa koska Bonillan kitaroinnilla on myös niin keskeinen rooli. Toki myös Emersonin soitto on hillitympää, ehkä käsivamma haittaa hieman vieläkin tai sitten kyseessä on vain iän tuoma "kypsyys" (buu!). Kaikenkaikkiaan tämä on yksi vuoden parhaista proge-levyistä ja hieno suoritus vanhan kaartin Keith Emersonilta.
Overhead: And We're Not Here After All (2008)
Ihan kivaa, mutta hieman persoonatonta suomalaista perusprogea ripauksella psykedeliaa. Tämä kolmas ja tuorein levy on kuitenkin bändin vahvin toistaiseksi eli eteenpäin ollaan menossa.
Kuusumun Profeetta: Lyhtykuja (2008)
Elektronisin ja samalla myös progein Kuusumun levy. Ja saattaa olla myös paras. Raivon ruhtinaat on loistava biisi.
Anekdoten: Vemod (1993)
Lopultakin tuli hommattua tämä Anekdotenin debyytti hyllyyn bändin muiden levyjen joukkoon. Levy on myöhempää tuotantoa aggressiivisempaa ja kulmikkaampaa. King Crimsonin Red-levyähän tässä selkeästi kanavoidaan vaikkei toki samalle tasolle ylletäkään. Mukava levy silti. Mellotron pauhaa hienosti ja basso soi voimakkaasti pinnassa.
Genesis: 1970-1975 (7sacd+6dvd box, 2008)
Gabriel-ajan levyt (miinus debyytti) remasteroituina ja remiksattuina. SACD-versiot kuulostavat hienolta vaikka välillä soivatkin hieman liian "kovaa". Mukava haastatteluita ja mahtavaa kuvamateriaalia aikakauden konserteista.
Martin Orford: The Old Road (2008)
Miellyttävää ja kaikin puolin pätevää neoprogea vaan ei myöskään mitenkään erityisen päräyttävää. Välillä musiikki kuulostaa yllättävän paljon IQ:n ja Asian sekoitukselta. Ja miksipä ei kun Martin Orford on bändin kosketinsoittaja ja John Wetton Asiasta laulaa ja bassottelee muutamassa biisissä. Wetton on muuten laulajana levyllä yllättävän kovassa iskussa. Nick D'Virgilio ja Dave Meros Spock' Beardista muodostavat levyn vahvan rytmiryhmän. Orford on muuten ilmoittautunut vetäytyvänsä musiikkibisneksestä tämän levyn myötä kyllystyttyään internet-piratismiin ja sen myötä yleisesti vallitsevaan "ilmaisen musiikin kulttuuriin".
The Alan Parsons Project: Turn Of Friendly Card (1980, 2007 remaster)
Parhaasta päästä Alan Parsonsin levyistä. Paljon hyviä melodioita ja napakat soundit. Orkestroinnit menevät vähän yli ja osassa kappaleista on vähän liian selkeää diskomeininkiä. Turn Of A Friendly Card Part 1 on upea biisi ja juuri sellainen joissa APP on parhaimmillaan, mutta sinfoniaorkesterin kera vedetty kakkososa on sitten jo aika korni.
Tangerine Dream: Force Majeure (1979)
Tällä levyllään TD kuulostaa enemmän perusprogelta kuin koskaan. Rummut ja kitara ja ylipäätänsä sooloilu ovat keskeisemmässä roolissa kuin yleensä. Ihan onnistunut sinfonisen progen ja bändin oman tyylin hybridi.
Philip Glass: Mishima (1985)
Ok score Paul Schraderin elokuvaan. Olisipa kiva nähdä toi elokuvakin...
Ok score Paul Schraderin elokuvaan. Olisipa kiva nähdä toi elokuvakin...
Hanki se sillä se on erittäin kaunis elokuva. Omani ostin Region 1 levynä Playsta.
Philip Glass: Mishima (1985)
Ok score Paul Schraderin elokuvaan. Olisipa kiva nähdä toi elokuvakin...
Ok score Paul Schraderin elokuvaan. Olisipa kiva nähdä toi elokuvakin...
Hanki se sillä se on erittäin kaunis elokuva. Omani ostin Region 1 levynä Playsta.
Kerran meinasin jo tilata, mutta muistaakseni se oli 4:3 kuvasuhteella. :?
MIKE KENEALLY: Wine And Pickles
COLOSSEUM: Daughter Of Time
EMERSON LAKE & PALMER: Brain Salad Surgery
KALEVALA: People No Names/Boogie Jungle
PERRY FARRELL'S SATELLITE PARTY: Ultra Payloaded
Keneallyn CD oli tilattava netistä, muut löytyivät Anttilan alelaarista hyvinkin edullisesti. Nyt vaan harmittaa kun ELPin Trilogy olisi ollut noukittavissa myös - muistin, että löytyisi CD:nä hyllystä vaan eipä, perkele, löydy. Voisi pistää vanhan vinyylin ottamaan hetkeksi lepoa...
Mr. Velcro Fastener / Reverend Bizarre - Doom over the world / Bend
Ei ihan ensimmäisenä tule mieleen, että electro-duo ja doom-bandi tekee splitin.
8)
Steven Wilson: Insurgentes (2008)
Erittäin tuotteliaan Steven Wilsonin ensimmäinen varsinainen rock-soololevy. Ja todella laadukasta musiikkiahan tämä jälleen on. Lievä pettymys on kuitenkin se että ei tämä loppujen lopuksi hirveän dramaattisesti eroa Porcupine Treen levyistä. Metalli-vaikutteet ovat hieman sivummassa kuin PT:n viimeisimmillä levyillä ja vaikutteita ammenetaan hieman laajemmalta skaalalta (progen lisäksi elektronikaa, noisea ym.), mutta pohjimmiltaan tämä on hyvin tyypillistä Wilsonia. No ei siinä mitään. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia. Apuna Wilsonilla on joukko päteviä muusikoita kuten Tony Levin, Gavin Harrison, Theo Travis ja Jordan Rudess (joka ei tiluttele tällä levyllä). Erityisesti suosittelisin tätä Porcupin Treen Signify-levyn ystäville. Tunnelmassa on jotain samaa.
Oregon: Distant Hills (1973)
Oregon on bändi johon minun on pitänyt tutustua jo vuosia, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Ihan sattumalta päädyin syyskuussa New Yorkissa bändin keikalle Birdlandiin. Keikka teki sen verran suuren vaikutuksen että vihdoinkin hommasin bändin levyn kokoelmiini. Distant Hills on Oregonin toinen levy. Musiikki on varsin omalaatuinen sekoitus jazzia, kamarimusiikkia, maailmanmusiikkia ja new agea. Sointi on kevyttä ja akustista, mutta mukana on tarpeeksi koukkuja ettei touhu jää ihan taustamusiikin tasolle.
Thieves' Kitchen: The Water Road (2008)
Ihan mainiota tuoretta sinfonista progea Englannista. Änglagård tulee paikoin mieleen vaikkei tämä aivan yhtä retroa ole. Sävellykset eivät valitettavasti ole myöskään aivan Änglagärdin tasoa. Yli 70 minuutin mittaisen levy on jonkin verran ylipitkä.
Soft Machine: Backwards (2002)
Loistava livejulkaisu joka sisältää livematskua vuosilta 1969 ja 1970. Pääosin biisit ovat Thirdilta peräisin. Tämä julkaisu tekee Thirdin pitkälti tarpeettomaksi koska soundit ovat paremmat kuin kyseisellä studiolevyllä. Livebiisien ohella mukana on myös Robert Wyattin 20 minuuttinen "demo" Moon In Junesta.
Le Orme: L'Infinito (2004)
Muuten ihan kelpo musiikkia italialaiselta veteraaniprogebändiltä, mutta aivan kamalat muoviset soundit latistavat tunnelman pahasti. Etenkin rummut ja koskettimet kuulostavat hirvittävältä. Laulaja sen sijaan kuulostaa vielä vanhana pappanakin todella hyvältä. Yhtenäisen tuotantojäljen takia hänen äänensäkin olisi kyllä pitänyt vetää jonkin plastisen filtterin läpi... Elementi on kyllä vahvempi näistä 2000-luvun Le Orme levyistä.
Brian Eno & David Byrne: Everything That Happens Will Happen (2008)
Täysin erilainen kuin herrojen edellinen, yli 20 vuotta sitten omissa nimissä julkaistu projekti My Life In Bush Of Ghosts. Nyt tyylinä on melko seesteinen taidepop jota tekijät itse ovat kutsuneet elektroniseksi folk gospeliksi. Tuotantojälki on aivan mahtavaa ja sovitukset pikkutarkan huoliteltuja. Heikoimmillaan levy kuulostaa biisimateriaaliltaan hieman tasapaksulta, mutta toisaalta peter gabrielmainen I Feel My Stuff on yksi parhaista 2008 julkaistuista kappaleista.
Marillion - Happiness Is the Road Volume 1: Essence (2008)
Marillion - Happiness Is the Road Volume 2: The Hard Shoulder (2008)
Kyllä nämä kaksi uutta levyä ovat kaukana mainion Marblesin tasosta, mutta onneksi kuitenkin selkeästi parempi kuin, edellinen varsin puuduttava, albumi Somewhere Else. Kahden levyn sijasta olisi kyllä kannattanut julkaista vain yksi levy johon olisi seulottu parhaat palat.
Mr. Velcro Fastener / Reverend Bizarre - Doom over the world / Bend
Ei ihan ensimmäisenä tule mieleen, että electro-duo ja doom-bandi tekee splitin.
8)
Ei ihan ensimmäisenä tule mieleen, että electro-duo ja doom-bandi tekee splitin.
8)
Ai vihdoin ostit. Tuskin hevi-puoli siellä paljon pyörii vaan se elektrompi puolisko...
Äläs nyt, olenhan ollut Reveren Bizarren keikallakin. En muista mistä tämä mielenhäiriö johtui, mutta varmaan olen ollut hieman hukassa siinä elämän tilanteessa, alkoholia kuvioissa ja kaverit houkutellut mukaan. No eihän se muuta tarvitse..
Haikara: s/t (1972)
Sympaattista,hieman kömpelön ja kotikutoisen kuuloista suomi-progea jossa on reilusti kansanmusiikkivaikutteita. Hieman saman tyyppistä kuin Pekka Pohjolan pari ensimmäistä levyä. Ei kylläkään yhtä hyvää. Laulaja on aika ärsyttävä.
Atomic Rooster - s/t (1970, remastered 2004)
Mainio proto-progelevy. Etenkin biisit Friday 13th ja Winter ovat loistavia. Vincent Cranen urkujen dominoiva musiikki on melko raskasta, mutta Carl Palmerin kepeä ja taitava rumpalointi tuo soundiin sopivasti ilmavuutta. Puhaltimia käytetään runsaasti lisämausteena.
Atomic Rooster - Death Walks Behind You (1970, remastered 2004)
Atomic Roosterin toinen albumi. Carl Palmer oli tässä vaiheessa jo lähtenyt perustamaan ELP:tä. Tyyli tällä levyllä on hieman raskaampi ja suoraviivaisempi. Joku kuvaili tyyliä mielestäni ihan osuvasti ELP:n ja Black Sabbathin sekoitukseksi. Paino enemmän Sabbathilla. Ihan pätevä levy tämäkin on mutta kokonaisuutena hieman yksitoikkoinen ja vähemmän mielenkiintoinen kuin progempi debyytti.
Sky - Sky 2 (1980)
Tämän kohdalla ei tiedä että itkisikö vai nauraisiko. Tätä voisi kuvailla progen ja hissimusiikin epäpyhäksi sekasikiöksi. Jos bändissä olisi parempi rumpali ja parempi tuotanto tästä saisi edes jotain irti. Osassa biisejä on kuitenkin hieman ideaakin.
10cc - Bloody Tourists (1978, remastered 1997)
Melko tylsä pop-levy. En tiennytkään että tämä "I don't like reggae, I love it"-renkutus (eli Dreadlock Holiday) on näiden biisi alunperin.
Wigwam: Dark Album (1977, remastered 2007)
Kohtuullisen miellyttävä rokki-levy Wigwamilta vaikkei pärjääkän tätä edeltäneelle tuotannolle. Etenkään neljälle edelliselle levylle. Cd:llä bonuksena oleva Grass For Blades on selkeästi paras kappale. Miksi ihmeessä se ei ollut mukana alkuperäisellä lp:llä?
Wigwam - Light Ages (1993)
Mainettaan aavistuksen verran parempi levy. Ei tietenkään pärjää 70-luvun Wigwam-levyille, mutta kyllä tässä ihan kelvollisia biisejä on. Kasari-henkinen tuotanto kyllä vie niiltä ikävästi terää.
Henry Cow - Stockholm & Göteborg (2008)
Henry Cow konserttimatskua vuosilta 1976 ja 1978. Täkynä Tim Hodginsonin hieno ja erittäin monimutkainen sävellys (n.15 minuuttia) Erk Gah joka ei koskaan päätynyt studiolevyille. Muuten materiaali on pitkälti improvisoitua.
Present - Certitudes (1998)
Poikkeuksellisen paljon vokaaliosuuksia sisältävä levy genren (avant-proge) huomioonottaen. Ratkaisu toimii ihan hyvin. Vaikkei Roger Trigaux erityisen pätevä tulkitsija olekaan. Hieno levy kuitenkin ja etenkin kohtalokkaan kuuloinen May Day on vakuuttavaa kuultavaa. Siinä missä Univers Zero on tuoreemmilla levyillään loitontunut jatkuvasti rock-musiikista Present on puolestaan tukevoittanut sointiaan kuulostaen paikoin lähes metallilta.
Univers Zero: s/t (1977, "remixed" & remastered 2008)
RIO-progen yksi kulmakivistä. Levy on julkaistu alunperin nimellä 1313. Tämä on levyn alkuperäinen miksaus.
King Crimson - Level Five (2001)
Mainio live-ep King Crimsonin yhteiskiertueelta Toolin kanssa vuodelta 2001.
Tangerin Dream: Tyger (1987)
Melko mitään sanomatonta 80-luvun TD:tä. Tässä on jopa pop-laulua.
Wishbone Ash: Argus (1972, remastered 2007)
Ihan mukavaa keskitien rokkia jossa on hieman progea ja folkkia mausteena. Tämän osakseen saama melko suuri arvostus jaksaa aina hämmästyttää. Osastoa "ihan kiva".
Tuomo: Reaches out for you
Ks. levyarvio :wink:
Astrid Swan: Spartan Picnic
Totuttelussa.
Extreme: The Best of
Puolet hauskaa, ja puolet noloa, mutta pitihän näiltäkin yksi lätty olla. :D
Eagles: The complete greatest hits 2CD
Vain The disco strangler jäi puuttumaan tältä kokoelmalta, mutta kelpuutin hyvän hinta/laatusuhteen nimissä kuitenkin. 6.65 e. Ei paha.
Cd:llä bonuksena oleva Grass For Blades on selkeästi paras kappale. Miksi ihmeessä se ei ollut mukana alkuperäisellä lp:llä?
Tuohan oli mukana jo Hot Thumbs O'Riley -levyllä sekä Live Music From The Twilight Zonella. Ehkäpä uutta versiota kaavailtiin levyn brittipainokselle.
Lisää levyhyllyn päivitystä:
Michael Jackson: King of Pop
Pet Shop Boys: Discography - The Complete Singles Collection
Prince - Ultimate (2CD)
Tom Petty & The Heartbreakers: Greatest Hits
Uusia tulokkaita:
White Lies: To lose my Life...
Ja keskiviikkona saapuvat ennakkotilaukset:
Scandinavian Music Group: Palatkaa Pariisiin
Sapattivuosi: Ihmisen merkki
KTU: Quiver (2009)
Aivan loistava levy. Petraa jo sinänsä hienosta debyytistä kaikilla rintamilla. Biiseissä on enemmän vaihtelevuutta, nyansseja ja syvyyttä kuin debyytin (live-esiintymisistä koostettu 8 Armed Monkey) intensiivisissä, mutta lopulta melko yksioikoisissa rutistuksissa. Kimmo Pohjonen, Trey Gunn ja Pat Mastelotto (Samuli Kosminen ei ole enää varsinaisesti bändin jäsen vaikka onkin autellut tämän levyn teossa) ovat kaikki mahtavassa iskussa instrumentalisteina. Kimmo Pohjonen on yhä selkeästi pääosassa sekä säveltäjänä että solistina, mutta tuntuu siltä että Crimson-miehet ovat saaneet myös enemmän tilaa Tämä on selkeästi paras levy jolla olen Pohjosta kuullut eikä KTU:n King Crimson-sektiollakaan montaa tätä parempaa levyä ole ansioluettelossaan. Tämä on modernia progea parhaimmilaan. Levyn soundit ovat myös loistavat. Quiver tulee varmasti olemaan korkealla kun aikanaan kokoaan listaa 2009 vuoden parhaista levyistä. Steven Wilson kompletisteille tiedoksi: Wilson on miksannut kolme levyn biiseistä.
Rick Wakeman: Made In Cuba 2005 dvd (2005)
Yllättävän hyvä konserttitaltiointi Rick Wakemanilta. Wakeman itse on hyvässä iskussa ja vaikuttaa huomattavasti innostuneemmalta kuin vaikkapa Yesin Songs From Tsongas dvd:llä vuotta aikaisemmin. Bändikin on hyvä ja ehkä hieman poikkeuksellisesti se saa myös melko hyvin tilaa Wakemanin sooloilun lomassa joka luonnollisesti on kuitenkin pääosassa. Ainoa suurempi miinuspuoli tässä on se tuttu elikkä laulaja Ashley Holt.Vaikka Holtkin on tässä jotenkin tavallista parempi on hänen määkinänsä silti aika vastenmielistä kuultavaa. Teknisesti dvd on ihan peruspätevää tasoa vaikka 4:3 kuvasuhde onkin aika käsittämätön veto tässä vaiheessa.
V.A.: Quodrophenia Music From The Soundtrack Of The Who Film (1979, remastered 2000)
Hups. Piti tilata The Whon levy Quadrophenia, mutta sainkin sitten tämän soundtrack-levyn.
The National: Alligator (2005)
Todella hyvää, pelkistettyä indierokkia Amerikasta. Välillä kappaleiden taustat ovat vaarassa käydä tylsäksi yksinkertaisuutensa takia, mutta onneksi bändin mainio rumpali pitää homman riittävän mielenkiintoisena. Bändin ydin on kuitenkin Matt Berningerin vähäeleinen laulutyyli joka kuulostaa kyllä uskomattoman karismaattiselta.
Dire Straits: Making Movies (1980, remastered 1996)
Kohtuullisen miellyttävää keskitienrokkia. Leppoisat instrumentaaliosiot ovat kivoja, mutta Mark Knopfler on kyllä todella tylsä vokalisti.
Peter Hammill: And Close As This (1986, remastered 2007)
Kokeelliseen tapaan tehty levy. Hammill soitti kappaleet läpi DX7 kosketinsoittimella minkä jälkeen tätä kosketinraitaa hyödyntäen midin avulla biiseihin lisättiin uusia "instrumentteja". Toteutustapa jättää minut aika kylmäksi vaikka biiseissä on kyllä potentiaalia ja Hammill laulaa tunteella kuten aina. Kuriositeettina mainittakoon että Keith Emerson on säveltänyt yhden kappaleista. Mistä tulee mieleen että miten paljon parempi tämä levy olisikaan jos Emerson olisi säestänyt Hammillia flyygelillä...
Michael Nyman: The Piano (1993, remastered 2004)
Michael Nymanin score elokuvaan The Piano. Hieman tylsempi kuin muistin. Pääteema on kyllä hyvä.
Richard Barbieri: Stranger Inside (2008)
Tyylikästä, melko tummasävyistä electronicaa Porcupine Treen kosketinsoittajalta. Levyllä on mukavasti vaihtelevuutta ilman että kokonaisuus kärsii. Välillä tunnelmoidaan rauhallisen hypnoottisesti ja välillä biisit ovat nopeita ja lähes tanssittavia. Vierailijoina Gavin Harrison, Steve Jansen ja Danny Thompson. Steven Wilson on masteroinut levyn. Olisi mukavaa jos Barbieri saisi hieman suurempaa roolia Porcupine Treessäkin.
The Pineapple Thief: Tightly Unwound (2008)
3 osaa Porcupine Treetä + 2 osaa Radioheadia + 1 osa geneeristä indierokkia - Porcupine Treen metalliosuudet - Radioheadin elektroninen kokeilu = The Pineapple Thief. Eli omaperäisyydestä bändille ei hirveästi pisteitä ropise, mutta ihan kohtuullista modernia pop-progea tämä silti on.
Bass Communion: Ghosts On Magnetic Tape (2cd, 2004)
Melko tylsää synkkää ambient-musiikkia Porcupine Treen Steven Wilsonilta. Olen tosin kuunnellut tämän läpi vasta kerran.
Peter Hammill: Skin (1986, remastered 2007)
Muoviset kasari-soundit pilaavat tunnelmaa pahasti vaikka täytyy sanoa ettei biisiaineskaan tällä kertaa ihan parhaasta päästä ole. Hammillin ääni sentään on aina kuuntelemisen arvoista.
Dave Stewart & Barbara Gaskin: The Big Idea (1990)
Progelegenda (Egg, Hatfield & The North, National Health ym.) Dave Stewartin ja hänen vaimonsa Barbara Gaskinin pop-"bändi". Sofistikoitunutta kosketinsoitinvoittoista poppia hieman Kate Bushin Hounds Of Loven hengessä. Stewartin proge-taustakin paistaa välillä läpi. Tykkään.
UKz: Radiation (EP, 2009)
Hyvä levy vaikkei ollutkaan ihan sitä mitä odotin. Arvostelu tulossa.
Sigur ros...nakujuoksu kannessa
Best of Arlo Guthrie
Mojo lehden psykeledeliaa
Patrick Wolf : The Magic Position (2007)
Pitkään ollut hankinassa ja nyt sain Cdon -alennuksesta napattua, jee. Hienosti sekoitettu singersongwriter elementtejä elektronisiin saundeihin ja akustisiin soittimiin. Marianne Faithfull feattaa.
Neko Case : Middle Cyclone (2009)
Vasta pari kertaa oon ehtinyt kuunnella tämän eikä ainakaan vielä yllä edellisen Fox Confessor -levyn tasolle, mutta se olikin mahtava levy. Kiehtova tunnelma levyllä on ja Casen upea ääni pääsee enemmän oikeuksiinsa hänen soololevyillään kuin New Pornographers -levyillä, joissa lyyli on myös mukana.
Itkevä tyttö : Meri (2009)
Kavereiden orkka. Heidän uusimmalta levyltään löytyy Itkiksen parhaat biisit tähän asti, mutta toistaiseksi edellinen levy Hiljainen Berliini pysyy edellä. Jotenkin edellisellä levyllä oli enemmän tunnelmaa ja kokonaisuus oli vahvempi. Ei silti, kyllä tällä uudellakin on hienot filikset parhaimmillaan, mutta vähän heikompiakin hetkiä on. Tosin on myönnettävä että kavereiden bändejä kohtaan olen aina ekstra-kriittinen jostain syystä. Mutta uutta suomalaista rokkia kaipaaville : kantsii tutustua.
Morrissey : Years of Refusal (2009)
Lahjaksi sain. Pari kuuntelukertaa vasta, niiden perusteella ihan ok levy. Muutama tosi hieno kipale, mutta yleisesti ottaen hiukan tasapaksu.
Does It Offend You, Yeah? : You Have No Idea What You're Getting Yourself Into (2008)
Elektronussua britteinsaarelta ja hyvää sellaista! Ou jea. Nuff said.
Monolithic: Black Science
Noisettes: What's the time, Mr. Wolf?
Punainen Lanka: s/t
Lounastauolla kirpputorilta:
SPARKS: No. 1 In Heaven -LP
-Moroderin tuottama, en ole aiemmin kuullut.
V/A: Gora Euzkadi -2LP
-Baskien kansanmusiikkia?
AMADOU et MARIAM: Tje Ni Mousso -CD
-Hyvältä kuulostaa, aika funkya, Malista tämä.
AUGUSTUS PABLO: Presents Rockers International 2 -CD
-Dub/Reggae.
SLICK RICK: Behind Bars -CD
-Pahasuista räppiä.
Hintaa yhteensä 5.50 e.
Wishbone Ash: Argus[/b] (1972, remastered 2007)
Ihan mukavaa keskitien rokkia jossa on hieman progea ja folkkia mausteena. Tämän osakseen saama melko suuri arvostus jaksaa aina hämmästyttää. Osastoa "ihan kiva".
Hyvä, ettei makuasioista tarvitse kiistellä. Itse nostaisin juuri tuon WA:n levyn 70-luvun top 20 levyn joukkoon, koska:
-stemmalaulu toimii
-kitarat soi komiasti yhteen
-biiseissä ja sovituksissa ON ideaa
-Hipgnosiksen kansitaide vakuuttaa, varsinkin avattavan vinyylin tapauksessa
Mutta back to the topic eli CD ostoksia, eikä ihan halpoja sellaisia.
Sea Level - "Cat's On the Coast" - aivan loistavaa soitantaa, ja hienoja kappaleita. Southern rokkia, mutta myös jazzia ja fuusiota mukana.
Sea Level "On the Edge" - samat sanat, kokonaisuuten Sea Levelin paras mielestäni
Yusuf Islam "Roadsinger" - tuttua ja turvallista, kolmen ja puolentähden levy.
10cc "Ten Out Of 10" - Paranee useamman kuuntelukerran jälkeen. 80-luvun paras 10cc esitys, ehdottomasti, ellei sitten Gouldmanin yksin tekemää, loistavaa "Animalympics"-soundtrack-levyä lasketa mukaan.
Planet P Project - "Levittown" Uudempaa teemalevyä, tykkäsin tästäkin, eihän sitä muuten tilattaisikaan
Järjestyshäiriö: Lopullinen ratkaisu
Tracey Ullman: The best of
Euron vinyyliä eri kirpputoreilta viimeisen 2:n viikon aikana:
KOOL & THE GANG: "Kool Jazz"
PRINCE: "1999"
EARTH WIND & FIRE: "Powerlight"
DAVE EDMUNDS: "Tracks On Wax 4"
T-REX : "Tanx"
NEW ORDER: "Technique"
AALON: "Cream City"
MIDNIGHT OIL: "Diesel And Dust"
ERASURE: "Chorus"
THE WHISPERS: "Headlights"
+GEORGE HARRISON: "All Things Must Pass" (3-LP, Orig. Apple)
-tää oli 6 euroa, mutta erinomaisessa kunnossa ja alkuperäinen brittipainos
+kasoittain muuta halpaa kuraa, jota ei kehtaa edes mainita
AC/DC: High voltage
AC/DC: Dirty deeds done dirt cheap
AC/DC: Powerage
Lörssi on näköjään valmistautumassa AC/DC:n keikkaan. ;)
Oijoi... uusi Dave Matthews Band: Big Whiskey & the GrooGrux King ilmestynyt. Eka kuuntelu menossa. Arvostelut ovat olleet huikeita ja kertovat, että pitäisi olla loistolevy ja paluu vanhaan jam/jazzrock-virtuositeettiin surkean Stand Upin jälkeen. Tätä olikin odotettu kun kuuta nousevaa... arvostelut eivät yleensäkään ole luotettavia, mutta toivottavasti pitävät tällä kertaa kutinsa!
Lörssi on näköjään valmistautumassa AC/DC:n keikkaan. ;)
Ei suinkaan, piti vain hommata kesän 2009 soundtrack autoon... :wink:
No ei tosiaan ole tämä uusi DMB parhaiden veroinen. Taas kerran arvostelijat puhuivat paskaa. Ihan ok levy kyllä, mutta ei hajuakaan Before The Crowded Streets, Crash ja Under The Table And Dreaming-levyjen loistosta. No ehkä nää toimii liveversioina taas paremmin...
Päivitystä CD-aikaan. Weather Reportiltakin on julkaistu alle kahden kympin Original Album Classics 5CD, jossa on:
Sweetnighter
Mysterious Traveller
I Sing The Body Electric
Black Market
Night Passage
Lisäksi irtolevyinä tuli ostettua:
Mr. Gone
Weather Report (1982)
Kirpputorilta vinyyliä:
ALICE COOPER: Welcome To My Nightmare
PIENET MIEHET: s/t
THE HUES CORPORATION: I Caught Your Act
+ 20 kpl seiskatuumaisia, diskoa, funkia ym., joukossa todellisia löytöjäkin, hinta 20 cnt kappale.
Sleep : Dopesmoker 2lp
VU : live at Gymnasium -lp
meteliä, mitä ei proge tahi teknoimmeiset ymmärrä....
...I´m not a young man anymore....
Tukkanuotta - Viimeinen nistiretki
Darkthrone - F.O.A.D.
CMX - Kaikki hedelmät
MISA CRIOLLA aus argentinien folkloristische expressionen von Ariel Ramirez.
- Divarista löytyi tämä klassikko, mojova lisä messulevyjeni joukkoon (= Spooky Tooth & Pierre Henry - Ceremony, Os Mundi - Latin Mass, Popol Vuh - Hosianna Mantra...). Progea on. Mieleen tulee lähinnä Viktor Jaran levyt.
LIIMANARINA - Linkolalaista lähiörokkia landelta (läskiä & lotinaa, moka-kolaa & mökäöljyä)
- Tää löytyi Lprn hyvästä levykaupasta, Liimanarinan 7-tuumaiset koottuna cdlle. Ei kaikkien makuun. Progressiivista ag-hc:a. Lähin vastaava kuunteluelämys on Captain Beefheartin live-bootzit jostain 70-luvun alusta...
PETE BROWN & PIBLOKTO! - Things May Come And Things May Go, But The Art School Dance Goes On Forever & Thousands On A Raft
- BGO-tupla-cd näitä wanhoja Harvestin aarteita. Peten tuotantoa on kaikki varmaan kuulleet, Creamin parhaat biisithän oli kirjoittanut kaksikko Bruce - Brown. Näitä äijän omia levyjä kantsii kyl kans hommata kuultavakseen.
FOLKSWAGEN - Itärajan Pojat & Atomiveisuja
- Tässä 2 näiden joensuun folkrockkareiden viimeisintä julkaisua, Itärajan Pojat on "Best Of" ja Atomiveisuja taas protestilaulu-epcd uraanikaivoshankkeita vastaan. Taattua Folkkari-laatua molemmat.
LITTLE FEAT - S/T
- Eka lp cdnä. Taattua laatua tämäkin, tosin myöhempiä hiomattomammassa muodossa. Willin´ oli jo tällä.
JULIAN "CANNONBALL" ADDERLEY - Somethin´ Else
- Tehty 1958, alkaa Autum Leavesillä, Miles trumpetissa. Siis klassikko.
DALLAPÉ - Vol.5 Levytyksiä vuodelta 1939
- Toinen klassikko. Artie-Musicin uusin kokoelmalevy. Orkesteria johti tuolloin Bruno Laakko & kama oli aikansa Suomi-Jatsin huippua. Miten olis esemes Aleksanterin Jazz-yhtye tai Kissa Vieköön, molemmat "Bruno Laakko & Lepakot"-introlla..?
RADA & TERNOVNIK - Kniga O Zhestokosti Zhenshin & Salamandra
- Moskovalainen tummahkoa & paikoitellen psykedelistä folkprogea soittava orkesteri erittäin kauniilla levyillään. Odotin jotain punkimpaa, koska ekakuulemani näiltä oli GrOb:n tribuuttilevyltä, mutta tyrmäys oli täydellinen, kun tuon ekalevyn pistin soittimeen ja sen eka biisi toi mieleen lähinnä sen Harrisonin intialaisvaikutteisen biisin Kessu Pippurilta!!!
Playn alesta:
Big Country:
The Crossing ja The Seer
Minulla oli aikoinaan vinyylinä Big Countryn 3 ekaa levyä, eli The Crossing, Steeltown ja The Seer.Kun hävitin vinyylit 90-luvun alussa,niin ei tullut hankittua näitä ceedeinä. Ostin vain yhden kokoelman joka sekin on lojunut hyllyssä soittamattomana jo vuosia. Mutta nyt Playn alesta tuli siis hankittua eka, eli The Crossing ja The Seer. Enpä muistanutkaan kuinka loistavia levyjä nämä ovatkaan. Molemmat ovat täyden viiden tähden levyjä.Stuart Adamson loihti aivan uskomattoman hienoja biisejä ja lauloi kauniin melankolisesti. In a Big Country, 1000 stars, The storm, Harvest Home, Lost Patrol, Fields of Fire, Porrohman, Look Away, The Seer, The Teacher, I Walk The Hill, One Great Thing, Sailor ja VARSINKIN Chance. Hienoja biisejä. Ebow, eli jonkinlainen sähköjousi oli edesmenneen Adamsoninin tavaramerkki. Todellakin siis, hienoa skotlantilaista musiikkia. Täytyy vielä hankkia jostain tuo Steeltown.
ELP: s/t ja Tarkus
Uusi yritys ELPin ihmeelliseen maailmaan. Vaativat kyllä aikaa ennen kuin näihin totun.
An evening with Yes
Halpisversio ABWH:n livelevystä
Eric Clapton:Time Pieces
Varsin riittävä EC kokoelma. Ainakin minulle.
Uriah Heep:Innocent Victim ja Return to Fantasy
Kumpainenkaan ei ole ihan parasta Heeppiä, mutta ihan kohtuullisia ovat kuitenkin.
Kirpparilöydöksiä:
Kitaro:Silk Road IV
Kivaa taustaujellusta
Rush:Test for Echo
En ole mikään Rush fani ja käsittääkseni tällä levyllä ei sellaiseksi tullakaan. Mutta Driven on aika messevä biisi
Muualta hankittua:
Genesis:Live in Poland
Wilson hoitaa Collinsin osuuden ihan hyvin, mutta äänenplaatu on välillä surkea.
Fish:Uncle Fish & The Crypt Creepers
Fishin live vuodelta 1991.Äijä kyllä osaa esiintyä.
Procol Harum:s/t
Uusi remasteri. Pahvikantinen julkaisu.Paljon bonareita.
Mike Oldfield:Tubular Bells Ultimate Edition
500 kappaleen rajoitettu painos jossa Mike Oldfiedin allekirjoittama aitoustodistus. Myytiin loppuun Oldfieldin omien nettisivujen kautta muutamassa tunnissa.
Massiivisen kokoinen boxi,jossa 3 cd:tä,1 DVD ja 1 vinyyli. Mukana tulee myös iso kirja, plektroja, postikortteja ja muuta tuiki tarpeellista tavaraa. Itse musiikkimateriaali koostuu putkikellojen uudesta miksauksesta, originaalista miksauksesta cd ja vinyylimuodossa, demoista ja Mike Oldfields Single biisistä sekä Sailors Hornpipen ns. Viv Stanshall versiosta. DVD:llä sitten visuaalista meininkiä ja miksauksia. Tyylikäs boksi levynkeräilijän hyllyyn. Januksella on varmaan kannustava mielipide tästä julkaisusta . ;-)
Miten paljon toi uusi Tubular Bells miksaus eroaa vanhasta?
Miten paljon toi uusi Tubular Bells miksaus eroaa vanhasta?
Minun korvaani uusi stereoremix kuulostaa enemmän uudelta remasterilta kuin miksaukselta.On siinä toki pieniä eroja,mutta hyvin minimaalisia.Remaster itsessään on erinomainen.Puhtaat,kirkkaat soundit.Ehkä hieman kuulaampi kuin vuoden 2000 remaster.5.1 miksausta en ole vielä kuunnellut.Tuo Mike Oldfields Single on yksi teema Tubular Bellsin kakkospuolelta. Äänitetty uudelleen vuonna 1974 ja julkaistiin silloin singlenä. Tämä uusi miksaus kuulostaa kyllä paljonkin erilaiselta verrattuna vuoden 74 versioon.
Celtic Frost: Monotheist
Tämä jyrää. Temple of depression on kova!
Muffler/Konsta - Dawn Of Time (Levitated)
LAOS - Helsinki (Future Retro)
V/A - Helsinki Sunshine (Pivotal) (5x12") (Pivotal)
Hellsinki painotteista.
Eric Clapton:Time Pieces
Varsin riittävä EC kokoelma. Ainakin minulle.
Varsin riittävä EC kokoelma. Ainakin minulle.
Siellä on se kirjaan liittyvä kahden CDn kokoelma. Se oli aika kattava eri vuosilta. En hankkinut sitä koska noin puolet niistä itsellä jo oli. Muuten se olis siis hyvä.
yks arvostelija:
Clapton's "Complete Clapton" is an outstanding double CD collection that I would give anyone who had heard of Eric Clapton, but didn't have any of his music. It is an economical collection that is fairly representative of his music, but it is nowhere near a comprehensive collection of his music. With music from his work with Cream, Blind Faith, Derek & the Dominos, and his solo work, including tracks with B.B. King and J.J. Cale, I found this a great CD to have in my car in addition to all the other Clapton CD's I have.
Kesälomalla tuli oltua aika aktiivinen levyhankinnoissa. Edellisten lisäksi tuli vielä nämäkin hankittua:
Big Country:Steeltown
Sattui olemaan divarissa tarjolla. Eipä tarvinnutkaan siis tilata mistään. Samaa taattua laatua kuin 2 muutakin Big Countryn alkupään levyä.
Marillion:Recital of the Script & Live from Loreley
2 uutta remasteria Marillionin keikoista vuosilta 1983 ja 1987
Fish:Sunsets on Empire 2-cd limited edition ja DEREK DICK & HIS AMAZING ELECTRIC BEAR 2-CD,live 1991
Tolla Empirellähän on tuottajana ja osassa biisejä myös säveltäjänä Steven Wilson.Jälki näkyy ja kuuluu positiivisessa mielessä.
New Yorkista & Bostonista raahasin kotiin tällaista, vinyyliä kaikki:
TIM BUCKLEY: Starsailor (vihdoin löysin tämän!)
SLY & THE FAMILY STONE: There's A Riot Going On
JOHN CALE: Sabotage/Live
OUTKAST: Stankonia 2-LP
CIRCLE: Triumph 2-LP
RENAISSANCE: Live At Carnegie Hall 2-LP
BOHANNON: Stop & Go
WAR: Why Can't We Be Friends?
TAJ MAHAL: The Real Thing 2-LP
JIMMY SMITH: Hobo Flats
JEFFERSON AIRPLANE: Bark
JOE BUDDEN: s/t 2-LP
RUN-D.M.C.: s/t
MONOTONIX: Body Language (keikalta)
RAHSAAN ROLAND KIRK: Other Folks' Music
CHARLES MINGUS: Let My Children Hear Music
ARCHIE SHEPP: On This Night
ISAAC HAYES: Live At The Sahara Tahoe 2-LP
AL GREEN: Call Me
AL GREEN: Explores Your Mind
MINNIE RIPERTON: Perfect Angel
WARREN ZEVON: Bad Luck Streak In Dancing School
WARREN ZEVON: Excitable Boy
ART FARMER: Crawl Space
JADE WARRIOR: Waves
THE FLYING BURRITO BROS.: Burrito Deluxe
BUFFALO SPRINGFIELD: BS Again
DAZZLE: s/t
RICK JAMES: Street Songs
V/A: Nigeria Disco Funk Special 2-LP
V/A: Sitar Beat! Vol. II 2-LP
GEORGE CLINTON: Computer Games
CHOCOLATE MILK: We're All In This Together
+ vielä muutama disko-Lp, joita en jaksa enää kirjoittaa
+ n. 30 kpl disko/elektro/hip-hop -maksisingleä
+ n. 30 kpl vanhaa calypso/soca -Lp:tä
Hintaa koko paskalle tuli yhteensä ehkä 250 dollaria.
Suurin osa levyistä on ostettu kirpputoreilta tai pelastusarmeijan
charity-shopista 1-2 dollarin hintaan. Joukossa on muutama täysihintainen Lp. Levykaupoissa on aivan käsittämättömän laajat valikoimat ja edulliset hinnat. New York on levyfriikin paratiisi. Onneksi lentokoneeseen saa viedä 2 x 23 kg laukkua per matkustaja.
Innostuin äkkiä Dylanista oikein kunnolla ja hommasin noita alkupään levyjä.
Bob Dylan : The Freewheelin' Bob Dylan
Bob Dylan : Another Side Of Bob Dylan
Bob Dylan : Bringing It All Back Home
Bob Dylan : Highway 61 Revisited
Bob Dylan : Blonde On Blonde
Bob Dylan : John Wesley Harding
Hommaa, Otto, viel tuo Live 1966, kantsii...
Hommaa, Otto, viel tuo Live 1966, kantsii...
juu pitää tutustua siihenkin. kiitoksia vinkistä :)
Tietysti dylanologiaan kuuluu vielä joukko 60-luvun bootzeja, sekä Bootleg Seriesissä virallisesti julkaistuja, että niitä epävirallisia, Basement tapes -tupla ja tekihän äijä vielä sen jälkeenkin paljon kovaa kamaa... Meikältä kiinnostus loppui kait tohon Saved-nimiseen... Äijältä meni ääni aika pahasti sen jälkeen..... No Direction Home on kans aika hyvä: Sehän on se dokkari-dvd....
Keith Emerson Band / S.T. ****1/2
Aika väkevä comeback Emersonilta ja samalla yksi vuoden positiivisimmista ylläreistä! Varmaankin parasta matskua sitten Brain Salad Surgeryn. Kitaristi Marc Bonilla on kyllä varsinainen löytö. Miehen laulussa yhdistyvät Laken ja Wettonin parhaat puolet ja kaveri tuo mukavasti lisää rock-habitusta soundiin varsinkin livenä, kuten mukana tulevasta mainiosta DVD:stä voi huomata. Huomaa, että näillä eri sukupolven edustajilla synkkaa! Musiikki on sitä itteään, pahimmat aor-karikot vältetään. Tämä olis aivan mahtavaa nähdä livenä!
K.V.I: Miles Away pt 3
Sine Star Project / Building Humans ****1/2
Prog-lehden cd:llä oli biisi nimeltä Chinese Drag Queen joka pompsahti esiin muusta kurasta varsin suvereenisesti. Laulajan ääni muistuttaa hiemän Jeff Buckleytä ja biisikin voisi olla hänen tekemänsä. Buckley/Zeppelin/E.L.O - vaikutteita olin kuulevinani, mutta on tämä ihan oma keitos sinällään. Hiljasista fiilistelyistä mahtipontisiin sovituksiin; se on taitolaji. Bändi on itse asiassa varsin pitkälle yhden miehen, Peter J. Croissantin projekti. Mr. Voisarvi on paitsi tehnyt kaikki biisit, hän on myös tuottanut, miksannut ja soittanut kitarat, koskettimet ja puhaltimet levylle. Muutama todellinen helmi, mutta jossain määrin epätasainen, toisin kuin debyytti joka onkin sitten huikean hyvä...
K.V.I: Eternal Sadness for Man
Sine Star Project / Blue Born Earth Boy *****-
Debyytti vuodelta 2005 on enemmän akustinen ja intiimi soundiltaan ja Croissantin kitara/piano pohjaista tunnelmointia kuunnellessa tulee helposti jopa eräs P.Hammill mieleen. Lähes täydellinen esitys, yksi keskinkertainen biisi sai aikaan tuon miinuksen. Tätä oli muuten vaikea löytää, lopulta nappasin Amazon U.K: Playtradesta huimaan 2,5 punnan hintaan. Suosittelen!!!
K.V.I.: Blood Light
Dream Theater / Black Clouds & Silver Linings **1/2
Hohhoijaa, DT on palannut loistavan Systematic Chaosin jälkeen omaan tylsään ruotuunsa. Hitaammat vedot ovat kuin Scorpionsia imelimmillään ja progestintit vedetään ilman järjen häivää. Hyvää yötä.
K.V.I: The Count of Tuscany
Riverside / Anno Domini High Definition *****-
No huhhuh, tässähän saattaa olla jopa vuoden levy! Soundi on muuttunut raskaammaksi mutta bändille ominainen kuulaus on paikoin yhä tallella. Suurin muutos on kuitenkin Hammondin runsas käyttö joka sopii Riversidelle kuin nappi otsaan, soundaa paikoin kuin itse Purple olisi päättänyt tehdä progempaa matskua. Ylivoimaisesti Riversiden paras albumi tähän asti.
K.V.I: Egoist Hedonist
Uutta Beardfishiä odotellessa... Play.com ei ole vieläkään toimittanut vaikka tein ennakkotilauksen jo keväällä, on kuulemma "väliaikaisesti loppu". :evil:
Uutta Beardfishiä odotellessa... Play.com ei ole vieläkään toimittanut vaikka tein ennakkotilauksen jo keväällä, on kuulemma "väliaikaisesti loppu". :evil:
Mä sain omani Playsta heti kun levy ilmestyi. :o
Ja kyllä, Keith Emerson Bandin levy on todellakin mainio.
Henry Cow: 40th Anniversary Box - The Road: Volumes 1-5 (2009) ****
Henry Cow: 40th Anniversary Box - The Road: Volumes 6-10 (2009) ****
Tämä 9 cd:n ja yhden dvd: verran livemateriaalia 70-luvulta sisältämä kahden boksin kokonaisuus on haastavaa kuunneltavaa (bändin rumpalin Chris Cutler on boksien sisältämässä vihkosessa sitä mieltä että bändin repertuaari oli monimutkaisinta mitä mikään rockbändi on soitttanut) paatuneellekin Henry Cow fanille. Pääosin konserttien musiikki on ennen julkaisemattomia liveimprovisaatiota, mutta myös uutta täysin sävellettyä materiaaliakin löytyy kuten Tim Hodginsonin lähes 20 minuuttinen Erk Gah. Soundien laatu vaihtelee hyvästä välttävään. Kakkosboksin Dvd-konsertti on kohtuullisen laadukas vaikkei staattinen jakkaroilla istuva bändi ehkä mielenkiintoisinta mahdollista katseltavaa olekaan (Cutler tosin heiluu rumpujensa takana kuin heinämies. Todella kummallinen soittotyyli).
Boksin paksussa vihkosessa kerrotaan mm. mielenkiintoinen tarina siitä miten Alejandro Jodorowskin oli tarkoitus tehdä Frank Herbertin sci-fi-kirjasta Dyynistä elokuva. Musiikin elokuvaan olisi tehnyt bändikolmikko Magma, Pink Floyd ja Henry Cow! Jokainen bändi olisi tehnyt tiettyä planeettaa kuvaavat musiikit. Harmi että lopulta Dyyni elokuva päätyi David Lynchin käsiin ja sen lisäksi että lopputulos oli muutenkin hirvittävä niin musiikin teki sitten niinkin progressiinen yhtye kuin Toto...
Bokseja on kolmaskin (kts. kuva) joka sisältää bändin kaikki studioalbumit. Sitä en hankkinut koska levyt löytyvät jo erillisinä julkaisuina.
Bill Bruford With Ralph Towner & Eddie Gomez: If Summer Had It's Ghosts (1997) ****
Tämä on Brufordin ensimmäinen puhdas hyppäys täysin akustisen jazzin puolelle. Avukseen hän hommasi virtuoosit Ralph Towner (kitaristi) bändistä Oregon ja basisti Eddie Gomezin. Lopputulos on todella raikkaan kuuloista akustista jazzia jonka keskeinen elementti on Townerin eloisa akustinen kitara. Bruford itse hoitaa tonttinsa toki kunnialla, mutta ei ehkä ole tässä ympäristössä vielä yhtä luonteva kuin myöhemmissä Earthworksin akustisissa levyissä.
David Sylvian: Brilliant Trees (1984, remastered 2003) ***1/2
Ei Sylvianin parhaita levyjä, mutta silti tämä soolodebyyttikin on jo mielenkiintoisempaa musiikkia kuin Sylvianin ex-bändi Japan parhaimmillaan.
Circa: HQ (2009) **
Billy Sherwoodin (ex-Yes) ensimmäinen Circa oli ihan pirteää poppi-progea. Tämä toinen levy jatkaa samoilla linjoilla, mutta tuntuu kaikin puolin joten väsyneemmältä tapaukselta. Kappaleet eivät yksinkertaisesti ole kovin hyviä. Rumpali on vaihtunut Alan Whitesta Jay Schelleniin.
David Sylvian: Blemish (2003) ***
David Sylvianin erittäin lähelle mikitetty ääni vaikeroi avioero-angstia. Taustalla kliksahtelee, rahisee ja naksuu. Silloin tällöin kirskahtelee myös jazz-kitaristi Derek Bailey kitara. Haastavaa minimalismia jota ei , pakko myöntää, tee mieli kuunnella kovin usein.
Donald Fagen: The Nigthfly (1982) **
Sieluton ja muovisen kuuloinen soololevy Steely Dan-mieheltä. Musiikista on hierottu kaikki särmä ja elo pois studiossa. En tykkää.
Béla Bartók : Concerto for Orchestra / Music for strings, percussion and celesta (????) ****
New York Philharmonic Orchestra Leonard Bernsteinin johtamana.
John Williams : Saving Private Ryan (1998) ***
Toimii elokuvassa, mutta ei tätä oikein levyltä jaksa kuunnella. Melko tylsää.
Herbie Hancock : Empyrean Isles (1964) ***1/2
Mainio jazz-levy. Suositeltava hankinta saman aikakauden Miles Davis-levyjen ystäville.
Atomic Rooster : In Hearing of (1971) ***
Atomic Roosterin kolmas levy. Ei pärjää ylivoimaiselle debyytille, mutta on suurin piirtein samaa tasoa tätä edeltänään ihan mainion Death Walks Behind Youn kanssa.
The Decemberists : The Hazards of Love (2009) ***
The Decemberistsin edellinen levy The Crane Wife on mielestäni yksi 2000-luvun hienoimmista rock-levyistä, mutta nyt tuntuu että bändi on haukannut vähän liian ison palan tämän rock-oopperan muodossa. Levy on klassiseen rock-ooppera tyyliin yksi enemmän tai vähemmän saumaton kokonaisuus biisejä jotka on nidottu toisiinsa enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Kokonaisuus jää aika raskaaksi ja ilottomaksi ja vahvat melodiat ovat vähissä. Useaan kertaan toistuva pääteemakaan ei ole kovin hyvä. Ei tämä mikään katastrofi ole, mutta edellisen levyn jälkeen kyllä selkeä pettymys.
Enpä ole kummia hankkinut. Yks Greatful Dead kokoelma, noin 20 tuttua juttua Suomessa, ja pari oudompaa, mm Noitalinna huraa. Epes oli remontissa kun kävelin ohi. Onneksi Tampereella on muita, ja divareita.
Loistavan KONTUFOLK-Festivaalin satoa levyhyllyssäni:
SAMI KUKKA : MENEN VETEEN
- Siellä oli siis Helmi-levyjen myyntipiste, kaverini Ilkka suositteli tätä & nyt soi ekaa kertaa. Rauhallinen ja kaunis...
JOOSE KESKITALO : LUOJA AUTA
- Joose & 3. Maailmanpalohan siellä oli soittamassakin & ne oli upeita! Tän levy kautta aikoinaan Lörsson mut tutustutti äijään; Nyt ostin alkuperäisen Lörssonin polttaman cdn tilalle. Joose ystävällisesti vielä kirjoitti nimmarinsa levyn kanteen.
JOOSE KESKITALO : KILPA-AJAJA/ASEMATUNNELISSA/PIILOBIISI
- Tän sain Arwilta kaupanpäällisiksi, cd-single, jossa 2 tuttua ja 3. "piilobiisi". Kiitos-Kiitos!
Ystäväni Tavi kertoi kiinnittäneensä huomiota uuden polven biisintekijöiden laulujen uskonnolliseen terminologiaan. Sanoin, että etenkin folkissahan on aina ollut henkimaailman jutut paljon esillä...
HARRI KUOKKASEN KÄDET : PARATIISIN AINEKSET-demo
- Festarin esiintyjälistan kakkonen, luonnosta pitävä matemaatikko Kuokkanen, entinen Joutsenolainen, akustinen kitara & laulu. Hienoja lauluja. Tsekatkaa, jos tulee vastaan. Nuori mies selvästi käyttää päätään ajatteluun.
TALVI & KORPI : DEMO
- Nämä ovat opiskelleet Imatran taidekoulussa. Tyttö lauloi ja soitti ak.kitaraa, valkea puku. Poika soitti kitaraa, ortodoksijuutalaisen kokomusta puku, knalli & parta. Omaperäistä tekstiä. Etenkin biisi "Kauniisti kasvatettu" kolahti heti. Joo ja osas ne soittaa ja laulaakin. Näistä hra Tavi lausui ihmetys äänessään, miten lahjakkaita nuoren polven tekijät oikein ovatkaan...
Harmi että lopulta Dyyni elokuva päätyi David Lynchin käsiin ja sen lisäksi että lopputulos oli muutenkin hirvittävä niin musiikin teki sitten niinkin progressiinen yhtye kuin Toto...
En todellakaan halua puolustella millään tapaa Totoa, mutta Dyynin soundtrackin omistajana olen usein huomannut miettiväni onkohan kukaan, joka tuota scorea parjaa, koskaan kuunnellut kyseistä levytystä? Porukat kelailee täysin mehuissaan jotain retrohenkistä progemasturbaatiota, eivätkä pysty ymmärtämään Dyynin soundtrackin olevan - ehkei kokonaan mutta suurimmaksi osaksi - täysin umpiprogea. Totta kai aikakausi kuultaa vahvasti tuostakin äänityksestä, mutta joillekin taitaa olla helpompaa ainoastaan dissata Totoa kuulematta sitä mistä itse ollaan sanomassa.
(Ja todettakoon heti, että, Kcrimso; tämä viesti ei ole harkittu hyökkäys suuntaasi. Tuli vaan mieleen. :))
Nimim. Käsi ylös jos omistaa Journeyn "Dream, After Dream" -soundtrackin...
[
Donald Fagen: The Nigthfly (1982) **
Sieluton ja muovisen kuuloinen soololevy Steely Dan-mieheltä. Musiikista on hierottu kaikki särmä ja elo pois studiossa. En tykkää.
Donald Fagen: The Nigthfly (1982) **
Sieluton ja muovisen kuuloinen soololevy Steely Dan-mieheltä. Musiikista on hierottu kaikki särmä ja elo pois studiossa. En tykkää.
The Nightfly oli 80 -luvulla joka toisen äänentoistoalan liikkeen referenssilevynä, varsinainen hifinörttiyden huippu. Insinööritaidon mestarinäyte vailla sisältöä.
Harmi että lopulta Dyyni elokuva päätyi David Lynchin käsiin ja sen lisäksi että lopputulos oli muutenkin hirvittävä niin musiikin teki sitten niinkin progressiinen yhtye kuin Toto...
En todellakaan halua puolustella millään tapaa Totoa, mutta Dyynin soundtrackin omistajana olen usein huomannut miettiväni onkohan kukaan, joka tuota scorea parjaa, koskaan kuunnellut kyseistä levytystä? Porukat kelailee täysin mehuissaan jotain retrohenkistä progemasturbaatiota, eivätkä pysty ymmärtämään Dyynin soundtrackin olevan - ehkei kokonaan mutta suurimmaksi osaksi - täysin umpiprogea. Totta kai aikakausi kuultaa vahvasti tuostakin äänityksestä, mutta joillekin taitaa olla helpompaa ainoastaan dissata Totoa kuulematta sitä mistä itse ollaan sanomassa.
No mä olen elokuvan pari kertaa nähnyt ja kummallakin kertaa musiikit lähinnä nauratti. En ole kokenut tarpeelliseksi kuunnella biisejä irrallaan elokuvasta.
Epes oli remontissa kun kävelin ohi. Onneksi Tampereella on muita, ja divareita.
Kais kävit Esa FM Musicissa?Sehän nyt hakkaa muutenkin Epesin 6-0
Antikva Aikakone on paras divareista.Swamp on myös ok.
No mä olen elokuvan pari kertaa nähnyt ja kummallakin kertaa musiikit lähinnä nauratti. En ole kokenut tarpeelliseksi kuunnella biisejä irrallaan elokuvasta.
Elokuva = naurettava. Musiikki? Toimii mielestäni huomattavasti paremmin nimenomaan kuvasta irrotettuna.
No mä olen elokuvan pari kertaa nähnyt ja kummallakin kertaa musiikit lähinnä nauratti. En ole kokenut tarpeelliseksi kuunnella biisejä irrallaan elokuvasta.
Elokuva = naurettava. Musiikki? Toimii mielestäni huomattavasti paremmin nimenomaan kuvasta irrotettuna.
Elokuva on naurettava ja musiikki oli tärkeässä roolissa luomassa tätä naurettavuutta. :D
Uutta Beardfishiä odotellessa... Play.com ei ole vieläkään toimittanut vaikka tein ennakkotilauksen jo keväällä, on kuulemma "väliaikaisesti loppu". :evil:
Mä sain omani Playsta heti kun levy ilmestyi. :o
.
Menin peruuttamaan tilausta ja status olikin "jo" "packing".
Sinänsä vituttaa viivästys koska kyseessä on levy jota aivan erityisesti on odottanut.
Noh, yleensä Play'n kanssa homma on pelittänyt...
Alamaailman Vasarat : Huuro Kolkko
Teemalevy seikkailija Huuro Kolkon elämästä on jälleen laadukas näyte Alamaailman Vasaroilta. Raskassoutuinen, mutta vastustamattomasti eteenpäin rullaava levy on sovituksellisesti rikas ja äänimaailmaltaan komea. Instrumentaatiota on laajennettu mm. mahtavasti matalalta soivalla tubaxilla ja thereminillä. Levyn ehdottomia kohokohtia ovat mukavasti möyryävä Meressä ei asuta, Vasaroiden ”metallista” puolta esittelevä Tujuhuju-myllytys ja melkeinpä progen puolelle lipsuva Luola.
Amorphis : Skyforger
Skyforger jatkaa Eclipsen ja Silent Watersin jäljillä. Edellistä aavistuksen raskaampi ja teknisempi levy ei liiemmin esittele mitään uusia puolia Amorphiksesta. Kappaleet ovat kuitenkin taas tasasen vahvoja, joten kyllä tätä ihan mielellään kuuntelee.
Dream Theater : Black Clouds & Silver Linings
Levyn kohokohdat ovat ensimmäisen kappaleen muutamat minuutit n. 5 minuutin kohdalta eteenpäin ja levyn päättävä Count of Tuscany, oikeastaan ihan kokonaisuudessaan. Muuten levy on jälleen kerran aivan liian pitkä materiaaliinsa nähden.
Enablers : Tundra
Spoken wordia post rock ja proge -vivahteisilla taustoilla. Yllättävän hyvin tämä toimii. Materiaali on tarpeeksi monipuolista ja vaihtelevaa, vaikka tunnelmaa melko minimalistisesti pyritäänkin luomaan.
Ephel Duath : The Painter’s Palette
Ephel Duath : Pain Necessary to Know
Italialaista prog metal / hard core -synkistelyä. Pattonia selvästi fanitetaan, mutta aika kauas kuitenkin jäädään. Ajoittain toimivaa, mutta pääasiassa melko tasapaksua vääntöä.
FM2000 : Meibi bus home
Suomen System of a Downina tunnettu pieksamäkeläinen koheltajametalliryhmä FM2000 häröilee tällä levyllä oikein toden teolla. Valitettavasti diibadaaba-vokaalit käyvät jo yhden kuuntelukerran jälkeen tylsiksi, eikä kappalemateriaalikaan oikein pysty pelastamaan. Levyllä on hetkensä, mutta Moskovan pasuunat -levyn tasosta jäädään.
Isis : Wavering Radiant
Wavering Radiant on paluuta Panopticonin aikaiseen metalliseen tunnelmointiin In the Absence of Truthin aikaisesta post rock -synkistelystä. Hyviä kappaleita ja paikoitellen oikein vangitsevaa fiilistelyä, mutta tyhjäkäyntiäkin löytyy.
Iwrestledabearonce : s/t
Grindiä, jonkin sortin discoa ja vähän mitä sattuu siltä väliltä, yllättävän toimivana pakettina kuitenkin. Niin, ja eihän nimi yhtyettä pahenna...
The Mars Volta : Octahedron
Octahedron on The Mars Voltan paras levy toistaiseksi. Yhtyeen ominainen soundi ja tyyli ovat edelleen tallella, eikä ero edelliseen Bedlam in Goliath -levyyn ei ole kovin suuri: kokonaisuus on tiiviimpi ja yleisilme rauhallisempi. Oleellisin seikka taitaa olla se, että kappaleet ovat tällä levyllä yksinkertaisesti parempia, hienoja melodioita ja vahvoja tunnelmia. Soundeiltaan Octahedron on myös siedettävintä Mars Voltaa.
Mastodon : Crack the Skye
Mitä enemmän Blood Mountainia kuunteli, sitä paremmalta Leviathan vaikutti. Sama juttu tämän leyvn kanssa. Alussa kyllä kolahti kovaa, mutta jotenkin tästäkin jää vielä sellainen olo, että bändi pidättelee itseään. Toisaalta, siihen ne negatiiviset seikat sitten jääkin.
OSI : Blood
Tällä kertaa ero edelliseen levyyn ei ole niin merkittävä, kuin mitä se debyytin ja Freen välillä oli. Tunnelmaltaan ja soundeiltaan kylmä ja teollinen levy esittelee jälleen vähän progempaa OSI:a. Harrisonin työskentely rummuissa on nautinnollista kuunneltavaa ja istuu hyvin levyn yleisilmeeseen. Åkerfeldtin vierailu on oikein onnistunut.
Porcupine Tree : Ilosaarirock
Ihan hyvä setti, mutta ei tällä ihan siihen “Anesthetize-livenä”-fiilikseen pääse.
Devin Townsend Project : Ki
Devin on täällä taas, tai jotenkin näin tätä on markkinoitu. No ehkä aiempaan julkaisutahtiin verrattuna väli edelliseen levyyn ehti venähtää aika pitkäksi. Ki on ensimmäinen Devin Townsend Projectin neljän levyn sarjasta. Levyt on tarkoitus julkaista vuoden sisällä. Devin on valinnut jokaiselle levylle mielestään sopivimmat muusikot toteuttamaan hänen ideansa. Ki:llä mukana on mm. pitkään mukana pyörinyt kiipparistikaveri Dave Young ja mm. Temptationsissa rumpuja soittanut Duris Maxwell. Innoituksen tähän projektiin Devin sai raitistumisestaan ja sitä ympäröivistä asioista. Vaikka tämän tyyppinen ja kokoinen itsetutkiskeluprojekti vaarallisen sisäänpäin kääntyneeltä vaikuttaakin, ainakin Ki on erittäin hyvä levy, yksi Devinin parhaista. Devinin mittapuulla kyseessä on kevyt ja jopa eteerinen levy, jossa pääpaino on seesteisessä kitaroinnissa. Youngin ambienssit syntikkataustat elävöittävät ja täydentävät hienosti sävellyksiä ja rytmiryhmän suora ja groove soitto luovat jämäkän ja jäntevän selkärangan musiikille. Mielenkiinnolla kyllä odotan seuraavia levyjä, varsinkin sitä kolmatta, jonka pitäisi olla raskainta mitä Devin on koskaan tehnyt.
Zombi : Spirit Animal
Retroilua Tangerine Dreamin, Pink Floydin, Genesiksen ja muutaman muun hengessä lievällä psyke-rock otteella. Levyllä on hetkensä, mutta kyllä tämä sinne ”ihan kiva” -kategoriaan putoaa. Paikoitellen vähän tylsä, eivätkä kaikki ideat oikein jaksa kantaa niiden kestoon nähden.
Rush : Snakes & Arrows Live DVD
Tämä piti hankkia dokumentiksi koetusta keikasta. Kyllä Subdivisions näinkin kolahtaa.
Stam1na : K13V DVD
Stam1nan kadonneita 13 vuotta ruotiva DVD on melko kattava paketti yhtyeen alkuajoista tähän päivään. Dokkariosuudessa on harvinaisen paljon materiaalia yhtyeen jäsenten teinivuosilta kiitos laulaja/kitaristi Antti Hyyrysen videoharrastuksen. Livemateriaalia löytyy kahdelta Lutakon - ja kahdelta Provinssi Rock -keikalta, joista varsinkin Raja-albumin aikaiset vedot erottuvat huikealla intensiivisyydellään.
Mukaan on tarttunut myös seuraavia levyjä:
CMX : Dinosaurus Stereophonicus
Haikara : s/t
Laika & the Cosmonauts : Instruments of Terror
Strapping Young Lad : s/t
Univers Zero : Ceux du Dehors
Frank Zappa : Waka/Jawaka
Frank Zappa : Over-nite Sensation
Frank Zappa : Apostrophe(’)
Possessed: Beyond The Gates (deluxe Edition)
Exodus: Fabulous Disaster (deluxe Edition)
Blind Illusion: Sane Asylum
Exodus: Pleasures Of The Flesh (deluxe Edition)
Suicidal Tendencies: Suicidal Tendencies 25th Anniversary edition
High Contrast - True Colours (4x12", Album)
E-Z Rollers - Tough At The Top (Remixes)
Peshay Feat. Co-Ordinate - You Got Me Burning / Fuzion
London Elektricity - Cum Dancing / Down Low
Konsta / Kubiks - Autumn / The Seeker (Carbone Remix)
Konsta - Flirt / What I Need
Muffler - The Iron Tune / Listen
Muffler - I'm No Good For U
Various - Ram Raiders Volume One (3x12")
Roni Size / Reprazent - Dirty Beats Remixes
Fresh - Floodlight / Tomb Raider
Roni Size - Snapshot
J Majik Featuring Kathy Brown - Love Is Not A Game
J Majik vs. Hatiras - Spaced Invader (12", S/Sided, Smplr)
Missy Elliott - Get Ur Freak On (Drum & Bass Remix)
Missy Elliott - Work It Remix
Physics & Champagne - Outabounds Series Part 1
Kaleb & Contour / Physics & Champagne - Outabounds Series Part 3
Tali - Lyric On My Lip
Dice - I Know / I Know (Peshay Remix)
Flytronix - Contemporary Accousticz Jam (Remixes)
J Majik & Wickaman Feat Kathy Brown - Now Its Over / The Curse
Ed Rush & Optical - The Remixes Vol. 1
Ed Rush & Optical - The Remixes Vol. 2
Mickey Finn & Aphrodite - Bad Ass!
Adam F - Brand New Funk
LBJ - Syvälle / This One
Various - Future Sounds Of Jazz Vol. 5 (4x12")
Toi alimmainen on varmaan tuttu jollekkin? Joutunee haalimaan kaikki osat, kun tuota rave-soundia on tullut tilailtua aika paljon viime aikoina.
Large Amount Of Soul - Back no more
Large Amount Of Soul - Everything
Large Amount Of Soul - Rise
Tajunnat räjäyttävä EP, liquid funkkia. Kokeile, kerran se kirpaisee..
Tähän on siis tultu, digitaalinen julkaisu, ladattavissa vain netistä.
Toista se oli ennen, kun kaikki oli jotenkin aidompaa. Minne katosi
materian hypistely, virttyneet vinyylit ja nuhjuiset kannet.
Suosi suomalaista, wareta venäläistä..
PMMP: Veden varaan
Ehkä toistaiseksi paras PMMP:n levy. Tässä on todella hienoja biisejä. Ainoastaan ensisinkkuna julkaistu Viimeinen valitusvirsi on paska biisi, muut ovat hyviä tai erinomaisia.
Peter Hammill: Singularity ***
Hammillin 2000 -luvun tuotokset ovat jääneet tähän asti hankkimatta melko vaisun 90-luvun lopun jälkeen...Singularity on soolo sanan varsinaisessa merkityksessä, ketään muita ei levyllä esiinny. Usein (kuten The Future Now:lla) PH on ollut parhaimmillaan ja kokeilevimmillaan juuri yksin ollessaan. Paikoitellen huomaakin soundeissa samankaltaisuutta 70 -luvun lopun "trilogian" kanssa. Ensimmäinen levy PH:n sydänkohtauksen jälkeen; se ei voi olla näkymättä myös teksteissä. Ei huono.
Peter Hammill: Thin Air ****
Tämähän on parasta Hammillia 20 vuoteen! Kuten em. albumissa, myös Thin Air on tuotettu ja soitettu yksin. Pitkästä aikaa erittäin vahva kokonaisuus joka paranee joka kuuntelukerralla.
Jeff Wayne's Musical Version of The War of the Worlds ***
Ihan viihdyttävää hömppää. Itse Richard Burton tulkitsee karismaattisesti journalistin osan. Justin Hayward laulaa pari biisiä jotka voisivat olla Moody Bluesin levyltä. Mukana myös Chris Thompson, Phil Lynott, jne.. Hassua, että tuli tutustuttua tähän megahittiin vasta nyt.
Scott Walker: Tilt *****
No huhhuh, mikä esitys 60 -luvun lopun teinisankarilta! Walkerin ääni on kauniissa kolkkoudessaan jotain sanoinkuvaamattoman upeata yhdessä vinksahtaneiden taustojen kanssa. Tunnelma on lähes koko ajan lievästi sanottuna uhkaava. Tämä on musiikkia ilman kompromissejä - aniharvoin voi sanoa kuulleensa jotain aivan uutta!
Scott Walker: The Drift *****
The Drift on vieläkin äärimmäisempi kokonaisuus kuin Tilt. Eräänlainen teemalevy Bosnian sodasta. 11 v. rankan Tiltin jälkeen Walker astuu vieläkin pidemmälle matkalle kauhistuttaviin sielunmaisemiin. Walker on musiikin David Lynch potenssiin 10. Valot pois ja nupit kaakkoon ja ette taatusti nuku seuraavana yönä.
Tämmöselle albumille on vähän hölmöä antaa mitään tähtiä, saati suositella jollekin - take it or leave it.
Scott Walker: Tilt *****
No huhhuh, mikä esitys 60 -luvun lopun teinisankarilta! Walkerin ääni on kauniissa kolkkoudessaan jotain sanoinkuvaamattoman upeata yhdessä vinksahtaneiden taustojen kanssa. Tunnelma on lähes koko ajan lievästi sanottuna uhkaava. Tämä on musiikkia ilman kompromissejä - aniharvoin voi sanoa kuulleensa jotain aivan uutta!
Scott Walker: The Drift *****
The Drift on vieläkin äärimmäisempi kokonaisuus kuin Tilt. Eräänlainen teemalevy Bosnian sodasta. 11 v. rankan Tiltin jälkeen Walker astuu vieläkin pidemmälle matkalle kauhistuttaviin sielunmaisemiin. Walker on musiikin David Lynch potenssiin 10. Valot pois ja nupit kaakkoon ja ette taatusti nuku seuraavana yönä.
Tämmöselle albumille on vähän hölmöä antaa mitään tähtiä, saati suositella jollekin - take it or leave it.
Uhkaavan ja painostavan tunnelman mestariteoksia ovat nämä. Kysymys on lähinnä, kuka tuntee tarvetta tällaiseen tunnelmointiin. Itse olen todennut levyjen tehon, mutta sellaista mielialaa ja hetkeä ei tahdo oikein löytyä että näitä tosissani ja vakavisssani soittaisin.
Uhkaavan ja painostavan tunnelman mestariteoksia ovat nämä. Kysymys on lähinnä, kuka tuntee tarvetta tällaiseen tunnelmointiin. Itse olen todennut levyjen tehon, mutta sellaista mielialaa ja hetkeä ei tahdo oikein löytyä että näitä tosissani ja vakavisssani soittaisin.
Hyvä pointti!
Jep, ei näitä joka päivä voi kuunnellakaan, saati soittaa taustalla.
Useinkin tulee nähtyä elokuvia, jotka sisältävät vastemielistä materiaalia, mutta jotka jälkeenpäin on valmis tunnustamaan mestariteokseksi. Musiikissa ei vielä ole paljoa yleisöä koeteltu, leffayleisö sen sijaan on turrutettu piloille. Tiedän kaveripiirissäni "proge/hevimiehiä joille Peter Hammillin 70 -luvun tuotanto on liian ahdistavaa. Mulle on aina elämys löytää jonkin sortin neroutta, oli kyse mistä tahansa.
Jos etsisin musasta tai leffoista pelkästään auringonpaistetta ja positiivisia fiiliksiä niin kuuntelisin pelkästään Stevie Wonderia ja katselisin Disneyn piirrettyjä (no, onhan nekin välillä aika rankkoja). :wink:
Ghost (japan), Espers + kaikki kytkennät ,. loistavaa acid-folk progeilua. Kannattaa etsiä. :shock:
Litmus: Aurora 2LP (Die-hard)
The Green Pajamas: Hidden Minutes LP
Adrian Shaw & Rod Goodway: Oxygen Thiefs LP
The December Sound: kaikki EP:t...
The Devil's Blood: I'll Be Your Ghost 12"
Tilauksessa/tulossa:
Lord Vicar: Fear No Pain 2LP
The Devils Blood: The Time of No Time Evermore 2LP
Vibravoid: Distortions LP (limited 100) & Krautrock Sensation 7" EP yms....
Joo toi Espers kuulostaa ihan uskottavalta eli siis 70-luvun alkupuolella Englannissa tehdyltä!
Joo ja mikset B´eirthin jutuilta kans (=In Gowan Ring, Birch Book...)
Dave Stewart & Barbara Gaskin : Green and Blue (2009) ***½
Uutta "sofistikoitunutta poppia aikuisille" Dave Stewartilta ja Barbara Gaskinilta lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Levy jatkaa melko suoraan siitä mihin 90-luvun alussa jäätiin. Eli huolellisesti sovitettuja pitkiä kaaria (biisit ovat keskimäärin noin 7 minuuttisia) sisältäviä pop-kappaleita joissa tällä kertaa kummittelee mukana myös Stewartin (nyt ei siis puhuta siitä Eurythmics miehestä!) progemennisyys hieman aikaisempaa enemmän. Kosketinsoolojakin kuullaan Stewartilta hieman edellisiä S&G-levyjä enemmän. Etenkin levyn rokkaavin biisi musiikkiteollisuuden ahdingosta nautiskeleva Rat Circus on helppo kuvitella National Healthin soittamaksi. Gaskin on taitava laulaja, mutta jotain teennäistä hänen tulkinnasaan mielestäni on. Stewartia ja Gaskinia levylllä auttelee kitarassa Andy Reynolds ja rummuissa nykään joka toiselle progeen vivahtavalla levyllä soittava Gavin Harrison. Levyn soundit on hieman ohuet.
Dave Stewart & Barbara Gaskin : Hour Moon (2009) **½
Green And Bluen kanssa samaan aikaan julkaistu ep joka sisältää ennen julkaisemattomia kappaleita bändin uran varrelta. Ei erityisen välttämätön hankinta.
Larry Young : Lawrence of Newark (1973) ***½
Hikistä porno-urku-fuusiojazzia 70-luvulta. Varsin mainio levy.
Klaus Schulze : Mirage (1977) ***
Hyytävän helmeilevää elektronista ambient-musiikkia. Käy välillä vähän tylsäksi.
Bill Bruford's Earthworks : Heavenly Bodies (1997)***½
Tilasin Earthworksin ensimmäisen levyn, mutta sainkin tämän kokoelman.
Magma: 1001° Centigrades (1971) ****
Magman toinen studioalbumi. Magman todellinen "zeuhl"-tyyli oli vasta muovautumassa ja tällä levyllä ollaan vasta siirtymässä jazz-rockista (hyvin eurooppalaisesta jazzrockista) kosmisempaan suuntaan. Tämä on aika hyvä aloituslevy Magmasta kiinnostuneille ummikoille. Hienoa musiikkia.
Miriodor: Avanti! (2009) ****
Miriodor on jo parikymmentä vuotta vaikuttanut kanadanranskalainen yhtye, mutta tämä bändin uusin levy on minulle ensimmäinen kosketus bändiin. Miriodorin musiikki on vauhdikas yhdistelmä instrumentaalista RIO-tyyppistä avant-progea ja Gentle Giantin sointia. Sekaan on sotkettu vielä sellaista kieroutuneen kuuloisia tivolitunnelmia. Erittäin monimutkaista varmasti soittaa, mutta kuuntelijalle kohtuullisen helposti lähestyttävää musiikkia. Hyvä levy.
Gustav Mahler: 1. Symphony ****
Vienna Philharmonic Orchestra Lorin Maazelin johtamana.
OSI: Blood (2cd, 2009) ***½
OSI jatkaa pitkälti viimelevyllä tutuksi tulleella progemetallin ja elektronisen musiikin yhdistelmällä. Jim Matheos paahtaa raskaita riffejä, Kevin moore säestää piippailevilla syntetisaattoreillaan ja laulaa monotonisesti, mutta samalla kumman karismaattisesti päälle. Rumpalina tällä kertaa on Porcupine Treen Gavin Harrison. Mikael Åkerlund vierailee laulajan yhdessä kappaleessa. Hyvää musiikkia, mutta etenkin levyn loppupuolella alkaa kuulostaa hieman siltä että enkö jo kuullut tämän aiemmin. Seuraavalle levylle kaipaisi hieman uusia temppuja.
IQ: Frequency (special edition cd+dvd, 2009) ****
IQ kuulu näihin progebändeihin jota ei koskaan ole voinut pitää aidosti kovin progressiivisena. IQ:n musiikillinen kivijalta on selkeästi luotu jo 70-luvulla genren alkuperäisten titaanien toimesta. Siltikin IQ on lähes tasaisesti kehittynyt omien melko kapeiden parametriensä sisällä ja tehnyt vuodesta toiseen laadukasta ja melodista musiikkia joka useimmiten vaikutteistaan huolimatta on kuulostanut riittävän omalta. Edellinen levy Dark Matter oli mielestäni pieni notkahdus laadullisesti , mutta tämä uusi albumi onkin sitten parasta IQ:ta levyjen Seventh House ja Subterrania ohella vaikkei todellakaan sisällä mitään sinänsä uraauurtavaa uutta. Levy on täynnä upeita melodioita, Peter Nichols laulaa ehkä paremmin kuin koskaan, Mike Holmesin kitarasoolot täynnä tunnetta. Levyn tuotanto on myös ehkä bändin toistaiseksi onnistunein. Täyteläinen, mutta ei ylituotetun kuuloinen. Bändin uudet jäsenet pärjäävät myös varsin mainiosti. Uusi rumpali Andy Edwards (Frost*) on taitavampi kuin edeltäjänsä Paul Cook (tosin jos olen oikein ymmärtänyt Paul Cook on taas palannut bändiin...), mutta toisaalta sortuu paikoitellen lievään ylisoittamiseen. Martin Orfordin korvannut kosketinsoittaja Mark Westworth (Darwin's Radio bändistä) on aivan mainio lisä bändiin. Sen lisäksi että hän on teknisesti taitava soittaja ja kuulostaa tarvittaessa riittävän samalta kuin Orford, on hänellä on myös ehkä parhaat syntsasoundit mitä pitkään aikaan on tälläisessä traditionaalisessa progebändissä kuultu. Special edition julkaisuun kuuluu myös dvd jossa täysimittainen konserttitaltiointi vuodelta 2007
Jaa, mitähän näitä olisi...
Electric Wizard - Come my Fanatics -cd
Eternal - Lucifer´s Children -lp
Sleep - Dopesmoker -2lp
Boris/Sunn O))) - Altar -3lp
Sunn O))) - Domkirken -2lp
Church of Misery - Houses of Unholy -2lp
Blood Ceremony - s/t -lp
Terveet Kädet - Ihmisen Poika, Pedon Poika 10" [parasta TK:ta vuosiin!!!, pakkohankinta vanhan tylytyksen ystäville]
ääh, ei muista, eikä voi tarkistaa nyt.
Ja tulossa tällä vko:lla:
EyeHateGod - Take as needed tms -2lp
Corrupted - Paso Inferior -lp
Boris - Smile
ja eräs puoli buutsi, minkä nimeä en taida kertoa, kun on hyvin moni ihminen vittuuntuneita ko. olevan levyn julkaisijaan, (vei rahoja, eikä toimittanut levyjä, Chileläinen lafka).
Astro tosin tietänee mikä levy toi on... hys, hys
Brüssel Kaupallinen : Aika kultaa muistot
Tuomari Nurmio : 15 klassikkoa
Viikate: Viina, terva & hauta 7"
M.A. Numminen : Valtava jänis - Gommin ja Pommin kaikki seikkailut
Viikate: Kuu kaakon yllä
Tämä olikin viimeisin,
Agents: ... Looking back
Lord Vicar : Fear No pain Book-2LP+[Booklet]
- Hienoin paketti mitä on tullut vastaan, ainakin tällä vuosituhannella...
Kuulostaa vinyylinä paremmalta, kuin cd;nä, joka ei oikein vakuuttanut.. Vinyyli julkaisu taasen vakuutti ja vahvasti.. [Älä pelkää hintaa...]
Ja olihan tämäkin ostettava heti!
Reverend Bizarre - Harbinger of Metal 2x12" (Svart rec, Tku, Fin) Gatefold kannet ja tyylikäs paketti tämäkin..
Beardfish : Destined Solitary ***1/2
Jotenkin väkisin väännettyä matskua edellisten mestariteosten jälkeen. Rikard Sjöblom on säästänyt parhaat jutut soololevylleen?
Gungfly : Please Be Quiet *****
Beardfishin Rikard Sjöblomin soolo, jolla mies soittaa/laulaa käytännöllisesti katsoen kaiken itse. Enemmän groovea, vähemmän progea. Kyllä on todella vakuuttava osoitus miehen neroudesta! Fiilikseltään vähän samaa kuin Jim Pembroken parhaimmissa sooloissa. Toinen toistaan hienompia biisejä!
Muse : The Resistance (CD+DVD) ****1/2
Taas vedetään överiksi aseista riisuvalla tavalla.
Porcupine Tree : The Incident ****
Odotetusti vähän keinotekoisesti kursittu kokoon tuo "pitkä biisi". Ihan taattua PT:tä, muttei tarjoa mitään sen suurempia ylläreitä. Kakkoslevyllä tasokasta matskua myös.
Earth, Wind & Fire : Original Album Classics (5cd)
Kaikki oleelliset EWF:t alle parilla kympillä, vain Raise puuttuu. Hyvä diili, jos on valmis tyytymään varsin askeettiseen pakkaukseen. Mutta kansitaidettahan voi ihailla vinyylilevykansista.. 8)
Beardfish : Destined Solitary ***1/2
Jotenkin väkisin väännettyä matskua edellisten mestariteosten jälkeen. Rikard Sjöblom on säästänyt parhaat jutut soololevylleen?
Jotenkin väkisin väännettyä matskua edellisten mestariteosten jälkeen. Rikard Sjöblom on säästänyt parhaat jutut soololevylleen?
Samaa mieltä. Sillä erolla että en pidä niitä edellisiäkään minään mestariteoksina. Parempia kuitenkin kuin tämä uusi.
Tais tulla muutama enempi ku viis, mut viis siitä.
Lord Vicar: Fear No Pain 2LP
Porcupine Tree: The Incident 2LP
Litmus: Aurora 2LP
Orange Goblin: Healing Through the Fire LP
Mercedes Hell: Kingdom Together 7"
Vibravoid: Krautrock Sensation 7"
Wooden Shjips: Dos LP
Masaki Batoh & Helena Espvall: Overloaded Ark 2LP
Third Ear Band: Raga Live 2LP
Mirror Of Deception/Garden Of Worm: Split 12"
David Bowie: Station To Station (cd, 1976, 1999 remaster) ***
Keskitason Bowie-levy. Tässä ei ole mitään kovin ikimuistoisia kappaleita, mutta ei toisaalta mitään pahoja floppejakaan. Kappaleet tuppaavat olemaan kyllä hieman liian pitkiä. Tätä levyä seurannut "Berliini-trilogia" on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuultavaa.
Franz Ferdinand: You Could Have It So Much Better (cd, 2005) **½
Tässä on muutama aika tehokas ralli, mutta vasta painoksi aivan liian monta tylsää ja yhdentekevää rokkirenkutusta. Nuoriso varmaan tykkää.
John McLaughlin & Chick Corea: Five Peace Band (2cd, 2009) ***
Kahden fuusiojazz-legendan kohtaaminen livekonsertissa. Taustalla myös kovia nimiä kuten Kenny Garret ja Vinnie Colaiuta. Vierailevana tähtenä kuullaan myös Herbie Hancockia. Levyn ensimmäinen kappale on mukavan rouhea ja tuo hieman jopa Mahavishnu Orchestran mieleen. Hyvän aloituksen jälkeen musiikki hiipuu vähän särmättömäksi pimputteluksi. Taitavaa, mutta liian usein myös tylsää.
Peter Hammill: Thin Air (cd, 2009) ***½
Tämä Peter Hammillin 30. soololevy on suurinpiirtein samaa tasoa kun kaksi edellistäkin. Eli hyvää perus-hammillia. Se jokin tästä puuttuu joka tekee Hammillin parhaista levyistä niin maagisia. Muutamassa kappaleessa on mukavia Angelo Badalamenti/David Lynch-viboja. Tyylilllisesti levy on kohtuu helppoa laskea osaksi The Future Now/ph7-jatkumoa.
Beardfish: Sleeping in Traffic: Part One (mp3, 2007) ***½
Ruotsalainen nuorehko bändi Beardfish sotkee soundissaan vaikutteita niin soulista, progesta, Zappasta, hardrockista kuin ruotsalaisesta kansanmusiikista. Lopputulos on laskettavissa selkeästi retroprogeksi, mutta vaikutteiden tulleessa niin monelta erilaiselta taholta bändi kuulostaa varsin omaperäiseltä. Laulajalla on parhaimmillaan varsin miellyttävä ääni ja hammondit soivat levyllä mukavan tulisesti. Albumin ehdoton kohokohta on 12 minuuttinen Roulette joka on kahta levyä myöhemminkin yhä Beardfishin hienoin kappale.
Beardfish: Sleeping in Traffic: Part Two (cd, 2008) ***
Partakalan neljännellä levyllä soittotaidot ovat entisestään parantuneet ja soundit muhevoituneet. Valitettavasti biisinteko taidot eivät ole kehittyneet. Kappaleet ovat vähän sellaisia tilkkutäkkejä joissa eri kohdat seuraavat toisiaan ilman sen suurempaa punaista lankaa. Viihdyttäviä hetkiä toki onneksi riittää.
Frost*: Milliontown (mp3, 2006) **½
Frost* on musiikkia pop-tähdille työkseen tekevän kosketinsoittaja Jem Godfreyn terapiaprogeprojekti. Avukseen hän on pestannut lahjakkaita, mutta melko persoonattomia muusikoita brittiläisestä neoproge-scenestä. Frostin musiikki on vauhdikasta ja paikoin hyvinkin viihdyttävää, mutta myös aika ylituotettua ja muovisen kuuloista poppi-progea. Semmoine liiallinen pro-tools-fiilis leijuu levyn yllä jatkuvasti eikä hetkeksikään tule tunnetta että tässä soittaa nyt oikea bändi yhdessä. En tiedä onko Frost koskaan soittanut yhtään livekonserttia, mutta olisi mielekiintoista kuulla miltä bändi keikalla kuulostaisi.
Karmakanic: Who's The Boss In The Factory (mp3, 2008) ***
Mahtipontista progea The Flower Kingsin (Karmakanicin pääjehu on Kukkakunkkujan basisti Jonas Reingold) hengessä. Ihan ok vaikka välillä mennäänkin vähän korneihin jopa Euroviisumaisiin tunnelmiin. On tämä joka tapauksessa parempi kuin The Flower Kingin levyt viimeisen 10 vuoden aikana.
[Peter Hammill: Thin Air (cd, 2009) ***½
Tämä Peter Hammillin 30. soololevy on suurinpiirtein samaa tasoa kun kaksi edellistäkin. Eli hyvää perus-hammillia. Se jokin tästä puuttuu joka tekee Hammillin parhaista levyistä niin maagisia. Muutamassa kappaleessa on mukavia Angelo Badalamenti/David Lynch-viboja. Tyylilllisesti levy on kohtuu helppoa laskea osaksi The Future Now/ph7-jatkumoa.
[.
Tämä Peter Hammillin 30. soololevy on suurinpiirtein samaa tasoa kun kaksi edellistäkin. Eli hyvää perus-hammillia. Se jokin tästä puuttuu joka tekee Hammillin parhaista levyistä niin maagisia. Muutamassa kappaleessa on mukavia Angelo Badalamenti/David Lynch-viboja. Tyylilllisesti levy on kohtuu helppoa laskea osaksi The Future Now/ph7-jatkumoa.
[.
Joo, eihän tätä Hammillin maagisiin albumeihin voi verrata, mutta jo ilmiselvä pyrkimys TFN/PH7/TBB -fiiliksiin tuo plussaa.
Mitä Beardfishiin tulee niin en oikeen itsekään tiedä miksi se bändi on riisunut meikäläisen aseista uusinta levyä lukuunottamatta.
Adrian Belew Power Trio: Live Overseas (mp3, 2009) ***½
Belew livenä parikymppisten Slickin sisarusten kera. Settilista koostuu lähinnä Side One-Three-levyjen materiaalista ja muutamasta King Crimsonin kappaleesta. Hyvä meininkihän tässä on, mutta Side Four nimellä julkaistu livelevy on huolellisemmin miksattu/äänitetty ja siten ehkä suositeltavampi hankinta kuin tämä vain digi-tiedostona myynnissä oleva levy.
Riverside: Anno Domini High Definition (cd+dvd, 2009) ****
Riverside on neljännellä levyllään kääntänyt nupit kaakkoon ja siirtynyt askeleen lähemmäs proge-metallia. Musiikki on nopeampaa, raskaampaa ja hitaista pinkfloydmaisista (usein aika tylsistä) tunnelmoinneista on luovuttu oikeastaan kokonaan. Ilahduttavasti tästä huolimatta kosketinsoittimet ovat saaneet entistä enemmän tilaa ja ne soivatkin usein tasaveroisesti kitaroiden ja Mariusz Dudan murisen basson rinnalla. Selkeästi Riversiden paras levy toistaiseksi. Mukana ihan laadukas noin tunnin mittainen livekonsertti dvd:llä viime levyn ajoilta.
The Syn - Big Sky: A Chance to Get It Right (cd, 2009) **½
Chris Squire on jättänyt bändin ja pelkästään Steve Nardellin johdossa musiikki on 60-lukulaisen proto-progen sijasta muuttunut enemmän puhtaaksi singer-songwriter tyyppiseksi matskuksi. Taustalla on kuitenkin onneksi muutama mainio muusikko kuten Frank Dunnery ,(It Bites, Tom Brislin (Yes) ja Paul Ramsey (Echolyn). Show on kuitenkin Nardellin ja muutamista hyvistä melodioista huolimatta levy jää aika tylsäksi eikä vähiten Nardellin melko puuduttavan lauluäänen takia.
Crimson Jazz Trio: King Crimson Song Book Volume 2 (cd, 2009) ****½
Jatkoa 2005 ilmestyneelle ensimmäiselle King Crimsonia jazzmuodossa tarjoinneelle levylle. Projektin keulahahmo rumpali Ian Wallace kuoli vuonna 2007 helmikuussa ja hieman ennen tätä valmistunut levy julkaistiin vasta tänä vuonna. Tämä kakkos-osa on tasollisesti aivan yhtä huikeaa kaliiberia kuin ensimmäinen vaikka biisillisesti kermat kuorittiinkin ehkä jo debyyttijulkaisussa. Sovitukset ovat entistä rohkeampia ja alkuperäisistä biisi aihioista lähdetään irrottelemaan rohkeammin. Mel Collins vierailee saksofonistina kahdessa kappaleessa. Levyn suurimpia yllätyksiä tarjoilee hieno sovitus (ja levyn ainoa laulettu kappale) Inner Gardenista. Tuo Thrakilla alunperin ollut pieni eteerinen välisoitto kasvaa Crimson Jazz Trion käsittelyssä ihan oikeaksi biisiksi. Uskon että tästä levystä nauttivat sekä King Crimsonista tietämättömät jazz-musiikin yhtävät yhtä lailla kuin jazzista kiinnostuneet Crimson-fanit. Harmi ettei tätä herkkua ole luvassa lisää. Ainakaan Ian Wallacen upeasti rumpaloimana.
Travis & Fripp: Thread (2009) ***
Kohtalainen ambient-levy Robert Frippiltä ja huilisti Theo Travisilta. Ilmeisesti kokonaan improvisoitua matskua.
Sufjan Stevens : Run Rabbit Run
Sufjan Stevens : The BQE
Katatonia : Night Is The New Day
Swallow The Sun : New Moon
Wolfmother : Cosmic Egg
Riverside : Anno Domini High Definition
Ainakin toi Riversiden levy kolahti oikein kivasti.
Autobahn
Radio-Aktivität
Trans Europa Express
Die Mensch-Maschine
Computerwelt
Kraftwerk-päivitys, saksankieliset älppärit. Soundit hyvät ja kansitaide hienoa.
Muuta:
Do Make Say Think - Other Truths
Postrokkarit jatkaa vanhalla, hyväksi havaitulla linjalla. Constellationin älppäreissä nyt myös cd mukana.
Fuck Buttons - Tarot Sports
Krauttihenkistä elektroa, vuoden kovimpia konelevyjä.
Uus Gong pitäis kans hommata, pirun hintavat vaan nuo vinyyliversiot...
Dark Buddha Rising: Entheomorphis 2LP
Spiritus Mortis/Fall of the Idols split-LP
Jex Thoth: S/T LP
Espers: II LP
Cranium Pie: Baby You're a Rich Man/Madman Running Through the Fields 7"
Dark Buddha Rising: Entheomorphis 2LP
Spiritus Mortis/Fall of the Idols split-LP
Jex Thoth: S/T LP
Espers: II LP
Cranium Pie: Baby You're a Rich Man/Madman Running Through the Fields 7"
Spiritus Mortis/Fall of the Idols split-LP
Jex Thoth: S/T LP
Espers: II LP
Cranium Pie: Baby You're a Rich Man/Madman Running Through the Fields 7"
Ahaa, Dark Buddha Risingilta tullut uusi lätty, edellinenkin on saamatta... SM/FOTI split tulossa.
Jex Thoth on promo-cdnä löytyy.. Täytyy varmaan älppäri hommata silti...
Hyviä ostoksia taas tehty..
Taas on aika pläikäys tullu hankittua päätä pullistavaa rockia:
GONG: 2032 2LP
DEVIL`S BLOOD: The time of no time evermore 2LP
CAUSA SUI: Causa sui 2LP
CAUSA SUI: Free ride LP+7"
WHITE HILLS: Heads on fire LP
BABY WOODROSE: Baby woodrose LP
ESPERS: III LP
OM: Conference live LP
NICK CASTRO & THE YOUNG ELDERS: A day without disaster 10"
SULA BASSANA: The vegetable man 7"
Toy Matinee: s/t (cd, 1990, 2001 remaster) ***
Melko mukavaa powerpoppia kevyellä progehöysteellä Kevin Gilbertiltä ja Patrick Leonardilta. Tyyli on melko saman kaltainen kuin Gilbertin hienoilla soololevyillä, tosin sama ivallinen purevuus ja paikoittainen kokeellisuus puuttuu. Tässä on myös muutama vähän yhdentekevä ralli liikaa. Parhaat biisit: Toy Matinee ja There Was A Little Boy.
Peter Hammill: Enter K (cd, 1982, 2003 remaster) ***½
Melko kokeellisen levytrilogian ph/7, Future Now ja Black Box jälkeen Peter Hammill perusti hieman normaalimmin rokkaavan K Groupin joka koostui hänen itsensä lisäkseen John Ellisista, Nic Potterista ja Gut Evensista. K Group soitti kahdella studiolevyllä sekä livelevy Marginilla. Enter K:n kappaleet ovat siis aikaisempia levyjä suoraviivaisempia ja rokkaavampia. Biisit ovat tasokkaita ja soitto mainiota, mutta levyn tuotanto on vähän pökkelö. Tämä 2003 remasteri sisältää yhden bonuskappaleen (Seven Wonders).
Peter Hammill: Patience (cd, 1983) ***½
Toinen K Group-levy ja täten selkeää jatkoa Enter K:lle. Patience on edellä mainitua ehkä hieman parempi levy.
Peter Hammill: The Margin + (cd, 1985, 2002 laajennettu 2cd versio) ****
Loistava livelevy. Biisit ovat pääosin peräisin ns. K Groupin kahdelta levyltä (Patience ja Enter K) sekä näitä edeltäneiltä neljältä Hammillin-soololevyltä. Hammillin alunperin pääasiassa studiossa yksin toteuttamat biisit muuntuvat oikean bändin (John Ellis, Nic Potter ja Guy Evans) käsissä huomattavasti rokkaavimmiksi. Välillä kappaleet ovat rakennettu alkuperäisen luurangon ympärille aivan uusiksi. Erittäin mielenkiintoista kuultavaa! Levyn kruunaa mielestäni definitiivinen tulkinta 20 minuuttisesta Flightista joka studiolevyllä A Black Box kuulostaa hieman huteralta. Tämä The Margin "plussaksi" nimetty uusintajulkaisu on laajennettu alkuperäisestä yhdestä levystä tuplaksi. Toisella levyllä äänenlaatu ei ole yhtä hyvä, mutta ihan kelvollinen silti. Tosin rehellisesti sanottuna ensimmäisen levynkään soundit tuskin saavat ketään hifistiä hyppimään riemusta. Hammillin soolotuotannon ystäville tämä on ehdoton hankinta.
Beardfish: Destined Solitaire (cd, 2009) ***
Ihan miellyttävää progeilua Ruotsista, mutta ei nämä kaverit oikein osaa oikeasti hyviä biisejä tehdä. Hyviä kohtia kylläkin. Heikoin kolmesta tuoreimmasta Beardfishin levystä.
Adrian Belew: Side Four (2007) ****
Mainio, energinen livelevy triokokoonpanolla (Belew + Julie Slick ja Eric Slick). Mukana myös muutama King Crimsonin kappale, mutta suurimman vaikutuksen tekee mainiot tulkinnat Belewin vanhemmista biiseistä Young Lions ja Big Electric Cat.
Adrian Belew: e (2009) ****½
Adrian Belewin uusin studiolevy e koostuu yhdestä 42 minuuttisesta instrumentaalisesta progejärkäleestä. Kappale on tosin indexoitu 11 eri osaan, mutta enemmän tai vähemmän yhtenäisestä teoksesta on kuitenkin kysymys. Belew ilmeisesti kaavaili eeposta jossain vaiheessa King Crimsonille, mutta koska Fripp ei ole toistaiseksi innostunut elvyttämään bändiä toteutti hän biisin trio-formaatissa parikymppisten sisarusten Julie Slickin (basso) ja Eric Slickin (rummut) kanssa. Nuorukaisten ei tarvitse hävetä Crimson-veteraanin rinnalla vaan selviävät monimutkaisesta musiikista kunnialla ja saavat musiikin jopa groovaamaan epäsäännöllisistä tahtilajeista (joita riittää!) huolimatta. Musiikki on selvästi King Crimson-henkistä vaikkei olekaan samalla lailla kulmikkaan aggressiivista. Levy on äänitetty lähes kokonaan livenä studiossa ja kuulostaa loistavalta. Soitto on toki tarkkaa, mutta livenä äänitetty bändisoitto on vaan niin orgaanisen kuuloista verrattuna nykypäivänä lähes standardiksi muodostuneeseen pro-tools-leikkaa-ja-liimaa tuotantotyyliin. e on hieno levy ja ehdottomasti yksi vuoden 2009 parhaita julkaisuja.
Mew: No More Stories / Are Told Today / I'm Sorry / They Washed Away // No More Stories / The World Is Grey / I'm Tired / Let's Wash Away (cd, 2009) ****
Mew jatkaa omalaatuista tasapainoilua popin ja progen välissä. Tämä uutuus on jännittävästi biisistä riippuen toisaalta kokeelllisempi ja toisaalta taas helpommin lähestyttävämpi ja popimpi kuin aikaisemmin. Silti levy tuntuu luontevalta kokonaisuudelta usempien kappaleiden yhdistellessä molempia puolia. Ja popeimmillaankin Mewin erottaa tavanomaisesta bändin ässä hihassa eli Jonas Bjerre hieman jon andersonmainen, mutta silti ainutlaatuinen lauluääni. Hieno levy yhä kehittyvältä bändiltä.
Loppuvuoden hankintoja:
Uriah Heep:FireFly
Uriah Heep:Conquest
Uriah Heep:Fallen Angel
Uriah Heep:Look at yourself
Uriah Heep:Head First
Uriah Heep:Celebration cd/dvd
Uriah Heep:High and Mighty
Uriah Heep:Sweet Freedom
-eli 1 uus Heeppi ja muutama vinyylin/kasetin päivitys cd-muotoon
Steve Walsh:Glossolalia
Steve Walsh:Shadowman
-Kansasin laulajan sooloja.Molemmat hyviä levyjä,eka piirun verran parempi
Jeff Wayne's Musical Version of The War of the Worlds
30th anniversary edition 2-cd
-Aivan loistava
Genesis:Live 1973-2007 11 levyn boxi
-Päivitetyt remasterit Genesiksen livelevyistä.Parasta antia live at Rainbow 1973.
CCR:40th Anniversary BOX SET 7-CD
-Nuoruuden muistoja.Ihan hienoa musiikkia,paikoitellen.
Dream Theater:
Images and Words
Train of Thought
SIX DEGREES OF INNER TURBULANCE
-Ei edelleenkään varsinaisesti mun musaa.Tuli halavalla ostettua ja onhan näissä hetkensä
Kraftwerk:The Catalogue 8 cd:n boxi
-remasteroidut versiot saksalaisen konemusiikin pioneeribändin keskeisimmästä tuotannosta.En ole mikään KW fani,mutta hyllyssä ei ollut yhtään virallista levyä,joten tuli tämä ostettua.Muksut tykkää...
CAMEL: Pressure Points 2-cd
The Single Factor
-Uudet remasterit.Tykkään kovasti molemmista.
The FLOWER KINGS @LIVE RECORDING 2003 2-CD
-Emmäoikeenjaksainnostuatästä
JETHRO TULL LIVING WITH THE PAST
-Ihan kohtuullinen livekokoelma
Kansas:In the Spirit of Things
Freaks of Nature
-No nyt on Kansasin koko tuotanto hyllyssä.Ei nää ihan parhaasta päästä kyllä ole vaikkakin Freaksilla on pari oikein mainiota kappaletta
PEARL JAM : VITALOGY
-Egellä kirpparilta.Pitäisiköhän jaksaa myös kuunnella joskus...
SAGA: CONTACT DVD
-Varsin viihdyttävä konserttitaltiointi.Bonarilevyä en ole vielä katsastanut
Oli kai noita muitakin,mutta kun en muista ihan kaikkia.Seuraavat levyt varmaankin vasta tammikuussa...
Tässä kuussa ostettuja kaikki vinyylinä.
Airto - Free
Art Blakey And Jazz Messengers - Buhaina
Dave Brubeck Quartet - The Great Concert
Dave Brubeck Quartet - Time Out
John Coltrane - Ballads
John Coltrane - A Love Supreme
John Coltrane & Johnny Hartman - s/t
Miles Davis - In A Silent Way
Miles Davis - Water Babies
Miles Davis - tupla joka sis. Cookin ja Relaxin levyt
Herbie Hancock - The Prisoner
Magma - s/t
Magma - 1.001° Centigrades
Mccoy Tyner - The Legend Of the Hour
Charles Mingus - Mingus
Charles Mingus - Tonight At Noon
Charles Mingus - Charles Mingus Quartet + Max Roach
Charles Mingus Sextet - East Coasting
Charles Mingus - Oh Yeah
Hank Mobley - s/t
Moden Jazz Quartet - Blues On Bach
Moden Jazz Quartet -Blues At Carnegie Hall
Moden Jazz Quartet - Pyramid
Moden Jazz Quartet -Atlantic Years
Stevie Wonder - Music Of My Mind
Stevie Wonder - Talking Book
En millään viitsisi valittaa näin jouluna, mutta olis kiva jos listaukset sisältäisivät myös jonkin, edes lyhyen, kommentin. Me kaikki tiedämme kyllä ko julkaisuiden olemassaolon. :wink:
Vuoden parhaat -listauksia odotellessa...
Voin laitella kyllä jotain kunhan kerkeän kunnolla kuuntelemaan tulee vaan tauko nyt sunnuntaina kun puran levysoittimen ja pitää uusia armboard siihen tulevaa vartta varten samalla teen huollon pyörittimeen. No Magmaa ja Stevietä lukuunottamatta muut on jazzia vaikka noi kaksi ekaa Magmaakin sitä paljon sisältävät.
Mike Oldfield: Tubular Bells (2cd+dvd, 1973, 2009 deluxe edition) *****
Taas sitä sortui ostamaan uuden julkaisun Tubular Bellsistä... Tämä sisältää alkuperäisen miksauksen, uuden stereo-remixin sekä 5.1. remixin. Bonuskappaleina Vivian Stanshall-versio Sailor's Hornpipesta sekä mainio, minulle ennestään tuntematon Mike Oldfield's Single. 5.1 versiota en ole kuunnellut, mutta Oldfieldin uusi stereomiksaus kuulostaa hyvältä vaikken eroja vanhaan ole vielä hirveästi ehtinyt analysoimaan.
Muse: The Resistance (cd, 2009) ****½
Intergalaktisia stadionlauluja sanoo levyn mainos ja se onkin ihan osuvasti luonnehdittu. Muse tarjoilee jälleen levyllisen (entistäkin) mahtipontisia ja tunteellisia pop-biisejä jotka ovat täynnä tarttuvia melodioita ja kertosäkeitä. Kunnianhimoisina sälleinä Muse toki taivuttaa pop-biisin rajoje useallakin tavalla, mutta musiikki pysyy kokoajan helposti lähestyttävänä ja koskettavana. Erittäin piristävää kuunneltavaa kaiken progen lomassa. Bellamyn pöhköt salaliittoteorioita pursuilevat "me vastaan ne"-sanoitukset toimivat yhä myös yllättävän hyvin. Pari heikompaakin hetkeä levyllät on kuten liian suoraviivainen r'n'b-biisi Undisclosed Desires. Plussa puolelta löytyy sitten hulvattomasti Queenia, itämaisia tunnelmia ja Chopinia yhdistelevä United States Of Eurasia, glamrock-henkinen avausbiisi Uprising ja levyn päättävä yli 10 minuuttinen orkestraalinen Exogenesis. Hieman pelkään että tämä ei välttämättä kestä kuuntelua niin kauan kuin pari edellistä Muse-albumia, mutta tällä hetkellä olen valmis nostamaan tämän yhdeksi vuoden hienoimmista levyistä.
The Human Experiment: 21st Century Schizoid Man (feat. Jeff Fayman, Robert Fripp & Maynard Keenan (sinkku, mp3, 2009) ***
Hieman elokuvamusiikilta kuulostava sovitus King Crimsonin klassikkobiisistä. Toolin Maynard Keenan vokaaleissa.
The Humans: We Are The Humans (mp3, 2009) **½
Melko elektronista taidepoppia Toyahilta, Bill Riefliniltä ja Chris Wongilta. Pääosassa rytmi ja Toyahin laulu. Hieman tylsäksi tämä jää.
Porcupine Tree: The Incident (2cd, 2009) ****
Porcupine Treen 2000-luvun heikoin levy. MUTTA koska bändin taso on ollut niin korkealla tämä ei suinkaan tarkoita että The Incident olisi varsinaisesti huono levy. Vain hieman vähemmän innostava kuin bändin tuotokset yleensä. Ensimmäisen levyn 55 minuuttinen ja 14 osaaan jaettu The Incident kokonaisuus ei oikein vakuuta koherenttina teoksena ja toisaalta sen joukosta on vaikea nostaa montaakaan osaa jotka toimisivat kunnolla yksittäisinä biiseinä. Paljon hyviä hetkiä toki The Incidentistä löytyy. Omat suosikkini ovat simppeli rokkibiisi Drawing The Line, meshuggahmaisesti runnova Circle Of Maniacs ja kaunis I Drive The Hearse. The Incidentin keskeinen osuus 12 minuuttinen Pink Floydin Dogsia tarkoituksellisesti lainaileva Time Flies jättää aika kylmäksi. Kuten myös sanoitukset ja teema (The Incident = tapahtuma joka muuttaa elämää, tai jotain sellaista) joka ei innosta läheskään yhtä vahvasti kuin loistavan Fear Of A Blank Planetin varsin puhuttelevat lyriikat. Kakkoslevy on vain 20 minuuttia pitkä ja sisältää neljä kappaletta. Keskimäärin ehkä hieman vahvempia biisejä kuin The Incidentin ujutetut osiot. Etenkin Bonnie The Cat on mainio kappale. Gavin Harrison pääsee kappaleessa esittämään taitojaan ja synkopoi kuin pieni eläin. Hienoa kuultavaa. Kaiken kaikkiaan The Incident ei siis ole Porcupine Treen vahvimpia levyjä, mutta harva rock-bändi yltää ainakaan montaa kertaa urallaan edes parhaimmilaan tälle tasolle.
Gong: 2032 (cd, 2009) ****
Riemastuttavan pirteä levy yli seitsemänkymppisen Daevid Allenin johtamalta Gongilta. Kitaranero Steve Hillage on palannut ruotuun yli 25 vuoden jälkeen mikä ei ainakaan ole haitaksi. Planeetta Gongin myyttiä jatkavalla konseptialbumi 2032:n kappaleet ovat hieman suoraviivaisempia kuin vaikkapa vuonna 2000 ilmestyneellä Zero To Infinitylla . Osittain biisit ovat jopa aika popahtavia (mikä on joitakin puristeja harmittanut). Useat kappaleista jäivät soimaan päähän jo muutaman soittokerran jälkeen. Levyn sointi melko moderni (välillä Allen "räppää"), mutta silti musiikissa on riittävästi sitä oikeaa huuruista Gong-tunnelmaa että tämä on helppo laskea luontevaksi jatkoksi levyille Angel's Egg ja Flying Teapot. Ja rokkaavan alun jälkeen levy muuttuukiin loppuakohden tasaisesti yhä psykedeelisemmäksi. Levy on yli 70 minuuttisena hieman ylipitkä ja muutaman aika selkeän rimanalituksen olisi voinut huolettaa jättää pois. Siltikin todella hyvä levy veteraanibändiltä. " I used to be a banker. Me boss he was as wanker."
Circle: Soundcheck LP
The World of Life: Further Ahead LP
The Entheogens: The Gnostic Mass LP
The Use of Ashes: White Nights - Glowing Lights LP
Death Row: Alive in Death 2LP
Roger Wootton & Piu: Cut the Air at Mello Club LP
Lisa o Piu: When This Was the Future LP
Muse: The Resistance
Ensimmäinen puolisko levyä on hurmoksellista, loppu vähän puuduttaa. Ehkä jotenkin liian Queen siellä loppupäässä. Mutta ensimmäiset 5 biisiä on kyllä helkkarin hyviä.
Anna Puu: S/T
Mainiota, levyn taustavoimista johtuen tätä voisi sanoa naislaulajalla varustetuksi Egotripiksi. Linnuton puu on vuoden parhaimpia pop-biisejä.
Katatonia: Night is the new day
Messevää pop-Opethia, näin tätä luonnehtisin. Ei mikään klassikko mutta ihan hyvä levy. Sinkkubiisi on melkoisen tuhti vyörytys. Pieni tasapaksuus pikkuisen hyydyttää välillä, mutta kyllä tätä kelpaa kuunnella ja suositella.
Anna Abreu: Just a pretty face?
Tyttärelle ostin joululahjaksi. Laatu on parantunut tuotannossa ja biiseissä edelliseen verrattuna, sitä mitä nyt niitä renkutuksia kuuli radiosta. Music everywhere on ihan maailmanluokan radiopoppis, hyvin tehty, tuotettu ja laulettu. Kyllä tämä Lady Gagalle silti häviää.
The Beatles: Magical Mystery Tour (cd, 1967, 2009 remaster) ****
Mikään The Beatlesiin liittyvä ei tietenkään oikeasti voi olla aliarvostettua, mutta ehkä tämä mainio albumi on jäänyt turhan vähälle huomiolle verrattuna joihinkin muihin bändin levyihin. Tämä sisältää monta The Beatlesin "psykedeelisen kauden" helmeä ja mitä mainioin rinnakkaislevy Sgt Pepperille vaikkei kokonaisuutena aivan yhtä mestarillinen olekaan. Parhaat biisit: Blue Jay Way, I Am Walrus ja Strawberry Fields Forever.
Genesis: Live Over Europe 2007 (2cd, 2007) ****
Kelpo livelevy. 70-luvun biisit taipuu mukavasti ja 80-luvun kappaleet toimivat rouheamman meiningin ansiosta keskimäärin paremmin kuin alkuperäisillä studiolevyillä. I Can' t Dance on silti yhä kuuntelukelvoton. Melkein harmittaa että jätin stadionhelvetin väliin kun Genesis vieraili tämän kiertueen merkeissä Suomessa.
The Beatles: Love (cd, 2006) ****
Remiksattu kokoelma The Beatlesin musiikkia Circue du Soleilin esitystä varten. Hyvää musiikkia hyvillä soundeilla.
Massive Attack: Splitting The Atom (mp3, ep, 2009) ***
Neljä uutta biisiä sisältävä ep. Ihan ookoo vaikka kaukana ollaankin Mezzaninen huipusta. On tosin lupaavaa että lokakuun keikalla Jäähallissa kuultiin näitä parempiakin uusia kappaleita. Vierailevina vokalisteina kuullaan TV On The Radion Tunde Adebimbea ja Elbowin Guy Garveyta.
King Crimson: Red (cd/dvda, 1973, 2009 remaster + 5.1. remix) *****
King Crimson klassikko miksattuna 5.1 formaattiin. Bonuksina mielenkiintoiset "pre-overdub" trioversiot Redista ja Fallen Angelista, livebiisi Journey To The Centre Of The Cosmos sekä lyhentämätön Providence. Mukana myös puolisen tuntia videokuvaa televisio esiintymisestä Ranskassa.
Pianocircus Featuring Bill Bruford: Skin & Wire (cd, 2009) ***
Tämä on näillä näkymin eläkkeelle siirtyneen rumpalilegenda Bill Brufordin viimeiseksi jäävä studiolevytys. Pianocircus on taidemusiikkia esittävä kuudesta pianistista koostuva "yhtye". Tämän levyn repertuaarin on säveltänyt Colin Riley. Musiikki on tyyliltään sekoitus modernia klassista, elektronikaa ja jazzia. Pianocircuksen kuutta pianistia säestää Brufordin rumpujen ohella myös Rileyn ohjelmoimat sekvensserit sekä basisti Julian Crampton. Välillä touhu jää aika tylsäksi pimputteluksi ja on usein hieman liian minimalistista. Pirteimmillään Skin & Wire on kuitenkin hyvinkin mielenkiintoista ja samalla haastavaa kuunneltavaa. Ja Brufordin soitto on kuten aina jälleen nautinnollista kuunneltavaa.
Absoluuttinen Nollapiste: Musta Hiekka (cd, 2009) ***
Parempi kuin edellinen levy Iiris, mutta ei tämäkään oikein jaksa innostaa. En tiedä mikä on muuttunut, mutta Tommi Liimatan uudet sanoitukset eivät enää ole muutamaan levyyn juuri sykähdyttäneet.
Renaissance : A Song For All Seasons (cd, 1978) ***½
Keskitason Renaissance-levy. Albumin kaksi kymmenen minuuttista biisiä (12 minuuttinen nimikappale on yksi bändin vahvimmista minieepoksista) ovat varsin onnistuneita, mutta lyhyemmät kappaleet ovat melko epätasaisia. Levyn soundit ovat aika ohuet eikä Jon Campin basso oikein pääse kunnolla esiin. Camp sen sijaan pääsee esiintymään päävokalistina muutamassa kappaleessa, mikä on hieman kyseenalainen ratkaisu kun bändissä on kuitenkin Annie Haslam...
Kansas: Two For The Show (2cd, 1978, 2008 expanded & remastered) ****
En ole maailman suurin Kansas-fani, mutta muutaman levyn ajan bändi teki varsin mainiota keskimääräistä rokkaavampaa progea. Tämä on hieno livelevy joka on koostettu Kansasin 77-78-kiertueilta. Bändi on kovassa iskussa, soundeissa potkua ja kaikki parhaat biisit ovat oikeastaan mukana. Etenkin tällä 2008 laajennetulla versiolla joka on lisäbiisien myötä kasvanut tupla-cd:ksi.
Kevin Gilbert: Nuts (cd, 2009) ***½
Nuts & Bolts on kahtena erillisenä levynä julkaistu kokoelma 1996 kuolleen lauluntekijän ennenjulkaisemattomia kappaleita sekä vaihtoehtoisia versioita jo julkaistuista biiseistä. Yleisesti ottaen biisit ovat hieman demomaisempia kuin Gilbertin kahdella pääjulkaisulla Thud ja The Shaming Of The True. Soundit ovat kuitenkin hyvät ja biisit pääosin mukavaa kuunneltavaa. Nuts on kokonaisuutena ehkä hieman Boltsia tasokkaampi. Gilbertin faneille nämä kaksi levyä ovat hyvä hankinta, mutta muiden kannattaa aloittaa tutustuminen miehen mestariteoksesta The Shaming Of The Truesta.
Kevin Gilbert: Bolts (cd, 2009) ***
Kts. yllä.
Magma: Ëmëhntëhtt-Ré (cd+dvd, 2009) ****½
Uusi Magman studiolevy Ëmëhntëhtt-Ré (Kohntarkosz-trilogian päätös) on tuttua ja "turvallista" Magmaa hyvässä ja pahassa. Tuttua jopa siinä määrin että noin 50 minuuttisesta levystä suunnilleen puolet on kuultu erilaisina tulkintoina aikasemmilla Magma levyillä. Ëmëhntëhtt-Ré sovittaa uusiksi pätkiä levyiltä Hhai, Üdü Wüdü ja Attahk. Vanhat teemat on kuitenkin sovitettu saumattomaksi kokonaisuudeksi uusien sävellyksien kanssa ja jatkuvista deja-vu-hetkistä huolimatta Ëmëhntëhtt-Ré uusi ja palkitseva musiikillinen kokemus. Levy ei tavoita ehkä aivan samaa instensiteettiä kuin Magman edellinen studiolevy K.A, mutta on toisaalta ehkä hieman melodisempi levy. Vokaalit ovat keskeisemmässä roolissa kuin yhdelläkään Magman levyllä aiemmin ja laulajat ovat äänessä oikeastaan jatkuvasti. Laulusuoritukset ovat upeita, mutta toisaalta hieman kesyjä. Tällä levyllä ei kuulla Mekanïk Destruktïw Kommandöhilta tuttua demonista kirkumista. Painotus vokaaleihin jättää myös instrumentit väkisinkin hieman varjoonsa. Yhteissoitto on kuitenkin tiukkaa vaikkei kukaan instrumentalisti pääse erityisesti loistamaan. Itse Christian Vanderin rumpalointia lukuunottamatta jonka jatkuvaan kekseliäisyyteen ja virtuoosimaisuuteen ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Etenkin kun rummut on äänitetty nyt paremmin kuin Magman levyillä aiemmin. Kaiken kaikkiaan tuttuudestaankin huolimatta erittäin kunniakas jatko Magman uralla. Julkaisuun kuuluu dvd jossa on tunnin mittainen kohtalaisen mielenkiintoinen "kärpäsenä katossa" tyyliin toteutettu dokumentti levyn teosta.
Marillion: Less Is More (cd, 2009) ****
Pakko myöntää että kun kuulin että Marillion tekee levyllisen akustisia versioita vanhoista biiseistä en ollut ajatuksesta kovin innoissani. Vaan tämäpä olikin todella positiivinen yllätys! Sovituksissa on nähty oikeasti vaivaa eikä kyse ole mistään "näppäilläämpä vähän akustista leirinuotion ääressä"-meiningistä. Sovitukset ovat tyylikkäitä ja perusintrumenttien rinnalla kuullaan monenlaista eksoottisempaa kilkutinta. Steve Rotheryn rooli laulajana toki korostuu tälläisessä projektissa ja mies selviää urakasta paremmin kuin hyvin. Upeaa tulkintaa. Monet sovitukset kääntävät tutut biisit lähes kokonaan uusiksi ja sanoisin että muutama kappale (Hard As Love ja If My Heart Were A Ball ainakin) toimii tälläisenä uutena versiona jopa paremmin kuin alkuperäiset. Täytyy sanoa että tämä levy on miellyttävämpi tuttavuus kuin kaksi viimeisintä Marillionin "oikeaa" studiolevyä. Mikä ei taas toisaalta ole Marillionin kannalta kovin imartelevaa. Fish-faneille tiedoksi: tällä levyllä kuullaan vain Hogarth-kauden tuotantoa.
Renaissance: Novella (cd, 1977) ****
Viimeinen kokonaisuutena erittäin hyvä Renaissance-levy. Jopa "pop"-kappale Midas Man toimii.
Van Der Graaf Generator: Live At The Paradiso 14:04:07 (dvd, 2009)
Tämä dvd on ensimmäinen livejulkaisu trioksi kutistuneelta Van Der Graaf Generatorilta. Olisi toki mukavaa jos omaperäinen saksofonisti David Jackson olisi mukana, mutta yllättävän hyvin biisit ovat onnistuttu sovittamaan triollekin. Itseasiassa triona bändi joutuu todella todistamaan taitonsa ja tämä julkaisu viimeistään tekee selväksi kuinka huikeita muusikoita Hugh Banton (koskettimet/bassopedaalit) ja Guy Evans (rummut) ovat. Ja miten paljon Hammillilla on munaa esiintyä tasavertaisena instrumentalistina (kitara/koskettimet) näiden monstereiden edessä. Hammillin kitaransoitto kun on aika karua vaikka omalla tavallaan sopiikin VdGG:n progebändiksi poikkeuksellisen rujoon sointiin. Hammillin muovisista kosketinsointin soundeista minulla ei kyllä ole mitään hyvää sanottavaa. Pääasia on toki se että Hammill on vokalistina edelleen huikeassa vedossa ja karjuu biisit läpi vielä kuusikymppisenäkin samalla intensiteetillä kuin 70-luvulla. Ylipäätänsä intensiteetti kannalta VdGG on aivan omassa luokassaan jos ajatellaan näitä alkuperäisten proge-bändien nykykonsertteja. Ainoastaan Magma ja King Crimson painii lähelläkään samassa sarjassa. Ja heilläkin on runsaasti tuoretta verta kokoonpanoissaan toisin kuin VdGG:llä jonka jäsenten keski-ikä on kuudenkympin kieppeillä.
114 minuuttisen konsertin kohokohdat minulle ovat demoninen Gog (alunperin Hammillin soololevyltä) ja mystisen melankolinen Meureglys III The Songwriters Guild. 11 biisin joukossa on myös kolme tuoretta kappaletta kahdelta 2000-luvulla julkaistulta studioalbumilta.
Teknisesti tämä dvd on nykystandardeilla melko vaatimaton. Stereoääni on ok kuten kuvanlaatu joka on jostain syystä 4:3 kuvasuhteella. Ohjaus on onneksi aika onnistunutta ja kamera on yleensä siellä missä pitääkin. Bonuksena dvd:llä on 15 minuuttinen Peter Hammillin haastattelu. Kaiken kaikkiaan tämä on ehdottoman suositeltava hankinta kaikille bändin ystäville.
King Crimson: Lizard (cd + dvd, 1970, remastered & remixed 2009) ****½
Jopa King Crimsonin kataloogissa huikean omaperäinen Lizard kuulostaa uutena remiksauksena paremmalta kuin koskaan. Ero on oikeasti yllättävän suuri. Steven Wilson on tehnyt loistavaa työtä. Mukana myös 5.1. versio, mutta sitä en ole kuunnellut.
Jon Anderson: Animation (1982, "remastered" 2006) **½
Tämä saattaisi olla ihan kohtalaisen miellyttävää kasari-pop-levy (soittajina mm. Simon Phillips, David Sancious, Jack Bruce Ian Wallace, John Giblin) mutta uusintajulkaisun soundit on tyritty aivan täydellisesti. Kuulostaa siltä kuin musiikki olisi siirretty c-kasetilta ja kompressoitu sitten niin paljon kuin mahdollista. Jotenkin hämmästyttävästi soundit onnistuvat olemaan samaan aikaa sekä tunkkaiset että korvia viiltävät. Joissain kappaleissa ääni säröytyy ihan kunnolla. Kamalaa paskaa! Kannattaa välttää.
Transatlantic: Whirlwind (deluxe edition 2cd + dvd, 2009) ***½
Proge "supergroupin" (Neal Morse, Mike Portnoy, Roine Stolt ja Peter Trewavas) paluu 8 vuoden tauon jälkeen. Transatlantic on megalomaaniseen tyyliinsä kasannut tällä kertaa 78 minuuttisen "biisin" joka koostuu 12 osasta. Musiikki on tyyliltään hyvin samanlaista kuin kahdella edelliselläkin levyllä. Eli helposti omaksuttavaa vauhdikasta sinfonista progea. Myös tasoltaan levy on suurinpiirtein edellisten luokkaa. Vaikka se vähä tuoreus mikä noilla levyillä vielä oli tarjottavanaan on luonnollisesti poissa. Liian useat levyn teemat kuulostavatkin kierrätykseltä joko Transujen edellisiltä levyiltä tai Neal Morsen soololevyiltä. Hyviä hetkiä on kuitenkin riittävästi, soitto hienoa ja soundit ja tuotanto parempi kuin aikaisemmin. Jos tästä olisi maltettu karsia parikymmentä minuuttia kokonaisuus voisi olla varsin hieno. Levyn ehdoton tähti on Marillion-basisti Peter Trewavas jonka soitto on erittäin tyylikästä kautta levyn ja bassosoundi aivan upeaa kuultavaa. Kakkos-cd:llä kuullaan täysin turhia coverbiisejä sekä muutama melko onneton uusi Transatlantic-kappale. Dvd:llä on vielä pari tuntinen todella ylipitkä dokumentti levyn teosta.
Steven Wilson: Insurgentes ****1/2 2cd
Täytyy myöntää, että PT:n/Wilsonin kohdalla on tapahtunut täydellinen takinkääntö. Nykyään arvostan Wilsonin tuotoksia enemmän kuin mitään muuta. Tällä nimenomaisella levyllä kyse ei ole niinikään hyvistä biiseistä vaan uskomattoman hienosta tuotannosta.
Bootcut: DeFluff ***
Ihan viihdyttävää häröilyä á la Rikard Sjöblom. Jazzia. Nastaa, että tällaisia kotikutoisia tuotoksia on mahdollista tehdä.
Transatlantic: Whirlwind ***1/2 2cd+dvd
Ihan pirteää perusprogea wanhoilta konkareilta. Ei niin mitään ylläreiltä, mutta kuka niitä on odottanutkaan. Saattaa olla paras Transatlantic tähän mennessä.
Porcupine Tree: Nil Recurring ****1/2
Tämä ep (ylijäämämatskua ed levyltä) on tasokkaampi kuin The Incident.
Cycklonmannen ***
Rikard Sjöblomin musiikillinen tulkinta Sture Dahlströmin romaaniin. Levyllä sekä studio, että live -tulkinnat. Ei mikään mestariteos, mutta hienoa että tämmöistä yleensä tehdään!
Kansas: There's No Place Like Home ***1/2 dvd+2cd
Kansasilla on aina ollut ns. soft spot allekirjoittaneen sydämessä. Hienoa nähdä kaikki lavalla samaan aikaan! Klassinen orkesteri ei pilaa pippaloita vaan on hyvänä tukena. Walshin ääni ihan ok kunnossa. Eihän tämä mikään Two for the Show ole, mutta hyvä esitys kuitenkin.
Kansas: There's No Place Like Home ***1/2 dvd+2cd
Kansasilla on aina ollut ns. soft spot allekirjoittaneen sydämessä. Hienoa nähdä kaikki lavalla samaan aikaan! Klassinen orkesteri ei pilaa pippaloita vaan on hyvänä tukena. Walshin ääni ihan ok kunnossa. Eihän tämä mikään Two for the Show ole, mutta hyvä esitys kuitenkin.
Tämä unohtui minun loppuvuoden hankintojen listalta.Oli kyllä hienoa nähdä Livgrenikin lavalla, Ja Ragsdale hoitaa viulun siinä missä Steinhardtkin,kenties jopa paremmin.Taitoa ainakin riittää ja paloa. Livgren on muuten saanut jonkun sairaskohtauksen syksyllä ja on kai aika heikossa kunnossa.
Livgren on muuten saanut jonkun sairaskohtauksen syksyllä ja on kai aika heikossa kunnossa.
http://www.numavox.com/mystroke.html
[b]Van Der Graaf Generator: Live At The Paradiso 14:04:07 (dvd, 2009)
.
Mistä hommasit? Playstä tuota ei saa, CDON:ista kylläkin irtoaa postikuluineen liki 3 kympillä.
[b]Van Der Graaf Generator: Live At The Paradiso 14:04:07 (dvd, 2009)
.
Mistä hommasit? Playstä tuota ei saa, CDON:ista kylläkin irtoaa postikuluineen liki 3 kympillä.
cduniverse.com ~ $15
[quote]
[b]Van Der Graaf Generator: Live At The Paradiso 14:04:07 (dvd, 2009)
.
[b]Van Der Graaf Generator: Live At The Paradiso 14:04:07 (dvd, 2009)
.
Mistä hommasit? Playstä tuota ei saa, CDON:ista kylläkin irtoaa postikuluineen liki 3 kympillä.[/quote]
cduniverse.com ~ $15
Thanks!
[b]Van Der Graaf Generator: Live At The Paradiso 14:04:07 (dvd, 2009)
.
Mistä hommasit? Playstä tuota ei saa, CDON:ista kylläkin irtoaa postikuluineen liki 3 kympillä.
Taisin tilata Waysidelta.
[quote]
[b]Van Der Graaf Generator: Live At The Paradiso 14:04:07 (dvd, 2009)
.
[b]Van Der Graaf Generator: Live At The Paradiso 14:04:07 (dvd, 2009)
.
Mistä hommasit? Playstä tuota ei saa, CDON:ista kylläkin irtoaa postikuluineen liki 3 kympillä.[/quote]
Taisin tilata Waysidelta.
Mulla on tossa yksi kappale vielä muoveissa, mistä saattaisin luopua.
Mulla on tossa yksi kappale vielä muoveissa, mistä saattaisin luopua.
Damn, ehdin jo tilata Cd Universelta perjantaina.. Kiitos kuitenkin.
Hot Tuna...albumi 2
Procol Hrum live, se orkesterilevy
Echo and The Bunnymen
Siinä viimisessä tuli virhe, muistin väärin, piti hankkia Undertones ja noi kaksi meni sekaisin.
Tuvalu: s/t
Sara & Susiraja: Matkatavaraa
30 Seconds to Mars: This is war
Täytyy kai toi Tuvalu tsekata, kun Lerxst niin kovasti hehkuttaa. Taitaa poika olla bändin markkinointivastaava. :D
Täytyy kai toi Tuvalu tsekata, kun Lerxst niin kovasti hehkuttaa. Taitaa poika olla bändin markkinointivastaava. :D
Mä olen kuule ihan aito bändäri vaan :D
Tsekkaa ihmeessä, aloita tästä uudesta...
Pitihän tuo latausoptio käydä hyödyntämässä. Eka biisi soimassa...
Kaikenlaista räimettä ja melskettä ja kaikkea siltä väliltä. Jokunen uusi ja aika lailla poistohyllyistä.
Eels : End Times
Retropop : Pieni ja Ihmeellinen
Puscifer : V as for Vagina
OP:L Bastards : "The Job"
Liekki : Hyönteinen
Godsplague : H8
Death Cab for Cutie : We have the facts and we're voting yes
Death Cab for Cutie : The Photo Album
Circle : Triumph
R.E.M. : New adventures in Hi-Fi
Missy Elliott : Da real world / Supa dupa fly
Kypck : Tserno
Cypress Hill : Black Sunday
Goldfrapp : Seventh Tree
Niin ja se Tuvalu tietenkin...
White Hills: A Little Bliss Forever LP
White Hills: Heads on Fire LP
White Hills: Glitter Glamour Atrocity CD
Reverend Bizarre: Goddess of Doom 12"
Us & Them: Julia Dream 7"
Edellinen kommenttini tähän(kin) keskusteluun on aika vanha. Katsotaan, mitkä ovat viimeiset viisi uutta. Ainakin hieman goottihevilinjalla olen ollut.
Theatre of Tragedy: Velvet Darkness They Fear
Sins of Thy Beloved: Perpetual Desolation
Gojira: From Mars to Sirius
Gathering: Nighttime Birds
Gathering: Souvenirs
Kirpputoreilta viikon sisään:
THE RITCHIE FAMILY: Bad Reputation & American Generation -LP:t
-Ihan mukiinmenevää discoa. Tuottaja Jacques Moralin tunnetumpi projekti
on Village People, tää on onneksi tasokkaampaa tavaraa.
ULTIMATE: s/t -LP
-Casablanca -discoa vuodelta 1979, ihan Ok.
THE TEMPTATIONS: Wings Of Love -LP
-Yllättävän hyvä Temptations vuodelta 1976
ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA: Discovery
-Mahtipontista pop-musiikkia vuodelta 1979, diggaan.
CHIC: Take It Off -LP
-Tuplakappale tästä vuoden 1981 albumista, hieno bändi, hyvä levy.
Voi antaa vaikka lahjaksi.
PETER GORDON: Innocent
-Saksofonisti Gordonin hieno levy, jazzia, rockia, avantgardea, ym. maukkaasti yhdisteltynä.
Jättiboonuksena löytyi tuhti setti Italo-discoa: :shock:
The Best Of Italo Disco vol. 10 -2LP
The Best Of Italo Disco vol. 11 -2LP
The Italo Disco Collection -4LP
-Legendaarisen ZYX-levymerkin julkaisuja kaikki, monet
genren suurimmista klassikoista löytyy näiltä. Huippukamaa!
Hintaa yhteensä näillä(+ pino muuta kuraa, jota ei kehtaa
edes mainita) n 20 euroa. Halpaa on.
The Future Sound of Russia (Hospital)
Shimon vs. Sparfunk - The Smoker / In the shine
Shimon v2. Matrix - Slip Stream / Dirty 5th
Materia - Impact / Impact (Paradox Remix)
Bad Company - Rush Hour / Blind
Omni Trio - Byte Size Life / Twin Town Karaoke (Silent Storm Remix)
E-Z Rollers - Tough At The Top / Synesthesia (Dom & Roland Remix)
Ram Trilogy - Chapter Six - Huggy Bear / Super Fly
Ram Trilogy - Chapter Two - Mind Overload / Intercity
Moving Fusion / Origin Unknown - Turbulence / Sound In Motion
Sub Focus - X-Ray / Scarecrow (pic)
Eskobar Ft. Lemon D - What Bass / Switch
Dom & Roland + Gridlok - Funk Hunt / Catscan
Prodigy - Voodoo People (Pendulum Remix) / Out of space
Konsta - You Are The One / Physics Ft. MC Coppa - Mind Elevation
The Ian Carey Project - Get Shaky (Matrix & Futurebound remix)
Muffler - Vision / Outerspace
Bad Company Nine / Four days, Torpedo / Planet dust, Nitrous / Hornet
Bad Company - Bullet time (Spor Remix & The Upbeats Remix)
Twisted Individual - The F Word / Swab Test
Prodigy - No Good (Start The Dance)
Layo & Bushwacka! Love Story / Sleepy Language
Zombie Nation - Zombie Nation EP
Jam & Spoon - Right In The Night (Fall In Love With Music) / Follow Me
Total Eclipse - Can't Do That / A Little Bit Of Heaven
Leftfield - Halliday / Original
Tän vuoden ensimmäiset hankinnat
-Moogetmoogs:Kadonnut levy
-Moog Konttinen:Rock vuonna 0
-Jethro Tull:Heavy Horses
-Loudness:Disillusion
-Krokus:The Blitz
CD:nä 2 viimeistä LP:nä
ja Dire Straits:On Every Streets (MC)
- Heikki Sarmanto The Serious Music Ensemble : A Boston Date 1970
- Heikki Sarmanto Quintet : Counterbalance
...nää on kumpakin Porter Recordsin uusia julkaisuja; Tuo eka on ekaa kertaa julkaistu, toka, todellinen helmi, taas on alunperin julkaistu 1970....
- Paroni Paakkunainen : Plastic Maailma.
...kiitos Rocket Recordsille. Tää levy muistuttaa Koivistoisen samoihin aikoihin ilmestynyttä Valtakuntaa...
- Martti HuuHaa Innanen : Vasemman Puntin Salaisuus
...Kiitos Rocket Recordsille. Innanen kartuttaa edelleen teinihuumorin pohjamutia, minkähän vuosikymmenen teinihuumorin....?
-Tauno Palo : Kulkurin Kannel
...Loven ainoan tältä todelliselta tulkinnan mestarilta julkaiseman lpn cd-painos. Tauno oli todellinen ilmaisutaidon ammattilainen.
-Captain Beefheart : Electricity
...joutavanpäiväinen kokoelma Kapun uran alkupuolelta. Hankkikaa ennemmin Safe As Milk, Mirror Man Sessions ja siitä eteenpäin....
-V.A.: Helmi-Levyt
...hyvä kokoelma, jolta uusimmat esitellyt levyt julkaistaan tänä vuonna. Harmaa Getto ja moni muukin aiemmin minulle tuntematon kyllä kolisi!
-Tale : S/T
...96 julkaistu paikallisten muusukoiden tekemä 5 biisin ep, irkku-folk-rock on tyyli....
-Soi : Koiperhonen
...???...Johanna Iivanainen...?
The National: Boxer (2007, cd) ****
Hyvää indierokkia Amerikasta. Tätä edeltänyt Alligator on kyllä mielestäni hieman vahvempi levy.
Mastodon: Crack The Skye (2009, cd) ****
Mainio metallilevy jossa runsaasti vaikutteita myös progressiivesta rockista. Paras kuulemani Mastodon-levy (kolme viimeistä).
Guy Manning : Anser's Tree (2006, cd) *** ½
Ensimmäinen tutustumiseni The Tangentissakin hääräilleen multi-instrumentalisti Guy Manningin soolotuotantoon. Tämä on varsin mukavaa folkahtavaa hieman singersong-writer henkistä progea. Manningin ääni kuulostaa hämmästyttävän paljon Ian Andersonilta. Soundit ovat yllättävän tuhnut.
No-Man - Mixtaped (2009, 2dvd) ***½
Tupladvd jossa ensimmäisellä levyllä 90 minuuttinen livekonsertti ja toisella 85 minuuttinen dokumentti. Livenä No-Man on rokkaavampi kuin levyillä, mutta täytyy sanoa että bändin musiikki toimii kyllä paremmin studiolevyillä koska täyteläinen soundimaailma ja hiottu tuotanto on niin oleellinen osa sen lumoa. Koko No-Manin historian läpikäyvä dokumentti on varsin mielenkiintoista katseltavaa.
Tuvalu: s/t (2010, cd) ****
Tuvalu petraa kolmannella levyllään aiemmasta kaikin tavoin. Bändi soittaa paremmin, kappaleet ovat toimivampia, soundit tymäkämmät ja ennen kaikkea laulaja Annina Antinranta laulaa huomattavasti vapautuneemmin. Aimmin Antinrannan vokaaliosuudet olivat pitkälti tasapaksun kireätä huutamista johon ainakin minä kyllästyin hyvin nopeasti, mutta nyt laulussa on huomattavasti enemmän nyansseja ja väriä. Tyylillisesti tämä kakkoslevy on hyvin samankaltainen kuin edellinen albumi Viimeiset hetket ovat käsillä (debyyttiä en ole kuullut). Eli kylmän viileää scifi-progea melko raskaalla soinnilla ja ripauksella indierokkia. CMX:n Talvikuningas kohtaa Maija Vilkkumaan on yhdistelmä mikä minulle tulee aina tästä mieleen. :D Mukavaa Tuvalussa on että edellisestä lauseesta huolimatta bändin musiikki on varsin omaperäistä eikä todellakaan ole mitään väsynyttä retroprogea joka toistaa vanhojen dinosauriksen kuvioita kliseisesti. Jos Tuvalu petraa samaan malliin seuraavallakin levyllä niin käsillä on voi olla jo todella huikea albumi. Niin ja levyn kansikin on upea!
Univers Zero: Clivages (2010, cd) ****½
Ero ei ole dramaattinen kolmeen edelliseen levyyn nähden, mutta uskallan silti sanoa että tämä on parasta studio-Univers Zeroa sitten Heatwaven (1986). Clivages on viimeisimpiä levyjä akustisemman, orgaanisemman ja ylipäätänsä vähemmän väkinäisen oloinen. Tätä voisi sanoa jopa Univers Zeron levyksi poikkeuksellisen lämpimäksi. Välilllä sointi on myös aika jazzmaista. Levyn kohokohta on kuitenkin alkuaikojen UZ:lta jonkin verran kuulostava Andy Kirkin hieno 12 minuuttinen kappale Warrior. Levyn kappaleet ovat peräisin neljän eri säveltäjän (Daniel Denis, Michael Berckmans, Kurt Budé ja Andy Kirk) kynästä, mutta siitä huolimatta Clivages on yllättävän yhtenäinen kokonaisuus.
Soft Heap: s/t (1978, 2009 remaster, cd) ***½
Mukavaa jazzfuusiota hieman Soft Machinen hengessä (kutosen ja seiskan aikoihin tämä lähinnä vertautuu). Tyyliltään tämä on ehkä hieman lähempänä "oikeaa" jazzia kuin Soft Machine. Soft Heapin takana oli neljä lahjakasta muusikkoa: Elton Dean, Alan Gowen, Hugh Hopper ja Pip Pyle jotka ovat valitettavasti tänäpäivänä jo kaikki edesmenneitä.
Taipuva Luotisuora: IV (2009) ***
Toimiva yhdistelmä sinfonista progea ja spacerokkia. Tällä kertaa levy on kokonaan instrumentaalinen. Vaikka en Otto Grundströmin laulusta erityisesti edellisellä levyllä välittänytkään niin muutama laulettu kappale olisi voinut olla tälläkin kertaa paikallaan. Nyt kokonaisuus tuntuu paikoin hieman tasapaksulta. Soitto on kuitenkin taitavaa ja levyn sounditkin parhaasta päästä mitä tälläisiltä pieniltä omakustanne-bändeiltä on Suomessa kuultu.
Esa Kotilainen: Ajatuslapsi (1977, 2008 remaster, cd) ***
Kotilaisen Ajatuslapsi ei tarjoa hirveästi mitään aivan uutta verrattuna Tangerine Dreamin, Klaus Schulzen ja Floydin aiemmin ilmestyneisiin avaruusleijuntoihin, mutta jotain varsin viehättävää tämän leppoisassa kotikutoisuudessa on.
Bruford: Gradually Going Tornado (1980, 2005 remaster, cd) ***½
Tämä Brufordin fuusiojazz-"trilogian" viimeinen osa on selkeästi kolmikon heikoin. Bassovirtuoosi Jeff Berlinin käyttäminen laulajana ei ollut kovin hyvä idea. Gradually Going Tornado tarjoaa kuitenkin roimasti upeita soittosuorituksia ja osa sävellyksistäkin kyllä yltää edellisten levyjen tasolle.
[Tuvalu: s/t (2010, cd) ****
.
.
Eikös tuo ilmesty vasta huomenna, mulla on se ennakkotilauksessa. Vilunkia!
[Tuvalu: s/t (2010, cd) ****
.
.
Eikös tuo ilmesty vasta huomenna, mulla on se ennakkotilauksessa. Vilunkia!
Levykauppa äxästä kun ennakkotilasi niin sai ämpärit koneelle ja levyksi poltettua heti! Kuukauden verran on tullut jo luukutettua. Helvetin hieno levy!!! o/ Tavastialle kannattaa tulla kuuntelemaan 11.3.
[quote][Tuvalu: s/t (2010, cd) ****
.
.
Eikös tuo ilmesty vasta huomenna, mulla on se ennakkotilauksessa. Vilunkia![/quote]
Levykauppa äxästä kun ennakkotilasi niin sai ämpärit koneelle ja levyksi poltettua heti! Kuukauden verran on tullut jo luukutettua. Helvetin hieno levy!!! o/ Tavastialle kannattaa tulla kuuntelemaan 11.3.
Jep, ämpäreitä olen toistaiseksi kuunnelllut. Merkkasin tohon cd:n kun semmoinen on hyllyyn kuitenkin matkalla.
[quote][Tuvalu: s/t (2010, cd) ****
.
.
Levykauppa äxästä kun ennakkotilasi niin sai ämpärit koneelle ja levyksi poltettua heti! Kuukauden verran on tullut jo luukutettua. Helvetin hieno levy!!! o/ Tavastialle kannattaa tulla kuuntelemaan 11.3.
Sain sen edellisen levyn muutama päivä sitten ja alan vasta nyt ymmärtää mistä täällä on vaahdottu. :wink:
Hommasin liput Tavastialle tänä aamuna.
[quote][quote][Tuvalu: s/t (2010, cd) ****
.
.
Eikös tuo ilmesty vasta huomenna, mulla on se ennakkotilauksessa. Vilunkia![/quote]
Levykauppa äxästä kun ennakkotilasi niin sai ämpärit koneelle ja levyksi poltettua heti! Kuukauden verran on tullut jo luukutettua. Helvetin hieno levy!!! o/ Tavastialle kannattaa tulla kuuntelemaan 11.3.[/quote]
Jep, ämpäreitä olen toistaiseksi kuunnelllut. Merkkasin tohon cd:n kun semmoinen on hyllyyn kuitenkin matkalla.
Lahdessa viime keskiviikkona näin nipun levyjä, joten todistan että niitä on jo olemassa... Myynnissä niitä ei ole vielä tosin ennen huomista :wink:
[quote][quote][Tuvalu: s/t (2010, cd) ****
.
.
Levykauppa äxästä kun ennakkotilasi niin sai ämpärit koneelle ja levyksi poltettua heti! Kuukauden verran on tullut jo luukutettua. Helvetin hieno levy!!! o/ Tavastialle kannattaa tulla kuuntelemaan 11.3.[/quote]
Sain sen edellisen levyn muutama päivä sitten ja alan vasta nyt ymmärtää mistä täällä on vaahdottu. :wink:
Hommasin liput Tavastialle tänä aamuna.
Ostapa samalla muutkin levyt... Ensimmäinen EP "Mitä muut ajattelevat sinusta" sekä ensimmäinen pitkäsoitto "Pimeä saartaa meitä" ovat mainioita nekin! Tämä uusi on kyllä paras.
Aivan varmasti ostan! Toivottavasti niillä on tiski keikalla...
Aivan varmasti ostan! Toivottavasti niillä on tiski keikalla...
Aina saa Tuvalun keikalta kaikkia levyjä. :wink:
Hyvä levy kyllä tuo uusin(kin).
Tilasin Arimanilta itseltä puuttuvia "peruslevyjä":
Kaamos: Deeds and Talks
Kalevala: People no Names & Boogie Jungle
Apollo: Apollo
Ottaa päähän, että Apolloa ei tullutkaan, vaikka en voi sanoa suuresti yllättyneeni. Kaamosta en ollut aiemmin kuullut, mutta onneksi kuulin nyt: melkoisen hyvältä vaikuttaa parin kuuntelun jälkeen.
The Amazing: S/T LP
The Amazing: Code II 10"
Liv på Jorden: 7"
White Hills: S/T LP
Steven Wilson: Cover Version VI CD-single, nyt tuli se boksikin jo mukaan, että voi laittaa kaikki aikaisemmat siihen.
Lisäksi pre-orderina Astralasian uusi levy vinyylinä Tone Floatilta.
Helmikuun hankinnat:
country Express:Relax With Country Express
Blondie:Plastic Letters
Miljoonasade:Lelukaupan Häät
Rehupiikles:Noiruttu Pohojanmmaa
Tomorrow:Tomorrow
Kaikki CD:nä
Taas on nettihelvetin psykedelia-laari avattu:
Aikamoista...
WHITE HILLS: White Hills LP
ÖRESUND SPACE COLLECTIVE: Dead Man in Space LP
THE AMAZING: The Amazing LP
ABYSMAL GRIEF: Abysmal Grief LP
LIFE ON EARTH: Liv På Jorden 7"
BABY WOODROSE: No Mass 7"
THE AMAZING: Code II 10"
SHRINEBUILDER: Shrinebuilder 2LP
EARTHLING SOCIETY: Tears of Andromeda 2LP
ELEANOORA ROSENHOLM: "älä kysy kuolleilta, he sanoivat" LP
Kent: Box 1991-2008
Jumankekka, 10 levyä postikuluineen 22.90 e, CDON.
[u:f3b6bac80a]Sinkkuja:[/u:f3b6bac80a]
Pink Floyd - Not Now John / The Hero's Return - Parts I & II (7")
I-f - Space Invaders Are Smoking Grass
Shpongle - Rumours Of Vapours
Antidote - Kicking Test / Overlords - Sundown (Ionizer Remix)
Prodigy - Poison
Eat Static - Mondo A Go-Go!
Dharma & Dice - Soul Warrior / Streetsounds
Heist / Laroque - Show Me / Move
Wink - Are You There...
Prodigy, The - Wind It Up (Rewound)
Leftfield & Bambaataa - Afrika Shox
Luke Slater - All Exhale
Orbital - Lush 3
E-Z Rollers - Retro (Guardians Of Dalliance Remix) / Quantum State
Kent: Box 1991-2008
Jumankekka, 10 levyä postikuluineen 22.90 e, CDON.
Jumankekka, 10 levyä postikuluineen 22.90 e, CDON.
Ajattelin tilata ton Kentin boxin, kun pesukone keikkuu ja se voisi olla just sopivan kokoinen sinne pohjan alle. :D
Kent: Box 1991-2008
Jumankekka, 10 levyä postikuluineen 22.90 e, CDON.
Jumankekka, 10 levyä postikuluineen 22.90 e, CDON.
Ajattelin tilata ton Kentin boxin, kun pesukone keikkuu ja se voisi olla just sopivan kokoinen sinne pohjan alle. :D
Haista ite! :wink:
Kent: Box 1991-2008
Jumankekka, 10 levyä postikuluineen 22.90 e, CDON.
Jumankekka, 10 levyä postikuluineen 22.90 e, CDON.
Ostin saman boxin samasta paikasta hintaan 9.90 tossa keväällä/kesällä. Cd Onilla oli jotkut synttäribileet. Hyvää saunan lämmitys musaa, mutta en olis varmaan enempää maksanut. :wink:
Boxeista tuli mieleen, että jos haluaa Dylaniin tutustua niin Anttila myy kolmen CD:n remasteroitua kokoelmaa vuodelta 2007 hintaan 14,95. Avokki osti juuri sen, hieno pakkaus(siis molemmat)!
Viimeisen parin viikon ostoksia:
DINOSAUR L: 24->24 Music -LP
-Avantgardistista diskoa vuodelta 1981. Arthur Russellin projekti, erittäin suositeltavaa kamaa.
MANTRONIX: The Album -LP
-Hiphop/Elektro -klassikko.
TYRONE BRUNSON: Fresh -LP
-Ei yhtä hyvä kuin debyytti "Sticky Situation", mutta melko pätevää elektrofunkia tämäkin levy.
HI-TENSION: s/t -LP
-Hyvää brittiläistä disco-soul-jazz-funkia vuodelta 1978.
TANGERINE DREAM: Force Majeure -LP
-Pelkäsin että olisi ollut tylsä levy, mutta tämähän on ihan mainiota pulputusta, ja vähän rokkaavampaakin kamaa.
TOM WAITS: Live From Austin -LP
-Ihan ok live vuodelta 1978. Viimevuotinen julkaisu.
CAT STEVENS: Izitso -LP
-Ei mitenkään päräyttävä levy, mutta sisältää proto-elektroklassikon "Was Dog A Doughnut", joka on ihan hyvä syy omistaa tämä lätty. Vuosi on 1977.
SUN: Eclipse -LP
-Hyvää kasari-elektrofunkia.
RAY PARKER JR. and RAYDIO: Two Places At The Same Time -LP
RAYDIO: Rock On -LP
-Ghostbusters -mies teki uransa alkuaikoina ihan mukiinmenevää
soul/funk/disco -musaa Raydio-bändinsä kanssa.
PET SHOP BOYS: Introspective -LP
-Olen vasta myöhään lämmennyt tälle bändille paremmin. "Domino Dancing" on aivan tajuttoman kova styge! Muutenkin hyvä levy. Kirpparilta halvalla.
Jatkamma Rehupikles linjala
Kyröjoki tuluvii
Jatsin kutsu
Päässilimääset live(in sturio)
Atomipommilla kuuhun
Puolikuu:Makeaa myrkkyä
Tabula rasa:s/t
Ei taaskaan viittä levyä, mutta sulateltavaa riittää:
Sunn O))) : Monoliths & Dimensions
Cult of Luna : The Beyond
Kevyempää linjaa
Theatre of Tragedy : Aégis
Kent: Box 1991-2008
Jumankekka, 10 levyä postikuluineen 22.90 e, CDON.
Jumankekka, 10 levyä postikuluineen 22.90 e, CDON.
Vaimo tilasin tuon viime vuonna samaisesta paikasta. Silloin se maksoi erikoistarjouksena muistaakseni kympin :shock: :)
Katatonia: Night Is The New Day (2009, cd) ***
Ihan ookoo kevytmetallia. Välillä tämä tuntuu Porcupine Treen ja Opethin välimuodolta. Ei tämä kuitenkaan edellä mainitujen tasolle yllä.
Massive Attack: Heligoland (2010, cd) ****½
Ensimmäinen studiolevy Massive Attackilta seitsemään vuoteen (välissä ilmestyi tosin soundtrack-levy Danny The Dog). Tämä on oikein positiivinen yllätys etenkin kun levyä edeltänyt ep ei jostain syystä kolahtanut erityisesti (vaikka siinä on kolme kappaletta tältä levyltä!). Kylmään ja steriilin oloiseen edeltäjäänsä 100th Windowiin verrattuna tämä kuulostaa huomattavasti orgaanisemmalta ja verevämmältä. Lauluosuudet ovat myös paljon toimivampia kuin 100th Windowilla jossa ne tuntuivat liian usein vain päälleliimatulta hoilailulta. Heligoland ei toki yllä yhtyeen mestariteoksen Mezzaninen tasolle, mutta hieno levy tämä on silti. Ja vaikka tämä ei tarjoa aivan samanlaisia yksittäisiä helmiä mitä kahdelta ensimmäiseltä albumilta löytyy on tämä mielestäni kokonaisuutena laadukkaampi teos. Erityisen mielenkiintoiseksi Heligolandin tekee se miten levy yhdistelee melko ainutlaatuisen kuuloisesti Radioheadin kaltaisten indierock bändien kokeellisuutta mustaan musiikkiin joka on aina ollut Massive Attackin musiikin kivijalka. Levyn ehdottomasti hienoin biisi on Girl I Love You jonka uhkaavasti murisevat bassot murisevat tuovat mieleen Mezzaninen parhaat hetket. Levyn soundit ovat upeat.
The Buggles: Adventures In Modern Recording (1982, 2010 remaster) ****
Trevor Hornin ja Geoff Downesin Yes-seikkailun päätyttyä parivaljakko ryhtyi tekemään jatkoa hienolle elektropop-levylleen The Age Of Plasticille. Downes kuitenkin loikkasi pian äänitysten alettua perustamaan Asiaa joten käytännössä Adventures On Modern Recording on pitkälti Trevor Hornin soololevy. Biisit ovat yhtä laadukkaita kuin The Age Of Plasticilla, mutta itse pidän edellämainitun seiskytlukulaisemmasta tuotannosta enemmän kuin AOMR:n kasarimpaa sointia. Trevor Hornin tuotanto levyllä on uraauurtavaa, mutta juuri siitä syystä osa soundeista kuulostaa vähän kuluneilta koska niin Horn itse kuin lukuisat wanna-be:t (yli)hyödynsivät samoja tekniikoita pitkin 80-lukua. Pääosin AIMR:kin kuulostaa kyllä hienolta. Kappaleet ovat tosiaan upeita edelleen ja Trevor Horn laulaa ehkä paremmin kuin koskaan.
Tämä 2010 uudelleenjulkaisua/remaster sisältää peräti 10 bonuskappaletta jotka ovat demoja (moni bändi maksaisi paljon että heidän lopulliset kappaleensa kuulostaisivat yhtä hyviltä kuin nämä demot), vaihtoehtoisia versioita sekä täysin ennenkuulemattomia kappaleita. Bonuskappaleiden ehdoton helmi on upea We Can Fly From Here (Parts I & II) jota Yes esitti Drama-kiertueella, mutta josta ei koskaan äänittänyt studioversiota.
Le Orme: The Universal Music Collection (11 cd-levyä, 2009 remasters) ****
11 cd:n boksi joka sisältää italialaisen progebändi Le Ormen koko tuotannon ajanjaksolta 1971-1980 sekä yhden levyn vuodelta 1990. Taso vaihtelee loistavasta (mm. Uomo di Pezza ja Felona e Sorona) kehnohkoon (Orme). Voittopuolisesti levyt ovat kyllä kelpo kamaa.
Chisu: Vapaa ja yksin ****
Sangen hyvä levy. Nojaa mukavasti slaavilaiseen melankoliaan ja osaa silti olla pirteää. Ihmettelen tosin Baden-Baden -kipaleen suosiota, koska se on mielestäni levyn ainoa heikko pala.
Lapko: A new bohemia ****
Koskaan aiemmin en ole Lapkosta pitänyt, mutta tämä levy on hyvää kamaa! Erittäin energistä ja tuoretta, soundaa hyvältä ja biisit toimii! Ainoastaan sinkkubiisi "I shot the sheriff" on ihme renkutus.
Hans Zimmer & Lisa Gerrard: Gladiator: Special Anniversary Edition (2cd, 2005) ****
Pääosin mainiota elokuvamusiikkia, jota jaksaa kuunnella ilman kuvaakin, Hans Zimmeriltä ja Dead Can Dancesta tutusta Lisa Gerrardilta. Jotkut teemoista tosin kuulostavat enemmän "Zimmerin-teemalta" jota varioidaan jokaisessa miehen säveltämässä scoressa kuin originellilta sävellykseltä elokuvaan Gladiator. No, tämä Zimmerin teema soi juuri tällä levyllä ehkä hienommin kuin koskaan aiemmin. Ja Gerrardin laulu sekä myös sävellyksellinen panos tuo musiikkiin herkyyttä ja monipuolisuutta. Scoren etniset sävyt ja instrumentit kuten armenialainen puupuhallin duduk toimivat myös hienosti perinteisemmän orkesteri soinnin seassa. Tämä tuplalevyksi paisutettu special editionin toinen levy sisältää vaihtoehtoisia versioita sekä elokuvasta pois jäänyttä musiikkia. Ei kovin oleellista kuultavaa.
UMO: Beauty And The Beast - UMO Plays the Music of Pekka Pohjola (cd, 2010) ***½
Kokoelma johon on koottu UMO Big Bandin tulkintoja vuosien varrelta. Pekka Pohjola on itse solistina bassossa useissa levyn vanhemmissa biisiversioissa. Biisit itsessään ovat tietenkin nerokkaita sävellyksiä ja tulkinnatkin sinänsä hienoja, mutta lopulta versiot eivät ole kuitenkaan kovin radikaalisti erilaisia kuin alkuperäiset. Niin rikkaita oli Pekka Pohjolan alkuperäisetkin "rock"-sovitukset ettei big band kokoonpano lopulta tuo biiseihin niin paljon lisää kuin olisi voinut kuvitella. Ehdottoman suositeltava hankinta kuitenkin kaikille edesmenneen säveltäjäsuuruuden ja bassovirtuoosi Pekka Pohjolan faneille.
Sally Oldield: Water Bearer (cd, 1978) ***½
Sally "Miken sisko" Oldfieldin ensimmäinen soololevy. Ihan mukava eklektinen sekoitus folkkia, hippeilyä, progea ja Lord Of The Rings-tunnelmia. Sallyn omintakeinen ääni miellyttää pieninä annoksina, mutta pidempään kuunneltuna alkaa kuulostamaan jotenkin teennäiseltä.
Doves: Kingdom Of Rust (cd, 2009) ***½
Artrockia Manchesterista. Uudella levyllään Doves siirtyy hieman enemmän saman kylän menestyneempien kolleegoiden eli Elbowin suuntaa. Sovitukset ovat orkestraalisempia ja tuotanto muutenkin suureellisempaa. Tässä on muutama erinomainen kappale kuten orkestraalista osastoa edustava kaunis nimikappale Kingdom Of Rust sekä basson varassa hieman new ordermaisesti soiva Compulsion.
Audioslave: s/t (cd, 2002) **
Hommasin tämän koska halvalla (3€) sai ja koska olen diggaillut Tom Morellon kitaroinnista Rage Against Machinen levyillä. Vaan tämä on kyllä niin kuivaa keskitien hardrockkia että ei varmasti tule montaa kertaa enää kuunneltua.
Joanna Newsom: Have One On Me (3cd, 2010) ****
Triplalevy kehutun ja erittäin haastavan Ys-levyn tehneeltä Joanna Newsomilta kuulostaa musertavan raskaalta kokemukselta. Onneksi Newsom on kuitenkin hieman yksinkertaistanut ja etenkin selkeästi keventänyt ilmaisuaan. Have One On Me on yhä äärimmäisen omaperäistä indiefolkpsykedeliamitäliesekasotkua, mutta Ys:iin verrattuna tämä on huomattavasti konventionaalisempi levy. Välillä kuullaan jopa "rock"-rumpuja eikä sointi ole aivan yhtä orkestraalinen. Myös itse Joanna laulaa jotenkin normaalimmin. Samalla säilyttäen kuitenkin riittävästi omaa, viehättävää ja täysin omaperäistä tyyliään. Hienoa musiikkia ja sanoisin että helpommin lähestyttävyys kääntyy tässä tapauksessa levyn eduksi ja ainakin tällä hetkellä Have One On Me on minulle miellyttävämpää kuunneltavaa kuin Ys.
Peter Gabriel: Scratch My Back (cd, 2010) ****
Cover-levy keski-ikäiset bändiltä tai artistilta on yleensä varma merkki luovuuden ehtymisestä. Peter Gabriel onnistui kääntämään kuitenkin tämän yleensä niin tylsän konseptin hienoksi taiteelliseksi voitoksi. Normaali kaavahan on tehdä lähes identtisiä versioita kappaleista jotka innoittivat artistia alunperin musiikin pariin. Ja yleensä nämä biisit sattuvat vielä olemaan samoja klassikoita jotka ovat innoittaneet kaikkia muitakin. Gabriel on kuitenkin versioi pääosin parikymmentä vuotta nuorempien indierock tai ns. vaihtoehtoisempien artistien (mm. Arcade Fire, Elbow Radiohead, The Magnetic Fields ja Regina Spektor) biisejä sekä muutamaa arvostettua oman ikäpolvensa artistia (Lou Reed, David Bowie ja Paul Simon).
Biisivalintojakin oleellisempaa on kuitenkin että Gabriel tekee valituisa biiseistän täysin omalaatuisia tulkintoja. Joissakin versioissa alkuperäinen melodia vaanii hädin tuskin jossain pinnan alla. Gabriel asetti itselleen rajoitteeksi säännön: ei kitaroita, ei rumpuja. Käytännössä Gabrielin taustalla soi pienimuotoinen sinfoniaorkesteri joka soi jousipainotteisesti varsin modernin minimalistisella tyylillä. Erittäin tyylikästä. Gabriel itse tulkitsee vähäeleisesti, välillä lähestyen puhelaulua. Suurin osa levyn sovituksista on mielestäni erittäin onnistuneita, mutta muutama kappale on ehkä jäänyt hieman liiankin minimalistiseksi. Etenkin Bowien Heroes, joka muutenkin on levyn ilmeisin biisivalinta. Toisaalta Gabrielin lähes itkuisessa tulkinnassa ei ole mitään ilmeistä :D Kaiken kaikkiaan levyn tunnelmat ovat hyvin synkät ja vaikka kappalemateriaali on alunperin monipuolista on levy yhtenäisten sovitusten ansiosta hyvin toimiva kokonaistaideteos.
Viimeinen omaperäinen käänne koko projektissa on että suurin osa Peter Gabrielin coveroimista artisteista on luvannut puolestaan versioida jonkin Gabrielin kappaleen. Eli luvassa on vielä levy tyyliin And I'll Scratch Yours. Scratch My Back on jakanut Peter Gabrielin fanien mielipiteet vahvasti monien pitäessä levyä liian synkkänä ja jopa tylsänä. Itse pidän tätä erittäin onnistuneena ja kunnianhimoisena projektina joka jatkaa Peter Gabrielin lähes virheettömän laadukasta uraa kunniakkaasti.
Olavi Uusivirta: Preeria ***½
Punkin, uuden aallon, uusromantiikan ja 80-luvun alun maisemiin muutenkin vahvasti sijoittuva levy. Aluksi hieman jopa puistatti paikoitellen, mutta jotenkin se vain lähti toimimaan... Tuotannon erilaisuus viehättää myös.
terveisiä joensuusta.
Peter Gabriel: Scratch My Back (cd, 2010) ****
Cover-levy keski-ikäiset bändiltä tai artistilta on yleensä varma merkki luovuuden ehtymisestä..... Scratch My Back on jakanut Peter Gabrielin fanien mielipiteet vahvasti monien pitäessä levyä liian synkkänä ja jopa tylsänä. .
Cover-levy keski-ikäiset bändiltä tai artistilta on yleensä varma merkki luovuuden ehtymisestä..... Scratch My Back on jakanut Peter Gabrielin fanien mielipiteet vahvasti monien pitäessä levyä liian synkkänä ja jopa tylsänä. .
Kuulun sitten niihin jotka pitävät sitä tylsänä, ei se synkkyys sinänsä häiritse. Riisuttu tuotanto paljastaa armotta Gabrielin lauluäänen puutteet enkä pidä häntä (tämän levyn perusteella) kovin kummoisena tulkitsijana. Kun jokainen tämän levyn biiseistä vedetään samalla tavalla niin puutuminen on väistämätöntä. Vaatii tosin pokkaa edes yrittää varioida noita biisejä, siitä pointsit, mutta lopputulos ei ole mielestäni kovinkaan onnistunut. Jos pystyn psyykkaamaan itseni niin saatan kuunnella uudelleen. *1/2
Shpongle - Tales Of The Inexpressible (2001) LP
Pakollinen hankinta. Tuolla levyllä ei ole huonoja biisejä. Raja Ram (s. 1941) ja Simon Posford muodostaa hyvän parivaljakon ja he veivät psykedeelisen konemusiikin aivan uudelle tasolle. Tuota musiikkia on vaikea kategorisoida, kun levyllä on lähes jokaista elektronisen musiikin tyylilajia, jokaisesta maailman kolkasta. Tätä uskaltaa suositella tälläkin foorumilla. LP -levyjä on vaikea saada (omasta maksoin 55€), mutta CD:itä pitäisi löytyä. Youtubesta voi vaikka ennakko kuunnella. Etenkin Raja Ramin "flute" huilu sopii tuohon musiikkiin. Vanha hippi (ei yleensä edes polta pilveä). Shpongle:lta uskallan varauksetta suositella 2 ensimmäistä levyä, sitten meno jotenkin lässähti, mutta tosiaan nämä kaksi ensimmäistä levyä on 9,5/10. Todella moni, kuka on hieman karsastanut konemusiikkia, niin täm,ä on pudonnut ja kovaa..
Once Upon The Sea Of Blissful Awareness
www.youtube.com/watch?v=u5osJ8L4CTE
Around The World In A Tea Daze
www.youtube.com/watch?v=AkWzbMjMhvk&feature=related
Peter Gabriel: Scratch My Back (cd, 2010) ****
Cover-levy keski-ikäiset bändiltä tai artistilta on yleensä varma merkki luovuuden ehtymisestä..... Scratch My Back on jakanut Peter Gabrielin fanien mielipiteet vahvasti monien pitäessä levyä liian synkkänä ja jopa tylsänä. .
Cover-levy keski-ikäiset bändiltä tai artistilta on yleensä varma merkki luovuuden ehtymisestä..... Scratch My Back on jakanut Peter Gabrielin fanien mielipiteet vahvasti monien pitäessä levyä liian synkkänä ja jopa tylsänä. .
Jos pystyn psyykkaamaan itseni niin saatan kuunnella uudelleen. *1/2
Yhden kuuntelukerran perusteella tuomitsit? Kehottaisin kuuntelemaan uudestaan vaikka en nyt toki väitä että mitään suurta "valaistumista" on odotettavissa lisäkuunteluidenkaan myötä. Tiedän kuitenkin että moni joka koki levyn pettymyksesti ekan (ekojen?) kuuntelukertojen jälkeen on levyyn jatkokuunteluiden myötä lämmennyt.
Yhden kuuntelukerran perusteella tuomitsit? Kehottaisin kuuntelemaan uudestaan vaikka en nyt toki väitä että mitään suurta "valaistumista" on odotettavissa lisäkuunteluidenkaan myötä. Tiedän kuitenkin että moni joka koki levyn pettymyksesti ekan (ekojen?) kuuntelukertojen jälkeen on levyyn jatkokuunteluiden myötä lämmennyt.
Myönnetään, että on vähän epistä antaa noin jyrkkä tuomio yhden kuuntelukerran jälkeen. Kieltämättä alkoi vähän kiinnostaa tuo levy uudelleen jos se todella jakaa niin vahvasti mielipiteet. Gabrielin ollessa kyseessä ennakko odotuksethan ovat välillä turhankin korkealla...Palaan asiaan jossain välissä.
Oma ehdoton suosikkini Scratchilta on My Body Is A A Cage. Muita mainioita kipaleita ovat Mirrorball, Listening Wind, Flume, The Power Of The Heart, Aprés Moi ja The Book Of Love.
Jenni Vartiainen: Seili ***½
Pari heikkoa biisiä keskivaiheilla irrallaan muuten toimivasta kokonaisuudesta. Seili, Kiittämätön ja Eikö kukaan voi meitä pelastaa? ovat varsinkin erinomaisen hyviä.
Jenni Vartiainen: Seili ***½
Pari heikkoa biisiä keskivaiheilla irrallaan muuten toimivasta kokonaisuudesta. Seili, Kiittämätön ja Eikö kukaan voi meitä pelastaa? ovat varsinkin erinomaisen hyviä.
Pari heikkoa biisiä keskivaiheilla irrallaan muuten toimivasta kokonaisuudesta. Seili, Kiittämätön ja Eikö kukaan voi meitä pelastaa? ovat varsinkin erinomaisen hyviä.
Nimibiisin lisäksi diggaan erityisesti biiseistä "Missä muruseni on" ja
"Minä ja hän". Mut mähän oonkin tämmönen parantumaton nössö romantikko jonka "sugar" tuli muuten just reissusta,. ;)
Tuolta Vartiaisen levyltä olisi voinut jättää pari biisiä pois niin se olisi ollut linjassa debyytin kanssa, mutta kai tässä on taas raha puhunut ja tuotantopalavereissä on "targetoitu kuluttajasegmenttejä" erilaisilla ja -tasoisilla latteuksilla. Ensilevyn orgaanisuus ainakin loistaa poissaolollaan, tää on varmaan tehty aamukahvilla Livellä...
Tuolta Vartiaisen levyltä olisi voinut jättää pari biisiä pois niin se olisi ollut linjassa debyytin kanssa, mutta kai tässä on taas raha puhunut ja tuotantopalavereissä on "targetoitu kuluttajasegmenttejä" erilaisilla ja -tasoisilla latteuksilla. Ensilevyn orgaanisuus ainakin loistaa poissaolollaan, tää on varmaan tehty aamukahvilla Livellä...
"Nettiin" on ainakin todella nolo biisi, ja "Duran Duran" ei myöskään loista mitenkään levyltä. Niiden tilalla kun olisi ollut "Kiittämätön" -biisin tunnelmaa, niin olisi todella kova paketti ollut. Mutta saahan nuo biisit skipattua...
Fields of the Nephilim - Burning the Fields 12"
- Elizium lp
Cure - Pornography lp
- In Concert lp
Sisters of Mercy - Vision Thing lp
jotain uudempaakin on, mut ei muista...
The Amazing: Wait for a Light to Come LP
Black Widow: IV LP
Vibravoid: What Colour Is Pink? 7" EP
Hawkwind: Shot Down in the Night 2LP
Baby Woodrose: No Mas 7"
Jos tänään vielä ton uuden Lisa O Piun hakis Hippie Shakestä vinyylinä...
Eskaton: 4 Visions (cd, 1980, 2010 remaster) ****½
Erittäin tiukkaa ja energistä zeuhlia Ranskasta. Mitään omaperäisyyspisteitä Eskaton ei hirveästi ansaitse niin tiukasti tässä Magman jalanjäljissä kuljetaan. Toisaalta tälläistä musiikkia ei kuitenkaan maailmassa liikaa ole joten en tuota hirveän suurena syntinä pysty pitämään. Ja itseasiassa tämä kyllä ehkä päihittää Magman muutaman heikoimman levyn. Tässä on myös selkesti paremmat soundit kuin Magman klassisisa levyissä (enkä ole erityisen vaikuttunut 2000-luvun Magma-albumeiden tuotannostakaan). Tämä uusi remasteroitu julkaisu sisältää kolme bonusbiisiä jotka ovat ihan kelpo kamaa nekin.
In Cahoots: All That (cd, 2003) ***½
Mainiota vauhdikasta jazzrokkia Canterbury-kitaristi Phil Millerin (Hatfield & The North, National Health) johtamalta bändiltä. Saksofonissa ex-Soft Machine-mies Elton Dean.
Phideaux: Number Seven (cd, 2009) ***½
Melodista, soundeiltaan retroa, mutta silti melko omaperäisen kuuloista progea Amerikasta. Phideauxin musiikki ei ole kovin monimutkaista, mutta runsaat sovitukset ja hyvät melodiat pitävät mielenkiintoa yllä. Mies- ja naislaulajan äänien vuorottelu ja yhdistely toimii myös hyvin. Phideauxilla on kansia myöten aika humoristinen ote touhuun ja omalta kannaltani levyn hupaisin hetki koetaan kun bändi vetää yhden kappaleista italiaksi luoden lähes täydellisen 70-luvun italoprogepastissin. Hilpeää. Yli 70 minuuttisena levy tuntuu kyllä hieman ylipitkältä.
Henry Cow: Leg End (Original Mix, cd, 1973) *****
Ostinpa Legend version rinnalle myös tämän originaalin miksauksen. Henry Cown koko tuotanto on niin vahvaa että vaikea nostaa yhtä levyä ylitse muiden, mutta ei tämä ainakaan kauaksi kärjestä jää. Henry Cown tuotannosta tämä on ainakin helpoiten lähestyttävä levy. Musiikissa on jopa aavistus jazzahtavaa Canterbury-fiilistä. Leg End on avant-progen keskeisimpiä levyjä ja ehkä juuri se levy jonka kunnolla käynnisti koko tyylisuunnan jos sitä voi sellaiseksi kutsua.
Gentle Giant: Acquiring The Taste (cd, 1971) ****½
Tällä toisella levyllään Gentle Giant oli jo löytänyt täysin oman ainutlaatuisen tyylinsä. Jokainen kappale on upea. Octopusin ohella bändin paras levy.
Asia: Omega (cd, 2010) ***
Kelpo aor:ää. Omega tarjoilee läjäpäin tarttuvia kasarihenkisiä melodioita ja vahvaa soittoa (vaikkakin yksinkertaista) herroilta Wetton, Howe, Downes ja Palmer. Edellistä levyä tasaisempi kokonaisuus, mutta toisaalta tämän parhaat biisit eivät pärjää Phoenixin hienoimmille hetkille. Tämä on myös Phoenixia aavistuksen rokkaavampi ja vauhdikkaampi levy. Sanoitukset ovat kyllä paikoin punastuttavan korneja ja oudosti tämän digipak-version keskivaiheille sijoitettua "bonusbiisiä" Emily en pysty kuuntelemaan.
Porcupine Tree : Anesthetize dvd
Kerran vasta katsottu läpi, mutta samaa laadukasta linjaa jatkaa kuten edellinenkin live dvd.
Stam1na : Uudet kymmenen käskyä
Viimeinen Atlantis oli sen verta kova tapaus että pitäähän nää aiemmatkin levyt hankkia pikkuhiljaa...
hmm, poika osti jonkun Deep Purplen best of levyn alelaarista, kyllä sekin on soinut.
E
Gentle Giant: Acquiring The Taste (cd, 1971) ****½
Tällä toisella levyllään Gentle Giant oli jo löytänyt täysin oman ainutlaatuisen tyylinsä. Jokainen kappale on upea. Octopusin ohella bändin paras levy.
A
Gentle Giant: Acquiring The Taste (cd, 1971) ****½
Tällä toisella levyllään Gentle Giant oli jo löytänyt täysin oman ainutlaatuisen tyylinsä. Jokainen kappale on upea. Octopusin ohella bändin paras levy.
A
Interview on tinkimättömin ja hauskin GG ehdottomasti. Octopus on tietty se GG:n "Aqualung" jolla bändi löi läpi ja AtT se psykedeelisin, erinomaisia kyllä molemmat. Meikaläisen mielestä kolme kovinta GG:tä ovat: 1. Interview. 2. Free Hand. 3 In The Glass House.
GG top-3
1. Octopus
2. Acquiring The Taste
3. Freehand TAI The Power And The Glory, en osaa päättää :D
White Hills & Gnod: Drop Out II 2LP
Serena Maneesh: No 2: Abyss in B Minor LP
Anders: The Silent Boatman LP
Acid Mothers Temple: 0 to Infinty or A to Z 2LP
Pharaoh Overlord: Live in Suomi Finland LP
Wooden Shjips: Vol. 2 LP
Välikommentti; ikinä ei tunnu olevan aikaa kommentoimaan levyhankintoja ja levyvuori kasvaa koko ajan. Pelkän ostoslistan postittaminen tänne tuntuu turhalta, ketä se kiinnostaa.. Ehkä sitten kesälomilla tulee kunnon pläjäys. :)
Välikommentti; ikinä ei tunnu olevan aikaa kommentoimaan levyhankintoja ja levyvuori kasvaa koko ajan. Pelkän ostoslistan postittaminen tänne tuntuu turhalta, ketä se kiinnostaa.. Ehkä sitten kesälomilla tulee kunnon pläjäys. :)
Eipä sitä ole aikaa mukamas ollut itselläkään, mutta kyllä nää pelkät listatkin luen läpi. Vaikka oishan se jonkinlainen analyysi hieno homma.
J
hmm. totta, ettei levyjen analysointiin ole aikaa. Osittain niiden analysointi on mielestäni suht´turhaa, toki levystä riippuen.
Henk.koht. ei paljon kiinnosta jonkun Viikatteen uusimman levyn analysointi tai Mike Oldfieldin Remaster-surround-laa-laa-Tubular... jne... Tavallisten levyjen arviot löytyy, vaikka mistä, esim. Sue jne..
Mut toki 60-70 luvun hämylevyjen tai no hämärähköjen julkaisujen suhteeen, jotain voisi kertoa. Syväanalyysit taasen voitte mun puolesta jättää väliin. Tai mikäs siinä, mikäli jollain ei ole muuta aikaa, kuin olla interwebissä ja jauhaa... :wink:
hmm. totta, ettei levyjen analysointiin ole aikaa. Osittain niiden analysointi on mielestäni suht´turhaa, toki levystä riippuen.
Henk.koht. ei paljon kiinnosta jonkun Viikatteen uusimman levyn analysointi tai Mike Oldfieldin Remaster-surround-laa-laa-Tubular... jne... Tavallisten levyjen arviot löytyy, vaikka mistä, esim. Sue jne..
Mut toki 60-70 luvun hämylevyjen tai no hämärähköjen julkaisujen suhteeen, jotain voisi kertoa. Syväanalyysit taasen voitte mun puolesta jättää väliin. Tai mikäs siinä, mikäli jollain ei ole muuta aikaa, kuin olla interwebissä ja jauhaa... :wink:
Henk.koht. ei paljon kiinnosta jonkun Viikatteen uusimman levyn analysointi tai Mike Oldfieldin Remaster-surround-laa-laa-Tubular... jne... Tavallisten levyjen arviot löytyy, vaikka mistä, esim. Sue jne..
Mut toki 60-70 luvun hämylevyjen tai no hämärähköjen julkaisujen suhteeen, jotain voisi kertoa. Syväanalyysit taasen voitte mun puolesta jättää väliin. Tai mikäs siinä, mikäli jollain ei ole muuta aikaa, kuin olla interwebissä ja jauhaa... :wink:
:roll: Ymmärrän ettei kaikkia/kaikkien "analyyseja" jaksa aina lukea, mutta kyllä yleisesti ottaen edes pieni kommentti levystä tuo kivasti lisäarvoa versus se että lukee listan jossa Reino luettelee viisi tässä kuussa ilmestynyttä Circlen levyä jotka hän on ennakkotilannut ja kuuntelee ehkä ensi vuonna jos ehtii.
hmm. totta, ettei levyjen analysointiin ole aikaa. Osittain niiden analysointi on mielestäni suht´turhaa, toki levystä riippuen.
Henk.koht. ei paljon kiinnosta jonkun Viikatteen uusimman levyn analysointi tai Mike Oldfieldin Remaster-surround-laa-laa-Tubular... jne... Tavallisten levyjen arviot löytyy, vaikka mistä, esim. Sue jne..
Mut toki 60-70 luvun hämylevyjen tai no hämärähköjen julkaisujen suhteeen, jotain voisi kertoa. Syväanalyysit taasen voitte mun puolesta jättää väliin. Tai mikäs siinä, mikäli jollain ei ole muuta aikaa, kuin olla interwebissä ja jauhaa... :wink:
Henk.koht. ei paljon kiinnosta jonkun Viikatteen uusimman levyn analysointi tai Mike Oldfieldin Remaster-surround-laa-laa-Tubular... jne... Tavallisten levyjen arviot löytyy, vaikka mistä, esim. Sue jne..
Mut toki 60-70 luvun hämylevyjen tai no hämärähköjen julkaisujen suhteeen, jotain voisi kertoa. Syväanalyysit taasen voitte mun puolesta jättää väliin. Tai mikäs siinä, mikäli jollain ei ole muuta aikaa, kuin olla interwebissä ja jauhaa... :wink:
Joo, totta. Ei mitään perus pinkfloydeja tai muita "kaikille tuttuja" kannata paljoa alkaa selittelemään. Toi taso millä Kcrimso kertoo levyistä on just sopiva.
J
Syytän viimeisimmästä levyhankinnasta lievää humalatilaa. Levyn nimi on: Paska Mikkeli ja se on punkkia.
Ydinmätä / Paskahalvaus 7" splitti.
Mannerheim laittaa ruiskulla suoneen jotain ainetta, Suomi-grillin edessä. Eivät kunnioita perinteitä paikalliset punkkarin ketaleet.
A-Puoli
Ydinmätä Rakas Kusipää
Ydinmätä Thinspiraatiota
Ydinmätä Näkymätön Sota
Ydinmätä Valkoinen Ylpeys
Ydinmätä Palavan kaupungin raunioilla
B-Puoli
Paskahalvaus Mikkeli city run
Paskahalvaus Jos jätät mut
Paskahalvaus Kilju
Aika hurjaa. Sitten tuli kasa "rumbu bassoa" ja hieman mainstreamia: Beyoncé - Crazy In Love (D&B Remix, Unofficial Release), Massive Attack - Special Cases, Moloko - Sing It Back, Fatboy Slim - Sho' Nuff etc..
ohi jo
Puretaanpas kasaa:
The Soundtrack Of Our Lives : Welcome In The Infant Freebase
Kannessa lukee että vakuuttavin debyytti sitten Defenetly Maybe:n. No erinomainen retro/semi-psyke/rock -levy kuitenkin. 20 biisiä joten pureskeltavaa riittää.
Four Tet : There Is Love In You
Eli tätä electrometeliä. Sanoisin että yhtä pätevä kuin edellisetkin. Törkyhalpa uudeksi levyksi. Vain päälle kympin.
Eels : End Times
E:n erolevy. Hidastempoista mietiskelyä, E malttaa pitää eläimelliset riehunnat piilossa. Lohduton on meininki, samanlainen kuin suomalainen kesä. Sanoitukset jälleen erinomaisia.
Anathema : We're Here Because We're Here
7 vuotta kesti jotta uutta materiaalia saatiin julkaistua. Fanit varmasti pettyvät, jos odotukset ovat olleet yhtä kovia kuin odotteluun mennyt aika. Tunnelmametallia ja loistavaa sellaista. Sanoisin että paras Anathema, jos odottaa niitä mättöbiisiä tunnelmoinnin väliin voi vähän miinustaa tuosta minun kommentista. Steven Wilson miksannut lätyn...
Blockhead : The Music Scene
Öää..kai tätä voi elektroksi kutsua. Tosin meno on letkeämpää kuin Four Tetin levyllä. Vaikkapa Four Tet + The Avalanches = Blockhead. Toscakin tulee mieleen. Hyvä levy.
The Flaming Lips : The Dark Side of the Moon
Eli fleimareiden oma huuruinen tulkinta Pyhästä levystä. Ei tosikoille.
LCD Soundsystem : This is Happening
Ihan kohtuullista electrorokkia. Ei kuitenkaan yllä aikaisempien levyjen tasolle.
The Knife in collaboration with Mt. Sims and Planningtorock : Tomorrow, In a Year
Tässäpä häröä. Levy kertoo Darwinin luomistarinan/teorian. Knifen electroihmeilyä jossa nais-oopperalaulaja laulaa päälle. Tästä oikein osaa sanoa mitää. Vuoden outous.
Joan As A Police Woman : To Survive
Oikeastaan Eelsin naispuolinen vastine. Tähän voi pudotella vaikka Mitchell -nimen. Mukana myös Rufus Wainwright. Tasokasta menoa.
Joanna Newson : Have One On Me
Kolmen levyn kattaus harppua soittavalta ja Kate Bushilta kuulostavalta eh.. taiteilijalta. Biisit vaihtelevat ärsyttävästä loistavaan. Mitchelliä voi kai tähänkin tarjota mutta vaihtelevuutta (tai häröilyä) onpi enemmän kuin vaikkapa "Naispoliisilla".
The National : High Violet
Vuoden levyjä. Tunnelmallista rokkia.
Midlake : The Courage of Others
Vuoden levyjä. Tunnelmallista folk-rokkia.
MASTER MUSICIANS OF BUKKAKE: "The Visible Sign Of The Invisible Order" 2LP
MASTER MUSICIANS OF BUKKAKE: "Totem 2" LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 4" kuva-LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 1,2,3" LP
PORCUPINE TREE: "Anesthetize" kirja/DVD/BlueRay/2CD -hässäkkä
PORCUPINE TREE: "Anesthezise" kirja/DVD/BlueRay/2CD -hässäkkä
Hommasitko punaisen vai harmaan version? Mulle saapui eilen harmaa. Yllätyin miten massiivinen setti toi oli. Kuvittelin että toi on vaan cd-levykotelon kokoinen paksu loota.
MASTER MUSICIANS OF BUKKAKE: "The Visible Sign Of The Invisible Order" 2LP
MASTER MUSICIANS OF BUKKAKE: "Totem 2" LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 4" kuva-LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 1,2,3" LP
PORCUPINE TREE: "Anesthetize" kirja/DVD/BlueRay/2CD -hässäkkä
MASTER MUSICIANS OF BUKKAKE: "Totem 2" LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 4" kuva-LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 1,2,3" LP
PORCUPINE TREE: "Anesthetize" kirja/DVD/BlueRay/2CD -hässäkkä
MASTER MUSICIANS OF BUKKAKE: "The Visible Sign Of The Invisible Order" 2LP
MASTER MUSICIANS OF BUKKAKE: "Totem 2" LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 4" kuva-LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 1,2,3" LP
PORCUPINE TREE: "Anesthetize" kirja/DVD/BlueRay/2CD -hässäkkä
MASTER MUSICIANS OF BUKKAKE: "Totem 2" LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 4" kuva-LP
GRAILS: "Black Tar Prophecies 1,2,3" LP
PORCUPINE TREE: "Anesthetize" kirja/DVD/BlueRay/2CD -hässäkkä
Niin noi vinyylit sain halvalla suoraan lafkalta Jenkeistä, kun lupasin arvostella. PT:n DVD-paketti ei sitten niin edullinen ollutkaan...
PORCUPINE TREE: "Anesthezise" kirja/DVD/BlueRay/2CD -hässäkkä
Hommasitko punaisen vai harmaan version? Mulle saapui eilen harmaa. Yllätyin miten massiivinen setti toi oli. Kuvittelin että toi on vaan cd-levykotelon kokoinen paksu loota.
Olin just viikon poissa kun toi tuli myyntiin, ja punainen oli mennyt... Eli harmaaseen piti tyytyä. Onhan toi ihan mukavan massiivinen pakaasi joo, ja tyylikäs.
[quote]
PORCUPINE TREE: "Anesthezise" kirja/DVD/BlueRay/2CD -hässäkkä
PORCUPINE TREE: "Anesthezise" kirja/DVD/BlueRay/2CD -hässäkkä
Hommasitko punaisen vai harmaan version? Mulle saapui eilen harmaa. Yllätyin miten massiivinen setti toi oli. Kuvittelin että toi on vaan cd-levykotelon kokoinen paksu loota.[/quote]
Olin just viikon poissa kun toi tuli myyntiin, ja punainen oli mennyt... Eli harmaaseen piti tyytyä. Onhan toi ihan mukavan massiivinen pakaasi joo, ja tyylikäs.
Mä olisin saanut punaisen, mutta ei kiinnostanut maksaa niin paljon pelkästä väristä.
Hommasitko punaisen vai harmaan version? Mulle saapui eilen harmaa. Yllätyin miten massiivinen setti toi oli. Kuvittelin että toi on vaan cd-levykotelon kokoinen paksu loota.
Toi oli pieni verrattuna The Incidentiin, joka oli melkeen puolet isompi ja kolme kertaa paksumpi. Eli just sen kokoinen, ettei se mahdu yhteenkään hyllyyn..
Kuinka paljon kalliimpi punainen versio oli? Itellä on harmaa.
Itse tyydyin Incidentin kohdalla normaaliversioon. En ole varma mutta muistelisin että punainen olisi ollut tuplasti harmaata kalliimpi...
Tuli muutama hankinta näin lokakuun aluksi.
Sepi Kumpulainen & Erikoismiehet: Kesähitti ep (cd)
Elonkorjuu:Scumbag Goes to Theatre - live
Harvest:Flyin' High,Runnin' Fast
Fantasia: same
Scapa Flow: Uuteen aikaan
Turo's Hevi Gee:Elämää Suurempi Äänilevy
Näistä kuunneltuja on Elonkorjuu ja Sepi
Sepi kuullosti hyvältä bändin kanssa yksinään on vähän aran kuuloista.
Elonkorjuu: Tarviikohan tätä mitenkään luonnehtia? musiikki on hyvää ja rentouttavaa homma toimiin näin 40 vuoden jälkeenkin. Hyvä hankinta kaikille jotka haluavat hyvää suomalaista musiikkia.
Tabula Rasa: same
Kalevala:Abraham's Blue Refrain
Hassisen Kone:Rumat Sävelet
Tigers: White Hot Rock
Tabulan levy kuullostaa tunkkaiselta ja jotenkin hätälemällä tehdyltä tuotokselta,Ekkedien tanssi levy tuntuu paremmin onnistuneelta ja raikkaammalta kuin eka levy.
Kalevala
Miellyttävää ehkä aavistuksen verran kiireellä tehdyltä 2-5h lisää aikaa rauhottoua ja tehdä sitten levy vois olla peremman kuuloista.
Hassisen Kone
Synkähköä ja soitannollisesti paremman kuuloinen kuin eka levy,soittamiseen on kasvettu ja kehitytty.
Tigers
No loppua kohden mentäessä kyrsiintyminen alkaa heijastumaan levystä ja ukot haluas heittää kaiken läskiks,heijastuu levystä muuten ihan kohtuullinen levy.
Ajattelin hieman parantaa suomalaisen progen tuntemustani, ja viimeiset ostokseni ovatkin:
Scapa Flow : Uuteen Aikaan
Fantasia : s/t
Session : Unikuva
Mitä oot pitäny?
Scapa Flow yllätti positiivisesti, nais solisti, soudit hyvin raikkaat ei synkkää tai tunkkaista vaikutelmaa.
Ei ollut kauheasti ennakko-odotuksia. Varsinkin Fantasiaa ja Scapa Flowta on tullut kuunneltua paljonkin. Hyvää musiikkia, ja cd:llä soundit ovat kohdallaan. Session on jäänyt hieman noiden kahden varjoon.
Milloin Novan Atlantiksesta julkaistaan cd-versio...
Jaa-a sen kun tietäisin odottelen Nimbuksen :Obusta cd:nä
tosin joku vois kirjottaa Jukka Kuoppamäelle ja kysästä kuka omistaa Satsangan katalogin? olen sitä selvitellyt onnistumatta. Teen töitä kokoajan tai ainakin melkein.
On aikaa vierähtänyt, mutta jokunen levy tässä:
Spiritualized : Songs In a A & E -cd
Spacemen 3 : The Perfect Prescription -cd
Smack : The Collection tms. -2lp
Caskets Open : But You Rule -lp
Jotain Sunn O))) n : Liveä ainakin...
läjä 7" mm. Orne/Blizarro split, BillyBoys, Death with a Dagger ja vaikka mitä lähinnä TK;ta...
Ja Joy Division 10x7" box. Suurin osa on
alk. peräisinä sinkkuina ja yks flexi, mutta sain sen verran edullisesti niin ostin ja näin ei tarvii alkuperäisiä puhkisoittaa...
Jon Anderson & Rick Wakeman: The Living Tree (2010, cd)
Wyatt, Atzmon & Stephen : For the Ghosts Within (2010, cd)
Arcade Fire: The Suburbs (2010, cd)
The Decemberists: The King Is Dead (2011, cd)
Ultimate Zero Project: Ultimate Zero Tour (2010, 2cd)
Laitetaan tännekin nyt kun on jotain mitä laittaa:
Tukholmassa kävin:
Calexico : Garden Ruin
The Decemberists : The Crane Wife
The Decemberists : The Hazards of Love
Doves : Kingdom of Rust
Eels : Electro-Shock Blues
Fleet Foxes : s/t
Glasvegas : EUPHORIC /// HEARTBREAK \\\
Goldfrapp : Felt Mountain (special edition)
LCD Soundsystem : 45:33 Remixes
The Magnetic Fields : i
Manu Chao : Clandestino
Joanna Newsom : The Milk Eyed Mender
Portishead : Dummy
Primal Scream : Vanishing Point
Yeah Yeah Yeahs : Show Your Bones
Äxän varastontyhjennyksessä kävin:
Aberfeldy : Young Forever
Aberfeldy : Do Whatever Turns You On
Brakes : The Beatific Visions
Calexico : Feast of Wire
Desaparecidos : Read Music / Speak Spanish
Her Space Holiday : The Past Presents the Future
Jon Redfern : May Be Some Time
Gruff Rhys : Candylion
The Russian Futurists : Me, Myself and Rye...
Rufus Wainwright : Want One
Windmill : Puddle City Racing Lights
Yacht : I Believe In You. Your Magic is Real.
Sit kävin Kuopiolaisen progebändin levynjulkkareissa:
Skulduggery : The Lost Shaman
Mitäs muuta... alesta löyty:
Mokoma : Sydänjuuret (joku erikoisversio..kirjanen + cd)
Muita mainitsemisen arvoisia:
Elbow : Build a Rocket Boys!
Iron and Wine : The Shepherd's Dog
Iron and Wine : Kiss Each Other Clean
Moonsorrow : Varjoina kuljemme kuolleiden maassa
Riverside : Memories in My Head
Thurston Moore : Demolished Thoughts
TV On The Radio : Nine Types Of Light
Älppäreitä:
Blues Pilz - Journey To Somewhere (Rockport, Saksa 1982)
ES - Wham Bang (Fran, Saksa 1979) Tämä löytyi jo, mutta oli tarjolla soittamaton kopsu loistavasoundisesta levystä.
Nuts - Looking for Cockaigne (Cobra, Italia 1987)
Captain Beefheart - 2 originals (Reprise, Saksa, 1976) The Spotlight Kid/Lick My Decals Off, Baby
CD:nä tuli hankittua
Pink Floyd: Dark side of the moon
Jethro Tull: Benefit, This was
Rush: Hemispheres ja Vapor trails
Ihan hyvä kattaus omasta mielestäni.
Namia ovat.
Ihan hyvä kattaus omasta mielestäni. Rushia en ole kuullut, kaksi muuta toimii!
Tuli jälleen tehtyä hankintoja
Saga: Behaviour
Sky: 1
Samuel Prody: s/t
Eloy: Ocean
Sagan musiikki ehkä hieman liikaa valtavirran suuntaan kääntynyt ja tasoltaan heikompi kuin edellinen.
Eloy ja Sky ovat eniten soitto aikaa saaneet näistä. Toimivat hyvin ainakin itselle.
Samuel Prody voisi ehkä kuvailla hard, psyke, proge sekoitukseksi mutta hyväksi. Levy on heidän ainoa.
Eloysta sen verran vielä että Ocean levy herätti kiinnostukseni krautrock kohtaan
Eloy on hyvä. Tekivät 70-luvulla pari muutakin oivaa levyä. Aika Pink Floyd-vaikutteisia ovat toki ja se saattaa joitakin häiritä. Sky on/oli myös parhaimmillaan erinomainen. Itseltä löytyy Skyn koko tuotanto. Parhaita 1,2,3,4 ja great balloon race