Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä

Anthony Phillips : Wise After The Event

retrou kirjoitti noin 10 vuotta sitten (6 kommenttia)
Näkemisen arvoiset gatefold-kannet tässä levyssä kyllä. Yksityiskohtaisuudesta ja ironisesta tyylistä tulee mieleen Don Rosan ankkasarjikset.
A. P.:han oli kahdella ekalla Gennareiden levyllä kitaristina. Musiikki on sen tyylistä, mutta rauhallisempaa.

+/- saldo : 0 |

    Kcrimso kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mulle ei ole yksikään kuulemani Phillipsin levy kolissut. Jotenkin ihan liian lällyä meininkiä ilman kuitenkaan riittävän kauniita melodioita jotka kompensoisivat potkun puuttumista.

    retrou kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Ekakuulemalla tää vaikutti levyltä joka vaatii "työstöä". Kauniita melodioita olin kyllä kuulevinani siellä täällä.


    Hezzu kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tästä on tosiaan ollu vaikia saaja otetta, liian tasapaksun tuntuinen, biisit ei kauheasti etene, mutta kuitenkin kuulostaa sen verran mielenkiintoselta, että kai sen joskus pitäis tarttua kuhan jaksais vaan kuunnella. Ei vaan taho jaksaa.

    retrou kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Alkaa kolista mulle. Kaunista. Tykkään Phillipsin laulusta. Biisit ovat kyllä polveilevia. Kansitaide päheän upeaa.

    juuffo kirjoitti noin 6 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kaksi ekaa sooloaan toimii jo täpöllä!

    Kcrimso kirjoitti noin vuosi sitten+/- saldo : 0
    Anthony Phillips : Wise After The Event (UK, 1978)

    Kun Genesiksen alkuperäinen kitaristi Anthony Phillips julkaisi toisen soololevynsä Wise After The Eventin punk riehui ympärillä. On suorastaan huvittavaa miten irrallaan Wise After The Eventin pastoraalinen kevytproge on aikansa musiikillisista trendeistä. Ja siinähän ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta valitettavasti lopputulos jää aika valjuksi haahuiluksi. Vaikka taustalla on kovia muusikoita kuten King Crimsonin alkuperäinen rumpali Michael Giles, samassa yhtyeessä soittanut saksofonisti Mel Collins ja Caranista tuttu John G. Perry. Tuottaja Rupert Hinekään ei saa homma lentoon. Sääli.

    **½