JiiPee kirjoitti noin 17 vuotta sitten (2 kommenttia)

Hieno levy kerta kaikkiaan. Steve Perryn debyytti, jossa hän näyttää miksi miestä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen parhaista rocklaulajista. Tällä hittilevyllä on vielä jäljellä Santanan aikaisesta fuusiojazz/progesoundeista rippeitä. Wheel in the Sky on vähän korni biisi, mutta levyn päättävä Winds of March on parhautta. Tuolla biisillä on muuten yksi makeimmista kuulemistani kitarasooloista. Neal Schon on kitaranero! Jos Journeyn nykytila onkin lähinnä säälittävä, niin tämä levy todistaa sen olleen joskus taitava ja mielenkiintoinen bändi.

Aigrette kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Pidän ja paljon! Journey on minulle varsin tuore tuttavuus, vasta nelisen kuukautta bändiä kuunnellut, mutta olen ehtinyt siinä ajassa jo hankkia ydintuotannon Steve Perryn ajalta levyhyllyyni, Infinitystä Raised On Radioon. Infinity on sujuva kokonaisuus täynnä hienoja melodioita, Perryn suloäänistä laulantaa ja Neal Schonin tunnerikasta, sävykästä kitarointia, joka sulautuu Steven ääneen kuin voinappi puuroon... Tykkään kybällä myös Perryn ja kosketinsoittaja-Rolien duettobiiseistä, Feeling That Way ja Anytime. Levyn kohokohta itselleni on kuitenkin se mahtava neljä biisin putki: Patiently, Wheel In The Sky, Somethin' To Hide ja sokerina pohjalla eeppisen kuuloinen, vanhaa koulukuntaa edustava, kertakaikkisen upea Winds Of March.


JiiPee kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tämä on kerta kaikkiaan hieno biisi. Neal Schon panee parastaan.