Rush : A Show of Hands
JiiPee kirjoitti noin 17 vuotta sitten (12 kommenttia)
Loistolevy. Itse asiassa tämä levy naulitsi minut Rush-diggariksi aikoinaan. Levyn settihän on täydellinen. Kaikki biisit ovat yhtä juhlaa, ja erityisesti Big Money-Subdivisions-Marathon-Turn The Page-Manhattan Project-Mission "sekstetti" tuossa levyn alkupuolella on käsittämättömän kova. Voi kun olisivat Helsingin keikalla soittaneet tämänkaltaisen setin! Tätä tuli myös katsottua VHS:ltä videoversiona varmaan tuhansia kertoja (julkaistu myöhemmin Replay-DVD:llä), ja minusta Rush oli tähän aikaan uransa huipulla. Äijät olivat vielä nuoria ja luovia, ja Peart oli terävimmillään. Tätä levyä seurannut Presto oli vielä yhtä auvoa... sitten kai tuli keski-ikä ja vei parhaan terän. Tämä live on meikäläiselle suunnilleen täydellisintä, mitä rockmusiikissa on koskaan tehty, ja levy kolisi aikoinaan vajaa parikymppiseen teinipoikaan aivan järjettömän kovaa, kun se ensin (noin 20:n kuuntelukerran jälkeen lopulta "aukesi".). Toivottavasti ei tule lukijalla siirappi korvista, kun lukee tätä täysin subjektiivista fanipojan vuodatusta, mutta onhan tämä nyt aivan loistava. Arvosana: 10
+/- saldo : 0 | Tweet
Tämä on minulla vain vinyylinä. Rushin soundeista meuhkataan tämän tästä. Tässä ne ovat mielestäni erinomaiset ja settilista on kyllä tosi hyvä. Tom Sawyer, niin hyvä biisi kuin se onkin, on myös tajuttu jättää pois. Eihän sitä joka livelle tarvikaan tuupata.
Vahvasti alan epäilemään livelevyjen tarpeellisuutta tämän bändin kohdalla. Kuten Stage Leftin kohallakin niin ei tämä tuo tarpeeksi mitään uutta tai mikään ei ole paremmin studioversioihin nähden.
Different Stages (1998) on mahtava live näiltä
Ihan hyvähän tämä on, mutta en mä tätä Hezzun tavoin kovin välttämättömänä osaa pitää. Rush ei tosiaan ole livelevyiltä kuunneltuna mitenkään erityisen kiinnostava kokemus. No en mä ole kokemistani bändin keikoistakaan erityisesti innostunut, mutta se on jo jossain määrin oma tarinansa...
Outoa. Minusta tämä on ehkä paras livealbumi, mitä olen kuullut. Aivan helvetin hienot massiiviset soundit ja biisit "soljuvat" kuin unessa. Monet biisit paljon parempia liveversioina, esim. Marathon, Mission ja Turn The Page. Kolmekymppisiä nuoria miehiä uransa huipulla juuri tämän liven aikaan... ja Geddy Leen äänikin oli vielä kovassa iskussa.
Mutta joo... one man's trash is another man's treasure.
Mä tykkään yleisesti ottaen kyllä livelevyistä paljonkin, mutta kaipaan niiltä hieman enemmän irtiottoja studio-matskuun verrattuna kuin mitä tämä tarjoilee. Varmaan tässäkin erot studioversioihin korostuu jos niitä originaaleja on tahkonnut satoja kertoja, mutta mulle satunnaisempana Rush-fanina erot tuntuvat todella pieniltä.
Usein ongelma livealbumeilla on huono tuotanto. Kun äänitys tehdään jossain mammuttihallissa tai ulkoilma-areenalla, niin joko yleisön ääni ei kuulu ollenkaan (ei tule kunnon "livefiilistä"), tulee liikaa kaikua tai sitten koko paska jää jotenkin "ohueksi". Esimerkiksi periaatteessa hyvä livealbumi Delicate Sound of Thunder pilattiin näin. Se kuulostaa tunkkaiselta ja ohkaiselta. Sama kävi Zepin Song Remains the Same-liven kanssa.
Tässä taas tuotanto on mielestäni osunut aivan nappiin. Soundit ovat loistavat, ainakin omaan korvaani. Ja luulisi, että jos esim. Power Windowsin ja HYF:n soundit häiritsevät, niin tässä ne biisit soivat eri tavalla.
Tämähän on muuten äänitetty monella eri areenalla, toisin kuin tuo videoversio. Eli kombo monesta eri keikasta.
Recorded at:
HOLD YOUR FIRE TOUR
-National Exhibition Center in Birmingham, England, from April 19-23, 1988
-San Diego Sports Arena, San Diego, CA, on Febuary 3rd, 1988 at Veterans Momorial Coliseum on Febuary 2nd, 1988
-UNO Lakefront Arena in New orleans, LA, on January 27th, 1988
POWER WINDOWS TOUR
-Giants Stadium in East Rutherford, NJ, on March 31st and April 1st, 1986 (Witch Hunt and Mystic Rhythms came from here)
Usein ongelma livealbumeilla on huono tuotanto. Kun äänitys tehdään jossain mammuttihallissa tai ulkoilma-areenalla, niin joko yleisön ääni ei kuulu ollenkaan (ei tule kunnon "livefiilistä"), tulee liikaa kaikua tai sitten koko paska jää jotenkin "ohueksi".
No jaa... maailma on täynnä ihan hyvän kuuloisia livelevyjä. Siis myös 60-70-luvulta. Yleisön ääniä en sinänsä livelevylle kaipaa, mutta en myöskään niitä erityisesti kammoa. Tapauskohtaista.Tässä A Show Of Handsissa nimenomaan on aika ohuet soundit. Tosi kevyen kuuloista soittelua. Erottelevat ja skarpit soundit sinänsä, mutta sillä tavalla kasari-ohuet. Kahdeksankymmentäluvulla kaikki oli kevyttä, helppoa ja kivaa. :)
80-luvulla kaikki oli paljon paremmin. Täysi-ikäisyys häämötti, ei mitään huolta huomisesta, sai ekan oman fiuden ja naisia jahdattiin Stadin yössä (Arkku, Kynä, Adlon) kieli vyön alla. Nyt niistä yrittää lähinnä päästä eroon (niin ettei tule taloudellisesti kynityksi). :D
Mä kiteyttäisin oman 80-luvun enemminkin näihin tavaramerkkeihin (kuten asianmukaista on kun kasarista puhutaan): Star Wars, Marvel, Miami Vice ja Masters Of The Universe.
On tämäkin kyllä mahtava live näiltä, en muistanutkaan että se näin hyvin toimisi. Kyllä nämä veijarit loistobiisejä osasivat tehdä. Eikä mua nuo kasarisoundit haittaa, päin vastoin, tulee ihan nostalginen fiilis ;-)