Jammo kirjoitti noin 16 vuotta sitten (6 kommenttia)

Happy The Man on USAn ylpeys progerintamalla kolmen huippulätyn voimalla : Happy The Man -77, Crafty Hands - 78 ja The Muse Awakens -04.
Näistä CH on selvästi kestoltaan lyhyin ja juuri sen takia itselleni mieluisin, sillä bändin musiikki sortuu liian usein "neitimäiseen" kauniiseen kuviointiin, mikä ei ainakaan minua erityisemmin innosta. Gentle Giant on eräs bändin jäsenten esikuvista, mutta siinä missä GG edustaa miehistä voimaa jopa herkissä hetkissä, HtM vaikuttaa pikkaisen akkamaiselta muutamissa omissa vauhtiraidoissaankin...

Janus kirjoitti noin 16 vuotta sitten+/- saldo : 0
Pitipä oikein ottaa kuunteluun kun en levystä muistanut juuri mitään. Sievää näpertelyä, jota kyllä kuuntelee sujuvasti, mutta taitaa levy jäädä pölyä keräämään.


Hezzu kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
liian usein "neitimäiseen" kauniiseen kuviointiin, mikä ei ainakaan minua erityisemmin innosta. Gentle Giant on eräs bändin jäsenten esikuvista, mutta siinä missä GG edustaa miehistä voimaa jopa herkissä hetkissä, HtM vaikuttaa pikkaisen akkamaiselta muutamissa omissa vauhtiraidoissaankin...


No onko tuo neitimäisyys nyt ihmekään tämän bändin kohalla wink wink.


Hezzu kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tällä levyllä on ihan erilainen soundimaailma kuin ekalla levyllä oli, paljo raskaampi fiilis. Kosketinosasto on vissiin vaihdettu lähes kokonaan ja saksofonikin on lähes unohdettu, lauluakin on vähemmän ja se kuulostaa heikommalta (no ei sitä ekallakaan paljo ollu, mutta sinne se sopi oikein hyvin). Kaikki se canterbury-fiilis (okei olihan se sinfompaa ku canterburyt mutta jotain samaa siinä oli) mitä ekalla levyllä oli on kadonnu. Öäääh, en tiijä, eka vaan oli joka suhteesa parempi.


Kcrimso kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mulla on vieläkin eka Happy The Man kuulematta. Ei ole tullut koskaan hommattua kuin Crafty Hands tuntui niin pettymykseltä kaiken siitä kuullun hehkutuksen jälkeen.


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Aloitusraita Service With A Smile on tyylikäs ja napakka instrumentaali. Ehdottomasti parasta mitä Happy The Man sai ikinä aikaiseksi. Yleisesti ottaen levy on kevyt parannus debyyttilevyyn nähden. Parhaat biisit ovat aavistuksen verran parempia ja soundit yleisesti ottaen ovat jopa selkeästi paremmat. Levyn ainoa laulettu biisi Wind Up Doll Day Wind on muuten myös melko hyvä. Päihittää edellisen biisin laulut kevyesti. Edellä mainittua biisiä lukuunottamatta b-puoli on kyllä selkeästi ekaa puolisko heikompi ja etenkin päätösraita The Moon, I Sing on todella unettava pimputtelu. Kaiken kaikkiaan tätä vaivaa kuitenkin sama hengettömyys ja jäätävyys kuin edeltäjäänsäkin. Taitavaa mutta onttoa ja varsin särmätöntä musiikkia. Jää mulla helposti taustamusiikin rooliin kun mikään ei oikein herättele nätisti soljuvassa äänimatossa.

7/10


Jammo kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Aivan! Tuo "nätisti soljuva" on loistava kuvaus tämän levyn musiikista!