Led Zeppelin : Physical Graffiti
JiiPee kirjoitti noin 16 vuotta sitten (11 kommenttia)
Tätä sanotaan Presencen ohella Zepin progressivisiammaksi levyksi. Sitä se voi hyvinkin olla, mutta levy on karmean epätasainen. Siinä on joitain huippubiisejä, mutta se sisältää myös paljon heikkoa materiaalia. Vaikka armoton fanipoika olenkin, en ole koskaan oikein jaksanut PG:tä. Toisaalta levyltä löytyy mm. ehdoton klassikko Kashmir, jossa on orkesteri mukana. Myös aloitusbiisi Custard Pie miellyttää, samoin Night Flight. PG on kyllä hienoista kansistaan ja muutamista valopilkahduksistaan huolimatta Zepin heikoimpia kokonaisuuksia mielestäni, ja annan sille seiskan. Ongelmana ei ole bändin soitto, joka kuulostaa paremmalta kuin koskaan, ja Pagen kitarakin soi komeasti kautta levyn, vaan epätasainen biisimateriaali. Esim. joku "Boogie with Stu" on aivan turha täytebiisi. Mutta toisaalta onhan tämä paikoin aika ainutlaatuista "bluesprogea", "Trampled Under Foot" esimerkkinä... ja siinä mielessä (ehkä) tutustumisen arvoinen. Olen kuunnellut näitä niin kauan, että on aika vaikea arvioida, miten uusi kuuntelija ne kokisi.
+/- saldo : 0 | Tweet
Askel parempaan Houses Of The Holysta, mutta alkuaikojen sfäärejä ei tavoiteta, ei vaikka tästä suodattaisi parhaat palat yhdeksi levyksi. Eniten miellyttävät psykedeeliset Kashmir ja In The Light sekä rauhalliset Down By The Seaside ja The Years Gone.
Janus nappasi minunkin suosikkibiisini! Jotkut biisit kuulostavat paikoitellen jopa demoilta. Taisi olla äijillä kiire sessioiden lomassa bilettämään. Tästä olisi saanut kyllä loistavan ykköisälpeen...
Tässähän on 8 tälle levylle tehtyä biisiä ja sitten outtakeja edellisiltä levyiltä. Eli ajassa eroa 4 vuotta. Yks levy olis riittänyt mutta sitten olis taas jäänyt yli...
Niinpä olikin! Mitkä on ne 8 biisiä? Kashmir ainakin...
Wikipedia kaiken tietää..Tosin mä muistin tän jostain ennestään.
https://en.wikipedia.org/wiki/Physical_Graffiti
Hyvää tietoa olikin tuolla Vikissä! Aika hävyttömästi pojat lainailivat bluesmiehiltä omiin nimiinsä...
Muutamia vuosia ajattelin, että minun Zeppelinismini on ohi. En tiedä johtuiko huonolaatuisista remastereista vai muuten väsymyksestä heidän genreensä ja olihan Plant ajoittain aika rasittava kiekuja ja mukalaulaja. Nyt vaikuttaa, että vihdoin Pagey on saanut näissä viimeisimmissä 2014/2015 remasteroinneissa laatua aikaan, vaikkakin bonuslevyt jättävät jonkin verran toivomisen varaa niukkuudessaan. Refence-mixit ovat osoittautuneet kultakaivoksiksi, nostaessaan Pageyn kitarismin paremmin esille. Huh, alkaakohan tästä jälleen uusi Zep-kierros???
Miinus näistä helevetin ohkasista ja liimausirti-pahvikansista######
Tein itelleni version josta jätin noi edellisten levyjen ylijäämät pois. Samalla lähti blues-pohjainen rock. Jäljelle jäi kyllä tasainen mutta aika raskas setti. En oikeen tiedä mitä tämä on. Silloin se on varmasti taidetta.
Ehkä mä joskus halusin olla kovempi LZ fani kuin olinkaan. Enää ei niin välii.. :)
Todella epätasainen tuplalevy. On tässä hyviäkin biisejä (Kashmir tietty!), mutta en ole ihan varma että onko niitä edes riittävästi yhden levyllisen tarpeiksi. Houses Of The Holy on paljon parempi levy. 6/10
En ole koskaan kuullut tätä enkä tämän jälkeen ilmestyneitä Zeppelinejä. Täytynee taas joskus korjata tämäkin aukko sivistyksessä. Onneksi Spotify.
Muutamasta kokonaisuudessaan onnistuneesta viisusta poiketen, on
Physical Graffitilla myös lukuisia Plantin heikoimpia laulusuoritteita, puhumattakaan lepsuista teksteistä sekä uuh aaheista...