IQ : The Seventh House
Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (12 kommenttia)
IQ:n paras ja ylipäätänsäkin yksi neo-proge-genren parhaimmista (ainoastaan Marillionin parhaat antavat vastusta) levyistä. Paljon hienoja melodioita. Arvosana: 9
+/- saldo : 0 | Tweet
En ole tästä levystä enää ihan niin innoissani kuin aikoinaan, mutta pidän tätä silti edelleen IQ:n tuotannon vahvimpana levynä.
Erosion ja The Seventh House ovat kyllä upeita biisejä.
Tämä on hyvä levy myöskin. 80-luvun köpöydestä on päästy eroon, nyt on jo melkein liian siloiteltu tuotanto :)
Täytyy myuöntää, että aikanaan pidin tästä levystä. Nyt vuosiin en ole sitä pystynyt kokonaan kuuntelemaan juuri nimenomaan kökköjen digisoundien vuoksi. Erityisesti perkussiopuoli tökii ja pahasti. Sama soittaja kylläkin uusimmalla näyttää mistä kanat pissii. Tauko bändistä teki ilmeisesti hyvää
Nimibiisi on ihan huippua. Soittavat sitä nykyään aina keikoilla.
Tulipahan kuunneltua läpi. Ei huonoja! Joku ihme digitalismi tässä jyllää?? Rummuissa tosi tönkkö kolinasoundi ajoittain, karmeimpana virkaheittobiisissä Shooting Angels.
Hyviä biisejä, mutta rumpusoundit on tosiaan aika kamalat enkä kyllä ole täysin vakuuttunut rumpalin taidoistakaan. Fillit on välillä osastoa "työnnetään rumpusetti alas studion portaita".
En tunne IQ:n livelevyjä, löytyisikö tämän levyn biiseistä jotain kovia livetulkintoja?
Frequencyn kiertueelta on saatavilla cd/dvd. En ole perehtynyt biisilistaan.
Erosion on hieno biisi. Hieman kritisoin jälkiviisaana myös aikansa kosketinsoitinsoundeja, aika kylmäksi jättää. Täytynee kerätä rohkeutta ja koettaa joku päivä kuunnella koko levy...
Tuo omituinen rumpumiksaus/-äänitys myös korostaa soiton kummia amatöörimäisiä kolinoita. Cookilla oli huono kausi. The Road Of Bonesilla kuin uusmiäs!
Voihan olla,että äänityksissä opeteltiin jotain uutta dikitaalista tallennus- ja äänityssydeemiä ja mettähän mentihin (taasen jälkivisausta) ;)
******************************
No nyh!
Monessa biisissä aika paljon vielä esikuva-Genesiksen velkaa mm. nimibiisissä riffijakso on Supper's Ready-lainaa. Genesis-vaikutteet joskus minua rasittaneetkin. Biisit etenevät pakonomaisesti siihen vauhdikkaampaan instrumentaalijaksoon erityisessä tahtilajissa. Niitä vielä havaittavissa paikoitellen ajoittain ( huomaa sääennustekieli! ) Dark Matterilla ja jopa Frequencyllakin.
Uusin on jo täysin omaa linjaa.
Melodioissa on joitakin kummia naiveja kantikkuuksia (esim. Zero Hour), joista myös on mielestäni irtauduttu viimeisimmällä levyllä.
Rumpusoundeissa on ilmeisesti haettu ISOA ääntä ja tulos on sitä mitä se on.
Shooting Angelsin rumpusoundilla haettu jotain erityistä? Hirveetä. Paukkaa ja ryskää, kuten kautta koko levyn. Ehkä eniten juuri tässä.
Zero Hour ja Shooting Angels heikoiten onnistuneita biiseinä.
Ehkä ongelma mulle on ollut, että olen arvioinut The Seventh Housea kielteisyyksien kautta, onhan tää muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ihan ok.
Saksofonin läsnäolo parissa biisissä ihmetyttää?
Biiseissä ei sinällään mitään vikaa, eka kolme loistavia+päätösbiisi, joitakin Genesis-nytkähdyksiä lukuun ottamatta...
Mulle tSH on IQ-mittarilla levy nro 5.
Kasari- ja ysärilevyjä, lukuunottamatta Subterranea, en arvota, ne on ihan oma lukunsa, eivätkä sivumennen kuulu mun kataloogiin ollenkaan..
IQ:n Supper's Ready fiksaatio paistaa pahiten läpi Dark Matterin pitkässä biisissä. Melkein yhtä noloa kuin Marillionin Grendel.
Shooting Angels on aika kamala!
Tälläistä tulee nykyisin harvemmin kuunneltua, mutta "Erosion" ja "The Seventh House" maistuu yhä. Hienoja biisejä! Ja on tämä edelleen IQ:n paras levy.