King Crimson : In The Court Of The Crimson King
anzi kirjoitti noin 16 vuotta sitten (33 kommenttia)
Mitä tästä voisi sanoa. Täydellinen levy. Yksi kaikkien aikoijen parhaista. Klassikko. 10
+/- saldo : 0 | Tweet
Hyvin harvoin päivitän vanhoja cd-painoksia remasteriin, mutta tämän levyn kohdalla tein niin eli hommasin 2004-painoksen, jossa oli ensimmäistä kertaa käytetty "ykköspuolella" alkuperäisnauhaa. Kyllähän siinä eron huomasi 1989-versioon. No joo, mahtavaa musaa, kaikkihan tämän jo tietää.
Mitä liturgiaa! ;-)
Moonchildin pitkäveteinen "jamittelu" on oikeasti tylsää! Ja alkuraita saattaa jopa ärsyttää pahan päivän tullen!
Arvosanani silti : 9
Moonchildin kilistelyt ei innosta, mutta jo pelkästään Schizoid Man ja Epitaph varmistavat levylle klassikko-statuksen. Arvosana: 10
Olisinkohan kuunnellut kerran Moonchildin kokonaan?
Broidin vinyyli rahisi vielä aika pahasti. Muutenhan levy on klassikko. Avausraitaa ei tosin aina "viitsi" kuunnella, riippuu mielentilasta. Kouluaikaan 70-luvun alusta muistan, kun otettiin pohjia vinttihuoneessa ja kuunneltiin esim. Schizoid mania tai hiippiä....Oi niitä aikoja..nyyh...
Klassikko mikä klassikko.
Doves on tehnyt ihan mukiinmenevän tiivistelmän Moonchildista.
Biisin nimi on M62 Song ja löytyy levyltä The Last Broadcast.
Moonchild on aivan hirveää paskaa/Ummagummaa ensimmäisen 2 minuutin jälkeen. Muutenhan tämä on yksi progen klassikkolevyistä tietysti. Ei kuitenkaan Redin tasoinen.
Doves on tehnyt ihan mukiinmenevän tiivistelmän Moonchildista.
Biisin nimi on M62 Song ja löytyy levyltä The Last Broadcast.
Biisin nimi on M62 Song ja löytyy levyltä The Last Broadcast.
Vähän niinkuin kiinalaista vesikidutusta, mutta lyhennettynä versiona? :D
No jos pidät sitä kaunista lauluosuutta vesikidutuksena.
Moonchild on hunajaa korville uusimpien Rush-levyjen rinnalla. Ja en muutenkaan ymmärrä dissausta, eikai nyt pieni kokeellisempi jakso voi olla niin ylitsepääsemätön jos vähänkään enemmän on progea kuunnellut. Sitäpaitsi nimibiisikin tuntuu paljon massiivisemmalta tuon suvannon jälkeen kuin ilman sitä.
Jep, juuri noin .. paitsi taas tuo eka lause (onhan uusikin Rush sentään hyvää musaa ! ;-)
Sinänsä samaa mieltä kuin Hezzu, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä Moonchildin "kokeellinen" jakso on laatunsa nähden ylipitkä.
Mitä "dissausta" se on, jos joku biisi on omasta mielestä huono, muuten hyvällä levyllä? Eikös täällä arvioida levyjä ihan oman subjektiivisen maun mukaan? Sehän juuri tekeekin tästä foorumista mielenkiintoisen. Ja mitä helvettiä Moonchild-biisillä on ylipäätään "uuden Rushin" kanssa tekemistä? Yhtä fiksua olisi verrata, että "hernekeitto" on ihan saatanan hyvän makuista Volkkarilla ajamiseen verrattuna". :D
Vihaan esim. Ummagummaa, tiettyjä Deadin levyjä ja vanhaa PT:tä juuri tällaisen teennäisen "kokeellisuuden" takia. Ei ole minun juttuni. Jopa Yesillä on surkeat hetkensä.
PS: Minäkin pidän Vapor Trailsia huonona, ja "dissasin" senkin levyn täällä... niinkuin monta muutakin Rushin, Yesin, Floydin ja Zeppelininkin albumia. Onkos King Crimson tällaisen arvostelun ulkopuolella? Hmm... saattaa olla... ehkä en ole lukenut 10 vuoden aikana foorumin sääntöjä kunnolla...
Rush-vertaus ainoastaan siksi, että se aiheutti kärsimyksiä itselleni just vähän ennen kuin tätä kuuntelin, ei ollu suunnattu kellekään aiemmalle kommentoijalle.
Ja sitten yleisellä tasolla nuo kokeelliset tai psykedeeliset jutut progessa - nehän on olennainen osa sitä, varsinkin alkuvuosina.
Ja King Crimsonia saa mun puolesta haukkua ihan yhtä innokkaasti ku mitä tahansa muuta bändiä.
Ja sitten yleisellä tasolla nuo kokeelliset tai psykedeeliset jutut progessa - nehän on olennainen osa sitä, varsinkin alkuvuosina.
Jep. ilman noita proge on vaan monimutkaisempaa AOR:ää. Eli sontaa. ;)Kyllä jotkut psykedeeliset jutut toimivatkin, enhän minä sitä kiistänytkään. Moonchild ei vain toimi (minulle). Arvostelin sen oman, subjektiivisen näkemykseni mukaan. Onhan esim. Starless-biisissäkin hieman psykedelisyyttä mukana, ja se on top-10 progebiisi ikinä.
Silloin kuin tekemällä tehdään "kokeellista" musaa, niin harvoin onnistutaan. Sen psykedeelisuuden pitää minusta palvella sitä biisiä musiikillisesti, eikä olla itsetarkoitus. Jos olet kuunnellut esim. Grateful Deadin livealbumeita, niin ehkä yhden kerran kymmenestä improvisaatio noilla tuotti jotain hyvää. Loput ovat sellaista musiikillista lihamureketta.
Jep. ilman noita proge on vaan monimutkaisempaa AOR:ää. Eli sontaa. ;)
Ehe ehe. Itse pidät yllättävänkin monesta AOR-levystä. Esim Yesin 90125:sta, joka on silkkaa sitä itseään. Siis AOR:ää ja hitin metsästystä, johonkin "kevyeen progekaapuun" piilotettuna. Tai Supertrampista, Asiasta, ym.
Ja en ole vieläkään kuullut sinulta pätevää selitystä, mitä se "AOR" oikein tarkkaan ottaen on. Siis se AOR, mitä "jokaisen itseään kunnioittavan progeälykön" täytyy pitää "sontana".
Mutta sitte toisaalta... jos millä tahansa levyllä on jotain "paskaa", "pitkäveteistä", "ei kiinnosta" tai "en kuuntele" -kohtia niin en ite kyllä ihan klassikoksi laskis (siis sillee, että se on itelle älyttömän tärkeä ja rakas), tai ainakaan mestariteokseksi :)
Mutta saa joku muu niin tehä jos haluaa :)
Niin no... ns. kaikkien mielestä "täydelliset" progelevyt 70-luvulta, kuten Close to the Edge ovatkin usein alle 40-minuuttisia. Ja tuossakaan Siberian Khatru ei aivan nouse kahden ekan biisin tasolle.
Kuten olen ennenkin sanonut, niin nykyään väännetään väkisin se levy 60-70 minuuttiseksi, vaikka vahvaa materiaalia ei olisi tarpeeksi.
Mutta sitte toisaalta... jos millä tahansa levyllä on jotain "paskaa", "pitkäveteistä", "ei kiinnosta" tai "en kuuntele" -kohtia niin en ite kyllä ihan klassikoksi laskis (siis sillee, että se on itelle älyttömän tärkeä ja rakas), tai ainakaan mestariteokseksi :)
Jos huonot/tylsät kohdat on riittävän lyhyitä verrattuna siihen loistavan materiaalin määrään niin kyllä mä voin tuollaisen levyn omasta näkökulmastani mestariteokseksi luokitella. Täydelliseksihän sitä ei kyllä voi enää noissa olosuhteissa kutsua. :)Niin no... ns. kaikkien mielestä "täydelliset" progelevyt 70-luvulta, kuten Close to the Edge ovatkin usein alle 40-minuuttisia.
Mitä sitten? 40 minuuttiahan on täydellinen kesto yhdelle albumille. Pidemmät levyt tulisi kieltää esim. EU tasolla. ;)Tuli Helsingin reissulla ostettua tästä tuo iso 6:n levyn boxi vaimon riemuksi levyhyllyn päälle. Ah, on se niin kaunis!
On kyllä upea kansi.
Karua triviaa: Kun Wigwamin rumpali Ronnie Österberg löydettiin hirttäytyneenä hänen jalkojensa juuresta löytyi In The Courtin vinyylikansi. Oli ilmeisesti myös hänen viimeinen kuuntelemansa levy.
Mielenkiintoinen fakta. Mistä kaivettu?
Tästähän voisi kehitellä aihetta: kuuluisien henkilöiden viimeinen kuunneltu levy. Ian Curtisilla se oli Iggy Popin The Idiot.
Muokattu 28.07.2020 12:46 by retrou.
Muistaakseni toi kerrottiin Mikko Meriläisen Wigwam-kirjassa.
Tästä syystä olen antanut pois kaikki KC:n levyt. Niin on negatiivista energiaa, että oikein hirvittää.
Edit: No, laitetaas hymiö ;)
Kuulostipa hyvältä vuoden tauon jälkeen.
Enää runsas pari viikkoa niin kuulee muutaman rallin livenä tältä levyltä... :)
oi!
King Crimsonin uraauurtava debyyttialbumi In The Court Of The Crimson King täyttää tänään tasan 50 vuotta. Levy on arvosteltu Pienemmät purot -sivustolla: https://pienemmatpurot.com/levyarvio-king-crimson-in-the-court-of-the-crimson-king/
In The Court Of The Crimson King täyttää tänään tasan 55 vuotta!
YleTeemalla myös saman niminen dokkari tänään 21:30
Sama dokkari ollut tarjolla YLE Areenassa varmaan jo vuoden päivät.
Peter Sinfield kuoli pari päivää sitten 80 vuotiaana. RIP.